torstai 7. elokuuta 2025

KYMMENEN SENTTIÄ

                 Kesäloma 2025 on kallistumassa suloiseen loppuun. Kyllä, on tuossa toteamuksessa hieman sarkasmiakin mukana. Ja kyllä, olisin voinut kyllä jatkaakin lomailua, mutta olen sillä tavoin onnekas, että olen onnistunut saamaan itselleni verrattoman hyvän työpaikan, jonne on aina kiva mennä - se on kuin toinen koti. Tämä on nykypäivänä kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Koulutustasostani johtuen minulla ei ole toki kokemusta kuin matalapalkka-aloilta. Tätä työtä mitä tehdään sosiaali ja terveysalalla, ei voi tehdä kuin kutsumuksesta, halusta auttaa ihmisiä. 

                Sain parsittua huonolta näyttäneen lomanäkymän kuin se kuuluisa entinen emäntä resuisen sarkapaidan. Sukelsin nimittäin kesälomalle kiusallisen tuntuisen polvivaivan kera. Liki koko lomasuunnitelma meni uusiksi. Itse asiassa olin tuskaillut vamman kanssa jo kuukauden ennen kuin jäin lomalle. Sain verrattomalta ultra ja polkujuoksuyhteisöltä hyviä vinkkejä ja tukea kuntoutumiseen. Iso kiitos niin Ouluun kuin Jyväskyläänkin kaikesta tuesta ja vinkeistä paikallisten juoksijoiden lisäksi.   

                Pääsin lopulta juoksemaan jo ensimmäisen lomaviikon lopulla ja nyt on jo juoksukilsoja loman ajalle reilut 100 plakkarissa. Polvivaiva ei ole vielä täysin taputeltu. Potkaisin yhden huonon potkun muutama päivä sitten jalkapalloon ja jokin vihlaisu tuntui polvessa. Seuraavan päivän polkulenkki piti "jättää reiluun kahteen tuntiin". Monelle tuo olisi ollut toki jo ihan riittävä mitta poluilla vai mitä? Polvessa alkoi tuntumaan noin 15km kohdalla ja melko pian tuon jälkeen lopetin lenkin varotoimena. Jokin siellä vielä siis on, mutta jo seuraavana päivänä tuli juostua n.8km, joten ei se ihan rikkikään kuitenkaan ole. Se on kuin sen entisen emännän sarkapaita. Ehkä se vielä siitä. 

                Sen verran on tämä liikuntakyvyn vaje, mikä on pari kuukautta varjostanut, puhuttanut kulkijaa, että oon ajatellut tästä selvitessäni (oon ajatellut siis selviäväni tästäkin) hieman nostaa kuntoa ensi talven aikana verraten kahteen edelliseen talveen. Jos ensi kevät kesänä kävisi vaikka karhunkierros tapahtumassa hölkkäileen 84km matkan. Ehkä 168km matka on liikaa? Joku voi jo tulkita pitkän hellejakson sekoittaneen ajatuksiani. Joku roti sentään :=)  Noi karhunkierros suunnitelmat vaatii kuntoa, mutta luulen kokemuksellakin olevan oman osan aina ultramatkoista selviämisessä.  

                Joka asiassa tärkeintä on usko omaan asiaan. Pisin uskonto itselleni on ollut nhl liigan seuraaminen. Tilastoja jo vuodesta 1998 lähtien. Uskon yhä niiden muuttuvan. Ja kyllähän ne muuttuu. Toi on ollut itelle kestävä ja hyvä addikti. Juoksukin on kovin nuori itselläni tuohon verraten. Vuonna 2007 aloitin kaiken tämän ensin kävelemällä ja 2008 aloin tapaileen juoksuaskelia. Vuonna 2009 jo kolme maratonia jne. Vuoden 2022 syksyllä aloitettuani yötyön jätin kilpailujutut osaksi omaa historiaani. 

                Kilpaurani isoimmat onnistumiset olivat vuonna 2015 kuuden vuorokauden juoksun MM kisat ja 524km tulos. Vuonna 2016 saavutettu 20 minuutin alitus (19.46) 5km juoksussa, joka oli toki epävirallinen. 2017 karhunkierroksen 84km matkalla miesten sarjassa 16 sija. Yli 200 juoksijaa. Samana vuonna pep57km voitto. 2019 vuonna pep171km voitto, 2021 PBU voitto. 

                 Paljon tuli menestyksen lisäksi myös keskeytyksiä. Etenkin viimeisinä vuosina. Olin kilpaillessani aina liikkeellä kovin tavoittein ja rohkealla taktiikalla liikkeellä.  

                Toissapäivänä yksi kaukoystävistäni, ultrapolkujuoksun suuri hahmo Jyväskylästä soitti minulle. Eilen soiteltiin sitten paremmin. Hänelläkin on vamma päällä. Puhuttiin vammoista ja paljon muusta. En ollutkaan pitkään aikaan hänen kanssa puhunut. Heti oli yhteinen puhekieli synkassa. Juttua piisasi. Paljastipa tämä pitkä parrakas kaveri haaveilleensa päästä Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaamaan jääpalloa! Huikea tavoite! Ja mitä vielä, se oli kuulema jo purkissa. Eikä tässä vielä kaikki. Ultrakarpaasin nälkä oli kasvanut syödessä. Nyt tämä "hieman eri lajin taitaja" oli päättänyt saada kuparisen rikki maalisarakkeessa!  Ja miten siinä sitten kävi?

                 Vastustajan maalinsuulle oli tullut ruuhkaa ja pallo oli tippunut maalivahdin varusteista ihan maaliviivan tuntumaan, josta kaverini oli SIIRTÄNYT palloa 10 sentin verran, jotta se ylitti maaliviivan. Kymmenen sentin siirto riitti hänelle uran ensimmäiseen jääpallopelin maaliin Suomen kakkos sarjatasolla JPS:n paidassa. Onnittelut näin julkisestikin! Ja sanotaan nyt lopuksi tämän jääpallotähden nimikin, Matti Katila. Matti juoksi vuonna 2021 PEP 57km matkalla neljänneksi ajalla 6h7min53sek.

 

 Matti Katila   kuva: Rami Valonen

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.8.2025 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.