Alkuvuoden yksi suurimmista haasteista on ollut saada puhtaasti kevyt viikko. Toisaalta katson tuotakin uskomusta hieman karsaasti. Viikko on 7 päivää. Ihmiset ovat yksilöllisiä. Toisille voi riittää 4-5 päivää kevyttä, toiset tarvivat kevyttä tämän tästä. Mutta kokeilinpa nyt vihdoin viimein ottaa kokeeksi lähes kirjanopillisen kevyen viikon.
Eli kysymys oli viime viikosta. Koko viikon oli kieltämättä sellainen olo - perjantaita lukuun ottamatta, johon palaan myöhemmin - ettei saanut juosta juuri ollenkaan. Nimesinkin itseni kotimme sohvan vartijaksi. Pystyisin tarvittaessa tekemään hyvinkin tarkan raportin sohvan elämästä viime viikolta. Viikko sisälsi peräti kolme täyttä vapaapäivää. Eli nippa-nappa olin useampana päivänä lenkillä kuin sohvaa vartioimassa. Eli täsmä iskuja asemalta, sohvalta. Katsotaanpa vähän päivä-päivältä tuota viikkoa, jos jotakuta kiinnostaa.
Maanantai: Vapaa päivä duunista. Edellisen illan 20,2km kovasta lenkistä toipumista 8km:n kevyellä hölkällä. Se meni takatalven lumia ihmetellessä ohi ennen kuin edes kunnolla hoksasin saavani juosta. 8km juoksua siis tuohon.
Tiistai: Aamuvuoro päivä duunissa. Kävin ennen aamuhugia ultralyhyen heräilyn, elikkäs 6km jalkojen päällä seisomista. Lenkki sisälsi 2x100m kevyttä vetoa. Illasta kävin sitten edelleen kevyesti hölkkäilemässä 12,8km verran. Sisälsin tuon lenkin mausteeksi yhden kilsan kovaa kyytiä. 7:s kilsa menikin mieltä nostattavasti ajassa 4.23! Keventely näkyy heti, heh, heh...
Keskiviikko: Aamuvuoro duunissa. Ajattelin pitää tuplavapaan neljännen kerran tälle vuotta, kun kerran tässä yritetään kevyttä viikkoa = kilometrien kertymisten välttelyä = ahistavaa oloa. Samalla ajattelin tehdä nuo vapaapäivät töitä koko alkuvuoden jossakin määrin kiristellyn oikean jalan yläosan kanssa. Niinpä vetelin keskiviikkona buranaa aamu: 600mg, päivä 800mg ja ilta 900mg.
Torstai: Aamuvuoro duunissa. Jatkoin jalan rentouttamis rojektia. Pyysin - ja sain - Voltaren + Norflex ampulat lihakseen. Toi Voltaren poistelee tulehduksia ja Norflex relaksoi, eli rentouttaa lihaksia. Eli just sitä mitä tässä haettiin. Pistopaikat (kangut) vain tuppaavat tulemaan noista aina vähän kipeeksi. Siinäpä toinenkin vapaa, ja sen menu.
Perjantai: Aamuvuoro duunissa. Kävin vähän (8km) ennen aamuvuoroa herättelemässä jalka raasuja, jotka olivat joutuneet olemaan kaksi päivää ilman ulkoilua. Kevyttä läpsyttelyä tollaisilla n.70% tehoilla. Yhen kilsan vedin reipasta Vk:ta tuntuvaan vastatuuleen 4:56. Ilta olikin sitten viikon kohokohta. Kevyt pikku-pitkä, elikkäs 21,3km kevyttä läpsyttelyä. Ilmoittelin vähän kännyllä ja täällä netissäkin, jotta saapi tulla mukaan juoksentelemaan, kenelle nyt sattuu lyhyehköllä varotuksella sopimaan. Kahdelle sopi. Jay Lenolle ja yhdelle piinkovalle katsastusmiehelle. Tästä voisi raapasta vaikka oman kappaleen...
Sovittiin Jay Lenon kanssa, että minä lähden klo.20.30 sovitusta lähtöpaikasta. Jay Lenon oli puhe lähteä ainakin puoli tuntia enemmin. Ajateltiin, että otan hänet jossain kohtaan kiinni ja menisimme loppumatkan yhtä matkaa. Muista tulijoista ei ollut mitään tietoa. Anyway, Jay Leno lähti klo.19.52, eli etumatka oli 38min. Hänen oli määrä vast´ikään keuhkoinfektiosta toipuneena kävellä ja väliin vähissä juosta. Kääntö -ja kohdepaikoilla laitoimme aina toisillemme hälärin, jotta tietäisimme, missä milloinkin toinen on menossa. En ehtinyt juosta kuin reippaan kilsan, kun mukaani kaartoi takavasemmalta mies lennokkaalla askeleella. Ensi ajattelin, että tämä voi olla aika kovaa vauhtia (etenin n.5.40-5.45/km) katsastusmiehelle, muistellessani hänen viime kesäistä puolimara vauhtia. Kaikkea vielä. Hän kait meistä kevyemmin veti tuon ajan, mitä yhdessä juoksimme. Oli nimittäin aikeissa lähteä jo seuraavana aamuna ennen kukon kiekaisua rankamehtään. Veteli siinä vierelläni n.8km kuin tyhjää vain. 2h raja natisee hänellä ensi kesänä, jos viitsi vaivautua johonkin puolimaraton kisaan. Näyttäisi olevan mies hyvässä kunnossa!
3,7km juoksun jälkeen olin Jay Lenoa jäljessä 3,7km. Eli ajassa n.21-22min. Sen jälkeen täytyikin mennä hieman pidempään ennen kuin sain infoa, miten paljon minulla oli vielä kurottavaa. Tulimme vastatusten vihdoin viimein. Minä olin n.12,6km kohalla ja Jay Leno 14,6km kohdalla. Eli eroa oli vieläkin peräti 2km. Tuolloin huomasin Lenon vetäneen melkoisen hyvää vauhtia, ja sen, etten ilmeisesti tulisi häntä edes kiinni saamaan. Itselläni oli tiukahko 140 sykkeen (n.73% maximista) raja, joten kiristääkään ei oikein pystynyt ja puolen toista tunnin jälkeen alkoi muutoinkin voimat vähän ehtyä, kun menin tuon reissun ilman energioita ja kahta suun kostutusta lukuun ottamatta ilman nesteitäkin. Niinpä tulimmekin määrän päähän lopulta aivan yhtä aikaa. Jay Leno veti reissun 2h44min ja minä siis 2h6min. Eli vallan hyvät vedot. Olkoonkin, että jalat olivat tosi oudot lääkkeellisen rentoutuksen jäljiltä. Kuin olisi ollut kovassa hieronnassa edelliset päivät. Eli herkät jalat, mutta niin voimattomat kuin olla ja voi. Yhtä kaikki, iltalenkin jälkeen sitten mentiin saunomaan, makkaraa syömään ja mausteisia erikoisjuomia litkimään. Oli rentoutuksen aika.
Lauantai: Vapaa päivä niin töistä kuin lenkeistäkin. Tarkkaakin tarkempaa sohvan vartiointia siis.
Sunnuntai: Iltahugi duunissa. Ajattelin käydä vähän venyttelemässä jäseniä ennen iltatöitä. 8km menin sitä-sun-tätä-vauhtia. Juoksu oli lennokasta ja jalkakin alkoi toppaamaan jo vähän paremmin. Iltavuoron lopussa kuitenkin tuli tenkka-poo. Oikean "ongelmajalan" yläosa. Eli tuosta etureiden yläosasta, nivusesta ja kangun seudusta juili niin maan perusteellisen sitkeästi että. Heti kotia päästyäni vedin sen kahdeksan jäistä herne-maissi-paprikka pussia kolmella idealsiteellä kipukohtaan ja sen ympärille 20min ajaksi. Tuosta vanhasta vaivasta tulikin sittemmin melkoinen murheenkryyni, jota puin pian seuraavassa blogissa.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.3.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti