Iso-sydänmaanreitti mallia 2014. Alunperin 1974 tehty ja vuosien 2013-2014 aikana uudestaan esille nostettu vaellusreitti. Reitti eli hieman vuoden 2014 loppupuolelle asti, mutta on sen jälkeen muotoutunut paikalleen ja polkukin on jo merkitty maanmittauslaitoksen kartalle.
Reitillä pidetään tänä vuonna ainakin kahdet polkujuoksukisat.PEP 2017 ja PUF 2017. Noissa tapahtumissa on oiva mahdollisuus tutustua reittiimme.
Koko reitin kiertoja on tullut minulle tähän mennessä 20kpl. Tässä kooste kierroistani, jotka ovat väliltä 4.12.2013-12.5.2017.
Iso
- sydänmaanreitti 2014 mallin
kokoreitin kierrot
gps
keski
pvm
aika
ketä mukana
erikoista
matka
syke
1
4.12.2013
17:14:23
Joni Laakkonen ja Heikki
Uusivirta
umpihankea suurin osa
58.93
120
2
6.5.2014
10:24:55
Keijo Nivala
Reitin mittaus ja kuvaus
56.72
128
3
22.10.2014
8:29:59
Yksin
... -10/-4 pakkasta
56.52
150
4
31.10.2014
16:43:43
Janne Kukkola (osan matkaa myös
Anne Tölli, Jarmo Pylkkö ja LasseYlimäki)
vesi korkealla. Pakkasta -7/-4.
kastumisten vuoksi keskeytyksiä
57.93
100
5
22.11.2014
10:50:02
8:n selvitti reitin! Minä, Jussi
Mökkönen, Lasse Ylimäki, Joni Laakkonen, Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala…
… Tarmo Kukkonen ja Markus
Niemikorpi. Joni Heiskanen joutui keskeyttään 31km kohdalla.
57.37
130
6
5.12.2014
8:38:44
Keijo Nivala
Harvinaisen vakaa lenkki
56.54
143
7
30.12.2014
16:00:41
Kaisa Saarimaa, Jarmo Honkala
Umpihanki. VUVI2014. Kaisa eka
koko reitin kiertänyt nainen. Eka kierto Pykyn kautta (nykyinen reitti)
58.47
116
8
17.6.2016
9:17:02
Samalla (omaa matkaa) reitin
kiersivät myös Jussi Mökkönen…
…Jarmo Honkala, Lasse Ylimäki,
Anne Tölli ja Kaisa Haikara
57.46
141
9
23.7.2015
8:15:47
Erkki Vähäsöyrinki
Lähtö klo.4.05. Kolme ampiaisen
pistoa.
56.83
140
10
22.8.2015
7:47:50
pep2015 kisa
…+16/+24 Kolmas sija
56.96
150
11
10.10.2015
8:58:32
Peräti 10 kiersi samalla reitin.
Minun kanssa samaa matkaa Pasi Koskinen, Erkki Vähäsöyrinki, Tuomas Ahola ja
Sauli Päivärinta…
Lisäksi reitin kiersi Timo
Poikkimäki, Tapani Saukko, Lasse Ylimäki, Anne Haikara ja Anna-Kaisa
Järviluoma
57.65
125
12
20.10.2015
7:44:09
Yksin
Harvinaisen vakaa lenkki
57.08
137
13
12.12.2015
17:22:00
Joni Laakkonen
Sauvakävelyä
57.50
91
14
1.6.2016
8:34:02
Keijo Nivala
Takaosan videokuvausta
58.46
145
15
5.7.2016
7:49:17
Yksin (pienen matkan mukana…
Lasse Ylimäki ja Jouni Leppälä.
Ennätys-märkää!!!
58.08
130
16
13.8.2016
7:11:22
pep2016 kisa
Tosi märkä reitti. Miehet neljäs
sija.
57.41
144
17
12.10.2016
8:24:37
Yksin yöllä! Lähtö klo.1:23
Varusteiden testausta.
57.16
126
18
25.10.2016
8:20:58
Mukana eka kiekalla Keijo
Nivala. Kolmen kierroksen yritys.
Kesken jääneellä toisella
kiekalla alussa Timo Poikkimäki mukana.
56.60
19
24.1.2017
12:05:56
Yksin. Molemmat jalkaterät
paleltu.
umpihankea suurin osa
58.50
126
20
12.5.2017
7:53:41
Yksin.
Aika korkealla oli vesi soilla ja
niiden ympärillä.
Aluksi: Voi että nautin elämästä. Nautitko sinä? Jos et, etsi elämääsi sellainen kulma, jossa nautit. Täällä ollaan vain kerran. Ei kannata aikailla.
Vaimoni mainiosta heitosta on tullut paljon hauskaa viime päiville: -"Tuohan käy jo töistä", totesi mainio vaimoni katsoessani edellisen viikon 140km toteumaa. Pari kertaa onkin tullut velmuiltua kavereille, että oon työmatkalla, jos oon lenkiltä tulossa jne. Tänäänkin oli työpäivä. Hyvin erilainen sellainen. Pitkä. Antoisa, mutta myös kuluttava.
24.1.2017 kiersin Iso-Sydänmaanreitin hyvin lumisissa olosuhteissa.Se oli kohtalokas reissu, kuten useat lukijat muistanevat. Varpaat paleltu. II-III asteen paleltumia. Vuorokauden päivät vasemman jalan ykkösvarvas oli liipasimella. Amputointi uhka pysäytti.
Nyt 108 päivää myöhemmin olen jo harjoitellut pian 11 viikkoa täydellä höyryllä. Tänään olisi se päivä, jolloin käyn voittamassa trauman, jonka reitiltä sain. Oli aika pakata juomat, eväät ja varustukset kantoon. Mukaan lähti aikaisemmasta poiketen myös yhden varasukat. Vedenpitävät. Ne samat, joita käytin talvella. Talvikelissä vain niiden toimivuus on kiikkerämpää.
Kaikkinensa vartalon ympärillä oli n.6kg ylimääräistä kantamista. Kenkävalinta osui uusiin Hoka ATR Challenger 3:n. Tarkoitus oli juosta eka 12km helppoa reipasta ja sitten kääntää retkeilyvaihteelle. Lähtiessäni liikkeelle tuntui kuin olisin juna, joka kelaa vauhtia. Niin paljon tuntui olevan vartalon ympärillä varustepainoa, että kesti päästä kunnolla liikkeelle. Onhan se melko metkaa juosta tuollainen varustus mukana.
Eka kilsa lipsahti jopa alle viiden minuutin. Sen jälkeen alun aika hyvää ja vain vähää märkää polkua aina viteen kilsaan asti sellaista pikkasen päälle vitosta. Vajaan 4km kohdalla tuli muuten Haikaran Matti vastaaan koiran kanssa. Mahtoi ihmetellä, ku huikkasin, että koko lenkki ohjelmassa ja pukkasin pitkoksilla nelosella alkavaa. Varmaan aatteli, että sano väärin tai hullu se on, heh,heh... Keskari taisi olla 5km paalulla 5:07min/km. Vitosen jälkeen. Sitten polku muuttuu sillä tapaa, että pitää ruveta jalalla pukkaan, jos meinaa liikuttaa reppua hyvää vauhtia. Ihan kelvollista 5:30-5:54min/km tahtia Lintulan vetelille paikoille tulikin väli 5-8km. Siitä seuraavat neljä kilsaa on taas astetta haastavampaa, ja silloin täytyy jo pukkaus vaihtaa lykkäykseksi, jos mielii edes kuutosen kantissa vauhtia pitää. Mukavalta tuntui kyllä tuo alun 12km reipastelu, joka kokonaisuudessaan meni 5:23min/km keskarilla, keskisykkeen ollessa liki maratonmallia 150. Silti, en taida ihan yhtä roisolla otteella karhunkierroksen kisassa startata. Matka siellä on varsin miehekäs. Lähes kellonympäri pitää jaksaa talostella.
Yhtä kaikki. Lahnajärventie oli ylitetty ajassa 68:32min. Liki samassa ajassa kuin viime kesän pepissä, joten varsin hyvää kyytiä minulle, kun ottaa huomioon tuon, että koko työpäivän eväät ja varusteet oli kannossa.
Siitä sitten lähdin retkeilemään syvemmälle metsään. Hölkkäsin aina kevyesti 8:30min ja kävelin sitten 1:30min. Eli retkeilyotetta. Tunnelma olikin heti mukava, eikä alun reipastelu tuntunut juurikaan kapuloissa vaan askel oli merkillisen lennokas. Huomio kiinnittyi myös kenkiin. Ovat oivat nämä Hokan ATR Challenger 3:t. Ei yhtään pito-ongelmaa koko reissussa! Ja kissamaisen pehmeää menoa - kenkien puolesta siis.
Reilu 13km tultu ja tuli Lahnaojan ylitys. Upisista keikkaa. Jopa oli tulva! Ei auttanut kuin nöyrtyä kahlaamaan. Tässä kohtaa riitti 20cm upotus. No, 500m päässä oleva pesänevan ylitys oli kokonaisuudessaan kahlausta. Kahlauskorkeus n.20-30cm. Kylläpä oli kylmää vettä. Ensimmäinen testi varpaille. Pian suon jälkeen varpaat alkoi lämmitä ja iloisesti liikahdella, joten tuo kylmyys unohtui jo ennen kuin suo katosi horisontista.
Kapuloiden pirteys ja varsin nopsa eteneminen retkeilyvaihteellakin sai pään piirtämään hurjia kuvitelmia omasta iskukyvystä. Mutta kaikki koko reitin kiertäneet tietävätkin, että Pesänevantien takana alkaa aivan oma maailma. 2 tunnin kohdalla syön puolet paahtoleivästä. Alkaa jo harmittaa, kun on näin pitkällä. Uhkana, että alkaa liian pian paluumatka. Onko tämä reitti lyhentynyt. Oliko tämä näin helppoa? Nuin vähä vasta menny. Ohi kiitävän hetken on tunne, että olen tullut kysymään reitin kuulumisia, eikä reitti minun...
21km tultu. 2:25h. Takana jo teknistä taiteilua, jota lumessa kahlaamiseksikin kutsutaan ja märkää että siinäkin kahlaamista. Homma alkaa mennä nyt toisinpäin. Maisema vaihtuu hitaasti ja kello käy nopsaa. Kävely... Juoksu... Kävely... Kello tuntuu ilmoittavan yhtenään. Sitten tulee suo, jota edeltää 200m kahlaus. Saavutaan Mustajärven ja Saarisen maisemiin. Kahlaus jatkuu suonkin jälkeen. Nyt on todella märkää ja kylmää. Vaihtosukat tulee mieleen. Valmistaudun ajattelemaan sukkien vaihtoa.
Pääsen vihdoin kuivalle. Jalat alkaa taas lämmetä. Verenkierto pelaa, eikä oo pakkasta. Homma toimii. Eteneminen on mennyt kyllä näpräämiseksi. Alkaa tuntua aika tutulta takaosan takaosan kuvalta. Suolta mäkeen ja mäestä suolle. Syyryn ja pepin DropBag pisteellä ajassa 3:13h. Rapiat 26km takana.
Syyryn jälkeiset kankaat ovat alhaalta vetiset ja ylhäältä lumiset että tekniset. Alankin pohtiin, että onkohan minulla sittenkään sitä kuntoa tarpeeksi? Onko tämä kunnosta kiinni, kun tossu ei laula täällä. Hetkinen - alanko kangistua? No, no, no..
Pisteenä iin päälle saavun metsätyömaille, joita on noin kilsan verran yhteensä. Puoli kilsaa molemmin puolin Vähä-Juurikan tietä. Reilun neljän tunnin jälkeen varvikossa, kun yrität kavuta oksasten puiden yli voi tulla mieleen uhka kramppaamisesta. Tällä reissua ei kuitenkaan krampannut. Ehkä retkeilyvaihde oli kyllin kevyt, ettei jalat sellaista näytelmää aloittaneet. Toki alku tultiin haipakkaa, joka olisi voinut jättää lihaksiin jännitystiloja.
4h 20min/33km tultu ja saavun Iso-Juurikan penkalle. Soitan moninkertaiselle Sm-mitalistille, hyvälle ystävälle, Keijolle. Keijo on päivystänyt mahdollista noutoa varten, joten oli kohteliasta soittaa olevansa ok. Tuuli tuivertaa ja matka jatkuu. Juurikan seutu menee tasaisesti, vaikka muutama ärräpää tärähtää lumisissa haasteissa.
Noin 40km kohdalla Taka-Pöykiön maisemissa olen onnekas ja pääsen jolkotteleen hetken matkaa kahden metsäpeuran perässä. Vauhtini ei riitä, ja kadotan kamut näkökentästä. Peuroilla oli reipas osuus menossa. Minulla retkivaihde.
