PIZZA

                      On sunnuntai. Usein viikonpäivä täytyy varmistaa joltakin lähellä olevalta - usein töissä. Nyt olen lomalla, joten päivissä sekoilun riski kasvaa. Siksipä aloitinkin tämän kirjoituksen ajatuksen kanssa, jotta viikonpäivät tulisi kohdalleen. Vielä ollaan ilmeisesti ajantasalla.

                     Lauantaille oli suunnitteella koko perheen pizza-ilta. Siksipä olikin hyvänkuuloinen ajatus käydä perjantai vaeltamassa tuolla I-SR2014 takalenkillä. Tuosta reissusta voi halukkaat lukea kirjoituksen TÄSTÄ. Olihan melkoinen reissu taas. Voikohan tuota reittiä mennä edes helposti?

                     Tosiaan unohtui pohjalliset kokonaan molemmista kengistä. Vasemman polven sisäsyrjäni ei tykkää siitä, ettei kengässä ole footbalancen yksilöllisesti Ylivieskan InterSportissa muotoiltua pohjallista. Sen sai taasen huomata. Onneksi polvi alkoi hyvin palautua vaelluksen jälkeen.

                     Lauantaina - kuten jo perjantai-iltana - annoin polvelle jäitä. Sen olen todennut avittavan tuota vaivaa. Ja niinhän polvi alkoi hiljalleen lauantaipäivän aikana menemään siedettävämpään suuntaan. Ja koittihan vihdoin se hetki, kun poika tuli yökylään ja lähettiin mummolavierailun jälkeen hakemaan pöytä täyteen pizzaa!

                      Mikäpä sen täydellisempää täydenvatsan olotilan viettoa kuin katsoa telkkarista avaraluontoa. Se on minun suosikki ohjelma. Usein ohjelmat myös puhuttelevat. Niin tälläkin kertaa. Aiheena oli mm. Biisoneiden kiima. Biisoneillahan mies on sonni ja nainen lehmä. Mitä tuosta ajattelette, jos nimimääritelmät käännetään ihmisille? Käsittääkseni sonnia pidetään "melkoisena miehenä", ja on lähinnä positiivisen kuuloinen kaijultaan. Lehmä on taas nimittelynä naiselle erittäin loukkaava. Silti nuo Biisoni sonnit kuola valuen taistelevat verissäpäin lehmistä! Heille lehmät ovat kiihoittava kohde, niin ei taida olla kaksijalkaiselle sonnille.
         
                    Toisena avaraluonto bongauksena jonkun hämähäkkilajin astetta drankempi "soidinmeno", jossa uros koittaa tanssia ja tehdä kaikkensa tehdäkseen vaikutuksen naaras hämähäkkiin. Vaihtoehdoissa on tosi tyly kontrasti: Uros joko pääsee kiipeämään selkään laittaakseen kädellä tavarat sisään tai toisena vaihtoehtona naaras SYÖ uroksen! Kovat on panokset tuolla eläinpuolella. 

                    Kumpu oli illan koittaessa edelleen sangen täysi. Täyteläinen, mutta jäykkä ruho olikin siinä iltakympin jälkeen valmis untenmaille.

                    Mitä sitten tapahtuikaan? Siinä unimatin maan portilla, jo jalkojen sätkytellesäni alkoi alitajunnassa v*t*ttaan täyteläinen ja jäykkä olotila. Aloin kaipaamaan kompressiosukan puristussa pohkeissa, ihon myötäistä trikookangasta reisillä... Ja 5min päästä huomasinkin olevani jo TÄYSISSÄ tamineissa menossa ulkoilemaan. Ja niin lähin lykkäämään kohti pimeitä polkuja tuossa vähän ennen ilta yhtätoista! Tulikin siinä kierreltyä lähes 12km yöjuoksu lenkura. Jopas olikin paljon parempi olo ja unikin maistui. Ja polvikin toimi lähes moitteetta. Mitä nyt pakaraläpsyissä se jäykisteli. Vauhtikin lisääntyi vaivihkaa pimeällä polulla. Liekkö kuitenkin vielä pieniä jäänteitä pimeässä liikkumisen peloista? Liikunta ja pelko ovat huumetta, jota täytyy saada lisää - totesi yksi ystävä.

                    Mikä oli tämän tarinan opetus? Täytyy tehdä siten kuin syvät aistit haluavat. Tällä haluan sanoa, ettei tämä minunkaan harjoittelu ole mitenkään järkevää läheskään aina. Vaistot ohjaavat - ja ennen kaikkea annan niiden ohjata minua - ainakin jossain määrin. Siksipä teenkin ajoittain ei niin kehittäviä lenkkejä ja tempauksia. En hae pikavoittoa vaan täyteläistä elämää.

                   Eppu Normaali on näköjään mottoni tiennyt jo aika päiviä sitten...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.10.2014

CROSBY 500 SYÖTTÖPISTEESEEN VAIN 544 OTTELUSSA

                     Viime yönä, varhain aamulla Suomen aikaa Pittsburgh Penguinsien Sidney Corsby, 27, teki nhl-historiaa saavuttamalla 500 syöttöpisteen rajan kuudenneksi nopeimmin koko 97-vuotta vanhassa nhl-liigassa. Crosbya nopeammin 500 syöttöpisteeseen ovat nhl-historiassa yltäneet vain: Wayne Gretzky (352 ottelussa), Mario Lemieux (433), Peter Stastny (507) ja Bobby Orr ja Peter Forsberg (522 ottelussa). Ja nyt siis Crosby 544 ottelussa. Kaiken kaikkiaan Crosbyn uran tehopisteet näyttävät nyt 778 (278+500) pistettä. Crosby siirtyi myös nhl:n pistepörssin kärkeen.  Juhlaottelun kooste tässä.

                     Tästä voit lukea kaikista Crosbyn uran merkkipaaluista.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.10.2014

PALAUTUMIEN #lihr100 osa.2 ja KEHITTYVÄ maailma

                       Joko oot palautunut? Vuoden arvattavin kysymys. Ja en muuta vastausta tässä vaiheessa voinut kuvitellakaan kuin, että: En... voidaan hetki loitota...

