NAVIGOINTIA

          Huomenta, päivää vai iltako lie? Kolmivuorotyöläinen yrittää yövuorojen jälkeen ymmärtää missä mennään. Pöydällä on sanomalehti. Perjantai? Olikohan tämä tässä eilenkin? Voisi kysyä googlelta, mutta olisiko hyvä tietää muutenkin? Otan kahvia ja unohdan mitä mietin hetki sitten. Avaan rullaverhon ja istun ymmälläni alas. Pimeää!

          Muistelen mitä olin ajatellut. Lyö tyhjää. Hörppään lisää kahvia. Tältäkö tuntuu sitten, kun muisti menee? Ai niin, oli tarkoitus käydä hölkkäileen tunteroinen palauttavaa. Kävelen kahvikuppi kädessä. Ei tunnu hassumalta - jalat siis. Kuppi on tyhjä ja vaihdan veteen, mutta otan rinnalle toisen kupin kahvia. Ei riitä, että silmät on auki. Täytyy herätäkki. Oikeasti.

         Käyn lopulta siellä lenkilläkin. Tiedän jo, että on keskiviikko. Lenkistä ei jääny paljoa mieleen. Katson kiemuroita mäessä ja poluilla jälkikäteen. Kakstoista kilsaa ja 76 minuuttia. 322 nousumetriä. Keskisyke 122. Puhutaan palauttavasta liikunnasta noilla nousumetreillä. Ja lopulta syön ja nukun taas hieman lisää vain herätäkseni pian uudestaan.

         Tärkeintä on löytää sisäinen levollisuus. Kun mietin mitä se on parhaimmillaan niin näen vaimoni ja lasteni silmät. Niissä rauhoittuu. Useimmiten. Kirjoitan tätä, koska halusin loikoilla hieman lisää. Kirjoittaminen jäsentää mennyttä ja tulevaa. Parhaimmillaan teksteissä on ripaus totuutta, fiktiota ja tajunnanvirtaa. Rentouttavaa, ei vakavaa.

         Jatkan. Palataan asiaan. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.9.2019

KAHDEN MESTARIN VÄLI

           Kun aloitin juoksuharrastuksen, pidin kahden runolegendan merkkipäivien väliä kevyemmän otteen lepojaksona. Aleksis Kiven ja J.L. Runebergin. Noiden 1800 -luvun mestareiden merkkipäivien väliin jää 118 päivää. Kiven merkkipäivästä (10.lokakuuta) on alkanut aina minulla talviaika ja Runebergin merkkipäivänä (5.helmikuuta) alkaa päivä selkeämmin pidetä, matka kohti kesää alkaa.

            Nykyään tuo väli on muuttunut mahdollisuudeksi nostaa omia ominaisuuksia kohti tulevan kesäkauden koitoksia. Sikäli, kun tuo jakso on kääntynyt osin merkitykseltään harrastuksen edetessä päälaelleen, on sen jaksokin hieman siirtynyt. Sanoisin että 10.joulukuuta - 5 huhtikuuta olisi nykyään kuvaavampi, eli kaksi kuukautta myöhäistettynä.

            Viime talveksi sain vihdoin hommattua perinteisen tyylin suksikaluston. Hiihto, tosin lähinnä tasatyöntö, antoi minulle sopivaa vaihtelua harjoitteluun ja valmisti lihaksistoani kokonaisvaltaisemmin juoksuun. Tulevana "118 päivän" jaksona aion yhä enemmän pitää ns. talvikauden, joka voidaan nähdä eräällä tavalla myös lepokautena juoksuun. Juoksun osuus vähentyy. Hieman Kilian Jornet tyylistä talvi-kesä-ajan jaottelua iloisen liikkumisen pysyessä pääjujuna.

             Aikoinani harjoitellessani keihäänheittoa, kuului siihen suurimmaksi osaksi muuta kuin keihäänheittoa. Punttisalia monipuolisesti, loikkia, kuulanheittoja, juoksuakin (tosin inhosin yli kaiken tuolloin esim. 400m vetoja), kuntopallon heittoja ja mm. kuntopiirejä. Jotenkin olen erehtynyt nykyisessä juoksuharrastuksessa liian paljon vain juoksemaan. Pääasia on kehittää juoksua, ei kuluttaa juoksua vaan kehittää ominaisuuksia juoksua tukevilla harjoituksilla. Tätä on tarkoitus kehittää. Ja ainahan hieman uudistetut tulokulmat piristävät touhua, vaikka ei tylsää ole missään kohdassa ollutkaan.

              Toki vaikka noin kirjoitan, en ole muuttamassa otettani harrastukseen. Se tulee olemaan edelleen rento ja lähes suunnittelematon. Fiilispohjalta, mutta sisälläni on nyt vain eri softa. Se sylkee erilaisia ehdotuksia, mitä kunakin kertana voisi tehdä. Nautin tästä nykyisestä otteesta joka on uinut myös ylipäätäni elämääni. Otan asiat, jos mahdollista, vieläkin rennommasti. Lähes kaikkia asioita voi tehdä toisin. Ei ole yhtä totuutta vaan paljon mahdollisuuksia ja harva asia maailmassa on pysyvää tai tarpeeksi tehokkaasti käytettyä.

              Positiiviset asenteet pitää saada vielä voimakkaammin trendiksi. Maailmassa on paljon posea, kunhan se sieltä nähdään. Negalle ei hirveästi voi tehdä, mutta paljon voi siihen aikaa ja energiaa haaskata. Hyvä terapia malli on muistella lapsuusajan voimakkaimpia riemun purkauksia, mennä vaikka metsäpolulle ja antaa palaa!

              Tiesitkö TÄSTÄ? Ainakin minulle tulee tuosta sellainen positiivinen oivallus. Ihmisen rajat ovat todella kaukana, jos niin haluaa.

