PALAUTUMINEN NUTS KK 166KM dnf 141km SUORITUKSESTA

             No-niin. Eka täysi kalenteriviikko kisan jälkeen on takana. Pysyin tavoitteessa, etten juokse ollenkaan kisan jälkeisellä täydellä viikolla. Sen sijaan pyöräiltyä tuli pääosin alle 70% tehoilla. Taisi yhdellä lenkillä lipsahtaa yli 70% tehot. 222,7km ja reilu yhdeksän tuntia, joten varsin maltillinen määrä pyöräilyksi. 

            Huomenna olisi sitten tarkoitus tehdä 1-2 jalkalenkkiä. Katotaan vielä, onko aamulenkki mankelilla vai pyörällä. Vähän fiiliksen mukaan. Iltalenkki on kuitenkin jo sovittu, joten se ainakin tulee tunnusteltua. 

            Tästä jatketaan palautumista. Ainakin vielä tuleva viikko kevyesti ja sitten tuntuman mukaan. NUTS HETTA - YLLÄS 160km (oikeasti jotain 165km) on 9.7.2021 kello 12.00 alkaen. Sitä kohden, josko nyt saadaan joku majoitus järjestyyn. 

           Muuten on ajatukset aika tyhjät. Katotaan miten tästä homma jatkuu. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.6.2021

TOUKOKUU 2021

             Kisakuukausi, joka laillansa näkyy, että kertymää ei tullut niin paljon kuin olisi tullut ilman kisaa. Pitkähkö kevennys tällä kertaa. Toki kisan jälkeen yksi kokenut kestävyysjuoksija heitti ilmoille sellaisenkin idean, jos ottais ennen kisaa jopa kahden viikon lepojakson, jolloin ei olisi ollenkaan normaaleja lenkkejä - vain pientä liikuskelua. En tiedä, ehkä noin radikaalin homman voisi kokeilla talvella, jolloin voi kokeilla pitkän talven ratoksi erilaisia innovaatioita. Mutta mielestäni kokeilemisen arvoinen homma. 

            Kisakuukauden kisasta kirjoitin edellisessä postauksessa, joten ei mennä nyt siihen. Sen sijaan lihaskestävyyden loppumisen syitä olen pohtinut ja antanut niitä pohdittavaksi. Monenlaista, todella hyvää, pohdintaa on tullut monestakin paikkaa. 1.Menikö alusta asti tarpeeksi energiaa? V: Mahdoton aukottomasti sanoa, mutta 20min välein otin energiaa aika tavalliseen tyyliini. Alusta loppuun. Lisäksi suola ja magnesium tabletin 2h välein. 2.Oliko aloitus vauhti liian kova vai sopiva? V: Kyllä se varmasti sopiva oli. Olen tuota tarkastellut monella markkeerilla ja aika moni muukin on ollut samaa mieltä. 3.Sainko tarpeeksi proteiinia, tarvisiko proteiinia esim. palautusjuoman muodossa kisan aikana? V: Hyvä kysymys. Pitänee kokeilla. 4.Kiinteä energia? V: Luulen, että tässä, etenkin lämpimän kiinteän energian kohdalla voisi olla apua kohdallani. 5.Miten lihaskestävyyttä saa parannettua? V: Treenivuosia ja onnistunutta harjoittelua - terveenä pysymistä.

            NUTS Ylläs Pallas 165km on tieten 38 päivän päästä. Eli aika vähän tässä ehtii ennen kisaa. Ekat kaksi viikkoa Rukan kisan jälkeen menee palautellessa. Sitten on tarkoitus harjoitella kesä-heinäkuun loppuun asti nousujohteisesti. Viimeinen reilu viikko taas tosi kevyesti, kuten ennen Rukan kisaa. Toiveissa saada hierontaa tässä välissä 2-3 kertaa. Kisaa valmistava hierontahan jäi ennen Rukan kisaa pois. En tiedä oliko sillä mitään vaikutusta.

 

                                   TOUKOKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              69,5h                   290,5h

Juoksu                    403,0km              1687,1km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                         2,0km                  64,5km

Pyöräily                   437,6km                537,7km

Nousumetrit              9 733m                37 118m

 

            Minusta nuita tunteja on tullut jopa ylltättävänkin paljon. Liki 300 tuntia on hyvin, kun vuoden puoliväliinkin on vielä matkaa yksi kuukausi. Kesäkuu jäänee määrällisesti varmaan vähemmälle, sillä karhunkierrokselta palautuminen ja heinäkuun alkupuolen kisa heijastuu

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.6.2021

NUTS KARHUNKIERROS KISANI 2021

Matkani oli jälleen, jo kolmatta kertaa peräkkäin 166 kilometriä (todellisuudessa noin 168km) ja alla on tarinani siitä.

        Valmistautuminen jäi jopa kiusallisen lyhyeksi. Toisaalta vain pari mokaa tuli siinä kiireessä varustepuolella tehtyä. Bepanthen ja elektrolyyttitabletit unohtui repusta. Tarjottava urheilujuoma upposi kuitenkin niin hyvin, että pärjäsin kahdella valmiilla elektrolyyttivedellä täytetyllä lötköllä kikkailemalla Oulankaan (56km) asti tosi hyvin. Sen sijaan bepanthenin unohtumista repusta manasin muutamaan kertaan - ihan loppuun asti. 

                 Kuva Matti Katila  hetki ennen lähtöä

       Alun 8km pätkä tuli tosi nätisti, vaikka sykkeet oli yllättävän korkeat nousuissa, vaikka vain kävelin ne tempomatta, sekä alamäetkin hyvin kevyesti lasketellen. Lisäksi sykkeet laski nopeasti myötämaa-osuuksilla, joka oli terve merkki. Lisäksi tuon jälkeen on noin 7km tasa/myötämaa jakso, jossa vaarojen kipuamisista pääsi heti palautumaan. 

Kuva @rami.valonen Valtavaaran laskuun lähdöstä n.4km kohdalta

       Eka huoltoon olin tullut (vajaa 7km) olin tullut 61 minuutissa, joka oli neljä minuuttia hitaammin kuin kaksi vuotta sisään. Nyt lähtöpaikka oli kauempana, joten pari minsaa selittyy sieltäkin. 24km huoltoon saavuin ajassa 3h5min, joka oli noin seitsemän minuuttia hitaammin kuin viime kerralla. Yritinkin tulla maltilla ja jalat oli selkeästi freesimmät tuossa kuin viimeksi. 

       Siitä sitten jatkoin rauhallisella tekemisellä kohti Oulankaa. Juoksin yksin kaiken aikaa tuosta eteenpäin. Aina hetken joku oli toki näkömatkan päässä edessä ja takana. Matkanteko oli ongelmatonta ja mieli oli tyyni. Olisiko tämä vihdoin se kerta, kun tämä klaarataan läpi. Oulangan kangasmaastoja lähestyessä ohitin pari uupunutta. Sen lisäksi ohitin kohdan, jossa porosta oli jäljellä vain paljon karvaa ja yksi jalka. Itse pääsin tuon kohdan - paljastettakoot se nyt jo tässä vaiheessa - ohi kokonaisena mennen tullen. 

      Oulangan huollon kynnyksellä oli taas reissukamut kannustamassa ja kysymässä kuulumisia. Se lämmitti mieltä ja olihan nyt ilo kertoa heillekin, että tällä kertaa tämä 56km pätkä oli mennyt ongelmitta. Huoltoon saavuin nyt ajassa 7h12min. Tässä kohtaa olin kolme minuuttia edellisen kerran väliaikaa hitaammassa vauhdissa. Tuntu kuitenkin edellistä kertaa tuoreemmalta, joka oli se olennaisin asia. 

 

Kuva Joonas Jyrkkä  Oulangan huoltoon tulosta.

             Huollosta lähdin iloisena siitä, että alkumatka tuntui niin vähän jaloissa. Tottakai 56km ja 1500 nousumetriä jonkun verran oli jaloista vienyt tuoreutta pois, mutta hölkkä tuntui edelleen mukavan helpolta. Kunnes olin juossut 8:30h. Jaloissa tapahtui nopea, porrasmainen lihasväsy. Sykkeet tippui 130 tasosta 20 pykälää sen myötä. Se oli huolestuttavan aikaisin ja alkoi haastamaan päätä. Siinä sitä sitten tuli taisteltua oman pään kanssa seuraavat kaksi tuntia. 

