Koska kaikki eivät lue blogiani välttämättä hyperaktiivisesti niin pieni kertaus paikallaan.
Su 22.1. huomasin olevani jo jonkinlaisessa kunnossa, vaikka 26km polkutestijuoksusta jäikin sellainen kuva muikeasta 5:09min/km keskivauhdista huolimatta, että vielä ei irtoa. No ei ollut vielä tarviskaan. Ajankohdan mukaista.
Ti 24.1. juoksin I-SR2014 koko vaellusreitin (n.58km) noin 12h:ssa. Sain molempiin jalkateriin paleltumavammat. Pääosin II -asteen, mutta vasemman jalan 1-varvas ennätti edetä III -asteen paleltumavammaksi. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista paleltumavammaaa aikaisemmin. Ei edes esi asteita. Siksi tämä pääsi yllättämään. En ollut ensimmäistä kertaa tuolla hangessa rymyämässä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Viikot 4 ja 5 menivät kovien fyysisten kipujen ja osin pelonsekaisinkin tuntein. Oikeasti vasurin ykkönen oli menetys vaarassa muutamia päiviä. Tätä ei tainut kaikki tietää.
Kaksi viikkoa paleltumisesta yritin kokeilla jalottelua. Ei tullut mitään. Kokeilematta ei toisaalta tiedä. Myös viikko 6 meni hoitojen parissa. Tämä kolmas viikko olikin sitten henkisesti raskain. Olin odottanut palaavani liikuntakykyiseksi kahdessa viikossa. Totuus oli sittenkin pelätysti toinen. Juoksun yritystä koko viikolla 6 yhteensä 56km. Viikonloppuna alkoi työt. Työvuorojen loput oli yhtä tuskaa. Viimeiset tunnit hieman ontuen kävelyä ja jalkojen ylhäällä pitoa. Pelkät työvuorot olivat pitkään aikaan kovimmat harjoitukset.
Viikko 7. Tiistaina tuli jo neljä viikkoa täyteen. Vasurin ykkösvarpaaseen kertyi painetta aina vaan. Lopulta perjantaina tuli täyteen 7päivän jakso, jossa olin 6päivää töissä. Jokainen noista työvuoroista päättyi jonkin sortin ontuvaan kävelyyn ja paineeseen varpaassa. Tuli ajatuksiin, että saattoi olla tämä "kausi" tässä. Lauantaina kohtuullinen kevyt 10km lenkki. Koko viikolla minulle erittäin vähäinen 44km juoksumäärä. Olin juossut vasta 100km helmikuussa.
Monet ovat hegumoineet kuinka palaan sitten aikanaan kohtuu nopeastikin hyvään kuntoon, jopa ennätyskuntoon. Mielestäni asia ei ole sinnepäinkään. Täytyy ymmärtää mistä on tipahettu. Täytyy ymmärtää mitä vaati päästä siihen kuntoon missä olin ennen kuin paleltumavammat tuli. Olin juossut viimeiset neljä vuotta pääasiassa 400-500km kuukaudessa. Sellainen treenaaminen kun loppuu kuin seinään, alkaa myös nopea pudotus. Voit kokeilla tiputtautua 1m (100km/kk) tuolilta ja perään 5m korokkeelta (500km/kk). Uskallan epäillä, että eroa on. 100-200km kuukausilla kuntoni vaan laskee edelleen, kunnes olen tippunut sille tasolle, jonne tuolla treenimäärällä kuuluu. Siis minun kohdallani. Joku lahjakas urheilija voi saada pienilläkin määrillä suhteellisen komeita tuloksia.
Viikko 7:sta vielä. Lauantaina siis kevyt 10km lenkki. Ihan kohtuu, mutta hieman tuli taas painetta lenkin jälkeen varpaaseen. Myös lenkki oli kun lehmän hännän lasku. Ei vaan jaksa oikein kymppiäkään asiallisesti loppuun samalla vauhdilla ja sykkeellä. Tämä ei ole sitä mihin olen ehtinyt jo tottua muutaman viime vuoden aikana. Tämä on kuin ensivuosina tässä harrastuksessa. 3-4km on mukavaa ja sitten alkaa puurtaminen. Lauantai oli myös ensimmäinen vapaapäivää 8:n päivään töistä. Kaksi lisää olisi tiedossa.
