#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 1/3

OSAT 2/3... OSA 3/3...

                       Monille on tuttu 100m juoksu. Jotkut käsittävät vielä jotenkin 100km juoksun, vaikka sitä on jo vaikea hahmottaa, sen ollessa n.2½ maratonia. Maraton, kun on tavattoman monelle kääntämätön paikka - saati vetää 2½ yhteen putkeen. No, tässä ei nyt puhuta siitä vaan 100 tunnin juoksusta. Hyvä ystäväni, Janne Kukkola, puolestaan käveli 100 tuntia. Sata tuntia = neljä vuorokautta ja neljä tuntia siihen päälle, jos joku ei jaksa 100 tunnin mielettömyyttä tarkemmin laskea.

                        Tässä olemme valmiita 100 tunnin prässiin. Kuten Joni totesi eka iltana pyöräillessään mukanamme: -"Tämä on brutaalia, jos joku". 

                        Valikoimme keskustan liepeiltä, taajaman päättymisen rajoilta, hyvältä tuntuvan n.1,4km lenkin, jota aloimme mättämään tiistaina 16.9. kello. 12.00. Kaiken oli määrä loppua lauantaina 20.9. kello 16.00. Numerot vaihtuvat urheilukelloissa sekunnilleen samassa ajassa lähdön merkiksi. Toivotamme toisillemme hyvää matkaa.

1.VRK...
                        Kaikki lähtee liikkeelle hyvin odottvaisin mielin. Jannella oli ollut polvituntemuksia, minulla nivusvaivaa. 5h lämmittelyn jälkeen huokaisemme. Olimme päässeet ainakin liikkeelle ilman suurempia tuntemuksia. Ehkä tästä tulee jotain. 95h jäljellä. Minulla 40,4km, Jannella 25,2km kasassa. Illan suussa pojat käy tsemppaamassa - Jani ja Joni. Jo muutamassa tunnissa koemme reittiympäristön aika eläväiseksi. Se vähän häiritsee. Ajatus 100 tunnista tässä tilassa hieman ahdistaa. Meno on kuitenkin helppoa - pidättelevää. Ilta tulee nopeasti.

                     Yhteys maailmalla tapahtuvaan alkaa hiljalleen löystyä. Koitan jollain iltatauolla käyttää telkkaria auki. Olin laittanut jonkun pitkävedon kotiliigaan. En enää muistanut mitä veikkasin. Katson hetken tyhjällä katseella sääkarttaa ja Seija Paasosta. Sammutan saman katseen aikana telkkarin, miettien miksi edes sen aukaisin. Olen jo toisaalla, joten alamme olla kotonamme. Olemme reitillä. 1,4km samaa rataa, aina uudestaan ja uudestaan. Ulkopuolinen elämä loittonee. Samalla ihmiset ympärillä alkavat tiedostaa meneillään olevan jotain poikkeavaa. -"juoksettako te koko päivän" - kysymyksiä alamme kuulla. Vastaan: -"kyllä, montakin päivää".

                         Pian on kello 24 tietämissä. Virtaa olisi, mutta on säästettävä. Tässä on vielä 88h jäljellä. Tilanne 10h jälkeen: Onni 85km, Janne 50,3km. Molemmat ovat sangen tyytyväisiä alun saaliiseen. Kovasti tekisi mieli laittaa kello herättämään aikaisin, mutta tyydyn kello 4.53 aikaan. Alussa täytyy malttaa eritoten.

                        Pienen pyörimisen jälkeen nukahdan. Tunteroisen syvän unen jälkeen puikkelehdin tavaroitteni keskeltä wc:n - ja takaisin. Sen jälkeen alkaa onneton ja ponneton nukkumisen jatko. Ehkä käyn välillä unessa, mutta huomaan aina olevanikin hereillä. Katson kelloa. Surkea yritys nukkua päättyi klo.3.09. Naps, kahvinkeitin päälle. Onko kukaan käynyt vielä ulkona? Jos kävis, ajan kuluksi, totean twitteriin syödessäni aamupuuroa. Fiilis on silti upea. Latinkin on niin kova, että on nautittavaa juosta aamupostiautojen seassa. Kilsoja kertyy. Pian vajaan 16km yöllinen aivopieru on takana.   
                       100km tulee täyteen kokonaisajassa 17h26min. Keijo vierailee rinnallamme. Koko Nivalan Garmin Team oli siis mukana tukemassa. Aamulenkillä katson hyvilläni kelloa, ehdin soittamaan tyttärelleni ennen hänen kouluun menoa. Puhelu ei kuitenkaan tavoita tyttöä, sillä en muistanut hänen lukujärjestyksen muuttumista. Oman pesueen ääntä on tärkeä saada kuulla - se antaa voimia.

