tiistai 19. syyskuuta 2017

PÄÄN SISÄLTÄ TJ 4PÄIVÄÄ PUFFIIN

Juice Leskinen oli suurpiirteinen? -"rakkaus ei kysy hintaa". Kyllä se vaan kysyy. Väite ei ole validi tai sitten on. Ehkei Juicelta kysytty hintaa. Vai onko sittenkin tässä kaikessa kyse vain tulkinnoista? Kokemuksista? 

Rakastan muiden päivänselvien rakkauksien (lapset ja vaimo) lisäksi polkujuoksua. Ja kyllä se on hintaa vaatinu. Lauloi Juice mitä tahansa.  Varusteet ei ole ilmaisia, vaikkei niillä ylenmäärin hurskastelisikaan. Sen verran on minustakin polkujuoksunörtti tullut, että kaapista alkaa löytymään. 

Kaikkea ei kuitenkaan saa rahalla. Yksi niistä on juoksemisen lahjat. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki ovat vapaita mielipiteeseensä, eikä niistä saa pahastua. Silti minua lahjakkaaksi väittävät eivät mielestäni ole kartalla. Mutta kuten sanottua, jokaisella täysi oikeus mielipiteeseensä.
               Sen sijaan huomenlahjana olen saanut isältäni periksiantamattomuuden. Työnteon lahja ei ole kuitenkaan sama asia kuin lahjakas juoksija. Jotenkin minusta on jopa naurattavaa kirjoittaa tällaista. Eikai kukaan oikeasti voisi edes niin väittää? Tämä on vähä niinkuin laitettaisi tutkijat tutkimaan tieteellisesti onko sokeri suolaa makeampaa. 

                Näkeminen avartaa. Katsoin paljon UTMB kisaa. Yhtäkkiä oivalsin miten lähellä olin ratkaisua. Minun piti vain nähdä vielä vähän lisää miltä maailmantähdet näyttävät edetessään ja huoltaessaan kisan uumenissa. Ei lähtö tai loppusuoralla. Juuri se mitä reitillä tapahtuu ratkaisee. 
                 Kaikki näkemä pitää suhteuttaa. Vasen, oikea ja aina uudestaan. Rennosti. Välillä puhalletaan ja sitten taas. Työstää ne huiputkin. Pitää vaan jakaa voimat - ymmärtää oma potentiaali - molempiin suuntiin. 

                 Minulla on edessä 171km ultrapolkujuoksukisa. Minä taidan olla itse niitä harvoja, jotka on melko varmoja, että onnistun tuossa kisassa. Tunne on sellainen. Matka on sellainen, joka on nautittava lähtökohdaltaan. Omaa kevyttä hamaan tappiin asti. Ja loppu taistellaan. Voiko olla parempaa ultrajuoksua? Ja vielä tämä lähtöasetelma joka kisalla on. Maaliin pääsemistä pidetään liki mahdottomana. Voiko herkullisempaa asetelmaa olla? Mielestäni ei.

                Huomenna julkaisen vielä yhden filosofisemman kirjoituksen. Se julkaistaan myös paikallislehdessä, joten julkaisen sen itsekin vasta torstai-aamuna. 

                  Erittäin positiivisella auralla kohti PUF2017 tapahtumaa. Hienoa päästä kisaamaan ja saavuttamaan unelmia. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.9.2017

2 kommenttia:

  1. Minä ainakin luotan täysin siihen että vaikka urakka on mieletön niin sinä olet niin rautainen kaveri sekä henkisesti että fyysisesti että onnistuminen on todennäköinen. Tsemppiä viimeisiin päiviin, odotankin jo innolla tuota huomisen kirjoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mika! Kaikki pehmenee jossain kohtaan :) Läsähtäneenkin pannarin voi syödä? On nähtävä eteensä. Syvällä ollaan tässä.

      Poista