VAPAAEHTOISESTI SILMÄT SIDOTTUNA

                 Hornantuuttiin videoita seuratessasi olet varmasti tullut tietämään kuinka seikkailija viedään joskus todella kauas kotoa syrjäiseen erämaahan, silmät sidottuna. Ja hornantuuttiin konseptissa seikkailija on tietenkin itse tätä pyytänyt ja myös sen, että määränpää on hänelle täysin tuntematon. Seikkailija siis haluaa joutua hornantuuttiin, joskus jopa kauas kotoa ja vieläpä vapaaehtoisesti. 

                Mietin sunnuntaina oman seikkailuni alkutaipaleella, miten ihminen tosiaan itse haluaa tällaista ja vielä nauttii tästä. Miten erikoisia (pieni osa kylläkin, hah) olemme, kun tällä tavalla haluamme viettää kallista vapaa-aikaamme, jotkut jopa lomapäiviä, kuten minä tällä kertaa. Otin yhden yövuoron lomapäiväksi ja työaikapankkivapaaksi vain päästäkseni tosi kauas kotoa, jotta joutuisin mahdollisesti jopa ehkä yli kolme vuorokautta taivaltamaan tuntemattomasta erämaasta kotiin.       

                 Mietin myös miten tämä oli kovasti toisenlaista, jos tänne tuotais joku kaveri vastentahtoaan. Se ei olisi edes pelkästään brutaalia kiusantekoa vaan vakava ja rangaistava rikos. Vapaaehtoisesti haluttuna suuri, jopa lomapäivän arvoinen nautinto. Miten paljon asiat onkaan kiinni, miten mielessämme ajattelemme. 

                LÄHTÖ KOTOA

                Vaki tuutittaja, Tuomo, tuli hakemaan minut sovitusti puoli kolmelta. Epäjärkevästi jätin monta asiaa liian viime tippaan ja minulla tuli kiire kasata loput tavarat. Minulla oli komedia ohjelmahahmo Pulkkisen tapaan suunnitteella ottaa kynttilä ylimääräisenä mukaan, jotta saisin sitä katella makuupussista tulevissa yöpaikoissani. Unohtui. No tuo ei ollut seikkailun kannalta ratkaiseva. Sen sijaan hammasharjan harjaosan jääminen sähköhammasharjasta kotiin teki seikkailusta huomattavan epämiellyttävän. Purskuttelin vain pelkkää hammastahnaa suussa pari kertaa päivässä. 

                Tuomo oli jättänyt minut maastoon viideltä tai vähän yli. Tuomon puhelinsoittoa ei kuulunut. Odotin ja odotin. Kuuntelin kuinka jostain tosi, tosi  kaukaa kuului jotain kaukaista huminaa. Tuulimyllyjä se ei ollut, koska ääni tuli aina ajan perästä. Olisiko jossain kaukana siinä suunnassa tie? Ajattelin yrittää hieman äännen sunntaan aloittaa... mutta puhelinsoittoa ei kuulunut. Lopulta raotin sidoksia silmät maahan päin ja soitin Tuomolle. Sain yhteyden. Tuomo kertoi, että ei ollu saanu minuun yhteyttä. Erämaassa nämä ovat mahdollisia ongelmia. Kello oli 18:01. Olin odottanut ilmeisesti melkein tunnin. Vettä satoi tasaiseen koko ajan. Joka paikassa oli märkää. Rinkan sadesuoja oli märkä. Oli hieman viileän puoleinen omakin olo seisoskelun jälkeen. 

                Onnistuin omia menetelmiä käyttäen löytämään polun. Seuraan yleensä metsän rajoja tai ojia, etsien avarampia kohtia. Pimeässä tiheään metsään ajautuminen ei ole kovin hedelmällistä. Löysinkin tosiaan polun, jonka päässä oli metsä-autotien pää. Aikaa oli mennyt siteiden aukaisusta 36min. Tämä oli yllätys, sillä maastoutus tuntui kovin kiharaiselta. Päättelin syrjäiselle metsäautotielle tullessani, että ne äänet joita kuulin, olivat siitä katsottuna täysin oikealla puolella 90 astetta tai vähintään etuoikealla. Pidin sen mielessä lähtiessäni eteenpäin.

