lauantai 15. huhtikuuta 2017

KIPUA SILMÄSTÄ SILMÄÄN

                     Monenlaista kipua on tullut elämän aikana kohdattua. Edellisen isomman episodin - paleltuman - aikana/jälkeen sain kuulla monilta arviota liian kovasta kipukynnyksestä. Nyt jouduin kuitenkin kohtaamaan kivun, joka vei minut sellaisiin panoksiin, jossa oltiin jo hengenvaarallisilla vesillä.

                     Kerrataan. Lauantai-aamuna tuntui hieman ennen aamukahvia kurkussa - samoin sunnuntaina. Mitään muuta tuntemusta ei ollut kumpanakaan koko päivänä. Maanantaina tein pitkän 4h lenkin metsäpolulla vesisateessa. Edelleen jees-olo. Ma-iltana alkoi kuitenkin kevyt niiskutus, mutta ei mitään flunssan tunnnetta. Tiistai ja keskiviikko meni kevyessä flunssassa. Muutama turrautus/päivä. Olo jees. Keskiviikko-iltana olo meni hieman flunssaisemmaksi ja otin burana 800mg.

                    Torstaina oli aamuvuoro. Olo oli aivan kauhea. Jotenkin selvisin siitä. Kaksi Burana 800mg. Edellisiltana alkanut hammaskaluston kolotus voimistui melkoisesti. Koitin käydä limaa irrottamassa 5km erittäin kevyellä lenkillä. Olo oli illalla jotain aivan kauheaa - ja tämä oli lopulta vain alkusoittoa.

                    Eilinen perjantai oli sellainen show ja rumba, ettei pahemmasta väliä. Hammasluustossa oikealla puolen oli sellainen jomotus, ettei pahemmasta väliä. Mikä pahinta, särkylääkkeistä ei tahtonut enää olla apua - jos olikin - niin apu oli lyhyt, hetkellinen. Koitin käydä aamupäivällä ottamassa apua 8km kevyestä ulkoilusta. Lopulta jouduin jäämään töistä pois. Ja pian huomasin, että joudun taistelemaan kovempien päätösten kanssa. Kipu ei nimittäin alkanut talttuun millään. Olin jo alku-illasta MONEN lääkkeen kanssa pharmalogisen katon äärellä. Siis sen katon, jota ei vain saisi yksinkertaisesti ylittää - sen viimeisen katon. Mutta kipu ei loppunut.

                   Ensimmäistä kertaa jouduin tilanteeseen, että olin niin kipeä, etten voinut kuin karjua tai purra huulta tai peittoa. Tein kovan päätöksen. Otin yli kattojen vielä yhden erittäin kovan kombinaation. Tein ratkaisun, jossa enemmin kuolen kuin kärsin kuolemalta tuntuvaa kipua. Tässä vaiheessa mietin: tältäkö tuntuu kipupotilaista, jotka tekevät kuolemaa. Päätös oli erittäin tuomittava, mutta samalla myös erittäin henkilökohtainen. Luotin, että jään kuitenkin vielä tälle puolelle. Huolestuttavinta oli, että kello oli vasta puoli 8 illalla.

                  Olimme jo neuvottomia. Meitä kaikkia pelotti tämä tilanne. Menimme päivystykseen. Tyly, mutta toisaalta ymmärrettävä tuomio, oli se, etten saisi ottaa enää yhtään lääkettä ennen aamua. Olin mennyt niin pahasti kaikkien suositusten yli. Minulla oli edellisenä iltapäivänä saatu hammaspäivystysaika tälle aamua klo.9:ksi. Hirvitti kohdata yö. Mietin kovasti mitä teen, jos kivut alkavat taas uudestaan...

                  Aamuyöstä aloin niistään nenän kautta veristä limaa. Samalla minulle selvisi, että kyse oli sittenkin ollut piilevästä poskiontelotulehduksesta. Sillä kipu oli yön aikana loistanut poissa-olollaan. Toisaalta olin myös erittäin lääkitty. Aamulla klo.6 alkoi lievää kipua tuntua. Otin yhden ison buranan, jotta selviäisin hammaspäivystykseen. Kipua ei enää tullut. Ja matkustin tutun taksimiehen kyydissä Kokkolaan, jossa lähin hammaspäivystys oli.

                 Tuomio ja diagnoosi oli erittäin lohduttava: Ei reikiä! Oikealla ylhäällä toiseksi viimeisessä hampaassa oli poikkeuksellisen syvästi paikkaa, koska siinä on syvä reikä, jonka pohja koskettaa hermojen päitä. Muistan nyt, kun tuota hammasta paikattiin. Hammaslääkäri näytti nyt kuvista, että hermot olivat poskionteloon päin ja lima siellä oli ilmeisesti painanut hermoja ja tehnyt hermokivun. Huojentavaa oli, ettei ollut reikiä. Samalla tuli siis selvitettyä, ettei oikealla puolen ole reikiä. Se on hyvä tieto kesän ultria varten :) Mutta pääasia on, että verensekaisen liman alettua tulla pois, on olo alkanut silmissä koheta ja vointi virkistyä. Jäätiin vielä tälle puolen nitkuttaan.


                 JUHLISTIN ASIAA - niin - kuinkas muuten kuin käymällä 17.peräkkäisenä päivänä lenkillä. Vaivihkaa on tullut juostua joka päivä vähintään kerran. Tämä on vain niin mukavaa - ja kun pääasiassa tätä kevyttä nautiskeluhölkkää tekee niin mikäpäs siinä. Tänään juoksin eka kertaa I-SR2014 kesäperhereitin. Oli siellä vähän uutta lunta satanut baanoille, mutta pohjaltaan kovaa polkua. Askel oli tosi pirteä raskaankin vuorokauden jälkeen, eikä perhereitillä mennyt kuin 58:36min!!! Sellaista helppoa tasavauhtista kevyttä. Keskisyke 136. Vertailun vuoksi viime syksynä lokakuussa meni 58:46 155 keskisykkeellä. Kyllähän tässä selvästi ollaan menossa hyviä polkuja kohti kesää :=))

                 Nyt pari päivää edelleen kevyesti. Tiistainakin vielä maltilla ja keskiviikkona sitten mäkivetoja. Siitä kohti loppukevään haasteita.



HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!!! MEIKÄ LÄHTEE YÖTÖIHIN!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 15.4.2017

2 kommenttia:

  1. Aika moinen kokemus. Nyt olet paremmalla puolella. Mukana ajatuksissa. Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista