SAMAN VEIKKASET

EILEN JUOSTUN JUHANNUSPOLKUJUOKSU TULOKSET, JUTUT JA VIDEOT VOIT LUKEA PAINAMALLA -> TÄSTÄ.

                      Tämä on melkein ensimmäinen asia joka pakkaa unohtumaan. Olemme samanveikkasia. Jokaiselle osuu elämään flow -vaiheita, joissa tuntee kaiken onnistuvan. Kuin myös vaiheita, joissa huomaa olevansa todella pieni isossa maailmassa. Tärkeintä kaikissa tilanteissa on osata suhtautua lajitovereihin, lähimmäisiin, koska jokainen meistä on aina eri kohdissa kulloinkin - arvostavasti.

                     On selvää, että tietoa eri asioista kertyy, kun tulee kokemusta, silti olemme vain kukin samanveikkasia. Joskus heikko voi olla se, jonka viimeksi uskoisi olevan. Kukaan ei ole murtumaton. Olemme samanveikkasia.

                     Naapurissamme asuu sympaattinen mummo. On asunut koko ajan, minkä olemme tässä asuneet, pian 11 vuotta. Hän on käynyt ehkä 3-4 vuotta paikallisessa päiväkeskuksessa virkistäytymässä. Olen nähnyt usein kuinka hän on kiivennyt tänne kolmanteen kerrokseen suu vehnäsellä. -"Minulla on tämä alshaimeri. Oon tulossa tuolta kerhosta. Siellä on niin mukavaa, ku on paljon samanveikkasia". On vaikea kätkeä kyyneleitä. Elämä on tätä; rakennat, elät ja sitten... Lopulta olemme kaikki samanveikkasia.

                     Vaikka olen edennyt harrastuksessani kilometrejen mukana. Kehittynyt. Olen matkalla ollut "vain" yksi meistä monista. Olen kärsinyt peloista, olen kokenut riittämättömyyttä ja epäillyt kykyjäni - yhtälailla kuin kokenut uskomattomia flow - tiloja, joissa olen kulkenut lähes maanpinnan yläpuolella. On jopa hämmästyttävää katsoa kehityskaarta. 1.Syyskuuta 2011 juoksin 10km testin tasaisella maantiereitillä aikaan 51:04. Keskisyke 164 kertoo, että kaikki on annettu. Kaiken aikaa olen ajatellut anaerobisen kynnykseni menevän noin 165 lukemissa. Eilen juoksin Juhannus polkujuoksuissa 10,5km matkan kohtuu haastavalla I-SR2014 perhereitillä aikaan 51:03. Tämä tuntuu uskomattomalta.

                    Viimeksi tällä viikolla huomasin olevan samanveikkanen kaikkien aloittelevien juoksunharrastajien kanssa. Juoksin tiistaina I-SR2014 takalenkin (yli 36km) yli puoli tuntia nopeammin kuin reitinosan entisen ennätyksen. Vaikka kyseessä oli kevyt lenkkini, olin sortunut lenkin lopussa suon ylityksessä innostumiseen ja paikat meni 2-3 päiväksi tahmeiksi ja kankeiksi. Hetken jo ajattelin juosseeni itseni pihalle. Hävetti. Vasta edellisenä päivänä olin puhelimessa kertonut hyvälle ystävälleni Gebre-Boltille, että nyt pitää keveiden lenkkejen tehoja korostaa alasuuntaan - ja sitten heti ekalla lenkillä liekki liehuu toiseen suuntaan. Noloa.

                   -"Vatsan pohjassa perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen - tulin eteesi väristen, sellaista lempi on". Laulaa Tuure Kilpeläinen. Ja niinhän se on. Olemme lopulta kaikki samanveikkasia. Välillä pädemme toisillemme, mutta lopulta olemme samanveikkasia. Olen itsekin innokas jakamaan kertynyttä tietoa ja kokemusta. Koitan myös muistuttaa harrastuksen riskeistä ja niihin suhtautumisesta. On hyvä valmistautua kaikkeen - ainakin, jos tähyää korkealle. Tenhunen. Raudaskoski. Asiasta jo enemmän tietää ehkä hädin tuskin vanhemmat lahjakkaat. Gummerus.

                    Nyt minulla on päällä Flow, sillä olen juuri mitannut oman tasoni, joka on yli 10sek/km parempi kuin vuoden takainen 10,5km polkulenkillä. Se tuntuu uskomattomalta. 5sek/km varovasti tavoittelin. Olen nöyrä tämän edessä. Enkä suotta. Sillä monet varmasti muistaa, ettei kevääni ollut ruusuilla tanssimista. Paha paleltuma hidasti, suorastaan jarrutti, minua pitkän ajan.

