IDEA - 50. KERTA

                   Epäinhimilliset päähänpistot ovat peruja ultrajuoksuharrastukseni aktiiviajoilta. Vaikka ne ajat ovat vajaa kaksi vuotta sitten jo taakse jäänyt juttu, puskevat ne vielä aika ajoin esiin. Toissa aamuna herätessäni sain idean. Tai sanotaanko IDEAN. Lähteä nyt pyöräilemään sydänmaiden metsäautoteille yli 80km pyörälenkki. Ikään kuin se olisi jo yksistään tarpeeksi hullua, oli mulla repussa kaksi litran vesipulloa ja yksi puolen litran ns. ”lötköpullo”.

                  Vein toisen vesipulloista Iso-Juurikan pohjoispäässä olevan syrjäisen metsäautotien päähän. Tuosta lähtee polku Pykyn autiotuvalle ja toiseen suuntaan on 20km Pyssymäelle ns. Iso-sydänmaanreittiä. Aivan, ajatuksena – tai IDEANA – oli viedä seuraavaa (!?) päivää varten vesikätköjä. Toisen vesipullon, sekä tuon ”lötkön” vein Pesänevantien ylitykseen, pelastuspiste 3 lähistölle. Tuosta on Pyssymäelle vastapäivään reilu 16km.

                  Pyörälenkin loppupuolella tunsin mm. pohjekramppeja. Ihmekö tuo, sillä en ole juuri noin pitkiä pyörälenkkejä tänä vuonna tehnyt. Pääsin kuitenkin kotiin. 82,6km ja 3h38min. Mojova lenkki siis, ihan omastakin mielestä. Täyttää määreet: ”pientä hulluutta”. Tuo kun olisikin jäänyt tuohon, mutta tämä oli vain osa vielä isompaa plääniä. Jo seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä hakemaan jalkaisin nuo vesikätköt. Tarkoituksena oli kiertää Iso-sydänmaanreitti vastapäivään, normaalista kulkusuunnasta poiketen. Tämä olisi minulle 50.kerta tuota haastavaa vaellusreittiä, jossa on paljon suopohjoista ja osin veden vallassa olevaa polkua. Kaikessa raskaudessaan reitti on samalla kaunis, että kiehtova.

                  Keskiviikko iltana siinä puhaltelin ja mietin, miten selviän tästä. Ja huom! Kaikki ihan omaa hulluutta – ja kaiketi vapaaehtoista. Tunnistin haasteet. Pyörälenkistä herkälle menneet lihakset täytyisi saada jotenkin pelittään. Vettä, suolapitoista energiaa ja magnesiumia. Onnistuin mielestäni tuossa ihan hyvin. Toinen asia ennen seuraavan päivän 56km maastopolkulenkkiä oli osata huomioida vuoden vähät juoksut. Olin juossut tälle vuodelle ennen tätä lenkkiä vain noin 750km. Edellinen juoksulenkkikin oli 11 päivän takaa. Sekin vain 10km, suhteuttaen siihen, että nyt oli matkana 56km vaativaa polkua pitkin.

                  Niinpä minulla oli selviytymissuunnitelma. Päätin hölkätä kerrallaan aina neljä minuuttia ja kävellä sitten sen perään aina minsan, eli edetä viiden minuutin erissä, samaa toistaen, kunnes homma olisi pulkassa. Energiat vaivauduin laskemaan vasta vähän ennen nukkumaan menoa. Latasin Salomonin 12L kisaliiviin energiat vanhasta muistista. Lopulta laskin, että niillä mennään ainakin 11 tuntia. Pääenergiana minulla oli tuttifrutti karkit. Neljä tuttifrutti karkkia vastaa yhtä energiageeliä hiilihydraattien puolesta. Ainoastaan suolan puolesta jää vajaaksi. Toisena energialähteenä oli Elovena kaurakeksi. Yksi kaurakeksi ajaa saman asian kuin neljä tuttifrutti karkkia.