                    Ensimmäinen vuorokausi päättyy 8km odotuksia (ennustetta) isompaan saldoon. 125km lämmittää ja tulee tosi helposti. Minulla jää peräti 1h30min lepoaikaa ennen toisen vuorokauden alkua. Janne kävelee ensimmäisenä vuorokautena upeasti 70,3km. 


2.VRK...

                      Vasta toisen vuorokauden toinen lenkki on keskivauhdiltaan hitaampi kuin kesäkuun 6vrk juoksuyrityksen nopein lenkki! Kaikki sujuu oudon helposti. Huollossa samat kuviot toistuu kerrasta toiseen. Jalkaterät on huollettava huolella, muuten olet ennen pitkää siipirikko. Tällaisella paketilla saa ison avun jalkojen puhdistukseen.

                      Jossain vaiheessa Polven Teppo veivaa lenkillään. Vaihdetaan muutama sana. Teppohan voitti taannoin oman lajinsa MM-kisoista sekä hopeaa että pronssia! 

 

                    Teppo on muutoinkin positiivista energiaa ympärilleen säkenöivä persoona. Tulen aina hyvälle mielelle nähdessäni Tepon veivaamassa hymy korvissa. Toisena päivänä yhä useampi alkaa ihmetellä touhuamme. What´s about now -tyyliin. Tietysti juoksijankin näkökulmasta alkaa olla perin koomista tulla samoja koiran ulkoiluttajia vastaan 2-3 kertaa saman päivän aikana. Erittäin hyviä koiran ulkoiluttajia olivat kaikki yhtä tapausta lukuunottamatta. Nimittäin eräällä tätillä oli flexi "pikkasen" liian löysällä. Energinen koira juoksi kovaa vauhtia kapuloitani kohden. Sain nopealla sivuttaisjuoksulla pelastettua ehkä omat jalat, mutta myös koiran jäämästä jalkojeni alle. Omistajan kommentti tuoreeltaan: -"No se tekee nuin ku juoksee". Ajatelkaa! Sanoin, ettei se saa tehdä, ja pidähän vast´edes naru tiukemmassa otteessa. Eihän koira tietysti uutta temppua ehtinyt neljän vuorokauden aikana oppia, mutta ehkä tapaus laittoi tätin miettimään - tai sitten ei.

                   Karski huumori kahden miehen asumasta huoltomökistä pitää nauruhermot löysässä ->>

                       Toisena päivänä lisääntyi myös ohikulkijoiden kannustus. Kiitos kaikille tasapuolisesti tsempeistä! Unohtamatta twitter-kansaa. Myös kotiväki vieraili pari kertaa, joista ensimmäinen kerta oli keskiviikko iltana. Päivä oli alkanut hyvän matkaa ennen aamuneljää, joten illalla kaksi viimeistä lenkkiä alkaa jo painamaan. Silti olen ollut monta kertaa harjoituslenkeillä vähäenergisempikin. On ensiarvoisen tärkeää tiedostaa, miten syvällä kulloinkin sukeltaa, jotta voi aloittaa taas seuraavana aamuna kohtuullisella hapella.
                  Janne julistaa Whats appissa hieman ennen klo.18 taistelun kivun kanssa alkaneeksi. Rakkolaastari sujahtaa Jannen kantapäähän. Illalla, hieman ennen puoltayötä meillä on koossa seuraavanlainen saalis kilsoja: Janne 110,3km, minulla 194,0km.

                  Torstai-aamussa on paljon tapahtumaa. Kello 6.09 aamulenkilläni tulee 200km täyteen. Eli ajassa 42h 9min. Luen aamulla kännykkäni viestit ensimmäisen lenkin jälkeen syödessäni taas jotain. Saan suruviestin pitkäaikaisen hyvän ystäväni isän kuolemasta. Hän pyytää tsemppausten lisäksi kiertämään kierroksen hänen isänsä muistolle. Kunnioitan myös hyvän ystäväni toivetta, että pidän tämän omana tietonani. Minulla on paljon ystäviä, joten uskon tämän jäävän myös arvoitukseksi tämänkin tekstin jälkeen. Halusin tuoda kuitenkin tämän esille, sillä niin moni asia voi vaikuttaa ja koskettaa noin pitkässä suorituksessa.

                  Seuraavalla lenkillä Janne nilkuttaa pahannäköisesti. -"Ryökäle sitä ojaa - sanoin jo eka päivänä.. jospa tämä polvi tästä kermottuu". Näen Jannen yrittävän liuskamaisen ojan yli jopa peruuttamallakin. Minun mielestäni se ei ollut varsinaisesti oja vaan liuska/alamäki, jossa oli noin 30cm nousu liuskan lopussa. Sopivalla askelkevennyksellä sen pystyi vetämään aika nätisti. Mutta polvivaivaisille tosi paha tietysti - ei kahta puhetta. Tämä on brutaalia?

                     Janne puree hammasta ja voittaa taistelun polvea vastaan. Muutaman tunnin jälkeen Janne kävelee Vanan lippalakki vakioasennossa. Lantio nytkähtelee mallikkaasti kuin Saint´s Michelinin alusvaatenäyttelyissä. Tässä hommassa voi välillä kuulla jopa meukkaamista, mutta aina myrskyn jälkeen tulee pouta sää. Tiesihän Kari Tapiokin sen jo aikaa sitten.

                    Toinen vuorokausi tulee päätökseen. Juoksen aavistuksen liian innokkaasti sen viimeisen 10km. Aikaa kuluu vain 68min. Siihen sisältyy kaikki juoma, syömä ja vedenheittopaussitkin, sekä lyhyet kävelypätkät juoksun välissä. Jätän taas reilun tunnin "palautumisaikaa" toisen vuorokauden viimeisen lenkin ja kolmannen vuorokauden ensimmäisen lenkin väliin. Minulla on koossa 230km (225km+105km). Janne on saldossa: 130,8km (70,3km+60,5km).


3.VRK...

                     Ohjeita ja neuvoja tulee välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mielestäni ohjeita/neuvoja/muistutuksia tuli avain asioista sopivasti/henkilö. Itse tykkään enempi pyytää neuvoa kuin saada niitä, kun suoritus on meneillään. Eri asia on sitten, kun ollaan harjoittelun äärellä. Suorituksissa joutuu kuitenkin niin paljon pinnistämään oman suunnitelman ja ajatusten kanssa, ettei siihen kaipaa hirveästi ulkopuolisia mausteita. Nämä ovat erittäin yksilöllisiä asioita. Esim. taustallani paljon vaikuttanut Koskisen Pasi antoi poikasen lentää, jota arvostin paljon. Liika huopaaminen rupiaa ottamaan päähän. Luonne kysymys sekin. Entisenä keihäänheittäjänä minulla on erittäin latautunut mielentila, kun olen suorittamassa. Saatan olla jopa hieman vihainen. Joskus se häiritsee vähän itseänikin. Urheilija on kuitenkin parhaimmillaan aitona itsenään.

                   Yhtä kaikki, kaksi tarpeellista ja erittäin hyvää neuvoa sain kahdelta ystävältäni. Toinen tuli Hietapuolen Bekeleltä, joka muistutti osuvasti, että "janoon kuolee ennen kuin nälkään". Toinen taas Leskelän Jyrkiltä: -"Älä anna lihaksen jäähtyä". Pasin kanssakin puhumme pari kertaa puhelimessa, mutta enempi se on sellaista henkistä varmistelua ja fiiliksen nostoa. Pasin ääntä on aina mukava kuulla. Ja olipa Pasi kerran pahassa paikassakin, kun soitin, heh,heh...

