NHL -TILASTOPÄIVITYS MARRASKUU 2021

             Tervetuloa kauden 2021-2022 ensimmäiseen NHL-tilastopäivityspäivän tilastotykitykseen! Alkanut kausi on jo 104. järjestyksessään. Monelle joukossa on paljon muistoja tunteita sisältäviä pelaajia. Itsekin vuodesta 1988 asti näitä tilastoja harrastaneena tämä on aina todella erityistä käydä läpi näitä tilastoja. Tervetuloa mukaan!

 

NHL TILASTOPÄIVITYS – KENTTÄPELAAJAT

 

PÄIVITYSVÄLI: runkosarjan alku - 12.11.2021

 (KT) = Kaikkien aikojen tilastossa             

KÄYTY LÄPI TOP 2000:sta  2000/2000

 

Erityiset huomiot:

 TOP 2000  referaatti  * =aktiivi 

 (suluissa päivitysjakson aikana saavutetut pisteet ja rajapyykit)

 

1. Wayne Gretzky,                    2857p

2. Jaromir Jagr,                        1921p     

3. Mark Messier,                       1887p     

4. Gordie Howe,                        1850p     

5. Ron Francis,                         1798p     

6. Marcel Dionne,                     1771p

7. Steve Yzerman,                    1755p     

8. Mario Lemieux,                     1723p     

9. Joen Sakic,                           1641p

10. Phil Esposito,                      1590p

11. Ray Bourque, P,                  1579p     

…

*14. Joe Thornton, (FLA), 42,    1530p      (1pist)

16. Teemu Selänne,                  1457p

21. Jari Kurri,                           1398p

*29. Alex Ovechkin, (WSH), 36, 1320p      (222pist)

5:s kaikkien aikojen maalitilastossa 741 maalillaan,

yhdessä Brett Hullin kanssa. Kova.

*35. Sidney Crosby, (PIT), 34,  1325p      (18pist)

*62. Evgeni Malkin, (PIT), 35,   1104p      (0pist)

*64. Patrick Kane, (CHI), 32,    1101p      (13pist/1100pist)

*

87. Anze Kopitar, (LAK), 34,      1016p      (16pist)

*92. Ryan Getzlaf, (ANA), 36,   996p        (14pist)

*96. Nicklas Backstörm, (WSH), 33, 980p  (0pist)

*97. Jason Spezza, (TOR), 38,  975p        (5pist)

…

*160. Corey Perry, (TBL), 36,    819p        (1pist/1100ott)

*193. Jeff Carter, (PIT), 36,      769p                (7pist/400maalia/1100ott)

*220. Brad Marchand, (BOS), 33, 731p       (16pist/400syöttöä)

*306. Duncan Keith, P, (EDM), 38, 629p    (4pist/1200ott)

*325. Ryan Suter, P, (DAL), 36, 613p        (6pist/1200ott)

*338. Keith Yandle, P, (PHI), 35, 605p      (5pist/500syöttöä)

*339. Taylor Hall, (BOS), 29,    603p        (7pist/600pist)

*345. Connor McDavid, (EDM), 24, 598p   (24pist/200maalia)

Koko NHL-historian 4:neksi kovin uran pistekeskiarvo (1,43p/ott),

edellä vain Wayne Gretzky (1,92), Mario Lemieux (1,88) ja

Mike Bossy (1,50).

 

407. Tony Tanti (lapsuuden ajan suosikki)  560p

 

*444. Leon Draisaitl, (EDM), 26, 532p       (26pist/200maalia)

Alkukauden pisterohmu. Nosti uran pistekeskiarvon jo 1,09p/ott.

Alkukauden osalta keskiarvo on ollut älytön, 2,17p/ott.

 

*461. Kyle Okposo, (BUF), 33, 525p     (6pist/200maalia)

*464. Gabriel Landeskog, (COL), 28, 523p    (11pist/300syöttöä)

*486. Jonathan Huberdeau, (FLA), 28,511p (13pist/500pist)

*493. Johnny Gaudreau, (CGY), 28, 508p  (14pist/500pist)

*518. Ryan Nugent-Hopkins (EDM), 28, 493p (15pist/300syöttöä)

*542. Aleksander Barkov, (FLA), 26, 480p (15pist)

Nousi Floridan kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi.

 

*628. Evgeny Kuznetsov, (WSH), 29, 435p (17pist/300syöttöä)

*687. Adam Henrique, (ANA), 31, 411p     (12pist/200maalia)

*733. Mikael Granlund, (NSH), 29, 394p    (15pist)

*820. Auston Matthews, (TOR), 24, 361p  (10pist/200maalia)

*917. Sebastian Aho, (CAR), 24, 332p (12pist)

*956. Mikko Rantanen, (COL), 25, 324p    (8pist)

*992. Teuvo Teräväinen, (CAR), 27, 314p (10pist)

*1029. Jonathan Marchessault, (VGK), 30, 306p (11pist/300pist)

*1030. Sam Reinhart, (FLA), 26, 306p      (11pist/300pist)

*1041. Justin Faulk, P, (STL), 29, 304p     (5pist/300pist)

*1121. Patrik Laine, (CBJ), 23,  281p  (10pist)

-98 syntyneiden ylivoimanen pistekärki.

 

*1273. Rasmus Ristolainen, (PHI), 27, 246p (1pist/200syöttöä)

*1424. Brock Boeser, (VAN), 24, 218p   (8pist/100maalia)

*1473. Anthony Mantha, (WSH), 27, 208p (6pist/100maalia)

*1552. Erik Haula, (BOS), 30,   197p        (1pist)

*1590. Joonas Donskoi, (SEA), 29, 192p   (6pist)

*1819. Andrei Svechnikov, (CAR), 21, 155p (15pist)

99 ja 00-syntyneiden ykkönen. Tällä kaudella 11 otteluun 15p.

 

*Miro Heiskanen, P, (DAL), 22,  107p        (12pist/100pist)

-99 syntyneiden neljäntenä.

 

*Henrik Borgström, (CHI, 24,    21p          (2pist)

Nousi suomalaisten TOP 100 -listalle, pudottamalla listalta

Antero Lehtosen.

 

 

Päivitysvälin tehokkaimmat pelaajat TOP10:

 

1. Leon Draisaitl, (EDM), 26,     12. 12+14=26

2. Connor McDavid, (EDM), 24,  12.   9+15=24.

3. Alex Ovechkin, (WSH), 36,    13. 11+11=22.

4. Kyle Connor, (WPG), 24,       13. 10+  8=18.

5. Evgeny Kuznetsov, (WSH), 29, 13. 5+12=17.

6. Troy Terry, (ANA), 24,          13.   9+  7=16.

7. Anze Kopitar, (LAK), 34,       14.   8+  8=16.

8. Brad Marchand, (BOS), 33,    11.   6+10=16.

9. J.T. Miller, (VAN), 28,           14.   6+10=16.

10. Tyler Bertuzzi, (DET), 26,    12.   9+  6=15.

11. Aleksander Barkov, (FLA), 26, 13. 9+ 6=15.

…

14. Mikael Granlund, (NSH), 29, 14.  2+13=15.

27. Jesse Puljujärvi, (EDM), 23, 12.   6+  7=13.

41. Sebastian Aho, (CAR), 24,   11.   5+  7=12.

47. Miro Heiskanen, P, (DAL), 22, 12. 3+ 9=12.

 

 

TOP 1000:n NOUSSEET:

 

977. Brayden Point, (TBL), 25,                  319pist.

989. Jakob Silfverberg, (ANA), 31,            315pist.

992. Teuvo Teräväinen, (CAR), 27,            314pist.

995. Jared Spurgeon, P, (MIN), 31,           313pist.

996. Morgan Rielly, P, (TOR), 27,              313pist.

997. Nikolaj Ehlers, (WPG), 25,                 312pist.

 

 

TOP 1000:n TIPPUNEET:

 

Rob Zamuner                            311pist.

Ladislav Nagy                           311pist.

Johan Garpenlöv                      311pist.

Ron Hainsey                             311pist.

Steve Tambellini                       310pist.

Dustin Penner                          310pist.

 

 

TOP 2000:n NOUSSEET:

 

1900. Alex Iafallo, (LAK), 27,                    144pist.

1923. Tyler Bertuzzi, (DET), 26,                141pist.

1941. Ryan Hartman, (MIN), 27,               139pist.

1968. Jesper Bratt, (NJD), 23,                  137pist.

1989. Josh Morrissey, P, (WPG), 26,          135pist.

1990. Erik Gustafsson, P, (CHI), 29,          135pist.

1991. Radko Gudas, P, (FLA), 31,              135pist.

  

TOP 2000:n TIPPUNEET:

 

Glenn Brydson                         133pist.

Karl Dykhuis, P,                        133pist.

Anton Volchenkov, P,                133pist.

Ed Slowinski                             132pist.

Rene Corbet                             132pist.

Tom Preissing, P,                      132pist.

Pierre Lacroix, P,                      132pist.

