Toinen on oma yritys tehdä taas surkeaa viihdettä vähin eväin.
lauantai 2. marraskuuta 2013
HUUMORIA ILMOILLA
Joskus tuntuu, jotta voiskai sitä olla vähän asiallisemmallakin linjalla, mutta nokka tahtoo vetää tuonne huumoripuolelle. Mennään mihin mieli kuljettaa. Haluaisin vähän jakaa hauskuuttani. Ensimmäinen on Jarkko Tammisen oivalluksia, joka päättyy huikeaan matemaattiseen lakipykälään! TÄSSÄ
Toinen on oma yritys tehdä taas surkeaa viihdettä vähin eväin.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.11.2013
Toinen on oma yritys tehdä taas surkeaa viihdettä vähin eväin.
tiistai 29. lokakuuta 2013
MONENLAISTA OHJELMAA TARJOLLA
Pieni päivitys muutamista lähestyvistä jutuista. Perjantaina 1.11. on siis Halloween yhteislenkki, JOS ilmaantuu vähintään kaksi innokasta lisäkseni ulkoilemaan.
Perjantai 1.11. on myös MOVEMBERIN käynnistymispäivä. Eli kaikki miehet - marraskuun ajan kasvatetaan viiksiä hyvän asian hengessä. Eli miesten terveyden puolesta. TÄSSÄ suomen movember sivut. Itse en kerää mitään rahoja, olen vain hengessä mukana, antamalla viiksien kasvaa marraskuun ajan, kuten KÄSITTÄÄKSENI moni tämän blogin lukijakin. Nyt loputkin miehet mukaan!!! TÄSSÄ movember säännöt. Rekisteröintiä ei tarvi tehä, muuten sääntöjen mukaan ja minulle voi lähettää sitten marraskuun lopulla e-mail kuvia viiksistä. :) onni.cosmos(at)gmail.com
Sunnuntaina 3.11. pidän NHL:n tilastopäivityspäivää. Tervetuloa kiinnostuneet matkaan sunnuntai päiväksi seuraaman näillä sivuilla NHL-tilastopäivitystä. Päivitys saattaa venyä maanantain puolelle.
Tuossa tärkeimmät. Itse olen lihonut viime vuoden vastaavasta ajasta noin 4-5kg. Lihasta on vähempi kuin viime vuonna, joten nyt on läskien juhlat kehossa valloillaan. Voi näitä bileitä! ...Jalkojen kunto on vieläkin kysymysmerkki. Joka tapauksessa täyttä reeniä en uskalla aloittaa vielä ensi viikollakaan. Hissukseen täytyy kokeilla jalkoja, sekä tietysti muutoinkin varovaisesti aloitella olleiden vaivojen vuoksi. Kunto on parin viime lenkin perusteella TOSI paska. Lisäksi juoksu on kokonaisuudessaankin kuin eri miehen menoa = surkean kankeaa ja jäykkää. Olen kuullut, että juoksemalla saattaa painokin laskea. Ruoka tosin maistuu liian hyvin, jonka nyt tietysti näkee puntariltakin.
Olen kuitenkin kaikesta huolimatta erittäin positiivisella mielellä. Elämänilo on tapissa. On hienoa olla terve yleisesti. Lisäksi voin ainakin kokeilla juosta. Ehkä taas joku päivä juoksu jopa vähän kulkisi. Mutta se on pisara meressä. Pääasia on nuuhkia tätä ylellisyyttä, kuten vaikkapa raikasta ilmaa ja hyvää oloa. Tämä on siis aivan eri liturgia kuin juoksun arviointi. Juoksuni ei ole ollut miesmuistiin näin surkeaa ja paskaa kuin se nyt on. Tietysti on tullu viimeiset vajaa 2kk vain varomasta juoksuaskeleen kuluttamasta liikaa energiaa, joka on tehnyt juoksusta vähäeleistä hiiviskelyä, joka on osaltaan kangistanut minut ihan pappavireeseen.
Lopetan tämän siihen tilastolliseen tietoon, että minulta puuttuu 400m 13:sta tuhannesta kilometristä. Tuo laskenta alkoi elokuussa 2008.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.10.2013
Perjantai 1.11. on myös MOVEMBERIN käynnistymispäivä. Eli kaikki miehet - marraskuun ajan kasvatetaan viiksiä hyvän asian hengessä. Eli miesten terveyden puolesta. TÄSSÄ suomen movember sivut. Itse en kerää mitään rahoja, olen vain hengessä mukana, antamalla viiksien kasvaa marraskuun ajan, kuten KÄSITTÄÄKSENI moni tämän blogin lukijakin. Nyt loputkin miehet mukaan!!! TÄSSÄ movember säännöt. Rekisteröintiä ei tarvi tehä, muuten sääntöjen mukaan ja minulle voi lähettää sitten marraskuun lopulla e-mail kuvia viiksistä. :) onni.cosmos(at)gmail.com
Sunnuntaina 3.11. pidän NHL:n tilastopäivityspäivää. Tervetuloa kiinnostuneet matkaan sunnuntai päiväksi seuraaman näillä sivuilla NHL-tilastopäivitystä. Päivitys saattaa venyä maanantain puolelle.
Tuossa tärkeimmät. Itse olen lihonut viime vuoden vastaavasta ajasta noin 4-5kg. Lihasta on vähempi kuin viime vuonna, joten nyt on läskien juhlat kehossa valloillaan. Voi näitä bileitä! ...Jalkojen kunto on vieläkin kysymysmerkki. Joka tapauksessa täyttä reeniä en uskalla aloittaa vielä ensi viikollakaan. Hissukseen täytyy kokeilla jalkoja, sekä tietysti muutoinkin varovaisesti aloitella olleiden vaivojen vuoksi. Kunto on parin viime lenkin perusteella TOSI paska. Lisäksi juoksu on kokonaisuudessaankin kuin eri miehen menoa = surkean kankeaa ja jäykkää. Olen kuullut, että juoksemalla saattaa painokin laskea. Ruoka tosin maistuu liian hyvin, jonka nyt tietysti näkee puntariltakin.
Olen kuitenkin kaikesta huolimatta erittäin positiivisella mielellä. Elämänilo on tapissa. On hienoa olla terve yleisesti. Lisäksi voin ainakin kokeilla juosta. Ehkä taas joku päivä juoksu jopa vähän kulkisi. Mutta se on pisara meressä. Pääasia on nuuhkia tätä ylellisyyttä, kuten vaikkapa raikasta ilmaa ja hyvää oloa. Tämä on siis aivan eri liturgia kuin juoksun arviointi. Juoksuni ei ole ollut miesmuistiin näin surkeaa ja paskaa kuin se nyt on. Tietysti on tullu viimeiset vajaa 2kk vain varomasta juoksuaskeleen kuluttamasta liikaa energiaa, joka on tehnyt juoksusta vähäeleistä hiiviskelyä, joka on osaltaan kangistanut minut ihan pappavireeseen.
Lopetan tämän siihen tilastolliseen tietoon, että minulta puuttuu 400m 13:sta tuhannesta kilometristä. Tuo laskenta alkoi elokuussa 2008.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.10.2013
maanantai 28. lokakuuta 2013
HALLOWEEN YHTEISLENKKI
Pyhäinpäivän aattolle on tarjolla Halloween, kummitusten yön yhteislenkki. Eli lähtö Perjantaina 1.11.2013 klo.22.00 Kyöstikallion koulun jääkiekkokaukalon kohdalta, eli tarhin puolelta. Matka on noin 18,5km. Reitti kulkee paljon poissa teiltä, joten reitissä on pimeyden lisäksi myös hieman maastollista haastetta. Mikään älyttömän märkä reitti ei ole, mutta peruslenkkari kastuu varmuudella. TÄSSÄ reitti. Ainakin yksi kohta tuossa on pimeässä hieman haasteellinen suunnistuksellisesti, mutta ei pelkoa eksymisestä. Trust me, heh,heh...
Tarkoitus on edetä tuttuun tyyliin ERITTÄIN kevyesti. Rytminä 4min kevyttä hölkkää + 1min rentoa kävelyä.
Ilmoittautumiset lenkille e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com tai kommenttikenttään. Retki toteutuu, jos mukaan tulee lisäkseni vähintään kaksi osallistujaa. Ilmoittakaa siis mahdollisimman pian. LEIKKIMIELTÄ vaan ja MUKAAN!!! KUMMITUKSIA karkoittamaan ISOLLA sakilla!
Varustuksena ainakin ohtalamppu. Muutoin harkinnan mukaan. Alusta on paikoin erittäinkin epätasainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.10.2013
Tarkoitus on edetä tuttuun tyyliin ERITTÄIN kevyesti. Rytminä 4min kevyttä hölkkää + 1min rentoa kävelyä.
Ilmoittautumiset lenkille e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com tai kommenttikenttään. Retki toteutuu, jos mukaan tulee lisäkseni vähintään kaksi osallistujaa. Ilmoittakaa siis mahdollisimman pian. LEIKKIMIELTÄ vaan ja MUKAAN!!! KUMMITUKSIA karkoittamaan ISOLLA sakilla!
Varustuksena ainakin ohtalamppu. Muutoin harkinnan mukaan. Alusta on paikoin erittäinkin epätasainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.10.2013
perjantai 25. lokakuuta 2013
MIELEN KULJETTAMAA
Odottava tunnelma. Sekin on moninainen sanan parsi. Nyt olen tilassa, jossa odotan uuden harjoittelukauden alkua. Olen kuin tyhjässä tilassa, jossa ajatuksetkin lepäävät, soljuvat toisaalla juoksusta. Arvatenkin paljon nhl:ssä, mutta myös hyvin arkisissakin.
Viime päivinä on ollut esillä monenlaisia asioita, kuten elämässä yleensä. Paljonko on paljon, ja paljonko on tavallista. 6-vee tyttäremme sai käyttöönsä uuden kännykän. Jonkunlaisesta käytön ohjauksesta ja kasvatuksesta huolimatta hän onnistui puhumaan vuorokauden aikana 78min edestä puheluita plus kymmenkunta tekstaria. Otamamme puhepaketit paukkuu yli alta aikayksikön, jollei saada venettä liikkumaan hitaammin. Otimmeko liian pienen puhepaketin? Mikä on hyvä määrä puhua puhelimessa/kk? Puhelin ei ole paha, se on hyvä asia. Se kehittää. Ei pidä olla liian vanhanaikainen, täytyy pystyä ajattelemaan nykymaailman vaatimusten mukaisesti. Silti, 78min/pv on liikaa. Luvut ovat suhteellisia. Pidän luvuista. Harrastan tilastoja.
Päässäni liikkuu hyvin monenlaisia ajatuksia. Edes 10% ei niistä kehtaa edes julki/ääneen lausua. Eikä tosin minun ajatukseni ole läheskään aina mitenkään vakavia. Meillä Nivalassa eletään kirkkoherranvaali aikaa. Viikon päästä on äännestys. Ehdokkaita on kaksi. En ole uskonnollinen mies, enkä edes kirkollisesti henkinen, vaikka muuten koen olevani henkisesti ajatteleva, henkisen puolen tunnistava, mutta se on erilaista hengellisyyttä kuin mitä hengellisyydellä tarkoitetaan sanojen; raamattu, kirkko, uskonto, uskonnot, alla. Siis kaksi ehdokasta. Olen tavannut molemmat. Minulla on selvä mielipide, on ollut muidenkin vaalien alla. Silti olen äännestänyt vain kerran elämässäni. Silloin, kun sain oikeuden siihen, joskus 18-vuotiaana. Vain sen takia, kun sain oikeuden. Minulle ei ole väliä siis todellisuudessa kuka valitaan ja mihinkin. Luotan ihmisten aitoon tarkoitukseen, kun he hakevat jotain paikkaa. Eli jokainen valittu on aina hyvä. Silti minulla voi olla oma suosikki, mutta se ei ole kovin vakavaa. Ei tietenkään, koska en äänestä yhtään missään vaaleissa koskaan.
Kirkkoherranvaaleista tuli mieleeni. Kaksi pappia ovat suorittaneet nuorista uristaan huolimatta jo monia vihkitilaisuuksia. Tilastomies kun olen, olisi mielenkiintoista tietää montako prosenttia kummankin ehdokkaan pareista on edelleen avioliitossa. Missä on tilastot? Myös konkreettista työtä, mitä kumpainenkin on tehnyt sen lisäksi, että ovat lukeneet isoa kirjaa ihmisille? Uskon ihmisten tekevän ratkaisun siis aika vähin tiedoin. Vanhempi väki täällä äänestää miesehdokasta tietyn sukujuurisuuden yms. vaikuttaessa asiaan. Nuorempi, avarakatseisemmin, laajemmassa valossa yhteiskunnan näkevät naisehdokasta. Enemmistö on vanhaa, tiettyyn sukujuurisuuteen vihkiytynyttä. Eli mies tullaan valitsemaan. Minun suosikki on tuo naisehdokas. En äänestä silti, koska uskon miesehdokkaankin olevan liikkeellä puhtain housuin.
Joulu lähestyy. Liekö tullut mieleen edellisestä tai muuten vain. Onhan nyt 25.päivä. Kahden kuukauden päästä on joulupäivä. Olen selkeästi valmis maksamaan joululaatikoista paljon, sillä en pidä läheskään niin paljoa lanttu tai porkkanalaatikoista kuin MAKSAlaatikosta, joka herkkuani. Syön sitä myös joulun ulkopuolella. MAKSA(N)laatikkoa siis ympärivuoden.
Minun teki kovasti mieli tänään juosta tuollainen +2h/+20km tuolla jokipenkoilla, ensimmäistä kertaa uusilla lidlin 19e maastojuoksukengillä. Minulla on ollut kuitenkin viime päivinä tuolla vasemman reiden ulkosyrjässä ITBS -oireita. Juoksijanpolvivaiva ei siis ole ollut kaukana. Tänään jalka on ollut vähän parempi, josta johtuen minua houkutti heti päästä ns. irti. Nyt täytyy kuitenkin seisoa vähän jarrun päällä. Yksi hyvä tapa olla lenkiltä pois on tämä jota nyt teen - kirjoittaa. Vaikka tämän blogin sisältö ei nyt ole kaksista ollut, on se pitänyt minut pois juoksemasta. On ylimenokausi. Nyt on syytä vähän malttaa, varsinkin kun näyttää, että tavoitteeseeni - terveenä uuden kauden aloittaminen - on vielä vähän matkaa.
Huomenna on tarkoitus liikkua pääasiassa metsässä "koko päivä". Yksi liikuntareitti projekti, jonka tiimoilta tulee käveltyä metsässä "koko päivä". Suluissa siksi, että lienee normaalista työpäivän pituudesta kyse, joka ei ultarjuoksijalle ole silti ihan koko päivä. Metsästä tuli mieleen netissä oleva hieno pantasusitutkakartta. Meillä päin on ollut viime kuukausina jonkun verran susihavaintoja, joten TÄTÄ linkkiä on kiva seurata.
Kaikesta vakavuudesta huolimatta nauroin tällä viikolla kenties makeimmin tälle tekstille:
"New York Islandersin huippunopea Michael Grabner sai kahden pelin pelikiellon taklattuaan Carolina Hurricanesin Nathan Gerbeä. Taklaus osui pelkästään päähän, joten pelikielto oli paikallaan.
Pidän lieventävänä asianhaarana sitä, että Gerbe on vain 165 senttiä pitkä. Hänen päänsä on aina alhaalla. Grabnerin olisi silti pitänyt osua vartaloon."
Tuo on arvostamani blogistin, Jouni Niemisen toiseksi uusimmasta kirjoituksesta hänen omasta upeasta blogistaan.
NHL ON KUULKAAS HAUSKA SARJA SEURATA MONELLA TAPAA???
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.10.2013
Viime päivinä on ollut esillä monenlaisia asioita, kuten elämässä yleensä. Paljonko on paljon, ja paljonko on tavallista. 6-vee tyttäremme sai käyttöönsä uuden kännykän. Jonkunlaisesta käytön ohjauksesta ja kasvatuksesta huolimatta hän onnistui puhumaan vuorokauden aikana 78min edestä puheluita plus kymmenkunta tekstaria. Otamamme puhepaketit paukkuu yli alta aikayksikön, jollei saada venettä liikkumaan hitaammin. Otimmeko liian pienen puhepaketin? Mikä on hyvä määrä puhua puhelimessa/kk? Puhelin ei ole paha, se on hyvä asia. Se kehittää. Ei pidä olla liian vanhanaikainen, täytyy pystyä ajattelemaan nykymaailman vaatimusten mukaisesti. Silti, 78min/pv on liikaa. Luvut ovat suhteellisia. Pidän luvuista. Harrastan tilastoja.
Päässäni liikkuu hyvin monenlaisia ajatuksia. Edes 10% ei niistä kehtaa edes julki/ääneen lausua. Eikä tosin minun ajatukseni ole läheskään aina mitenkään vakavia. Meillä Nivalassa eletään kirkkoherranvaali aikaa. Viikon päästä on äännestys. Ehdokkaita on kaksi. En ole uskonnollinen mies, enkä edes kirkollisesti henkinen, vaikka muuten koen olevani henkisesti ajatteleva, henkisen puolen tunnistava, mutta se on erilaista hengellisyyttä kuin mitä hengellisyydellä tarkoitetaan sanojen; raamattu, kirkko, uskonto, uskonnot, alla. Siis kaksi ehdokasta. Olen tavannut molemmat. Minulla on selvä mielipide, on ollut muidenkin vaalien alla. Silti olen äännestänyt vain kerran elämässäni. Silloin, kun sain oikeuden siihen, joskus 18-vuotiaana. Vain sen takia, kun sain oikeuden. Minulle ei ole väliä siis todellisuudessa kuka valitaan ja mihinkin. Luotan ihmisten aitoon tarkoitukseen, kun he hakevat jotain paikkaa. Eli jokainen valittu on aina hyvä. Silti minulla voi olla oma suosikki, mutta se ei ole kovin vakavaa. Ei tietenkään, koska en äänestä yhtään missään vaaleissa koskaan.
Kirkkoherranvaaleista tuli mieleeni. Kaksi pappia ovat suorittaneet nuorista uristaan huolimatta jo monia vihkitilaisuuksia. Tilastomies kun olen, olisi mielenkiintoista tietää montako prosenttia kummankin ehdokkaan pareista on edelleen avioliitossa. Missä on tilastot? Myös konkreettista työtä, mitä kumpainenkin on tehnyt sen lisäksi, että ovat lukeneet isoa kirjaa ihmisille? Uskon ihmisten tekevän ratkaisun siis aika vähin tiedoin. Vanhempi väki täällä äänestää miesehdokasta tietyn sukujuurisuuden yms. vaikuttaessa asiaan. Nuorempi, avarakatseisemmin, laajemmassa valossa yhteiskunnan näkevät naisehdokasta. Enemmistö on vanhaa, tiettyyn sukujuurisuuteen vihkiytynyttä. Eli mies tullaan valitsemaan. Minun suosikki on tuo naisehdokas. En äänestä silti, koska uskon miesehdokkaankin olevan liikkeellä puhtain housuin.
Joulu lähestyy. Liekö tullut mieleen edellisestä tai muuten vain. Onhan nyt 25.päivä. Kahden kuukauden päästä on joulupäivä. Olen selkeästi valmis maksamaan joululaatikoista paljon, sillä en pidä läheskään niin paljoa lanttu tai porkkanalaatikoista kuin MAKSAlaatikosta, joka herkkuani. Syön sitä myös joulun ulkopuolella. MAKSA(N)laatikkoa siis ympärivuoden.
Minun teki kovasti mieli tänään juosta tuollainen +2h/+20km tuolla jokipenkoilla, ensimmäistä kertaa uusilla lidlin 19e maastojuoksukengillä. Minulla on ollut kuitenkin viime päivinä tuolla vasemman reiden ulkosyrjässä ITBS -oireita. Juoksijanpolvivaiva ei siis ole ollut kaukana. Tänään jalka on ollut vähän parempi, josta johtuen minua houkutti heti päästä ns. irti. Nyt täytyy kuitenkin seisoa vähän jarrun päällä. Yksi hyvä tapa olla lenkiltä pois on tämä jota nyt teen - kirjoittaa. Vaikka tämän blogin sisältö ei nyt ole kaksista ollut, on se pitänyt minut pois juoksemasta. On ylimenokausi. Nyt on syytä vähän malttaa, varsinkin kun näyttää, että tavoitteeseeni - terveenä uuden kauden aloittaminen - on vielä vähän matkaa.
Huomenna on tarkoitus liikkua pääasiassa metsässä "koko päivä". Yksi liikuntareitti projekti, jonka tiimoilta tulee käveltyä metsässä "koko päivä". Suluissa siksi, että lienee normaalista työpäivän pituudesta kyse, joka ei ultarjuoksijalle ole silti ihan koko päivä. Metsästä tuli mieleen netissä oleva hieno pantasusitutkakartta. Meillä päin on ollut viime kuukausina jonkun verran susihavaintoja, joten TÄTÄ linkkiä on kiva seurata.
Kaikesta vakavuudesta huolimatta nauroin tällä viikolla kenties makeimmin tälle tekstille:
"New York Islandersin huippunopea Michael Grabner sai kahden pelin pelikiellon taklattuaan Carolina Hurricanesin Nathan Gerbeä. Taklaus osui pelkästään päähän, joten pelikielto oli paikallaan.
Pidän lieventävänä asianhaarana sitä, että Gerbe on vain 165 senttiä pitkä. Hänen päänsä on aina alhaalla. Grabnerin olisi silti pitänyt osua vartaloon."
Tuo on arvostamani blogistin, Jouni Niemisen toiseksi uusimmasta kirjoituksesta hänen omasta upeasta blogistaan.
NHL ON KUULKAAS HAUSKA SARJA SEURATA MONELLA TAPAA???
maanantai 21. lokakuuta 2013
KILPAILUKALENTERI TYHJÄKSI
Suhde juoksuun jalostuu vuosien ja kilometrien myötä. Itse juokseminen on juurtunut syvälle sisälleni. Kaipaan juoksua lähes yhtenään. Nytkin on pitänyt ylimenokaudella oikein keskittyä, että on pois teiltä ja metsistä. Aika hyvin olen siinä onnistunutkin. 5km/7pv. Myös henkisesti olen päässyt ajoittain mukavasti irti.
Olen siis kasvokkain juoksun kanssa lähes alinomaan. Tahtomattaankin sitä miettii juoksun tarkoitusta. Olen tähän asti ollut aika tavallinen ultrajuoksija. Koittanut käydä välistä hölkkä -ja maratonkisoissa, sekä tähdännyt joihinkin ultrajuoksukisoihin. Olen toisaalta ollut jo hyvin varhaisesta harrastukseni ajoista lähtien myös hyvin erilainen ultrajuoksija. Olen juossut lopulta aika paljon ns. "omia juttuja", epävirallisia koitoksia, joissa olen päässyt mittaamaan omia rajoja tai/ja tutkimaan itseäni.
Kaikki alkoi jo ennen ensimmäistä kilpailua. Aloitin juoksemisen v.2008 elokuussa. 8.9.2008 ja 22.9.2008 juoksin ommiin nimmiin puolimaratonit. Aikoihin 2.17 ja 2.16. Sitten 4.10.2013 juoksin kisoissa 2.07.21. Aika hauska valmistautuminen. Muistan edelleen eniten antaneen nuo ommiin nimmiin juostut puolikkaat. Niissä joutui käymään paljon kovemman henkisen kamppailun itsensä kanssa.
Kesällä 2009 kävin Vaasassa pyörällä. Lähes extemporee. Nivala-Vaasa 222km. Aamuyöstä lähdin ja seuraavana aamuyönä takaisin. 8 päivää sen jälkeen juoksin Kuusaalla maratonin 4.09. Tuohonkin yhdistyi ommiin nimmiin tehty tempaus.
Noidenkin jälkeenkin olen tehnyt säännöllisesti omia tempauksia. Aika monissa on ollut joku kaverikin mukana. Olen juossut pyssymäellä yli maratonin ns."juoksupäivänä". Uusin homman hieman myöhemmin joenpenkalla - taas yli maratonin verran. 6.6.2011 yritn käydä lähes hellekelillä ylivieskassa (n.51km) juosten mutkan. Erittäin lämmin ilma pehmensi minut tuolloin ja tuttavaperhe poimi minut 36,5km kohdilta hoipertelemasta. 36,5km/@6:54.
22.6.2011 kokeilin ensimmäistä kertaa omaa 24h juoksua. Pää ei kestänyt, jos kohta sain jalkanikin vielä tuolloin huonoon kuntoon "vain" 82km ja 13h12min suorituksella. Osa lukijoista muistanee tämänkin koitoksen. Seurantaa oli silloin entisillä sivuillani, joita ei enää ole olemassa (oli maksulliset sivut).
Jos sitten vähän hypätään, tullaksemme tähän vuoteen. Kesäkuussa juoksin 100km Fredrik Olaussenin kanssa. Samalla sain uuden ystävän. Taaskaan ei mikään virallinen kisa vaan oma juttu. Ja aivan mieletön fiilis tuosta kisasta edelleen. Myös Fredi on kertonut usein tuon jälkeen muistelevansa vieläkin tiettyjä juttuja tuosta mieleen painuneesta tempauksesta, jossa kerättiin lisäksi yli 300e rahaa Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Mikään virallinen kisa ei ole antanut koskaan yhtä paljon.
Samaa voidaan sanoa tuosta 5 päivän päästä juoksemastani 9 nevan, 75km, juoksusta. Alkumatkasta oli useampiakin kavereita mukana ja koko matkalla kaksi ystävää. Jälleen huikea elämän kokemus, joka hakee vertaistaan.
Toki mm. tänä vuonna ihan ok. kokemuksia tuli myös virallisista, mutta siltikään niiden kokemukset eivät yltäneet läheskään samalla tasolle näiden omien tempausten kanssa. Viimeisenä, eikä suinkaan vähäisempänä, oma24h harjoitus yhdessä monien ystävien kanssa, puhumattakaan Pasi Koskisen koko vuorokauden läsnäolosta tukemassa koitostani. 24h/150km. Noin karrikoiden voisin todeta virallisten kilpailujen olevan kliinisiä, aika tunteettomia suorituksia. Hyvässä, pienessä porukassa tehdyt omat jutut ikimuistettavia, joita muistellessa saatat kokea aitoja tunteita ja muistoja.
Käydessäni kaiken tämän läpi, ajauduin miettimään käyttämiäni rahoja ja aikaani juoksuun. Niin paljon kuin juoksu antaa, se vie oikeastaan vain kahta asiaa - rahaa ja aikaa. Ajatellaanpa vaikka ultrakilpailua Espoossa. 24h kisa la-su klo.12-klo.12. Osallistumismaksu +100e. Junaliput edestakaisin n.150e. Eväät/ostot välillä. Äkkiä 50e? Majoitus kulut. No kisaa edeltävän yön olisin voinut majoittua ystäväni luona, mutta tuskin olisin tohtinut laskea juoksun jälkeistä yötä ystäväni luona nukkumiseen. Kisan jälkeen kun ei aina tiedä missä kunnossa on. Helposti n.400e olisi reissu maksanut. Aikaa siihen olisi mennyt n.4vrk vähimmilläänkin.
Oman 24h tein n.27h:ssa siirtymisineen. Lopetin La-aamuna yötyöt. Heräsin iltapäivällä. Aloitin klo.17 oman 24h harjoituksen. Lopetin sen Su klo.17. Olin kotona jo ainakin klo.19. Paljon unohtumattomia muistoja. Ma-aamuna olin jo 100% arjessa kiinni. Vei tyttäremme eskariin klo.9:ksi. Tätä se on parhaimmillaan, kun rahaa ja aikaa ei mene juuri nimeksikään. Miettikääpä. Pärjäisitkö sinä ilman virallisia kisoja? Miten paljon juoksu sinulle antaa itsessään, kun siitä riisutaan virallisen kisan status pois? Juoksetko vain kisojen takia vai riittääkö sinulle juoksu itsessään? Voitko kokea juoksun avulla ilman kisoja?
Työstäni ei jää kovin paljoa ylimääräistä käteen. Miettiessäni yllä olevaa, tuntuu tuo aika rajulta satsaukselta vain virallisesta tuloksesta, jolla minulle ei ole koskaan ollut liian isoa merkitystä. Miksi maksaa juoksusta, jos se antaa ilman rahan syytämistäkin yhtä paljon - ja kuten todettua, ajoin enemmänkin? Pidän juoksemisesta erittäin paljon, mutta kaikella on hintansa. Jos kotonakin alettais velottaan yön pimeistä hetkistä 100e/tälli, alkais harkihteen missä välissä laukoo! Kaikella on hintansa.
Näinpä tulin siihen päätelmään, että tyhjensin kilpailukalenterin. Jatkan ylimenokauden jälkeen harjoittelua entistä kovemmin. Aloitan hiljolleen ensi viikonloppuna. Mikään ei siis muutu suhteessa juoksuun ja omien rajojen etsimiseen. Vain viralliset statukset tuloksilleni jäävät jatkossa kovin vähiin. Saatan käydä toki tässä lähellä sopivan paikan tullen kisaamassa. Tässä 30-50km säteelläkin on aika ajoin maratoneja yms. hölkkäkisoja, jos tulee tarvetta pullistautua lehtien sivuille vain maksaakseen perseensä kipeäksi. No, toki tässä lähellä on ihan parin kympin kisoja, joita nyt minunkin köyhänmiehen budjetti sallii.
Tiedän myös tuohon 100km päähän tulevan ensi toukokuussa melkoisen houkutuksen, mutta katsotaanpa nyt rauhassa minkä hintainen setti siitä tulisi. :) Ensi toukokuussa tapahtuu myös muita isoja juttuja, joista kenties saamme tietää lähiaikoina. Eikä se liity minuun. Lisäksi meneillä on ollut jo jonkin aikaa vaellusreitin uusimisprojekti. Todella mielenkiintoista. Kenties 40-vuotisjuhlajuoksu tulee sitten ensi kevät-kesällä olemaan siellä, vaellusreitillä. Katsellaan.
Lähtökohtaisesti kuitenkin aion nauttia juoksemisesta semmossaan. Isona henkilökohtaisena seuraavana tavoitteena pidän juoksemista Nivalasta Kuopioon, n.250km. Sitä ennen tulen juoksemaan ainakin Iisalmesta - Nivalaan (132km) jossain vaiheessa. On kiehtova ajatus suunnitella tekevänsä esim. ABC-huoltoasemilla itse huollettu reppujuoksu paikasta A paikkaan B. Näitä on mukava suunnitella, mutta vielä tärkeämpää on saada juosta ja pysyä terveenä. Pitemmällä tähtäimellä jopa 48h / 6päivän omat kokeilutkin kiehtovat.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.10.2013
Olen siis kasvokkain juoksun kanssa lähes alinomaan. Tahtomattaankin sitä miettii juoksun tarkoitusta. Olen tähän asti ollut aika tavallinen ultrajuoksija. Koittanut käydä välistä hölkkä -ja maratonkisoissa, sekä tähdännyt joihinkin ultrajuoksukisoihin. Olen toisaalta ollut jo hyvin varhaisesta harrastukseni ajoista lähtien myös hyvin erilainen ultrajuoksija. Olen juossut lopulta aika paljon ns. "omia juttuja", epävirallisia koitoksia, joissa olen päässyt mittaamaan omia rajoja tai/ja tutkimaan itseäni.
Kaikki alkoi jo ennen ensimmäistä kilpailua. Aloitin juoksemisen v.2008 elokuussa. 8.9.2008 ja 22.9.2008 juoksin ommiin nimmiin puolimaratonit. Aikoihin 2.17 ja 2.16. Sitten 4.10.2013 juoksin kisoissa 2.07.21. Aika hauska valmistautuminen. Muistan edelleen eniten antaneen nuo ommiin nimmiin juostut puolikkaat. Niissä joutui käymään paljon kovemman henkisen kamppailun itsensä kanssa.
Kesällä 2009 kävin Vaasassa pyörällä. Lähes extemporee. Nivala-Vaasa 222km. Aamuyöstä lähdin ja seuraavana aamuyönä takaisin. 8 päivää sen jälkeen juoksin Kuusaalla maratonin 4.09. Tuohonkin yhdistyi ommiin nimmiin tehty tempaus.
Noidenkin jälkeenkin olen tehnyt säännöllisesti omia tempauksia. Aika monissa on ollut joku kaverikin mukana. Olen juossut pyssymäellä yli maratonin ns."juoksupäivänä". Uusin homman hieman myöhemmin joenpenkalla - taas yli maratonin verran. 6.6.2011 yritn käydä lähes hellekelillä ylivieskassa (n.51km) juosten mutkan. Erittäin lämmin ilma pehmensi minut tuolloin ja tuttavaperhe poimi minut 36,5km kohdilta hoipertelemasta. 36,5km/@6:54.
22.6.2011 kokeilin ensimmäistä kertaa omaa 24h juoksua. Pää ei kestänyt, jos kohta sain jalkanikin vielä tuolloin huonoon kuntoon "vain" 82km ja 13h12min suorituksella. Osa lukijoista muistanee tämänkin koitoksen. Seurantaa oli silloin entisillä sivuillani, joita ei enää ole olemassa (oli maksulliset sivut).
Jos sitten vähän hypätään, tullaksemme tähän vuoteen. Kesäkuussa juoksin 100km Fredrik Olaussenin kanssa. Samalla sain uuden ystävän. Taaskaan ei mikään virallinen kisa vaan oma juttu. Ja aivan mieletön fiilis tuosta kisasta edelleen. Myös Fredi on kertonut usein tuon jälkeen muistelevansa vieläkin tiettyjä juttuja tuosta mieleen painuneesta tempauksesta, jossa kerättiin lisäksi yli 300e rahaa Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Mikään virallinen kisa ei ole antanut koskaan yhtä paljon.
Samaa voidaan sanoa tuosta 5 päivän päästä juoksemastani 9 nevan, 75km, juoksusta. Alkumatkasta oli useampiakin kavereita mukana ja koko matkalla kaksi ystävää. Jälleen huikea elämän kokemus, joka hakee vertaistaan.
Toki mm. tänä vuonna ihan ok. kokemuksia tuli myös virallisista, mutta siltikään niiden kokemukset eivät yltäneet läheskään samalla tasolle näiden omien tempausten kanssa. Viimeisenä, eikä suinkaan vähäisempänä, oma24h harjoitus yhdessä monien ystävien kanssa, puhumattakaan Pasi Koskisen koko vuorokauden läsnäolosta tukemassa koitostani. 24h/150km. Noin karrikoiden voisin todeta virallisten kilpailujen olevan kliinisiä, aika tunteettomia suorituksia. Hyvässä, pienessä porukassa tehdyt omat jutut ikimuistettavia, joita muistellessa saatat kokea aitoja tunteita ja muistoja.