                       Kävittekö Siwassa joskus 90-luvulla? Hieman sulkeutuneena, kassaneitin katsetta varovaisesti tapaillen. Hihnalla eteenpäin menevät itse valitut ostokset: Punainen malboro ja sixpack lahden erikoista, lasipulloissa. Nyt - vaivaiset 24-vuotta myöhemmin - katson kassaneitiä rohkeasti silmiin ja näytän tuoreimman viestin. Ajat ovat muuttuneet. Nyt lähden kaupasta paketin kera, jossa on uudet juoksusukat.

                       Maailmassa trendit vaihtuu. Ihmiset kehittyy - pääasiassa. Aivan kaikkea en vielä allekirjoittaisi. Viime vuosien yksi näkyvimmistä trendeistä on olleet ripsien pidennykset. Oletteko nähneet? Vai luulleet ripsien alkaneen kasvaa? On hauskaa seurata, kun esimerkiksi kauppojen kassoilla aloittaa nuori tyttö maantienvärisillä hiuksilla, lähes ripsettömänä kesätyön. Kesän lopussa hiuksissa on vähintään kahta väriä ja ripset ovat lähes kaksi senttiä pitkät. Kaikki kehitys päättyy siihen, kun pyydetään kuittia... Mutta onhan värikästä ja pitkät ripset.

                     Se siitä. Maailma menee eteenpäin. Sanotaan. Jossain mielessä olen kuitenkin valmis yhtymään tuohon.  Kuulin tänään radiosta TUTKIMUSTULOKSEN, jossa nähtiin 85-95 -vuonna syntyneiden lapsien vanhempien antaneen luovan kasvun alustan. Tämän johdosta he ovat innovatiivisempia, kekseliäämpiä, luovempia ja persoonallisempia. Monet näkevät vain ne negatiiviset esimerkit, mutta kuinka monella on ROHKEUTTA myöntää ne positiiviset? Ei monellakaan. Sillä monet nuoret eivät mene sitä polkua "jota on aina menty, joka on aina toiminut" - vaan sitä, joka on tullut heidän sisältään, oivalluksena. Tästä käytetään sanaa: kehitys. Pidän tuosta. Onnistuinkohan leikkimään itseni tulevaisuuteen? Arvostan useimpia vanhoja totuuksia ja mielipiteitä, mutta katson aina uusia tapoja kohden. Joskus olen miettinyt olevani vastarannan kiiski, mutta ehkä olenkin vain kehittyävä nuori.

                     Oli ÄÄRIMMÄISEN hienoa nähdä miten hyvän keulakasvon on polkujuoksu saanut. Janne Hietalan esiintyminen hakee vertaistaan. Olen myyty. KATSOKAA, ja huomaatte miksi. Jos ette huomaa, emme ole samalla levyllä.

                     Jos joku UUSI lukija ei tiedä, niin tämmöinen juttu on alla. Kokeilin tuossa miltä tuntuisi harjoitella. Ei onnistunut vielä vaan minut "heitettiin" takaisin sohvalle odottamaan. Kävin 5 päivää sitten hölkkäämässä kevyesti 3,5h/25km I-SR2014 -reitillä. Siellä olen kuvainnollisesti edelleen. Tuo oli siis Torstaina. Se oli liikaa - tässä vaiheessa. Perjantaina kävin erittäin kevyesti 5,3km palautteleen. Sitten olin kaksi päivää tekemättä mitään. Kolmantena päivänä sauvakävelin 2h. Olin siis kolme päivää juoksematta. Normaalitilanteessa olisin suorastaan lennossa. Mitä se oli sitten tänäään maanantaina?

                       Varhaisaamuna kävin Pumpin kanssa heräileen 8,5km verran. Aivan superkevyttä. Keskisyke 112. Sitten tunnin unet ja 2,5h palautuksella verraten edellisen lenkin lähtöaikaan kohti 12,4km Pk2 lenkkiä. Voi taikkeri! Mitä puuroa. Odotin eka kilsan täyttymisestä lähtien milloin aukeaa, vain huomatakseni olevani markkinoilla, jotka ovat kiinni koko pitkän päivän. Hyvä kun  jaksoin kotiin. 12,4km@5:26(avg.140). Kauheaa! Ei niinkään data, vaan tunne. Hyvä, kun pääsin kävelemään lenkin jälkeen.

                      Päivä jatkui remppaa tehdessä. Pari tuntia maalausta tuntui palauttaneen jalat. Kävin iltasella "palauttelemassa" 5,3km. Pyh, ne olivat kuin tulehtuneet lonkanseuduilta aina reiden yläosiin asti. Moni lähipäivien ajatus rapisi sen siliän tie. Tosin olisin ollut yllättynyt, jos olisin jo tässä vaiheessa päässyt kiinni harjoitteluun. Mennään elimistön ehdoilla - niinkuin aina. Lähes, aina. Ultrajuoksija ei aina voi odottaa, mutta nyt voi.

                     Tänään juoksua siis 26,2km (8,5km + 12,4km + 5,3km). Tuo olisi harjoitteluvalmiina mukava peruspäivä, mutta ei nyt. Nyt on aika rauhoittaa ja lähteä sitten taas maastossa kävelemisestä liikkeelle. Kuten olen aikaisemminkin sanonut - tässä menee niin kauan kuin menee. Ei tämä ole sen kummempaa. Silti harmittaa vietävästi varsinkin BodyPumpin väliin jääminen, sillä katson, että sieltä saisin uutta voimaa jalkoihini.

                      Ilokseni täytyy silti todeta, että akilleksien tilanne on parempi kuin koko kesänä. Akillesvaivahan oli suurin uhka #lihr100h suorituksessani, nivusvaivan ohella. Ettei ollenkaan hullumpi juttu. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että vähän vaimmennetut juoksulenkkarit ärsyttävät nilkanseutua ja säästävät lonkanseutua. Puolestaan vahvasti vaimennetut toimivat päinvastoin - kuormittavat lonkanseutua ja säästävä nilkanseutua. Mitä kukin tarvii kulloinkin. Kaiken a ja o on tietenkin juoksutekniikka ja etenkin juoksun RENTOUS. Jännittynyt lihas jäykistyy, oli alla minkälainen kenkä tahansa. Mahdollisimman rento tekniikka mahdollistaa vähemmän ongelmia aiheuttavan lopputuloksen, mitä jalkojesi terveyteen tulee. Parasta olisi, ettei sinun tarvisi katsoa alas eikä ylös - vaan eteenpäin, sillä sinne käy tiemme. Ystäväpiirissäni on minimalistia ja hokaa, toivon vain kaikille tervettä syyslokaa!