             SYKSY

            Kauneus iskee tajuntaan. Vaahteralehden taiteellinen jäykistyminen mykistää katsojaansa, kuura antaa maahan jäykistyneille hohdokkaan kimalluksen. Pihlajat notkuvat marjoista. Muhkeat tertut tuovat muistiin hetki sitten kerätyt viinimarjat. Maa on napakka. Hetken tunnen itsenikin lähes jousimaisen jänteväksi sen päällä kulkiessani. Syksy antaa voimaa alta ja päältä.

            Kesän kiihkein kiima on takana. On mahdollisuus rauhoittua, hakea itseään - löytää itsensä. Syksyssä on piilevää, kevään kaltaista voimaa. Voit laittaa itämään itsellesi jotain josta saat nauttia kenties loppuelämän. Pimeyskin antaa suojaa, jos paineet ovat olleet esteesi. Pimeässä saat olla oma itsesi. Voit viedä siementäsi läpi syksyn ja talven kuoriaksesi sen keväällä tai kesällä. Se voi olla parantunut kuntosi, se voi olla lyhentynyt vyösi tai vaikkapa uuden ihmisen alku.

           Katso vielä kerran pihaljan anteliasta terttua. Oivalla ja anna mennä!

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.9.2019  

PORSTUASSA

              Tuntuu vieraalta kirjoittaa kohdallani kisoista, joten käytän sanaa tapahtuma. Kauden tapahtumat ovat jääneet taakse reilu neljä viikkoa sitten. Viimeisimmässä tapahtumassa pääsin maaliin vasta hieman vajaan 29 tunnin juoksentelun jälkeen. Ilmeisesti en uskaltanut ajaa akkua tyhjiin, sillä huomasin sinkoilevani pian tapahtuman jälkeen melkoisia lenkkejä omaksi iloksi. Ja tottakai palautumisen kustannuksella.

              En ole varsinaisesti pysäyttänyt hihnaani ollenkaan. Toisaalta en ole syöttänyt lenkkiä vielä normitahdilla. Olen viettänyt aikaa siis porstuassa - välitilassa. Tämä on sitä liikunnasta nauttimista kiireettömästi. Minulla ei ole kiirettä palautua tai aloittaa uutta. Silti olen samalla huomannut palautuvani kaiken aikaa. Oikeastaan eniten kaipaisin nyt hierontaa. Pitäisi vain soittaa se hieronta-aika. Ehkä tänään.

             Hieman sisältäni ohjautunutta "harjoittelurytmitystäni". Lainausmerkeissä siksi, että katson minun tasolla tämän olevan lähempänä ulkoilua kuin harjoittelua. Lähetään viime viikon tiistaista. Ti 70km ja noin 12h sauvakävelypainoitteinen polkulenkki. Ke 9km tunnusteleva vauhdinvaihtelu lihaksia venyttävästi. Vahingossa yksi kilsa liki 4min kilsavauhdilla. To lepo. Tämä on tyypillinen rytmi minulle = iso reeni - palautus - lepo. (tässä ti-ke-to). Perjantaina tavallinen 16km kevyt lenkki. Ois voinu olla napsun vieläkin kevyempi. Jatkuu seuraavassa kappaleessa.

              La Laajavuoressa 20,7km ja 1502 nousumetriä. Jyrkät kulmat ja rasittuneet jalat = otti 1200nousumetrin jälkeen polviin aika paljon. Rasitusperäistä. Su 10,5km lyhyt ja erittäin kevyt jalkojen tilan tunnustelu. Samalla kävi palauttavasta siis. Jalat ok. Ma reilu 10km polulla. Edelleen hyvin kevyesti. Palautus jatkuu. Jalat ok. <-Ei heti huutia, kun vasta jaloissa tuntemuksia. Jatkuu seuraavassa kappaleessa.

            Ti Lepo vielä varalta. Vaimon kanssa tunnin kävelylenkki. Ke kevyt-perus-reipas-kova akselilta kohdalta perus tuntemuksella (kakkosvaihde) 14km polkuja, jossa osa tosi teknistä ja yli 300 nousumetriä. Erikoisen hyvä data. Keskivauhti jopa 5:45min/km, vaikka osa jopa perus tunkkaamista. Illalla 22km kevyttä tiellä. Edelleen erikoisen hyvä vauhti. Eli palautumista liikkumalla itselle sopivalla rytmityksellä.

            Mikä on itselle sopiva ulkoilu rytmi? Se on jokaisen oivallettava omien kokemuksien kautta. Apua voi ottaa erilaisista kirjoituksista tai kyselemällä. Lopullinen analyysi jää kuitenkin aina kulkijalle itselleen. Tilanne lisäksi elää kaiken aikaa. On osattava kuunnella kroppaa. Itse olen mennyt viimeisen vuoden ilman ohjelmaa. Aina miltä aamulla on tuntunut. Joskus tulee joku ajatus jostain kehittävämmästä parin päivän päähän. Sitten siihen menen ne edeltävät päivät pääulkoilua tukevasti. Aina on hyvä katsoa vähän mitä on alla ja mihin on menossa, mutta tuntemusten tulkinta on tärkeää. Myös unen tarkkailu. Jos ulkoilee paljon, on nukuttavakin hyvin.

            Olen mielestäni ulkoillut "puoli vahingossa" aika optimaalisesti. Kun vain saisi itsensä sinne hierontaan. Minulla hieronta vilkastuttaa aineenvaihdutaa ja laittaa lihakset toimimaan vapaammin ja tehokkaammin. Se on kuin polkujuoksukengät pesisi suolenkin jälkeen kuin ettei pesis. Ero on siinä. Kevyt ja valmis uuteen. Nyt on hieman kireyttä/suppeutta lihaksissa. Lihakset toimii ikäänkuin tyhjäkäynnillä. Tämäkin on toki yksilöllistä. Minulla tämä toimii näin, mutta ei tietysti millään tavoin yleispätevä, mutta saa kokkeilla.

            MUUTOS

             Suurin muutos tulevaan aikaan tulee olemaan nousumetrejen kertymisessä. Vuonna 2018 minulle tuli hieman päälle 47 000 nousumetriä. Nyt on tälle vuodelle tähän mennessä kertynyt hieman yli 48 000. Eli kasvu on reiluhko, mutta sitä on tarkoitus kasvattaa ensi vuodelle vielä isommin. Ainakin yli 100 000 vuosimäärään. Eli noin 2000 nousumetriä / viikko keskimäärin. En tiedä olenko vielä ensi vuonnakaan valmis Janne Marinin määrittelemään tasoon. Lepo ja verttitonni = sama asia (heh,heh...). Roomaakaan ei rakennettu hetkessä. Olennaista on, ettei minulla ole mihinkään kiirettä. Ja se tekee kaikelle tälle hyvää.

            Jyväskylä, Laajavuori - takarinne.

                MAALI

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.9.2019

36 KERTA - I-SR2014 KOTOA 70KM

             35 kertaa sitä oli tullu juostua/käveltyä tuo Iso-Sydänmaanreitti Pyssymäeltä lähtien. Monesti on ollut mielessä, että joskus ois kiva heilauttaa tuo lenkki ihan kotoa käsin, jolloin mitaksi tulisi hieman päälle 70km. Tänään oli sen aika.

             Aloitin jo videon teon edellisen illan mäkirallattelusta. Pitäähän jalat lämmittää ennen pidempää retkeä. Nyt olikin tarkoitus mennä sauvakävelypainotteisesti siten, että keskivauhti olisi noin 10min/km = 6km/tunnissa. Pikasen laskutoimituksen mukaan hieman vajaa 12 tuntia.

             Sain tietooni, että UTMB:ssä on aika mittava se pakollisten varustuksien lista. Lisäksi on hyvä olla nestettä ja evästä mukana. Siellä minimissäänkin repun paino jossain 5kg hujakoilla. Omat varustukset painoi tänään 8,9kg. Reilu lisäpaino tuo harjoitukseen kuormaa ja toki se keveni nytkin matkan varrella.

            Ekan kolmen tunnin aikana oli aika tympiä fiilis. Johtui ehkä ainoastaan 4h yöunista. Ei aina vaan lähe,mutta vein kuitenkin ihteni niska-perse-otteella aina teiden yli eteenpäin niin johan se fiiliskin alkoi paranemaan mitä pidemmäs pääsi. Hyvä reissu taas.

             Tässäpä retkivideo edellisen illan lämmittelyllä höystettynä

            Ja lyhyt versio musan kera

           Juomia meni noin 5L. Lisäksi 3 kaurakeksiä, 4 paahtoleipää, joissa levitettä ja juustoa päällä (leipä menee parhaiten alas tällaisissa), 7 jaffakeksiä (ei näitä), noin 10 suolasalmiakkia, 50g suolapähkinöitä, tupla x2, iso kakspuoleinen Snickers. Ylipäänsä suolainen meni parhaiten alas.


Onni Vähäaho, Nivalassa 10.9.2019

KOHTI UUTTA TAVOTETTA

           Lähestyn risteyksen jälkeen joen ylittävää siltaa. Alkumatka tuli kenties jälleen mentyä yli voimavarojen. Alan väsyä, juoksuaskel on raskas. Reitti on tasainen kuin Saarisen Jussin siilitukka. Silti ehkä puolen metrin vastamaa (nivalainen mäki!) tuntuu naulaavan juoksun lopullisesti. Sillan jälkeen on hyvä myötäle, johon kankein jaloin juoksu sammuu kuin aikoinaan Nissan Sunny - väärään kohtaan. Tuosta on aikaa 12 vuotta.

          Laihduttaessani tuolloin kävelten, koitin välillä epätoivoisesti juosta 5km lenkkiä yhteen kyytiin. Se oli pitkä prosessi. Mietin itseasiassa vasta nyt, miksen kävellyt tuosta suoraan kotiin (n.500m matka) vaan jatkoin reilun 5km lenkin loppuun kävelten. Ehkä olin niin päättänyt - en enää muista.

          Vielä nytkin silloin tällöin on sellainen tunne ennen lenkkiä, että selviänköhän perille. Enää se ei jää kiinni kunnosta, mutta ohjelma edeltävästi voi olla ollut niin raaka, että saatat aamulla huomata jalkojen olevan valmiiksi liian väsyneet. Tai on ollut joku pitkä kisa vast'ikään, eikä palautumisesta ole ollut oikein varmaa tietoa. Sitten yrität juosta esim. Iso-Sydänmaan reitin kokonaan ja kohtuu reippaasti. Silloin kohtaan noita tuntemuksia 12 vuoden takaa, vaikka ne ovat hieman eri muodossa.

          Aloitan nykyään aika harvoin kertomaan oma-aloitteisesti miten olen eilen tai tänään lenkkeillyt. Etenkin vähän liikkuvien on vaikea ymmärtää tätä minun hommaani. Harjoittelumääriäni ja tiheyttäni on vaikea mattimeikäläisen ymmärtää. Jos omia reenejä itekkin mietii paperille kirjoitettuna niin onhan ne välillä aika hurjan tuntuisia kombinaatioita.

          Eilen kävin 2h heräämiseni jälkeen Taunonmäessä, eli siis DanHill'llä. Vain 6,4km, mutta sen sijaan 1031 nousumetriä. Aikaa tais mennä joku 1h44min. Kevyt ote, mutta on tuossa tonnissa vielä sellainen reenin maku, vaikka vain kevyesti ottaa. 