                Tunnin kohdalla kävin puskassa. 1h 53min kohdalla olin taivaltanut reilun 6km ja ohitin metsäkoneita, jotka oli parkissa tyhjinä tien varressa. Otin energiaa tunnin välein ja hieman vettä samalla. Minulla oli ns, "hard core" (HC) mallin hornantuutti, jossa koitin miten pitkälle pärjään vain 1000g energiaa (3456kcal) ja kolmella litralla vettä. Lisäksi minulla oli itse kehittelemissä säännöissä mahdollisuus tehdä jokaista 24h kohden 6,7 euron ("sixty-seven") ostokset, jos tielleni osuisi kauppoja. Testasin monia muitakin asioita. Varavirtana minulla oli 20 000mAh virtapankki. Jalkineina kokeilin riskillä Nokian kumisaapasta ja tuplaurheilusukkaa. Olihan ne vähän kolkot kävellä tiellä. Lamppuna oli Lumoniten laadukas otsavalo ja varalamppuna vaeltajan pieni otsapantavalo. Lumoniteen oli kaksi vara-akkuparistoa. 

                   2h 15min ja 7,3km kulkemisen jälkeen tulin kolmensuunnan risteykseen. Kaksi mustavalkoista kylttiä. Riikinhovi 10 ja Lohvanperä. Lohvanperän kyltistä ei saanu selvää, mihin päin sen oli tarkoitus osoittaa. Se oli ollut kuulema siellä suunnassa, josta tulin, kuten Riikinhovikin. Jos olisin valinnnut meneväni Lohvanperän suuntaan, katsoin karttoja ja olisi ollut mahdollista, että olisin ajautunut kymmenien kilometrejen jälkeen jopa Kiuruvedelle saakka, josta on 100km Nivalaan! Käännyin oikealle, koska muistissa oli ne kaukaiset äänet. Mitään ääniä ei alkumatkalla ollu kuitenkaan kuulunu, joka aiheutti jotain epävarmuutta sen suhteen mitä olin kuullut. 

                    2h 28min kohdalla tulin taas valintaan. Kaarranko vasemmalle vai menenkö vielä 90 astetta oikealla ja Röörinkin tielle. Harkitsin hetken, mutta skippasin, koska tie oli niin paljon pienemmän oloinen kuin tie, jota kuljin. Tuo on hauska tunne kävellä +20kg varustuksissa tuntematonta metsäautotietä, tietämättä oletko kulkemassa lähemmäs vai kauemmas päämäärästäsi.    

                    Vajaan 3 tunnin kulkemisen jälkeen metsäautotien laidassa oli pressun alla jätepuuta/risuja hakkuiden jäljiltä. Otin taskuuni kuivia koivun tuohia. JA MITÄ TAPAHTUI!!! Vain 100-200m myöhemmin tulin laavulle, jossa oli myös puuliitteri ja tulistelupaikka. Jäin sinne yö/lepotauolle. Aikaa oli kulunut 2h54min ja matkaa kertynyt 9,82km tänne tultuani. 

                    Tulet sain noin puoleen minuuttiin tuluksilla. Tuntui hyvältä, koska viikolla harjoituskerroilla oli ollut vielä tekniikassa hakemista. Söin iltapalaksi 200g sinistä lenkkiä.  Täytin ilmapatajan ja kääriydyin makuupussiin ja pari kertaa sieltä pois, sillä nesteet tuntui olevan kierrossa. Nukahtelin, torkahtelin, kävin varmaan unessakin. Tätä kaikkea sopiva sekoitus epämääräistä unta noin 1,5h kunnes heräsin nokka jäässä. Kävin välillä lisään puita ja herätessäni hiillosta oli sen verran jäljellä, joten sain nuotion pian taas roihuaan. Join aamukahvit, laitoin leirin kasaan ja lähdin jatkaan matkaa. 

 

                    SUNNUNTAI VAIHTUU MAANANTAIKSI 

                    Kello 1.13, eli 7h 12min siteiden aukaisusta lähdin jatkamaan matkaan. Tovin kuljettuani havahduin huomaamaan taivaalla ensimmäisen tiedon. Aina aika ajoin pilvien raosta paistoi kuu. Koska kello oli hieman vajaa kaksi, oli kuu tuolloin noin koillisen ja idän välissä. Toki tieto oli sillä tavalla merkityksetön, etten tiennyt missä päin olin Nivalaan nähden.  

                    8h 29min siteiden aukaisusta ja reilu 15km kuljettuani tulin aivan yhtäkkiä risteykseen, jonka molemmilla puolin oli talo saman tien varrella. Hetken edestakaisin kuljettuani ja koirien haukkuessa tahtia, selvitin postilaatikon numeroista mihin suuntaan tie kulkee tien alkua päin. Tie josta tulin, oli ollut Jänisojan metsätie. Saman tien varrella jonne risteyksestä lähdin, 8h 58min kohdallla ja vajaa 17km kuljettuani saavuin kyltille, jossa kerrottin tämän olevan Kärsämäkeä, mutta missä päin Kärsämäkeä? Ehkä pohjoispuolella?

                    9h 20min siteiden aukaisusta ja reilun 18km jälkeen tulin E4 tielle, vaikka luulin aluksi tulleen 28 kantatielle. Eli tuossa kohtaa tiesin missä olin. Tässä kohtaa oli edessä +51km tien laidassa kulkua. Tuossa kohtaa mietin, että tämä vaativimpien ("Hard Core" HC) seikkailujen sarja vaatisi "säännöstö" korjauksen samantien. Jatkossa HC sarjassa tietä pitkin saisi mennä vain 15min, jonka jälkeen maastossa tulisi mennä vähintään tunti ja eroa tiehen tulisi olla +100m sivusuunnassa. Harva hornantuuttiin seikkailija nauttinee muutenkaan tiellä kulkemisesta?

                    10h 15min ja 21,3km kulkemisen jälkeen tulin Kärsämäjoen varteen. Taitelin itseni joen varteen. Tuli älyttömän siisti olo olla virtaavan veden edessä yksin yöllä. Koin valtaisaa hyvää oloa. Minussa asuu selkeästi erakkosielu, vaikka tykkään myös jossain määrin sosiaalisuudesta, mutta olen kuitenkin sielultani enempi yksinäinen susi. Täytin yhden tyhjäksi juomani vesipullon Kärsmäjoesta. Vesi oli ihan oluen väristä.  

                    Tuosta lähdettyäni käytin hornantuutin yleissääntöä, jossa saa alle 10km päässä kaupungista/kunnasta selvittää kauppojen/huoltoasemien auki-oloajat (ei karttoja saa tietenkään katsoa). 24h bensa-asema oli auki, mutta sieltä sai vain bensaa, joten menin Juustoportin huoltoaseman eteen hieman aamu viiden jälkeen odotteleen paikan aukemista, joka oli klo.6.00. Kylmä oli, joten tein jos jonkinlaisia liikkeitä pysyäkseni lämpimänä. Juustoportissa käytin 6,7e rahasumman, joka oli luvattu jokaista 24h kohden. En vaivautunut laskemaan ja menin 15 senttiä yli. Instagramin seuraajat ehdottivat 15min - 2h aikasakkoa. 

                    Olihan se luxusta täyttää vesipullot ja vaihtaa Kärsämäjoen ruskea juoma kirkkaaseen hanaveteen. Join kahvit santsi kupin kera ja ostin ison pantteripussin. Sen verran puolustelen budjetti ylitystä, että normi kaupassa ostokset olisi jääneet selvästi budjetin alapuolelle. 

                    Matka jatkui ja 12h 42min siteiden aukaisusta ja hieman yli 25km kulkemisen jälkeen lähestyin liikenneympyrää, jota edelsi kyltti, jossa kerrottiin vasemmalle päin menevän tien olevan tien numero 28, joka suuntaisi Nivalaa kohden. Tuosta oli vielä yli 44km kotiin. 

                    14h ja 30km jälkeen hoksasin kulkeneeni viimeiset 2km valoisassa, jotka olivat tämän seikkailun ensimmäiset valoisat kilometrit, joita oli koko matkalla lopulta vain 22,5km. Loput oli 47km oli pimeässä. Väsy ja kylmä kiusasivat, mutta päätin olla vahvempi. Sanotaanko, että hyvän vastuksen ne antoivat.  14h 35min ja vajaan 33km kohdalla ylitin Pyhäjoen lähestyessäni Haapaveden Karsikasta. 

                     19,5h ja 43km jälkeen olin palaamassa maastosta takaisin tielle. Tein vähäisen nuotion, jossa paistoin toisen osan sinisestä lenkistäni, eli toisen 200g. Energiaa oli niukasti mukana. Lähtötilanteen 1000g:sta jo 400g hupeni tuohon makkarapakettiin. Lisänä oli toki Juustoportista ostettu n.200g pantteripussi. 20h ja 43min kohdalla kohtasin iloisen yllätyksen, kun tuutittaja Tuomo ja niinikään kokenut tuutittaja Ilkka tulivat moriestaan. Vettäkin olisi saanut lisää, mutta en tarvinnut. Ilkka pohti, että ulkopuolinen ohikulkijahan saa rieskavoileivän antaa ja ettei sitä ole säännöissä kielletty. En ehtinyt edes asiaa miettiä, kun olin jo kiinni kaksipuoleisessa lisukkeita sisältävässä, taivaallisen makuisessa rieskaleivässä. Olipa iloinen yllätys. Jatkoin matkaa voimaantuneena...