                    Tämä tällä erää. Katsotaan tuleeko vol.3 vai joko ens kerralla harjoitellaan.

                    Moni (toivottavasti) on kiinnostunut myös henkisestä palautumisestani? Eikö vain? No, vastaukseni on tämä:

                     Kenen ansio? Vastaus: Perheeni.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.10.2014    

#lihr100h JUOKSUSTA PALAUTUMISESTA JA HARJOITTELUSTA

                       Palautuminen on iso sana, jonka taakse kätkeytyy paljon tekijöitä. Fyysinen ja psyykkinen puoli sisältää monia alueita sekä vivahteita. Lihaksisto, aineenvaihdunta, hermosto, jänteet, nivelet, uni, psyyke, verenkierto, rasituksen sieto eri tasoilla, jopa luusto - mitä lie jäikin vielä mainitsematta, mutta yhtä kaikki - lista on pitkä.

                       Minulla on vielä palautuminen kesken moneltakin osin, mutta toisaalta olen jatkuvasti edistynyt palautumisessa. mm. Unentarve on ollut edelleen poikkeuksellisen iso. Tarkkailen palautumistani kaiken aikaa. Suunta on hyvä, mutta voin vastata kysymykseen, olenko palautunut? En. Siinä määrin palautuminen on edistynyt, että olen voinut tehdä jo jotain palautumisen edistymisen arviointiin tarvittavia testejä. Yksi oli pari päivää sitten tekemäni kevyt 25km juoksulenkki I-SR2014 etulenkillä. Tuo vaellusreitti on haastava, kuten siellä käyneet tietävä. Reilu 3,5h meni yllättävän helposti, mutta olotila n.30min-3h lenkin jälkeen oli katabolinen. Pohjaton energian ja nesteentarve, sekä kokonaisvaltainen heikotus. Eli fyysisesti suoritus oli helppo, mutta harjoituksen jälkeinen elimistön normalisoituminen ei lähtenyt käyntiin lähes ollenkaan.

                      Juoksin tällä viikolla 56km. En haluaisi kovinkaan paljoa puhua kilometreista. Sen sijaan haluaisin kertoa, että juoksin lähes 7 tuntia, josta yli puolet maastossa, soilla, poluilla ja jopa umpimetsässä. Tuo kaikki viiden päivän sisällä. Jälkimmäinen kertookin(?) varmaan, että tarjottu rasitusmäärä oli tässä kohtaa sangen riittävä. Lepään tämän lauantain ja huomisen sunnuntain. Aloitin eilen perjantaina yövuorot, jotka loppuvat maanantaina. Harjoittelussa täytyy katsoa niin paljon muitakin asioita kuin pelkkiä numeroita jne. Tietysti tuo on monille lukijoille selvää pässinlihaa, mutta joskus selvätkin asiat on hyvä kerrata. Ihmisillä on taipumus sokeutua omaan tekemiseen. Jokaisella. Joka muuta väittää, on jo sokeutunut omaan tekemiseen.

                      Käyn siis yöt töissä nyt viikonloppuna, enkä harjoittele kahteen päivään. Tarkoituksellista. Hieman venyttelen ja esim. juon nesteitä hyvin. Palaudun. Valmistaudun vähän harjoittelemaan ensi viikolla. Vähän kilometrejä, mutta määrä kasvaa moninverroin. Samalla suhteellinen rasitustaso tuodaan paljon alemmas. Tasapaino täytyy muistaa.

                     Monet kyselevätkin, miten rakennan harjoitteluviikkojani, joten ilahdutan nyt teitä julkaisemalla hyvinkin tarkan suunnitelman ensi viikolle. Toki muutan sitä, jos siihen tulee tarvetta - mutta lähtökohtaisesti. Osa tulevan viikon jutuista on yhteislenkkejä, joten tervetuloa * merkkisiin harjoituksiin mukaan, jos aikataulut sopii. :=)


Ma 13.10. n.klo.15.30 Pyssymäellä sauvakävelyä n.120-130min.

*Ti 14.10 klo.5.30 Varhaisaamun aamulenkki 7km, josta yhteislenkin osuus 4km, alkaen Uikko-Amisristeyksestä klo.5.30.

Ti 14.10. klo.9.00 Hiekkateillä 12,4km Pk2, eli noin @5:00 vauhdilla ilmeisesti.

*Ti 14.10. klo.18.00 Hiekkateillä 5km palauttelu hölkkä alkaen Olkkosentieltä.

Ke 15.10. klo.19.15 BodyPump miehille 1h, jos maalauksessa rasittunut niska antaa myöden

To 16.10. klo.9.30 Metsä/maastolenkki näljännevalla n.13km.

*Pe 17.10 klo.7.00 Sauvakävelyvaellus I-SR2014 takalenkki n.36km/8-9,5h. Alkaa Lahnajärven kohdalta.

* La 18.10. klo.5.15 Uikko-Amisristeyksestä alkaen yhteis hiekkatielenkki n.10km. Oma aamulenkki yhteensä n.13km.

Eli juoksua vain n.50km. Kävelyä n.48km. 1h tehojumppaa. Ja aikaa menee tuohon kaikkeen reilusti.

Ps. Huomasiko kukaan, että universiumin paras jääkiekkoilija jo lähes 10-vuoden ajan ollut pelaaja aukaisi uuden kauden maukkaasti?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.10.2014

#numu42h vaellus - SYVENTYMINEN

                       Pe 31.10.2014 klo.18 - Su 2.11.2014 klo.12 lähden SYVENTYMÄÄN I-SR2014 -vaellusreitille. Reitin mitta Pyssymäen pihalta saakka on n.57-57,5km/kierros. Kierrän sen kahdesti, eli matkaa tulee n.114-115km. Aikaa olen budjetoinut tähän vaellukseen 42h. Hastag #numu42h tarkoittaa pidemmästi ilmaistuna "nuuskamuikkusena 42h ajan". Eli vaeltamista luonnon helmassa lähes kaksi vuorokautta putkeen. Siinä ajassa uskon pääseväni syvälle omaan rauhaan - sisälläni. Pääsen syventymään. Yksi askel valmistautumisessa tulevaan Unkarin 6vrk juoksuun. Lähinnä henkinen sellainen. Tietysti ei voi väheksyä metsään jääviä kaloreita ja liikuntatunteja.

                       I-SR2014 reitin voimien kuluttavuuden tuntien, haluan nähdä jättäväni Pyssymäen taakseni toisenkin kerran. Toiselle kierrokselle lähteminen vaatii etenkin henkistä lujuutta. Mikäli joku intoutuu kokeilemaan kanssani vaeltaa kaksi kierrosta, voi siinä nähdä tuon jaakobin painin. Kolottaa voi sieltä ja täältä, kun Pyssymäen tuttu piha on edessä pitkän ensimmäisen kierroksen jälkeen. Äkkiä löytyy paljon järkisyitä jättää se toinen, vielä paljon pidempi kierros, kiertämättä.  

                       Tarjoan mahdollisuutta lähteä mukaan vaeltamaan!!! Joko ensimmäiselle kierrokselle, toiselle kierrokselle tai molemmille. Vapaamuotoisen ilmoittautumisen voi jättää minulle e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com  ...#numu42h -vaellusta voi seurata twiiteistäni. Keskustelua toivon käytävän #numu42h hastagilla.

                       Ensimmäinen kierros alkaa siis Pe 31.10. klo.18. Arvioin sen kestävän n.17-20h. Saatan torkahtaa nuotiotauolla Iso-Juurikassa tarpeen mukaan. Mukaan lähtevien on "tyydyttävä" melko leppoisaan menoon. 17h kierros on n.18min/km, joten kävelläkin täytyy, mutta jää siinä pienille tauoillekin sijaa. Joka tapauksessa Iso-Juurikassa on tarkoitus makkaraa paistaa.

                       Toinen kierros alkaa arvioilta La 1.11. klo.11-14. Toisen kierroksen arvioin kestävän n.22-25h. Toiselle kierrokselle mukaan tulevien kannattaa seurata twiiteistäni ensimmäisen kierroksen etenemistä lähempänä tuota arvioitua aikahaarukkaa. Ensimmäisen ja toisen kierroksen välillä pidän lyhyen repun täyttämis ja huoltotauon. Toisella kierroksella pidän enemmän taukoja. Ja torkahdan vähintään kerran. Toiveessa kaksi makkaranpaisto taukoa, mutta ainakin yksi, Iso-Juurikassa.  

   Ensimmäiselle kierrokselle ilmoittautuneet:

                Toiselle kierrokselle ilmoittautuneet:

                Molemmille kierroksille ilmoittautuneet: 

 
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.10.2014

SIIRTYMÄKAUSI 2014/2015

                        Vanhoina "hyvinä" aikoina, kun olin keihäänheittäjä - tuolla 90-luvun alun vaihteessa - puhuttiin aina ylimenokaudesta. 4-6 viikkoa epäurheilijamaista elämää. Kylläkin totaalisen pois asiasta, mutta edistikö se asioita aina tulevaa kautta varten, voidaan olla montaa mieltä.

                        Ihmeen hyvin olen saanut ajatukseni pois juoksusta nyt tällaisella, "vain" siirtymäkaudella. Olen elänyt aika normaalisti. Tehnyt asioita, joita ei ole ehtinyt niin paljon tehdä juoksuharjoittelun ollessa kiivaimmillaan. Sillä tavalla olen ollut juoksussa kiinni, että olen vähän venytellyt päivittäin ja tehnyt joitain huoltoja tuolle akillekselle. Mukavasti on palautuminen sujunut.

                       Nyt on kulunut 10 päivää 100h juoksusta. Vielä en ole juossut. Juoksun aika lähenee tietysti kaiken aikaa, mutta sillä ei ole kiire. Kahdesti olen käynyt 122min sauvakävelylenkin tuolla Pyssymäen maastossa. Jopa lihakset tuli eka kerrasta vähän terveellä tavalla kipeiksi. Ihminen on luotu liikkumaan. Jossain kohtaa passiivinen lepo on hyvä, mutta hyvin äkkiä se alkaa supistamaan lihaksia, sekä jäykistämään niveliä yms. negatiivista. Pääasia onkin välttää siirtymäkaudella kehon kovaa rasitusta millään tavalla, mutta ei lopettaa liikkumista.

                      En ole edelleenkään miettinyt kovin tarkasti tulevan harjoittelukauden ohjelmaa. Joitain suuntaviivoja tietysti on mielessä ja jokunen spesifi juttukin. Pääpointtina on suhteuttaa harjoittelu muun elämän kanssa toimivaksi. Meillä tekee molemmat vanhemmat 3-vuorotyötä ja lapset käy koulua. Minun viikko voi olla toimivampi joskus 6päiväisenä, toisinaan 8-9päiväisenä. Lasse Virén harjoitteli aikoinaan ilman viikkorytmiä - mallilla kaksi kovaa + yksi kevyt. Variaatioille pitää olla avoin ja itselle rehellinen.

                     Uskon aloittavani varsinaisen harjoittelun jossain loka-marraskuussa. Sitten kun siltä tuntuu.  Luotan siihen, miltä sisälläni tuntuu, sillä se on johtanut jo nähtyyn, hyvää kehitykseen. Tulen harjoittelemaan noin 2-3viikkoa sillä tavalla, että se sisältää vähintään kahta näistä kolmesta: määrä, kova, normaali ja sitten noin 6-8pv kevyttä. Kutakuinkin noin. Ja vieläpä sillä tavalla, että koitan osuttaa kevyen jakson yövuoroviikolle.

                     Minulta on kyselty myös jonkin verran tulevista harjoittelumääristä. Olen nostanut harjoittelumääriä kaiken aikaa ja viime vuosina aika tasaisesti. v.2012 n.4000km, v.2013 n.4500km, nyt tulee jotain 5200-5500km. 100h suoritus viestii minulle tason noususta. Eli tietysti valmiudet harjoitella taas jopa enemmän ja kovempaa ovat kasvaneet, kuten tässä vaiheessa (vasta kuusi vuotta juoksua/n.18000km) kuuluukin. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei ole temppukaan harjoitella saatanallisesti vaan pysyä myös ehjänä, joten järki on pidettävä.  Eli vastaus paljonko reenaan? = riittävästi ulkoilua, mutta ei liikaa.