         Tässä kuvassa Toivolan lahjakkaan suvun nuorin vesa

          Pitää tässä kohtapuolin alkaa ottaa 1500-2000m+ nousumääriä/reeni - aina välillä. Ja välillä vähemmän, mutta kovaa.

          Eilen illalla juoksin sitten kotoa Pyssymäelle ja nakkauksentietä takas. 16,1km. Gps heitti vain 100m alakanttiin. Yllättäen peräti 2min nopeampi kevyt lenkki n.120-125 sykkeen kategoriassa kuin viime syksynä palautuneemmassa vaiheessa loka-marraskuussa olleet lenkit. 88min lenkki. Yli 3 tuntia reeniä. Kaksi lenkkiä samana päivänä. 

          Minun maailmassa ennen lenkkiä on ollut lenkki ja lenkin jälkeen on lenkki. Aina välillä lenkin jälkeen tulee kuitenkin tunne, että nyt ois hyvä pitää seuraavana päivänä lepopäivä. Sitä on vaikea selittää. Siihen ei tarvi mitään vaivaa tai muuta erikoista. Tuntuu vain, että viime päivinä on tullu tehtyä kaikkia mahollisia lenkkejä ja jalat tuntuvat olevan sen verran harjoitusväsyneet. Eikä mäkitonnin jälkeen oikein pysty/kannata vetojakaan ottaa.  Niitä kun tekisi mieli jossain kohtaa ottaa, mutta tehot ei uppoa väsytettyyn lihakseen. Toisaalta kisasta ja kohtuu reippaasta pep57km kierrosta on siksi vähä aikaa, ettei vedot vielä oikein kanna ideana siltäkään näkökannalta. Niinpä tänään on lepopäivä ja työsaralla iltavuoro.

           Minulla ei oo ollu vuoteen mitään ohjelmaa. Tiedän mitä oon tehny ja mietin osin tuntemusten ja edellisten perusteella mitä tekisin seuraavaksi. Jonkun verran hyödynnän myös sään kulkua. Jos on mahdollista niin haen erilaisille harjoituksille erilaisia olosuhteita. Tämän ajatuksen sain guru Pappa-Tenhusen valmennusideologiasta. Oma pääfilosofiani on kuitenkin mennä vaistoilla ja ne ovat vieneet nyt hyvään suuntaan viimeisen vuoden aikana.

           Merkittävin yksittäinen tekijä kehittymiselleni on ollut mäkiharjoittelun reilu lisäys. Vuonna 2018 nousumetrejä tuli n.47 000m. Nyt niitä on tälle 2019 vuodelle tullu jo n.45 000m, vaikka on vasta syyskuun alku. Aion edelleen ensivuonna lisätä mäkireeniä. Myös hiihto oli tärkeä juttu ja sitä jatkan. Tasasen juoksun määrää tasasella vähennän, sillä en katso sen enää kehittävän minua tässä vaiheessa harrastustani, polkujuoksua.

          Tuleva iso tavoitteeni on Ultra Trail Mount Blanc (UTMB), eli noin 170km ja 10 000m+. Ensi vuonna yritän kerätä karsintapisteet, jotta pääsisin eka kertaa osallistumaan arvontaan v.2021 kisaan. Ehkä pääsen viimeistään v.2023 sisään. Mene ja tiedä, mutta olen innoissani pitkästä aikaa jostain tavoitteesta. Samalla tuleva iso/kova tavoite, UTMB:n läpäiseminen vaati sellaista harjoittelua jota tykkään tehdä. Kannustavaa on myös, että ystäväni Mika Leppälä pääsi tuon kisan tänä vuonna läpi hyvällä, reilun 32h ajalla. Pääasia on kuitenkin päästä tuo koko massiivinen reitti läpi, ei aika.


Tässä lyhyt kooste tämän vuoden kisasta. Kohtuu innostava?

Onni Vähäaho, Nivalassa 8.9.2019

PEP57KM - UUSI NIVALAN ENNÄTYS

              Mutta kuka oli Repe? 

              Voi, voi - niinhän siinä taas kävi, että riippuvuus liikkumiseen ajoi minut turhan aikaisin ja innokkaasti liikkeelle Super PEP:n jälkeen. Riippuvuus kuin riippuvuus. Jos saa hieman selitellä niin juoksin kuitenkin "vain" 53km kisan jälkeisellä viikolla ja saman myös seuraavalla, eli siis viime viikolla. Mutta liikaa on siinäkin. Kovien suoritusten jälkeen olisi hyvä enemmän pyöräillä. Tietoa olisi, mutta toiminta on jotain aivan muuta.

              Pää keksi muutama päivä sitten tälle keskiviikko päivälle koko Iso-Sydänmaanreitin kierron. Eilen viedessäni reitin varteen hieman juomatäydennys kätköjä, pohdin mitenköhän oikeasti jaksan kiertää koko lenkuran jo näin pian 171km polkukisan jälkeen. Ei järkeä, mutta halua taas kosolti enemmän. Elämässä yleensä pärjää, jos on intohimoa. Sitä ei ainakaan puutu, mutta järkeä soisi olevan enemmän, mutta minkäs teet?

             4.päivä syyskuuta. Mikäli isäni eläisi vielä, täyttäisi hän tänään 90-vuotta. Onnea taivaaseen! Isä on ollut poissa jo 19 vuotta. Tunteikkaana elollisena kiersin tänään tämän lenkin isälle. Minulla ei ollut mitään tarkempaa ajatusta tai suunnitelmaa lenkistä. Sädehtivä vaimoni kysyi eilen miten kauan minulla lenkin kiertoon menee. -"Ehkä noin seitsemän tuntia ja jos ei oikein jaksa niin voi mennä kahdeksankin". Katselin ihan viihde mielessä Super PEP:ssä 57km kisamatkalla uuden Nivalan ennätyksen (6:39:33) juosseen Veli-Matti Töllin väliaikoja. Siinä olikin viihdettä. Kovaa oli alottanut ja loppuaikaan nähden jotain haastetta ilmeisesti loppumatkasta. Tuskin noita aikoja tarvisi seurata, mutta huvin vuoksi.

              Ajaessani pelipaikoille vaimon piskuisella opelilla huomasin unohtaneeni sekä suola+magnesium purkin, että geeleille roskapussin. Ääh, pitää juosta tarpeeksi varovaisesti, ettei kramppaisi ja pestä geelitahmainen liivi juoksun jälkeen. Onneksi ei enempiä unohtunu. Juomaa olin ladannut reppuun kaikkiaan 2,1L. Olo oli lähtöpaikalla hauska. Yksin isolla stadionilla. Vailla mitään käsitystä, mitä päivä toisi tullessaan. Ei kun kello päälle Suomen aikaan 6:57.

              Tänään keskityin rentouteen. Ja päätin lähteä kohti sydänmaata siten, miten jalat haluavat. Ei käskemistä. Tasaista rullausta jalkoja kuunnellen. Nopeasti se asettuikin sellaiseen helpon reippaan tunteeseen, tilaan jossa ei hengästynyt ja jalat pysyivät rentoina. Parin päivän takainen jäykkyys oli poissa ja lihakset tuntuivat jopa hieman kimmoisilta. Silti sellainen tietty pitkän kisan jättämä rajoitin tuntui syvällä. Osa voi tietää miltä se tuntuu. Se saattoi olla hyväkin, mennä vähän ikään kuin pidätellen.

              Laitoin huvin vuoksi kelloon näytöksi vain jänistoiminnon ja otin vanhan 910XT Garminin, joka näyttäisi matkan varmasti oikein. Jänisvauhdiksi laitoin edelleen huvin vuoksi V-M Töllin Nivalan ennätykseen tarvittavan keskivauhdin 6:53min/km. Jänistoiminnossahan jänis näyttää suorituksen aikana keskivauhti suhdettasi nimenomaan keskivauhtiin nähden. Se ei huomioinut, että V-M Tölli meni kuin jahdattu peura aina Syyryyn saakka. Mutta enivei, ei muuta näkymää kelloon. Lisäksi laitoin kellon piippaan 15min välein jolloin kävelin ja tankkasin.

              Eka kilsa oli peräti 4:49. Ei kyllä tuntunut niin vauhdikkaalta, sillä reppukin tuntui jotenkin painavalta. Ehkä se oli hieman väärä tunne, sillä epäilen sittenkin eniten painaneen oman repun, joka oli navan ympärillä. Mutta näillä mentiin. Kivoja kilsa-aikoja lävähteli kelloon. Eka 5km 5:07min/km keskivauhdilla. Ajatus: niin sitä vaan taas täällä painetaan kohti sydänmaan syövereitä kuin pahuuden tekoon konsanaan.

              Kaiken kaikkiaan kulku oli nautittavaa. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Napakka ote kuitenkin ja vauhti oli tälle 57km matkalle (joka on oikeasti n.58km) ihan riittävää. Eikä tällä reitillä mitään ihmeellisiä vauhtiominaisuuksia tarvi, kunhan jaksaa perille asti sitä mitä lähtee latomaan. Eka 10km 55:02. 5:30min/km. Nämä jälestäpäin katsottuna. Lenkillä en isommin numeroita ajatellut, sen kun nautin menosta ja nopeasti vaihtuvista maisemista. Polku on kyllä nyt tosi hyvä! Kosteuskin edelleen maltillinen 5/10, kun se pepissä oli rutikuiva 4/10 - paitsi oli siellä se sade kuuro, mutta taisi kastella vain siltapuut?

              Tämäkin jälkikäteen katsottuna. P2:lla Lahnajärventiellä 67minuutissa. Minsan perässä V-M Töllin Nivalan ennätysjuoksun väliaikaa. On se painanut hyvää vauhtia. Polku tuntui helpolta ja painelin kohti Pesänevaa alle kutosen kilsoja ja suon ylityksessäkin vain vähän yli kutosen kilsoilla. Askel tuntui hyvin menevältä, vaikka tekeminen tuntui rauhalliselta sekä rennolta. Justiinsa sopiva reippaalle päiväretkijuoksulle. 15km täynnä. Keskivauhti 5:44min/km. Se on kyllä minulle hyvä, sillä minulla ei ole vauhtireserviä - on vain kestävyys.

              Meno jatkui joutusana ja siellä täällä oli joitakin hirvikärpäsiä. Ehkä ne on hieman vähentymään päin, mutta noin kymmenkunta niitä taas tuolla reissulla minuun iski. Metsäkanalintuja lehahteli sieltä täältä lentoon. Perusmeininkiä. 20km ajassa 1:58:06. 5:54min/km. Suo kohdat oli kostumaan päin. Alkoi 20km jälkeen - ja soiden alkaessa yleistymään - vauhti tippumaan sinne seittemän minuutin haminoille. Reilussa 23km oli juomatäydennykset ja UTMB-fiiliksissä tein kaikki vauhdista ilman kävelyaskelia. Vielä oli jalkaa, vaikkakin hetkeä myöhemmin Kallenlammella vedin ekat pannut märässä lammen rannassa. Löin myös hieman ilkeästi oikean jalan ukkovarvasta. Auts!

             26km tuli täyteen hieman ennen Syyryn tietä. Keskari oli jo valunut 6:12min/km tasolle ja kivikko osuus oli vasta alkamassa, mutta minulle erinomaista vauhtia. Kaikki on aina suhteessa kulkijan tasoon. V-M Töllin aikaa olin ollut noin 3min jäljessä Syyryn tiellä. Tämäkin jälkikäteen tarkastettuna. Olin jokseenkin tietoinen katsomatta kellosta (aika hälytykset) paljonko minulla oli siinä tien kohdalla. V-M oli todella tykittänyt Syyryyn. Hyvä potentiaali! Sitten reilu kolme kilsaa kivikkovoittoista osuutta. Se meni selvästi alle 8min vauhilla, joka on tuonne ihan hyvin. Etenkin, kun hieman siellä kivikossa passailin ja säästelin voimia paremmille kohdille.

                                                 Mäyräpesäkankaan kivikkoa

                                           Ja kulkija siitä sekaisin vai perustila?



            Puolivälin kyltillä olin hieman yli 29km mittarissa ajassa 3:05:15. Eipä oo enemmin tullu noin nopsaa tuonne mentyä. Kertahan se on ensimmäinenkin ja juoksu tuntuikin yllättävän hyvältä tuon eka puoliskon. Tietysti se 171km syvempänä oleva rajoittava jäykkyys ihan sen viimeisen letkeyden vei, mutta ihan mukiinmenevää touhua kaiketi.

             Kivikolta laskeutuessani kohti Vähä-Juurikkaa huomasin kuinka ennen kivikkoa ollut rytmi ei ihan itsestään takaisin tullutkaan - sitä piti vähä ootella, mutta löytyihän se. Matka alkoi kuitenkin jo hieman näkymään kellossa ja Iso-Juurikan paremmilla pätkillä kilsa-ajat jäi jo päälle kuuden minuutin. Kyllä tuolla pitäis pystyä tuollaista helppoa reipasta juoksemaan alle kutosta. Mutta ei tämä niin nuukaa ole, ja mennään siten, kun on päivän kunto ja ennen kaikkea tila, joka ei nyt tietenkään mitenkään palautunut voinut ollakaan. 35km kohdalla keskivauhti oli ollut 6:26min/km. Nämä joutuu/saa kahtua aina jälestäpäin, kun omassa seuranassa oli vaan se jänis, jota nähden oli noin 15minuuttia edellä, mutta sitkeää pätkää vielä edessä.

             38km kohdilla ylitin Iso-Juurikan mökkitien järven pohjoispäädyssä. Siellä oli marja/metsämiehen koira irti ja kovasti innostunut minusta. Isäntä kuhtuikin: -"Repe". Vielä kerran Repe kuitenkin juoksi perääni isännän huuteluista huolimatta, mutta uskoi sitten, kun sanoin: -"mee kottiis siitä". Ja niinhän se meni, jos kodiksi lasketaan oma isäntä.

             Iso-Juurikan penkalta kohti P7 lähdettäessä alkaa yli 10km vastamaa/suopätkä kohti Koppelokangasta. Ja heti tuon pätkän alussa tunsin miten jaloista katosi rentous ja jaksaminen. Jonkunlaisella pohjavauhti liikehdinnällä sain pidettyä jokseenkin järkevää juoksuliikettä, jotten isommin kompastelisi. Vauhti laski, mutta eipä sen nyt väliä. Kello näytti, että Nivalan ennätykseen mennään, jos ei isompia. Sen verran V-M:lla oli ollu hitaampi viimeinen 12km, että olin luottavainen... siis mitä!?!? Jahtasinko minä Nivalan ennätystä?!?!? Näin se asetelma muuttui 40km kohdalla. Kun helppo ja rento juoksu loppui niin focus siirtyi Nivalan ennätykseen, jotta löytyisi joku motivaatio pitää edes jotain vauhtia yllä.

             P7:lla oli toinen juomatäydennys, mutta nyt piti kaataa pullosta juoma kahteen lötköön ja lisäksi alkoi niin sanotusti aika raskaasti painattamaan isompaa tavaraa ulos, että piti syöksyä pusikkoon operoimaan. Ja tutusti jänishän ei odottele vaan painaa samaa vauhtia ja ero kutistui ja kutistui. Kun lähdin liikkeelle, olin enää 11 minuuttia edellä Nivalan ennätysvauhtia. Ja seuraavana oli vielä väsyneille jaloille hankala tekninen pätkä sekä Pesäneva paluupuolella.         

                                          Rakastettu Pesäneva paluupuolella

                 Maraton noin ajassa 4:38h. Näistäkin saisi saada maratonmerkinnän? Jalat hyytyi, mutta kohtuu ok. vauhtia menin, vaikka suolla 8min olikin toteuma, ei se paha ollut suojuoksuksi? Lahnajärventiellä hieman vajaassa 46kilometrissä olin ollut nyt V-M:n ennätysjuoksua minuutin edellä. Kaikesta puskajoogasta huolimatta. Tosin en tiedä mitä kaikkea ohjelmaa V-M oli ollut. Ehkä joskus saan tietää.

               Lahnaojan ylitys paluupuolella oli kokenut muutoksen ja mullistuksen. Tässä tätä mistä-menis-ihmettelyä oli tovi, mutta lopulta kohdan löysin eikä siihen nyt ehkä edes minuuttia mennyt, mutta olipas melko pehmyttä nuo lyhyet pätkät, jotka joutu tuossa tienpohjassa menemään. Erikoinen tienpaikka. Suolla, aivan ison järven vieressä.

              Kello hiipi ja hiipi jänistoiminnossa kertynyttä hyvää alas oikein urakalla, eikä eroa enää ollut kuin reilu 6 minuuttia. Tosin nyt tultiin jo kovemmalle ja selkeämmälle polku-osuudelle ja vauhti alkoi uudelleen hieman nousta, vaikka jalat oli aika setsuuria. 11 viimeistä kilsaa oli kaikki alle 7minsan kilsoja. Kuitenkin niihin sisältyi eväs/juomakävelypätkiä, joten vauhti oli ihan hyvää loppumatkasta, vaikka jalat oli taas tältä erää caput. Sitkeyttä tässä taas tuli lisää. Pitäisikö joskus ajatella sitä vauhtiakin, hä!

              Viimeisellä 10km iski himo päästä alle 6:30h. Laskin kellonpiippauksista (15min välein piippas) ja reitinkohdista, että meneepä tiukille. Ja pitkään tuntui, että taitaa vähä mennä yli. Tuntui, että koko ajan vaadittiin vähän enemmän kuin edelliseltä 15minuutilta. Aika tylyä 50km tuolla puolen vaan itseppä halusin. Hieman ennen 6:00h täyttymistä kaaduin perhereitin ojanvarsiosuudella toistamiseen tälle retkeä. Askel ei oikein luonnostaan tahtonut nousta.

              2km maaliin. Vaaditaan vielä 6:30min/km keskivauhtia 6:30h aikaan. Ei ihan iisiä, mutta ei pahakaan. Oikeastaan kyse oli vaan halusta, ja sitähän sitten lopulta löytyi ja kellot pysähtyi aikaan 6:28:47. 6:42min/km. Keskisyke 139. Vajaan 11min erolla uusi Nivalan ennätys. Hieman noloakin. Oishan tuota voinu antaa V-M:kin pitää vähän kauemmin enkkaa, mutta jospa tämä motivoi vastaiskuun ja muitakin? Gebre? Fly? Sale? Järviluoti? Kyllähän meiän kaupungin tykit tuon 5:30h haminoille tööttää, jos vihtisivät, mutta ilman se ei tule. Joutuu siellä vähän työstään.


               DATA: GARMIN
               DATA:  STRAVA

               Lopuksi banaani ja Juha Jumiskomainen irvistys (hah,hah). Kiitos tästä juoksusta myös Mika Leppälälle, jonka inspiroiva UTMB -suoritus näkyy vaikuttavan erittäin positiivisesti.


 Kengät: Hoka One One Torrent
 Juomaa meni hieman yli 3,5L. Mukana/täyttöpaikoista yht. 4,1L
 Energia: Kaurakeksi x2, geeli x3, suolasalmiakki 8kpl, suolapähkinä 50g.



Onni Vähäaho, Nivalassa 4.9.2019

LAMPISUUNNISTUS OSA.2

                 Tällä kertaa keskittyminen ja kartan etukäteis tutkiminen, sekä pohdinta jäi hieman UTMB -tapahtuman alle ja eritoten siinä kuningasmatkalla (utmb 171km 10 000+) kilpailleen ystävän, Mika Leppälän, kisan seuraamiseen. Tiesin Mikan olevan niin sitkeän, että varmasti tuosta selviää, jos paikat kestää. Upea onnistuminen Mikalta ollen peräti 186:s kaikista osallistujista ja omassa sarjassaan 88. Yli 2500 osallistujaa. Jo pelkkä viivalle pääsy vaatii tiettyä pistesaalista kovista ultrakisoista. ISOT ONNITTELUT Mikalle vielä tätäkin kautta. Upeaa!

                Syyry. Minä, Tuomo ja tällä kertaa myös Anssi, seisoimme Syyryn tienhaarassa, hieman P5:lta länteen. Ilmansuunnat. Aurinko oli jo liki etelästä porottava. 18 astetta lämmintä. Sopiva keli. Vettä liivissä 1,5 litraa. Myös hieman energiaa. Reittimestari Tuomo oli tehnyt liki maapallon muotoisen ympyrää hiukan muistuttavan reitin. 6,5km linnuntietä.

                Lähdettiin 5min välein. Anssi ensin, minä sitten ja lopuksi juuri reilu vuorokausi aikaisemmin huikean yösuunnistuksen tehnyt Tuomo. Viime viikonloppuna ei lampisuunnistus mennyt kuitenkaan kuin Tråmsössä, joten mitään ei ole kirjoitettu ennen kuin se on nähty.

               Anssi starttaa. Letkeästi painaa helppoa eka rastia kohden. Lopulta pääsen itsekin irti. Letkeästi koitan itsekin. Noin 5min/km vauhdilla eka rastille. Tiputus tieltä alas Ruuhilammelle ja nousu takaisin tielle ja kohti Nimetöntä. Pidän edelleen kohtuu napakkaa vauhtia ja vanhaa traktoriuraa hyödyntäen tulen parin kilsan suunistuksen jälkeen Nimetömän lammelle ideaalisti menneen alkumatkan jälkeen. Keskivauhti tässä kohtaa vielä 5:30min/km tienoilla.

                Nimettömältä otan suunnan kompasilla Koukkulammelle. Varsin ok. väli. Hieman koukkua vasemman puolelta, mutta enempi maaston vuoksi. Sitten tapahtuu joku hätäisyys/älyväläys enkä keskity. Näen Koukkulammen aivan oikein, mutta lähden jostain kumman syystä kiertään lampea vasemman kautta, kun oikealta mentäessä Keltalammelle olisi vain hädin tuskin 300 metriä. Samalla päädyn menemään suoraan etelää kohden, kun pitäisi mennä liki suoraan länteen. Ehkä kompassisuuntakin tuli otettua huolimattomasti.