           Järki sanoi, että olisi viisainta lopettaa Hautajärvelle, mutta sitten "taivuin" sille kannalle, että yritän katsoa pidemmälle, kun en jaksa sitä hyvän tahtosta (hah,hah) naljailua kuunnella. Asian sinetöi vastaan juossut Väisäsen Matti, joka huusi mulle: "-ei muuta ku pizzaa naamariin ja Rukalle". Oli kyllä piristävä ja osuva heitto. Kiitos, Matti! Harmi, että Matille tuli hankalia näkö-ongelmia. Toivottavasti Matilla on nyt kaikki hyvin? 

      Hautajärven (83km, gps:ssä +84km) huoltoon saavuin ajassa 11:15h, joka oli täsmälleen sama aika kuin kaksi vuotta sitten. Lisäksi viimeiset kilsat ennen huoltoa tuli taas matkaan nähden 'hyvällä jalalalla'.

  Kuva @rami.valonen Hautajärven 84km kääntöpaikalle tulosta.

      Hautajärvellä tuli huoltoon käytettyä liki 27 minuuttia. Pizzaa, cokista, alkoholitonta olutta, kahvia, sipsejä ja suolakurkkuja ainakin. Kenkien ja sukkien puhdistamista. Pullojen täyttöä, repun tavaroiden täyttöä ja roskien tyhjäämistä. Vessa käynti. Oikeastaan aika paljon sitä ehtii tuossakin ajassa.

      Koitin tsempata keskeytys ajattelijoita ja sain ainakin pari höynäytettyä seuraavalle välille. Itselläni juoksu kulki välin 84-91km taas mukavasti. Sitten lihakset alkoi taas hieman väsyä lisää, mutta jaksoin kuitenkin yhä juosta, vaikka olihan se jo enempi 'könyämistä' kuin juoksua. Lisäksi kävelin enempi juurakkoisia ja kivikkoisia kohtia. Matka taittui kuitenkin edelliseen kertaan nähden tosi hyvin. Vastaantulevia tsemppasin ja kannustin. Järnefeltin Elina jäi hetkeksi siinä jutusteleen. Pitkä matka tuo monenlaista haastetta ja niistä on kiva vaihtaa kokemuksia.

      98 kilsan kohdalla täytyi sukeltaa polulta syrjään. Siinä kyyköttäessä pari jantteria juoksi ohitseni. Jatkoin kuitenkin matkaa varsin verkkaisesti, sillä odotin yhtä puhelua, jonka olin luvannut ottaa vastaan. Puhelun - jolloin tuli käveltyä enempi - jälkeen tuli otettua vielä kiutaköngään haasteellinen riippusilta seutu iisisti. Sitten hölkkäilin minulle sopivaa, hienoista myötämaata hyvällä fiiliksellä kohti Oulankaa, joten puhelun kevyempi pätkä selvästi kevensi askelta tuossa kohtaa. Samalla ohittelin pari kisaajaa. 

       Olihan mahtava saapua Oulangan huoltoon (gps:ssä 112km) kisan jatkuminen kirkkaana mielessä. Aikaa oli kulunut 112 kilometriin 15:58h. Nousumetrejä oli kasassa noin 2500. Noin numeroina hyvännäköistä? Ja olinkin tuossa edellistä kertaa 1h32min edellä! Olin tullut siis Hautajärvi - Oulanka välin 92min edellistä kertaa nopeammin. Toisaalta edellisellä kerralla katkesinkin tuolle välille totaallisesti ja nyt tuo väli tuli matkaan kohtaan (84-112km) nähden hyvin. 

      Oulangan huollossa laitoin vain pitkähihaisen paidan pyöräily t-paidan alle, sillä ennuste oli ennen kisaa luvannut sään kylmenevän ja epävakaistuvan. Pirun hyvä valinta. Huoltoon meni tuossa vain kahdeksan minuuttia. DropBagista repun täyttöä ja juomalötköjen täyttöä. Tuntui, että oli pirteä olo. Kaksi isoa mukia lihalientä otin tilanteen edelleen parantamiseksi. Ja olihan edessä 32 kilometrin pitkä osuus. 

