Pohdin vakavasti maratonia edeltävänä iltana ja vielä kisa-aamuna starttaamista kisaan. Olin maanantaina todennut vauhtikestävyyden riittävän noin 3:18-3:20 -aikaan. Sekä etu että takareidet tulivat kuitenkin hieman jälkijättöisesti vk-treeneistä lihasaroiksi kaksi päivää ennen starttia - eikä se arkuus poistunut lihaksista.
Tiesin kuitenkin - ja monien kanssa oli viestiteltykkin - että paikalle tulee paljon tuttuja, joten aloin kääntyä SITTENKIN elämysmaratonin puolelle. En enää vakavasti uskonut pääseväni aikatavoitteeseen lihastilanteen vuoksi. Ajattelinkin lähteä juoksemaan rentoa kovaa ja hölkkäileväni sitten loput jos ja kun jalat eivät kuitenkaan kestäisi loppuun asti. Itsetuntemuksen tuomaa realismia.
Pukukopilla nostin katsettani. Mies katsoo tuttavallisesti... Ei perkele, sehän on Pertti! 90-luvun alun keihäänheittäjäpiireistä tuttu mies.
Änäkkälän Pertti on heittänyt nykymallia lähes 72metriä ja vanhaa rapiat 77m. Vanha huumori löytyi välittömästi. -"Ollaanko me nyt Pertti eksytty vähän väärään pukukoppiin?". Siinä naurettiin me, joiden napaan saa nopan piiloon. Pertti oli valmistautumassa puolimaratonille ja minä koko hoitoon.
Ulkona oli +9 ja tuuli ihan nättiä, joskin ennen kisaa aika puuskaista. Lyhyet trikoot ja t-paita. Niinpä startti tuli, mutta vähä kuin varkain, sillä koko maraton porukka jäi lähettämättä! Huomattiin vain 3-4sekendin viiveellä, että 100m etempää lähteneet puolimaratoonarit olivat liikkeellä. Muutoinhan kisajärjestelyt olivat upeat, joskin tapahtuma vaikuttaa edelleen pieneltä - lyhyestä reitistä huolimatta.
Alku lähti yllättäen vaivattomasti. Reidetkin vielä pelasivat. Sykkeet jauhoi 151 keskarissa. Eka kympillä tasasta 4:22-4:29 kilsaa yhtä kilsaa lukuunottamatta. Eka kymppi aikaan 44:26. Jopas tämä menee helposti.
Toisen kympin alkajaiseksi alkoi peesien noin 4:25 -kyyti nostattamaan sykettä jo lähemmäs 160 tienoota, joten jättäydyin hieman peesien taa. Olin kuitenkin kaiken aikaa alle 100m päässä. Laskin, että minulla oli tasaisempi tahti, eikä tuulikaan juuri haitannu. Niinpä tein omaa juoksua ja peukkuja näyteltiin puolin ja toisin vastaantulijoiden kanssa. Vanhoja ja uusia tuttuja oli taasen mukavasti. Toisen kierroksen päätyttyä (14km) minulla oli vain jo pakaralihakset aivan tulessa ja reidet huusi hoosiannaa. Joo-o, pitkä tulee kisasta... kierros kerrallaan sinnittelyä... ja nythän kannattaa sinnitellä, kun on ollut näin notkea vauhtinen alku.
Kolmannen 7km kierroksen puolivälissä sain naisten puolimaratoonin kakkosen kiinni ja sain hyvää peesiapua jonkun kilsan, kunnes jäin juottopisteellä kelkasta. Puolimaratonin väliaika oli noin 1:36:30 - aika tarkalleen. Toinen kymppi meni 46:01. Asko Häkkilä ja Tuomas Ahola kannustavat... ja monet muut...
Neljäs kiekka oli tällä kertaa minun kuoleman kierros numero yksi. Hieman ennen 26km juottopistettä tuli kramppia enteilevä esinykäisy. Tietoisena reisien jo kisaa edeltäneestä lihasarkuudesta olin varannut hiaan yhden buranan. Sen paikka oli tuossa. Ei ollu paljon muuta vaihtoehtoa, sillä reisikrampeilla ei kyllä 15-16km juosta maaliin, ei eikä varsinkaan kävellä. Sairasta touhua, mutta tämä oli valinta keskeytyksen sijaan.
Krampit alkoivatkin vain kilsa buranan oton jälkeen, eli n.27km:sta eteenpäin. Onneksi burana lievitti kramppeja ja pelkät askeleen alasotot ja takaheilautuksien supistamiset ja yleinen varovaisuus riittivät pitämään minut jatkuvassa liikkeessä. Toki jalat oli aikalailla "El Finitto"!
Toinen kuoleman kierros alkoi, eli viides ja toiseksi viimeinen kierros. Anssi Koirikivi kannustaa. Mp3 soittimesta kuuluu Cheekin
"Äärirajoille". Muistan kiittää Anssia. 19-vuotias mies juoksi tänään 1:17 ja risat puolikkaan. Että löytyy näiltä huudeilta juoksijoitakin minun kaltaisten hauskuuttajien lisäksi. Eihän tässä kannustuksessa voi kuin yrittää tehdä parhaansa - perhana soikoot - niin tein!
En tiedä miten taas jaksoin. Kausi on ollut pitkä. Mutta kun on mukava kokea... Kolmas kymppi 48:32... 31:s kilsa oli viimeinen alle 5min kilsa. Sen jälkeen yritin vain pitää sykkeitä saavutetussa 155 keskarissa. Ja onnistuin, eikä vauhtikaan näin paljoa yli 5min lipunut.
Luonnollisesti viimeisellä kierroksella alkoi jo krampit olemaan herkemmässä ja jouduin hieman muuttamaan ja säätämään askelta kaiken aikaa vähemmän kramppaavaan suuntaan. Näillä jaloilla ei siis juuri loppakirejä otettu! Viimeisillä sadoilla metreillä otin sen verta riskiä, että pääsin alle 3:23:n.
Loppa-aika 3:22:55. Keskisyke 155. Keskivauhti 4:47min/km. Lohtuna vaikealle maratonille oman ennätyksen paraneminen 99sekunnin marginaalilla.
Kellon pysäytyksen jälkeen minulla on lyhyt musta hetki. Taisi olla tajunlähtö lähellä. Mutta käsittääkseni "palasin tähän maailmaan " aika pian. Onhan se aika hurjaa touhua. Kuitenkin aika isoilla kiekoilla yli 3h20min!
Kisan jälkeen oli noin 3h aika höntti olo. Pikku tirsat kuitenkin palautti miehen ruotuun ja kävin illasta vähän verkkaan. Päivään mahtui 51,7km juoksua. Olihan se ikimuistoinen päivä.
Kiitos kaikille ystäville, tutuille ja tuntemattomille! Olipahan hyvät geimit!
Miehet 40 kärkikolmikko.. Vasemmalta: Teuvo Kuusela(toinen), Kemi
Jarmo Liedes(voittaja), Kokkola ja Onni Vähäaho(kolmas)
Kisan tulokset kokonaisuudessaan
Ps. Loppuun yksi vuoden parhaimmista sanonnoista joita olen kuullut: -"KELLOSTA LÖYTYY AINA UUDET 30 MINUUTTIA"... eipä siis hättäillä!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2015