 

 

PISTE per PELI URAN TEKIJÄT (Vähintään 100 ottelua pelanneet)
1	Wayne Gretzky	H		CAN	1487	894	1963	2857	1,92
2	Mario Lemieux	H		CAN	915	690	1033	1723	1,88
3	Mike Bossy	H		CAN	752	573	553	1126	1,50
4	Connor McDavid	H		CAN	419	204	394	598	1,43
5	Bobby Orr	P		CAN	657	270	645	915	1,39
6	Joe Malone	H		CAN	126	143	32	175	1,39
7	Marcel Dionne	H		CAN	1348	731	104	1771	1,31
8	Sidney Crosby	H		CAN	1040	486	839	1325	1,27
9	Peter Stastny	H		SVK	977	450	789	1239	1,27
10	Peter Forsberg	H		SWE	708	249	636	885	1,25
11	Kent Nilsson	H		SWE	553	264	422	686	1,24
12	Phil Esposito	H		CAN	1282	717	873	1590	1,24
13	Guy Lafleur	H		CAN	1126	560	793	1353	1,20
14	Joe Sakic	H		CAN	1378	625	1016	1641	1,19
15	Dale Hawerchuk	H		CAN	1188	518	891	1409	1,19
16	Evgeni Malkin	H		RUS	940	424	680	1104	1,17
17	Pat LaFontaine	H		USA	865	468	545	1013	1,17
18	Steve Yzerman	H		CAN	1514	692	1063	1755	1,16
19	Eric Lindros	H		CAN	760	372	493	865	1,14
20	Bernard Federko	H		CAN	1000	369	761	1130	1,13
21	Denis Savard	H		CAN	1196	473	865	1338	1,12
22	Jari Kurri	H		FIN	1251	601	797	1398	1,12
23	Bryan Trottier	H		CAN	1279	524	901	1425	1,11
24	Gilbert Perreault	H		CAN	1191	512	814	1326	1,11
25	Pavel Bure	H		RUS	702	437	342	779	1,11
26	Alex Ovechkin	H		RUS	1210	741	601	1342	1,11
27	Jaromir Jagr	H		CZE	1733	766	1155	1921	1,11
28	Bobby Hull	H		CAN	1063	610	560	1170	1,10
29	Brett Hull	H		USA	1269	741	650	1391	1,10
30	Artemi Panarin	H		RUS	446	167	319	486	1,09
31	Paul Coffey	P		CAN	1409	396	1135	1531	1,09
32	Harry Cameron	P		CAN	128	88	51	139	1,09
33	Leon Draisaitl	H		GER	490	211	321	532	1,09
34	Real Cloutier	H		CAN	317	146	198	344	1,09
35	Jean Beliveau	H		CAN	1125	507	712	1219	1,08
36	Mark Messier	H		CAN	1756	694	1193	1887	1,07
37	Bernie Nicholls	H		CAN	1127	475	734	1209	1,07
38	Mike Rogers	H		CAN	484	202	317	519	1,07
39	Nikita Kucherov	H		RUS	518	222	329	551	1,06
40	Adam Oates	H		CAN	1337	341	1079	1420	1,06
41	Patrick Kane	H		USA	1039	409	692	1101	1,06
42	Michel Goulet	H		CAN	1089	548	605	1153	1,06
43	Bobby Clarke	H		CAN	1144	358	852	1210	1,06
44	Stan Mikita	H		CAN	1394	541	926	1467	1,05
45	Gordie Howe	H		CAN	1767	801	1049	1850	1,05
46	Auston Matthews	H		USA	345	204	157	361	1,05
47	Alexander Mogilny	H		RUS	990	473	559	1032	1,04
48	Ziggy Palffy	H		SVK	684	329	384	713	1,04
49	Ron Francis	H		CAN	1731	549	1249	1798	1,04
50	Steven Stamkos	H		CAN	853	446	435	881	1,03
51	Tim Kerr	H		CAN	655	370	304	674	1,03
52	Pierre Turgeon	H		CAN	1294	515	812	1327	1,03
53	Richard Martin	H		CAN	685	384	317	701	1,02
54	Darryl Sittler	H		CAN	1096	484	637	1121	1,02
55	Syl Apps	H		CAN	423	201	231	432	1,02
56	Cy Denneny	H		CAN	328	248	85	333	1,02
57	Pierre Larouche	H		CAN	812	395	427	822	1,01
58	Steve Larmer	H		CAN	1006	441	571	1012	1,01
59	Mitchell Marner	H		CAN	369	106	265	371	1,01
60	Teemu Selanne	H		FIN	1451	684	773	1457	1,00
61	Theo Fleury	H		CAN	1084	455	633	1088	1,00
62	Mats Sundin	H		SWE	1346	564	785	1349	1,00
63	Joe Mullen	H		USA	1062	502	561	1063	1,00
64	Paul Kariya	H		CAN	989	402	587	989	1,00

 

 

	PELAAJAT
	MAITTAIN
	top 2000
	tilastossa	Tilanne
KPL	MAA	12.11.2021
		%
1337	KANADA	66,9 %		9-
283	USA	14,2 %		3+
116	RUOTSI	5,8 %		4+
77	VENÄJÄ	3,9 %		1+
77	TSHEKKI	3,9 %		1+
44	SUOMI	2,2 %
22	SLOVAKIA	1,1 %
8	SAKSA	0,4 %
7	SVEITSI	0,4 %
6	TANSKA	0,3 %
5	VALKO-VENÄJÄ	0,3 %
4	LATVIA	0,2 %
3	UKRAINA	0,2 %
3	ITÄVALTA	0,2 %
1	PUOLA	0,1 %
1	KAZAKSTAN	0,1 %
1	LIETTUA	0,1 %
1	NORJA	0,1 %
1	SLOVENIA	0,1 %
1	RANSKA	0,1 %
1	ITALIA	0,1 %
1	ISO-BRITANNIA	0,1 %
AKTIIVIEN OSUUS TOP 2000 TILASTOSSA
		Tilanne
		12.11.2021
	AKTIIVIT	306		3+
	LOPETTANEET	1694		3-
	ELÄVÄT	1676		3-
	KUOLLEET	324		3+

 

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 12.11.2021

LOKAKUU 2021 - ELÄMÄN TILANNETTA

             Lokakuu on takana. Kuukaudet menevät ja tulevat. Elämä menee liiankin vauhdilla. Hienoja vuosia takana ja hyvä vuosi on ollut pysähtyä miettimään elämää eteenpäin. Menneissä vuosissa on ollut paljon hyvää ja siitä pitää olla kiitollinen. Paljon ollaan tekemisissä edelleen tyttären äitin kanssa. Erillään asuminen on ollut mielenrauha molemmille, sillä meidän eri valveilla olorytmi ja yhteisten harrastusten/tekemisen puuttuminen ohjasi meidät eroon arjen mahdottomuuden vuoksi, mutta muuten viihdymme hyvin yhdessä. Edelleen. Silloin harvoin, kun ehdimme ja pystymme näkemään. 

            Jotenkin minäkin olen löytänyt itsestäni sisäisen yksineläjän moodin. Se on uutta minullekin. Viihdyn tällä hetkellä hyvin yksin ja samalla ollaan voitu jakaa kokemuksia ex-vaimon kanssa yksinelosta kaksin. Aika hienosti, vaikka avioeron harkinta-aika päättyy vajaan parin viikon päästä ja meistä tulee virallisesti eronneita. Lapset ovat onnelisia ja koen löytäneeni itse tasapainon tässä yksin asustellessani. Kulunut vuosi on kuitenkin muuttanut paljon elämääni, joten en tiedä mihin tämä lopulta on menossa. Mutta näin on ollut nyt hyvä elellä. Ehkä elämä on arvaamattomuudessaan juuri se, miksi tätä on niin kiva (jännä) elää. 

            Mennyt kuukausi alkoi hurlumhei kisalla Vaarojen maratonilla. Keskeytyshän siitä tuli. Kuukauden loppupuolella puolestaan voitin historian ensimmäisen Pyssymäki Päkjaart Ultran. Näistä molemmista olen kirjoittanut jo tähän blogiin. Olen myös aloittanut valmentamaan lahjakasta juoksijan alkua. Alkua siksi, että hän on vasta juuri aloittanut juoksun, vaikka on jo mm. Nivalan ennätysmies PEP57km matkalla. Tuo kuvio on innoittanut omaakin harjoitteluani ja olenpa mm. menossa ensi kuun lopussa kynnystestiin ODL:n. Hyvä pöhinä. 

            Marraskuu tulee olemaan eräänlainen siirtymäjakso uuteen harjoitteluun, jonka aloitan vasta 6.joulukuuta. Ruuvia alan kiristään vasta ensi vuonna viikolla 13. Ensimmäinen tähtäin on 21-22.5.2022 järjesttävä 24h juoksu SM-kisa Kokkolassa. Siellä tavoitteena on tuommoinen noin 200km tulos. 24h tiejuoksu on ollu minulle aina hankala. Katsotaan onko se edelleen sitä. Harjoittelussa pidän mielessä myös, että ensi vuonna on syys-lokakuun vaiheessa kolmas yritys Vaarojen maratonin 130km kisassa. Eli mäkeäkään ei sovi unohtaa, mutta se pitää nähdä harjoittelun monipuolisena mahdollisuutena.

             Alla lokakuun kertymät. 

 

                              LOKAKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              63,5h                   553,0h

Juoksu                    439,2km              3445,6km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                       23,8km                160,2km

Pyöräily                     77,8km              1235,4km

Nousumetrit              7 004m                67 680m

 

 JUHLA KUMMELI

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.10.2021

PPU-ULTRAJUOKSUN KULSSIEN TAKAA

            Useimmiten kisasta kerrotaan yleiset huomiot ja kisan kulku. Kuljettu matka, aika ja sijoitus. Vähemmälle jää ne pienet asiat, joita moni ei ehkä osaisi arvatakaan, mitä suorituksien taustalla tapahtuu. Kerron nyt tässä PPU kisan raadollisemmankin puolen toivottavasti paremmin ja myös millaisia tuntemuksia kisan aikana oli.

            Ultrajuoksukisat ovat niin pitkiä, että on enempi sääntö kuin poikkeus kokea monenlaisia tuntemuksia matkan varrella - ja etenenkin tuntemusten isoja vaihteluja. Välillä on helpompaa, välillä joutuu puristaan oikein tosissaan. Ultrakolmio = 1.fyysinen, 2.henkinen, 3.ongelmaratkaisu. Kun fyysisen tankki, sekä lihakset alkaa olla käytetty ja joudut ottamaan pitkään yhä isomman osan rasvavarastoistasi, alkaa henkisen kantin mittaaminen. Sitten voi tulla myös monenlaisia ongelmia, jotka täytyy pystyä ratkomaan, jotta matkasi jatkuu.

            PPU:saa tilanne oli sillä tavalla lähtökohdaltaan haastava, että usemman päivän ajan oli satanu lunta, vettä ja räntää, jotka oli sitten sulaneet reitille vedeksi. Hieman tilanne helpotti kisaa edeltävän yön pakkasella, jolloin veden pinta laski mukavasti kauttaaltaan, mutta silti ihan kuivin kengin en ainakaan minä reittiä pääassyt. mm. 12 kierroksen kohdalla kengät ja vedenpitävät sukat oli niin märät ja löllöt, että ne oli pakko vaihtaa kuiviin. Jalkojen iho alkoi tuntuun jo siltä, että pian tulee ongelmia, jollei pian reagoi.

            Ulkona oli siis kisan aikana pakkasta -3 ja -8 välillä. Ulkona vaatteet jäätyivät ja sisällä sulivat. Esim tuubihuivi oli jo kahden kierroksen jälkeen jäärenkula kaulalla. Jäärenkula kaulalla on ilkeä talvipakkasella. Sormien lämpötilatkin vaihtelivat. Välillä oli tarve paksummalle kintaalle, välillä oli kuumempi. Myös paidan vaihtotarve oli usein tuntemuksena. Vaihdoin paidan silti vain kahdesti, eli kolmella paidalla ja kolmella takilla menin. Vaihdoin siis aina myös takin.

            Energiat ja juomat oli minulla kaiken aikaa takin alla. Muuten ne ois jäätyneet tai kohmettuneet. Käytin Salomonin 12L juomaliiviä, sillä se ei paina eikä hierrä ja siinä oli vaivaton kuljettaa aina yhtä 0,5L juomapullolötköä kerrallaan mukana. Join aina yhden lötkön kahden kierroksen aikana ja sitten täytin lötkön. Lisäksi minulla oli kaksi täyttä lötköä valmiina huollossa, jos jossain huollossa tulisi kiire, eikä ehtisi täyttää lötköä. Ajattelin nuo loput lötköt myös kisan ratkaisuhetkille, jolloin voisin keskittyä enempi lepoon, kun juomalötköt on valmiina.

            Juomana mulla oli vesi. Veen seassa 1/2 poretablettia pääasiassa magnesiumia/0,5L lötkö. Välillä myös C-vitamiinia. Huollossa join yleensä vettä noin pari desiä tai colaa ja välillä kahvia lisäksi. Lisäksi liivissä minulla oli yleensä aina neljä geeliä sen varalta, jos unohdan jollain kierroksella täyttää uusia geelejä liiviin. Kaiken aikaa liivissä oli vähintään kaksi geeliä. Söin aina geelin samassa mäessä, n.3,9km kohdalla reittiä. Se ristittiinkin geelimäeksi. Huollossa kierrosten välissä (kisassa ei ole siis muuta huoltoa tässä kilpailumuodossa) söin yleensä muuta energiaa. Karkkia, donitsia, keksejä, ruisleipää, jossa oli paistettua kananmunaa välissä tai käristemakkaraa, sipsiä ja sen sellaista. Kerran myös kakkua, kun sitä tarjottiin ja ihan viereen tuotiin. Kiitos :) 

            Juomaa ja energiaa meni hyvin ja sopivasti koko ajan. Vain suolat kaikkosi elimistöstä ja nesteet meni sen takia läpi, joka aiheutti 15.kierroksella huippaamista ja hetkellisen maailman mustaksi menon, mutta asia korjaantu kierrosten välissä huollossa. Kierrosten välissä oli yleensä aikaa pääasiassa noin 7-9 minuuttia, sillä juoksin kierrokset pääsääntöisesti 51-53 minuutin väliin. Aika meni liki aina nopeasti, sillä huoltotarvetta oli jatkuvasti. Geeliä lisää liiviin, juoman huolehtiminen, otsavalo pimeällä, vaatteiden vaihto, wc-käynnit. Jatkuvaa arviointia, etenkin kierrosten lopulla, että mitä pitää huollossa ensisijaisesti ainakin tehdä. Muutamalla kerralla ehdin pitää jalkoja ylöspäin vähän paremmin. Kaiken kaikkiaan hektistä hommaa.

            Klo.22-23 välisellä kierroksella, eli siis öö... 14.kierroksella otsavalo tökki, eikä siinä vaiheessa ollut varalamppua liivissä mukana. Päähine oli märkä ja lamppu sai tuulen kiristämää pakkasilmaa. Tuli ilmeisesti jonkinlainen kondesaatiohäiriö ja valo pätki tämän tästä. Onneksi juoksin tuossa kohtaa Pekan kanssa ja Pekan valo auttoi aina siinä kohtaa, kun lamppu meni hetkeksi pimeäksi. Kierroksen jälkeen vaihdoin akkupatterin ja laitoin edellisen kuivumaan ja otin varalampun. Pitkässä kisassa sattuu ja tapahtuu välillä odottamatonta.

            Vessakäynnit oli yksi ajoitettava asia. Pari kertaa meni tiukille ehtiä sieltä lähtökarsinaan. Lähtömerkin tullessa oli oltava karsinassa. Yhtään sekuntia ei saanut myöhästyä. Likimpänä oli itellä, kun hyppäsin karsinaan kuusi sekuntia ennen lähtöä. Pekka yhdellä kiekalla kaksi sekuntia ennen lähtöä. Tuo karsinaan paluu oli aina vähän koomistakin. Siinä aina silmäili ketä on vielä mukana. Sama toistu 18 kertaa ennen kuin olin yksin.

            Reitillä ehti myös jutella paljon. Kiersin Pekan (kisan kakkonen) kanssa ehkä seitsemän kahdeksan kierrosta ihan yhtä matkaa. Siinä käytiin läpi monenlaista asiaa ja ihan höpö-höpö-läppääkin. Sillä kyllähän tuolla tulee semmosta tavallista väsymistäkin ja välillä jopa haukotellaan ja huudellaan ääneen että hohhoijjaa jne. Dippa,dippa,dappa,dappa, sano Pekkakin monesti. Ihan menisi psykiatrisen osaston väestä yön kähämässä. Itse lauloin jossain vaiheessa "kolme varista istui aidalla", kun väki väheni.

            Kisan edetessä sitä alkaa tietysti arvioida omaa menestys mahdollisuutta. Itellä oli ainoa tavoite voitto. Monet puhuivat tunti tai kilometrimääristä. Lähdin siksi alussa niin äärimmäisen hiljaa, että jäisi vielä jalkoja, jos oikeasti joku tulisi kaveriksi vielä viimeiselle (30:s) kierrokselle, sillä meillä oli 30h maksimiaikaraja. En tietenkään voi tietää oisinko sinne itekkään päässy, mutta yritin paljolla kävelyllä säästää alussa jalkoja. Muutenkin tämä kilpailumuoto on jonkin sortin pokerinpeluuta juosten. Tässä pitää osata reagoida oikein ja peittää tiettyjä asioita itestä, sekä kyetä reagoimaan oman kehon viesteihin.

            PPU:ssa piti etenkin pakkasen kiristyessä sietää aika julmetusti kylmää oloa kierrosten alussa. Melkosta tutinaa kuulu kaikilta, kun koettiin noin 30 asteen yhtäkkinen kylmeneminen aina kääntää siedettäväksi oloksi tullessamme sisältä ulos. Osalla näky jo jalatkin kankottuvan kisan loppupuolella. Justiin tuollaisia asiota sitä tarkkailee, kun hakee voittoa. Ja yrittää pitää huolen, että jalat pysyis freesinä. Osalla oli kärkimiehistä vaivaa jo ennestään. Isoja kilsoja menivät silti. Hattua päästä. Tai... eikai meillä oo lääkitys ihan kohdallaan.

            Kisan aikana ei väsy vain jalat vaan myös esimerkiksi kädet, hartiat, selkä, vatsa ja niskat, tai ainakin osa noista. Harva ultrajuoksua kokeillut saattaa ymmärtää miten paljon tuossa joutuu voittaan haasteita. Yksi iso haaste on iho. Rakot ovat yleisiä. Etenkin, kun reitillä kengät kastuu ja jalka on sitten märässä kengässä eräänkin työpäivän verran. Hiertymää voi tulla myös mm. nivusiin ja persauksiin. Ja jos on sykevyö niin rinnan alle. Jos pitää kuvailla niin oot yhtäaikaa PowerParkin buusterissa ja pesulan pesukoneessa ilman pesu- ja huuhteluainetta. Olo on vähintään pesty ja puisteltu.

            Moni taistelee kipujen kanssa. mm. kisan kakkonen polven kanssa. Siinä joutuu arvioimaan aina kuinka pitkälle on valmis menemään. Kisan kutosella oli säärivaivaa. Kukaan vaivoja kärsineistä ei jälkituntojen perusteella keskeyttäneet ainakaan yhtään liian aikaisin. Ite pääsin yhdellä keskikokoisella rakolla, josta ei ehtinyt kisan aikana haittaa olla. En edes tiennyt siitä ennen kuin otin kengät pois.

            Yleistä on, että kynsiä lähtee. Mulla ei taida olla yhtään normaalia kynttä varpaissa. Ei ne pysy tässä "harrastuksessa". Jos kaikesta näistä kuitenkin selviää, ei homma ole vielä ohi. Kaikki vaatteet ja varusteet haisee elänneiltä. Joka paikka on täynnä sotkua ja osin juotuja ja syötyjä eväitä. Lopuksi, kun saat autokyydin noin 20 tuntia startin jälkeen kotiin, on samaan aikaan hissiin tulossa tuhannen kännissä oleva mies, joka haluaisi olla avuksi, mutta ei ole varmaa pysyykö itekkään pystyssä. Fiksusti selviän tilanteesta asiallisesti hänen kanssa kommunikoiden. Koitan ymmärtää vanhaa tuttua ja lopulta ehkä muutaman minuutin tunkkaisen tapaamisen jälkeen pääsen sujahtamaan asuntooni, yksin. Lopulta: kumpi meistä haisi enemmän. En ole varma.

            Kisa on ohi. 127,49km. Gepsissä 135,04km. Aikaa meni 18h47min. Kisa alkoi lauantaina klo.9.00 aamulla ja nostin sormen pystyyn voiton merkiksi sunnuntaina klo.3.47. Yksi pokaali. Paljon väsyä. Sitten, kun ei enää tarvi niin väsy tulee yleensä pian. Vaikka olin kisan kolmena viimeisenä kierroksena vauhdikkaana ja voimien tunnossa, kelpasi minullekin lepo, kun muilla loppu matkanteko. Ihminen on semmoinen.

            Siinäpä se. Ei näitä lopulta tehdä menestyksen takia vaan kokeakseen. Mukavinta on, kun pystyy harrastamaan. Toki menestys aina piristää, mutta ei isosti muuta mitään. Ehkä tuo vähän intoa ja uskoa lisää omaan tekemiseen. Alla kuva varpaasta, johon se ainoa rakko tuli. Tuo ei oo haitannu ny kisan jälkeenkään. Tänäänkin tein 20,3km juoksulenkin. 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 27.10.2021

PYSSYMÄKI PÄKJAART ULTRA (PPU) 2021

             Mikä on Päkjaart Ultra? Oikeastaan se on Backyard Ultra, takapiha-ultra. Siinä juostaan 6,71km lenkkiä tasatunnein tapahtuvalla yhteislähdöllä. Niin kauan pysyy mukana, kun ennättää aina seuraavaan starttiin. Startin hetkellä on oltava ennalta piirretyssä karsinassa, muuten on ulkona.

            Reitin vaikeudelle tai helppoudelle ei ole olemassa määreitä. Useimmissa Backyard Ultrissa käytetään erikseen helpompaa yöreittiä ja päivällä sitten usein enempi polkuvoittoista reittiä. 

            Meillä oli konseptista poiketen käytössä maksimiaikaraja (30h), joten emme voineet käyttää aitoa nimeä (Backyard Ultra), koska alkuperäisessä konseptissa ei tunneta maksimiaikarajaa. Mutta myös pelkästään yksi reitti. Myös yöllä sama reitti, jossa oli samat polut ja teknisyydet.

                    Kello käy...

            Vielä pari viikkoa sitten reitti oli kesäisessä ja nopeassa kunnossa. Päiväkin oli hieman pidempi. Viimeisen viikon sateet ja kylmennyt ilma, sekä lyhentynyt päivä saivat näyttämään reitin kisan alla lohduttoman raskaalta. Kisaa edeltävänä yönä pakastunut ilma ja voimistunut pohjoistuuli oli kuivattanut maastoa mukavasti, mutta ei ollut aivan kaikkia kosteikkoja jäädyttänyt. Muutamassa kohdassa piti taiteilla mm. pienen koivun ja pihlajan välistä. Ainakin minulla kastui sukat pitkin kisaa.

 

               PPU 2021 - KUN LAMPI KUIVUU

             Kun oletusarvona on lähtökohtaisesti, että voitto ratkeaa hieman vuorokauden yli tai ali kestävässä suorituksessa vaihtelevan alustan juoksukisassa, jossa on pakkanen ja pohjoistuuli, ei voi ajatella voiton ratkeavan tavanomaisen juoksukilpailun mukaisesti. Kyse on kolmesta asiasta. 1) fyysinen kunto, 2) henkinen kantti, 3) ongelmien ratkaisutaito = Ultrakolmio.

            Tykkään verratan ihmisiä eläimiin. Ja tässä, jos missä tämä toteutuu. PPU:ssa lauantai-aamuna lähti lammelle viisitoista eläintä. Aluksi vettä oli lammessa kosolti ja puheensorina täytti reitin. Moni tiesi taistelevansa oman maksimikierrosmäärän kanssa jo hyvin varhain. Ilolla seurasin heidän ultrakolmiota...

            ... Kasvot kosteassa huurussa, hengitys vielä hieman raskaanoloista. Alle viisi minuuttia seuraavaan lähtöön. Mies pohtii vieläkö menisi. Siinä ollaan ultrakolmion äärellä. Siitä on kyse. Lopulta mies jaksaa vielä kierroksen, mutta tulee seuraavalta kierrokselta lopulta liian myöhään ja ehkä jo matkalla luovuttaneelta. Ultrakolmio.  

            Tiesin jo ennalta, että voitto ratkaistaan meidän kuuden henkilön kesken. Lopulta ei ollut yllätys, että kierrokselle numero 10 (samalla eka kierros pimeällä) lähti juuri me kuusi. Laskin siis myös itseni siihen. Itseasiassa osallistuin tähän voittaakseni ja toisasiallisesti kokeakseni mitä tämä on. Mitä oli tapahtunut yhdeksän ensimmäisen kierroksen aikana?

            Menin kaksi ekaa kierrosta todella hitaasti peräpäässä kierrosaikoihin 55:00 ja 55:17. Sitten siitä hiljalleen niin, että kierrosajat seilasivat 51 minuutin molemmin puolin, parhaan ollessa 49:57. Suhteellisuuden ymmärtämiseksi juoksen normaalisti tuon kierroksen  noin 41 minuutin aikaan alle 120 sykkeillä (70% maksimista). Eli juoksin tuota normaalia kevyttänikin 10 minuuttia hitaampia kierroksia kaiken aikaa. Osa ihmetteli miten voi juosta niin tasaisia kierroksia niin syy on tuossa = kun on niin kaukana edes normaalista kevyestä niin tuo ei ole vaikeaa. 

                                Ehkä 10 tuntia takana tai jotain semmoista

            Energiaa kuitenkin kuluu myös ultrakevyessä juoksussa. Energiatasot elävät ja huollon tarve kasvaa. Ainakin minulla sukat ja kengät kastui läpimäriksi ekan yhdeksän tunnin aikana. Ensimmäinen yhdeksän tuntia tuli tosi helposti. Ei vaivoja, ei haasteita.. no kengän pohja hajosi osittain, mutta saksilla leikkasin ison repaleen pois ja eikä siinä ihmeempää. 

 

                                11 tuntia takana. Focus kohdallaan.

            Pimeän aika klo.18.00 eteenpäin. "KUUSI VARISTA - ISTUI AIDALLA". Lammesta alkoi vesi kadota. Mukana kuitenkin yhä kaikki kisan kuusi potentiaalista voittajaehdokasta. Yhä sulassa sovussa, mutta tieto alitajunnassa, että vesi vähenee lammesta joka imasulla. Vielä ei tapahdu ainakaan omalla kohdalla tarkempaa "vastustajien" skannaamisia, mutta kiinnitän jo hieman huomiota miltä nämä näyttävät. 

            Jo hetken on jatkunut joka kierros muutama sama kuvio. 1. alussa on aina tauon jälkeen hyvät energiat ja lopussa joutuu aina vähän työstään. 2. Lähdemme Pekan kanssa reilusti muista irti, sillä meidän juoksu näyttää helpoimmalta. 3. Vedämme Pekan kanssa vuorotellen tietyt kohdat reitistä ja kävelemme tietyt kohdat. On tullut rutiinit. 4. Joka kerta, kun käyn kusella (aika usein) niin joudun laskeen vettä noin minuutin. Kusta tulee paljon. En huomio tätä tarpeeksi vaan jatkan samalla tavalla.

            13.kierros: Starttaa illalla klo.21. On sillä tavoin merkittävä, että tämä on Villen viimeinen kierros ja samalla minun ensimmäinen todella tahmea kierros, vaikka olen vaihtanut uudet kengät ja sukatkin yhdeksän tunnin kohdalla. Edelläänkään ei missään tuntunut. Lihaksisto oli hyvä jaloissa, mutta aina loppu-osuuden vastamaa-osuus tuntui jotenkin nihkeältä. Ei mitään ongelmaa, mutta tuo nihkeys koitteli ultrakolmion kakkoskohtaa - henkistä kanttia.  

            14.kierros: Tämä oli Thomas Wihlmanin viimeinen. Thomas joutui pitkään tekemään lyhyitä huoltoja ja ilmeisesti tuo alkoi syödä ultrakolmiolta kulmat pois. Itselläni tuo oli taas samanalainen kuin edelliset. Huollon jälkeen oli tekeminen helppoa ja lopun kolme kilsaa kusetti ja oli nihkeää. Tuo meni ihon alle. Olin uppoamassa, mutta en älynyt vielä toimia. 

            15.kierros: Taas sama malli. Nyt uutena juttuna tuli kolmen kilsan kohdalla polulla alkananut huimaus ja ajoittaiset heikotukset. Juoksu oli paikoin huojuvaa. Tunne oli hetken pois, mutta palasi taas kierroksen viimeiselle kahdelle kilsalle. Loppulenkki oli kisan nihkein. Ei mihinkään. Olin syvällä. Onneksi tajusin, että olin kussu aivan älyttömästi juotuun nähden ja otin heti huoltoon tullessa kaksi suolatablettia plus muuta suolasta, sekä join kahvit piristääkseni aivotoimintaa. 

            16.kierros: Lammelle lähti edelleen neljä biisonia, mutta lammessa olisi tuskin enää vettä neljälle. Alkoi olla jo arvioinnin aika. Ite en ollut varma pitääkö pää, mutta niin vain raahasin ihteni karsinaan. Kaverit alkoivat näyttää jo aika huonoilta ilmeiltään. Ite jättäydyin pitkään aikaan hieman rauhallisempaan alkuun ja Pekka lähti painamaan yksin kärkeen sitä meidän normaalia, selvästi muita vauhdikkaampaa alkua. Reitillähän eka kaksi kilometriä tullaan reiluun alamäkeen. Yllätyksekseni vain 500m juoksun jälkeen oloni piristyi tosi paljon ja ohitin ensin Teron ja sitten oksentamaan jääneen Timon. Hiljalleen saavutin Pekkaa, mutta saavutin hänet lopulta vasta jossain vajaan viiden kilsan kohdalla, mutta painoin samantien ohi, sillä olimme ilmeisesti jo hieman eri vaiheissa. Pekalla vaivasi polvi ja minun juoksu alkoi kulkea uuden tulemisen, flown, ansiosta. Tuosssa samassa rytäkässä Timo meni meidän molempien ohi sanoen, että tämä olisi viimeinen kierros ja juoksee siksi tämän nyt vain äkkiä pois. Ei ilmeisesti tuntenut oloaan enää jatkamiskelpoiseksi?

            17.kierros: Tero tulee vain 15 sekuntia ennen starttia 16:sta kierrokselta yli maaliviivan. Ottaaa uuden juomapullon ja lähtee 15 sekunnin päästä seuraavalle kierrokselle! Ultrakolmion kohta kaksi - henkinen kantti timanttinen! Itseasiassa Teroa pidin alunperin ehkä kaikkein kovimpana "vastustajana". Teron luonne ja tausta perusteluna. Ja kuten tuo kappaleen alussa mainittu kuvastaa niin Tero on todella kova kaveri. Itselläni oli flow päällä ja juoksin kisan oman nopeimman kierroksen, jotain 48,5min luokkaa. Pekka tuli myös hyvällä ajalla huoltoon, noin 51min, mutta pohti jo lähtöä seuraavalle. Tuossa kohtaa tiesin voittavani, sillä tunsin, että minulla oli jaloissa vielä monta kierrosta pelivaraa. Kuinka monta, en osaa sanoa, muuten valehtelisin, mutta melko monta. 

                                Jalat ylös aina, kun ehti. 17.kierros takana tässä.
 

            18.kierros: "KOLME VARISTA ISTUI AIDALLA" Tero tuli edelliseltä vain 40 sekuntia ennen lähtöä. Pekka kyseli ennen lähtöä, että lähteekö Tero. Ilmeisesti(?) Pekka halusi olla vähintään toinen, vaikka tässä konseptissa toki vain voitosta juostaan, mutta henkistä syytä on löydettävä jostain. Ultrakolmion kohta kaksi. Tero lähti myös tälle kierrokselle, mutta sanoi heti ensimetreillä, että saattelee vain meidät matkaan ja palaa takaisin. Toivottelin Pekasta irrotessani Pekalle tsemppiä ja kerroin, että "jännä ettei tunnu missään". No, oli se Pekkakin tuon ymmärtänyt henkiseksi peliksi. Karkasin hyvän eron päähän ja pidin tarkoituksella vähintään hyvää otetta. Tämä oli näin jälestäpäin jo peliä. Lammesta vesi vähentyi ja halusin jäädä viimeisenä lammelle. Yhdessä oli menty pitkään, mutta asia oli ratkaistava. Toki (onneksi) en tiennyt miten pahana Pekan polvi oli oikeasti niin tulin yrittäneeksi näinkin tosissani. Pekan polvi oli kertomuksen mukaan jo sinertävä. Muutama kierros siinä tuli ilmeisesti Pekallakin ekstraa sijoitusten vuoksi. Kova kaveri. Hattua päästä!

            19.kierros: Yksin karsinassa. Yksin lammella. Kaikki vesi olisi minun. Juoksin kisan nopeimman kierroksen. 46:20min. Nostin maalissa sormen pystyyn. Kuten kirjoituksesta voi yhteen laskea, asia ei ole aivan näin yksinkertaista. Ultrakolmio.

            Meidän NIPO:n ydinporukan talkootiimi hoiti tapahtuman huikean hienosti. Palaute on ollut kermaista että kirsikkaista. Olemme otettuja. Kiitos huoltoon ja kannustajille! Kiitos kaikille osallistujille myös!             

 

                        Maaliintulo video

 

     Palkinnonjako. Voitot nyt PEP2017 57km... PEP2019 171km... PPU2021 19h/127,49km... 2023???
 

TULOKSET

 

            POHDINTA

            Pohdin jopa matkan varrella vaikeuksien äärellä, että puristinko itseni loppuun voittaessani pep2019 171km matkan, muttan näköjään sitä vielä löytyy vanhastakin ihan voittoon asti. Virallinen matka oli 127,49km ja gepsiin tuli 135,04km. Itse asiassa reittiin nähden "ihan hyvä" mitta 18h46min20sek juoksuksi, jos aattelee vaikka 24h juoksua. Tämä oli näin hetken purekseltua oikeastaan aika hyvä juoksu. Talvikeli, eikä reittikään pumpulia. Kuinka moni tuntee tuon reitin? Vai mitä mieltä on lukijat?

TIEDOSTA MISSÄ MENET - OMA PÄIVITYS

             Tämä "kilpailukausi" lähenee loppuaan. Vielä yksi tai kaksi ponnistusta. Niistä ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) on Pyssymäki Päkjaart Ultra (PPU 2021) La 23.10. klo.9.00 alkaen. Olen tässä jo kuitenkin pysähtynyt pohtimaan mennyttä ja tulevaa - ja ennen kaikkea missä kohtaa olen menossa juoksuharrastukseni kanssa. Mikäli harrastat juoksua, oletko sinä pohtinut sitä omalta kohdaltasi?

            Seuraavassa hieman juoksu-urani jäsennystä. Mistä olen lähtenyt, mitä on matkalla tapahtunut, mitä olen saavuttanut, milloin olin parhaimmillani ja mitä voin olla jatkossa vai joko viedään navetan taka. 

            Vuonna 2007 painoin jotain 105-107 kilon väliltä. Sieltä peräisin oleva sininen kalastajan lakki on minulla edelleen. En hävitä sitä koskaan, sillä siinä on liikaa tarinaa. Vielä vedän joskus sen päähän jossain kisassa ja sitten vedetään! Laihutin aluksi johonkin 94 kilon tietämille ja aloin elokuussa 2008 juoksemaan. Jo lokakuun alussa juoksin Kauniston maraton tapahtumassa puolimaratonin aikaan 2h7min. Olin tuota matkaa kokeillut jo aiemmin syyskuussa omilla lenkeillä ja silloin juoksin jotain 2h15min-2h20min välimaastoon. Jalat tuli niin pirun kipeiksi. Olin aina inhonnut juoksua.

            Kauniston puolimaratonilla minulla oli joku lantiovyö, jossa oli urheilujuomaa ja purkkaa! Silloin ajattelin vielä, että puolimaratonin matkalla tarvin purkkaa. 

           Vuonna 2009 juoksin kolme ensimmäistä maratoniani. Niistä viimeisin oli paras. Espoossa juostu maraton meni aikaan 4.04.45. Vuonna 2010 juoksin ensimmäisessä 24h juoksussa 100km. En päässyt kunnolla kävelemään kahteen päivään. Kaikki oli uutta, eikä ollut mitään käsitystä voimien jaosta. Jos nyt siitä ei aina ole ollut senkään jälkeen. 

            Vuonna 2011 en saanut juostua maratoneja maaliin, mutta puolimaratonin aikani parani kuitenkin aikaan  1.52.36. Onni kierros tapahtumassa juoksin 24h juoksussa 128km. Pitkät suoritukset kiinnosti, mutta vielä ei ollut peruskuntoa. Tulokset oli kovin laihoja. 

            Vuonna 2012 nostin juoksumäärän liki 4000km vuodessa ja tulokset lähtivät paranemään kunnolla. Painokin tippui tuonne 78-79 kilon tietämille. Lopetin nuuskan käytön. Tupakan lopetin joskus vuonna 2007. Huikea harppaus kehityksessä. Puolimaraton elokuussa Kempeleellä aikaan 1.39.58. Täysmaratonin juoksin Vaasassa aikaan 3.30.32. Ja kaiken kruunasi silloinen 12h piirinennätysjuoksu Joensuu Nigh Runissa, kun matkaa kertyi 116,099km. 

            Vuonna 2013 saatoin saavuttaa parhaan 10km ja puolimaraton tasoni tässä juoksuharrastus urallani. Tuosta on kahdeksan vuotta aikaa ja kova työ olisi nuo ennätykset parantaa, jotka tuolloin tein. Eli 10km aikaan 41.33 ja puolimaraton 1.31.32. Myös maratonaika parani hieman, vaikka kisa piloille menikin. Aika 3.29.37. Olin tulossa sairaaksi, ja sairastuinkin kisan  jälkeen. Kesäkuussa juoksin Nivalan ympäri tosi onnistuneen 100km juoksun. Aika 9.55.16. Syksyllä 24h kokeilut epäonnistui, enkä saanut kuntoni mukaista tulosta. Lokakuussa räpiköin toipilaana 24h kokeilussa 150km. 

            Vuonna 2014 tuli heti keväällä iso onnistuminen, kun juoksin Iisalmesta Nivalaan 128,8km aikaan 14.48.30. Tosi kova suoritus näin vielä jälkeenpäinkin ajateltuna. Vielä tekisi mieli kokeilla tuota joskus parantaaa. Kesäkuussa yritin omaa 6vrk juoksua, mutta nilkka särkyi ja homma tyssäsi 322 kilometriin. Syksyllä olin kuitenkin taas hyvässä kunnossa ja paransin maraton ennätystäni Kokkolassa aikaan 3.24.25. Vielä syyskuun lopussa juoksin kovan 100 tunnin tuloksen, kun yhdessä Janne "Jay Lenon" Kukkolan kanssa kokeiltiin 100 tunnin juoksua. Tulos 427,3km!     

            Vuosi 2015 alkoi taas upeasti, sillä juoksin tammikuussa kohtuu kovalla pakkasella 24h aikana perhereittiä 144 kilometrin verran. Toukokuussa oli sitten vuorossa Unkarin 6vrk MM-kisat, jotka meni alkuvuorokausien vaikeuksista huolimatta tosi hyvin. Tulos 524,024km. Tuosta toivuin vielä loppukesäksi kilpailemaan ja olin kolmas historian ekassa PEP56km juoksussa ajalla 7.47.50.  Syksyllä tein yhä voimassa olevan maratonennätykseni tuhannen jumissa (100 päivää juoksua projektin keskellä) Kauniston maratonilla, kun juoksin ajan 3.22.55. Marraskuussa tuli sen sijaan keskeytys Joensuun hallikisassa. Vuosi alkoi vaatimaan verojaan. 

            Vuosi 2016 oli näin jälestäpäin älyttömän hyvä, vaikka en sitä silloin ehkä niin tajunutkaan. Juoksin 5km ennätykseni 19.47. Kuusaalla vain älytön helle pilasi niukasti puolimaratonin ennätysyritykseni. Olin oikeasti noin 1.28h kunnossa. Helteessä 1.32.55. Vaarojen maratonilla juoksin 43km matkan aikaan 5.20.55. Olin liki 300 osallistujan joukossa 36. Juoksin mm. sittemmin polkujuoksun MM-kisoissa Suomea edustaneen miehen vanavedessä maaliin. Toki vuoteen mahtui pari epäonnistumistakin, mutta tuolloin taisin olla juoksuharrastukseni kovimmassa kunnossa. Tuohon kuntoon on todella kova työ päästä. Painoa pitäisi saada noin 8-10kg pois ja harjoittelun tulisi onnistua. On hyvin mahdollista, että vuonna 2016 olin parhaimmillani juoksuharrastus urallani. Kahdeksan vuotta harrastuksen alusta laskien. 

            Vuosi 2017. Palellutin varpaat legendaarisella iso-sydänmaanreitin kokoreitin hankikierroksella tammikuun lopussa. Olin ennen sitä kenties vielä 2016 syksyäkin paremmassa kunnossa. Juoksin vain pari päivää aiemmin todella kovan ajan talvietulenkillä. 26,3km 2.15.34. Paleltuman jälkeen juoksin vielä varmaan talven hyvien pohjien näkyessä Karhunkierroksen 84km matkalla ajan 10.54.57 ja olin koko kisan 16:sta. Juoksin vielä reilun 10km kohdalla todella kovien tekijöiden letkassa. Voitin tuonna vuonna myös PEP57km, mutta taso ei ollut kisassa silloin hääppöinen. Toki mm. Mika Leppälä oli mukana, mutta Mika puhkesi parhaaseen kuntoonsa vasta myöhemmin. 

            Vuosi 2018. Ainoa maaliin päättynyt kisa oli hallimaraton Vaasassa, kun juoksin ajan 3.29.14. Heikko vuosi.

            Vuosi 2019. Voitin PEP171km elämäni pitkän ultran parhaalla juoksulla, ajalla 28h41min. Hyvä vuosi, sillä kaikki tähtäsi tuohon. Uskon vielä pystyväni noilla pitkillä uusimaan vastaan tasoisen tai vielä paremman juoksun. 

            Vuosi 2020. Korona vuosi. Yksi kisa. Keskeytys. Heikko vuosi.

            Vuosi 2021. Kolme kisaa. Kolme keskeytystä. Kuusamossa Karhunkierroksella pääsin 24km päähän maalista. Tuolla oli pienestä kiinni, mutta ei aivan riittänyt. Hetta-Pallas-Ylläs juoksussa teloin reiden. Puujalka... Vast´ikään Kolilla taas innostuin hullaantumaan ja juoksin jalat alta, kun tehot oli noin 10 pykälää liian kovat. Matka tyssäsi käytännössä vajaan seitsemän ja puolen tunnin juoksun jälkeen. Tänä vuonna painoni on noussut ja ensimmäinen missio on tiputtaa painoa. Siinä onkin jo peliliikkeet alulla. Ruokailurytmi ja pienet sisältömuutokset, sekä herkut minimiin. 

              Vielä on siis yksi tai kaksi ponnistusta ennen kuin pienen tauon jälkeen aloitan harjoittelun. Olen ajatellut aloittaa varsinaisen harjoittelun viikosta 49 alkaen. Tuon viikon ensimmäisenä päivänä on heti hammaslääkäri aika. Käyn tarkistuttaan hammaskaluston. Se, kun on kovilla tässä harrastuksessa. Pitkissä kisoissa ja joskus lenkeilläkin energiaa 30min välein suuhun. 

                    POHDINTA

                Olen ollut juoksuharrastukseni aikana parhaassa kunnossa välillä 4/2013 - 1/2017. Kaikki ovat jossain vaiheessa harrastuksessaan parhaimmillaan. Mikään ei ole ikuista. En ole varma pääsenkö tuon aika välin vauhtikuntoon enää, mutta tarkoitus on nostaa perusvauhtia tämän hetkisestä, sillä siitä on hyötyä myös ensi kauden kisoissa. Minulla on ensi vuonna kaksi tai kolme kisaa. Riippuen saadaanko PEP 171km kisa pystyyn. Ainakin Kokkolan 24h juoksu ja syksyllä taas Kolilla 130km yritys. 

                Yritän tulevalla harjoituskaudella rytmittää harjoittelua. Kevyet viikot loisti poissa-olollaan viime talvena ja treenasin ihteni pihalle. Toki sain sitten maaliskuun aikana taiteiltua allikosta ulapalle, mutta koko kisakausi meni silti perseelleen. Parin huonon vuoden jälkeen olen sitäkin motivoituneempi nostamaan tasoani ainakin lähemmäs sitä, missä se on joskus ollut. 

                Tulevan talvikauden menen kolmen viikon sykleissä. Teho - määrä - kevyt -viikkorytmillä. Jossain maaliskuun tienoilla aloitan jonkinlaisen määrämättöjakson, jossa haen pohjaa ensi kesän ultriin. Siitä palautuminen ja virittely kisakuntoon. Kesällä sitten mäkivoimaa lisää sitten Kolia varten. Olen innoissani ja se on täkeintä, sillä into on kaiken a ja o, sekä tietysti harjoittelun järkevyys. 

                Tältä pohjalta sitten joulukuussa, mutta vielä on nautittavaa, joten ootellaanpa vielä. NHL -kausikin alkaa ylihuomenna, joten ollaan tässä muutenkin mukavan äärellä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.10.2021

VAAROJEN MARATON 2021

         Jostakin on lähdettävä ja tuossa otsikossa on vihje siihen. Jälleen sain olla mukana. Lopulta elämässä on kysymys siinä pysymisessä - elämässä. Hautakiveen ei tule tuloksia, mutta pari metriä alemmas menevä voi saada matkallaan pysyviä muistoja. 

         Lähdin taas, tapani mukaan, tapahtuman pisimmälle matkalle. Lähtö kohta oli periharvinainen, sillä jalat oli tuntuneet jo viikon hyviltä - kisavalmiilta. Mistään ei edes kolottanut, kuten monesti keventäessä tapana on. Tässä oli myös siemen sille, että sisälleni alkoi tuon johdosta kasvaa liian kaunis kuva siitä mihin voisin pystyä. 

         Askon ja Villen kanssa tultiin torstaina hieman ennen illankoittoa Kolille mökille. Askon mökki on alle kahden kilometrin päässä kisareitistä. Tänä kesänä olimme käyneet Askon kanssa kahdesti täällä opiskelemassa kisareittiä. Niistä käynneistä hyötyi paljon. Reitti oli tuttu. Lähtö 130km kisaan oli perjantaina klo.18.00. 

         Asko ja Ville veivät minut kisapaikalle puoli viisi. Eka virhe: vettä oli mukana, mutta ei enää energiaa. No, mökillä oltiin syöty vain tunti aikaisemmin. Päädyin kuitenkin syömään vajaa tunti ennen starttia yhden kaurakeksin eka kierroksen (65km/kierros) hätävaraenergioista. Kisajärjestäjien hätävaraenergiat oli tietysti vielä erikseen repussa. 

         Kisan eka kolme kilsaa mentiin eri polkua kuin aikaisemmin. Komeita maisemia, mutta paljon piti keskittyä polun pohjaan, sillä uusi reitti on aina uusi reitti. Kisa lähti käyntiin hyvällä jalalla. Kroppa tuntui lähtevän käyntiin hyvin. Sykkeet nousi normaalisti mm. Mäkrän 110m nousumetrin nousua neljännellä kilsalla rauhallisesti tunkatessa. 150 oli syke. Se on semmonen mäki, että tuo on vielä rauhallinen syke tuohon mäkeen. 

         Mäkrän päällä en jäänyt kävelten sykettä laskeen vaan ajattelin hyvältä tuntuneiden jalkojen ansiosta sykkeiden laskevan juostessakin. No joo, ehkä ne sinne 135-140 välille laski, kun ne heinäkuussa annoin laskea aina sinne 120 tasoon asti. Minulla oman arvion mukaan alakynnys on jossain 136-138 välillä. Jokainen vähänkään kestävyysjuoksua harrastanut tietää, että vaatisi jo melko hurjan kuntoisen kaverin vaatteiden sisälle, jotta jaksaisi alakynnyksellä vuorokauden juosta Kolin vaaroilla. Minunkin. 

         Hullaannuin ja annoin kisan viedä. Olin kuin kekseliään isän tekemä tuohipurje virtaavassa ojassa. Annoin mennä. 6km kohdalla pienelle tiepätkälle tullessa oli Asko ja Ville kannustamassa. Huusivat, että onko mulla gepsi päällä. Perk... olin unohtanut tosiaan käynnistää gepsin. Yrittiköhän Sorvojan Tommikin sitä kertoa(?), kun soitti 2km kohdalla, että oonko kisassa. No siinä gepsiä repusta kaivaessa meni silmälasitkin "vähän" huuruun ja siitä tulikin varsin hauska kuva. 

          9km kohdalla kisajärjestäjä soitti. He sanoivat, ette gepsini näy kartalla. Kerroin laittaneeni gepsin 3km aikaisemmin päälle ja kysyin, että eikö näy, ja kerroin ketä letkassa juoksee. Järjestäjä: -"eikö joo, näkyyhän se". Varottelivat, että kilsan päässä on moni juossut harhaan. Itse odottelin jauholanvaaraa, josta alkaa pidempi myötäinen. Huomasin, että letkassani olevat menivät tosi varovasti alamäkiä ja itelle ne on vahvuus ja tuleva myötäinen tuttu. Niinpä rallattelinkin letkasta irti. Sykkeet liki 140, mutta olin jo omassa sumussa, jossa maisema vaihtuu ja kaikki toimii - siinäkö vaan nakkelee geelin puolen tunnin välein suuhun ja pitää homma rentona. 

         Siinä mielessä tuntemus oli jossain määrin oikea, että tuntuma oli helppo, mutta kaivoin samalla itseäni syvempää poteroa tuonemmas. Reilun 19km kohdalla tulin yksin kahlaamoon. Sain täyttää pullot ja jatkaa matkaa. Asko oli kyselemässä fiiliksiä. Sanoin, että hyvältä tuntuu ja ainoastaan sykkeet on vain reilusti yli normaalin. Nopea huolto. Reilu 2min. Pääsin jatkaan reitin takaosastoa kohden toiveideni mukaan yksin. Saisin rytmittää omaa menoa täysin itse. 

         Kaikki oli vähän liian helppoa. Rekisteröin kaiken aikaa, että sykkeet on koholla, mutta annoin vaan mennä. Olin hullaantunut. Ehkä meidän olisi syytä hullaantua useamminkin? Miksi elämässä haetaan optimilinjoja ja vakaata suorittamista? Ehkä elämme vielä maailmassa, jossa asioita mitataan edelleen liikaa tuloksilla ja kokemisen merkitys jää liian vähälle. Tuo luonto, nuo maisemat, kaikki ihmiset ja se tunnelma jonka saat aikaa itse tai koet toisten kautta. 

         Hieman 25km jälkeen tuolla reitillä saavutaan neljän kilometrin mittaiseen "mörön perseeseen". Alan tykätä tuosta ahterista. Ensin eteläinen Kolinvaara, jonka perään ylös-alas rallin jälkeen Moiseenvaaran päälle. Siellä oli järjestäjien puolesta tuoksuroihuja ja kannustajia. "-Hyvä, Onni!". Ehkä sekunnin luulin, että oli tuttuja, mutta toki ne numerolapun nimen perusteella kannustivat. 

         32km kohdalla olin eteläpään laavun purolla. Hetkeä aikaisemmin olin ohittanu pari ja minun ohikin meni pari iloista menijää. Nuorta miestä en tuntenut, mutta Koikkalaisen Saila painoi raikkaalla jalalla ohi, vaikka itsellänikin oli vielä tuossa kevyt jalka. Purosta täytin lisää juomaa ja kävin heittään vettä. Kaikki kunnossa. Jatkoin matkaa hyvillä mielin mielettömän upeassa Kolin yössä. 

         Kiviniemeen saavuin hieman yli 40km ja 6h7min juoksemisen jälkeen. Nopea huolto taas, eli siis kolme lötköä täyteen. Kengät ja sukat tuntuivat hyviltä. Tuosaa kohtaa ajattelin jo toista kierrosta ja ajattelin, että näillä samoilla kengillä ja sukilla jatkan. Ajassa 6h10min lähdin Kiviniemestä kohti Ryläystä. Tämä väli oli ehkä tutuin, sillä Askon mökiltä oli tätä väliä tullu jauhettua molempiin suuntiin. Mutta niin vaan tuli juostua ajatuksisani yli yhden käännöksen. Noin 400m pummi. Hyvät nuolet ja merkkaukset oli siinä. Oma moka siis. No, eipä tuossa menny kuin joku 3min. 

         Kipuaminen Ryläystä kohti tuntui etenevän mukavan ripeästi. Ohittelin siinä pari kaveria, muuten menin yksin. Nautin saadessani juosta yksin upeassa yössä. Joko tuo tuli monennenko kerran mainittua? Noin 48km kohdalla, seitsemän ja puolen tunnin rallatelun jälkeen olin juossut jalat alta. Paikallinen tuolla ois saattanu sanoa: -"mittelöihtin siinä vuoan, jotta eipähän vuan maha tehä ennää mittää näillä tikkuloilla". 

         Hieman elättelin toiveita, että saisin jalat takaisin, kun lähdetään Ryläykseltä tielle laskeutuessa kohti Peiponpeltoa ja Kolia. Vuan eipä nuot mokomat mittään tuumanneet. Juosta niillä ei enää jaksannu. Kävellä kohtuuvella, mutta sekin hidastu tasasesti ja alta juostut jalat alkoi olla kovin voimattomat nousuissa. Aluksi ajattelin sinnitellä nyt tämän eka kierroksen loppuun ja kenties välihuollon keiton jälkeen toiselle kierrokselle nousten.

         Jalat kuitenkin meni sellaista kyytiä täysin juoksukyvyttömiksi ja kävely hankalammaksi, että en nähnyt mielekkäänä lähteä rämpimään toiselle kiekalle vaan oikiaisin lopusta hieman ja kellon näyttäessä 62km päätin tämän retken 10h 18min kohdalle. Kiva reissu silti, vaikka vajaa kolme viimeistä tuntia manasin koko hommaa, kuten asiaan kuuluu, kun kovasti aina haluaisi tavoitteeseen päästä. 