     Fiilis oli lupaava Oulangasta lähtiessä. Raelumikuuro tuli jossain vajaan 17 tunnin kohdalla. Puoli tuntia myöhemmin jaloista loppui potku ja juoksuun ei niistä enää ollu. Matkaa maaliin oli jotain rapiat 40 kilometriä. Tuli kylmä. 10 000vesipilarin veden ja tuulenpitävä takki päälle ja vielä huppu päähän. Tutisin kylmästä. Matkaa huoltoon oli noin 17 kilometriä. Samalla mäkien alaspäin meno alkoi olla melkoista taitelua - työn takana. Olin kuin hauki katiskassa, katiskassa, joka oli muistamattomalta isännältä unohtunut talveksi jokeen. Vähäsöyringin Pekkakin siinä jututti ohi juostessaan kotvan ja jatkoi sitten omaa taisteluaan. 

     Äkkiä tilanne eskaloitui vakavaksi. Ilmakin kylmeni ja puhelimen akku ei tykänyt. Tuli jopa hätä, saanko yhteyttä järjestäjiin. Kenttää ei paikoin ollut ja akku hupeni silmissä. Lopulta sain järjestäjä tahon kiinni. 13km huoltoon ja ainoa evakointi vaihtoehto kuulosti olevan kävellä huoltoon. Tiesin toki paikan hankalaksi evakoida, mutta silti tuo tuntui kovalta. Seuraavan tunnin aikana kävelin kolme kilometriä. Olin aivan jäässä ja aloin nähdä harhoja.

      Soitin järestäjän numeroon uudestaan ja kysyin, että "aivanko oikeasti" minun pitää kävellä vielä 10 kilometriä huoltoon. Kävi ilmi, että pääsin pari kilsaa oikaseen tulemalla pienen karhunkierroksen kohdan toisinpäin. Meno oli tuskaa. Ylöspäin ei meinanneet voimat riittää ja alaspäin ei meinannut päästä. Ylipäänsä pitkään (kilometrejä putkeen) käveleminen juoksukisoissa ei ole minun juttu. Enemmin pois polulta kuin siellä hoippumassa oikeasti juoksevien tieltä.

       Lopulta, viisi(!) tuntia kestäneen kävelyn (raahustamisen) jälkeen saavuin basecampiin. Huoltoon 200m kyltin kohdalla ulkomaalainen juoksija kysyi minulta 'hauskalla suomenkielellä': -"Onko kaikki hyvin". Vastasin viiden tunnin melangolisen vaelluksen perään: -"mikään ei ole hyvin". Siihen tämä heppu totesi: -"mutta muuten kaikki hyvin". Repesin nauruun. Tämä on mahtava perhe, tämä polkujuoksuyhteisö! 

       Lopulta siis selvisin basecampin huoltoon. 141,2 kilometriä ja 22:30h. Uskaltaako sanoa, että oli mukava nähdä tuttu samaan raatobussiin jonottavassa teltassa, sillä Tuoriniemen Miakin oli joutunut maistamaan eka kertaa DNF -viitan kylmyyttä. Seuruestamme Isoniemen Villekin siinä pyöri huollossa vähintäänkin juosseen näköisenä. Ainakaan hänen ilmeestä ei voinut päätellä mistä hän oli tulossa, saati mihin menossa. 

         Raatobussin kanssa kävi joulu, sillä pääsin sinne melkein samantein. Olo oli äärimmäisen pettynyt. Toisaalta en olisi paljoa tehnyt toisin. Tällä tavoin kisaa mentäessä (lähinnä juosten) tämä saattoi olla maksimini tällä hetkellä, vaikka uskoin ennen kisaa, että nyt pääsisin maaliin. Ajatukset oli joitakin tunteja kisan jälkeen todella synkät, mitä tulee tulevaisuuteen polkujuoksijana. Nyt reilu vuorokausi kisan jälkeen tässä kotimatkalla takapenkillä istuessa mieli katsoo jo tulevia sadan mailin kisoja. Tällaista tämä on. 

         Yhtenä ajatuksena olisi juosta vaikka omatoimivetona tai muutaman kaverin kanssa yksi karhunkierros Hautajärveltä Rukalle. Ajatuksena mihin aikaan sitä pääsee yhden kierroksen, kun juoksee sen kelloa vastaan. Viimeksi v.2017 juoksin tuon aikaa 10:55h. Liekkö 10 tuntia voisi alittua? Jotenkin tuntuu kovalta, mutta toisaalta nytkin tuli eka kierros toisinpäin hyvin kevyellä otteella aikaan 11:15h. 

        Tästä on lopulta mukava (enpä ois eilen uskonut näin kirjoittavani) jatkaa parin kevyen viikon jälkeen kohti Ylläs-Pallas 160 kilometrin kisaa. 

 Onni Vähäaho 30.5.2021

ERILAINEN TULOKULMA KISAAN

            Kolme päivää NUTS Karhunkierros 166 kilometrin polkujuoksukisaan. Tulokulma on ollut hyvin erilainen monellakin tapaa. Jotenkin ei vieläkään tunnu, että on edes mikään kisa kohta käsillä. En ole isommin vielä eväitäkään laskenut. Eikä siinä kauaa mene, joten tuppaa jäämään nykyään viime tippaan. Koko kisan järjestämistäkin varjosti korona - ainakin omassa mielessäni - hyvin lähelle kisaa.


            Omanlaisen leiman valmistautumiselle antoi myös reilun viikon jatkunut muutto uuteen osoitteeseen. Reilun neljäntoista vuoden avioliitto ja liki viidentoista vuoden yhteinen taival päätettiin hyvässä yhteisymmärryksessä vaimon kanssa lopettaa. Itse ero oli helppo, kun se oli yhteinen päätös ja pidempään pohdittu asia. Edelleen exän kanssa hyvinä ystävinä jatketaan ja tuetaan sitä kautta uudelle lehdelle siirtymistä. Hieno taival takana ja uskon, että se molemmilla jatkuu tahoillansa hyvänä.

            Itse muuton fyysisyys sen sijaan yllätti. Voi sitä yksittäisten pienten tavaroiden määrää. Jotenkin ajattelin muuton tapahtuvan tuosta vaan, vaan eipä se ihan niin mennytkään. Vieläkin puuttuu jotain, mutta viikon päivät on tullut jo uudessa asunnossa nukuttuakin. Alkaa tuntua jo kodilta. Tyttökin on ehtinyt jo yökylässä käydä. Samalla tässä hässäkässä on treenit jääneet ehkä aiottua vähemmälle. Joku voisi sanoa, että se on etukin. Mene ja tiedä.

            Taannoin tuli 47 vuotta mittariin. No, on siitä jo näemmä reilu kuukausi aikaa. Kuitenkin pointti on se, että tässä iässä ollaan jo kovasti elämysjuoksija-iässä kuin kilpailija nimikkeellä. Se ei tietenkään estä juoksemasta hyvin myös kilpailussa. Ote ei kuitenkaan ole tässä iässä enää niin vakava. Enempi otetaan mitä annetaan ja nautitaan siitä mitä saadaan näistä kisoista. Hienoa lähteä taas Kuusamon upeisiin maisemiin juoksemaan.

            Tänä vuonna 166 kilometrin startti on jo perjantai-aamuna kahdeksalta. Katsoessani vuoden 2019 väliaikoja, olen sen mukaan 24km basecamp hulllossa noin klo.11 lounasaikaan, Oulangan huollossa iltapäivä kolmelta ja Hautajärvellä 83km kääntöpaikan hullossa ilta seitsemän ja kahdeksan välillä. Sitten aletaan kiristämään vauhtia, hah, hah.

             Katsotaanpa kisan jälkeen joku päivä sitten miten tuolla oikein kävi. Sanotaanko, että maaliin pääsy ja 28 tunnin alitus voisivat olla sopivia tavoitteita. Eli ehkä siinä lauantaina puolenpäivän kantturoissa voisi tuulettaa maalilinjan ylityksessä. Tuolla ajalla lienee kahdenkymmenen sakissa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.5.2021

MÄKIKUNTO UUDELLE TASOLLE

             Onnistuiskohan sitä painamaan mieleen tämän talven ja kevään opetuksen? Sydäntalven voi aika huoleta pyhittää perusharjoittelulle, pohjan rakentamiselle ja viikosta 11 alkaen alkaa nostamaan kuntoa kisakauden vaateille. Viikosta 11 alkaen siksi, että silloin on jo aurinko korkealla, pääasiassa tiet sulat ja päivä pidentynyt mukavasti. Alkaa olemaan kaikki detaljit kunnon nostattamis olosuhteita tukevat. 

            Itse innostuin sydäntalvella treenaamaan liian kovaa ja maaliskuu meni tilanteen normalisoitumisen äärellä. Kuin ihmeenkaupalla sain huhtikuussa treenin luistaan kuin rasvattu. Uusi kova harjoitus, jonka perään kaksi kevyttä päivää alkoi toimimaan heti kättelyssä ja on kantanut hyvin nyt varmaan viisi - kuusi viikkoa. Oikeastaan ainoa pieni probleema tuli viikolla pitkästä mäkijuoksulenkistä, jossa vasemman kantaluun sivut ärtyivät. Aluksi luulin, että se oli plantaarivaiva, mutta ehkä onneksi "vain" kantapään sivun luu-arkuutta. 

            Viime viikolla tuli juostua yli 140 kilometriä ja pyöräiltyäkin hyvän matkaa yli 100 kilometriä. Tällä viikolla on nousumetrejä tullu jo liki kolme tonnia ja vielä on tämä pyhä päivä jäljellä, joka on kylläkin kevyt, sillä eilen oli kova päivä ja aivan älyttömän mieletön sellainen.

            Piti oikein tarkistaa niin paras vertikaalitonni Dan Hillillä (Taunonmäki, Nuoliperällä, Nivalassa) oli 15.4.2019 tehty 43 nousun noteeraus 1:30:13h. Eli nousun vajaa tiukasta tonnista. Eilen sitten tärähti ja tein tonnin aikaan 1:18:19. Melkoinen parannus, sillä onhan tuolla tullu noita tonneja veivattua jo monta vuotta. Tiesin, että onnistuessani pääsen alle 1:30h, mutten ois kuuna päivänä uskonu, että mulla riittää tasoa vetää alle 1:20h. Ja tuosta jäi kuva, että tuo voisi tuosta vielä parantua. Toisaalta veto oli tosi tasainen, sillä eka puolikas meni aikaan 38:58 ja toinen 39:21. Molemmat puolikkaat oli parempia kuin minun aikaisempi puolen tonnin ennätys (24.9.2020) viime syksyltä, joka oli 39:23. 

  Kuvassa mulla punanen hiaton ja takana Jari "Jarru" Jyrkkä.

            Kolmen viikon päästä on jo NUTS Karhunkierros 166km kisa ohi. Tämä tietää taasen sitä, että nyt on kovimmat harjoitukset jo takana. Ensi viikon otan kevyenä. Siviilielämäkin pitää tähän suhteuttaa. Eikä sitä seuraavalla viikollakaan enää ihmeitä tehdä. Nyt hiotaan ja pidetään kuntoa yllä. Lisäksi pitää yrittää päästä viivalle mahdollisimman ehjänä. Jospa tämä noussut mäkikunto auttaa Rukan vaaroilla. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.5.2021

HUHTIKUU 2021

             Hyvää vappupäivän iltaa lukijoille! Tässä alla huhtikuun treenit. Vaikean maaliskuun jälkeen lihakset alkoivat taas kestämään harjoittelua koko ajan paremmin. Juuri nyt näyttää taas paljon paremmalta kuin kuukausi sitten. 

            Huhtikuun treenit tuntui sujuvan lisäksi varsin kehittävästi. Vielä on matkaa siihen kuntoon, mitä on itse ajatellut, mutta toisaalta ei siitä varmaan enää kaukana olla. Katsotaan pääseekö tässä NUTS Karhunkierros 166km kisaan. Päätös kisasta tehtänee viimeistään 7.5. Itse olen asennoitunut asiaan niin, että mulle sopii kummin vain. Jos tuo perutaan niin saatan tehdä yhden omatoimi vedon tai sitten jatkan vain treeniä. 

                                    HUHTIKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit            59,5h                   221,0h

Juoksu                    446,3km              1284,1km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                       42,4km                  62,5km

Pyöräily                     75,1km                100,1km

Nousumetrit              7 067m                27 385m

            Huhtikuun toiseksi viimeisenä päivänä tuli juostua polkumaraton Pyssymäen perhereitillä. Parasta oli, että seuraavana päivänä tuo maraton ei juuri jaloissa tuntunut. Harjoitus oli siis sopivan kevyt. Kolme päivää tuota aikaisemmin juoksin kuitenkin puolimaratonin, jossa oli tonni nousua, joten kuormaakin oli alla. Muutoinkin tässä on vähän määräkkäämpi viikko menossa. Kuuteen päivään on tullut nyt 116km juoksua ja 68km pyöräilyä.

  Kuva torstain polkumaratonilta. 42,2km 4h40min. Kevyttä loposottelua.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.5.2021

SYNTTÄRILENKKI

 

     Juuri lähdössä Pekka Vähäsöyringin kanssa. -1. Sopiva vaatetus.

            Taas - ja onneksi yhä edelleen - koitti syntymäpäivä. Nyt järjestyksessään neljäskymmenes seitsemäs. Enempi on sellaisia syntymäpäiviä, joista ei muista mitään. Enkä tarkoita alkoholin takia vaan vain siksi, ettei syntymäpäivät ole olleet minulle kuitenkaan koskaan mitään ainutkertaisia. Muistan monta ei-syntymäpäivää. Jokainen päivä on merkityksellinen.

            Kehittelin syntymäpäivälle neljänkymmenenseitsemän kilometrin ja tuhannen nousumetrin lenkin. Sain koko matkalle kaveriksi viime kesänä hyvän 57km kisan Super pepissä juosseen Pekka "ponssi" Vähäsöyringin. Pekka on napsun minua kovempi tasonen, joten piti yrittää puhua ponssi juoksemaan minun vähän hitaampaa vauhtia.

            Lähdimme liikkeelle lauantai-aamulla tasan kello yhdeksän, sillä olin luonut aikataulun, jotta matkaltakin voisi tulla mukaan juoksemaan. Lisäksi Tuomo lupautui kantaan autollaan meille litran vettä per nenä matkan varrelle. Eli ihan ei täyspakkaus selässä tarvinut juosta, vaikka ainahan se juomaliivi jonkun verran painaa.

            Aamulla oli aste pakkasta ja auringonpaiste. Päiväksi oli luvattu pitkästi yli kymmentä lämpöastetta. Tyyntä ilmaa ja loputonta auringonpaistetta. Eli lyhyet päälle. Siinä ohikulkijat katseillaan päivitteli, mutta valinta oli täysin oikea. Päivän mittaan tuli itseasiassa enemmin kuuma kuin kylmä.

            Homma lähti hyvin käyntiin. Yhdeksän kilsan kohdalla pyöräilypolkumestari Asko Kukkonen liittyi mukaan, sekä jossain yhdentoista kilsan kohdalla mukaan liittyi seuraava mestari, Keijo Nivala. Mukavaa rupattelua ja juoksu sujui kuin itsestään. Aittoperän ensimmäisen nousunkin jälkeen keskisyke oli vasta vain 118, joten lenkki oli sujunut käsijarru savuten..

            Hiekkatiet oli pääosin sydänmailla hyvässä kunnossa. Siellä täällä vähän lyhkäsiä märkiä, hitaampia kohtia, mutta lenkki meni ongelmitta eteenpäin. Pikku huoli 33km alkupätkän lopussa oli ponssin lievä nilkkakipu. Onneksi se ei kuitenkaan estänyt hänen lenkin loppuun viemistä.

            3h17min hölököttelyn jälkeen saavuimme Dan Hillin parkkipaikalle, ilman autoa. Takana oli 33km hölköttelyä. Keskisyke 120. Keskivauhti @5:59.

            Mäessä alkuun mentiin ehkä napsun liian rivakasti ja jouduttiin parin kilsan ja 12 nousun jälkeen vähän himmaan. Hyvää simulaatiota esim. Karhunkierrokselle. Sielläkin on pitkiä, melko tasasia pätkiä ja toisaalta myös, etenkin Rukan päässä sitten nousun tömpäreitä reilummasti. Täytyy löytää sopiva ote jokaiseen reitin kohtaan.

            Keijokin kävi muutaman nousun meille malliksi tekemässä. Moni Keijon ikäinen ei huimaamatta pystyis ees kahtoon Dan Hilliä, saati kiivetä. On se kova ukko.

            Kyllä siinä tuli meille molemmille tunne, että sai vääntää ihan tosissaan, että saatiin tonni täyteen. Ja lopulta tuli se viimeinen nousu ja muistettiin kuvakin räpätä. Noin 1h24min meni tuolla mäessä huolto -ja puskataukoineen.

 

            Loppuun oli edessä enää reilu 7km tasamaata. Toki alla oli jo 40km ja tuhat nousumetriä. Ihan tyypilliseen tapaan, aluksi mäen jälkeen oli juoksu vähä oudon tuntuista. Siitä se kuitenkin lähti jopa varsin hyvin rullaan. Innostuin ehkä liikaakin. 43:s kilsa meni tasan viiteen minuuttiin. Ja tuntui, että ois kiva vielä nostaa vauhtia. Ponssilla kuitenkin se nilkka alkoi antaa uudestaan omia merkkejään, joten päädyttiin vain kevyesti hölkkään / käveleen loppumatkan. Aina pitää ajatella jatkuvuus. Tätä kirjottaessa onkin jo tiedossa, ettei ponssin nilkka onneksi menny huonoon kuntoon. Hyvä homma.

            Lopulta 47 kilometrin ja 1016 nousumetrin lenkki otti aikaa 5h32min. Hyvä lenkki ja sopivan helppo. Hyvä singaali tuo, kun viimeisellä kolmella kilsalla teki mieli reipastella. Illalla kävinkin vielä vajaa 7km höntsäämässä. Tosi hyvä harjoittelupäivä.

            Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos lenkillä mukana olleille ja kaikille onnitelijoille. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.4.2021

UUSI TULEMINEN?

             Joku minun touhua pidempään seurannut voi ajatella, että tuo se ei tiedä mitä se ajattelee vaan vaihtaa ajatusta ja mm. harjoittelutyyliä jopa samankin vuoden sisällä. Kyse ei ole poukkoilusta tai mitään sellaista, etten osaisi pysyä linjassani. Kyse on itsensä kuuntelemisesta, tunnistamisesta ja ei-toimiviin asioihin puuttumisesta. Sama ideologia minulla on muussakin elämässä. En puske väkisellä, vaikka katson olevani sisäisesti pitkäjännitteinen. Seuraan vaistojani. Sisälläni taitaa asua eläin?

            Olen kuitenkin juossut mm. 6vrk MM -kisoissa yli 524 kilometriä putkeen ja yli 171 kilometriä putkeen Pyssymäki Extreme polkujuoksukisassa. Nuo ei onnistu lyhytjännitteisellä ajatuksella. Ja juoksun ulkopuolellakin mm. parisuhteeni ovat olleet pitkiä. Joskus on kuitenkin herättävä vaihtaan suuntaa ja nyt se oli esim. juoksun osalta koituneet hankaluudet.

            Jo aiemmissa teksteissä läpi kävin nilkan heikkouteni ja mm. hermotusongelmat. Samalla jouduin punnitsemaan oliko nykyinen tyylini treenata sittenkin liian raju omalle kropalleni. Maaliskuu oli sopiva kuukausi lihasongelmista kuntoutuessa pohtia myös omaa harjoittelua. Ja tulin siihen tulokseen, että minun on syytä kokeilla aika paljon aikaisemmasta poikkeavaa harjoittelutapaa.

            Päädyin lopulta (ainakin toistaiseksi) seuraavanlaiseen rytmiin, joka itsessään on aika simppeli. Eli 1+2+1+2... Eli kova/kuormittava päivä, jota seuraa aina kaksi palautuspäivää ja taas sama uudestaan. Jos toisen palauttavan päivän illalla vähänkään tuntuu, ettei ole kroppa vielä valmis uuteen kuormittavaan päivään niin sitten palautellaan vielä päivä-kaks lisää. Kaksi palautuspäivää on minimi. Kalenteri huomioidaan, kuten juoksun ulkopuolinenkin elämä.

            Ainakin muutaman kierron tuntumalla tämä on tuntunut ainakin alkuun hyvältä ja jopa hedelmälliseltä, joten ajattelin mennä tällä systeemillä nyt toistaiseksi eteenpäin. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tulleessaan. Ainakin nyt on treenit onnistuneet ja oon oppinut nauttimaan myös niistä palauttavista chillailulenkeistä. Ne tuo oikeasti takaisin raiteille. 

 

 Tästä on vaikea pistää paremmaksi, miten Toni tämän tulkitsee. Tykkään!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.4.2021