                    Varmasti teen jonkin verran ryppäitä. Mieli halajaa tuonne itsekin tekemässä olleelle vaellusreitille, I-SR2014 -reitille. Jossain vaiheessa pusken isohkon repun täyteen evästä ja menen vain kiertämään tuota reittiä, ehkä kaksi kierrosta (n.113km), vajaa kaksi vuorokautta. Teen välillä nuotion. Olen rauhassa. Siellä minä viihdyn... Toisena, kovin erilaisena valmiina rypässuunnitelmana on 28-29.3.2015 oleva viikonloppu. Se tulee menemään näin. La 28.3: klo.6 kevyt 10km. päivällä Toholammin talvimaraton kiihtyvänä lenkkinä, jossa jälkimmäinen puolisko on nopeampi. Illalla kevyt 10km. Su 29.3: 3h lähdöillä (eli 3h välein lähtö esim. klo.9,12 ja 15) 16km Alilankujan lenkki kevyesti. Ryppään koko noin 62km+48km=110km/30h.

                     Olen tarvittaessa muutoinkin avoin ja rohkea muutoksille harjoittelussani, jos vaistot alkavat haluta muutoksia. Puskea ei kannata. Sen kerkiää tehdä sitten 6-12.5.2015, ja senkin jakson viimeisen vuorokauden aikana. Olen nimittäin ilmoittautunut ja maksanut osanoton Unkarin 6vrk juoksu epävirallisiin MM-kisoihin. Ilmeisesti pian nimeni ilmestyy TÄLLE listalle.

                    Mukavaa syksyä kaikille! Harjoitelkaa te, minä vielä höntsään suffelimallilla. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.9.2014

#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 3/3

 OSA 1/3... OSA 2/3...

4.VRK...jatkuu...

                      Ihmettelen hiukan, miten motivaatio on niin kova, vaikka 400km jo täyttyi - mieli tekee silti juosta lisää. En jää kuitenkaan asiaa liiaksi pohtimaan, sillä onhan päivä liian kaunis turhan pohdinnalle. Olemme molemmat radalla. Vihdoin Jannellakin täyttyy 250km. Ajassa 95h 10min. Hiukan myöhemmin olemme molemmat yhtä-aikaa "juomapisteellä". 

                       Ensin juomaa, jotta jaksaa onnitella. Nyt ollaan jo limiteillä. 

                       Veijo saapuu jälleen tsekkaamaan tilannetta ja kannustamaan. Veijo kysyy, joko neliäsataa on täynnä. -"joo, nyt on tällä hetkellä noin 414kilsaa". Veijon ilmettä en saa kuvattua, se oli paljon puhuva. Samalla lasken juomapullon ja lähden juoksemaan reitille. Veijo lähtee mukaan pyörällä. Kerron, että akilles on vaivannut nyt kohta vuorokauden, ja miten se oli pahana, sitten hieman löystyen. Nyt se tuntui taas jonkun verran, muttei käynyt vielä kipeää. Sanon Veijolle isommin pohtimatta, että lopetan heti, jos akilles tulee taas kipeäksi, kun tavoitekin on nyt täynnä. -"Ei passaa ruveta nyt hevosteleen". Kun Veijo alkaa nauramaan, tajuan samalla, miten mieletöntä tuli juuri sanottua.

                      Tällaiset monipäiväiset - miksei 24h kisatkin - ovat niin vaikeasti järkiperäisesti perusteltavissa, ettei sitä kannata aivan tosissaan yrittääkään. Itse pidän kuitenkin sillä tavalla näitä monipäiväisiä "tervejärkisinä", että näissä jäät aika nopeasti kiinni, jos olet joku päivä haaskannut omaan kuntoosi nähden liikaa energiaa radalle. Tässä täytyy siis osata hallita omat voimat aika suvereenisti.

                     Tavoitteet ovat ylittyneet molemmilla selvästi. Silti radalla nähdään kello.12 asti kolme juoksijaa/kävelijää, sillä Jani (Pumppi) oli aamu kahdeksasta asti kuvaamassa ja tsemppaamassa. Itse olinkin aamun tunteina päättänyt testimielessä vetääkkin maksimit kello.12, eli 4.vrk loppuun ja katsoa sitten, onko enää miehestä mihinkään. Tässä epävirallisessa koitoksessa kun oli nyt hyvä testata monenlaisia juttuja.

                    4.vrk jälkeen Jannella on kasassa 251,7km ja minulla 421,5km.


VIIMEISET 4h

                    Oletteko joskus kiristäneet maratonin lopussa? Aika harvoin se edes onnistuu. Usein sitä on niin väsynyt, ettei lähde mitään. Itse onnistuin nyt kiristämään radalla olo tahtia viimeisen reilun 7h ajan. Ja olo oli klo.12 jälkeen sen mukainen - yli 7h loppukirin jälkeen.

                   Janne toipuu puoli yhden maissa radalle. Janne toteaa lähtiessään pilke silmäkulmassa, että jää sinä vuorostaan lepäämään. Janne oli sinnikäs kaiken aikaa. Lähes 12h/vuorokausi kävelyä. Tuo neljä kertaa ja viidettäkin päivää Janne aloitti hyvällä motivaatiolla. Janne sai lopulta jopa yli 13km kasaan vielä lopputunneilla. Janne on kiistatta Nivalan kaikkien aikojen paras kävelijä. En ainakaan ole kuullut paremmasta.

                   Itse olen kovan puristuksen jälkeen kuin kuiva sitruuna, joka on unohtunut puristimeen. Yritän silti. Hieman ennen klo.13 käynistän taas kellon. Joka kierroksen jälkeen vedän kourallisen apetta ja useita desejä juomaa, mutta en palaa millään. En sitten millään! Olen kierros kierrokselta aina vain uupuneempi. Tuntuu kuin olisin ollut ikuisuuden radalla, ja takana on vasta kolme kierrosta. Taas kourallinen sipsejä ja 70%:sta tuoremehua, jota join yksinomaan viimeiset neljä vuorokautta veden lisäksi. Vähän on jo sumuinen olotila. Muistan kaverin toiveen. Kierros vielä siis, kaverin isän muistolle. Jotenkin jaksan tuon kierroksen tuon ajatuksen voimin hieman edellistä paremmin.