                  Ajattelin lenkin tehojen (sykkeiden) pysyvän siksi alhaisina, ettei minun tarvitse ottaa energiaa ihan sitä määrää, mitä yleensä esim. aikoinani ultrajuoksukisoissa otin. Niinpä päädyin rytmiin, jossa otin 30min välein vuorotellen kolme tuttifrutti karkkia (pari kertaa neljä) ja toisella vuorolla puoli Elovena kaurakeksiä. Juomana oli siis vettä. Puolen litran ”lötköpullossa” oli aina puoli magnesium tablettia/”lötkö”. Lähtiessä minulla oli juomaliivissä kolme lötköä. 20km kohdalta oli määrä täyttää kaksi kulunutta ”lötköä” – niin kuin menikin – ja 40km kohdalta sitten kolme ”lötköllistä” vettä mukaan.

                  Repussa oli lisäksi purkki, jossa oli suola ja magnesium tabuja. Niitä oli määrä ottaa yksi kahden tunnin välein. Buranat oli mukana varalta, jos tulisi menon estäviä kramppeja, jotta saisi itsensä evakuoitua. Ja tietenkin perus turvallisuus jutut, mitä kisoissakin aikanaan vaadittiin. Sidostarpeet, avaruuslakana, puhelin, kortisonia ja omana valintana wc-paperia ja ventoliini.

                  Klo.6.38 käynnistin kellon. Olin jo neljän maissa herännyt. Syönyt puuron ja tehnyt lyhyitä venytyksiä. Olo oli luokkaa ”oumaikaart”. Alku sujui niin kuin ajattelinkin – leppoista menoa ja juomaa + energiaa suunnitelman mukaan. Ensimmäinen tenkkapoo tuli noin 12,5km kohdalla, jossa leveän lahnaojan yli menevä silta oli lähtenyt vahvasta ankkuroinnista huolimatta seilaamaan ja loisti poissa-olollaan. En ollut ihan varma ojan syvyydestä. Katselin siinä vähänkään kapeamman näköisen kohdan ja hyppäsin LÄHES yli. Kehitin kuitenkin sellaisen tekniikan, jossa saan kuitenkin toisen jalan kuivalle, niinpä kastuin napaan asti vain osittain. Matka jatkui.

Kaunis Lahnajärvi 1km ennen loikkapaikkaa

Hyvä kohta testata loikan pituutta?

                  Suolla ja soiden liepeillä oli semi märkää. Muutoin polku oli jopa hämmästyttävän kuiva. Pian kävi ilmi myös, että reitillä oli tolkuton määrä uusia tuulenkaatoja ihan koko reitin matkalta, sekä ennätysmäärä hakkuita, joissa polku osittain katosi. Oli paljon puiden yli tai ali menoja, sekä kiertoja. Myös metsäkoneen tekemiä syviä uria. Trafiikkia oli kosolti. Koska tykkään laskea pitkillä lenkeillä, asetin kelloon yhdeksän tunnin aikatavoitteen. Sitä seurasin matkalla ja tein siitä päässäni tilastoa. Kaikki alle 9min kilsat oli voittoja, 9min alkavat kilsat tasureita ja yli 10min kilsat tappioita. Aluksi oli hyvinkin voitollinen saldo (hah,hah).

                  Iso-Juurikan pohjoispuolen kangasmetsä polulla vähän jopa säikähdin, miten kevyt oli askel. Samalla toppuuttelin vähän itseäni, että eipä aleta keulimaan. Pian tulikin raskaampaa settiä ja meno alkoi puuroutumaan. Märät kohdat oli todella märkiä, mutta edelleen kokonaisuus pysyi kuivan puolella. Nyt on vain niin huono kunto, ettei noita märkiä kohtia pystynyt selviämään ilman, että ne ei olisi näkyneet niiden jälkeen jalkojen reiluna väsymisenä.

                  26km jälkeen siirrytään vastapäivään kiertäessä ns. reitin ”raasto-osuudelle”, joka on vajaa 12km pitkä. Tuolla pätkällä taisi olla suurimmat metsähakkuut ja tuulenkaato haasteet. Tuolla välillä oli myös paljon hajonneita siltoja tai yhden riu´un varassa olevia. Siltoja on tehty paljon, mutta edelleen vajetta on. Reitti lypsi jalat kyllä takaosan raskaalla osuudella ihan huolella. Juosta ei jaksanut kuin siellä täällä. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ollut.

        Tässä kohtaa oli 30km taivalta takana. Kauniita metsäjärviä (lampia?)

Oma suosikkipaikka reitillä. Tänne tulee mun muistomerkki sitten, kun kuolen. On poikien kans sovittu. Ei enempää siitä tällä kertaa.

                  Suola ja mangesium tabut otin suunnitellusti kahden ja neljän tunnin kohdalla. Kuuden tunnin kohdalla unohdin ottaa, joten otin sitten 6,5h kohdalla kaksi suolatabua ja yhden magnesium tabun. Etenkin kuumalla säällä suolaa haihtuu paljon ja magnesium pitää lihakset vähän stabiilimpana. Hetkellisesti meno paranikin 6,5h kohdalla, kunnes tuli Pesäneva toisen kerran. Tsissus oli märkää.

 

Pesänevan ylityksen ihanuutta alla ja päällä

         Ei kyllä löytynyt jalkoja ei sitten yhtään tuon suon jälkeen. Vasta vimpan neljä kilsaa jaksoin vähän paremmin. Homma meni maaliin lähinnä kokemuksella, joka auttoi mm. oman kropan viestien tulkinnassa pitkässä suorituksessa. Lopulta aikaa meni 9h29min10sek, sekä matkaa näytti kertyvän 56,58km, joten sen verran tuli kierreltyä ja mm. ojan ylityksen hyppykohtaa etsiessä. Keskisyke oli matala, 123, joten onnistuin menemään kevyesti. Muuta vaihtoehtoa ei ollutkaan tällä kunnolla. Kello näytti kuluneen 7889kcal. Se kuulostaa vähän paljolta. Hieman skeptinen tuon suhteen. Yhtään rakkoa ei tullut. Kenkinä Hoka One One Speedgoat 4 Wide. Normi juoksusukat, trikooshortisit ja pyöräilypaita, jossa kätevät selkätaskut.

                  Mitähän muuta… peuran ja karhun jätköksiä näkyi. Metsälintuja. Yksi iso ukkometsokin, sekä käki kukkui komeasti. Paljon sammakoita ja sisiliskoja. Yhtään käärmettä en nähnyt. Varmasti niitä oli, mutta ei osunut silmään. Tämä on parasta aikaa liikkua metsäreiteillä, kun ei ole vielä hyttysiä, ei paarmoja, ei normi, eikä hirvikärpäsiä. Tämmönen reissu tällä kertaa. Loppumatkasta manasin tämän olevan kyllä viimeinen tällä reitillä, mutta se kuuluu tuohon psyykkiseen taisteluun jaksamisen kanssa. Eiköhän sitä vielä tuonne tuu joskus eksyttyä, on sitä sen verran hullu. Tässäpä sitä oli 50 vuoden rajapyykin ns. juhlalenkki (kilsa/vuosi) ja vieläpä muutamalla ekstrakilsalla.

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.5.2024

TUOMINIEMI NAPPASI MM-PAIKAN

             Nivalan Pyssymäellä käytiin ennätys kovatasoinen kilpailu Pyssymäki Backyard Ultra 2023 -kisan (PBU 2023)voitosta. Kilpailuhan oli ns. "Backyard kalenterivuoden" ensimmäinen neljästä. PBU 2023 kisan voittajalle oli luvassa paikka 2024 sateliitti MM-kisoihin Suomen maajoukkueessa. Suomen joukkue kisaa muuten tuolloin niin ikään Pyssymäellä (19.10.2024 alkaen).

            Kisamuoto on vielä sen verran outo monille, että on lienee syytä kerrata kisan perusidea. Eli kisa alkaa tasatunnilta, kuten nyt kisa alkoi viime perjantaina klo.15.00. Kisassa kierretään 6,706km mittaista kierrosta. Lähdöt tunnin välein. Se joka jaksaa pisimpään ja kiertää vielä muiden lopetettua yhden kierroksen, on voittaja. Helpon kuuloinen konsepti ja paperilla helppo homma?