                 Mäkstölöy -huudot kaikuvat. Joka reissu tulee jotain ihmeellisiä sanoja. Pärjäisiköhän tuolla sanalla Unkarissa? Mennään torstai-iltapäivää kohden. Kaksi miestä kerää kilometrejä nöyrästi. Jos ei ole ennen suoritusta nöyrä niin aikansa kierrettyään samaa rataa, tulee nöyräksi. Garmin Team Nivala (minä, Janne, Joni, Jani ja Keijo) pitää kaiken aikaa hullun hauskaa chattia whatss appissa. Ei olisi uskonut kuinka piristävää läppää siellä saatiin aikaiseksi - vaan mitä poijjat?

                 Toisessa osassa mm. Mitä Janne keksi myöhään torstai-iltapäivällä motivoidakseen itseään tuleviin kilsoihin? Ja mikä soppa siitä syntyi? Se ja paljon muuta jatko-osassa   #lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 2/3, joka ilmestyy lähiaikoina... Tässä kuva tieto ja ruokailukeskuksesta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.9.2014

#lihr100h STATISTIIKKA

                       Kun numerot otetaan ulos datamittareista, ovat ne koruttomia ja kylmiä. Numeroita katsoessa et pääse faktoja pakoon. Tein eilen loppuneesta 100h juoksusta (Jannella 100h kävely) mielestäni aika tanakan tilastopläjäyksen, jonka tässä esittelen. Muutama sana kuitenkin luennan tueksi.

                       Lenkkiaika: Siihen kuuluu se aika, jolloin kello oli päällä. Ja kello oli päällä kaiken aikaa - oli sitten vuorossa juoksu, kävely, pusikossa/keraamisella käynti, juomien tai syömien ottaminen. Joillakin lenkeillä joutui kesken lenkin käydä myös vaihtamassa esimerkiksi sukkia tai lisäämässä rasvaa - vähentämässä vaatetta, lisäämässä vaatetta. Tuo kaikki sisältyy lenkkiaikaan, joten katsoessanne lenkkien ja vuorkausien keskivauhteja, huomioikaa edellä mainittu.

                       Huolto/lepoaika: Tuo aika alkoi käydä armottomasti heti, kun kello painettiin pysähdyksiin, lenkin liike loppui. Huolto/lepoaika päättyi aina vasta sitten, kun kello seuraavan kerran käynnistyi. Nopein huolto/lepotauko oli kohdallani 4.vrk:n viimeisen ja toiseksi viimeisen lenkin väli. 22minuuttia. Tuona aikana siis huolsin itseni. Vaihdoin osan vaatteista. Tsekkasin jalat ja kaikki muutkin kriittiset paikat. Rasvaa lisää. Edellinen lenkki talteen koneelle. Söin ja join. Eli aika marginaalinen oli se aika, kun olin levossa. Brutaalia, kuten Jonte-Konde hyvin kuvasi. Siinä ei paljon meikkailtu.

                      Varsinainen blogi tulee sitten aikanaan. Näin yleisesti voin kuitenkin todeta, että me molemmat voimme hämmästyttävän hyvin. Janne oli ollut aamulla jo metillä. Itsekin voisin tarvittaessa vaikka juosta. Tosin vasen akilles (alla kuva) ei siitä varmaan tykkäisi. Mutta jalalla - ja jaloilla - kärsii kävellä aivan normaalisti. Jälkiturvotukset kuuluvat muutoinkin tähän lajiin.

1.VRK		Onni				Janne
				kilsat				kilsat
1.lenkki		2:01:31		20,2		2:05:26		12,6
lepo/huolto		0:35:00				0:35:00
2.lenkki		2:06:51		20,2		2:03:47		12,6
lepo/huolto		0:53:00				1:16:00
3.lenkki		2:01:23		18,7		2:12:13		12,6
lepo/huolto		0:43:00				1:25:00
4.lenkki		1:26:28		12,9		2:12:15		12,5
lepo/huolto		0:38:00				6:10:00
5.lenkki		1:25:54		13,0		1:57:00		10,0
lepo/huolto		3:53:00				1:11:00
6.lenkki		1:47:55		15,7		1:51:10		10,0
lepo/huolto		1:04:00				1:02:00
7.lenkki		1:36:51		14,3
lepo/huolto		1:10:00
8.lenkki		1:07:52		10,0
lepo/huolto		1:30:00
				kilsat				kilsat
1.vrk yht.				yht.				yht.
lenkkiaika		13:34:45				12:21:51
lepo/huolto		10:25:15		125,0		11:38:09		70,3
vauhti		0:06:31				0:10:33
2.VRK		Onni				Janne
				kilsat				kilsat
lepo/huolto		0:00:00				0:06:00
1.lenkki		1:46:20		15,8		1:52:33		10,0
lepo/huolto		0:48:00				1:06:00
2.lenkki		1:49:51		15,8		1:51:09		10,0
lepo/huolto		1:06:00				1:31:00
3.lenkki		1:30:32		12,8		1:55:52		10,0
lepo/huolto		0:38:00				1:34:00
4.lenkki		1:34:57		12,8		1:50:25		10,0
lepo/huolto		0:44:00				6:16:00
5.lenkki		1:27:27		11,8		2:09:08		10,3
lepo/huolto		6:00:00				1:09:00
6.lenkki		1:42:41		14,4		1:58:48		10,2
lepo/huolto		0:39:00				0:43:00
7.lenkki		1:22:05		11,6
lepo/huolto		0:43:00
8.lenkki		1:08:23		10,0
lepo/huolto		1:11:00
				kilsat				kilsat
2.vrk yht.				yht.				yht.
lenkkiaika		12:22:16				11:37:55
lepo/huolto		11:37:44		105,0		12:22:05		60,5
vauhti		0:07:04				0:11:32
3.VRK		Onni				Janne
				kilsat				kilsat
lepo/huolto		0:05:00				0:15:00
1.lenkki		1:47:44		14,4		1:54:41		10,1
lepo/huolto		0:43:00				1:02:00
2.lenkki		1:53:43		15,7		1:59:39		10,1
lepo/huolto		0:47:00				1:06:00
3.lenkki		1:37:30		12,9		1:51:29		10,0
lepo/huolto		0:51:00				1:10:00
4.lenkki		1:18:41		10,0		1:53:49		10,0
lepo/huolto		0:54:00				6:52:00
5.lenkki		1:27:30		10,5		2:19:39		11,5
lepo/huolto		5:53:00				1:05:00
6.lenkki		1:38:15		11,5		1:40:48		8,7
lepo/huolto		0:45:00				0:49:00
7.lenkki		1:24:50		10,0
lepo/huolto		0:42:00
8.lenkki		1:17:34		10,1
lepo/huolto		0:56:00
				kilsat				kilsat
3.vrk yht.				yht.				yht.
lenkkiaika		12:25:47				11:40:05
lepo/huolto		11:34:13		95,1		12:19:55		60,4
vauhti		0:07:51				0:11:35
4.VRK		Onni				Janne
				kilsat				kilsat
lepo/huolto		0:03:00				0:16:00
1.lenkki		1:36:19		12,0		2:00:45		10,3
lepo/huolto		0:55:00				1:10:00
2.lenkki		1:38:06		11,9		1:55:24		10,1
lepo/huolto		0:47:00				1:10:00
3.lenkki		1:27:38		10,1		2:01:27		10,1
lepo/huolto		0:50:00				1:00:00
4.lenkki		1:39:13		11,1		1:53:42		10,0
lepo/huolto		0:50:00				7:23:00
5.lenkki		1:29:44		10,1		1:55:36		10,0
lepo/huolto		5:24:00				0:50:00
6.lenkki		1:32:56		10,7		1:52:52		10,0
lepo/huolto		0:37:00				0:32:00
7.lenkki		1:30:16		11,5
lepo/huolto		0:44:00
8.lenkki		1:08:14		8,7
lepo/huolto		0:22:00
9.lenkki		1:24:58		10,3
lepo/huolto		0:00:00
				kilsat				kilsat
4.vrk yht.				yht.				yht.
lenkkiaika		13:27:24				11:39:46
lepo/huolto		10:32:36		96,4		12:20:14		60,5
vauhti		0:08:23				0:11:34
5.VRK (4h)		Onni				Janne
				kilsat				kilsat
lepo/huolto		0:56:00				0:36:00
1.lenkki		0:50:28		5,8		2:01:48		10,5
lepo/huolto		2:14:00				0:34:00
2.lenkki						0:31:30		2,8
lepo/huolto						0:17:00
				kilsat				kilsat
5.vrk (4h) yht.				yht.				yht.
lenkkiaika		0:50:28				2:33:18
lepo/huolto		3:09:32		5,8		1:26:42		13,3
vauhti		0:08:42				0:11:32