                   Eilinen antoi ISOA luottoa loppukauteen. Siellä on KAKSI ISOA maalia. PEP2017 ja PUF2017. Ensimmäisessä uskon voivan juosta Nivalan entisen ennätyksen alle. Tosin en usko, että saan itselleni Nivalan ennätyksen, sillä meillähän on minua paljon parempiakin juoksijoita. Tervetuloa pojat ja papat viivalle! :) Tuollainen 6:45h aika on tähtäimessä. Kiirettä pitää! Muistakaapa ilmoittautua!

                  Syksyllä sitten huikea kliimaksi, kun juostaan PUF2017, 171km suoperäisessä maastossa. Siihenkin on selvinnyt sellainen taktiikka, että juoksen kaksi kiekkaa eka putkeen ja sitten sen viimeisen. Eli suhtaudun eka kiekan loppuun ja toisen alkuun kuin eka kierroksen muihinkin huoltopisteisiin. Ei turhaa lorvailua vaan nopea huolto ja jatkan matkaa. Ei saa tehdä kierrokselle lähtöjä turhan mutkasiksi, onhan siinä vasta juostu 57km. Sen sijaan 114km kohdalla pitää kyllä jo miettiä mitä tarvii ottaa mukaan vimpalle kiekalle.

                  Näihin ajatuksiin. Ollaan samanveikkasia. 

             Lasse "Rock" Raudaskoski juoksi kerralla itsensä reitin legendaksi!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2017          

3.JUHANNUSPOLKUJUOKSU

                   Järjestyksessään kolmatta kertaa tuli pidettyä Juhannuspolkujuoksut pep2015 kisasta tutulla 10,5km reitillä. Vuonna 2015 juostiin vielä ilman pitkoksia. Tuolloin mukana oli Kalakankaankarjut, eikä noita aikoja ole sittemmin edes kutiteltu. Anssi Koirikiven 43:35min jäi rauhaan myös tänään. Sen sijaan juuri vuonna 2015 naisten reittiennätyksen juossut Aino Jääskeläinen oli taas paikalla. Ja toipilaanakin Aino paransi omaa vanhaa reittiennätystä lähes minuutilla. Olkoonkin, että nyttemmin on sitten pitkostakin reitillä muutama sata metriä yhteensä.

                   Tällä kertaa mukaan oli lähtenyt 16 immeistä nauttimaan komeasta Juhannuspäivästä. 16 astetta ja puolipilvistä. Se tuntui paljolta kolean aattopäivän jälkeen. Vajaan kahden tunnin tapahtuma kaikkinensa. Paljon hymyä ja omia ennätyksiä, sekä uuden innon löytämistä. Monen kasvoilta kuvastui kuinka tämä tapahtuma taisi olla askel säännöllisempään kuntoiluun. Sehän on parasta, mitä näistä voi saada.

                   Itse emmin starttaamista pitkään. Harjoittelin tuossa 8 päivään 158km ja tälle viikollekin tulee selvästi yli 100km annos juoksua. Tuli lisäksi tiistain pitkällä lenkillä innostuttua juoksemaan kevyellä lenkillä soiden yli. Näin ikämiehenä se ei oikein sellaista näköjään kestä. Ja tuntui pari päivää, että olin tainut juosta itseni pihalle reenihommista vain 1½ viikon harjoittelun jälkeen. Hävetti. Alokasmaista innostumista. Innostuminen ei ole vielä kuntoa. Pari kevyttä päivää kuitenkin palautti ja eilen oli jo varsin kepeä jalkapari alla. Tosin onnistuin eilen taittamaan nilkkani ja se oli arka vielä tänäänkin startin alla. Lähdin kuitenkin kokeilemaan.

                   Ja kylläpä kannatti! Entinen ennätys parani peräti yli kaksi minuuttia ja olin poikien sarjassa hienosti toinen. Kertoo 43-vuotias poika. Juoksu oli reitin vaihtelevan alustan ja profiilinkin takia hankalaa löytää sopivaa rytmiä ekat 5km. Jälkimmäinen osa oli vahvaa tekemistä raskailla pätkillä. Se mahdollistikin reilun ennätys paranemisen.

                  Poikien sarjan voittajaksi juoksi vasta 16-vuotias Lasse "Rock" Raudaskoski. "Rockymainen" otsapanta päässä Nivalan juoksutulevaisuuden yksi kärkinimistä juoksi komeasti alle 48 minuutin. Eikä siinä vielä kaikki vaan "Rock" oli vetänyt yhdessä risteyksessä harhaan ja tehnyt 800m lisälenkin. Nuorelle tähdelle matkaa kertyi 11,3km 4:15min/km keskivauhdilla. Jos "Rock" olisi pysynyt radalla, olisi hänen loppuaika ollut tuolla keskivauhdilla peräti 44:38min! Pitääköhän tässä kohta laittaa Haapajärven hurjille terveisiä (silmänisku).

                  Kiitokset kaikille osallistujille, toimitsijoille ja katsojille!!!