            PBU 2023 kisassa oli useita kyvykkäitä kisaajia. mm. edellisen vuoden Pyssymäen kisan neljästä +24h suorittajasta oli kolme paikalla myös tänä vuonna, sekä muutama toki kova tekijä heidän lisäksi. Kilpailumuoto on kuitenkin raju, sillä kello säätelee tekemiset ja tauon pituuden. Liian nopeasti kierrettyjen kierrosten jälkeen jalat ehtivät kangistua tauolla. Liian lyhyellä tauolla ei ehdi edes tehdä välttämättä kaikkea välttämätöntäkään. 

            PBU 2023 kisaan ilmoittautui vain 18 osallistujaa, joka määränä oli meille kisajärjestäjille pettymys. Siitä ei pääse mihinkään, mutta sillä oli se positiivinen vaikutus kisaan, että kisasta tuli tiivishenkisempi ja kykenimme ottamaan yksilöllisemmin kaikki osallistujat huomioon. mm. tästä saimme hyvää palautetta. Olin itse kisajohtajan, Ville Isoniemen, oikeana kätenä koko kisan kestosta 23 tuntia. Olin siis kisan inessä, kuten nykyään tavataan sanoa. Sain kuulla jokaisen tarinan ja nähdä kuinka osallistujat kolasivat itsensä ihan loppuun. Nostona esim. nivalaisen Markus Linnan 10 kierroksen suoritus ja 67km kasaan saaminen teki vaikutuksen. 

            Arvostus nousi kisan armottomuuden näkökulmalle, kun sain ensimmäistä kertaa olla kisaajan sijasta talkoopuolella tässä konseptissa. Tämähän olikin kovaa touhua jo paljon aiemmin kuin miltä se itsestä kisaajana tuntui. Ensimmäisen kerran havahduimme tajuamaan, että meillä on tulossa kova kisa, kun 18:sta kisaajasta peräti 11 rikkoi 100km maagisen rajan. 100km rikkomiseen tarvittiin 15 kierrosta, joista vain kuusi ensimmäistä valoisan aikaan. Reitin merkkauksen laadun vaatimukset olivatkin melkoiset, sillä kisaajien piti osata reitti myös pimeässä. Reitti oli läpi asti heijastettu.

            Yksi kisan monista ennakkosuosikeista, Annika Holmborg, joutui jättämään kisan kesken 16.kierroksen jälkeen. Tai itse asiassa hän ei ennättänyt maaliin 17:sta kierrokselta määräajassa vatsavaivojen vuoksi. Rajua peliä. 107,36km silti määräajassa ehdittyjä kilometrejä ja sijoitukseksi tuli kymmenes. Kovaa vauthia kierroksilla pitänyt Endurancen Veijo Tolonen oli 17.kierroksen (114,07km) saldollaan yhdeksäs. Eeppisimmän taistelun esitti Rovaniemen Marko Lind, joka ehti kolmella kierroksella nippa-nappa maaliin määräajassa ja pahimmillaan ennätti olla huollossa vain 20 sekuntia ennen uudelle kierrokselle lähtemistä. Todellinen taistelija. 18.kierrosta (120,78km) ja kahdeksas sija.

            Oikeastihan tässä kisamuodossa on vain yksi sijoitus ja se on voittaja, mutta ehkä tämä on näin mielekkäämpi kertoa. Kuutta päivää ennen tätä kisaa maratonin aikaan 2h54min juossut Ultra Sisun Kyösti Muhonen taipui 20.kierroksen jälkeen. Upea 134,2km saldo ja seitsemäs sija kuitenkin. Kuudes oli Ylivieskan Kuulan kajaanilaistunut Lasse Härkönen, joka on parina viime vuonna tehnyt kovaa jälkeä NUTS:n isoissa kisoissa, ollen mm. tänä keväänä Karhunkierroksen 83km kisassa kolmas kovalla ajalla. Nyt kuitenkin Lasse joutui taipumaan 21.kierroksen kohdalla, mutta 140,91km saldolla kelpasi lähteä kotimatkalle.