5h 40min menee ekan maratonin täyttymiseen. Ja märkää on. Alan alistuun, ettei minusta nyt ole täällä lentämään. Ei ainakaan tänään. Alan soimimaan omaa kuntoani. Ei pitäis luulla liikoja.
Jo muutaman tunnin olin ajatellut ajoittain Lahnaojaa paluupuolella. Se on ollu perinteisesti erittäin märkä. Näillä vesikorkeuksilla... en halunut edes ajatella. Jonte-Konden kans vedettiin yksi syksy pohja, kun hoitu samalla alapesutkin. Nyt "ei ollut kuin" vähä yli polvien. Tuo on kyllä sellainen kohta, että on extriimiä. Mutta oikeasti, kyllähän tuonne vaelluksellisesta näkökulmasta katsottuna täytyisi pitkosta saada. Se on karkeasti n.300-400m, jossa on erittäin märkää ja reilu 100m puhdasta kahlausta. Se on raaka kahlaus 45,5km kohdalla!
Nyt jalat oli toooosi kylmät, mutta niin ne vain alkoi taas lämmetä päästessäni kuivalle ja hölkkäämään. Hölkkä jatkuikin taas muutamaan tuntiin ihan ok:na. Oliko sittenkin se takaosan perukan maasto vain nyt sen verran kelirikkoista, ettei siellä voinut tehdä kunnon juoksua? No, joku Ruokolaisen Tero olisi varmaan liidellyt tuossakin kelissä keposesti :)
6h 56min ja Teljolampi jää taakse. Vajaa 8km pep2017 reitin maaliin, joka oli minun maalini tänään. Juoksu alkaa tuntua koko ajan kevyemmältä taas. Ehkä sitä kuntoa on sittenkin? Ainakin vähän. Reilu 4km ennen perille pääsyä iloinen mies kävelee edelläni. Kävelen hetken hänen mukanaan. Kestävyysihme Samppa.V laskettelee saappaisaan polkua pitkin. Sampan hyväntuulisuus tarttuu ja laskiessani hölkälle alankin juosta hipposesti, elikkä kevyesti. En saa iloista askelta laantumaan ja annan mennä. Seuraavan reilun 2km pätkän iloittelen vähän päälle 6min kilsavauhtia. Nautin ja olen onnellinen - taas. On kiva nostaa vauhtia reilun 7h taiteilun jälkeen yhdellä Suomen raskaimmista reiteistä.
Kantamukset painoi n.6kg.
n.50% mustikkasoppaa meni n.3,7L.
1dl ässä-mix karkkeja,
kakspuoleinen paahtoleipä lisukkeilla,
kaurakeksi, n.15kpl suolasalmiakkeja,
1dl suolapähkinöitä,
vajaa dl suklaata,
kaks geeliä,
4tbl suoltabuja,
4tbl magnesiumia.
Kengät: Hoka One One ATR Challenger 3 (napakymppi)
Housut: NewLinen pitkät trikoot
Paidat: Mallia Lidl. Alla tiukka trikoo, päällä mahakkaalle miehelle sopiva löysä paita
Liivi: Pinewoodin metsästysliivi
Sukat: Waterproofin vedenpitävät sukat
Reppu: Inov Race Ultra Vest 10L kahdella 0,5L muovipulolla ja n.1,7L rakolla
Juomavyö: Salomonin adv Skin 3 ja kaksi Salomonin Soft flask pehmeää lötköpulloa
2 x buff huivia
Hanskat: mallia perus halpa-hallista
Runkosarjan lopputilastotkin on vielä perkkaamatta läpi. No ne ehtii kesänkin aikana. Focus on ollut nyt harjoittelussa, joten muut harrasteet ovat jääneet vähemmälle. Ajattelin tänään nhl:n play-offsien top 500 -tilaston päivittää. Laitankin tähän teille näkyviin kaikkien aikojen top 100 -listan.
Kun on juossut pitkiä matkoja, kuten Pekka Pouta parhaimmillaan maratonin alle neljän tunnin, voi suhtautua asioihin sopivalla keveydellä. Näyttäisi kuitenkin, että kesästä on tulossa vähäluminen.
Pekka on huippu!
Minun suurin heikkous on rakkaus I-SR2014 koko reittiin. Talvella menetin melkein varpaat sitä pakkasessa ja kosteassa kiertäessäni. Nyt mieli halajais ylihuomenna mennä se taas kiertämään - vain 15 päivää ennen Karhunkierroksen 82km kisaa. Olen laskenut, että ehdin hyvin palautua siitä. Kuinka paljon tuossa laskelmassa on sitten reittirakkautta, en tiedä.
Vallan toinen kysymys, mutta asiaan kuuluva on, että tarvisinko tuota lenkkiä juuri nyt. Ja aivan varmasti aika selkeä vastaus on: En. Olen itselleni perustellut sen kiertämisellä testinä varpaille. Saanko siitä sitten enempi haittaa kuin hyötyä, selviää kuitenkin loppupeleissä vasta La 27.5. Kuusamossa kansallispuistossa kiertävällä Karhunkierroksella. Ehkä tärkeintä on sittenkin elää vahvaa elämää päivästä päivään kuin maksimoida tulosta varomalla elämästä?
Olen juuri nyt mielestäni parhaassa kunnossa koskaan. Samalla hieman riskirajoilla kovaa treenaminen on ajanut minut jonkunasteiseen harjoituskuormaan ja suorituskyky pysyy piilossa. Välillä se kurkistelee, mutta on toistaiseksi pysynyt nuppu kiinni. Uskon asioita, kun nämä pitkät suoritukset usein ovat - uskon olevani La 27.5. elämäni tähän mennessä parhaassa suoritusiskussa Karhunkierroksella. Se on tavoite ja se riittää minulle. Kesällä koitetaan kehittyä sitten lisää, viemällä repussa kevään sadon mukaan kesän paisteeseen.
Lensin juuri tähän oksalle. Tai saattaa tämä olla juurakkokin. Taidan vain itseasiassa nojata tässä, miettimässä elämää. En osaa sanoa ehkä vielä mikä lintu olen, mutten närhi ainakaan. En ole muninut toisten pesiin.
Jokin kahahtaa varvikossa. Niskani eivät ole kyllin notkeat ehtiäkseni nähdä tämän vipeltäjän.. vai olisiko ollut matelija? Voisiko pian kahahtaa uudestaan, jos maltan odottaa. Pian huomaan tuijottavani vain tyhjyyteen. Silmäni osuvat aistikkaaseen kivenmuotoon. Voi kuinka olisi kiva tuosta ponnistaa vauhtia. Unelma.
Minä: -"Kyllä Kusti juoksi hyvin tuolla. Oli upea kahtua. Tekniikka pysyi niin hienosti kovassa vastatuulessakin". Nainen: -"Kusti juoksee aina hyvin. Äskenkin pysyin hädintuskin vain 10 metriä hänen perässään. Eloisa ja sädehtivä lapsi naisen sylissä kertoo, että Kustiin on uskottu jo pitkään. Mikä mitenkin aina mitataan. Minun silmissä Kusti on verraton lahjakkuus ja verraton juokseen, mutta kaikista paras ihmisenä. Minun mittaus.
Meinaatko juosta vielä tänään? -"Joo, varmaan käyn vielä 5km palautteleen". Katse kertoo: yhtä tyhjän kanssa. Ja että voisit juuri nyt juosta vaikka pidemmästi. Ilmeisesti sohvalla makaava mies ei ole paras taulu talossa. Nainen pyyhki pölyjä. Kulma on kohdallaan. Maisemaan voi tauluttua. Toisessa kädessä on usein luutu. Toinen käsi ohjaa perhettä. Voi käydä, että sohvalla menee tyytyväiseen uneen. Taulu nukkuu. -"Meekkö sinä sinne lenkille?" Määräviikko. Taas. Yli 130km. Pienet on minun määräviikot, mutta minulla on perhe. Nuoret kollit juoksee yli 230km viikossa ja taputtelevat sormillaan sixpackejaan. Minä napsautan kerran noppavatsaani ja painan mittarin päälle. Nyt mentiin.
Muutama kymmenen kilometriä myöhemmin, mutta vain päivän päästä löydän itseni taas pitkältäni. Nyt en ole sohvalla, mutta olen väärässä paikassa. Minun pitäisi olla pesemässä parvekkeella mm tuoleja. Olla edes tekevinäni jotain eikä vain röhnöttää. Kerron lepääväni, kerääväni voimia aherrukseen. Lopulta hommani vie ehkä viisi minuuttia. Kuittaan: -"Sykemittari näyttää palautumisajaksi 20 tuntia". Pitää olla pilkettä silmäkulmassa. Asun kahden naisen kanssa. Vaimon ja tytön. Poika asuu reilun puolen kilsan päässä. Tänään hän tulee taas tytön synttärikahveille. Kävi eilenkin. Se on kivaa. Oma perhe.
Mieli menee usein herkästi metsään. Siis konkreettisesti, eikä harhateille. Juuri nyt on metsässä upeaa seurata kevään etenemistä. Usein harhaudunkin polkureiteillä hieman pidemmälle. Laatu-aikaa. Olen silloin ainakin hetken oikeassa paikassa. Tai ainakaan kukaan ei moiti.. Metso kahahtaa lentoon! On se upeaa. Asioita, joihin ei vain kyllästy. Vähän niin kuin oma vaimo. Aina jaksaa innostaa. Väsyneenäkin. Luonto on kaunis. Vaimo on.. Pian Teljonlammen kaarre ensin vasemmalle, sitten pois päin oikealle. Rimpineva vielä säväyttää ja jalka kastuu varmasti. Pappi on kastanut minun pään niin voi kastella itse varpaani. Eivät ole nyt paleltuneet. Voitto. Iso voitto. Saan juosta. Saan elää. Hengittää.. Olen kuin kurki, joka ravistaa vettä jaloistaan. Harmaa.
Ai niin.. sain juuri täydennystä päivän tehtävälistaan. Kotitöitä ei kannattaisi tehdä liian nopeasti.
Neljä viimeistä harjoitteluviikkoa kohti NUTS KARHUNKIERROS n.83km
Eli kaksi minulle kovahkoa viikkoa ja sitten aletaan kahden viikon ajan asteittain löysätä, mutta ei kuitenkaan liikaa, jottei tuntuma katoa, joka on joskus ollut ongelma takavuosina.
Kolme viikkoa sitten juostiin lähes identtisessä säässä. Nyt oli ainoa muutos, että menomatkalle, kohti kääntöpaikkaa olisi noin 5-8m/s puhaltava vastatuuli haasteena. Minulle tämä oli 32 päivään 31 juoksupäivä. Noin 50 lenkkiä sinä aikana. Kilometreissä rapiat 500km, kun laskee tämän illan tulevan lyhyen palauttavan lenkin mukaan. Neljäs kova harjoitus kahdeksaan päivään. Kaikki muu lyhyttä palauttelulenkkiä. Olen elämäni kunnossa. Ajattelin tämänkin taittuvan komeasti ennätysvauhtia. 3:50min/km vauhtitavoite tuntui lastenleikiltä ajatuksissa. Kattiakanssa.
Kuva kääntöpaikalta 1:30h ennen testijuoksua
Olen palautumassa nuoruusaikojen tulosvietteisyyteen. Älytön lataus taas päällä koko aamupäivän. Kuin omat Olympialaiset, vaikka kyseessä vain itselleni kovassa harjoituskuormassa vedettävä 5km testijuoksu. Ei niinkään määrän vuoksi. 500km/kk ei ole minusta paljon, mutta neljä kovaa juoksua kahdeksaan päivään on.
Vihdoin verrytelemään. Tuntuu epätodelliselta. Tämä alkaa olla jo hieman kiusallista, miten pää latautuu näihin näin rajusti. Reilun kilsan kohdalla onneksi Jussi tulee vastaan ja ajatus menee pois omasta juoksusta. Verkataan normaalisti. Huomataan menomatkan aika sitkeän oloinen vastatuuli. Ajattelen sen kuitenkin haittaavan marginaalisesti, kun pukataan adrenaliini ämpäri nurin ja nostetaan käsijarru päältä.
TESTIJUOKSU
Lupa lähteä tulee. Kiihdytän normaalisti. Jalka on kunnossa, joten hiukan alle kolmosen vauhdin kiihdytys on ihan normi nosto lantion päälle. Jossain 200-300m kohdalla katon, että noin 3:20min/km on vauhti, kun juoksu on rullaus valmis. Mutta tuuli tekee juoksusta hirvimäistä menoa. Ei lähde rullaamaan. Rytmi ei vakaudu. Omasta mielestä juoksu on erittäin epäsuhtaa normaaliin verraten. Tuuli painaa jatkuvasti, enkä saa naruista kiinni. Vauhti laskee tasaisesti ja yllättävän nopeasti. Eka kilsa 3:55. Järkyttävää! Laskin, että 3:37-3:42 väliin mennään eka ja sitten loput 3:50-3:55 väliin. Tuuli syö nyt todella.
Huomaan myös a) Olen silti yksin kärjessä. b) Jaloissa ei ole puhtia, enkä saa edes sykkeitä normitasolle. Jään noin 160-162 sykkeen lukemiin vaikka yritän hirvimäistä pyristelyä. Vain risukko puuttuu. Koitan tempoa epäsuhtaa ravia, mutta en saa muuta muutosta kuin, että vauhti laskee kaiken aikaa. Tekisi mieli vetää housut kinttuun ja huutaa kohti kuusen latvaa! Vaan pakkohan sitä nyt on yrittää - tai en tiedä. Juoksen silti. Toinen kilsa 4:15min/km!!! Eilen helpolla Pk2 lenkillä paras kilsa 4:23! Mitä, mitä! Ihmettelen miksi kukaan ei mene ohi ja katso säälivästi. Tajuan tuulen ottavan muidenkin kuontaloon. Ottaa luonnolle silti. Ja harmittaa myös paljon kamujen puolesta. Tänään ei enkat pauku.
Kääntöpaikalla ajassa 10:23. Ei siitä enempää. Toivon vielä, että myötätuulen alkaessa lantio nousee ja alan rullaan keveitä 3:4x-alkuisia kilsoja. Mutta mitä? Onko kello paussilla, kun tuntuu jämähtäneen 4:06min/km keskivauhtiin? Kolmas kilsa kilahtaa aikaan 4:12min/km. Minun huumori ämpäri läikkyy yli ja höllään. Muutama löysä askel ja sivuun. Pian Jussi painaa ohi. Hetken löysien askelten jälkeen alan juokseen helppoa reipasta maratonsykkeillä. No, tässä testissä ei ole päästykään kuin 5 pykälää marasykkeiden yläpuolelle. Lasken tämän olevan kuitenkin enempi harjoituskuormaa kuin ylikuntoa. Ei vaan jaksa ja päässä kiehuu.
Neljäs kilsa löysäilystä huolimatta kuitenkin 4:13. Se on ihan ok nyt juostuilla marasykkeillä vailla mitään yritystä juosta lujaa. Jussi on noin paalunvälin edellä. Eikä liiemmin jaloissa kuin päässäkään ole jäljellä minkäänlaista innostusta kiinniottamisen yrittämisestä, edes jäynä mielessä. Tyydyn laskettelemaan. Pienen siiman antaminen ja laskeutuminen mukavuusalueelle huuhtoo isointa taapertamisen tunnetta. Viimeinen kilsa tasan neljään minsaan. Loppuaika 20:47min.
Juoksun jälkeen oli tunne niin ku ois käynyt navetan takana pieksettävänä. Henkisesti. Tulosorientaatio on tätä nykyä sitä luokkaa, etten osaa tätä itelleni lässyttää kermaiseksi vappuleivokseksi. Silmistäni varmaan näki kovan vit... Lasse tarjosi loppuverkan lopussa varmasti totuuden sanat: "-Onneksi ei ollut tämän vakavemmasta asiasta kyse". Näinhän se on, mutta minkä sille päällensä voi.
Lähdin hakemaan ihan selkeästi 19:30min alitusta, jopa tuollaista 19:10-19:15 aikaa, ja uskon tuohon pystyväni, kun olen sopivassa tilassa. Nyt minun kuitenkin täytyy ottaa kuuma lakki pois päästä ja lähteä matalatehoisille päiville. Nyt on kovia tarjottu ja keho laittoi sen portin nyt hetkeksi kiinni. Näin sen kuuluukin mennä. Täytyy uskaltaa katsoa, mutta täytyy osata myös reagoida. Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä se lakki siitä jäähtyy.
TULOKSET: 5KM VAPPUTESTIJUOKSUT, Nivala 30.4.2017
(Kova myrskytuuli ja mäkinen reitti. #huumori)
NAISET:
1. Virve Närhi 23:43 (4:45min/km)
MIEHET:
1. Jussi Mökkönen 20:23(4:05min/km) 2. Onni Vähäaho 20:47(4:09min/km) 3. Lasse Ylimäki 22:18(4:28min/km) 4. Teemu Korpela 28:12(5:38min/km)
Iso kiitos ajanottajille ja kannustavalle yleisölle!