                     ... mutta lentokeli ei kauaa kestänyt. Pian aloin tuntea voimattomuutta, sekä väsymys alkoi vaivata. Minua suomeksi nukutti. 21h 27min ja 50,2km jälkeen olin Haapaveden ja Nivalan rajalla 28 kantatiellä. Painuin metsän suojaan liki viimeisillä voimilla. Edeltävän 2km aikana olin meinannut nukahtaa kävellessä. Olin ihan kassalla. Hetken istututtani ja syötyäni eväitä voimat hieman palasivat. Aloin rakentaan suojaa tarpista ja keräsin vähän kuusen alaoksia ja sytytin nuotion, tottakai tuluksilla. Neljästä nuotiosta kolme sytytin tuluksilla.  

                    Vajaan tunnin unien jälkeen, 24h 5min siteiden aukaisusta, heräsin suojastani taas, kun nokka oli "jäässä", eli kylmän tuntuinen. Kokosin leirin kasaan ja lähdin älyttömällä innolla kohti kotia, jossa epäilin daamini odottavan hyvän ruuan kera. Varusteet ei olleet ainakaan keventyneet. Vaatteet oli keränneet kosteutta, eikä ne ihan kokonaan kuivuneet vähäisissä nuotioissa. Silti askel oli jotenkin kepeä. Ajattelin vetää riskillä viimeisen n.20km siivun. Jalat oli yli 50km jälkeenkin täysin kunnossa, vaikka menopeleinä oli Nokian kesämallin kumisaappaat. Näin pitkään kävelemiseen ne sais olla numeron pienemmät. Mitä pidempi matka, sitä tarkempi on, että kengissä on tilaa juuri sopivasti, mutta ei yhtään liikaa. Nyt jouduin vähän tuon asian suhteen taiteileen. 

                     26h 9min siteiden aukaisusta olin kulkenut jo 56,1km. Olin Maliskyläntiellä. Reilun 13km päässä maalista, kotipihasta. Olo oli infernaalinen. Tuulettelin jälleen raivokkaasti, kuten olin tehnyt paljon samaa myös 28 kantatiellä. Lauloin, villitsin, tein omia sotahuutoja, jopa hengellisiäkin lauluja. Ihan laidasta laitaan. Elin!!!

                    28h siteiden aukaisusta olin kulkenut 63,8km. Olin Pääkönperän kohdalla, hieman Hyllinki viitan eteläpuolella. Olin hetki sitten ilmoittanut daamilleni, että tulenkin valitettavasti (heh,heh) etuajassa. Ei kuulema haitannu. Ja niin siinä pääsi käymään, että 29h ja 27min siteiden aukaisusta olin kotipihalla ja matkaa kertyi kaikkiaan 69,54km. Pääsin perille.  

                     Tuntuu hienolta kyetä tällaiseen. Samalla tunnen olevani edelleen varsin aloittelija erätaitojen suhteen, vaikka nyt tulukset sainkin hallintaan. Kokemukset auttaa ja jälleen olen paljon viisaampi. 20 000mAh varavirrasta jäi jäljelle 77% ja puhelimessa oli n.70% akkua kotiin tullessa, kellossa +50%. Tuo on aika riittävä varavirta ja esim prepaid liittymä johonkin karvalakkiin olisi hyvä olla mukana. Tupla urheilusukka toimi hyvin. Tosiaan täytyy ostaa numeroa pienemmät Nokialaiset vielä. Ja miettiä miten saisi kumppareihin vähän vaimennusta. Kokeilla ehkä jotain geelipohjallisia. 

                    1000g energiaa oli HC kyllä, mutta riitti. Kaupattomilla seuduilla tuo ei riitä paljoa vuorokautta enempään. 3L vettä riitti tässä haasteessa hyvin. Minulla oli vielä litra jäljellä kotiin tullessa. Enegiavajetta tuli kulutukseen nähden yli 9000kcal. Alla jotain tietoja reissusta tilastokuvina, jotka on tekoäly tehnyt listausmuotoon.                       

 

                    YOU TUBE VIDEO tästä seikkailusta, joka lähti siis liikkeelle Pyhäjärveltä, Vihtanevalta, läheltä Kärsämäen ja Pyhjärven rajaa.  

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

  Onni Vähäaho, Nivalassa 5.11.2026