VIIMEINEN TESTI JA VIERUMÄKI 24h TAVOITE

                        Pieni johdanto alkuun. Pari päivää aikaisemminhan myös alustin tätä blogia TÄLLÄ tavalla. Kyse on 24h juoksukisaa varten tehdystä neste, energia, varuste ja suhteellinen vauhti testistä/tarkistuksesta. 24h juoksukilpailun tavoiteaikataulun tekeminen ei ole pelkkää suoraa matematiikkaa. Jokaisella lähestyminen kisaan on omanlaisensa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tässäkään, kuten ei ole harjoittelussakaan. Joku sopii toiselle, mutta ei välttämättä toimi toisella - sama pätee tavoitetaulukoissa. Minun ideologiassa on yritettävä oppia tuntemaan itsensä ja ennakoimaan mahdollisimman hyvin se kaikki, mitä ilmeisesti kohtaan - ja miten kaikki etenee. 24h juoksukilpailu on pitkä kisa. Siinä on paljon aikaa turmella kisa, vaikka olisit hyvässäkin kunnossa. Silti pitää uskaltaa osata luottaa itseensä. Tämä kaikki siis omia ajatuksiani. Jollakin voi olla toisenlaiset ajatukset.

                        Olen kerran onnistunut 24h kisasassa hyvin lähelle kuntoani vastaavaan suoritukseen. Se tapahtui syksyllä 2011, kun juoksin 1.Onnin kierroksessa (ei virallinen kisa silloin) tuloksen tasan 128km. Muut kaksi (24h juoksuja minulla on siis todella vähän, vielä) yritystä ovat olleet epäonnistumisia. Eka kerralla yltiöpäisyyttä. Kolmannella kerralla helle nujersi minut. Kahdessa edellisessä ultrassa olen onnistunut. Ne olivat Joensuun 12h hallikisa (116,099km) ja Nivalan ympäri juoksu 100km 9.55.16. Niissä ennakkosuunnitelma ja toteus kulkivat miellyttävän lähellä toisiaan. Noista olen saanut uskoa tähän tyyliini lähestyä ultrasuorituksia - tekemällä syvän pohdinnan jälkeen etenemissuunnitelma.

                         24h kisassa onnistuminen on tietysti aivan eri juttu kuin onnistua 12h kisassa tai 100km kisassa. Tavoitteena onkin yrittää laatia sellainen suunnitelma, jossa pysyisin juoksukykyisenä mahdollisimman pitkään. Kuten sanottua, syväkestävyyteni on vielä sen verran vaiheessa, ettei ole mahdoton vaihtoehto, jos jalkani eivät jaksakaan vielä juosta 24h ajan. Täytyy olla realisti. Yltiö-optimisti haukkaa herkästi paskaa lakillaan 24h kisoissa. Miten pitkään kestän, selviää vain yrittämällä, kokeilemalla.

                        Monet ultrajuoksijat jakavat suorituksensa johonkin osiin. Niin minäkin, omalla tavallani. Omat vaiheeni ovat tähän 24h kilpailuun seuraavat. A-vaihe: Koitan juosta mahdollisimman helposti ja rennosti, kuluttamalla mahdollisimman vähän energiaa. Ei mitään teennäistä jarrutelua, mutta ei toisaalta yhtään tarpeetonta ponnistelua vaan optimaalisen helppoa hölkkää. Olen päättänyt vauhtiarvioistani huolimatta, etten laita kisassa painoa piirunkaan vertaa, onko vauhti  @4:53, @5:17 vai @5:42 tai jotain muuta. Ei sillä ole väliä. Vain sillä, että juoksen niin helposti, säästeliäästi ja kevyesti kuin on luontevaa. A-vaiheessa kävelen 1min radan pisimmässä nousussa, sekä toisen minuutin kierroksen lopussa ottaessani juomaa ja evästä suuhun. Tyrmäsin siis orjallisen 9min juoksua + 1min kävelyä -taktiikan. Hoksasin viimeisessä testissä tänään, että on silkkaa energian haaskuuta kävellä tasaisella kohdalla/vähän ennen huoltopistettä ja sitten koittaa juoda ja syödä vauhdissa, vauhdin kuitenkin laskien radikaalisti. 

                       Yli @6:00 vauhteihin päästäkseni, minun täytyy olla jo ns. työvaiheessa. Eli B-vaihe = työvaihe. Silloin olen jo väistämättä ultrajuoksun ytimessä, monotomisessa juoksussa, joka voi olla ihan ok. vahvaakin, mutta siitä on karsittu jo kaikki ylimääräinen pois. Askel on suppea, ei tee mitään ylimääräistä, on matala, mutta meno vielä ok. Toivon pääseväni tietysti mahdollisimman pitkään niin, ettei tarvi alkaa ns. töihin = työvaiheeseen +@6:00 juoksuvauhteihin. B-vaiheessa kävelen samat pätkät samalla tavalla kuin A-vaiheessakin, sekä lisäksi reitin jälkimmäisen osan pikku kumpareella n.30sek. ajan.

                     Vaihe A on rentona pysymistä. Vaihe B on työntekoa. Ja vaihe C on päällä ja syväkestävyydellä etenemistä. Todellakin. C-vaihe on viimeinen vaihe, jossa juostaan. Silloin lisään n.30sek. kävelypätkän vielä n.1km kohdalla olevan mäen kohdalle. Kuitenkin ns. tyhjänä yli minuutin kävelypätkistä juoksuksi laittaminen on sangen vaikeaa, eikä aivan tyhjänä jaksa pitkään juosta, joten tuollaiset n.30-60sek kävelypätkät x4/kierros = 3min kuulostavat optimaaliselta suunnitelmalta C-vaiheeseen. Kokemusta jalkojen todella tyhjänä juoksemisesta on kaikista eniten Joensuun 12h kisasta. Silloin sopivan lyhyet (n.1-3min) jalkojen ylhäälläpito tauot sopivin välein auttoivat eteenpäin. Siksipä tuohon minun taulukkooni on laskettu peräti 40min huollolle, joka kattaa wc-tauot yms, sekä jalkojen ylhäällä pidon ja ravistelun. Vaiheeseen C-menen, kun juoksuvauhti on yli @6:30. Kyllä noissa vauhdeissa minun jaloilla ei ole paljon enää annettavaa, joten siinä kulkee jo pää hyvin vahvasti mukana. Psyykkinen lataus on rakennettu jo etukäteen, eikä jaksamisia tms. tarvi kisassa miettiä. Se on jo päätetty, että jaksetaan mitä jaksetaan ja loput tullaan jos ei kävelemällä niin konttaamalla. Tähän ei tietenkään lasketa jalan taittamisia tai jotain sairastumisia tms. traumaattista tai vakavaa... Sanotaanko kuitenkin, että niin isoa kipua ei tule, mikä estäisi jatkamisen. Olkoot vaihe C, vaikka nimeltään taisteluvaihe.

                    Sitten, kun juoksu ei enää onnistu jää jäljelle D = Death march, "kuoleman marssi". Eli kävellään 24h aika täyteen ja varmistellaan edes häpeärajan (180km) ylitys. Tämä johdannosta. Nyt testin kertomaan ja tavoitteisiin. Eikös olekin luonteva siityminen? :)
                     Viimeisen 3h neste, energia ja varustetestin piti olla eilen. Podin kuitenkin kahdessa viimeisessä yövuorossani jonkinlaista mahatautia. Mahaa kipristeli, ja se oli löysällä. Myös muilla perheenjäsenillä oli joitain ongelmia mahan kanssa. Joku pieni pöpö siis. Kuitenkaan "tauti" ei päässyt kunnolla päälle missään vaiheessa. Kuitenkin lähtiessäni eilen testaamaan, kipristeli vatsaa heti ensimmäisestä suuhun laitetusta annoksesta. Homma meni tavaran pidättämiseksi. Ei ollu järkeä juosta, kun koko ajan tuntui, että tulee tavarat alle. Lopetinkin testin jo 1h jälkeen. Olin toiveikas, että vatsa rauhottuisi yön aikana ja pääsisin tänään aamulla tekemään kattavemman testin.

                    Illalla oli joitakin kuivumisen merkkejä kiivaan wc-rallin seurauksena. mm. Silmät oli niin kuivuneet, etten meinannut saada piilolinssejä pois päästä, vaikka olin silmiä säännöllisesti kostuttanut. Eikä tuollaisen testin onnistuminen ole koskaan niin taattu kolmen yöhugin jälkeen. No, kello aamuksi herättään. Sain kuitenkin nukuttua vain väli 22-02. Jo menee anttirokaksi, ajattelin, mutta menkööt. Aika outoon aikaanhan sitä kisassakin aikanaan huijellaan menemään.

                    Kello 5.06 starttasin liikkeelle. Käytin aluksi tuttua 9min hölkkää ja 1min kävelyä rytmiä. Jännitti, mitä maha tänään sanoo. Mahassa hölskyi pahaenteisesti jo ennen testiä juodutkin nesteet. Selvä homma, ettei tilanne ollut vieläkään lähellekään optimia. Kuitenkin maha alkoi parin rundin jälkeen vetää tavaraa. Yes! Heti eka kierroksesta lähtien mietin, että tämä on jollain lailla pöljä tämä minun taktiikka. Nyt kiertämäni testilenkkihän on lähes identtinen Vierumäen kisareitin kanssa. Pituus lähes metrilleen sama ja ainoa isompi ylämäki samassa kohtaa kuin nyt juostu. Kävelypätkä tuli ennen mäkeä, toinen ennen juomien ja energioiden ottoa. Sitten taas juokseen ja kohta stop, ja taas liikkeelle, juosten hankalasti juomat ja energiat nauttien.

                   Neljä kiekkaa mietin tuota hommaa ja päätin tehdä sellaisen liikkeen seuraaville kierroksille, että kävelen sen ekan minsan pätkän ylämäessä ja toisen huoltopisteellä. Jopas tuntui sujuvammalta. Sujuvaksi ei sen sijaan vielä hölkkää voinut sanoa. Lihakset on vielä edellisestä määrämätöstä kovasti palautumattomat, sekä tietysti tuon vatsataudin tyngän vaikutukset ovat kuivattaneet kroppaa ja sitä kautta lihasten työskentelytehokkuutta. Niinpä päätinkin SUURESSA VIISAUDESSA hieman lyhentää testiä. Turha nyt on tässä vaiheessa kiusata lihaksia ja elimistöä tarpeettoman pitkällä harjoituksella. Reilu 2h riitti nyt. Ja olihan testi sangen hedelmällinen ja onnistunut.

                   Olo ei mahankaan osalta ollut lähellekään priimaa koko aikana. Juoksuvauhti oli kuitenkin ihailtavan tasaista kaiken aikaa, liikkuen välillä @5:10-5:20. Eka tunnilla kertyi matkaa 10,98km, toisella 11,04km. Eli jopa enemmän toisella tunnilla. TÄSSÄ koko harjoitus. Syväkestävyys on parantunut. Vielä ennen kesän kovaa harjoittelua yksi kestävyyden puutteen selkeimmistä merkeistä oli juuri vauhdin turhan nopea lineaarinen lasku. Toki tämän edistymisen olen huomannut jo aikaisemmilla peruslenkeillä, mutta mitä useammin näin käy, vauhti säilyy suurinpiirtein samana, sen parempi. Toki tuo vauhdin säilyminen on edelleen heikkous. Arvioinkin, että tulevassa 24h kisassa vauhtini tippuu 10sek/km/2h välein... Testin yksi monista hyvistä viesteistä oli se, että kengät ja säärystimet (kivien kenkien ulkopuolella pitämiseksi) toimivat erittäin hyvin, niiden olevan täysin huomaamattomat. Kisakengät tulevat olemaan Nike Dual Fushionit ja säärystimet Ice-Bugin ja sukat NewLinen kompressiot. Todennäköisesti kisaan on järkevä laittaa pitkät kesätrikoot, jotka toimivat sekä yöllä ja päivällä ainakin välillä +10/-5 kelissä. Yläkertaa on helpompi sitten säädellä.

                    Tavoitteisiin. Minulla on kolme tavoitetta. C- tavoite on se, jonka yli on kaikessa minimissään ja surkeudessaankin PAKKO päästä. Jos jään sen alle on ihan turhaa diipa-daapaa, tao-tao -lässytystä lohdutella, että hyvinhän se meni jne. Tuo HÄPEÄraja on 180km.

                    A-tavoitehan on tietysti se, jota lähdetään hakemaan. Olen nyt käynyt todella perusteellisesti kaikki mahdolliset asiat. Lähtökohtana on se, että vauhti tippuu 10sek/km kahden tunnin välein. Ensimmäiset 2h lasken juoksevani n.@5:10 juoksuvauhdilla, eli 24h kisan kaksi viimeistä tuntia tulevat progressiivisesti vauhdin laskiessa n.@7:00 juoksuvauhdilla. Kävellä ajattelen ehtiä 2min aikana 191m, kun ne tulevat ylämäkeen ja huoltopaikalla. Kävelyn lasken hidastuvan 6h jälkeen 10m/2min. Välin 13-18h kävelen 214m/2,5min ja välillä 19-24h 242m/3min. Tänään kävelin 210m ylämäkeen ja huollon yhteydessä/2min, joten tuossakin on löysää vähän. Tänään kaksi eka tuntia tuli aamulla klo.5 jälkeen palautumattomilla jaloilla 22,02km. Tavoitteessa ekat 2h 22,08km. Eli todennäköisesti juoksen sitten kisassa hieman enemmän kuin tavoite, kun tästä palaudun ja suorituskyky nousee. On silti parempi laittaa tavoite "juoksemaan" tarpeeksi kevyenä, ettei ala ahistaan. Nuilta lähtökohdilta A-tavoitteeksi tulee 222km. Siihen sisältyy 40min huoltotaukovaraa. Eli päädyin tismalleen samaan tavoitteeseen kuin kesäkuussakin, joten aika lailla jyvällä näköjään olin omista näkymistäni 24h kisan suhteen. Toivottavasti myös aikataulun kanssa käy kisassa yhtä ruusuisesti.

 

		TAVOITE A - TUNTI TUNNILTA
				Edetty
		tunti		kokonais
		kertymä		matka
1		11,04		11,04
2		11,04		22,08
3		10,71		32,79
4		10,71		43,50
5		10,43		53,93
6		10,43		64,36
7		10,11		74,47
8		10,11		84,58
9		9,86		94,44
10		9,86		104,30
11		9,60		113,90
12		9,60		123,50
13		9,25		132,75
14		9,25		142,00
15		9,02		151,02
16		9,02		160,04
17		8,82		168,86
18		8,82		177,68
19		8,53		186,21
20		8,53		194,74
21		8,33		203,07
22		8,33		211,40
23		8,16		219,56
24		2,72		n.222km

                     Tavoite B:n suurin ero on se, että se alkaa @5:20-juoksuvauhdista. Toinen ero on se, että siinä aletaan käveleen 2,5min/enemmän jo 6h jälkeen, koska tuossa taulukossa juoksuvauhti tippuu yli @6:00 6h jälkeen, joka on siis rajana kaikissa tavoitteissa siirtymisessä 2min kävelystä, 2,5min kävelyyn/kierros. B-tavoite on 215km. Myös siihen kuuluu 40min huoltotaukoja.

 

		TAVOITE B - TUNTI TUNNILTA
				Edetty
		tunti		kokonais
		kertymä		matka
1		10,71		10,71
2		10,71		21,42
3		10,43		31,85
4		10,43		42,28
5		10,11		52,39
6		10,11		62,50
7		9,72		72,22
8		9,72		81,94
9		9,47		91,41
10		9,47		100,88
11		9,25		110,13
12		9,25		119,38
13		9,02		128,40
14		9,02		137,42
15		8,71		146,13
16		8,71		154,84
17		8,53		163,37
18		8,53		171,90
19		8,33		180,23
20		8,33		188,56
21		8,16		196,72
22		8,16		204,88
23		8,00		212,88
24		2,66		n.215km

                    Tältä pohjalta. Tilanne on herkullinen. Olen jo lähes nyt, palautumattomanakin, siinä mallissa, että voisin mennä lähes A-tavoitteen mukaisesti. Aikaisemmin näin kovien reeniryppäiden jälkeen palautumiseen, suorituskyvyn selkeään nousuun on mennyt n.2viikkoa. Eli tuossakin noin viikko varaa. Kaikessa on pikkasen varaa. Se on hyvä juttu. Rauhoittaa mieltä. Korostan kuitenkin, että tavoitteista tärkein on kisan alussa edetä siten, että energiaa kuluu mahdollisimman vähän. Eli täytyy pysyä kurinalaisesti alle 130 sykkeissä, jolloin elimistö käyttää energialähteenä myös rasvoja, eikä tuhlaa pelkästään joka tapauksessa miinuksille meneviä hiilihydraattivarastoja. Niin ollen pääsen todennäköisemmin pidemmälle hyvävoimaisena. Kuten blogin alussa totesin: "Olen päättänyt vauhtiarvioistani huolimatta, etten laita kisassa painoa piirunkaan vertaa, onko vauhti  @4:53, @5:17 vai @5:42 tai jotain muuta. Ei sillä ole väliä. Vain sillä, että juoksen niin helposti, säästeliäästi ja kevyesti kuin on luontevaa."

                    Vierumäen reitin profiili ja kävelykohdat kuvassa ilmaistuna (Kaksoinapsauttamalla saat kuvan isommaksi). Vaihe A = alle @6:00 juoksuvauhdissa. Vaihe B = alle @6:30 juoksuvauhdissa. Vaihe C = yli @6:30 juoksuvauhdissa.

 
                      Alku on sillä tavoin tärkeää, että on yllättävän ratkaisevaa, miten keho alkaa vastaanottamaan nestettä ja energiaa heti alusta alkaen. Esim. 3.Onnin kierroksella iloitisin jo hyvästä imusta imeytymispuolella n.13km kohdalla. Siitäkin tulee hyvä fiilis, kun kaikki lähtee sujumaan vaivattomasti. 24h kisan yksi hyvistä puolista on, että siinä ehtii toki korjata ajan kanssa tilannetta, vaikka tuleekin ongelmia eteen. Mutta ei se hyvästä ole, jos joutuisi kaksinkerroin olemaan heti alussa, kuten Joensuussa viime syksynä. Tosin sieltäkin sain kohtuullisen tuloksen (116,099km) silloiseen kuntooni nähden, vaikka alun imeytymishäiriöt söivät tuloksesta hyvänlaisen siivun. Kun menetät jaloista energiat, ei niitä koskaan saa täysin takaisin, vaikka jäisikin ns.henkiin.

                    Eli summasumarum. Erittäin hyvältä näyttää. Myös jalkojen ongelmat ovat pois pyyhkiytymässä ja mukavat kolme hierontaakin edessä. Nautin tilanteesta jokaisella solulla!!! Lopuksi taistelukaverini poppoon tekemä oma, HIENO, filmi 3.Onnin kierroksesta. Kas TÄSSÄ.

                  Nautitaan terveydestä, nautitaan elämästä!

Ps. Vierumäellä on muuten valaistus 24h kisassa ja tulos saadaan metrin tarkkuudella. Lisätietoja heidän sivuiltaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.9.2013                         

TYÖPÖYDÄN TAKAA

                     Nyt on ne ajat käsillä, jolloin on aika katsoa työpöydälle kertyneitä tietoja ja vastauksia. Pöytä ei ole tahraton. Muutama tahrakin on. Niistä moni on kuitenkin puhdistunut ja niin ovat puhdistettavissa jäljellä olevatkin, uskoisin. Eli harjoiteltu on omiin pohjiin ja harjoitettavuuteen nähden aivan varmasti riittävästi, ja todennäköisesti hieman ylikin. Ainakin rajoilla on käyty ja menty. Silti pöydän anti on rikas. Voin hyvillä ja RAUHALLISIN mielin katsoa sen kertomaa. Huomaan myhäileväni riittoisena tuosta näkymästä.

                    Viimeinen rutistukseni ennen Vierumäkeä on takana. La: 23,6 + 19,1km, Su: 24km , Ma 10km, Ti 37,3km, Ke 24km. Tuo edellä oleva on tuplarypäs kevennyspihvillä. Huomenna on "enää" yksi 3h neste, energia ja varustetesti, joka on viimeinen noin pitkä lenkkini ennen Vierumäkeä. TJ 21 Vierumäki. Huomenna kokoan tuon viimeisen testini tiedot ja vien ne jo olemassa olevien tietokantojen rinnalle ja viimeistelen Vierumäen kisan suunnitelman ja tavoitteet. Sunnuntaina tulen valmiin suunnitelman kera tänne blogiin ja täräytän päätelmäni lukijoiden purettavaksi.

                    Takaisin pöydän äären. Katsoessani kulkemaani, voin havaita sieltä muutamia merkittäviä asioita: Harjoittelua on ollut hyvä määrä. Kauden pääkisa on pysynyt hyvin kirkkaana mielessä, joka näkyy Cosmos versio 2013:ssa. Olen eräänkin kerran paiskannut kapulani ja ruhoni tuonne tiestölle milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta. Joskus tosi jumisenakin, rasittuneena. Cosmos 2013 on mennyt kuin robotti n.130 tai alle sykkeillä @5:10-5:40 tilanteesta riippumatta. Ja vaikka on ollut kuinka kankeaa ja rasittunutta niin tuo hölkkä on aina tuntunut monotomiselta, helpolta, robottimaiselta kapuloiden liikuttelulta. Tuota aluetta on tullut jauhettua aivan äärimmäisyyksiin. Vielä keväällä löytyi muitakin vaihteita helpommin. Nyt on asiat jo toisin. Olen lähes yksvaihteinen menopeli, Cosmos 2013.

                  Palautuneena hölkkään 130 sykkeillä noin @4:55-5:10 kilsoja pois tiehensä. 140 sykkeillä, joka on vielä myös sangen helppoa hölkkää, juoksen @4:40-4:55 vauhtia. Kankeana, väsyneenä, kovissakin ryppäässä nakutan yli 3h lenkkejäkin noin @5:30 vauhdilla, vaikka reppu selässä. Tuota on taottu niin, että se on lähes tatuoitu minulle. Sen sijaan esim. @4:20-4:30 vauhdeissa minulla on ollut aika ajoin yllättäviäkin ongelmia. Niin, sitä ei ole juurikaan tehty, joten siellä voi tulla päiväkohtaisia yllätyksiä. Toisella laidalla yli @6:00 vauhti ei ole minulle tällä hetkellä millään muotoa normaalia juoksua. Joudun muuttamaan tuossa vauhdissa TUOREENA jo tekniikkaanikin, joka ei ole koskaan hyvästä mielestäni pitkässä ravissa. Suorituksen jatkuessa tunteja ja tunteja, lihakset supistuvat, juoksu menee hiljalleen suppeammaksi ja voimat että energiat alkavat kaikota, jolloin valutaan aikanaan hiljalleen monotomiseen suorittamiseen, joka on kaukana alun kuvasta, siitä vaivattomuudesta.

                   Tuon minun pohjiin nähden rautaisen @5:10-5:40 kunnon toivon kestävän mahdollisimman pitkään Vierumäellä. Se on kuitenkin minulle se luonnollisin alue edetä vaivattomasti, turhaan tekniikkaa muuttamatta. Tuo tarkoittaa noin 125-130 sykkeitä. Esim. Nivalan ympäri (100km) juoksussa juoksin noin 140 sykkeillä, kuten Joensuun 12h kisassakin. Lisäksi kunto on nyt selkeästi parempi kuin esim. 2kk sitten. Pieni toive on myös sille, että suorituskyky nousee vielä uudelle tasolle, kun tässä keventelen ja jalostelen hankittua kuntoani.

                   Mikä siinä on, kun ahteri lipashtaa aina vähän sivuluisuun työpöydältä. Ehkä olen tästä kaikesta niin innoissani - tilanteestani. Minulla on esillä paljon hyviä kokemuksia. Pitkiä harjoituksia, jossa kaikki on toiminut erinomaisesti. Paras yksittäinen voimani on Yöttömän yön vaellus, joka oli vain viisi päivää 100km juoksun jälkeen. Nesteet ja energiat imeytyivät hyvin. Eli maha pelasi. Ei mitään ongelmia sillä puolen. Suoritus kesti lisäksi yli 14h. Siinä mentiin mm. 9 suon läpi. Keskivauhti karvan yli 11min/km. Silti vauhti oli välillä jopa alle @6:00. Muistan hangonkeksi ilmiön tuon suorituksen jälkeen. Tuon perusteella 24h kisaan on helppo lähteä rauhallisin mielin. Vahvoja suorituksia on toki ollut paljon muitakin. mm. 47,6km lenkki lähes nukkumatta, alkaen aamuyöllä, reppuselässä, monenlaisissa maastoissa @6:25 keskarilla. Ja tuohonkin tulin niin rasittuneilla jaloilla, että juoksu oli raskasta ensimmäisestä askeleesta lähtien. Eikä Yön kutsu lenkkiäkään voi väheksyä. Varsinkin,kun muistaa kuinka vaivaton tuo lenkki oli itselleni.

                    Noiden kokemuksien ansiosta istun nyt erittäin rauhallisin mielin työpöytäni takana. Luulen todella nyt mitä olen tekemässä, mihin pystyn, ja mihin en. Erityisen iloinen olen noista hyvistä energioiden ja nesteiden imeytymiskokemuksista. Pahoinvointeja voi toki tulla edelleenkin, kuten tuli Nivalan ympäri juoksussa, mutta olennaisinta on niistä yli pääseminen. Ja tuo on ainoa häiriö tälle vuodelle ja senkin syyt ovat ilmeisesti jo tiedossa = liian yksipuolinen juoma.

                    Isossa kuvassa asiat ovat jo kirkkaina ennen huomista testiäkin. Voin tässä jo siitä tarinoida, koska niihin ei vaikuta enää mikään. Päällimmäinen ajatus 24h kisasta ja sen aloituksesta on seuraava. Pyrin pysymään mahdollisimman pitkään juoksukykyisenä, jonka saavutan etenemällä mahdollisimman rentona, helposti ja kevyesti - säästämällä kaiken mahdollisen energian. Eli toisin ilmaistuna: pitää kynttilässä mahdollisimman pientä liekkiä. 24h kisassa ei ole kiire. Ei mihinkään. 24h kisassa on ihan yhden tekevää mitä kello näyttää vauhdiksi tai edetyksi matkaksi. Vauhti on joka tapauksessa minulla riittävä. Pääasia on vain edetä mahdollisimman helposti. Tuo on käytännössä noin 125-130 sykkeillä menoa. Sitä on jauhettu niin paljon, että olen miettinyt sykevyön kassiin jättämistä. Mutta ehkä pidän sykevyötä jonkun aikaa ja sitten kun vakioteho-ja-olo-säädin on uomissaan nakkaan vyön laukkuun... ehkä.

                    Sekin on selvää, että jaan tekemiseni jatkuvasti 10min eriin. Aluksi menen 9min hölkkää + 1min kävelyä rytmillä. Juoksuni on kyllin tuoretta, helppoa ja tavanomaista, kun vauhti on alle @6:00. Eli käytän tuota 9+1 -rytmiä niin kauan, kun juoksuvauhtini on alle @6:00. Toiveissa olisi, että se pysyisi siellä +8h, mutta ei ole millään muotoa itse tarkoitus. Päätavoite on kuitenkin pysyä juoksukykyisenä mahdollisimman pitkään. Kuitenkin tuo @6:00 -raja on ensimmäinen hälytyskello ja muutoksen raja. Siinä vaiheessa siirryn B-malliin, joka on edelleen 10min erässä. 4,5min juoksua + 0,5min kävelyä ja 4min juoksua + 1min kävelyä. Yli @6:00 juoksuni on jo suppeaa, monotomista tekemistä. Voimaa ja kuntoa on vielä jäljellä, mutta tuo on kuitenkin jo ns. työnteon vaihe. Tuosta kohdasta alan omassa ideologiassani mittaamaan omaa syväkestävyyttä.

                   Seuraaava raja on @6:30. Silloin menen rytmiin 4+1. Kun juoksuvauhtini menee yli @6:30, tiedän siirtyväni tilaan, jossa psykologinen osa-alue on jo iso osa etenemistä. Voidaan minun kohdalla sanoa, että tuosta kohdasta eteenpäin mennään ns. "päällä". Tietysti tuossa on kyseessä myös syväkestävyysominaisuuksia, mutta ennen kaikkea henkisestä vahvuudesta, jota ovat pönkittäneet nuo edellä mainitut hyvät kokemukset pitkin vuotta.

               Minun 24h suorituksen henkinen puoli on sitä, että on noita tiettyjä hyviä kokemuksia alla, ja sitä(kin) myötä tieto siitä, että on omiin tavoitteisiin nähden riittävän hyvässä kunnossa. Henkistä valmistautumistani on myös se, että luo realistisen kuvan ja suunnitelman kisaan. Täytyy todella tuntea itsensä, nähdä mihin pystyy ja mihin ei. On osattava varautua ja tiedostaa 24h kisan vaikeat paikat ja uhkakuvat. Eli minun henkinen valmistautuminen on sijoittua mahdollisimman realistisen kuvan sisälle. Kun lähtölaukaus kajahtaa, on kaikki siitä eteenpäin 24h ajan selvää. Jos tapahtuu sitä ja tätä, teen tuota, ja tai sitä. Kaikki on keskusteltu itsensä kanssa huolella. Yllätyksiä ei tule. Minulle se on huonoa valmistautumista, jos niitä tulee. Tavallaan uhkakuvien kieltämistä. Täytyy olla rehellinen, eikä koittaa peittää esim. mahdollista kunnon loppumista, voimien tyhjenemistä jaloista.

                 Tervetuloa muuten huomenna klo.18 juoksemaan Olkkosentieltä lähtevää, n.3,8km, lenkkiä klo.18-21 välillä. Eli testailen nesteitä ja enrgioita kisavarusteissa/kisamenolla. Juostahan voi samaa matkaa tai omaa vauhtia. Harjoitteluiloa kaikille!

                 Tämä pohjaksi sunnuntaiselle tarkemman tavoitteen asettelublogille. 

Ps. Nyt on KOMEASTI kaikki kolme nivalaista ultraurheilijaa ilmoittautunut Vierumäen 24h kisaan! Katso TÄSTÄ. Onko muita lähdössä Nivalasta kokeilemaan rajojaan? Myös huoltaja EDELLEEN hakusessa. Mökissä on vielä tilaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.8.2013    

SYVÄKESTÄVYYS

                     Tässä viimeisen viikon aikana olen huomannut TAAS miten pitkä matka minulla on vielä kuljettavana, jotta kestävyyteni olisi edes ok-tasoa. Olen toki tämän sanonut aikaisemminkin, mutta sitä ei lie voi turhan monesti toistaa: "-Olen onnekas saadessani juosta ja harjoitella silloin tällöin näiden nivalaisten huippujuoksijoiden kanssa". Tietysti Keijo ja Tuomas ovat lahjakkaita, mutta ei heidän kunto ole tullut puhumalla, eikä kirjoittamalla. Keijon kanssa olen harjoitellut selvästi enemmän kuin Tuomaksen kanssa. Olen jo oppinut tajuamaan Keijon hyvän kestävyyspohjan, sekä näkemään läheltä juoksemisen helppouden. Keijon askel on nimenomaan helppo ja vaivaton. Keijon +10 vuoden yhtämittainen harjoittelu, yhdistettynä lahjakkuuteen näkyy kaikessa tekemisessä. Ero on selkeä, kun lähdetään tuonne hölkkäileen.

                     Olen tehnyt itseasiassa Tuomaksen kanssa vain kaksi yhteislenkkiä ja olen aivan ällikällä minua 10 vuotta nuoremman, lahjakkaan juoksijan ja hiihtäjän, syväkestävyydestä ja juoksuvoimasta. Ja siitä, miten nämä toimivat. Esimerkki 1: Vajaa kahden tunnin lenkki edellisten päivien harjoituskuormien ollessa pohjalla. Mennään aika tarkkaan @5:00 -vauhtia. Minulla on aikalailla sama maksimisyke Tuomaksen kanssa. Minulla syke 135, Tuomaksella 110. Eipä siinä sinällänsä ihmeellistä. Tuomas on 1.20 puolimaratoonari, minä 1.31:n. 9km kohdille olin hommannut vesikätkön. Join 4dl ja tarjosin Tuomaksellekin. Ei hän tarvinnut. Mitä sitä näin lyhyillä ja keveillä? Mietin. Kun on juostu reilu puolitoista tuntia, lähtee Tuomas sovitusti ottamaan lenkin loppuun 2km kisavauhtia. Ihan kuin tyhjää sälli nostaa lantion harjalle ja pukkaa pari tonnia aikoihin 3.30 ja 3.46. Jäätävää. Itse katsoin lipan alta kaihoisin mielin perään. Ehkä minäkin joskus. Myös minulla oli määrää alla. Mutta niin oli Tuomaksellakin.

                       Viime lauantaina oli syväkestävyyden vähyyden toteaminen vol.2. 2,5h maastossa juoksua. Ite otin matkalla kaksi geeliä ja join 6dl vettä. Keijo ja Tuomas meni ilman eväitä! Keijo tosin myönsi 2h kohdalla, että suu nappasee. Tuomas vaan naureskeli. Missä tuon miehen rajat menevät? Loppupuolella oli noin 2km baana, jossa oli muutama höttö-alusta pätkä. Juoksin Tuomaksen perässä. Itse upposin kyllä höttöön ja valahin/könysin, vaikka kuin yritin pitää asennon kuosissa. Tuomas paineli kuin konsanaan ois ollut hiekkatietä alla. Suon laidalla läiskiessämme kysyin sykkeistä. Tuomas sanoi: "-120" ja naurahti, jatkaen kevyennäköistä hölkkää. Itselläni sykkeet paukutti 150 korvilla ja upposin maastoon tämän tästä. Ei tarvi kaksisia hoksottimia, nähdessään SUUREN kestävyyseron. Olen onnekas, saadessani seurata näiden huippujuoksijoiden harjoittelua, ainakin ajoittain. Kiitos siitä!

                       Tuli tässä tehtyä itsekin jonkinlainen syväkestävyystesti. Lauantain 23,6km maastolenkin jälkeen juoksin ultrapersoona Pasi Koskisen kanssa erittäin kevyen 19km lenkin. Reipas maratoni tuli siis juoksua lauantaille.

                     Sunnuntaina tuo lauantai jaloissa tietysti jonkun verran painoi. Eli oiva paikka katsoa omia syväkestävyysominaisuuksia. 24km, 130 keskisykkeellä, @5:25/km. Toisella tunnilla meni pidemmästi kuin ekalla, vaikka tasatehoisesti vedin koko lenkin. Lisäksi toinen puoliska oli profiililtaan raskaampi. Hyvä merkki. Vaikka tuo johtui varmaankin pääasiassa siitä, että eka tunnilla jalat oli jäykemmät ja toisella tunnilla vähän juostavammat. Vauhti oli kuitenkin erittäin tasainen kaiken aikaa, joka oli hyvä merkki. Lisäksi tein tuon kestoisen (hieman yli 2h) lenkin kokeeksi huippukuntoisten juoksijoiden tapaan ilman energiaa  ja juomaa. Kyllähän tuo meni ihan ok.

                      Maanantainan palauttelin 10km. Lisäksi ma-ti oli ilta-aamu työhugi. Eipä moisia työkiireitä ollutkaan reiluun kuukauteen, joten melkoinen shokki sinänsä. Tiistain aamun jälkeen olikin aika tööt olo. Kuitenkin oli määrä lähteä aika pian puskemaan 37km reppujuoksua. Ruho oli väsynyt, mutta mentävä oli. Ajattelin kuitenkin positiivisesti tässä olevan hyvän paikan kokeilla juoksua väsyneenä. Muistaakseni sitä joutuu tekemään 24h kisassakin. Eka tunti menikin helppoa ja kevyttä jolkottelua. Jalat eivät kuitenkaan olleet tuoreet, joka teki juoksusta vähän laillansa väkinäistä, ja joutuikin oikein keskittyyn, jotta juoksu pysyisi kevyen ja helpon lisäksi myös rentona. Ajattelin kiusata ihteäni otollisen alkufiiliksen lisäksi antamalla vain 25min välein pari pientä hörppyä vettä. Mukana oli yksi geeli ja kaurakeksi, mutta ne ajattelin vain olevan hätävarana.

                       Toisen tunnin aikana aloin päästä jo harjoitukseen kiinni ja suurin vitutus alkoi kaikota. Meno oli jo paikoin jopa maukasta! 1h55min kohdalla kuitenkin energiat loppui kuin seinään. Samalla vauhti tippui @5:20 kantista tuonne @5:40 paikkeille. Se oli todella vähän suhteessa siihen tunteeseen, mikä tuli kun energiat loppui. Otin siinä sitten yhden geelin. Kuten tiedetään, eihän se enää auta, kun housut on jo kintussa, mutta lievensi varmasti liusua. Siinä sitten vedin jo mukavassa (näihin tiloihin ei normaalisti pääse kovin helposti, joten niistä osaa nauttia) tilassa aika suppeaa ravia. Eipä siinä, äkkiähän tuohon kevyeen ankeuteen tottui ja NÖYRTYI. 30,5km kilsan kohdalla petti seuraava oksa ja vauhti tipput taasen noin 15sekendiä/kilsa. Oltiin jo @5:55 kantissa vauheissa. Eipä noin hitaisiin vauhteihinkaan taho päästä, jos ei ihan seisoskeluhölkkää vedä.

                       Tuon lenkin suunnitelmissa oli vetää KEVYESTI kiihtyvänä väli 32-35km. Otin 31km kohdilla kaurakeksistä puolikkaan + vesikulauksen ja jatkoin kyntämistä @5:55 -vauhdilla. Koitin nauttia tilanteesta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tuota tilaa on vaikea kuvailla. Siinä on jokin joka kiehtoo. Tuli 32km paalu ja nostin lantion, alkaen hiljalleen kiihdyttää. Koomista menoa. Aivan heti ei mitään merkittävää tapahtunut kellossa. 33:s kilsa 5:12. Eka "kiihdytys" kilsa kuitenkin aukaisi portin jonkinlaiseen nirvanaan ja 34:s kilsa tuli 4:55. Sitten tunsin puuni olevan jo oksaton ja liipasin 35:n tonnin 4:28:n. Tuon jälkeen aika pian tuli yksi tuttu immeinen vastaan pyörällä. Hän katsoi minua kuin aavetta, pelokkaan näköisenä. Varmasti säikähti näkemäänsä - aave varmasti olikin.

                      Juoksin suoraan ruokakauppaan. Pepsiä, tuplaa, jäätelöä, kivennäisvettä. Masokistisella 3h28min reppujuoksulla nautin 6dl vettä ja yhden geelin ja ½ kaurakeksiä. Joten oli saatava pikaisesti täydennystä. Lenkin data oli varsin kelpo kokonaisuuteen nähden. Illalla join ja söin kovasti, sillä tänään keskiiviikkona oli määrä olla taas tiellä.