            Kärkiviisikossa ei ollut yllätyksiä. Oma epäilyni voittajaksi, Kuhmon Kivan Aki Käräjäoja olikin juossut koko kisan pienen lihasvamman kanssa, jonka vuoksi joutui taipumaan 22.kierroksen jälkeen. Takapenkille kotiin viemisiksi kuitenkin 147,62km kunniakirja ja Nipon tuubihuivi, kuten kaikilla muillakin osallistujilla. Sää oli tähän kisaan optimi ja antoi mahdollisuuden kovaan tulostasoon ja sitä myös saatiin. 

            Vuorokauden täyttyessä kisaajia oli edelleen neljä jäljellä. Tuominiemen Tomi huuteli, että oisko kellään seuraavaksi yöksi parempaa otsalamppua. Seuraavaan pimeään oli tuolloin vielä kuusi tuntia matkaa. Vastustajat katsoivat Tomia hieman epäuskoisen oloisesti, mutta mies oli aivan omassa elementissään. Nipon oma edustaja, Pekka Vähäsöyrinki tykitti juuri tuon 24:n kierroksen kovaan aikaan, yrittäessään päästä vastustajien pään sisään. Muut kolme eivät hätkähtäneet. Pekka taisteli vielä kaksi kierrosta ja teki uskomattoman 26.kierroksen tuloksen ja saavutti huikean 174,46km saaliin. Todella jäätävä suoritus Pekalta!

            27.kierrokselta tuli ensin huoltoon Tuominiemen Tomi, kuten kahdelta edelliseltäkin ja sitten ultrajuoksun kiintotähti pariskunta, Jarkko Aspegren ja Saara Päätalo. Nämä kaikki kolme juoksivat Pyssymäellä viime vuonna 24 tunnin tulokset. Nyt Jarkko ja Saara istuivat kierroksen jälkeen epäuskoisina penkille ja totesivat: "-Ei me voida voittaa Tomia"! Tomi nautti jokaisesta kierroksesta kuin se olisi ollut hänen ensimmäinen kirmaisu kevään laitumille, tuuletti ja iloitsi. Jarkko ja Saara olivat jo henkisesti aivan poikki, mutta he ihailivat Tomin voimia. Tomi oli houkutellut Jarkkoa ja Saaraa vielä jatkamaan "edes 30.kierroksen" kohdalle. 

            Jarkko ja Saara saivat 27.kierroksen aikana kerättyä 181,17km mielettömän määrän ja kisan voittaja, nykyään Ruotsin Pajalassa töissä oleva, Tomi Tuominiemi, keräsi 28.kierroksellaan 187,88km saldon. Näin työkseen yöt malmia ajava rekkakuski nappasi MM-paikan Suomen maajoukkueeessa ensi vuoden sateliitti MM-kisoihin. Mieletön temppu! Tomilla on vahvat juuret myös Nivalassa, sillä hän on käynyt täällä mm. lukion. Tässä tarinassa olisi aineksia myydä enemmänkin? 

                    Tomi Tuominiemi lentää maaliin (@Nivalan Polku)

 

 Jarkko Aspegren ja Saara Päätalo hymyssä suin kisan jälkeen(@Nivalan Polku)

 

     Pekka Vähäsöyrinki valtaisan suorituksen jälkeen (@Nivalan Polku)

 

     Markus Linna juoksi 67km ja sytytti juoksukipinänsä? 

Onnittelemassa kilpailun ryhdikäs johtaja, Ville Isoniemi(@Nivalan Polku)

TULOKSET

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.8.2023

ELÄMÄN SUHTEELLISUUTTA

                   Minulla ei ole työmatkaa kuin reilu kolme kilsaa. Toki se on hieman yli puolet enemmän kuin mitä oli vielä viime vuoden syyskuussa. Minulla ei ole ollut omaa autoa yli kymmeneen vuoteen. En ole automies, vaikka olen ammattiautoilijan poika. Pyrin ajamaan mahdollisimman vähän autoa. Siihen ei ole kuin hyviä syitä, itsestään selvyyksiä, joita ei kannata luetella. 