                Hakeudun kankaan päälle, mutta en hoksaa rauhoittua ja katsoa karttaa. Nousen kankaalle ja myllätylle hakkuuaukealle ja tiputan suolle. En saa kiinni missä olen (kas kummaa) ja nousenkin uudestaan seuraavalle kankaalle vain tiputtaakseni erittäin märälle suolle. Hetken ajattelen, että onko Keltalampi näin kuivannut, mutta jatkan suolta kankaalle uudelleen - ja taas uudelle kankaalle. Olin tullut noin kilsan Keltalammen alapuolella olevalle tielle.

                Hetki menee ennen kuin pääsen kartalle ja alan juosta taas aika reippaasti korjatakseni mokaani. Pääsen kohtaan, jossa menee se kelkka-ura. Yes, olen kartalla. Tai siis tavallaan. Minulla on edelleen se 2km aikaisemmin ottama suunta, joka näyttää länteen. En rauhoitu ymmärtämään, että olen mennyt sekä kaukaa lammen vierestä että ohi ja minun pitää mennä siis itään, koska tulin lännestä. Mutta ei, minäpä painan vanhalla suunnalla kohti lounaaseen vievää kelkka-uraa. Katson kyllä lähtiissä että 300m joo, mutta jostain syystä käyn liki 800m päässä ennen kuin hoksaan ilmansuunta virheen. 1,5km pummi siitä.

                Lopulta Keltalammella. 6,7km takana ja neljä rastia. Edessä vielä neljä rastia lisää. Rata oli pitkä 6,5km. Pummeilla saa lisää matkaa ja kuntoa? Taas laukkaan tietä pitkin lähemmäs isoa Kivijärveä. Tämä väli menee liki nappiin. Isolla Kivijärvellä ajassa 1:13h. Onkohan pojat jo maalissa? Vai joko pian taas nähdään? Katselen hiukan pitkää järven reunamaa. Hiljaista. Ompa kumma. Hah,hah.

                Sitten helppo homma. Jätä aurinko taakse ja juokse tielle. Yllättävän hidasta ja risukkoista. En löydä kartan metsäuraa helpottamaan, jonka pojat oli löytäneet. Tosin minun löytämiset oli tänään muutenkin olleet kaikin puolin haasteelliset. Lopulta tulen aika hyvään kohtaa tietä. Ensin hieman sitä tarkastelen ja vahvistun sijainnista. Pieni varaus jää aina, sillä historia ei ole ruusuinen tässä lajissa. Olen kuitenkin jo toista lampea perätysten juuri oikeassa kohdassa ja pian kastan käteni Pienessä Kivijärvessä. Rastin leimaaminen tapahtui taas omalla tunnolla lampeen kättä kastaen.

                 Sitten vuorossa lampisuunnistuksen pienin lampi - Häränsilmä. Kiertääkö takas tielle ja juosta sitä liki kilsa ja joutua kuitenkin suunnistaan umpimetsää vajaa 200m vai heilauttaa suoraan kompassin avulla 400m päässä olevalle piskuiselle lammelle. Suoraan vaan! Suunnistaan tänne on tultu. Ja aika hyvin tuo väli menikin. Hieman oikealta koukaten, vaikka tänään iso pummi tulikin vasemmalle. Tämähän alko lopussa onnistuun.

                 Sitten vain reilun 200m matka tielle. Pidä aurinko takanasi suunnalla. Ja tielle tultiin. Sitten loppukiriä viritteleen Syyryä kohden. 200m juostuani en ole varma menenkö oikeaan suuntaan tietä pitkin ja jotenkin päädyn vaihtamaan suuntaa. Ja kyllä, juoksen noin 800m länteen, kun itään olen menossa. Varmistan asian vielä kompasilla. Ehkä tielle tullessakin kannattaisi vielä katsoa se suunta kompasilla. Vaikka toisaalta tämä oli ainoa tie, jossa oon lähteny väärään suuntaan. Kaikkinensa noin 2km pummi!

                Lopussa ei ihmeellistä ja lähestyn maalia, jossa jo Anssi ja Tuomo odottaa. Huutelevat, että hiki on jo kuivunut. Huh, olipas siinäkin vain monenlaista. 14,1km tuli mittariin. Eli vaivaiset 7,6km yli reitin ihannemitan. mm. Tuomolla tuli mittariin 7,95km. Taitava mies. Lampisuunnistus on mukava harjoittelumuoto. Tällä kertaa tässä kartta mallissa oli aika karkea merkistö. Ei ollu merkattu kiviä, eikä kivikkoja. En tiedä oisko ne auttaneet. Yhtä kaikki - kokemus oli taas hieno. Kiitos kaverit!

Tulokset:
1. Tuomo Junttila, NIPO 1:18h
2. Anssi Kiiskilä, NIPO 1:23h
3. Onni Vähäaho, NIPO 2:01h


Onni Vähäaho, Nivalassa 1.9.2019

ELOKUU 2019

                 Nopsa muistiinpano Elokuun yhteenvedosta. Elokuussa oli Super PEP 2019 171km kisa, joten harjoittelua oli vähemmän, joka näkyy määrissä. Numeroissa ei mitään erikoista. Tavallista menoa.

                Huomenna alkaa syyskuu lampisuunnistuksella. Mitään tarkkaa ajatusta ei ole syyskuulle muodostunut. Tämän päivän kohtuullinen 12km Vk-lenkki (@4:34) antoi toiveita juosta tarvittaessa vaikka maraton esimerkiksi lokakuussa, mutta vähän epäilen, että tossu vippasee polkuhupailuihin tai muuhun ultrapainotteiseen hubailuun. Katsotaan. Mitään ei pois suljeta, eikä lukita.

                                      ELOKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             64,5h                   491,0h

Juoksu                    419,5km              3105,0km

Hiihto                           0km                 487,1km

Lumikenkäily                0km                 178,5km

Kävely                      29,1km                176,8km

Pyöräily                    48,2km                 436,9km

Nousumetrit             5316m                  44 051m

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.8.2019