         Asko tuli hakemaan vähän neljän jälkeen Kolin alaparkista. Nämä ihmiset. Kisakeskuksessa talkoolaiset Maksimaisen Ville etunenässä tarjosivat ensiluokkaista keskeyttäneen vastaanottoa. Nämä ihmiset. Sain syödä hieman ja vaihtaa ajatuksia kilpaveljien kanssa, heimolaisten. Nämä ihmiset. Elämä ei ole suorittamista, elämä on kokemista. Tuo luonto, tuo tunnelma ja nämä ihmiset. Useasti keskeyttäneenä sitä on oppinut näkemään paljon laajemmin (rikkaammin) nämä tapahtumat. Liian moni näkee edelleen vain tulokset, eivätkä ymmärrä kokonaisuutta, tuloksia syvempiä näkökulmia. Sain tavata taas monia vanhoja ja uusia tuttuja. 

         Olemme juuri tätä kirjoittaessani kotimatkalla. On sunnuntai. Oli tulopäivä ja on lähtöpäivä. Välissä oli kaksi päivää upeaa elämää. Ville juoksi 65km matkalla hankalsta polvitilanteesta huolimatta uuden upean oman ja Nivalan enmätyksen: 9:47:07. Tulosorientoituneille siis antia tästä ja onhan toki tuloksetkin osata tätä, mutta ei suurin osa. Tästä myös julkiset onnittelut Villelle! 

         Muuta. Kaikki toimi kuin rasvattu. Juoksin vain kuntooni nähden liian korkeilla sykkeillä. Näinkin voisi juosta, mutta pitäisi olla vain paremmassa kunnossa. Vauhtikestävyyttä on harjoiteltava enemmän ja säännöllisemmin. Painopiste on ollut liikaakin perusharjoittelussa, vaikka se kaiken pohja onkin. Mäkeä pitäisi harjoitella myös enemmän. Koskaan ei ole tarpeeksi mäkijuoksuvalmis. Kuten huomaatte, tämäkin reissu poiki taas paljon hyviä harjoittelun kehittämisajatuksia. Emme tule valmiiksi koskaan, eikä ole niin tarkoituskaan, sillä tämä maailma pyörii yhä myös meidän jälkeemme. 

         Ps. Reilu 2.v kestänyt Coros Apex hajosi hieman takuuajan päättymisen jälkeen. Siispä on uuden kellon oston aika. Se pyöritettävä nappi alkoi hurttaan ja kello selaa itsekseen valikoita varmaan tälläkin hetkellä repussa. 

 Onni Vähäaho, 3.10.2021 Kolin ja Rautavaaran välillä kirjoitettuna. 

SYYSKUU 2021

             Syyskuu meni valmistautuessa Vaarojen maratonin kisaan, joka on heti lokakuun alussa 1-2.l0.2021.  

  Vaarojen maratonin kisasivut:  

  GPS -seuranta:  

 Tulosseuranta: 

  Sanomalehti Karjalaisen live-lähetys La klo.10.30 alkaen:  

            Tuntuma jaloissa on ollut viimeisen hieronnan jälkeen sillä tavalla outo, etten muista milloin jalat ois olleet näin kevyet juosta. Välillä näinkin päin. 

            Kisaan lähden luottavaisin mielin. Tällä kertaa ei jännitä ollenkaan. Eiköhän tuo tuosta lutviinnu. Muutenkin fiilis on ihan mukava mentäessä lokakuun puolelle. Siitä se kaikki lähtee - hyvästä fiiliksestä.  

            Alla Syyskuun ihan ok-kertymä, huomioiden tämän vuoden harjoitushistorian. 

 

                              SYYSKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              47,0h                   488,5h

Juoksu                    387,8km              3006,4km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                         0,0km                136,4km

Pyöräily                     54,7km              1157,6km

Nousumetrit              6 486m                60 676m

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 29.9.2021

8 PÄIVÄÄ STARTTIIN

             Pitkästä aikaa näköjään innostun kirjoittamaan kisan aattotunelmia. Vuosihan on mennyt melko tavalla perseelleen, mutta parasta on tämä into, mikä nyt on päällä. On aina parempi, kun pitää yrittää malttaa kuin sytyttää paloa. 

            Karhunkierrokseen mentäessä olin mielestäni elämäni ultrapolkujuoksukunnossa, ja varmaan sitä olinkin, mutta nolla keli jalkojen voimien loppumisen kohdalla oli liian pahan yhdistelmä. Kesäkuun alussa meni oma psyyke alas. Asiat ei menneet niin kuin olin ajatellut ja askelmerkkini oli pahasti sekaisin. Heinäkuun eka viikonloppuna oli Hetta-Ylläs 166km kisa, joka päättyi jo 66km kohdalla keskeytykseen puujalan vuoksi. Siitä seurasi reilun kahden viikon puujalan parantamisjakso. 

            Oikeastaan on pieni ihme, että nyt tässä into piukkana valmistaudun Vaarojen maratonin 130km ultramatkalle syvästi uskoen tavoitteeseen pääsemiseen. Heinäkuun viimeinen päivä juoksin varsin helponoloisesti puolet tuosta kisasta, eli 65km matkan, 10h29min aikaan. Tuo on linjassa oman 24h kisatavoitteen kanssa. 65,4km jälkeen on huolto ja siitä noin vajaan kilsan siirtymä uuden kierroksen alkuun. Eli 11h eka kiekka ja toinen kierros noin 13 tuntiin. Olen edelleen skeptinen, että se toinen kierros voisi olla yhtä helppo kuin eka, vaikka kuinka iisisti sen ekan ottaisi. 

            Minun harjoitteluni alkoi tätä VM130km kisaa kohden 22.elokuuta. Nyt on tätä kirjoittaessa 23.syyskuuta. Kahdeksan päivää starttiin. Tänään piti olla kevyt noin parin tunnin mäkijuoksu/kävelytreeni, jossa tulisi 1000 nousumetriä. Eilisen hieronnan jälkeen jalat oli erikoisen kevyet ja kaikki kävi ehkä vähän liiankin helposti. Nousin Louetilla mäet sauvakävelten, kieltämättä paikoin aika ripeästi, ja alamäet varovaisen rennosti juosten. No se 1000 nousumetriä täyttyi jo noin 100min kohdalla. Keskisyke olikin tunteeseen peilaten yllättävän kova, 141. Maksimisyke päänousussa pahimmillaan/parhaimmillaan 157. 

             Kone on herkällä, nyt oisi syytä todella malttaa. Toivotaan, että tämä oli vielä edistävä harjoitus. Ainakin se tuntui helpolta. Jos jalat väsyy vaaroilla niin aina voi kysyä, että miten se Louet meni niin ku omasta mielestä? No, juu onhan tässä kahdeksan päivää. Kyse on ajoituksesta. 130km ja 5000nousumetriä ei mene harjoittelematta. Tämä ei ole mikään pep57km, jossa pitää jaksaa 6-7h suorittaa. Vaaroilla pitää jaksaa vääntää nousuja vuorokausi. Ihan ilman nousujen treenaamista se ei vaan mene. 

            Minulla on ollut Syyskuun 6.päivästä asti hieman ongelmia vasemman polven kanssa. Tuona päivänä vihlasi ja kovasti, kaksi kertaa. Vaiva on kahden hieronnan kautta ollut paremmin hallittavissa. Toiveissa, että se olisi muutenkin poispäin menossa. Vaiva johtunee osittain vasemman puolen etureiden sivuosan (IT) kireydestä. Positiivista eilisessä hieronnassa oli jalkojen lihasten elastisuus ylimalkaan. Ihme kun tuntuukin yleisesti mukavan innokkaalta tuo jalka-osasto. 

            Toinen syy polvivaivalle voi olla ylipainoni. Ja tämä ei ole vitsi. 88-89kg aamupaino. Repikää siitä. Vielä keväällä olin 84-85kg. Silloinkin sen vitosen liikaa. Nyt sitä alkaa olla jo kymppi liikaa. Mutta näillä mennään. Ja tiedän mistä paino on tullut. Katotaan, saanko motivoitua ottamaan sitä talvella pois. Syytä olisi, mutta onko sitä syytä syvällä tarpeeksi, jää nähtäväksi. Olen jo 47 vuotta ja elämä sopivasti nautittuna on alkanut kiinnostamaan. Tunne tasosi, tunnista tilanteesi ja elä. Näin se menee. Olen jopa pohtinut juoksun lopettamista, mutta edelleen se antaa enemmän kuin ottaa. Reilusti, joten juostaan niin kauan kuin maittaa. 

            Oletteko kuulleet kirjailijasta, mietelauseiden tekijästä, nimeltään Jenni Skyttä-Forssell? Hänen mietelauseissa on paljon voimaa, jota on vaikea mitata. Mietelauseet on helppo "ostaa" ja ne tuovat kuulijan ajatuksiin - ainakin minun - paljon arvostusta. Miettikääpä seuraavaa:

                "-Aurinko nousee ja laskee, 

                     loput keksimme itse"

                        -Jenni Skyttä-Forssell

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.9.2021