                     Tänään oli ohjelmassa 24km kevyttä. Heh,heh, ajattelin aamulla sängystä noustessani. Jalat oli +37km lenkistä sen verran ottaneet nokkiin, jotta kävelykin oli raskasta. Vein tytön eskariin ja raahasin itseni pihalle. Otin hätävaraksi yhden geelin. Juomaa en ottanut. Katsotaan nyt oikein kunnolla syväkestävyys potentiaalia. Tuloksena oli varsin tasainen jyräys. Tosin 15km kohdalla alkoi energiat loppumaan. 18km kohdalla otin geelin. Vauhti tippui taas tuolta tutulta @5:20 kantilta @5:40 paikkeille. Lisäksi tänään oli määrä juosta väli 20-22km kiihtyvänä. Jostain syystä tänään, vaikka jalat oli eilistä SELVÄSTI raskaammat, tuli kiihtyvä helpommin. 4.37 ja 4.17. Hyvä merkki. 19h sisään tuli 61,3km juoksua tässä ryppäässä.

                     Noiden Pk1 lenkkien @5:20 alkuvauhdit ovat tietysti omasta näkökulmasta katsottuna aika surkeita, mutta niinhän ne määrämätössä tahtovat painua hitaanpuoleiseksi. Nyt sitten alkaakin tämän pohjakunnon jalostaminen 24h kisaan ulosmitattavaksi. Kilometrimäärät tippuvat selkeästi ja lepopäiviä tulee olemaan 3-4kpl/viikko. Suorituskyky nousee tietysti jo palautumisen myötä, mutta myös varmasti hierontasetin ja herkistävien harjoitusten myötä. Katselin tuossa Nivalan ympärijuoksun ja Joensuun 12h juoksun edeltäviä viikkoja. 3viikkoa ennen Joensuun onnistunutta 12h kisaa tein vielä NÄIN KOVAN harjoituksen. Kevyemmin ajattelin nyt lähestyä, sillä en aikaisemmin ole 4-6 viikkoa ennen ultraa harjoitellut näin kovaa kuin nyt. Joten tässä vaatii selkeämmän kevennyksenkin.

                     Seuraavan kuuden päivän sisään on vain kaksi lenkkiä ja kaksi hierontaa. Lauantaina on siis määrä tehdä viimeinen 3h neste, energia ja varustetesti tarhi-pirttiranta lenkillä. Jos joku on innostunut vartioimaan eväitäni harjoituksen ajan (La 31.8. klo.18-21) niin maksan 10 euroa vaivannäöstä. Sunnuntaina julkaisen rohkeasti lopullisen tavoitteeni Vierumäelle.

                    Vasemman jalan tilanne on hieman parempi kuin huonoimmillaan, joten olen toiveikas, että jalka on varsin hyvässä tikissä kolmen hieronta kerran ja keventelyn jälkeen. Eletään siis mukavia odottelu aikoja.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.8.2013 

VIERUMÄKI TJ 25

                          Tarkastelin tuota harjoitusohjelmaa Vierumäen kisan lähestyessä. Tein tilanteen ja tuntemusten mukaan pieniä viilauksia. Kevensin edelleen loppupuolta, jotta varmistaisin olevani varmasti tuore, kun pyssy(?) pamahtaa.

                         La 31.8. on viimeinen nesteiden, energioiden ja varusteiden testaus. Juoksen ja kävelen 3h tuolla Tarhi-Pirttiranta lenkillä, josta tarkemmin "Yhteishässäkät/lenkit" sivuilla. Edelleen on muuten HUOLTOMIES HAKUSALLA Vierumäen kisaan. Jos mietit/harkitset lähteväsi niin ota yhteyttä esim. lisätiedoista tms. asioista, jotka askarrutta. TUONNE listasin muutenkin lähes kaikki lenkkini, milloin aion juosta, mistä, miten pitkästi ja kutakuinkin, millä vauhdilla. Tarkoituksena tarjota mahis tulla mukaan, jos omat tarpeet kohtaavat lenkkieni kanssa.

                        Su 1.9. määrittelen lopullisen Vierumäki 24h kisan tavoitteen. Tietysti viimeinen tiedonlähde on tuo edeltävän päivän 3h testi. Tavoitteen ja aikataulujen määrittelemisessä täytyy onnistua, jotta onnistuisi sen tekemään mahdollisimman realistiseksi. Tietysti aina voi - ja varmasti tuleekin - tulla joitain ongelmia, mutta on psykologisesti tärkeää, että kaikki alkaa rullaamaan alusta asti kuten on suunnitellut. Tiedän jo B ja C -tavoitteet, mutta julkaisen nekin sitten vasta, kun julkistan varsinaisen, A-tavoitteen. C-tavoite on oma häpeä raja. Se tarkoittaa sellaista rajaa, jonka alle jäävät tulokset voivat olla ennätyksiä, mutta en noteeraa niitä kuin täydeksi epäonnistumiseksi. Että sellaiset diipa-daapat, kuten "-ihan hyvinhän se meni, tulihan siinä ennätys jne. lässyn-lässyn taotao-tarinat" ei siinä kohtaa lohuta yhtään. C-rajan laitan siis siksi alas, että vedän sen vaikka väkisin. Tietysti pitää ottaa jotkut jalan katkiamiset tms. huomioon, mutta ne on sitten oma luku. B-tavoite on jo ok. suoritus. Ja C-tavoitteen ylitykselläkin kehtaa tulla kotiin ainakin pussi päässä. Mutta mitä sieltä lähdetään OIKEASTI hakemaan, on A-tavoite, joka on vielä määrittämättä.

                     Tässä kuitenkin tämä loppuajan ohjelma:

                         VIERUMÄKI 24h

HARJOITUSOHJELMA          VIIMEISET 25 PÄIVÄÄ

Tätä edelsi 150km juoksuviikko…

VIIKKO 35  = n.103-104km (Viikossa 3 lepopäivää)

Ma 26.8.   Aamu: Pk1 n.10km (Toteutunut)

Ti 27.8.     Ilta: 37km (Sis. Pk1 0-32 ja 35-37km, sekä 32-35km kevyesti                  kiihdyttäen)

Ke 28.8.   Aamupäivä: 24km sis. Pk1 20km + 2km kevyesti kiihdyttäen

                 + Pk1 2km

To 29.8.    Lepo

Pe 30.8.    Lepo

La 31.8.    n.32-33km Sis. 3h neste, ravinto –ja varustetestauslenkki

                 n.3,8km Tarhi-Pirttirantalenkillä, Vierumäki tehoilla ja rytmillä

Su 1.9.      Lepo/Vierumäki 24h kisan tavoitteen määrittely/julkistaminen

VIIKKO 36  = n.62-64km (Viikossa 3 lepopäivää)

Ma 2.9.     Lepo/Hieronta 90min

Ti 3.9.       Aamu: Pk vaihteluja 15km sis. Pk1 5km + Pk2 5km + Pk1 5km            + Hieronta 90min

Ke 4.9.     Ilta: Pk1 10,6km (viim. 2km Pk2)

To 5.9.      10x1000m/200m palautuksella. Vr 2km+2km

Pe 6.9.      Lepo

La 7.9.      +2h sis. 45min Pk1 + 45min Pk2 (Pyssymäen pururata x2 = n.8km) + loput Pk1… 9+1min –rytmillä

Su 8.9.      Lepo

VIIKKO 37  = n.67km (Viikossa 4 lepopäivää)

Ma 9.9.     Lepo

Ti  10.9.    Aamu: 15km Pk1 10km + keski 5km = 15km + Hieronta 90min

Ke 11.9.   Aamu: 10km Pk1… Ilta: 5x2km/1km palautuksella (155/155/160/160/165) + verryttelyä 2km+2km

To 12.9.    Lepo

Pe 13.9.    Lepo

La 14.9.    Aamu: 24km

                 (Sis. 1h: J 9min + K 1min –rytmillä n.120-125 sykkeillä…

                 2h: J 9min + K 1min –rytmillä n.130-135 sykkeillä…              loppuun lyhyt  (max.1km, n.150-155 sykkeillä) reipas juoksu        pätkä

Su 15.9.    Lepo

 VIIKKO 38 = n.15km + Vierumäki 24h kisa (Viikossa 3 lepopäivää)

Ma 16.9.   n.12km kisarytmillä 9+1

Ti 17.9.     Lepo

Ke 18.9.   Lepo

To 19.9.    Matkustus kisaseudulle + 3km verryttelyä/kävelyä

Pe 20.9-La 21.9.        Vierumäki 24h

Su 22.9.    Lepo/matkustus kotiin

Ps. Työt alkaa tänään. :(

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.8-2013

LIIKUNNALLINEN SAUNAPÄIVÄ

                     Eilen haettiin saunapäivän hikeä pariinkin otteeseen. Itse asiassa päivä meni kuitenkin sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että itse sauna jäi tällä kertaa aistimatta.  

                     TJ 26 Vierumäen 24h kisaan. Vierumäen kisasivuilla muuten on nyt näkösällä ILMOITTAUTUNEIDEN lista. Vielä ennättää vähän rönsyillä harjoittelussa. Hieman tuo Kempeleen keskeytys muutti muutoinkin tämän viikon ohjelmaa. Tästä tulikin vallan määräviikko, 125,9km. Tietysti nyt on tullut aika vauhikkaitakin nuot lenkit. Eli olen tässä siis hingannut Vierumäen kisatehoihin nähden kovemmilla tehoilla. Tarvitaan sitäkin harjoittelua, mutta nyt pitää sitten ottaa kyllä ihan sellaista tosi kevyttä = kisatehoilla (125-130). Tarkoituksena on tietysti päästä Vierumäellä varsinkin alku niin vähällä energiankulutuksella kuin mahdollista, johon kaiken tämän on määrä minua valmistaa.

                    Eiliseen, "saunapäivään". Ohjelmassa oli klo.8 Pyssymäellä yhteisaamulenkki tapahtuma, KANSAINVÄLINEN sellainen. Viikolla pari Vironeitoa laittoi viestiä, että ovat kiinnostuneita tulemaan. Meillähän on kieli melkein sama, mutta silti he ilmoittautuivat Ö-ryhmään, kun vaihtoehtoina oli A ja B -ryhmät. Jännityksellä odotin mitä se sitten meinaa. Turhaa jännitin. Hyvin sujuvasti tytöt puhuivat Suomea. Käyttivät ehkä vähän enemmän käsiä ja puherekvenssi oli terhakkaampi.

                   A-ryhmän tarkoituksena oli kiertää n.23km lenkki, joka mittausvaiheessa oli noin 22,3km, mutta ajattelin jonkun verran tulevan lisämetrejä. Ihanne ja samalla tavoiteajaksi olin laatinut @6:30, jonka tiesin kyllä olevan kovan nyt mentävällä reitillä. Siellä tiesin paikoin tulevan tosi teknisiäkin pätkiä. Toki samaan hengenvetoon tiedostin, että kun mukana on kaksi huippujuoksijaa voi vedätyksen meininkiä olla ajoittain ilmassa. Mitäpä siinä, lähdettiin hölkkäileen. Lähettiin aluksi latomaan lounaaseen päin. Viron neidot vierastivat kovasti "Tukholma-suuntaa" ja he käänsivätkin pururadalle iloisesti kenkiä heilutellen. Hauskoja ja energisiä tyttöjä.

                   Siinä met köriläät paineltiin 5:lla alkavia kilsoja. Eli ei siinä ihan kokonaan maisemien kahteluksi menny homma. Kuitenkin, Kivenhakkaajan poluilla oli vähän kuvauksia ja teknistä-osuutta. Reitti jatkui varsin vaihtelevana. Välillä oli kilsa tietäkin ja heti tuli tauluun 5.28 kilsa. Naureskeltiin vähän Järvikylän pururadalla Jonte-Konden kanssa, kun puuskutettiin ja huippujuoksijat rupattelivat keveällä askeleella pehmeästi purua edeten. On se ero vaan aika hurja noihin huippukuntoisiin. On turvallista olla enempi ultrajuoksija.

                  Järvikylän pururadalta poistuessamme Tompe sanoi tuntevansa polun. En keskittynyt sitten niin tarkkaan karttaan ja vauhtiakin oli kyllin pystyssä pysymisen varmistamiseksikin. Kaaduin nimittäin kerran aika makiasti karttaa tuijottaessa + kerran nilkka pyörähti, mutta kuin ihmeen kaupalla säilyin ehjänä. Ens vuonnahan olen jo M40 sarjassa. Ihmekkös tuo jos kompurointi lisääntyy... Pian tultiin Keijon lapsuudenajan poluille. Jostain syystä tutut polut olivat sen verran haarakkeisia ja vauhti vähintäänkin eteenpäin vievää, että ajauduttiin alas oikealle, kun olisi pitänyt mennä vasemmalle. Tuossa punainen viiva oikealla mistä mentiin ja sininen viiva mistä ois pitäny mennä. Vasemmalla puolen kartta, josta näkee tuon saman asian maastokartalta, sateliittikartan sijaan. Samalla voi kartasta huomata, että mistä mentiin "polkua pitkin" Kaarlelan hallille päin, sitä polkua ei ole kartassa merkitty. Klikkaamalla saat isommaksi.

                        No, mitäs tuosta, joku kilsan mutka tuli + pari muuta pientä pummia koko retkellä. Oli muuten ihan hauska verrata karttaa maastoon. Oon vähän innostunut ainakin kartan mukaan liikkumisesta. Muutoin en tiedä, olisinko suunnistuksesta semmossaan innostunut.

                   Vinnurvaan menevät polut olivat puolestaan KUTSUVAT, heinäset ja risukkoiset, sekä lopun kosteatkin. En lakkaa ihailemasta Tompen, "Gebre-Boltin", höyhenen kevyttä askelta upottavillakin alustoilla. Niin vaivatonta. Ei pirulauta soikoot! Olen onnekas saadessani ajoittain olla mukana lahjakkaiden juoksijoiden mukana - kuten "Gebre-Boltin" ja "Hietapuolen Bekelen".

                   Lopussa "Gebre-Bolt" kaavailikin noin kilsan loppukihhautuksen. Ja tuttu näky! Kantapää alkoi läiskiin ahteriin ja mies katos horisonttiin, vaikka KOITIN ihtekki ahistaa loppuun, mutta jäin n.800-900m matkalla 250m. Ite tulin viimeiset 600m @4:42. "Gebre-Boltilla" oli jo lähes makkara kypsä, kun itse nojailin polviin, koittaen selvittää kuka oon, mistä tuun ja missä oon.

                  Viron tytöt olivat eteviä erätaidoissa ja meitä odottikin komeat roihut. Touhukkaita, jos kohta kovakuntoisiakin neitoja. Siinä oli sitten mukava rupatella niitä ja näitä. Yhteenääneen pidettiin tällaisia yhteistapahtumia mieltä piristävinä. Ja makkara maistui.

                 Että sellainen päivän aloitus.... 23,6km @6:15 todella monenlaisissa  maastoissa. Ja kello kävi kuvauksissa ja kenkien nauhojen sitomisessakin, kuten muissa pienissä puskien ihmettelytuokioissa yms.

                Aikaa oli vain rajallisesti, sillä päälle puski jo seuraava tapaaminen, kun pohjoisen reissulta oli Koskisen Pasi elämänkumppanin (Kirsi) kanssa tulossa LENKILLE ja  kahville. Tuo lenkki oli tosiaan ihan kevyt juoksulenkki, ei nuotiolenkki. Eli hierovaa juoksua ja hyvää seuraa - taas. Ja ihan kohtuullinen lenkkikin rääpäistiin, eikä ihan helpoimpaa reittiä? Pasi totesinkin yhdessä kohtaa hirvikärpäsiä itsensä ja minun päältä nyppien: "minä laitoin shortsit ja sinä veit sitten minut tänne hirvikärpästen keskelle", jätkämäisen karskealla kohdalla haaristeltuamme.

               Lenkin jälkeen turisimme lisää kahvipöydässä porukassa ja ilta venyikin pitään hyvässä seurassa. Oli hienoa tavata sitten helmikuun suurta ultrajuoksupersoonaa, jonka blogi on suosittu. Jos joku ei tiedä, tai ei muista, Pasihan juoksi tämän vuoden toukokuussa 545,7km Unkarissa 6 päivän kisassa.

               Pasin kanssa juostessamme puhumme tietysti niitä-ja-näitäkin, mutta myös paljon harjoittelusta ja juoksuun liittyvistä asioista. Meillä on aina paljon puhuttavaa. Olemme innostuneita, ja se saa meitä syventymään asioihin, oppimaan, kokeilemaan, olemaan avoimia. Eilenkin Pasi juoksutti minua monilla kengillä, joita kaivoi autostaan. Suhinaa oli kuin Lotuksen varikolla, kun uutta kumia laitettiin alle. Eikä niillä testikengillä koko ajan juostu hiljaa! Parhaimmillaan vauhti näytti olevan lopun testeissä @2:42 hetken aikaa ja sitä rataa. Pitäähän kumet testata joka vauhdissa?! Kokonaisuudessaan juoksimme 19,1km, avg.117, @6:27.

              Saunapäivä suhteellisen nopeasti värkättynä YouTube teoksena, joka on kaukana täydellisestä, mutta avannee hieman päivää? 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.8.2013 

TYRMÄÄVÄÄ KUULTAVAA VOL.2 = JÄLKIPUINTI

                        Edellinen blogini sai aikaan paljon keskustelua mm. kyseisen blogin kommenttikentässä. Kirjoitusta pidettiin hyvänä, sekä siihen liittyen kirjoitettiin pitkiä kommentteja, joita voi käydä kertaamassa tuosta edellisestä blogista, tästä linkistä.

                       Ymmärrettävästi z-Maratonin, Kempeleen maratonin, kilpailunjohtaja halusi keskustella kirjoituksestani. Kävimmekin juuri hyvähenkisen ja rakentavan puhelinkeskustelun hänen, Juha Liljamon, kanssa. Kuten hänen kattavasta ja hyvästä kommentista voi lukea, kaikki ei ole aina niin kuin lehdessä lukee. Hänen kantansa kelaajien osallistumiseen EI OLLUTKAAN sellainen mitä Kalevan jutussa oli lukenut. Kerrataan se vielä tähän, mitä Kalevassa luki: ”Mietimme hyvin syvällisesti turvallisuusnäkökohtia. Valitettavasti joudumme pohtimaan sitäkin, uskallammeko ottaa kelaajia enää jatkossa tapahtumaan, niin mielellämme kuin heitä kisassa näkisimmekin.”          

                       Nuo kaksi lausetta, sekä keskusteluni nivalaisen huippukelaajan kanssa olivat AINOA intressini kirjoittaa edellinen blogi. Pyrin aina kirjoittamaan asioista, en henkilöistä. Kirjoitukseni ei ollut mitenkään henkilökohtaiseksi tarkoitettu vaan puolustamaan erilaisten osallistujien TASAVERTAISTA mahdollisuutta osallistua mihin tahansa kilpailuun. Kelaajat kyllä itse tietävät, mihin kisaan heillä on esim. ratateknisistä näkökohdista mahdollista osallistua, ja mihin ei. Se ei ole järjestäjien asia päättää. Kelaajat ovat usein yhteydessä esim. Kempeleen maratonin johtajaan kisaan liittyvistä asioista. He siis kartoittavat tarvittavat asiat.

                      Eli blogini kirjoituksen POINTTI oli se, että kaikilla pitää olla tasavertainen mahdollisuus osallistua mihin tahansa kilpailuun. Jokaisen kilpailijan tehtävä on itse arvioida oman osallistumisen turvallisuus ja sopivuus - ei järjestäjien. Eikä mielestäni järjestäjä voi rajata jotain luokkaa pois kisoista. Eli tuo oli se pointti noiden KIRJOITUSHETKELLÄ saatavilla olevien tietojeni pohjalta.

                       Mielestäni tuo kirjoitus on selventänyt ihmisten ajatuksia, tietysti myös omiani. Kuten kommenteista voi lukea, lähes poikkeuksetta kommentoijat pitivät kirjoitustani "hyvänä purkauksena". Myös ihmiset tuolla ulkona ovat puhuneet samaa. Otos on tietysti pieni, mutta kertoo ihmisten tulkinnan tuosta Kalevassa olleesta kirjoituksesta, jonka tuohon toiseen kappaleeseen vielä kertasin. Edellisen blogini kommenttikentässä käyty keskustelu ja kommentit ovat varmasti muuttaneet ihmisten käsitystä ja SELVENTÄNEET sen, mitä todella esim. Kempeleen maratonin kilpailunjohtaja todella ajattelee itse kirjoitettuna, ei lehtijutussa. Ja se on käsittääkseni ollut vain ja ainoastaan EDUKSI myös hänelle, että tämä keskustelu on blogissani käyty. Muutoinhan ihmiset eläisivät ennen keskustelua olleessa luulossa, joka pohjautuu tuohon Kalevassa olleeseen "kilpailunjohtajan kommenttiin".

                       Kuten Kempeleen kilpailunjohtajan, Juha Liljamon, aistikkaasta ja kattavasta kommentista, vastineesta, voi lukea; tämä on ollut erittäin tunteikasta aikaa myös hänelle. Hän kertoikin minulle puhelimessa loukkaantuneensa nähdessään tekstini. Kuten voimme lukea, Juha on järjestelyissä, kuten muussakin elämässä, isolla sydämmellä mukana maraton järjestelyissä. Ja hän kertomansa mukaan tulee tekemään JATKOSSAKIN kaikkensa kilpailun turvallisuuden eteen. Enkä epäile sitä hetkeäkään. Eikä henkilökohtaisesti siitä ole ollutkaan kyse.

                      Säännöllisesti blogiani seuranneet tietävät, että pidän Kempeleen reitistä ja tapahtumasta. Olen suositellut lukuisille juoksijoille tapahtumaa ensisijaisesti nimenomaan reitin nopeuden vuoksi, mutta myös hyvien järjestelyjen vuoksi. Ja aion SUOSITELLA EDELLEEN. Kempeleen maraton kehittyy jatkuvasti ja saamme olla tyytyväisiä, että Pohjois-Suomellakin on yksi tällainen isompi, toimiva maraton. Onnettomuuksia voi tapahtua missä kisassa vain. Eikä se tälläkään kertaa ollut järjestäjien piittaamattomuutta vaan enempikin huonoa tuuria. Jokainen tietää, että liikenteessä voi tapahtua mitä tahansa, vaikka kuinka valvoo. Liikenteessä on niin monenlaista menijää. Ainoa mitä voimme on se, että TAKAAMME kaikkien tasavertaisen mahdollisuuden osallistua kaikkiin kisoihin. Annetaan jatkossakin kilpailijoiden itsenäsä päättää, mihin he osallistuvat ja mihin eivät.

                     Juha pyysi minua vielä puhelun lopussa välittämään tiedon, että hän vastaa mielellään ihmisten ihmetyksiin ja kysymyksiin, jos jollain on jotain mielen päällä. Puhelinnumeron näkee edellisen blogin kommenttikentässä, johon Juha sen itse laittoi. Haluan vielä loppuun todeta ihan omasta halusta, että Juha vaikutti puhelimessa erittäin fiksulta, hyväsydämemelliseltä ja kehityshaluiselta kisajärjestäjältä. Ja haluan korostaa, etten ole missään kohtaa halunut loukata henkilökohtaisesti Juhaa, vaan otin kantaa tuossa lehdessä lukeneeseen kahteen lauseeseen - asiaan. Puhelumme päättyikin varsin hyvähenkisiin, aitoihin jälleen näkemisen toivotuksiin, ja mitä ilmeisemmin tapaammekin vielä... Viimeistään ensi vuonna Kempeleellä. :)

                      Rakentavin ja yhteistyöhaluisin terveisin, Onni. Pidetään lippu korkealla! Yhteisen ja tasavertaisen liikkumisen iloa ylläpitäen.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.8.2013