                  Sitten menen sisälle. Riisun kosteat vaatteet 34:nen kerran. Viimeisen kerran, tällä erää. Menen tyypilliseen tapaani nestekippojen kera sohvalle jalat koholla lepäämään. Vapisen kuin haavan lehti. Olen aivan finaalissa. Voimat riittävät juuri ja juuri juomaan. Ajatus edes istumaan noususta tuntuu liian kovalta. Kuulen välillä Jannen käyvän huoltopöydällä, sepeli ropisee. Askeleen äänet loittonevat - ropina vaimenee - Janne se siellä vielä painaa. Pumppi myös. Kovia kavereita. Latinki on ollut niin kova, että tuntuu hetken luuseri ololta levätä, kun toiset vielä painaa.

                  Puolen tunnin lepäilyn jälkeen alan horjuvin askelin kerätä kamoja - aina välillä levähtäen. Tämä oli tässä. Tässä tilassa en keksi enää mitään "järkevää" syytä palata radalle keräämään ehkä 1-2 lisäkierrosta. Akilleskin on melko turvoksissa. Syitä alkaa löytymään, kyllähän te tiedätte, jos sille puolelle alkaa kallistua. Mutta silti päätös tuntuu edelleen erittäin fiksulta. Unkarissa sitten, jos on tarvis. Nyt ei hevostella, ei.

                  Laskin juoksevani kuvainnollisesti 400km matkalla Hämeenlinnaan asti, mutta kuulema menin ohi Janakkalankin? Kaloreita kului pelkästään lenkeillä 34 000 kcal. Kydöntieltä on kotiini noin 2,5km matka. Tuntui kuin olisimme poistuneet jostain kaukaa ja palanneet Nivalaan. Niin tiiviiksi tuli tuo reitti, että se eristäytyi mielessä muusta Nivalasta. Todella terapeuttistakin, jos sen oikein ottaa.

                 On kiitosten vuoro. Kiitettäviä on niin paljon, että käykö(?), jos lausun YHTEISEN kiitoksen!!! KIITOS KAIKILLE!!!

                 Lopuksi vielä maininta, millä kengillä juoksin tuon 427,3km. Ensinnäkin käytin Ylivieskan InterSportissa teettämiä pohjallisia. Minulla oli kolme pohjallisparia mukana, joita kaikkia käytin. Kaikki ovat samanlaisia. Itse en käytä mitään lisäpehmukkeita, muuta kuin pohjalliset vain lenkkareihin. Jokaisella on vähän omat jutut tässä mielessä, sillä jalat ovat jokaisen juoksijan henkilökohtaiset työkalut.

                 178km juoksin Brooksin Glycereillä. Ne ovat aika vahvasti vaimennetut. Taas yksilöllistä, mutta minä käytän mieluusti nuita, jos jalkapohjat alkavat mennä helliksi tai nilkan seudulle (esim. akillekseen) alkaa tulla painetta. Toisaalta reilu vaimennus aiheuttaa välillä tuntemuksia lonkanseudulle, väsyttää sitä osaa jaloista.

                 135km juoksin Nike Zoom Pegasus 31:llä, jossa on droppi vain 2mm, eli päkiän ja kannan ero. Aivan ihanteellisen tuntuinen, kuin sukka jalassa. Tuo ei edes rasita niin paljoa esim. akillesta kuin luulisi, sillä minulla on näin pitkissä niin hiipivän matala askel, että dropin merkitys on olematon. Tämä oli erityisen hyvä, jos lonkanseutu tai reisiosasto alkoi väsymään. Sen sijaan tämä oli hieman kevyemmin vaimennettu ja jalkapohjien ollessa hellinä, oli silloin nämä taas huonompi valinta.

               76,5km Pegasus +30:llä. Aivan ykkös peruskengät. Ei missään mielessä aivan huiput, mutta toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Näitä pitäisi tilata varastoon.

               37,8km Pegasus +30 puolinumeroa isompi koko. Tämä jäi vähälle käytölle, koska jalkaterä ei ehtinyt turvota, joten nämä sitten vähän hankasivat, kun jalka oli kenkään liian pieni.

                      Lopputulokset näettä tilastopljäyksestä. Olotila on erittäin tyytyväinen ja onnellinen. Säähän oli kaiken aikaa aivan priima, joka varmasti hieman mairittelee tätä tulosta. Mutta otetaan nyt tämä hieno tulos vastaan. Nyt syyskuun loppu juoksematta. Ja tarvittaessa lokakuun alustakin vielä vähän aikaa. Tarkoitus on palata harjoittelun pariin sauvakävelyillä ja siitä sitten pikku hiljaa hölkkää sekaan. Koossa on tälle vuodelle jo lähes 4000km juoksua (3987,2km), joten eiköhän tuota hetken kärsi olla juoksematta. :=)

Ps. Ilmoittautuminen Unkariin lähti. Vielä odotellaan, hyväksytäänkö minut epävirallisiin MM-kisoihin. Yes! Aika makia ajatella - MM-kisat. Tässä starttilistaa tällä hetkellä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.9.2014

#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 2/3

3.VRK...jatkuu... voit lukea linkeistä osa 1/3 ja osa 3/3.

                       ...Torstai-iltapäivä. Taas alkaa vähän painamaan. Päivän tuoreimmat lenkit ovat eittämättä jälleen takana. Edessä on vielä kolme lenkkiä. On vain jaksettava - ja silti säästeltävä. Tätä on hyvin hankala avata niille, jotka eivät ole näitä kokeilleet. Tämä on kuin syvyyssukellusta(?). Syvälle voi mennä, mutta pinnalle pitää päästä - sitten kun tarvii. Mitä enemmän on kokemusta sukelluksesta, sitä rohkeammin painat pään pinnan alle. Ainakin minulla se toimii silleesti.

                        Piristyn pian könytessäni surkeaa, mutta eteenpäin vetävää ultramatalaa ja hidasta hölkkääni. Vierelleni sujahtaa ex-huippujuoksija pyörällä. 

Veijo on minulle legenda. Tunnen Veijon pitkältä ajalta. Veijon "pomput" elää kavereiteni keskuudessa edelleen omaa elämäänsä. 90-luvun alussa. Tuolloin samannäköinen mies veti tosi kehittävää kuntopiiriä, joista hyvin monet puhuvat edelleen. On tunnelmaa nostattavaa saada tuollainen legenda puhumaan rinnalle parin kierroksen ajaksi. 
              Veijolta ei tarinat lopu ja kun mies puhuu juoksusta, on korvat höröllä. Intohimoinen urheilumies...

                Keskustelumme ollessa lopussa, sujahtaa Janne radalle. Tulemme vastakkain. Janne oli vaihtanut monet kisat käyneet siniset verkkarit jalkaansa. Janne kertoo hakeneensa varuste muutoksella lisämotivaatiota. Jonkin ajan kuluttua, jo yksin juostessani, alan saavuttamaan Jannea. Sitten repeän ihan täysin!!! Jannen sinisissä verkkareissa on persauksissa apauttia-rallaa n.15cm viiltomainen reikä. Vaaleat kalsarit ovat hyvin näkösällä. Mahalihakset ovat olleet terveesti kipeät jo muutoinkin, joten nyt ne joutuvat todella koetukselle. Kerroinkin Jannelle, että jos olen jossain vaiheessa 398km kohdalla ja menet seisomaan reitin risteykseen nuot verkkarit jalassa, jää minulta kyllä raja tekemättä.

                   Torstai taipuu iltaa kohden. Joni käy jälleen moikkaamassa. Olikohan maastopyörällä vai rullilla(?). Nyt en muista. Torstai-iltana koen sellaista, mitä en ole ennen juostessa kokenut. Säären iho tai säärilihas sivulla lepattaa. En jostain syystä halua katsoa alas, miltä se näyttää, mutta selvästi iho on muovautunut siivekkeeksi. En ole varma, siivittääkö tuo siiveke vai jarruttaako. Todella erikoinen tunne.

                   Illalla lähden kolmea minuuttia vaille 10:n lenkille. Hetken harmittelen, kun ei kymppiuutiset osuneet tauolle. Sitten tajuan, etten ole nähnyt kymppiuutisia muinakaan päivinä, joten enköhän pärjää. Itse asiassa telkkari on käynyt vain pari kertaa päällä. Vihreät ei ilmeiseti ole enää hallituksessa. Politiikkaa toki en ole koskaan jaksanut seurata... Venäjän ja Ukrainan tilanne nähdäkseni rauhallisempi. Pääasia, etteivät ny keksi alottaa mitään päätöntä meidän päättömän suorituksen aikana. Toisaalta meillä on kyllä par´aikaa hyvät pohjakuntoharjoitukset meneillään, joten miten vain.

                  Torstai-iltana sukellan jo melko syvälle viimeisellä lenkillä. 1,4km:kin voi olla pitkä matka. Edelleenkin olen joiltakin harjoituslenkeiltä tullut heikommassa hapessa kotiin, joten en pelästy vähäenergisyyttäni. Illan viimeisen lenkin viimeisiin 2,5km menee aikaa yli 23minuuttia.

                  Torstai on päätöksessään. Janne teki muuten sangen pitkän lenkin irvokkailla housuillaan. Paljon katseita, eikä turhaan. Motivaatiota todella tuli - tiedä sitten kelle - ja mihin. Torstai-iltana nukkumaan mennessä saldot näyttää mulla 293,5km, Jannella 171,0km. Unen saanti alkaa olla jo haastavaa suhteellisen kovien jalkasärkyjen vuoksi. Jos jotenkin kuvailee kauttaaltaan särkeviä jalkoja niin sanotaanko niin, etten oo ennen tienny sanasta jalkakipu mitään.

                 Perjantai-aamu. Teen taas ensimmäisen lenkin yksin. Lähden voimistelemaan jalkoja. säikähdän pari kertaa otsalampun heijastamia oksia. Posti kulkee tänäkin aamuna. Samoin minä. Perkele, aina vaan! 8 lenkkiä joka vuorkausi. Keksimäärin yli 12km per. lenkki. Tekemisen meininkiä. 300km raja tulee täyteen ajassa 66h 15min.

               Jälleen ollaan palauduttu jonkin verran yön aikana. Aamupäivällä samoja koiran ulkoiluttajia. Ystävällisiä tsemppauksia, huomenen ja päivän toivotuksia. Olo on tosiaan kuin jossain kuplassa - kuin isolla näyttämöllä, jossa näytelmän aihe on sangen yksoikonen. Yksi juoksee, toinen kävelee, jotkut taluttavat koiraansa. Jotenkin koko muu maailma on jähmeännäköistä. Koulukkaatkin ajavat pyörillään kouluun kuin suolapatsaat. Vika ei ole heissä, vaan meidän pään sisällä. Olemme syventyneet osaksi maisemaa. Emme enää kulje Kydöntietä pitkin vaan olemme osa sitä.

                 Kolme vuorokautta täyttyy. Toivo nousee. Milloin kuvan miehet ovat nukkuneet? Koiran unta ei lasketa.

                    Saldot 3.vrk: Janne 191,2km, Onni 325,1km. 

                      Kolmen vuorokauden jälkeiset numerot ovat vasta jonkinlainen pohja. Tämä on siitä "hauska" matka (100h), että juosten 300km asti on aivan "no-niin-mutta-entäs-sitten-kamaa". 300km jälkeen vasta aletaan punnita, onko miehestä vai eikö ole. Kävelijällä tuo raja lienee 200km huitteilla? Vähän sama homma kuin maratonilla, on ensimmäisen 30km juokseminen lähes merkityksetöntä, jollet juokse hyvin viimeistä 12km.


4.VRK

                    Neljäs vuorokausi alkaa. Heti ensimmäisellä lenkillä ottaa vasempaan akillekseen. Selkeästi poikkeava tunne. Vaiva pahenee toisella lenkillä. En kerro kovinkaan monelle akillestuntemuksista. En halua mitään isoa ihmetyksen kehää ympärilleni. Tämä on kuitenkin itse junailtu kipu. 5. ja 2.viikkoa ennen tätä maratonit. Jälkimmäinen loppuun asti niistäen. Viikko sitten samassa akilleksessa tuntemuksia. Oli suoranainen ihme, että selvisin näinkin vähällä, näinkin pitkälle.