Käydessäni kaiken tämän läpi, ajauduin miettimään käyttämiäni rahoja ja aikaani juoksuun. Niin paljon kuin juoksu antaa, se vie oikeastaan vain kahta asiaa - rahaa ja aikaa. Ajatellaanpa vaikka ultrakilpailua Espoossa. 24h kisa la-su klo.12-klo.12. Osallistumismaksu +100e. Junaliput edestakaisin n.150e. Eväät/ostot välillä. Äkkiä 50e? Majoitus kulut. No kisaa edeltävän yön olisin voinut majoittua ystäväni luona, mutta tuskin olisin tohtinut laskea juoksun jälkeistä yötä ystäväni luona nukkumiseen. Kisan jälkeen kun ei aina tiedä missä kunnossa on. Helposti n.400e olisi reissu maksanut. Aikaa siihen olisi mennyt n.4vrk vähimmilläänkin.
Oman 24h tein n.27h:ssa siirtymisineen. Lopetin La-aamuna yötyöt. Heräsin iltapäivällä. Aloitin klo.17 oman 24h harjoituksen. Lopetin sen Su klo.17. Olin kotona jo ainakin klo.19. Paljon unohtumattomia muistoja. Ma-aamuna olin jo 100% arjessa kiinni. Vei tyttäremme eskariin klo.9:ksi. Tätä se on parhaimmillaan, kun rahaa ja aikaa ei mene juuri nimeksikään. Miettikääpä. Pärjäisitkö sinä ilman virallisia kisoja? Miten paljon juoksu sinulle antaa itsessään, kun siitä riisutaan virallisen kisan status pois? Juoksetko vain kisojen takia vai riittääkö sinulle juoksu itsessään? Voitko kokea juoksun avulla ilman kisoja?
Työstäni ei jää kovin paljoa ylimääräistä käteen. Miettiessäni yllä olevaa, tuntuu tuo aika rajulta satsaukselta vain virallisesta tuloksesta, jolla minulle ei ole koskaan ollut liian isoa merkitystä. Miksi maksaa juoksusta, jos se antaa ilman rahan syytämistäkin yhtä paljon - ja kuten todettua, ajoin enemmänkin? Pidän juoksemisesta erittäin paljon, mutta kaikella on hintansa. Jos kotonakin alettais velottaan yön pimeistä hetkistä 100e/tälli, alkais harkihteen missä välissä laukoo! Kaikella on hintansa.
Näinpä tulin siihen päätelmään, että tyhjensin kilpailukalenterin. Jatkan ylimenokauden jälkeen harjoittelua entistä kovemmin. Aloitan hiljolleen ensi viikonloppuna. Mikään ei siis muutu suhteessa juoksuun ja omien rajojen etsimiseen. Vain viralliset statukset tuloksilleni jäävät jatkossa kovin vähiin. Saatan käydä toki tässä lähellä sopivan paikan tullen kisaamassa. Tässä 30-50km säteelläkin on aika ajoin maratoneja yms. hölkkäkisoja, jos tulee tarvetta pullistautua lehtien sivuille vain maksaakseen perseensä kipeäksi. No, toki tässä lähellä on ihan parin kympin kisoja, joita nyt minunkin köyhänmiehen budjetti sallii.
Tiedän myös tuohon 100km päähän tulevan ensi toukokuussa melkoisen houkutuksen, mutta katsotaanpa nyt rauhassa minkä hintainen setti siitä tulisi. :) Ensi toukokuussa tapahtuu myös muita isoja juttuja, joista kenties saamme tietää lähiaikoina. Eikä se liity minuun. Lisäksi meneillä on ollut jo jonkin aikaa vaellusreitin uusimisprojekti. Todella mielenkiintoista. Kenties 40-vuotisjuhlajuoksu tulee sitten ensi kevät-kesällä olemaan siellä, vaellusreitillä. Katsellaan.
Lähtökohtaisesti kuitenkin aion nauttia juoksemisesta semmossaan. Isona henkilökohtaisena seuraavana tavoitteena pidän juoksemista Nivalasta Kuopioon, n.250km. Sitä ennen tulen juoksemaan ainakin Iisalmesta - Nivalaan (132km) jossain vaiheessa. On kiehtova ajatus suunnitella tekevänsä esim. ABC-huoltoasemilla itse huollettu reppujuoksu paikasta A paikkaan B. Näitä on mukava suunnitella, mutta vielä tärkeämpää on saada juosta ja pysyä terveenä. Pitemmällä tähtäimellä jopa 48h / 6päivän omat kokeilutkin kiehtovat.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.10.2013
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
VAIHTUIKO PLANEETTA?
Siirtyessäni ns. ylimenokaudelle, tuntuu koko maailma menneen vallan eriskummalliseksi. Olen selkäköyryssä vanhuuttani köpöttänyt tässä useaan otteeseen seinäkalenterin luo vain todetakseni aina saman asian: Ei tässä oo menny ku viikko, mutta silti tuntuu kuin olisi mennyt paljon kauemmin...
Muistaakseni(?) viikko sitten jalkapallosäännötkin olivat erilaiset. Nyt Leverkusen nousi perjantaina hetkellisesti Bundesliigan kärkeen TÄLLÄ maalilla. Pokkana pojat tuulettavat, joskin hieman hämillään ja huvittuneena itsekin. Tuo oli pelin voittomaali. Leverkusen voitti 2-1.
Kun tapahtuu jotain hekumallista, tunteet valloilleen saavaa, huudan usein: diu,diu, lippindaun tai muuta vastaavaa, samaan kategoriaan tipahtavaa. Menneellä ylimenokauden eka viikolla en ole päässyt käymään paljoakaan alle 100 sykelukeman, kun Crosby on huudattanut minua vähän väliä, välillä öisinkin.
Samaan sekavaan tyyliin jatkaen. Painoin viime marraskussa 77 ja risat. Olen siitä lähtien enemmän ja vähemmän PYRKINYT alentamaan painoani. Jotkut ovat varoitelleetkin liian rajusta pudotuksesta, kun kuulema reenaan niin paljon. En nyt sitten tiedä - mutta 4kg oon nyt painavempi kuin 11kk sitten (POTRAN POJAN VERRAN) ja voin rakkaat lukijat taata, ettei se ole lihasta. Että suhtaudutaan jatkossakin hyvin humoristisesti Cosmoksen "laihutuskuureihin"... Jos kuitenkin taas yrittäs... Kohta saa vaihtaa (taas) lajia. Tähän lajiin ei oikein passaa +4kg/vuosi -rytmi. Oisko ehotuksia? Kellomies? Aamureenit klo.5 tuiskulan kentällä? Kellotan lumihiutaleiden tippumista?
Viime yönä Mike Smithillä oli AJOITUS kohdallaan? Onko kukaan vielä edes kuullut kuka on Olli Määttä? Hän on 19-vuotias ensimmäisen vuoden NHL-pelaaja, PUOLUSTAVA puolustaja, joka taistelee pelipaikasta yhden maailman parhaan jääkiekkojoukkueen takalinjoilla. Kuka sanoo, ettei suomalaiset uskalla yrittää? Kun PUOLUSTAVA puolustaja lähtee kolmella - kahta vastaan ylivoimahyökkäykseen yhdessä Crosbyn ja Kunitzin kanssa, on siinä MUNAA. Ja LOPPUTULOS oli TÄMÄ. Huikeaa! Hattua päästä!
Viikko tuntuu monikerroin vähäiseltä menneeltä ajalta, kun katson vasta nippa-nappa 18-kesäisen Alexander Barkov jr. JÄÄTÄVÄN rutinoituneen näköisiä otteita. KATSOKAA TÄTÄKIN, kuin +35-vuotias Mario Lemieux.
Kaiken näiden ihmeellisyyksien myllertämänä löydän itseni unentöppörössä aamuöiseltä wc-käynniltä. Ilmeisesti aivojen frontaalipuoli toimi kuitenkin sen verran rekisteröiden ympäristön tapahtumia, että minulla jäi 5% verran ajatustoimintaa päälle hortoillessani takaisin peiton uumeniin. Hetkinen! Kellohan taisi olla jotain viis... Siellähän oli vaimo hereillä - aamuvuoroon valmistautumassa... hmmm... puoli 7 tietämissä hän lähtee... Tässähän ehtis... JOO, YLÖS, käskyttävät aivot ja silloin Vähäahon poikaa vietiin. Kampetta palion päälle. En kato ees ulos tai mittariin. Vaimo sanoo, että pikku pakkanen. Hieman naurattaa sisälläni. Vaimon eleistä päätellen tämä on enemmänkin odotettua kuin se, että olisin jatkanut uniani.
Pian olen kuin Michelin ukko. Hyppään maastopyöräni selkään. Otan tavoitteeksi järven kierron Haapaperän kautta. Tuuleekin näköjään. Kylläpäs tein kiireettä-pittää-tavoitteen. No, hutkitaan sitten kampea kiertäen vinhasti. Sykkeet nousee. Eikö ne huonokuntoisilla ylipainoisilla nouse? Perkele, että sitä pitää ahnehtia, ja heti aamusta. Käännän pian positiiviseksi. Palautumista voi edistää pikku repäsyt. Onhan se juurikin erilaista ja poikkeavaa viimeisen kuukauden erittäin matalatehoiselle. Samalla tavallahan sitä haetaan palautusta toisinkin päin. Kun vedetään kovaa, täytyy sitten vetää hiljaa. Hitsi mää on nero, heh, heh... Mutta olipas piristävä 71minuuttinen. Meni nopeasti. Nyt taas suihkun kautta vällyjen sisään. Diu-diu-diu-diu.
Pyhhäinmiesten - se kun on ne tuplapyhät heti marraskuun alussa - viikonloppuna oon vappaalla, mutta kiinni kotona. Aattelin silloin uusia nhl-tilastoja ja viihdyttää sivujeni nhl-seuraajia. Montako teitä vielä on?
Nyt on viikon 42 loppu. Varsinaisen harjoittelun aloitan jossain kohtaa vko.44 - vko.46 välillä. Esim. Viikot 44 ja 45 totuttelua jollain n.80km/viikko määrillä. Viikko 46 on joka tapauksessa kevyt. Vedän sen jälkeen kolmen viikon rytmillä: 1)kova/määrä + 2)määrä + )kevyt... Nuo teemana. Kilsamäärät ja viikojen kovuudet vaihtelevat. 1)kova/määrä viikolla on todennäköisesti alle 120km, mutta se sisältää myös jonkun verran maratonharjoittelulle tyypillisiä täsmä lenkkejä. Kuten keskitehoinen 15-21km tai pitkät vedot, esim. 3x5km tms. 2)määrä viikko tulee aina kova/määrä viikon perään, johon tullaan siis enemmän tai vähemmän valmiiksi moukaroituna. Se on sitten 95% puhdasta, matalatehoista määrän mättämistä. Maksimissaan yksi 30-45min hieman reippaampi/vauhtileikittely piristykseksi. 3)Kevyt viikko on sitten vastaavasti erittäin kevyt. Yritän painottaa tämän merkitystä. Pidän kilsamäärät pääsääntöisesti alle 70km keveillä viikoilla.
Tuolla tavalla lähden siis aloitteleen n.1-3 viikon päästä varsinaisen uuden harjoitusrupeaman. Ihastuin oma24h harjoituksen myötä noihin "ommiin-nimmiin" tehtyihin harjoituksiin ja tuun jatkossakin niitä tekemään. Pidän niistä. Ja tässä(kin) harrastuksessa täytyy tehdä niitä asioita joista pitää. Tahdon sanoa, etten vieläkään ole niinkään varma, tulenko osallistumaan Enduranceen. Elän sillä tavalla murrosvaihetta, että en ole enää varma, tarvinko kilpailuja. Miksi minun pitäisi kilpailla? Joka tapauksessa ainoa vastustaja on aina sama - minä. Miksi siis laittaa rahaa kilpailuihin? Minun juoksuharrastus on siksi vahvalla pohjalla, ettei se tarvitse kilpailuja. Juoksu antaa itsessään tarpeeksi. Yhtä lailla voin mitata omia rajoja omissa jutuissani, epävirallisesti. Näitä kysymyksiä mietin perin pohjin. Eli on mahdollista, että olen juossut viimeisen kilpailun.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.10.2013
Muistaakseni(?) viikko sitten jalkapallosäännötkin olivat erilaiset. Nyt Leverkusen nousi perjantaina hetkellisesti Bundesliigan kärkeen TÄLLÄ maalilla. Pokkana pojat tuulettavat, joskin hieman hämillään ja huvittuneena itsekin. Tuo oli pelin voittomaali. Leverkusen voitti 2-1.
Kun tapahtuu jotain hekumallista, tunteet valloilleen saavaa, huudan usein: diu,diu, lippindaun tai muuta vastaavaa, samaan kategoriaan tipahtavaa. Menneellä ylimenokauden eka viikolla en ole päässyt käymään paljoakaan alle 100 sykelukeman, kun Crosby on huudattanut minua vähän väliä, välillä öisinkin.
Samaan sekavaan tyyliin jatkaen. Painoin viime marraskussa 77 ja risat. Olen siitä lähtien enemmän ja vähemmän PYRKINYT alentamaan painoani. Jotkut ovat varoitelleetkin liian rajusta pudotuksesta, kun kuulema reenaan niin paljon. En nyt sitten tiedä - mutta 4kg oon nyt painavempi kuin 11kk sitten (POTRAN POJAN VERRAN) ja voin rakkaat lukijat taata, ettei se ole lihasta. Että suhtaudutaan jatkossakin hyvin humoristisesti Cosmoksen "laihutuskuureihin"... Jos kuitenkin taas yrittäs... Kohta saa vaihtaa (taas) lajia. Tähän lajiin ei oikein passaa +4kg/vuosi -rytmi. Oisko ehotuksia? Kellomies? Aamureenit klo.5 tuiskulan kentällä? Kellotan lumihiutaleiden tippumista?
Viime yönä Mike Smithillä oli AJOITUS kohdallaan? Onko kukaan vielä edes kuullut kuka on Olli Määttä? Hän on 19-vuotias ensimmäisen vuoden NHL-pelaaja, PUOLUSTAVA puolustaja, joka taistelee pelipaikasta yhden maailman parhaan jääkiekkojoukkueen takalinjoilla. Kuka sanoo, ettei suomalaiset uskalla yrittää? Kun PUOLUSTAVA puolustaja lähtee kolmella - kahta vastaan ylivoimahyökkäykseen yhdessä Crosbyn ja Kunitzin kanssa, on siinä MUNAA. Ja LOPPUTULOS oli TÄMÄ. Huikeaa! Hattua päästä!
Viikko tuntuu monikerroin vähäiseltä menneeltä ajalta, kun katson vasta nippa-nappa 18-kesäisen Alexander Barkov jr. JÄÄTÄVÄN rutinoituneen näköisiä otteita. KATSOKAA TÄTÄKIN, kuin +35-vuotias Mario Lemieux.
Kaiken näiden ihmeellisyyksien myllertämänä löydän itseni unentöppörössä aamuöiseltä wc-käynniltä. Ilmeisesti aivojen frontaalipuoli toimi kuitenkin sen verran rekisteröiden ympäristön tapahtumia, että minulla jäi 5% verran ajatustoimintaa päälle hortoillessani takaisin peiton uumeniin. Hetkinen! Kellohan taisi olla jotain viis... Siellähän oli vaimo hereillä - aamuvuoroon valmistautumassa... hmmm... puoli 7 tietämissä hän lähtee... Tässähän ehtis... JOO, YLÖS, käskyttävät aivot ja silloin Vähäahon poikaa vietiin. Kampetta palion päälle. En kato ees ulos tai mittariin. Vaimo sanoo, että pikku pakkanen. Hieman naurattaa sisälläni. Vaimon eleistä päätellen tämä on enemmänkin odotettua kuin se, että olisin jatkanut uniani.
Pian olen kuin Michelin ukko. Hyppään maastopyöräni selkään. Otan tavoitteeksi järven kierron Haapaperän kautta. Tuuleekin näköjään. Kylläpäs tein kiireettä-pittää-tavoitteen. No, hutkitaan sitten kampea kiertäen vinhasti. Sykkeet nousee. Eikö ne huonokuntoisilla ylipainoisilla nouse? Perkele, että sitä pitää ahnehtia, ja heti aamusta. Käännän pian positiiviseksi. Palautumista voi edistää pikku repäsyt. Onhan se juurikin erilaista ja poikkeavaa viimeisen kuukauden erittäin matalatehoiselle. Samalla tavallahan sitä haetaan palautusta toisinkin päin. Kun vedetään kovaa, täytyy sitten vetää hiljaa. Hitsi mää on nero, heh, heh... Mutta olipas piristävä 71minuuttinen. Meni nopeasti. Nyt taas suihkun kautta vällyjen sisään. Diu-diu-diu-diu.
Pyhhäinmiesten - se kun on ne tuplapyhät heti marraskuun alussa - viikonloppuna oon vappaalla, mutta kiinni kotona. Aattelin silloin uusia nhl-tilastoja ja viihdyttää sivujeni nhl-seuraajia. Montako teitä vielä on?
Nyt on viikon 42 loppu. Varsinaisen harjoittelun aloitan jossain kohtaa vko.44 - vko.46 välillä. Esim. Viikot 44 ja 45 totuttelua jollain n.80km/viikko määrillä. Viikko 46 on joka tapauksessa kevyt. Vedän sen jälkeen kolmen viikon rytmillä: 1)kova/määrä + 2)määrä + )kevyt... Nuo teemana. Kilsamäärät ja viikojen kovuudet vaihtelevat. 1)kova/määrä viikolla on todennäköisesti alle 120km, mutta se sisältää myös jonkun verran maratonharjoittelulle tyypillisiä täsmä lenkkejä. Kuten keskitehoinen 15-21km tai pitkät vedot, esim. 3x5km tms. 2)määrä viikko tulee aina kova/määrä viikon perään, johon tullaan siis enemmän tai vähemmän valmiiksi moukaroituna. Se on sitten 95% puhdasta, matalatehoista määrän mättämistä. Maksimissaan yksi 30-45min hieman reippaampi/vauhtileikittely piristykseksi. 3)Kevyt viikko on sitten vastaavasti erittäin kevyt. Yritän painottaa tämän merkitystä. Pidän kilsamäärät pääsääntöisesti alle 70km keveillä viikoilla.
Tuolla tavalla lähden siis aloitteleen n.1-3 viikon päästä varsinaisen uuden harjoitusrupeaman. Ihastuin oma24h harjoituksen myötä noihin "ommiin-nimmiin" tehtyihin harjoituksiin ja tuun jatkossakin niitä tekemään. Pidän niistä. Ja tässä(kin) harrastuksessa täytyy tehdä niitä asioita joista pitää. Tahdon sanoa, etten vieläkään ole niinkään varma, tulenko osallistumaan Enduranceen. Elän sillä tavalla murrosvaihetta, että en ole enää varma, tarvinko kilpailuja. Miksi minun pitäisi kilpailla? Joka tapauksessa ainoa vastustaja on aina sama - minä. Miksi siis laittaa rahaa kilpailuihin? Minun juoksuharrastus on siksi vahvalla pohjalla, ettei se tarvitse kilpailuja. Juoksu antaa itsessään tarpeeksi. Yhtä lailla voin mitata omia rajoja omissa jutuissani, epävirallisesti. Näitä kysymyksiä mietin perin pohjin. Eli on mahdollista, että olen juossut viimeisen kilpailun.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.10.2013
torstai 17. lokakuuta 2013
CROSBY LÄHESTYY ISOA OTSIKKOA
On tämän päivän sähköisessä maailmassa vähän tylsää kertoa, että joku saavutti vaikka tunti sitten jotain erityistä esim. nhl:ssä. Olet ehkä 198 743:neksi nopein tiedottaja - "one of million" -tyyliin. Siksipä olenkin liikkeellä ajoissa, ennen otsikoita.
NHL:n rakastetuin ja vihatuin pelaaja, maailman paras jääkiekkoilija, on lähestymässä saavutusta, jolla hän on pyyhkäisemässä koko lailla kovaa sakkia pöydän alle. Sidney Crosby, 26, on pelannut ennen ensi yön ottelua 476 ottelua, joissa on koonnut huikeat 677 (243+434) pistettä. Hänellä on siis matkaa 23 pistettä 700 pisteen rajaan. Uran keskiarvon perusteella siihen menee arviolta noin 16-17 ottelua, ehkä 15-20 ottelua käytännössä. Crosby on siis pelannut vasta 476 ottelua.
Kaikki tämän hetken aktiivit + 10 vuoden sisällä vielä NHL:ssä pelanneet huomoiden tämän hetken nopeimmat 700 pistettä tehneet ovat: 1.Teemu Selänne 541 ottelussa 700 pistettä, 2.Peter Forsberg 549 ottelua, 3.Jaromir Jagr 557 ottelua, 4.Alex Ovechkin 579 ottelua... Eli Crosby tulee saavuttamaan 700 pisteen rajapyykin noin 50 ottelua enemmin kuin kukaan tuossa luetelluista! Aika huikeaa?
Tässä blogi postauksessa tullaan jännittämään Crosbyn matkaa historian kirjoihin. Päivitän aina, kun tilanne muuttuu - aina siihen asti, kun OTSIKOT pauhaa 700 pisteen ylitystä...
SIDNEY CROSBY (nimen alla aina video Crosbyn viimeisimmästä ottelusta)
OTTELUT 496 PISTEET 698
Ps. WanhaWeikkaus etenee... Miten käy???
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.10.2013
ULTRAN JÄLKEEN
Nykyään on alettu kirjoittamaan enemmän myös ultrien jälkeisestä ajasta. Se on kehityksellistä. Ei ole kauaa, kun vielä lähes 100% prosessikirjoituksista käsitteli ultraa ennen ja ultrakisa/koitos raporttia. Harva kirjoitti jälkituntemuksista, kun suoritus alkaa jäämään taakse ja olet vaihtanut/vaihtamassa jo eri junaan. Onneksi siis myös tähän on muistettu paneutua. Kiitos siitä kolleegoille. Joku jossain on nytkin kiinnostunut aloittamaan ultrajuoksua. Moni janoaa ison kysymyskasan kanssa vinkkejä - modernimmin vinksuja. Ja se on aina parempi kuin rinksuja.
Itse elin ultraharjoitukseni (24h/150km) jälkeen 2-3 päivää pienessä pelossa, ihan henkeni puolesta. Tieto lisää tuskaa. Olin tyhmä tehdessäni noin raa´an harjoituksen toipilaana. Jo pelkästään yövuororasitukset olivat kyseenalaisia. On viisautta myös myöntää virheensä, eikä selitellä virheitänsä pienemmiksi tai jopa kumoon. En ole ihan vieläkään varma, mihin suuntaan terveydellinen kuntoni tästä on menossa. Flunssa tuli takaisin. Se ei ole toisaalta paha, mutta kehon tuntemukset ovat ajoittain pahoja, ne jotka eivät näy suoraan ulos. Välillä ei saa oikein henkeä, keuhkoista/rinnasta tulee omituisia tunteita. Toisaalta olo on välillä jos ei nyt terve niin ainakin melkein. Olo aaltoilee kuin ultrasuorituksessa konsanaan. Yhtään särky/tulehduslääkettä en ole ottanut. Yritän antaa keholle luontaisen palautumisen. Se pienentää riskejä elimistön outojen viesten antamista sitten, kun harjoittelu alkaa.
Tänään heräsin n.9h yöunilta valtaisassa räkäjysärissä. Nyt jo helpottaa. Kenties ostoskeikka Lidl´n tarjousten parissa piristi...
Tuosta aasinsilta mielen palautumiseen. Tämä 24h/150km oli mieleltään niin kevyt rakenteinen harjoitus, ettei se aiheuttanut mitään matalapainetta tai muutakaan mielenaallokkoa. Tavoite olla 24h prosessissa oli ainoa tavoite, jonka katson laillisin reunaehdoin suoritetuksi. Jonkun verran tuossa oli eri eettereillä ja täällä Nivalassakin ihmisten puheissa kilometrikeskeisyyttä. Ihmisten lähtökohtainen ajatus on kilometrivetoinen näissä, se ymmärrettäkööt. Toki tuossa myllyssä itsekin tuota kilsakasaa oon joutunut väkisinkin miettimään vastatessani yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmisille tuntemuksistani mm. matkan suhteen.
Tottahan oli hurjaa, että ylipäänsä sain focusoiduttua itseni tuollaiseen suoritukseen toipilaana. Onhan se valtaisa suoritus näin nyt, kun tuota on päässyt mielen tasolla tarkastelemaan vähä jo niin kuin ulkopuolelta. Osaan suhteuttaa tuon tuloksen edelleen, että se on hieno yleisesti ottaen, mutta omassa mielessä pelkkänä tuloksena... antaa olla, ei sillä ole väliä. Hyvin tehty. Ja on pelkästään positiivista, että ihmiset puhuvat juoksusta, vaikka nyt sitten kilometrejen kautta, joita en itse nyt ajatellut omasta halusta muuta kuin virikkeellisessä mielessä. Jolla viittaan tilastomies henkisyyteen. Aina pitää olla jotain laskemista. Se on tapani elää. Ja juoksu on osa elämääni, aika isokin osa.
Mieli tekee siis jo kovasti juoksemaan tai ainakin liikkumaan. Edelleen hienoisesti päällä oleva flunssa, sekä kehon sisäiset viestit laittavat jarrua. Otan tästäkin vain kerman mukaani, eli olen iloinen motivaatiostani, mutta osaan pysyä aisoissa, joka sekin on vahvuutta. On ollut mukava tehdä myös kaikkea muuta välillä. Uskon, että se antaa voimaa taas harjoitella kovasti. Aion harjoitella tästä toivuttuani entistä kovemmin. Kaiken aikaa pohjaa kertyessä voi nostaa hiljalleen rimaa, enkä pelkää tehdä sitä. Olen päättänyt uskaltaa todella katsoa taas seuraavan oven taa. Olen tehnyt jo mielessä linjauksiakin tulevasta harjoittelusta. Haluatteko kuulla niistä?
