Yhtä kaikki. Päivä-päivältä koen edistyneeni hyvin. Mieli on ollut kaiken aikaa pitkämielinen. Edelleen jalkojen alaspäin pitäminen alkaa aika nopeaa tuntumaan tympeältä. Painon tunnetta, kipua, seurauksena. Oikealla jalalla kärsii jo varata paikoin lähes normaalisti. Vasemmalla on vielä matkaa siihen. Vieraita, kuten eilen Pasia ja Kirsiä, jututin ja join kahvia lattialla istuen. Jalkojen pitäminen alaspäin on kipua aiheuttavaa. Olen siis ollut paljon vaaterissa tai jalat ylhäällä. Elämä on ollut erilaista.
Olen alkanut ajatellemaan tätä kuntokokeena. Mikäli juoksutauoksi tulee esim. 3-4viikkoa niin miten paljon siinä ajassa kunto on ehtinyt laskea? Toisena arviointi asiana, että miten kauan menee entisen kunnon ja suorituskyvyn kiinni kuromisessa? Vai saavutanko enää koskaan sitä tasoa millä olin? En ole enää armeijapoikanen vaan pian 43-vuotias kuntoilija. Kehitys ja suorituskyvyn pitäminenkään ei ole enää itsestäänselvyys terveenäkään. Ultrajuoksija ystäväni Pasi arvoi kuitenkin, että pääsisin samaan kuntoon missä olin siinä ajassa mitä joudun olemaan tauolla. Se olisi hienoa.
Olen huomannut tänä aikana miten iso merkitys on sillä, miten asioihin suhtautuu. Olin päättänyt olla pitkästymättä ja sillä on ollut kaiketi vaikutusta siihen etten ole pitkästynyt. Olen jollain sairaalla tavalla jopa nauttinut tästä lepäämisestä. Ihmisen on vaikea pysähtyä, mutta yhtä lailla joutuessaan pakon edessä pysähtymään, on siihen sopeutumista. Olen myös ajatellut olleeni tähän asti elämässäni onnekas. Oikeastaan mitään kovin vakavaa ei ole tapahtunut omalle kohdalle. Ehkä vakavin ja kovin asia elämässäni on ollut poikani autismi. Senkin kanssa oppi jo aikanaan elämään, mutta alkuvuodet oli kivuliaita. Elämä kasvattaa. Elämä antaa, ja sillä on tapana myös joskus hieman ottaa. Nyt oli maksun aika.
Odotan seuraavaksi sitä hetkeä, että kivut hellittävät siinä määrin, jotta voisin alkaa tekemään esim. keskivartaloa vahvistavia liikkeitä. Vaikka olo on tyyni, on se valmis hetken koittaessa aloittamaan taas harjoittelun entistä suuremmalla intohimolla. Olen kuin leopardin kynsistä pelastunut Impala.
Olen päässyt fiilistelemään myös NHL -kiekkoa. Maailma on muuttunut paljon, mutta maalin, jonka näin 26.11.2005 - sitä hauskempaa ja coolimpaa on vaikea löytää edelleenkään. Vuoden ilman maaleja pelannut Ny.Rangersien Marek Malik - puukäsien puukäsi - tekee ratkaisumaalin rangaistuslaukauskisassa kierroksella 15! Tuossa tilanteessa on niin paljon hyvää komiikkaa, ettei mitään järkeä. Malikin tuuletus on kuin pantomiimi vapaudenpatsaasta. Onnittelemaan ryntäävät mm. "Nemo"ja "Liisa". Viimeisin lause vaatii jo syvempää tietoa asiasta.
Onni Vähäaho, Nivalassa toinen toista 2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti