HUHTIKUU 2020

              Huhtikuussa tuli sitten liikuttua paljon. Varmasti aivan liian paljon ja vailla mitään kovinkaan järkevää ajatusta. Lopputulema on kuitenkin, että kuun lopussa olen terve, enkä yhtään sen enempää jumissa kuin ennen kuun alkuakaan. Ulkoilu on kivaa, mutta tietysti sitä voisi yrittää välillä levätäkkin.

             Tuntuma on, että astmani on pahentunut, enkä saa enää välttämättä hiillostettua itsestäni sitä maksimia mikä oli vielä talvella parhaillaan - 174 tietämillä. No, katsotaan. Toki lihasten krooninen jumikin pois sulkee sykkeen mahdollisuutta päästä ylös, kun on jatkuvasti vähintään pieni sykejumi päällänsä. Ehkä jossain vaiheessa voisi käydä astmatesteissä, mutta kiirettä ei ole, sillä olen vain omaksi iloksi liikkuja. Asiani on ns. kiireetön, eikä vaikuta normaalielämääni.

            Ehkä suurin muutos mitä olen menneen talven ja tämä kevään aikana tehnyt on, että olen mielestäni saanut muutettua juoksutekniikkaani enempi mm. reisilihaksistoa aktivoivampaan suuntaan. Olen muuttanut ns. hölkkä-askeleen juoksuaskeleeksi. Hölkkäaskel on aika tyypillinen ultrajuoksijan askel, mutta kuluttaa pitkän päälle niveliä. Juoksuaskel on taas muutenkin teknillisesti järkevämmän ja mukavemman tuntuinen. Kokemusta on molemmista.


Tässä hyvä videoselvennys ylläolevasta:

HUHTIKUUN SUMMAUS ALLA

                                     HUHTIKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit                 64h                  223,0h

Juoksu                    506,3km              1665,7km

Hiihto                       14,9km                197,3km

Lumikenkäily              0,0km                    9,0km

Kävely                       10,1km                  26,0km

Pyöräily                   216,8km                466,4km

Nousumetrit              8 944m                35 106m 

Pullopantteja                0,40e                    44,1e
(tavoite 183e/vuosi)

                Hyvää Vappua kaikille! 

Ps. Panttitavoite karkasi hieman omien koronan varotoimien takia. Ehkä nyt jo uskallan alkaa keräämään pantteja, kun käsitys koronasta on selkeytynyt. Terveyttä kaikille!



Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2020

LUISTELUTYYLI -AJATTELU

             Maailma menee eteenpäin - haluttiin sitä tai ei. Ihmiset tulee tutkitustikin ajan jäljessä. Muutokset tapahtuvat usein kymmenen vuoden viiveellä. Tuo johtunee siitä, että halutaan pitää vanhoista, tutuista asioista kiinni ja pelätään uuden oppimista, muuttumista ajan mukana. Jokainen sukupolvi syntyy erilaiseen maailmaan. Oma sukupolveni syntyi maailmaan, jossa Kekkonen oli presidentti, hiihtotyylinä oli perinteinen ja useiden talojen sisällä oli kasvatusvälineenä koivuniemen herra, jopa remmistäkin puhuttiin.

            Tänä päivänä noista ei toimi kuin perinteinen hiihto - onneksi. Luistelutyyli on tosin suositumpaa ja ajattelupuolella jopa suotavampaa. Antaa ajatuksille tilaa liikkua laidasta laitaan. Suoraviivaisella, näin on aina tehty, ajattelulla ei kehity itse eikä ympärillä olevat. Kokeilemalla erilaisia tyylejä elämässään eri osa-alueilla voi yllättyä iloisesti. Keskustelujen päätteeksi voi vaihtaa "katellaan ja palaillaan" heiton sijasta, vaikka "mukavaa päivänjatkoa" tai muuta erilaista.

            Yksi lempivertauksistani on ihmisen vertaaminen eläimiin. Eläimien puolelta olemme olleet pitkään aika lähellä gnu-härkiä. Menimme pitkään samoja valmiita teitä, samaa rataa, näkemättä metsää puilta. Nyt olemme viime vuosina kehittyneet näkemään metsän ja ennen kaikkea löytämään luonnon - ja osittain jopa siitä välittämisen. Jälkimmäisessä olisi vielä kehitettävää. Nyt olisi luistelupotku tarpeen - puhtaaseen suuntaan. Luonto palauttaa ja täyttää tankit henkisesti että fyysisesti.

            Suomessa ollaan tunnetusti osaamisen puolella hyvin kartalla maailman eteenpäin menossa. Suomalainen osaaminen tunnustetaan globaalisti ja maassamme on monen alan guruja. Sen sijaan kestävyysurheilussa on saatettu jäädä liian pitkäksi aikaa samoille raiteille. On tehty pitkään tietyt asiat vain siksi, kun on aina niin tehty. Missä on luistelu-ajattelu? Teho, nopeus ja voimaharjoittelu on tällä hetkellä se millä tehdään ero pistesijoilta mitalisijoille. Enää ei ole välttämättä tämän päivän juttu heittää seinälle slaidia, jossa ykkösjuttuna on 80% aerobista harjoittelua.

            Edellisen kappaleen jatkoksi en malta olla ottamatta kantaa keskusteluun pitkän lenkin maksimitasta. Jari Isometsä piti kestävyysurheilu sivustolla järkevänä maksimittana kahta-ja-puoltatuntia. Ja voihan se tosiaan ollakin juurikin niin hiihto - ja kestävyysjuoksu puolella. Ultrajuoksussa onkin sitten jo vaikeampi määritellä järkevää maksimimittaa. Jos kohta voidaan toki luistelutyyli -ajattelulla avata tarvittaessa koko ultrajuoksulajin (onhan se oma lajinsa kuitenkin) olemassa olon järkevyyttä. Kontekstina kuitenkin se, että Jari Isometsän kilpailusuoritukset kesti maksimissaan reilu kaksi tuntia, kun minulla viimeisimmässä kisassa kesti juosta soisia polkuja pitkin vajaa kaksikymmentäyhdeksän tuntia putkeen, nukkumatta.

            Voisikohan Nivalassa olla mahdollisuuksia nähdä vieläkin paremmin useamman vuoden päähän? Pidän nykyistä nivalalaista tahtotilaa uudistua hyvänä, mutta missä on kevyenliikenteen verkostot? Esimerkiksi liikuntapyhättö Pyssymäkeen. Samalla yhdistyisi tulevaisuuteen vastaamisen lisäksi turvallisuus, liikuntaan innostaminen ja liikenneverkostojen ajanmukaistaminen.


Onni Vähäaho, Nivalassa 23.4.2020

ELÄMÄN SUOLA

        Elämän suola on henkilökohtainen kiinnekohta johonkin kestävään. Mututuntumalla on helpohko arvata, että ainakin oman ja edellisen sukupolven elämän suola on ollut urheilu ja hyvänä kakkosena huumori. Parhaassa tapauksessa nämä kaksi taitavasti yhdistettynä. Kalpea aavistus nykyisessä poikkeustilassa on, että ihmiset kaipaavat urheilua ja huumoria.

        Kuten yleisesti liikkumista julkisilla paikoilla myös henkihieveriin liikkumista tulisi välttää. Itse harrastan ultrapolkujuoksua ja olen joutunut miettimään muutamaan kertaan miten paljon minun pitää muistaa jättää varaa omilla lenkeilläni. Toistaiseksi koen onnistuneeni. Tuossa muutama päivä sitten juoksemallani maratonin mittaisella lenkillä en hengästynyt, ei yskittänyt tai silmälasit menneet huuruun. Lienee tarpeeksi kevyttä liikuntaa, eikä vastaantulijoita tullut. Oli räntäsade. Hyvä karanteeni sää.

        Yle näytti taannoin vanhoja urheilun klassikkoja. Katsojaluvut oli isot. Tämä vahvistaa olettamusta niin sanotusta yhdeksännestätoista mineraalista - "elämän suolasta". Onneksi sitä voi saada ja sitä voi nauttia katsomalla, kuuntelemalla ja lukemalla. Kuuntelin eilen radiosta pätkän vanhasta jääkiekko klassikosta Pyssymäen perhereitin lähtöpaikalle autolla ajaessani. Legendaarinen MM-kisaselostus vuodelta 99, jossa Suomi tasoittaa pelin Venäjää vastaan tilanteeseen 3-3 vain kaksi sekuntia ennen pelin loppua. Mertaranta oli tuossa selostuksessa liekeissä ja julisti jopa Venäjän lyödyksi.  Meni vieläkin, nyt kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin muutama minuutti tunnekuohusta selvittyäni ennen kuin kykenin aloittamaan lenkin.

       Joskus 70-80 luvun tietämillä oli muutama paikallinen kestävyysurheilija ollut viikonlopun pitkällä lenkillään. Tuolloin he tekivät usein päivän mittaisia lenkkejä. Paluumatka Maasydämenjärven metsistä kulki imatran voimalinjaa pitkin kohti haikaperää. Paluumatkaa oli vielä hyvä huikonen jäljellä. Päivän mittaisten lenkkien tapaan jutut alkoivat loppupuolella laantumaan. Silloin lenkin vetäjä oli todennut vain lakonisesti muille mukana olleille lähtevänsä jo saunan lämmitykseen. Samalla vetäjä oli alkanut latomaan jo eväistä tyhjentyneellä repullaan melkoista haipakkaa kohti haikaperää. Tuntia myöhemmin, aivan jo haikaperän kankaita edeltävillä vainiolla yksi joukosta sanoi vetäjälle: -"Ethän sinä sitten lähtenytkään".

       Kaupassakin pitää välillä käydä. On jopa ajoittain koomisenkin tuntuista, kun pitää yrittää välttää joutumasta liian lähelle lajitoveria. Yhdellä poikkeusajan kauppareissulla kahden hyllyn päästä kuului tutun miehen puhe. Hän kysyi hieman epäuskoisenäköisenä oliko hän nähnyt oikein nähdessään vaimonsa kanssa minut juoksemassa Reisjärven ohi reppu selässä edellisellä viikolla. Jouduin vahvistamaan näyn. Kanssakäyntiä varoetäisyydeltä siis. Tämä aika tullaan muistamaan niin kauan kuin sitä on.

Elämän suola saattaa löytyä Iso-Sydänmaanreitin syövereissä. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.4.2020

KUNINKUUSMATKA - MARATON

          Maraton, eli maratonjuoksu on 42,195km mittainen kestävyysjuoksumatka. Maraton on ollut kesäolympialaisten ohjelmassa ensimmäisistä kisoista 1896 alkaen. Juoksumatkan pituus ja nimi perustuvat kreikkalaiseen taruun, jossa sotilas Feidippides juoksi Marathonin kylästä Ateenaan noin 40 kilometrin matkan ilmoittamaan persialaisten lyömisestä Marathonin taistelussa. Joidenkin tarujen mukaan viestin tuonut taistelija kuoli viestin tuomisen jälkeen. Kyseessä on siis jopa ritarillinen matka, jota on pitkään pidetty kuninkuusmatkana.

         -"Maratonharjoittelun pituudeksi suositellaan kuntoilua jo harrastaneelle puolta vuotta ja aloittelijalle vähintään vuotta. Tärkeintä harjoittelussa ovat kestävyysominaisuudet, juoksutaito, harjoittelun ja levon rytmitys sekä ravitsemus (wikipedia)". Kuulostaa liki mahdottomalta ja jopa ahdistavalta tuota lukiessani. Kunnoitan myyttiä, mutta en osaa tuota pitää noin mahdottomana. Silti yritän ymmärtää, että kyseessä on pitkä ja raskas matka.

          Juoksin viime vuoden elokuussa Nivalan Pyssymäki Extreme Polkujuoksussa Iso-Sydänmaan vaellusreittiä pitkin 171 kilometriä putkeen. Aikaa meni tarkalleen 28 tuntia ja 41 minuuttia. Voitin kilpailun. Pääasia oli kuitenkin kuljettu matka elämyksenä ja maaliin pääsy oli saavutus, ei voitto, vaikka kyllä sekin kelpasi. On kuitenkin lienee selvää, ettei minulle maratonin juokseminen voi tuntua kovin erikoiselta. Silti olen koittanut pitää kunnoitukseni tuota matkaa ja etenkin sen läpipääsemistä kohtaan.

         Juoksin tuon viime elokuun kisan jälkeen eilen kahdeksannen vähintään maratonin mittaisen harjoituslenkkini. Eli teen noita maratonin mittaisia lenkkejä näköjään keskimäärin kerran kuussa. Eilen juoksin aika tarkalleen "vain" maratonin mittaisen lenkin, kun kello näytti 42,23 kilometriä. Mukailin turvavälejä kunnoittaen kahden kaverin kanssa 1980-luvun Nivala maratonin reittiä. Aikaa kului 3 tuntia 49 minuuttia. Muisteltiin siinä miten aikanaan kesti monta vuotta päästä ylipäänsä maraton alle neljään tuntiin. Nyt se meni 25:n peräkkäisen liikuntapäivä putken päätteeksi. Kannoin lisäksi kaikki juomat ja eväät repussa itse lähdöstä maaliin. Ja kieli pysyi suussa, ei vyön alla, eli kevyesti hölköteltiin.

         Olin jo ennen eilistä maratonia päättänyt pitää tänään lepopäivän. Olin juossut 25 päivän aikana liki 500 kilometriä ja kiivennyt noin 6000 nousumetriä. Lihaksissa eilinen maraton ei tunnu juuri aikaisempien päivien lenkkejä kummoisemmalta, mutta välillä on hyvä todistaa osaavansa myös levätä. Raskaimpina pidän omista lenkeistäni niitä, joissa kerään lenkin aikana vähintään 1000 nousumetriä. Juoksen usein kotoani paikalliselle Taunonmäelle (Dan Hill) seitsemän kilometrin matkan ja kiipeän mäen noin 44 kertaa ylös ja alas. Sitten juoksen takaisin kotiin. Matkaa tulee siirtymineen noin puolimaratonin (21,1 kilometrin) verran ja nousumetrejä vähintään 1000. Tuo harjoitus on mielestäni paljon vaativampi kuin juosta kevyellä otteella maraton repun kanssa.

          Vuonna 2007 jaksoin juosta putkeen vain yksi ja puoli paalunväliä. Mikään ei ole siis mahdotonta. Vain jokaisen oma ajatus voi olla esteenä mille tahansa unelmalle. Kannustan liikkumaan ja laittamaan vaikka maraton tavoitteeksi tai Pyssymäen polkujuoksut. Maraton mittaisen matkan saavuttamiseen voi mennä vuosi tai pari, mutta pystyt siihen. Maraton on kuninkuusmatka. Minäkin olen juossut sen joskus (v.2009) ensimmäistä kertaa. Sitä ei unohda koskaan. Voin vakuuttaa, että se tuntuu kuninkuusmatkalta. Iloa, uskoa, toivoa ja rakkautta poikkeusaikaan!

            Ensimmäistä kertaa neljän tunnin alitus vuonna 2012, Toholampi 
            (Oma valokuva-albumi)


Ultrapolkujuoksuharrastaja, Onni Vähäaho

LIIKUNTAPUTKI

          On lipsahtanut "vahingossa" jo 21 päivää liikuntaa putkeen ilman lepopäiviä. Jari Sillanpään sanoin - "On lähtenyt mun mademoiselle, Elle est partie, ma mademoiselle". Ei ole osannut olla lähtemättä. Yksi tavoittelemattoman liikunnan parhaita puolia - voi lähteä silloin kuin mieli tekee. Ja mieli on nähtävästi halunut lähteä, vaikka pitkään piinasi takareisien, etenkin oikean, sitkeä jumi. Sekin helpotti pari päivää sitten. Sain askeleeseen samantien puuttuneen lisän. Samalla näyttäisin saaneen jumin helpotettua noin 10sek/km vauhtia lisää - ainakin kevyeen hölkkään ja perusjuoksuun.

          Alla 21 päivän putki, joka haluaa tietää mistä se koostui. Ehkä se on helpompi lukea kuin toteuttaa? Kannustan oman esimerkin vastaisesti pitämään vähintään yhden lepopäivän viikossa. Itse en tiedä vieläkään varmaksi milloin minun seuraava lepopäivä on. Nyt on hieman yli kuusi kello aamulla. Päivä on pitkä. Vapaapäivä.

          LIIKUNTAPUTKI

1.Päivä  Yövuoroon meno päivä.

Iso-Sydänmaan reitin pitkä etulenkki. 36,1km. Kesto noin 4h5min.
Keskivauhti 6:46min/km, keskisyke 130.
Enempi perusjuoksua kuin kevyttä.

2.Päivä  Yövuorojen välipäivä.

Alilankujan lenkki myötäpäivää varalaskupaikan kautta 16km. Kesto noin 1h21min.
Keskivauhti 5:05min/km, keskisyke 134. Askelrentoutta hakemassa.
Perusjuoksua tämäkin. Maksimisykkeeni on noin 170-175. Ei ole tullut viime aikoina ahdistettua, mutta tuskin se enää on 177:ää.

3.Päivä  Yövuorojen loppumispäivä.

Panttipyöräilyä 17,9km. Kesto noin 54min.
Keskisyke noin 100. Huoltavaa liikuntaa.

4.päivä Vapaapäivä töistä.

Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 57km kisareitti. Lunta vaihtelevasti - pääasiassa vähintään jollain lailla kantavaa. Matka 57,5km. Kesto 7h31min.
Keskivauhti 7:50min/km, keskisyke 124. Kevyt tehoinen lenkki.
Tällä lenkillä hoksasin, että pohjakunto on riittävän hyvä, jos vaikka innostuisi piikkaamaan sitä jossain kohtaa jotain haastetta varten.

5.päivä Vapaapäivä töistä.

Vaellusta 9,7km. Kesto 2h8min. Huoltavaa liikuntaa. Keskisyke noin 90.

6.päivä  Aamuvuoro päivä.

Kokkola-Kajaanitiellä 16km ja noin 100 nousumetriä.
Keskivauhti 5:26min/km, keskisyke 122. Kevyt lenkki.
Pieniä viitteitä, että takareidet saattaisivat alkaa löysäämään. Eka lenkki lyhyillä trikoilla.
Huonosti nukuttu yö. Näitä tulee välillä kolmivuorotyössä. Kahden päivän takainen pitkä lenkki vaatisi myös vapaata nukkumis mahdollisuutta.

7.Päivä  Yövuoroon meno päivä.

Koti - Dan Hill - Koti  21,3km  1034 nousumetriä. 2h55min.
Eka kertaa tämä lenkki alle kolmen tunnin.
Keskivauhti 8:13min/km, keskisyke 133. Siirtymät kevyesti, mäki perus tunkkausta.

8.Päivä  Yövuorojen välipäivä.

Pyöräily 25,5km. Kesto 63min. Keskiyske 115. Kevyt lenkki.
Tähän asti vahingossa järkevännäköinen rytmitys. Minulla ei ole siis mitään suunnitelmia eikä ohjelmia. Kaikki tulee hatusta, mikä milloinkin tuntuu sopivan päivän kulkuun.

9.Päivä  Yövuorojen loppumispäivä.

Alilankujan lenkki myötäpäivää varalaskupaikan kautta 16km. Kesto noin 1h25min.
Keskivauhti 5:19min/km, keskisyke 124. Kevyt lenkki, lukuunottamatta kahden kilsan kiihtyvää pätkää  (4:25..4:11), maksimisyke 162, oli vielä varaa.

10.päivä Vapaapäivä töistä.

Reisjärven Petäjänmäki - Syyry 23,2km. Kesto 2h31min.
Keskivauhti 6:32min/km, keskisyke 137. Reipasta alkuun ja loppu perusjuoksua.
Kankeaa menoa. Kova tuuli. Metsässä juoksua. Kelkkauria, soita, umpi metsää. Väärä kenkävalinta. Luikasta.
+ loppuverryttely 3,4km. Kesto 27min. Kevyttä palauttelua.