La-Su -yönä alkoi sitten vääntää mahasta. Pelkäsin pahinta (Noroa), sillä olin työskennellyt ko. tautia sairastavien kanssa. Noin vuorokauden olin peittoissa kippurassa. Aina välillä pystyi jotain ottaan. Etoi, mutta mitään ei tullu mistään ulos. Koitin syödä karkkia, jotta saisin energiaa. Jee, kerrankin hyvä syy mättää :)
Viikko 8 alkoi tänään. Aamulla vielä pientä kipristelyä, mutta sain perusaamiaisen sisään ja vointi alkoi nopeasti koheta. Olin heti intoa täynnä. Sitten sain HULLUJA ideoita. Toisena hulluna asiana, että toteutuin niistä yhden. PITKÄT VEDOT ja samalla 25km lenkki. 8:30min löysää juoksua + 1:30min kävelyä + 8:30min reipasta juoksua + 1:30min kävelyä =20min. Sama uudestaan 2h ajan. Eli tuossa tuli 6x8:30min pitkät vedot. Loppu vain löysää ja kävelyä. Vetojen vauhdit oli 4:26-4:48min/km vauhtejen välissä, lukuunottamatta viimeistä paskaa vetoa, jossa vastamaahan tultuna jäätiin 5:lla alkavaan.
Lenkin jaksoin yllättävän hyvin. LR = löysää ja reipasta, mutta toteutus oli kyllä HK = helppoa ja kovaa. Kunto ei vielä kestä ja sykkeet huitelee tapissa heti, kun alkaa nakkeleen kantapäätä vähä korkeammalle taaksepäin. Mutta hei, kuitenkin 25km lenkki! Vielä oli tarkoitus tänä iltana käydä 5km kävelylenkki, mutta antaas ny kattoo. Veti aika kanveesiin tuosta.
Olinkin mielestäni malttanut tähän asti tosi hyvin. Olin ollut "veden alla" lähes viisi viikkoa. Tuo alkaa olla krokotiilin lukema Gnu´ta joen uumenissa odottaessaan. Mistähän ne muistaa miksi odottavat? Monta pitkää viikkoa veden alla ilman ruokaa on aika pitkä aika pitää focus kirkkaana. Toista se on minulla. En ole todellakaan ollut ilman ruokaa. Ja tänään 25km lenkin jälkeen jäätelö ja kuuma kaakao tekikin terää :)
Mistä sitten sain tuon ajatuksen alkaa härnäämään kapuloitani kestämään vauhtia? Katsoessani Mikeal Heermanin videon.
Olen seurannut tässä lorviessani ja sairastaessani myös tietysti Lahden MM-hiihtoja. Useimmat suomalaiset hiihdon seuraajat ovat jopa huvittavan sokeasti värilasien takaa asioita katsovia. Heillä on myös lyhyt muisti. Tällä viittaan mm. miesten parisprintin syytöksiin Iverseniä kohtaan. Hidastus videosta osoittaa, että Iversen käänsi pään eteen ennen kuin Niskanen vaihtoi latua. Tuota ei voi tulkita muuta kuin vahingoksi. Ja miksipä norjalainen olisi omat mitalisaumansa tahallaan tuhonut itseltään? Eikä tämä ole epäsuomalainen näkökulma vaan katsominen vain tosiasioita. Alla kuvasarja joka kaapattu videosta. Asia on kiistaton. Tuossa vasemman puoleisessa kuvakaappauksessa Iversen on jo kääntämässä päätään eteen päin. Sisäkurviin vaihtaminen tapahtui tietämättä mitä takana tapahtuu. Siksi ikävä vahinko MOLEMPIEN kannalta.
Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Katsotaan missä vaiheessa reenit menee seuraavassa päivityksessä. Huomenna tulee jo 5 viikkoa paleltumisesta. Loppuun vähän kevyempää aihetta. Jarkko vetää aika hyvin?
Onni Vähäaho, Nivalassa 27.2.2017