JUHANNUSPOLKUJUOKSU 2017  - PEP 2017 ESIKISOJEN - 

TULOKSET

Tytöt:

1.Aino Jääskeläinen    54:14 (Uusi reittiennätys)
2.Virve Närhi              62:34
3.Päivi Lassila             63:27
4.Elisa Nevanperä       76:12

Pojat:

1.Lasse Raudaskoski    47:56 (Juoksi 800m ekstraa)
2.Onni Vähäaho           51:03
3.Jussi Mökkönen        53:05
4.Teuvo Hautamäki      60:07
5.Markku Mehtälä        63:08
6.Jarkko Turunen          63:42
7.Harri Jokela               63:45
8.Henri Kuki                 64:14
9.Joni Laakkonen         65:39
10.Vesa Nevanperä       73:20
11.Teemu Korpela         85:20
xx.Risto Lassila             43:50 (Sovellettu matka)


KISAVIDEO

Onni Vähäaho, Nivalassa 24.6.2017      

PEP POLKU KEHITTYY JA NOPEUTUU

                        Elokuun pep2017 polkujuoksutapahtuman polku paranee ja nopeutuu kaiken aikaa. Nyt vielä kelikin on kuiva, joten sinne vaan kaikki innokkaat tutustuun mystiseen takaosaan!

I-SR2014 TAKALENKIN  POLUN  KEHITTYMINEN

20.6.2017:

Takalenkki Lahnajärventieltä 36,2km

Kesto: 4:28:41           Keskivauhti: 7:25min/km        Keskisyke: 135

Huomio: Kuiva kesäkeli

3.11.2016:

Takalenkki Lahnajärventieltä 36,2km

Kesto: 4:47:09          Keskivauhti: 7:54min/km        Keskisyke: 135

Huomio: Kohmeinen talvikeli.

30.8.2015:

Takalenkki Pesänevantieltä 27,1km (Huom! 9km lyhempi versio)

Kesto: 4:03:55          Keskivauhti: 8:59min/km        Keskisyke: 127

Huomio: Kuiva kesäkeli

19.7.2015:

Takalenkki  Lahnajärventieltä 36,4km

Kesto: 5:47:32          Keskivauhti: 9:31min/km         Keskisyke: 131

Huomio: Normaali kesäkeli

19.7.2015:

Takalenkki  Lahnajärventieltä 36,1km

Kesto: 6:18:37           Keskivauhti: 10:29min/km      Keskisyke: 142

Huomio: Kuiva kesäkeli

 



Onni Vähäaho, Nivalassa 20.6.2017           

REENI MOODI PÄÄLLE

                        Back in bussiness

                        NUTS karhunkierros 80km (todellinen 84km) kisa oli kolme viikkoa sitten. En ole mikään Henri Ansio, joten halusin palautua huolella. Treenipohjaa on kuitenkin tullut jo sen verran (reilu 30 000km juoksua), että siihen palautumiseen meni sitten kaksi viikkoa. Vähän niin kuin olin ajatellutkin.

                      Olo kahden viikon jälkeen olikin tosi palautunut. Oikeastaan ainut riski kahden viikon palautumisjakson aikana oli pep 57km reitin kävelyvaellus. Se hieman ottikin eri lihaksiin, mutta saattoi vain olla kokonaisuuden kannalta hyvä asia. Tuosta reissusta ei tienyt 4päivän jälkeen enää mitään. 

                     Karhunkierroksen jälkeisellä viikolla juoksin vain n.53km ja sitä seuraavalla vain 46km. Tosin tuolla toisella viikolla oli lisäksi se 57km (todellisuudessa 58km) kävelyvaellus. Joten tunteja tuli kyllä hyvin.

                    Vähemmän juosseiden kannattaa huomioida minun viikkokilsamääriä lukiessa standartini. Eli tätä nykyä minun normaali viikot on noin 90-140km/viikko siten, että keskiarvo on noin 109km/viikko. Tuon laskin siitä, että tein ennen karhunkierrosta 11 viikon harjoittelujakson, jossa viikkokeskiarvo oli tuon 109km/viikko. Tästä olen jatkamassa eteenpäin niin, että harjoittelen normi/kovilla viikoilla noin 110-160km ja keveillä 70-90km.

                    Tämä on suunniteltua, sillä karhunkierrokselle menin kohtuu tasasesti treenaten. Ei ollut hirveän kovia, eikä hirveä löysiä viikkoja. Rytmiä oli kyllä tietysti itse ohjelmassa. Kaiken a ja o on mielestäni se, että harjoittelipa miten tahansa niin sen täytyy tuntua itselleen oikealta.

                    Seuraavassa avaan omaa harjoitteluideologiaani. Siinä ei varmaan ole mitään jättiylläreitä kokeneille, mutta saattaa auttaa joitakin omaa harjoittelu identiteettiä rakentaessa. Rohkeasti kommenttia, jos tämä alla oleva herättää ajatuksia - sekä ostettavuudessaan, että kysymyksellisesti.

                     Jokaisen lenkin jälkeen on kerrottu mitä sillä on haettu/mikä on lenkin tarkoitus. Ennen lukemista muistutan olevani ultrapolkujuoksija :)


8 Päivän jakso, jossa juoksua 158,6km.  


Su 11.6.

Aamu:  Polkujuoksua I-SR2014 polulla 16,4km, keskivauhti 7:46min/km, keskisyke 113.

Idea: Korostetun kevyellä lenkillä kroppa käynnistyy tulevaan kovaan jaksoon parhaiten. Lenkistä tuli hyvä ja rauhallinen olo. Lenkillä mukana hyvä ystävä, Yli-Lasse. Pitkät (tämäkin lenkki kesti yli 2h) lenkit on hyvä tehdä välillä ystävien kanssa. Rupatellessa lenkit ovat yleensä rennompia ja helpompia.

Miltä tuntu: Hyvältä ja helpolta.


Ilta: Matkustus mökille. Illalla tiellä 6km, keskivauhti 4:54min/km, keskisyke 128.

Idea: Kevyenkin metsälenkin jälkeen jalkoihin pakkaa jäämään hieman kankea tunne, joka lähtee ainakin omalla kohdalla parhaiten 5-7km kevyellä vauhdinvaihtelulenkillä. Joskus tirpasen tälläisen jopa reipasta, mutta nyt oli tiedossa kova viikko, joten halusin vain leikitellä kevyesti.

Miltä tuntu: Hämmästyttävän kevyt jalka! Kulku ainakin yhtä hyvää kuin ennen karhunkierrosta. Tämä lisäsi psykologisesti paljon positiivista tunnelmaa.

Ma 12.6.

Lepo. Mökkilomailua.

Ti 13.6.

Aamu: Polkujuoksua Peuranpolulla 31,1km, keskivauhti 6:45min/km, keskisyke 128.

Idea: Kroppa oli laitettu käyntiin sunnuntaina ja vielä kerätty maanantai energiaa kovaa viikkoa varten, joten tässä kohtaan tykkään aloittaa pitkällä polkulenkillä. 15min välein nestettä ja välillä vähän energiaakin. Nestettä meni noin 1,5Litraa. Enempi olisi saanut juoda. 3,5tunnin lenkin jälkimmäinen puoliska oli lämmin/kuuma. Autolla join sitten varmaan litran vettä ja C-vitamiinilla terästettyä vettä.

Miltä tuntu: Polku oli minulle uusi ja paikoin tekninen, joka nosti sykettä. Palatessa sen teki aurinko. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut pitkä lenkki. Sopivasti vähän jalatkin väsyi.


Ilta: Illalla tiellä 6km, keskivauhti 5:06min/km, keskisyke 130. Lenkin loppupuolella 2km 4:25min/km, keskisykkeellä 141.

Idea: Sama kuin sunnuntai-iltana. Mehtäkankeuksien pois juokseminen.

Miltä tuntu: Huippu kulku, vaikka aamulla oli ollut pitkä lenkki. Lämpö alkoi tosin jo vaikuttaa sykkeisiin.


Ke 14.6.

Palauttavaa hölkkää yksi tunti. 10,8km, keskivauhti 5:32min/km, keskisyke 121.

Idea: Palauttava päivä rytmittää harjoittelua. Vähemmän juoksevilla voi toimia lepo ja venyttely, jota teen itse toki joka päivä muutenkin. Myös kevyt pyöräily yksi vaihtoehto. Omalla kohdalla tunti höntsää on luontevin tapa. Tällainen lenkki on silloin onnistunut, kun lenkin jälkeen vain huomaat lenkin menneen ohi ihan huomaamatta. Jos joku soittaa niin saattaa sanoa, ettei oo käynykkään tänään lenkillä.

Miltä tuntu: Helpolta. Kuumuus alkaa vain näkyä sykkeissä, sekä talvella paleltuneissa jalkaterissä. Odotetusti lämpimillä keleillä paine iholle voi tuntua ikävältä. Tiellä tuntuu olevan huomattavasti enempi tuosta haittaa.


To 15.6.

Aamu: Lyhyt 6km aamulenkki. keskivauhti 5:27min/km, keskisyke 122.

Idea: Reippaan lenkin päivänä aamulla on hyvä valmistaa jalkoja illan reippaampaan menoon. Samalla aineenvaihdunta aktivoituu paremmin ja lihakset on valmiimpana. Päivät on pääsääntöisesti hyvä aloittaa muutoinkin kevyellä aamulenkillä.

Miltä tuntu: Kuumuus alkaa vaikuttaa jo selvästi vauhteihin ja sykkeisiin. Tulee tunne, että taitaa tulla raskas iltareipastelu. Juoksu kuitenkin vahvanoloista.

Ilta: 16km lenkki.  keskivauhti 4:52min/km, keskisyke 144, josta 10km reipasta, keskivauhti 4:31min/km, keskisyke 153.