                    Koitin 4.vrk:n toisen lenkin jälkeen laittaa jäitäkin. Aluksi se tuntui auttavan, mutta alkoi kääntyä vastaan. Tilanne näytti pahalta. Nyt täytyy muistaa, että olen juossut paljon kuluttavaa tänä vuonna. Keväällä Iisalmesta - Nivalaan 128km alle 15 tuntiin. Kesäkuussa 6vrk hommassa kuitenkin erittäin intensiivisesti ekat 50h. Se söisi eliittisakin pohjaakin. Kukaan ei ole loputon. Jokainen joutuu hankkimaan aina jossain vaiheessa tielle syötettyjä lihaksiaan ja voimiaan takaisin. Saati minä, märkäkorva, jolla on vasta vajaat 18000 juoksukilsaa.

                   Olin joka tapauksessa jo hämmästyttävän pitkällä. Myös jalkojen ihon suhteen. Ihonkin täytyy tottua. Se on osa jalkojen kestävyyttä. Kaikki kestävyyden alueet tarvii harjoitusta. Pelkät hyvät varusteet ei riitä. On juostava, on liikuttava - paljon ja pitkään, jotta jalat ovat valmiit esimerkiksi juoksemaan +420km/100h. Saati sitten enemmän...

                   ...Kipu katoaa välillä. Se on huojentavaa. Yhdellä kierroksella reitin risteyspaikalla seisoo nuoripari. Ehkä arviolta 18-20 -vuotiaita. Hiljaa, lähes kuiskaamalla he toteavat hyvin minulla menneen ja toivottavat tsemppiä loppumatkalle. Hienoa nähdä nuoria kannustamassa vanhempaa setää. Sukupolvi on kuitenkin tässäkin tapauksessa minun ja nuorenparin välissä.

                  Iltaa kohden mennään. Janne on palannut ehjiin housuihin. Hyvä niin, sittenkin. Taistelu-ilme näyttää hyvältä. Olemme myös jo kuin humalaiset - nauramatta ei voi vastakkain tulla, housut kuin housut. Hauskaahan tämän pitkikin olla. Myös Jani käy taas illalla, kuten muinakin iltoina, nauramassa ja liikkumassa kanssamme. Mahtavaa eläytymistä häneltä tilanteeseen!  Pumppi olkoot unkariksi "pämstölöy", vai mitä Janne?

 

                   Illan kahdella viimeisellä lenkillä keskivauhdit huoltoineen päivineen ovat jo lähellä 9minuuttia/km. Silti ainakin teen juoksunomaista liikettä. Arvioin ylipäänsä juosseeni n.85% koko matkasta. Menin kaiken aikaa n.4-4,5min hölkkää + 30-60sek. kävelyä -rytmillä.

                  Perjantai-illan viimeisellä lenkillä vaivun ensimmäistä - ja viimeistä kertaa - ns.tiloihin. Harmi, ettei Joni päässyt tätä tilaa näkemään, kun siitä kyseli päivittäin, että joko ollaan "tiloissa". Tuli nimittäin muutaman minuutin ajaksi tunne, että voisin juosta loputtomiin. Maa ei tunnu jalkojeni alla. Tunnen vain tuulen vireen poskipäissä. En edes tiedä vauhdista, enkä välitä. Nautin vain tilastani. Surkeaa, ettei flow-tila kestänyt ehkä 7-8minuuttia kauempaa. Varmasti akilleskipu toi minut takaisin maallisten joukkoon. Akilles oli nimittäin perjantai-illan viimeisen lenkin jälkeen niin kipeä, ettei sillä kärsinyt kunnolla kävellä iltahommia majapaikassa tehdessä.

                  16h ennen loppua minulla oli kasassa 380,3km ja Jannella 231,7km. Mietin kuumeisesti, mikä olisi paras ratkaisu. Päätin ottaa jäähoidot ja nukkua 2-3h. Heräsin puolen tunnin(!) torkuttelun jälkeen VASTA kello 4.17. Aluksi vähän harmitti, että oli niin unettanut. Huojennus kuitenkin tuli, kun kävelin hampaiden pesuun kivutta! Silloin tiesin, että teen sen - juoksen sen 400km - ja hankin itse asettamani rajan Unkariin.

                 Jannella oli matkaa omaan tavoitteeseen (250km) 18,3km. Jannekin oli ollut kovilla, äärirajoilla. Janne oli ilmeisen poikki, sillä hänen liikkumistauko venyi lähelle 7,5h. Ehkä hän luotti olevansa nopea lauantai-aamuna. Ainakin uninen hän oli, kun tulin aamun ensimmäiseltä siinä vähän kuuden jälkeen. Se ei pelaa, joka pelkää.

                 9,5h ennen loppua oltiin siis numeroissa: Janne 231,7km ja minä 391,0km. Magia tilanne. Akilleksessa ei tuntunut juuri ollenkaan - tai jos vähän tuntuikin, jäi se euforian alle. Kello oli vain 37minuuttia pysähdyksissä. Olin nälkäinen. Halusin mahdollisimman mojovan annoksen 4.vrk päättymiseen mennessä. Ensin tietysti sen 400km, mutta sitten - aina vaan lisää, miten paljon vain jalka kestää. 400km täyttyikin aamun toisella lenkillä. 300m ennen täyttymistä Jani tulee autolla vastaan. Näytän kolmea sormea, kun en muutakaan improvisaatiota nopeasti keksi. 40m ennen 400km täyttymistä saavutan Jannen. Olin itse asiassa vähän kiristänyt, saavuttaakseni Jannen ennen tasaluvun täyttymistä. Tuntui tärkeältä päästä heittämään ylävitoset tuoreeltaan. 

          -"Paljo jäljellä neliäänsataan", kysyy Janne. -"Otetaanpa aivan rauhassa, malta nyt hetki vielä...NYT! ..Se on saatana siinä"! 400km täyttyy ajassa 92h 2min. Yksi läpsäytys, pari sanaa, ja jatketaan.

             Jannella on vielä matkaa omaan tavoitteeseen ja minulla nälkää kerätä lisää. Lopulta tuon lenkin jälkeen olen saldossa 402,5km ja Janne noin saldossa 240km, lenkin ollessa vielä kesken...

Tässä kuvassa on kasassa n.400,6km...    

Osa 3/3 lähiaikoina... Miten Jannen tavoite täyttyi ja miksi Veijoa nauratti lauantaina aamusella?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.9.2014