KAIKKI YHTEENSÄ!!!
matka		427,3				265,0
lenkkiaika		52:40:40				49:52:55
lepo/huolto		47:19:20				50:07:05
vauhti		0:07:24				0:11:18
Lenkkien määrä		34				26
keskipituus/lenkki		12,56km				10,19km

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.9.2014

VAJAA 3 VUOROKAUTTA 100h STARTTIIN

                       Olen elämäni kunnossa. Mitä se tietää? En haluaisi olla tylsä tai kuiva, mutta "vain" käytännössä sisäistä rauhaa. Voisin selittää asiaa pitkästikin. Moni varmaan kuuntelikin eilen TV1:n lähettämän Inhimmillinen tekijä ohjelman urheilijoiden kokemuksia sisäisestä rauhasta. Siellä mm. ystäväni Pasi Koskinen kertoi sisäisestä rauhasta. Samoin Mirja Kärnä ja Simo Kurra. Ohjelma on nähtävissä Yle areenalla. TÄSSÄ linkki.

                      Vaikka koen edelleen olevani matkani alussa, olen jo sen verran monenmoista suoritusta kokenut, että sisäinen rauha tietää vain rentoutta, turhan väistymistä. On turhaa ruveta paukuttelemaan henkseleitä, kun ollaan lähdössä 100h juoksua päin. Kesäkuun kokemus opetti, että olet niin hyvä kuin edellinen askeleesi. Jokainen uusi askel voi tuoda uuden asian tullessaan. Yksikin oikein huono askel voi vetää maton altasi. Toki tiedän onnistuessani tekeväni mieltä entisestään rauhoittavan tuloksen. Silti sisälläni velloo skitsofreenisesti valtava palo, joka antaa minulle paljon energiaa. Olen niin innoissani ollessani jo näin lähellä yhtä unelmaani - päästä kokeilemaan taas omien siipien kantavuutta. 100h juoksu ei ole enää "tuosta-vaan-leikkiä".

                     Kesäkuun 6vrk juoksuun verrattuna lähden muuttamaan aika monia asioita. 1) Juoksen ilman kantamuksia. Kesäkuussa juoksin juomareppu selässä. 2) Lenkit kestävät n.2h. Kesäkuussa pääsääntöisesti 2h30min-2h45min. 3)Huoltotaukojen pituutta ei ole ennalta määritelty. 4) Kesäkuussa juoksin ensimmäisen vuorokauden aikana lähes 15h. Nyt uskon juoksuajan olevan n.13h/vrk, ainakin aluksi. 5) Jalkojen liiallista puristamista sukilla tai nauhoituksella vältetään enemmän. Näillä toimilla uskon pysyväni pidempään paremmassa energia tilassa ja muutoinkin kokonaisuudessaan ajattelen yllä olevien muutosten auttavan minua ainakin pidemmälle tavoitteissani.

                    Muutamat juoksukaverit ovat kyselleet vuorokausikohtaisista kilometri tavoitteista. Ennusteen tein seuranta sivulle, mutta se ei ole kuitenkaan minulle mikään kaava, jota pitkin menen vaan pelkkä ennuste. Toki se ei toivottavasti kauas nakkaa. Minulle on myös kokeneilta tahoilta kerrottu, mikä on liikaa/vuorokausi. Kesäkuussa, ja sen jälkeenkin. Ja vieläpä hyvin perusteinkin. Itse keskityn vain siihen, että menen sen 2h kerrallaan totuttamaani helppoa etenemistä ja sen jälkeen huollan itseni seuraavaan samanlaiseen pompsiin. Sen verran varmasti kilsoja tulee seurattua, että saatan passata itseni hieman enemmin nukkumaan eka iltana, jos kilsoja on tietyn verran. Nousseen kunnon ansiosta ajattelen minulla olevan hieman enempi rauhallisuutta ihan kaikkeen tekemiseen, vaikkei se mikään ongelma ollut kesäkuussakaan.