Idea: Jokaisella hyvällä harjoitusviikolla/jaksolla kuuluu olla 30-60min reipasta juoksua. Rytmillisesti mielestäni tässä kohtaa oli tämän paikka -> Pitkä -> Palautus -> Reipas -rytmillä. Pääasia näillä lenkeillä on helppo tunne, vaikka reippaasti mennäänkin. Ite tykkään reippaan loppua kohden vähän heittää löylyä. Viimeisen kilsan pitää tulla HELPOSTI nopeiten ja pitää jäädä tunne, että tätä voisi vielä aivan hyvin jatkaa.

Miltä tuntu: Jalkaterien iho oli aika tuskissaan loppupuolella. Asfaltilla iskuttaminen yli 20 asteen "helteillä" ja kompressiosukalla ei ainakaan tällä haavaa oikein onnistu. Kuumat ilmat ei muutenkaan ole koskaan sopineet mulle. Juoksu rullas vaivattomasti. Arvelen lämmön vieneen noin 10sek/km ja sykelukemissa vaikutus noin 3-5pykälää vielä päälle.

Pe 16.6.

Palauttavaa hölkkää yksi tunti. 10,6km, keskivauhti 5:40min/km, keskisyke 120.

Idea: Reippaan lenkin jälkeisenä päivänä teen yleensä joko tällaisen tunnin höntsälenkin tai sitten 2 x 5-7km lenkin, mutta näin mökkilomalla ei vihtiny joka päivä kahta kertaa käydä teitä/polkuja mittaamassa.

Miltä tuntu: Juuri sopivalta. Lihakset sopivasti väsyneet. Kun ottaa huomioon, että useamman päivän jatkuneet lämpimät ilmat näkyvät mulla datassa niin tämähän oli jo vallan hyvää tekemistä.


La 17.6.

Polkujuoksua Peuranpolulla 27,8km +162nousumetriä, keskivauhti 6:25min/km, keskisyke 130.

Idea: Ultrajuoksijan spesifi on peräkkäisinä tehdyt pitkät, joten tästä sellainen setti käyntiin - palauttavan päivän jälkeen.

Miltä tuntu: Eka puolikas mukavan puolipilvisellä ja varjoisella säällä, palatessa aurinko porotti armottomasti. Juoksu oli hämmästyttävän kevyttä. Lämpö nosti sykkeitä. Mahtava fiilis. Tämä lenkki viesti mulle, että olen todella palautunut, kun pystyy tässä vaiheessa työstään tällaisia lenkkejä suht´ kevyellä jalalla.

Speciaali: Kuulin hyvän ystäväni, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalan juosseen upeasti paluukisassa helteisen puolimaratonin Ylivieskassa 1:30:25. Melkoista menoa pian 66-vuotiaalta mestarilta! Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä tuli hyvä fiilis, joka on aika laimea ilmaisu.

Muuta: Matkustus mökkilomalta kotiin. Illalla ei enää ennättäny tekemään palauttavaa iltalenkkiä. Venyttelin kyllä vähän aikaa ja rauhoituin kotiin. Hyvä on kaikkialla, eikä vähiten kotona. Olemme koti-ihmisiä. Hyvä lomareissu!


Su 18.6.

Aamu: Mäkipitkis (vertikaalitonni), lähinnä Pyssymäen savimäen polkuja sahatessa, 22,8km +1006nousumetriä, keskivauhti 7:10min/km, keskisyke 134.

Idea: Edellisessä päivässä kerrottu. Kaksi peräkkäistä pitkää ja tässä vielä 1000 nousumetriä. Vertikaalitonnit ovat vieneet minua hyvin eteenpäin, joten nyt jään mielenkiinnolla odottaan mitä ensi viikko tuo tulleessaan. Sitä ennen vielä tänään illalla 5,1km palauttava lenkki.

Miltä tuntu: Kokonaisuuteen peilaten vahvaa tekemistä. Tähän on hyvä päätellä kovaa jaksoa.

                Vertikaalitonni hoidettu. Huomaa lippalakin suunta! Nuoruuden tunnossa :=)


Ilta: Palauttelua 5,1km, keskivauhti x:xxmin/km, keskisyke 11x. (Tätä kirjoittaessa vielä juoksematta)


Yhteensä juoksua 158,6km.

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.6.2017

I-SR2014 REITIN KIERTO

                         Onhan se "hiukan" ylipitkä huoltava harjoitus, kun kiertää kävelten I-SR2014 /   PEP2017 57km / PUF2017 171km reitin läpi. Mutta onhan se kuitenkin niin vastustamaton kutsu, että harvoin malttaa kieltäytyä. Eilinen päivä menikin aika huolella reitin pakeilla. 14h 24min.

                      Paljon upeita elämyksiä luonnossa, luonnon kanssa. mm. Metson lähtö n.10m päästä lentoon. Kertaakaan ei ole niin lähelle päästänyt. Palatessa Kurki nousi metsästä suolle. Upea esitys, jota ei voinut kuin ihailla. Videossa muuta hauskaa.

                      Muistakaapa ilmoittautua pep2017 tapahtumaan ja rohkeimmat puf2017 koetukseen.


Onni Vähäaho, Nivalassa 8.6.2017    

9 PÄIVÄÄ KISASTA

                     Unelmat toteen. 28km huollosta läpsykujaa pitkin baanalle!

                         Kuvaaja ei halunut nimeään julkaistavaksi.

                       Viimeiset 9 päivää on sujuneet hyvin, mikäli mittarina käytetään toipumista karhunkierroksen 84km kilpajuoksusta. Toipumiseen on sisältynyt levon ja kevyen liikkumisen ohessa myös kisan kokemuksien uudelleen käyntiä esim. kilpaveljien ja siskojen kirjoituksien ja videoiden myötä. Tässä linkki siihen osastoon. Tästä videosta voi nähdä minklaista baana meillä oli 84km kisassa.

                            @TerhoLahtinen @Nuts 



                       Tosiaan kisa oli reilu viikko sitten lauantaina. Viime viikolla tuli pyöräiltyä noin 47km ja hölkättyä noin 52km. Viikko sisälsi kaksi täyttä lepopäivää ja yhteensä noin 10:30h kevyttä liikuntaa, josta iso osa oli ihan huoltavaa, eli alle 110 sykelyönnin verenkierrätystä.


                      Tämä näyttäisi toimivan minulla. Muitakin tapoja on, tason mukaan. Suomen polkujuoksun ykkösnimi, Henri Ansio piti karhunkierroksen 56km kisan jälkeen eka lepopäivän 10 viikkoon! Kolmen päivän päästä hän tunkkasi jo Malmin jätemäen ylös-alas 10 kertaa alle vitosen keskarilla. Keskiviikkona jo ratavitonen 15:24min. Uh-La-La-La-Laa lauloi aikoinaan Alexia. Kukin tasollaan. Mainittakoot toinen esimerkki huipulta: 84km voittaja, herra Ruokolainen ei ole vielä ainakaan näkyville yhtään lenkkiä laittanut. 

                       Olen siis toipunut kisasta. En ole kuitenkaan palautunut. Tässä on vinha ero, johon halpaan suohon moni upottaa huomaamatta jalkansa. Jalat voivat tuntua "ihan hyviltä", eikä juoksukaan tunnu "hullummalta", mutta sitten, kun aletaan laittaa normaalia treeniä jonoksi niin alkaa "kankottaan" ja jalat tuntuukin raskaalta. Kevyen ja reippaan ero on hädin tuskin 30sek/km. Se saisi olla mielellään lähellä minuuttia/km.

                       Itseäni tulkiten luulen (joka ei ole vielä tiedon väärti) olevani valmis varsinaiseen harjoitteluun viikon päästä. Sitten annetaan mennä kovaa ja korkealta.. sekä matalalta, ja etenkin sieltä - matalalta. 

                      Huomasin karhunkierroksen kisassa muutakin kuin sen, että olin 16:sta ja miehet 40-vuotta sarjan neljäs. Olin perhana papparainen noiden nuorten joukossa! Huomasin, että minulla ei ollut lippistä väärinpäin - eikä lippistä ensinnäkään. Sometin minullakin olleen joskus lippiksen väärinpäin. Juhannuksena v.1994 ainakin todistettavasti viimeksi. 

                      Yksi hauska nuori heppu totesikin: -"Kato, jätkäkin on ollut joskus nuori". Hah-hah-hah. On tämä verratonta.

                       Kuten kenties aistittakin, tunnelma on lystikäs alkaa jatkaa kohti seuraavaa haastetta. PEP 2017 57km matka. Ensi viikolla alkaa 7 viikon kunnon nosto jakso ja sitä seuraa 12 päivän virittelyjakso. Koitan päästä peppiin mennessä sellaseen kuntoon, että 10km menee alle 40minuuttiin. Eli vähän vauhtia lisää, sekä sen verran polkutanssiharjoituksia, ettei vauhti ihan jokaisessa kinkamassa hidastu. Aion juosta pepissä vähintään 6:47:48 ajan. Eli aion tehdä Nivalan ennätyksen. Tällä tietysti nostan viivalle Järviluoman, Uusivirran, Vähäsöyringin ja Päivärinnan. Enhän minä heille toppaa, mutta kunhan juoksen pojille pohja-ajan.

                       Vielä yksi yövuoro ja sitten tilanne on sillä tavalla, että jään kesälomalle. Töttöröö!

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.6.2017 

KUUSAMON TAIKAA - TAJUNNANVIRRALLA

                    Bussi täynnä hyvin kaiken näköstä sakkia. Näkönen olen itsekin, jokainen on, oman näkönen. En arvaakkaan, että saan istua tulevan menestyjän vieressä. Olin sokea. Mieshän oli tyyni ja luottavaisen oloinen. Sanoi lähtevänsä retkeilemään. Retkeili 84km matkan alle kymmeneen tuntiin. Koko höskän kuudes. Yli 200 lähtölinjan ylittäjää. Nuoruuden ratajuoksija teki juoksun, jota ei saa pyyhittyä pois. Tuon alle ei ole väkeä jonoksi. Huikeaa! Upeaa. Kouva.

                    Lähtöpaikalla on sisätila. Ulkona on ehkä jossain kohtaa +1, ehkä toisessa kohtaa -1. Sisällä on vessajono. On väkeä, jotka istuvat pöydässä. Myös juoksija-lehden rastatukka. Savolainen. Toiset keskittyy. Yksi kertoo vitsejä. Larivaara. Kuuntelen. Paikalla on myös rintapieltänsä tutkiva GoPro-kameran käyttäjä. Mansen Mattila. Yksi kaveri jakelee gps-lähettimiä silmät killuen innosta. Onko hän ollut koko yön hereillä? Kaukola.

                     Paljon meitä, jotka täyttävät lähtölistat. Sitten silmäni löytävät gorillapaitaisen, rauhallisen oloisen kaverin. Ehkä hän ei ole edes vielä kunnolla herännyt. Kokkonen. Yksi mies on kuin jännitetty jousi, sähköjänis. Batman paita ja vireän oloinen kroppa singahtelee edestakaisin focusoituneen oloisena. Ruokolainen. Pihalla on nuoruutta. Hieman partainen kaveri lippalakki nurinpäin ja nuuska huulessa. Ei vaihtoehtoja. Valido. Yksi ilmansuunta etelään ja edessä nään yhden pisimmäistä kavereista. Villapipo ja joitakin vähäisiä vaatteenkappaleita siellä täällä kehoa. Kaikki arat paikat kuitenkin piiolossa. Tuure.

                     On selvää, että täällä mennään kovaa. En olisi silti arvannut miten kovaa. Olin tusina tapani näissä kekkereissä. Ehkä ensi vuonna kelassani riittää nuottaa. Tavoite täyttyi, mutta kaksi-ja-puolituntia kärkeen on liikaa. Hävettää. On tunnistettava rooli: Hölkkääjä. Täällä oli tänään juoksijoita. Oma kunto oli nippa-nappa hölkkääjä tasoa. Piru vie, että tästä jäi nälkää!

                     Hilipati-hippaa, että juoksu on kevyttä, mutta eipähän riitä mihinkään. Nousut kadottaa loputkin selät. Hyvä, etten näe silmissä jo ensi talven lumia. Uusi kunto. Se tehdään lopulta aina talvella. Kaikki käy leikkisän mielen kautta. Ei negatioita. Olen kuin telkkä kaislikossa. Heinäsorsa siellä pitäisi olla. Kaislikossa on touhua, mutta homma on liian hidasta.

                     Kaunis sorainen alusta ja edessä pariskunta. Sundström ja Uusivirta. Sain tietää tästä vasta jälkikäteen. Onnea! Rakkautta polulla. Kaunista. Lajitovereiden näkeminen saa aina piristymään. Olen sosiaalinen. Mutta nyt olen yksinäinen. Juoksen kohti luontokeskusta.

                     Vajaa tunti myöhemmin. -"Onpa kiva tässä luukuttaa". Ansio. Itse koitan pitää edes jonkinlaista tahtia. Rajallisuus. Silti etenee. Haluaisin olla lennokkaampi, mutta en ole sähköjänis - ainakaan vielä. Ehkä jonain päivänä. Unelma... -"Hyvä, Onni". Hietala. Mieliala piristyy. Olen yksi tässä isossa perheessä. Sähköistyn taas hetkeksi. Juoksu on paljon päänsisällä, mutta ilman kuntoa ei ole päätä - juoksussa. Keisteri viilettä ohi. Nyt en pysty vastaamaan. Vaaroilla pystyin. Oltiin silloin samalla matkalla. Hän on nyt seitsemäs. Upeaa.

                     -"Kohta tulee Jussikin tuolta takaa". Kertoo iloinen sieviläinen. Sitten tulee itse adonis. SievinAshtonEaton. Paljon on yhteisiä lenkkejä juostu yhtäkyytiä. Nyt ei ole muuta yhteistä kuin suunta. Jussi katoaa horisonttiin kuin kaste maahan. Mökkönen.

                     Alkaa tulla sauvoilla eteneviä vastaan selkä edellä. On sanomattakin selvää, että heidän lapussa lukee UTTF. Matkana 168km. On oltava hienovarainen. Etupuolelta voi löytyä vaikka minkälaista ilmettä. Mies kinkkaa mäkeä alas ja ei tahdo jaksaa montaakaan sanaa lausua. Hän pääsi kuitenkin maaliin. Onnea! Korttinen.

