VUOROVAIKUTUS

 

                  Heti alkuun tärkeä asia, jonka kuitenkin moni unohtaa jo ensimmäisessä kohdassa, jossa oma eriävä näkemys sen tekee. Jokaisen vuorovaikutuksen osapuolen (yleensä kaksi on vuorovaikutuksessa yhtä aikaa toistensa kanssa) kasvokkain kertoma, puhelimessa kertoma tai viestitse kertoma asia on mielipide, kuten myös sen toisen osapuolen. Kummankaan mielipide ei ole totuus vaan mielipide. Eikä kummankaan tarvitse olla – tai edes pyrkiä olemaan – oikeassa vaan tärkeintä olisi keskustelu asiasta, mistä kulloinkin sitten on kysymys. Toki on myös faktoja, joita voi todentaa. Esim. maito maksaa jossain 1,04e ja se on molemmilla tiedossa niin silloin se on niin, mutta mielipidepohjaisessa keskustelussa ei ole hedelmällistä hakea voittoa keskustelusta vaan rakentaa laajempi kuva asiasta. Tässä kirjoituksessa tuon esille omia mielipiteitä, jotka voi olla kaukanakin sinun omista. Ja samalla tämä voi olla juuri sinulle hyvä harjoitus olla poteroitumatta oman mielipiteeseesi vaan yrittää laajentaa omaa näkemystä siitä, mitä se oli ennen toisen mielipidettä. 

                  Tätä on mielestäni asiallinen ja hedelmällinen vuorovaikutus. Taas, tämä ei ole välttämättä totuus vaan minun mielipide. Olen itse ollut onnekas viime vuosina ja saanut tutustua uusien ihmisten ajatusmaailmoihin. Koen saaneeni uusia itseäni viisaampia tuttuja ja kavereita tai sitten olen vain itse taantunut (huumori). Eikä sekään tarkoita, että jo aikaisemmin tuntemani ihmiset olisivat tyhmempiä vaan olen saanut uusia näkökulmia ajatteluun. Pyysin tätä keskustelua varten yhdeltä henkilöltä luvan saada tuoda hänen nimensä esiin. Olen oppinut häneltä paljon viisauksia ja olemme myös haastaneet monissa asioissa toisiamme mielestämme hyvin rakentavassa ja hyvässä hengessä. Mika Honkalammella on oivallisia ajatteluja vuorovaikutuksessa ja vaikuttavinta on, miten hän usein kiittää vielä keskusteluista. Ja näitä hedelmällisen keskustelun tuttavia minulla on kertynyt paljon viime vuosina. Olen on ollut onnekas. 

                  Vuorovaikuttaminen on pitkälti ajattelua ja kypsyyttä siihen. Keskustellessa olen saanut imeä paljon hyviä ajatuksia kanssavuorovaikuttajilta. Ihailen tapoja vuorovaikuttamisessa, jossa nähdään samassa asiassa haasteet ja vahvuudet. Nyt takana on Olympialaiset. Ne toivat valtavan määrän monelle euforisia kokemuksia, eikä niiden ytimessä varmasti monikaan kykene järkeviin keskusteluihin. Kuitenkin huomaan joidenkin siihen pystyvän ja se ihastuttaa. Eli voi olla jopa vuorovaikutus fanikin! (puolihuumori). 

                  Olen saanut monen tuttavan toteamaan minun olevan mielipiteissäni pyöreäkulmainen. Kulmahammasta on kaivattu (hah). Jyrkkiäkin mielipiteitä löytyy, kuten mm. se, että esim. hiihtolajeissa Olympialaisten jälkeisiä kisoja pidän ”rääpiäisinä”, sillä jokainen huippu-urheilija tähtäsi absoluuttisen huippukuntonsa Olympialaisiin. Tiedän omasta urheilijan kokemuksesta, että kauden päätavoite tyhjentää sekä henkiset, että fyysiset voimavarat. Toki jokin nuori urheilija, joka jäi niukasti menestyksestä voi saada paremmin ladattua henkisesti itsensä vielä kevään kisoihin. Nuorempana palautuminen on myös nopeampaa. Mutta minusta hiihtolajien kausi pitäisi päättyä Olympialaisiin. 

                  Esimerkiksi Olympialaisten jääkiekko-ottelut (kerratkaa ensimmäinen kappale, heh) sai aikaan voimakkaita tunteita ja mielipiteitä. Luonnollisesti jäähyt ja tuomarivalinnat olivat tapetilla. Itse väitän seuranneeni (olin talvilomalla) kaikki miesten jääkiekko pelit suhteellisen neutraalisti. Faktana (tarkistin tämän tätä kirjoitusta varten) on, että Olympialaisissa tuomitsi ammattituomarit ja nämä oli joukkuejohtojen hyväksymät oikeudenjakajat. Mielestäni jokaiselle itselleen pitäisi olla oma hälytysmerkki, jos otteluissa tuntui, että koit vain vääryyttä oman (yleensä Suomi) joukkueen puolesta. Aina vihellettiin väärin tai tuomari oli väärä. Silloin ei ole todennäköisesti ainakaan pystynyt katsomaan objektiivisesti peliä tuomioiden osalta. Omaan silmään tuomiot menivät jokaisessa ottelussa tasan. Virheitä sattui, mutta en huomannut yhtään kriittisten hetkien erhettä. 

                  Omana vetenä voisin kantaa yhden esimerkin. Suomen lisäksi olen tunnetusti kova Kanada fani. Esimerkkini tulee Kanada vs Tshekki pelistä, jossa kaikki tuomiot ei menneet oikein mielestäni, mutta tuomaritkin on vain ihmisiä ja myös ammattituomarit voi tehdä virheitä. Kukaan meistä lukijoistakaan ei ole elänyt virheetöntä elämää. Tshekille jäi viheltämättä keskialueen selkeästi kiekottoman (Crosby) pelaajan estämisestä, johon ylenkin studio otti kiinni. Kuten myös se, kun Tshekki teki 3-2 johtomaalin kuudella pelaajalla. Itse suhtauduin jopa pelin aikana noihin ymmärtävästi. Ei kaikkia voi huomata. Toisinpäin jäi ainakin yksi korkeamaila viheltämättä. Joku voi ajatella, että useampikin, mutta tuossa korkeassa maila jäähyssä on sellainen hieman outo sääntö, että jos maila osuu laukauksen yhteydessä, ei siitä tule jäähyä vaan se katsotaan mailan luonnollisena liikkeenä laukauksen yhteydessä. 

                  Tuosta lauseesta tulee viimeinen aasinsilta. Yllättävänkin usein vuorovaikutuksessa asiat lähtevät riitelemään myös puutteellisen tai väärän tiedon vuoksi. Ja se on inhimillistä ja ymmärrettävää. Usein riittämätön tieto saa meitä jokaista ihmettelemään monia eri asioita. Mielestäni hyvä kulma vuorovaikuttamisessa on yrittää ymmärtää, mitä toinen sanoo ja tutustua siihen, miksi hän on mitäkin mieltä. Sen sijaan, että lähtee tuomaan esille omaa kiveen hakattua ”tietoa” ja ainoaa ”oikeaa” näkökulmaa asiaan. Kaikilla on vuorovaikuttamisessa kehittämistä. Toisilla enempi ja toisilla vähempi, mutta kaikilla meillä sitä on. Siinä voisi olla hyvä päämäärä meille kaikille. Tullaan paremmiksi vuorovaikuttajiksi ja saadaan sitä kautta myös enempi irti elämästä ja opitaan jotain uutta.

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.2.2026