                     Neste -ja energiahuolto on tietysti myös isossa roolissa. Sekin on sopivan tarkasti mietitty. Tietysti tulee muuttuvia tekijöitä, mutta lähtöajatus on olemassa. Eli joka toisen lenkin jälkeen lämmintä ruokaa ja joka toinen tauko voi olla muutakin. Kolmet - neljät kengät otan mukaan. Koti on siksi lähellä, että voin tarvittaessa hälyttää sieltä vielä jotkut kengät lisäksi, jos tulee tarvetta. Sään puolesta näyttäisi onnistavan oikein toden teolla. Sellaista puolipilvistä/aurinkoista kaikki päivät. Oliko yksi vähän pilvisempi, mutta ei ainakaan selvää sadepäivää. Lämpötila päivällä +14/+17 ja yöllä +1/+8. Oikein hyvä ja helpottaa montaa asiaa.

                    Tietysti kerhon syysultrana on kiva nähdä kerhon poikienkin tekevän omaa parastaan. JayLeno koko 100h ajatuksella ja Pumppi ainakin miehekkään ryppään muodossa. JayLeno odottaa n.250-300km tulosta. Pumppi ei ole puhunut mitään, mutta uskon hänenkin pystyvän halutessaan 200km tulokseen. Vai mitä, Pumppi? Pieni "pelko" on, että meidät löytää muutkin (heh,heh), joten saatamme pian saada juoksuseuraa muistakin juoksututuista/kavereista.

                   Enempiä lätisemättä. Palataan. Muistakaa seuranta sivu. Ja Twitter seuranta #lihr100h

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.9.2014

100h JUOKSUUN VIIKKO AIKAA

                          Kun juoksu ei päätykkään... pala tulevaisuudesta...

                          Päivä on hyvällä alulla. Kello 12. Lähden rauhallisin mielin juoksemaan. Juoksen kaksi tuntia täyteen. Otan nestettä, otan energiaa. Riisun hikoutuneet vaatteet pois päältäni. Sitten suihkuun? Ei, vaan kuivaa, uutta lenkkivaatetta niskaan ja sitten uudestaan sama kaksi tuntia, samaa reittiä. Ja sitten taas - ja taas. Välillä vähän pidetään jalkoja ylhäällä. Ripustellaan kosteita vaatteita kuivaan. Rasvataan ihoa - huolletaan. Välillä syödään hieman paremmin, lämmintä ruokaa. Mutta sitten taas, ja aina vaan. Puolen yön maissa mennään sitten viimeistään suihkuun ja vähän huolletaan. Sen jälkeen nukutaan muutama tunti. Viimeistään klo.6 ollaan taas samalla lenkillä. Taas kaks tuntia. Nestettä ja energiaa, sitten taas uudet kuivat vaatteet päälle, ja sitten taas - ja aina vaan.

                          Tuohon kaikkeen ei vain mennä, siihen on pakko valmistautua niin harjoittelemalla kuin myös henkisesti. Jossain vaiheessa itse ultrajuoksijaakin alkaa vähän ahdistaa, jos ei fyysisesti, niin ainakin henkisesti. "Aina vaan - ja sitten taas". Se ei vain mene itsestään.


                         Jotkut laskevat pehmeään sohvanojaan nojaten laskimella, mitä se vaatii, kun juoksee esim. 100h aikana 300km tai 400km. 80-100km saattaa vetää vuorokaudessa jokunen kohtuu helpostikin. Mutta miettikääpä, kun sitten herätyskello soi seuraavana päivänä klo.5.05. Ja sama alkaa uudestaan, aina vaan. Jalat on kenties jäykät, kipeät ja jopa tyhjätkin, mutta silti sinun täytyy löytää keino päästä taas eteenpäin. Ja vieläpä siten, että jää voimia päästä liikkeelle myös seuraavana ja sitä seuraavana päivänä.