11.Päivä  Yövuoroon meno päivä.

Panttipyöräily 14,9km/68min. 
Keskisyke noin 100. Huoltavaa liikuntaa.

Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 26km kisareitti. 26,1km. Kesto 2h43min. 
Keskivauhti 6:15min/km, keskisyke 131. Perusjuoksua.
Kovaa jumin tunnetta taas takareisissä ja pakaroissa. Pakarat paukkuu!

12.Päivä  Yövuorojen välipäivä.

Kevyttä juoksua 6,1km. Kesto 33min.
Keskivauhti 5:23min/km.  Keskisyke 119. Kevyttä palauttelua.

13.Päivä  Yövuorojen loppumispäivä.

Järvenkierto vastapäivään (normaali kiertosuunta), 22,0km. Kesto 2h 1min.
Keskivauhti 5:30min/km, keskisyke 120. Toinen päivä peräkkäin kevyttä juoksua.
Haastava alusta. Hyvä lenkki.

14.päivä  Vapaapäivä töistä.

Dan Hill x50.  8,4km. 1011 nousumetriä. Kesto 1h 43min.
Keskivauhti 12:13min/km. Keskisyke 133. Kevyen tuntuinen mäki.
Hyvä vauhti. Nopein 50 huiputuksen treeni muistini mukaan kevyestä tunteesta huolimatta.
Nousukunnon merkit jatkuu, vaikka välillä reiluakin jumia ja kiristystä jalkojen lihaksistossa.

Illalla verryttelyjuoksua 5,1km. Kesto 27min.
Keskivauhti 5:22min/km, keskisyke 121.  Palauttavaa liikuntaa siis.


15.päivä Vapaapäivä töistä.

Lehmilammen ja miljoonakiven lumisia polkua. 8,7km. 125 nousumetriä. Kesto 1h.
Keskivauhti 6:54min/km, keskisyke 110. Hyvä palauttava lenkki. Extra kevyttä.

16.päivä Vapaapäivä töistä.

Maraton liukkailla teillä. 42,2km. Kesto 3h 59min.
Keskivauhti 5:40min/km, keskisyke 129. Perusjuoksuksi meni.
Meno myötätuulessa. Paluun vastatuulessa ja liukkaudessa syke pääsi nousemaan.
Tunnelma silti varsin helppo.

17.päivä Vapaapäivä töistä.

Perinteisen hiihtoa hiitolassa rauhallisesti 14,9km. Kesto 1h 10min.
Keskivauhti 12,7km/h, keskisyke 115.  Hyvä palauttava liikunta.

18.päivä Vapaapäivä töistä.

Aamulla ahkionvetoa 4,9km. Tehokas liikunta aika 1h21min.
Keskisyke noin 100. Lihaksille perustreeni, sydämmelle palautusta.

Iltapäivällä Nesteenmäessä 6km vauhtikestävyys harjoitus 4:46min/km keskivauhdilla hieman kiihtyen. Alkaen 4:55min kilsa-ajoista, viimeisen ollessa 4:40min.
Koko lenkki 10km. 49min.
Keskivauhti 4:56min/km, keskisyke 141.Vauhtikestävyys harjoitus. Lyhyt, koska maraton oli kahta päivää aikaisemmin.

19.Päivä  Yövuoroon meno päivä.

Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 26km kisareitti. 26,1km. Kesto 2h53min. 
Keskivauhti 6:37min/km, keskisyke 126.
Kevyt tunne, mutta 5-10cm lumikerros polun päällä veti tämän perusjuoksun puolelle.
Kovaa jumin tunnetta taas takareisissä ja pakaroissa. Pakarat paukkuu!

20.Päivä  Yövuorojen välipäivä.

Alilankuja vastapäivään koulun kautta 15,2km. Kesto 1h 14min.
Keskivauhti 4:52min/km, keskisyke 136.
Hämmästyttävän kevyt jalka aikaisempiin päiviin verraten. Ei kireyttä takareisissä. Eka kertaa reiluun kuukauteen, kun pystyi tuomaan askeleen normaalisti. Tämä näkyi heti vauhdissa. Meno myötätuuleen varsin helposti karvan yli 5min/km vauhdilla. Paluupuolella vastatuuleen annoin rullata hieman reippaammin. Lopussa näköjään jo alle 4:30min/km. Huippu lenkki.

21.Päivä  Yövuorojen loppumispäivä.

Koti - Dan Hill - Koti  21,3km  1024 nousumetriä. 2h49min.
Keskivauhti 8:05min/km, keskisyke 127.
Siirtymät kokonaan tien kautta, mutta silti 6min parannus edelliseen aika reilu. Tämä myös kevyemmillä sykkeillä kuin edelliset vastaavat. Toki nyt saattaa hieman olla sykejumiakin, mutta juoksu on nyt hämmästyttävän vaivatonta. Tunkkaustonnin jälkeen jopa alle 5min kilsa paluumatkalla perusjuoksulla.

Illalla 6,4km huoltavaa hölkkää. Kesto 43min.
Keskivauhti 6:48min/km, keskisyke 108.
Mukava kevyt palauttelu. 200 metrin pätkä lenkin keskellä noin 3:45min/km vauhtia. 

ARVIO

              Laaja skaala mahtui tuohon  21 päivän jaksoon. Niin sisällöllisesti kuin tuntemuksellisestikin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Lopulta sitkeä takareisi jumikin näyttäisi antaneen periksi. Hoitokeino (treeniä, treeniä) ei lienee mitenkään suositeltava. Toki tuosta litaniasta voi huomata kuitenkin yllättävänkin hyvän rytmityksenkin, vaikka itse sanonkin.

NEUVO

          Jos joku aktiivisesti liikkuva/treenaava haluaisi kuulla jonkinlaisen yleisneuvon niin hyvä sapluuna rytmitykseen on se, että ennen kovaa treeniä olisi aina mielellään kaksi kevyempää päivää ja kovan treenin jälkeen sama. Eli viiden päivän ikkunahan siitä tulee ( 2 kevyttä + kovempi + 2 kevyttä).

            Hyvä treeniviikko voisi olla vaikka tällainen:

Ma kevyt lenkki
Ti   Mäkitreeni.  Joko jotain mäkeä ylös alas tai esim. 5-10km mäkisellä reitillä juoksutausta riippuen
      Jos maksimi 180 niin alkaen 145 tehoista, päättyen 165 tasolle.        alkuun ja  loppuun 15min hölkkää/kävelyä.
Ke  Kevyt lenkki
To   Lepo
Pe   Reipasta juoksua 20-40min juoksutaustasta riippuen.
       Jos maksimi 180 niin alkaen 145 tehoista, päättyen 165 tasolle.
       alkuun ja  loppuun 15min hölkkää/kävelyä.
La   20-30min hölkkä tai tunnin kevyt pyöräily
Su    Pitkä, kevyt lenkki. Kesto oman maun mukaan 2-5h.

Pari hyvää uutta videota

Juuso

MP



Onni Vähäaho, Nivalassa 9.4.2020

OUTO LAJI

           Olemme. Mikä toinen laji meitä seuraakin voi ihmetellä meitä. Olen seurannut paljon erilaisista eläinlajeista kertovia luontodokumentteja, mutta en ole kovin moneen yhtä erikoiseen vielä törmännyt. Muistaakseni erään hämähäkkilajin kosintakisa päättyi siihen, että naaras söi vähemmän kiinnostavan uroksen. Toki ihminenkin on joskus alpeilla syönyt lajitoverin - toki hädän keskellä. Nytkin on eräänlainen hätätilanne, jota poikkeustilaksi kutsutaan. Koitetaan nyt kuitenkin pysyä muunlaisessa ruokavaliossa.

          Hieman nurkkaan ajettuna osa meistä puolustaa kovin erikoisesti itseään. Sysäämällä vastuuta toisaalle ja jopa aliarvioimalla lajitoverinsa osaamista ja korostamalla omaansa. Kuvottavaa, mutta lajillemme jossain määrin yleistä. Paradoksaalisesti puhumme monesti oman päämme vastaista tuotosta ja voimme pahoin itsemme kanssa. Tuo on jo ensin kerrottua yleisempää. Monen ihmisen elämä on lähes täyttä teatteria, joka monesti eskaloituu ennen lopullista kuljetusta.

         Ristiriitaista, eli siis paradoksaalista, on ihmisten toiminta myös noin yleisesti. Moni pyrkii suunnittelemaan esimerkiksi työnsä niin, että säästetään askelia. Vapaa-ajalla sitten niitä kerätään. Monet ovat jopa hankkineet kellon kannustamaan, mutta eivät ole luotuja tähän matemaattiseen yhtälöön. Jos on tarkoitus liikkua, on enemminkin niihin tilanteisiin oltava luontainen halu hakeutua pitkin päivää. Itse sisälläni huvitun monesti seuratessani tätä paradoksia.

         Liikunta, ulkoilu tai treenaaminen on nykypäivinä trendikästä. Kiva, sillä itsekin tulee liikuttua. Jokainen liikunnallinen ponnistus on positiivista, sillä jostain tuntemattomasta (?) syystä liikunnan säilyminen jokaisena vuodenaikana on monelle meistä hankalaa. Onneksi tänä päivänä on saatavilla mm. kannustavia personal trainereita ja ravitsemus valmentajia kohtuu hintaan. Mielestäni hyvinvoinnista kannattaa maksaa, jos ei siihen itse pysty motivoituun. Kannustan.

        Koen itse monesti hieman häpeää omasta kunnostani. On ajoittain vaikeaa sulautua normilenkki määreisiin. Saatan käydä monesti hölkkäilemässä Pyssymäki Extreme Polkujuoksuista tutun 26km kisareitin hyvin vuoksi ja ajankuluksi. Ja pidän kivoina välipaloina tuollaisia 16km lenkkejä. Monelle tuo voi kuulostaa liki tekemättömältä, jopa keljuilulta minulta heitä kohtaan. Käänteistä häpeääkin voi siis tuntea. Olemme outo laji. Hyvin outo.

        Koronaviruksen kerrottiin  kolmisen viikkoa sitten levittyneen pandemiaksi, eli maailmanlaajuiseksi. Se oli singaali lajillemme, että nyt on täytettävä kaapit wc-paperilla ja säilykkeillä. Hetken nuo hyllyt olivat jopa tyhjät. Ei enää. Rauha juomapaikalla on tasaantunut kuin Tansaniassa sijaitsevassa serengetin kansallispuistossa. Tosin nyt on lajimme siirtynyt eri lammikolle juomaan, sillä tiedot kertovat alkohyllyjen tyhjentyneen normaalia kovempaa vauhtia. Haluaako osa ottaa viimeiset kännit ennen korona-kuolemaa? Miten ois kumituotteiden hamstraus?

        Joskus askelmerkki sekoaa viranomaisillakin. Muutamia päiviä sitten Uudenmaan eristyksen tiimellyksessä Poliisi antoi jonotustilanteen "helpottamisen" ohjeeksi suosia kimppakyytejä. Sosiaalisen median hyvät puolet olivat tässä kuitenkin esillä, sillä ohje sai pian kovaa ja aiheellista kritiikkiä ja niinpä poliisi korjasi ohjetta. Kimppakyytejä ei tietenkään tälläisenä aikana voi suosia millään tavoin.

        Miten paljon muistutammekaan eläinkunnan monia lajeja. Tällä hetkellä olemme kuin pohjoisen tundran sopulilauma. Pysymme koloissamme, mutta välillä pitää hakea täydennystä. Harvennus käy globaalisti vielä pitkään. Sen jälkeen luulisi olevan taas parempi elää, vaikka tämän kaiken hinta onkin sangen korni.

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.4.2020

MAALISKUU - 2020

           Maaliskuu 2020 on jäänyt taakse. Olipahan kuukausi. Sitten sotien jälkeen sukupolviemme kovin saaga alkoi konkretisoitua maaliskuun toisella täydellä viikolla. Suomi on poikkeustilassa. Tätä kirjoittaessa Suomen tilanne on onneksi kuitenkin edelleen varsin hyvin hallinnassa, vaikka kyseessä on osittain kysymysmerkkejä tutkijoissakin herättänyt virus. Onneksi maamme terveydenhuolto THL:n johdolla on hoitanut yhdessä ministeriöiden kanssa tilanteen kansainvälisesti suhteutettuna todella hyvin. Tämä tekee tietysti monenlaista jälkeä, mutta myös oivalluksia tulevaan. Monet selviävät tästä - eivät kaikki, mutta isossa kuvassa tästäkin selvitään. On eri asia olenko niiden onnekaiden joukossa, jotka selviävät. Aika näyttää.

         Maaliskuussa ulkoilu-innokkuus ei ainakaan vähentynyt. Liki päinvastoin. Sen sijaan liki 46-vuotiaana täytyy sanoa, että lihakset ei tahdo kestää kaikkea sitä määrää ja tehoa, jota mieli tekisi harrastaa. Siitä on seurauksena ollut jo 2-3 viikkoa piinannut, etenkin oikean jalan, takareiden takaosan kiristys, joka johtuu ainakin osittain etureisien ja lonkankoukistajien että pakaralihasten reilusta jumista. Näin ollen olen tällä hetkellä lähes yksivaihteinen, kevyellä 115-125 sykkeillä liikkuva ulkoilija. Mieli tekisi välillä reipastella yms. kivaa, mutta takareisi ei oikein anna, mutta niin kauan on kaikki hyvin, kun pystyy ylipäätään liikkumaan, eikä korona ole kauhassut minua tai läheisiäni mennessään.

         Vuodesta on ensimmäinen neljännes takana. Viime vuoteen verraten ulkoilutunteja on noin 13 vähemmän ja hiihtokilsoja reilusti vähemmän. Toisaalta juoksua on reilu 200km enemmän alkuvuoden aikana kuin viime vuonna tähän aikaan, sekä yli 12 000 nousumetriä enemmän, joka onkin reilu petraus.  Nousumetrjejen reilu lisäys voi olla yksi reisijumien syy - ja varmaan onkin, sillä muutoin tämä minun ulkoiluni on aika lepposta. Etenkin tammikuun hurjat mattoverttitreenit on jättäneet reilut jäljet reisilihaksiin, kun nousumetripohjani ovat kuitenkin vielä aika kevyet.

        Panttipuolella korona teki hommaan hankaluutta. Metallipinnoilla (tölkit) virus voi viimeksi näkemieni tutkimusten mukaan säilyä kaksi vuorokautta. Toki koronan voi saada mistä vain pinnoilta tietämättään. Haluan kuitenkin olla varovainen ja keskittää panttejen keruuta ja tehdä sen suojakäsineillä/hanskoilla, jotka on sitten keräämisen jälkeen kolme vuorokautta parvekkeella ulkoilmassa keräämisen jälkeen. Pantit sitten suojakäsineissä palautukseen. Mutkasempaa ja tämä 183e vuosi tavoite voi olla aika hankala, jollei saa hyvää kiriä koronan hellittäessä. Maaliskuussa sain kasaan vain 10,05e. Nyt olen noin 175e vuosivauhdissa, joten takamatka ei vielä katastrofaalinen ole ja onhan nämä tavoitteet kuitenkin vain tavoitteita - eikä mitään pakollisia saavuttaa :=)

         Huhtikuulle ei ole mitään tavoitteita, kunhan taas nautitaan liikunnasta, jos näin suodaan. Aina tarvii vähän onneakin. Lopuksi voisin suositella MP Rautiaisen varsin mielenkiintoista uutta sub230 haasteeseen nivoutuvaa YouTube kanavaa. MP valmentaa yhdessä Juuso Simpasen kanssa juoksijoita Helsingin seudulla. Varsin mielenkiintoista juttua. Suositus.

          Terveyttä ja positiivisuutta!



                                     MAALISKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit                 61h                  159,5h

Juoksu                    425,3km              1159,4km

Hiihto                       80,8km                182,4km

Lumikenkäily              0,0km                    9,0km

Kävely                         9,8km                  15,9km

Pyöräily                   105,4km                249,6km

Nousumetrit              7 600m                26 162m 

Pullopantteja             10,05e                     43,7e
(tavoite 183e/vuosi)

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.4.2020

MEIDÄN TAISTELU

             Jo kolmekymmentäviisi maata taistelee eilisen tiedon mukaan koronavirusta vastaan. Ja luku kasvaa. Edellinen lause on tämän viruksen ydin - sen luvut kasvavat. Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on yksi maailman parhaimmista terveydenhuolto tietämyksistä. Täältä ovat jo vuosia, jollei vuosikymmeniä apua hakeneet monet kuuluisuudet. Meillä on paljon tietoa ja osaamista. Suomen hallituksella, eduskunnalla, presidentillä, päättäjillä on paras mahdollinen asiantuntemus takanaan Suomen terveyden ja hyvinvointilaitoksessa, THL:ssä.

           Tämä ei ole silti yhden instanssin taistelu - tämä on meidän taistelu. Meidän kansamme on näyttänyt jo historiassa olevansa poikkeustilanteissa ja oloissa verrattain sinnikäs. Ja kuten sotiemme aikanakin, olemme edelleen sangen vähälukuinen ja vähä varusteinen. Hengityskoneita ja koulutettuja hoitoalan ammattilaisia saisi olla enemmän, mutta kuten sanonta kuuluu: -"näillä mennään". Nyt on entistäkin tärkeämpää, että olemme vahvoja yhdessä!

           Koronavirus on sen verran vieras virus, että tiedemiehet ja tutkijat ovat joutuneet melkoiselle takamatkalle. Siitä syystä asiantuntijat joutuvat vielä tarkistamaan tietojaan tiuhaan. Kaikki tämä on tarpeellista, sillä kyse on saada askelmerkki kohdalleen. Tärkeintä on meidän jokaisen sitoutuminen tähän. Ihan jokaisen.

           Pestään kädet menen, tullen ja palatessa. Se on yhtä tärkeää kuin kestävyysjuoksussa kevyen harjoittelun osuus. Kaiken perusta. Pidetään lajitovereihin mielellään se kahden metrin väli. Ei kyläillä, ei hakeuduta tilanteisiin, jossa on paljon ihmisiä. Nyt on hyvä miettiä jokaista asiaa mitä aikoo tehdä, johon kuuluu muita ihmisiä. Nyt jopa kahden henkilön tapaaminen voidaan nimittää ruuhkaksi tässä tilanteessa. Me voimme todella vaikuttaa. Nyt on sen aika. Vaikuttakaa.

         Viimeisin näkemäni Suomen koronavirus kuolleisuusarvio on jossain 500-3300 ennusteen välillä. Lisäksi selvinneille voi jäädä merkittäviä vajauksia koronataudin sairastamisen jälkeen. Koronaviruksessa tulee pahimmissa oireissa mm. keuhkonkuume, joka voi tehdä jälkeä pysyvästi keuhkoihin. On tietysti muistettava, että ONNEKSI peräti 80% koronavirukseen sairastuneista selviää lievillä oireilla. Lievät oireetkin voivat kuulostaa joistakin kovilta? Lieviä oireita on mm. kurkkukipu, kuume, yskä, nuha ja lievä hengenahdistus. Nämä luettelemani oireet eivät vaadi vielä sairaalahoitoa. Ne parannellaan kotona. Vähintään kahden viikon karanteenissa.

          Miettikää oikeasti jokaista päivittäistä toimintoa. Kaupassa ajatuksella. Pidetään se kaksi metriä väliä lajitoveriin jos vain suinkin mahdollista. Pestään ne kädet lähtiessä ja tullessa. Pidetään yhteyttä puhelimilla ja muilla sosiaalisilla yhteydenottovälineillä. Vältetään kaikkia tapaamisia. Muistetaan kuitenkin pitää yhteyttä ja välittää. Ja jos ei muuten ehdi niin ainakin ajatuksissa.

          Hyvin tämä menee! Suhteellisesti. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2020