                     Kitkajoki on tänään lyhyt. Kulku on siis hyvää. Kello tykkää. Uskon ihmeellisiin aikoihin, jotka eivät ikinä toteutuneet. Kertoo kuitenkin mukaan saamastani pallosta hartioiden välistä. Tänään se jutteli mukavia. Hyvä niin. Vähäaho. Kyllä, tapasin itsenikin. Näin käy jokaiselle ultrajuoksijalle.

                     Mies sauvoo määrätietoisen näköisenä. Luen lappua. Sitten katson silmiä. Miltä näyttää silmät jotka ovat alkaneet seistä ehkä jo eilen? Nyt ollaan tiloissa! Jos kohta en itsekään mitään järkevää sanottavaa saa sanottua, mutta alkaa jo hieman pelottaa millaisia zombeja vielä nään. Karppinen.

                     Nyt olisi hyvää baanaa ja mittari näyttää kuuskyt-ja-jotain. Ei vaan enää hirveesti jalostu normiravia. Tunnen kuinka minua lähestyy takaa joku. Eleettömästi etenevä nuori nainen tulee ja ohittaa minut vähin elein loivassa vastamäessä. Olenko oikeasti näin poikki? Kohta tulee saman verran myötäistä ja ohitan jo letkaksi muodostuneen rykelmän. Neito pitkässä tummassa tukassaaan kertoo olevansa naisten kolmantena. Kuulema eka polkukisa koskaan. Toiset on lahjakkaita. Maraton mennyt kuulema 3:14h. Annan itselleni synninpäästön. Taitaakin olla kovasti etuoikeus kyetä olemaan tässä tahdissa. Korhonen.

                      Kohtaan vaarat, tunturit. Lumiset portaat. Väsyneet jalat. Uskon silti aina seuraavaan askeleeseen. Jään kuitenkin kaikista. En silti pysähdy. Meen minkä pystyn. Siitähän on kuitenkin kokoajan kyse? Lopulta tulen valtavaaran mökille. Siitä alkaa melkoinen vuorivuohen ravi alaspäin. Lumi pöllyää, mutta kukaan ei jää jalkoihin. Ohitan ja innostun. Olen läsnä. Tätä on juoksu parhaimmillaan. Yli kymmenen tuntia takana ja tunnet suorastaan lentävän.

                     Lopulta punaisella matolla. Porukkaa on maalissa onnittelemassa ja kiittämässä. Olen onnellinen. Siihenhän pyritään? Silti nyt muutama päivä myöhemmin jäljellä on lähinnä nälkä paremmasta. Ensi vuonna alle 10h. Sama matka. Perusmatka saa vielä siis odottaa karhunkierroksen osalta. Kiitos kaikki. 

                     Nyt minulla on tälle vuodelle vielä 2+1 maalia. Ensin PEP 2017 kisassa alle 7 tunnin. Sitten PUF 2017 kisassa maaliin. Eli alle 36 tunnissa. Optio +1 on salaisuus, ja se toteutuu vain, jos siihen löytyy rako. Jotain ennätystä, kun olisi hyvä parantaa muutamalla sekunnilla, sillä lehdessäkin kerrottiin viime vuonna, että monilla sivukylillä asuu juoksijoita. Poikkimäki.

                    Tule sinäkin Nivalaan kisaamaan!!! 

PEP 2017

PUF 2017

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.5.2017

KARHUNKIERROS 2017 KONTTAINEN - RUKA 6,7km

                    Ei tämä vertailutaulukko sittenkään niin pahalta näytä minun tunkkaus ominaisuuksien kannalta, vaikka heikolta se kiipeäminen tuntuu :)

	KARHUNKIERROS 2017
	KONTTAISEN HUOLLOSTA
	MAALIIN 6,7km ja 480 nousumetriä
						Loppu
		Miehet 80km				aika
1.		Tero Ruokolainen		1h 9min		8:30h
3.		Toni Valido		1h 9min		9:08h
6.		Markku Kouva		1h 9min		9:51h
7.		Ville Tuure		1h 9min		10:11h
12.		Jarno Mehtiö		1h 23min		10:28h
14.		Ossi Kokkonen		1h 22min		10:46h
16.		Onni Vähäaho		1h 19min		10:55h
		Naiset 80km
1.		Piia Siitonen		1h 18min		10:43h
2.		Anne Kiljunen		1h 21min		10:46h
3.		Katja Korhonen		1h 12min		10:48h
		Poimintoja 53km
1.		Henri Ansio		0h 55min		4:59h
3.		Janne Hietala		1h 3min		5:27h
7.		Tuomas Keisteri		1h 2min		5:57h
24.		Olli Suorsa		1h 20min		6:51h
28.		Marko Krapu		1h 11min		6:57h
34.		Jussi Mökkönen		1h 11min		7:06h

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.5.2017