Tulen tekemään PALJON entiseen nähden sellaisia 2h15-2h30min rauhallisia lenkkejä. Saatan lykätä niitä kaksikin päivää kohden. Plus rypäs päiviä aika ajoin. Ja erittäin harvoin ylipitkiä erittäin, erittäin kevyitä... Teen myös jonkun verran keskitehoilla lenkkiä, 15-21km mittaisia, alkuun ja loppuun kevyttä. Tuo pitää minut mukana tarvittaessa jonkunlaisessa maratonvalmiudessa. Vauhdikkaat teen pääasiassa tasavauhtisena (TV) tai kiihtyvänä 8-12km pätkänä tai esim. 3x5km vetona. Teen edelleen erittäin vähän lyhyitä vetoja. Sen sijaan teen noin 45-90min vauhtileikittelyjä (VL), jotka saavat käydä minulla nopeusreenistä/nopeuskestävyysreenistä. Enempää en tarvitse. Aion yrittää viljellä oikeasti lyhyiden n.20-30min palauttavien hölkkien olemista osana harjoittelua. Tänä vuonna en ole monasti lenkkarin nauhoja sitonut alle 10km lenkeille. Viikko rytmitys tulee olemaan 2+1. Eli kaksi viikkoa määrää/kovaa + yksi palauttelua.
Nuo tulevat sitten aikanaan. Nyt on aika muiden juttujen, mm. NHL:n seuraamisen. Oma24h harjoituksen aikana oli suosikkipelaajani Sidney Crosby mellastanut, hallinnut kaukaloa mielin määrin. Aivan käsittämätön peli jälleen kerran herra 87:lta!!!
Sitä seurasi sitten 3syöttöpisteen peli Edmontonia vastaan. Seuratkaapa tuossa alla olevasta videosta mustanpaitaista 87:aa. Aika dominoivaa? Lähellä oli, ettei tuostakin olisi tullut 5-7 tehopisteen iltaa? Miettikää samalla miten paljon on maailmassa täysillä satsaavia jääkiekkoammattilaisia ja miettikää miten yksi voi olla noin ylivoimainen. Olen orgasmin valloissa.
Sitten on jotain, joka saa pienenkin suorituksen näyttämään historialliselta. Teemu Selänne. Hänen jokainen maalinsa tuntuu jo ihmeeltä. Tässä kauden ensimmäinen ja uran 676 sellainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.10.2013
Itse elin ultraharjoitukseni (24h/150km) jälkeen 2-3 päivää pienessä pelossa, ihan henkeni puolesta. Tieto lisää tuskaa. Olin tyhmä tehdessäni noin raa´an harjoituksen toipilaana. Jo pelkästään yövuororasitukset olivat kyseenalaisia. On viisautta myös myöntää virheensä, eikä selitellä virheitänsä pienemmiksi tai jopa kumoon. En ole ihan vieläkään varma, mihin suuntaan terveydellinen kuntoni tästä on menossa. Flunssa tuli takaisin. Se ei ole toisaalta paha, mutta kehon tuntemukset ovat ajoittain pahoja, ne jotka eivät näy suoraan ulos. Välillä ei saa oikein henkeä, keuhkoista/rinnasta tulee omituisia tunteita. Toisaalta olo on välillä jos ei nyt terve niin ainakin melkein. Olo aaltoilee kuin ultrasuorituksessa konsanaan. Yhtään särky/tulehduslääkettä en ole ottanut. Yritän antaa keholle luontaisen palautumisen. Se pienentää riskejä elimistön outojen viesten antamista sitten, kun harjoittelu alkaa.
Tänään heräsin n.9h yöunilta valtaisassa räkäjysärissä. Nyt jo helpottaa. Kenties ostoskeikka Lidl´n tarjousten parissa piristi...
Tuosta aasinsilta mielen palautumiseen. Tämä 24h/150km oli mieleltään niin kevyt rakenteinen harjoitus, ettei se aiheuttanut mitään matalapainetta tai muutakaan mielenaallokkoa. Tavoite olla 24h prosessissa oli ainoa tavoite, jonka katson laillisin reunaehdoin suoritetuksi. Jonkun verran tuossa oli eri eettereillä ja täällä Nivalassakin ihmisten puheissa kilometrikeskeisyyttä. Ihmisten lähtökohtainen ajatus on kilometrivetoinen näissä, se ymmärrettäkööt. Toki tuossa myllyssä itsekin tuota kilsakasaa oon joutunut väkisinkin miettimään vastatessani yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmisille tuntemuksistani mm. matkan suhteen.
Tottahan oli hurjaa, että ylipäänsä sain focusoiduttua itseni tuollaiseen suoritukseen toipilaana. Onhan se valtaisa suoritus näin nyt, kun tuota on päässyt mielen tasolla tarkastelemaan vähä jo niin kuin ulkopuolelta. Osaan suhteuttaa tuon tuloksen edelleen, että se on hieno yleisesti ottaen, mutta omassa mielessä pelkkänä tuloksena... antaa olla, ei sillä ole väliä. Hyvin tehty. Ja on pelkästään positiivista, että ihmiset puhuvat juoksusta, vaikka nyt sitten kilometrejen kautta, joita en itse nyt ajatellut omasta halusta muuta kuin virikkeellisessä mielessä. Jolla viittaan tilastomies henkisyyteen. Aina pitää olla jotain laskemista. Se on tapani elää. Ja juoksu on osa elämääni, aika isokin osa.
Mieli tekee siis jo kovasti juoksemaan tai ainakin liikkumaan. Edelleen hienoisesti päällä oleva flunssa, sekä kehon sisäiset viestit laittavat jarrua. Otan tästäkin vain kerman mukaani, eli olen iloinen motivaatiostani, mutta osaan pysyä aisoissa, joka sekin on vahvuutta. On ollut mukava tehdä myös kaikkea muuta välillä. Uskon, että se antaa voimaa taas harjoitella kovasti. Aion harjoitella tästä toivuttuani entistä kovemmin. Kaiken aikaa pohjaa kertyessä voi nostaa hiljalleen rimaa, enkä pelkää tehdä sitä. Olen päättänyt uskaltaa todella katsoa taas seuraavan oven taa. Olen tehnyt jo mielessä linjauksiakin tulevasta harjoittelusta. Haluatteko kuulla niistä?
Tulen tekemään PALJON entiseen nähden sellaisia 2h15-2h30min rauhallisia lenkkejä. Saatan lykätä niitä kaksikin päivää kohden. Plus rypäs päiviä aika ajoin. Ja erittäin harvoin ylipitkiä erittäin, erittäin kevyitä... Teen myös jonkun verran keskitehoilla lenkkiä, 15-21km mittaisia, alkuun ja loppuun kevyttä. Tuo pitää minut mukana tarvittaessa jonkunlaisessa maratonvalmiudessa. Vauhdikkaat teen pääasiassa tasavauhtisena (TV) tai kiihtyvänä 8-12km pätkänä tai esim. 3x5km vetona. Teen edelleen erittäin vähän lyhyitä vetoja. Sen sijaan teen noin 45-90min vauhtileikittelyjä (VL), jotka saavat käydä minulla nopeusreenistä/nopeuskestävyysreenistä. Enempää en tarvitse. Aion yrittää viljellä oikeasti lyhyiden n.20-30min palauttavien hölkkien olemista osana harjoittelua. Tänä vuonna en ole monasti lenkkarin nauhoja sitonut alle 10km lenkeille. Viikko rytmitys tulee olemaan 2+1. Eli kaksi viikkoa määrää/kovaa + yksi palauttelua.
Nuo tulevat sitten aikanaan. Nyt on aika muiden juttujen, mm. NHL:n seuraamisen. Oma24h harjoituksen aikana oli suosikkipelaajani Sidney Crosby mellastanut, hallinnut kaukaloa mielin määrin. Aivan käsittämätön peli jälleen kerran herra 87:lta!!!
Sitä seurasi sitten 3syöttöpisteen peli Edmontonia vastaan. Seuratkaapa tuossa alla olevasta videosta mustanpaitaista 87:aa. Aika dominoivaa? Lähellä oli, ettei tuostakin olisi tullut 5-7 tehopisteen iltaa? Miettikää samalla miten paljon on maailmassa täysillä satsaavia jääkiekkoammattilaisia ja miettikää miten yksi voi olla noin ylivoimainen. Olen orgasmin valloissa.
Sitten on jotain, joka saa pienenkin suorituksen näyttämään historialliselta. Teemu Selänne. Hänen jokainen maalinsa tuntuu jo ihmeeltä. Tässä kauden ensimmäinen ja uran 676 sellainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.10.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)