keskiviikko 29. toukokuuta 2019

PALAUTUMISEN MYSTINEN MATEMATIIKKA

        PALAUTUMISEN MÄÄRE / OHJE


         On sanottu ammattijuoksijoilla olevan kaksi maratoonia vuodessa maksimi. Heillä on harjoittelu tarkoin valvottua, eikä leipätyö rasita. Lihashuoltoa on saatavilla tarpeen, ei lompsan mukaan. Kaikki tukee sitä, että olisi mahdollista juosta kaksi hyvää maraton tulosta vuodessa. Ensimmäinen keväällä, toinen syksyllä. Sekin on lukemani mukaan tarkkaa puuhaa, jotta ehtii palautua kevään maratonista niin, että on tikissä syksyn maratonilla. Maraton on ns. kuningasmatka. 42km 195m.


          KAAVA SULAA



         Ultrajuoksujen harrastajat saattavat kiertää koko kotimaisen Tourin. Karhunkierros 166km, Ylläs-Pallas 160km ja Vaarojen maraton 131km. Kolme kisaa, joiden kaikkien yksittäinenkin mitta on vähintään kolme maratonia. En ole vieläkään ymmärtänyt miten matemaattinen palautumiskaava taipuu tuohon, mutta osa näyttää siinä todellakin onnistuvan. Viime vuonna parikymmentä selvitti koko Tourin. Hurjaa porukkaa.



           ONKO KAIKKI IHMISEN NÄKÖISET IHMISIÄ?


          Sitten on vielä ihmisennäköinen robottijuoksija, joka tottelee nimeä Henri Ansio. Viikko toisensa perään hurjia ultramatkan ennätyksiä. Ja menipä sivussa maratonkin ennätysaikaan. 2.27 on jo melko kova maratonaika. Siinä top 3 tietämissä koko maassa. Ihan vain kaiken keskellä. Ultramatkojen Suomenennätyksiä ja polkukisojen uusia reittiennätyksiä viikosta toiseen. Kukaan ei vieläkään tiedä miten tuo kaikki on mahdollista. Miten ihminen voi palautua viikottaisesta pitkien matkojen kisailuista tehden laadukkaita kisasuorituksia viikosta toiseen? En ymmärrä. En ole onneksi ainoa.

  MITEN ITSE MUKAUDUN PALAUTUMISEN MATEMATIIKKAAN?



         Itsekin koen palautuvani kohtuu hyvin. Etenkin, jos verrokkina on miten ammattijuoksijat. Eikä robotti Henri Ansio. Tänä vuonna minulla on ehkä vain kaksi kisaa. Karhunkierroksella juoksin 17 ja puoli tuntia, sekä 111 kilometriä. Elokuussa yritän juosta Super PEP2019 tapahtumassa 171km. Kisojen välissä on vajaa 3kk aikaa. En tiedä ehdinkö parempaan tai edes samaan kuntoon kuin mitä olin ennen karhunkierrosta. Jokainen pitkä kisa romuttaa laillansa kunnon ja varsinkin suorituskyvyn.




            KISA = RAKENNUKSEN (KUNNON) RÄJÄYTYS



         Elän zombi aikaa. Viikko ennen kisaa liikutaan ärsyttävän vähän. Koko ajan on olo, että voi kun pääsisi juoksemaan pidemmästi. Sitte päästään itse kisaan, jossa juostaan sairas määrä tunteja ja tullaan liki liikuntakyvyttömäksi. Sen jälkeen menee ainakin viikko, jotta pääsee edes vähän liikkumaan hölkkäämällä. Jalat eivät ole vielä omantuntuiset ja olo alkaa olla jo tuskastunut pitkältä ajalta tuntuneeseen juoksemattomuuteen. Eikä sitä helpota, että ruoan nauttiminen ei ole löysän kahden viikon aikana ainakaan vähentynyt, jota kautta oma olo alkaa olla möhköfanttimaisen kömpelö.


             FENIX LINTU




         Kaikki kuitenkin korjaantuu kuin luonto konsanaan, kun pääsee taas liikkumaan. Samalla tavalla hiljalleen ja välillä aaltoillen, mutta suunta on parempaan päin. Suuri riippuvuus liikkumista ja kesällä eritoten juoksua kohtaan innostaa moiseen ralliin. Kenenkäänhän ei ole pakko juosta saati käydä kilpailuissa murskaamassa kuukausien reenillä hiottu suorituskyky. Siitä huolimatta omaa kestävyyttä on kiva kokeilla. Joskus jopa ilman kilpailua. Monenlaista on taas mielessä, joten kahden kilpailun kalenteri on ainakin minun kohdalla täysi feikki. Aika näyttää mitä kaikkea kivaa tulee taas tehtyä.


              COSMOS VERSIO 50?





          Miten se palautuminen? En minä tiiä. Niinhän tuota on vain aina jotenkin tullut palauduttua, vaikka ei sen pitäisi olla mahdollista. Lopulta juoksupiireissä tulee mielestäni yllättävän vähän loppuun palamisia. Niitä on, mutta kun ammattijuoksijoiden palautumisopilla meidän jokaisen täytyisi olla joka vuosi ihan pihalla. On jopa jotenkin kiinnostavaa, ettei kaikkiin asioihin ole keksitty mitään selitystä. Minulla on sivupalkin mukaan 49 kunnon tuhoamista takana. Olenko nyt versio 50. Miten muutun 49.versioon verraten. Onneksi näytän kehittyneemmältä kuin aivan ensimmäiset. Mutta onko tulevat versiot enää kehittyviä vai joko vedetään lukijoita nenästä?


Palautumista aloitellen,

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.5.2019



2 kommenttia:

  1. Palautuminen on yksilöllistä - sanovat monet. Ja sitten tulee OTS-syndrooma eli ollaan lopullisesti pihalla.
    Kukaan ei kestä loputtomiin Ansion tahtia, ei hän itsekään.
    Keinotekoisesti itsensä palauttamisesta syntyy keinotekoista elämää joka ei kestä päivänvaloa.

    Hyvää palautumista, sitä päivänvalon kestävää.

    Terveisin Pasi, 30 vuotta kestävyysjuoksua ja vielä jatkuu vaikka palautuu hitaammin.

    VastaaPoista
  2. Pitkästä aikaa olen käyttänyt pulssimittaria seuraamaan lenkkejä. Eritoten palautumisessa katselen myös Polarin mielipidettä asiaan. Se vaatii tosin melkoista nöyryyttä sillä olen melko jästipää tässä asiassa, harvoin on päivää pidempää lenkkeilytaukoa ultramatkankaan jälkeen ollut, toki lenkkeily on tällöin palauttavan lenkin sykealueella.

    VastaaPoista