                         Olen Yiannis Kouroksen kanssa samaa mieltä siitä, että todellinen ultrajuoksu alkaa vasta sitten, kun on menty päivä ja kaksi, ja mennään aina vaan. Itse pääsin kesäkuussa aloittamaan kolmatta vuorokautta. Nyt haluan nähdä viidennen päivän alkavan ja kulkevani yli 400km. Ja ennen kaikkea mitä siitä jää mieleen, sisälleni. Miltä se tuntuu. Miten siitä selviää jne. Kiehtovia kysymyksiä kaikki. Jokin käsitys tuli kesäkuussa, mutta se vaatii nyt uuden kokemuksen, jotta käsitys laajenee.

                          Tasan viikon päästä se alkaa. Seuranta sivu on TÄÄLLÄ ja seuranta/keskustelu #lihr100h  

                       Tässä on ollut vähän ongelmia tuon oikean jalan nivusen/lonkan kanssa. Ennen 6vrk juoksua oli vasemman jalan nivusessa. Tänään kävin vielä hierojalla. On siellä vaan kovat kiristykset. Täytyy toivoa, että nivunen/lonkka asettuu ja vetristyy tämän viimeisen viikon aikana. Aikaisemmilla kerroilla ennen koitoksia vaivanneet jutut eivät ole sitten vaivanneet itse koitoksessa. Toivotaan, että sama linja jatkuu. Yksi vaihtoehto olisi levätä loput päivät. Viimeksi liiallinen keventely vei tuntuman juoksusta, joten sitäkään en haluaisi. Täytyy mennä siis "herkällä korvalla" suunniteltua ohjelmaa pitkin, joka ei kyllä ole mikään hirmu kova.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.9.2014                 

JUOSTEN KISKOBUSSIN KYYTIIN 33KM

                         Sellainen elämysretki oli ohjelmassa. Ja sellainenhan siitä tuli, hauska ja sivistäväkin reissu. Kaiken aikaa mentiin noin kuuven ja puolen minnuutin vauhtia. Silleesti tietysti vauhdit vaihteli, että 4min aina hölököteltiin ja sitten minsa käveleskeltiin, joten juoksuvauhti oli siinä kuuven kantissa.

                         Meitä oli viis jamppaa matkassa. Näin pitkälle yhteislenkille oli kaksi uuvempaa kaveria. Molemmat selvisi reissusta varsin heleponnäkösesti. No, onhan pojat jo kyntensä näyttäneet puolimaratonilla ja toinen täydelläkin matkalla. Tällänen 33km retki näky kääntyvän sangen heleposti. Pojat kuulostaa olevan niin lahajakkaita, että tekevät halutessaan hienot ennätykset vuosien saatossa.

                        Jonkun verran koiteltiin kierrellä noita maalaisseutuja, jotta ois rattosampaa jolokotella tuo matka (klikkaamalla saa kuvan isommaksi)

                      Kaikille taisi olla sopivasti ennen kulkematonta baanaa. Ja kun vauhtiin päästiin, alkoi juttukin lentää hyvään malliin. Paluumatkalla junassa jo nauratti lähes juttu kuin juttu. Tuumattiin siinä, ettei me taijja tarvita ravintolavaunua.

                        Ite otin poikkeuksellisesti tämän lenkin paastopainotteisena. Siirtymiseen päivineen päivä kesti yli 4h. Sinä aikana 50%:ksi lantrattua tuoremehua join 7dl, ei muuta. Liekkö johtunut siitä, mutta näin potun tiellä 30km kohilla. Muut oli vähä, että mikä pottu, mutta kyllä siellä p**kele pottu oli - vai tä? :) ... Jep, no anyway, ruoka ja neste maittoi kyllä sitten kotona.

                        Ainoa negatiivinen asia oli, että nivunen oli jonkun aikaa lenkin jälkeen häijjyn tuntunen. Täytyy nyt ottaa kyllä tarkasti tämä viimeinen reilu viikko, jotta ei mene heti kättelyssä torsoksi "oma karsinta juoksu Unkarin 6d kisaan". Eli vähintään 400km pitää juosta 100h aikana. Että ehjänä sais olla nuin niin kuin lähtiissä.

                      Lenkki näytti olevan kaikille oikein lepponen ja helppo, joten lenkin kaikki hurjimmatkin fantasiat täyttyi reilusti. Tässä lenkin data. Ja varmasti laitettiin lopuksi juna haisemahan!!!
 
 Lopuksi pieni video reissusta. Että kiitosta vaan kamuille!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.9.2014