                  Minulle on tullut tavakseni tankata tankki täyteen tilipäivänä ja nollata trippimittari. Edellisen kuukauden aikana trippimittariin kertyi 320km. Kun vielä harjoittelin ultrajuoksua, juoksin yleensä 400-500km kuukaudessa. Autoilua on vähän tai juoksua on ollut joskus paljon. Nyt olen enää ultrajuoksija, mutten harjoittele. Voisin sanoa, että olen jo valmistunut ultrajuoksijaksi, en enää harjoittele sitä. Jonkin ultrajuoksun aion juosta tänä vuonnakin, jotta saan tuon ultrajuoksija leiman pidettyä. Todennäköisesti se tapahtuu juoksemalla huvin vuoksi iso-sydänmaan 56km mittaisen vaellusreitin tai jotain muuta vastaavaa vapaata suorittamista.

                  Kun juoksee kymmenen vuotta putkeen vähintään 4000 kilometriä, on pudotus harjoittelun lopettamisen jälkeen liikuntamäärissä valtava. Samalla aloitin uuden työn, joka on pelkästään yötyötä toiveeni mukaisesti ja liikkumista siinäkin selvästi edellistä työtä vähemmän. Mukavan vapaanoloista elämää lisääntyneen vapaa-ajan myötä, kun harjoittelu jäi pois. Nyt kuitenkin havahduin, että olen tuon lisäksi enemminkin lisännyt syömistä. Ultrajuoksussahan syödään 20-30min välein kisoissa ja erikoispitkissä harjoituksissa. Huomasin nauttivani liikaa, liian usein toistuvasta napostelusta. Kiloja kertyi hyvänlaisesti lisää vajaan puolen vuoden aikana. Nyt ruokarytmin ja sen sisällön järkeistämisen kautta laatua lisää sillekin puolelle.

                  Muutama on ollut kiinnostunut minun juoksukilsakertymistä nyt, kun en ole harjoitellut. Nyt on kohta maaliskuun puoliväli ja mittarissa on 251 kilometriä tälle vuodelle 2023 kasassa. Eli ehkä neljässä kuukaudessa saattaa tulla lähelle sitä määrää mitä aikaisempina vuosina tuli yhdessä kuukaudessa. Olen käyttänyt lisääntyneen vapaa-ajan penkkiurheiluun ja rauhalliseen elämään muutenkin. Tämä tuntuu omalta jutulta. Etenkin tuo yötyö. Siihen kaikki vapaus ja elämän helppous tuntuu perustuvan itselläni. Saan nukuttua tosi hyvin yövuorojen välipäivinä, joka on tietysti avain asia.

                  Jälkeenpäin huomaan, että juokseminen auttoi minut hyvään kuntoon, mutta se toi myös suorituskeskeisyyttä. Eli sekä hyvää, että huonoa. Etenkin ultrajuoksuun kuuluu tosi iso panostus ajallisesti harjoitteluun. Halutaan kehittyä ja myös päteä, yrittää olla aina parempia ja parempia. Olen hyvilläni päästessäni siitä oravanpyörästä pois ja voin nauttia elämästä, jossa on aika paljon merkityksellisempiä asioita kuin juosta liki kaikki vapaa-aika. Suomalaiset ovat herkästi addiktoituvaa kansaa, joten tämähän ei ole yllätys. Oli sitten kyse päihteistä, liikunnasta, ruoasta tai jostain muusta. Kohtuudella käytettynä juoksu on antoisaa ja voin sitä edelleen suositella, mutta ei siinä määrin, miten itsekin tuli juostua. Liika on liikaa joka asiassa.

                  Merkittävin asian sisäistäminen on se, ettemme elä ikuisesti. Vaikka tuo on kaikilla tiedossa, harva osaa arvostaa sitä totuutta arjessaan. Elämä kannattaa tehdä mahdollisimman näköisekseen, eikä saa pelätä isojakaan ratkaisuja sen edessä. ”Sitten joskus -elämä” on uskaltamattomuutta elää. Ajatuksen pitäminen positiivisena ei ole kenelläkään helppoa. Aina kannattaa kuitenkin uskoa, että elämässä voi olla vaikka mitä hyvää koettavaa. Kohtuullinen uteliaisuus ja silmien auki pitäminen kannattaa. Hyvää alkanutta kevättä kaikille lukijoille!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2023

VUODEN 2022 TREENIT

         Ilmeisesti viimeinen kilpailuvuosi on nyt takana ja jatkan liikkumista täysin vapaasti, ilman mitään tiettyjä tavoitteita. Mielenkiintoista nähdä, millä tavalla sitten tulee liikuttua, kun ei ole mitään tavoitetta. Sain kasaan yli 4000 juoksukilometriä nyt kymmenen kerran peräkkäin. Siihen saavutukseen on hyvä lopettaa suorittaminen. Näin ainakin ajattelen, mutten sido ajatuksiani silläkään tavoin, ettenkö voisi muuttaa jossain vaiheessa mieltäni tulevaisuudessa suuntaan, jos toiseen. Nyt ainakin penkkiurheilu on innostanut todella paljon. Nautin paljon siitä. Usein ainakin pieni annos ulkoilmaakin on päivittäin hyvä asia. Koitan panostaa hyvään oloon.

 

YHTEENVETO

Harjoittelutunnit  561h 51min (-75h 57min verrattuna edelliseen vuoteen)
Juoksua 4023,8km (+16,6km verrattuna edelliseen vuoteen)
Pyöräilyä 360,8km (-927,3km)
Hiihtoa 269,8km (-308,6km)
Kävelyä 156,0km (-33,9km)
Lumikenkäilyä 134,7km (+2,0km)

Muuta:

* Kymmenes peräkkäinen +4000km juoksuvuosi
* Kisat meni penkin alle. Niistä ei erikoista muisteltavaa.
* 11/2021 löytyi syy keskeytyksille lihasrakenteestani
* Motivaatio juoksuun satsaamiseen tavoitteellisesti katosi.
*  18.12. alkoi keuhkojen yläosassa tuntemuksia. Ne ei eskaloituneet merkittäväksi sairasteluksi. Juoksin tuonkin jälkeen yli 150km. Lima jumi hieman hengitysteissä, mutta esim. yhtenäkään päivänä ei nenä vuotanut. Silloin tällöin jokunen limaklöntti nousi.

* Maalis-heinäkuussa kärsin tenniskyynärpäässä. Sen vuoksi hiihto ja pyöräily ei oikein tulleet kysymykseen. Nyt vaiva tuntuu poistuneen. Pitkään se vähän tuntui loppu vuonnakin.

VUOSI 2023

            Ei ole tavoitteita. Joitain ajatuksia on. Esim. tehdä jonkin verran keskivartaloa ja ehkä punnerruksia, jos ei kädet oirehdi <-tenniskyynärpää oireet vuonna 2022. Varmaan tunkkausta tulee jonkun verran tehtyä. Lopetin jossain kohtaa syksyllä nousumetrien laskemiset. Ehkä voisi varalta niitä ensi vuonna laskea, jos innostuu tunkkauksesta. Se kuitenkin olisi yleiskunnollisesti ja lihasvoimallisesti (ikääkin tulee lisää), sekä painonhallinnallisesti kiva harrastus. Varmasti mukava ois kiertää myös iso-sydänmaan koko vaellusreitti vaikkapa parikin kertaa. Katsotaan, mutta mitään näistä en tavoitteeksi laita. Nämä ovat enempikin hahmotelmia.

            Odotan penkkiurheilupuolella valtavasti Connor Bedardin (synt. 17.7.2005) NHL- debyyttiä. Huhtikuussa arvotaan NHL-varaustilaisuuden varausjärjestys. Käytännössä myös siis Bedardin NHL -seura. Tulee olemaan penkkiurheilullisesti äärimmäisen jännittävä arvonta. Bedard on nyt siis 17-vuotta. Par´aikaan alle kaksikymppisten (käytännössä 19-vuotiaiden) kisoissa aivan ylivoimainen pelaaja, vaikka mukana jopa NHL-pelaajiakin. Ensimmäiseen kolmeen peliin 6+8 =14 tehopistettä! Siis kolmeen peliin. Toiseksi parhaalla on seitsemän pistettä. Ihan mielettömän huikeaa seurattavaa. Tuollaisten pelaajien esiinmarsseja ei pääse montaa kertaa elämässään seuraamaan. Crosby, McDavid ja nyt kenties Bedard. Aikaisemmin nuorempana oli Gretzkyt, Kurrit ja Lemieux´t. 

            HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2023!!!

 

             Liikunnallista, itsestä ja läheisistä huolehtivaa Uutta Vuotta :=) Kuva alla yhdestä suosikkipaikoistani, Kolilta ja Mäkrän päältä kohti Pielistä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2022.

URHEILUSAAVUTUS

            Urheilusaavutuksia on monenlaisia. Tyypillisimmät ovat joissain erinnäisissä kilpailuissa tuleminen kolmen joukkoon tai jokin oma ennätys. Nyt saavutin jotain hyvin erilaista ja uskallan sanoa, että aika vaikeasti saavutettavissa olevan saavutuksen. Onnistuin nimittäin juoksemaan kymmenenä vuonna peräkkäin vähintään 4000 juoksukilometriä.  

            Vuosina 2013 - 2022 on kertynyt (tilanne 24.12.2022) yhteensä 47 043,2km. Eli 4704,3km keskimäärin vuotta kohden. Kolmena vuonna on 5000 kilometriä ylittynyt tuona ajanjaksona. 

 

             Juoksukilometrit vuosittain:        

2008     471,6km (elo-joulukuu)

2009   1187,8km (ensimmäiset kolme maratonia)

2010   1464,3km (ensimmäinen 24h juoksu)

2011   2043,4km (mikään ei onnistunut)

2012   3973,3km (iso kehitys.

Piirinennätys 12h hallijuoksussa Joensuussa

116,099km)

 

2013   4554,9km (iso kehitys jatkui.

10km ja Puolimaratonin ennätykset (41.33 ja 1.31.22)

Nivalan ympyräjuoksu (+100km) 9:55:16 )

 

2014   5060,0km (Iisalmesta Nivalaan 128,8km

14:48:30. 100h juoksussa 427,3km (oma toimi tempaus

yhdessä Janne ”Jay Leno” Kukkolan kanssa)

 

2015   5000,0km (menestys vuosi. Unkarissa

6vrk juoksun MM-kisoissa 524,024km.

maratonennätys 3:22:55 (Haapajärvi)

 

2016   4874,4km (5km ennätys 19:47.

Huikea juoksu Vaarojen maratonin 43km

matkalla. Monta kovaa päänahkaa. Sijoitus 36:s.

 

2017   4809,0km  (varpaat paleltui. Silti jo 4kk päästä

Karhunkierroksen 84km matkalla 16:sta.

PEP57km voitto.

 

2018   5180.0km (Paljon keskeytyksiä. Huono vuosi.

Hallimaraton 3.29.14 Vaasa)

 

2019   4675,3km (menestys vuosi. PEP171km voitto)

 

2020   4882,2km (koronapandemian vuoksi vain yksi kisa.

keskeytys Vaarojen maratonin 130km kisassa)

 

2021   4007,2km (PPU 2021 voitto. muuten ei kehumista)

 

2022   4000,2km(24.12) (Ei onnistumisia. Motivaatio karkasi)

 

            Harjoituspäiväkirjoja katsellessani hoksaan kilpailumotivaationi rakoilleen ensimmäistä kertaa jo syksyllä 2017. Nyt on ollut jo pidempään työstämistä motivoida itseään kilpailemaan. Sen sijaan juoksemaan minun ei ole tarvinnut motivoida itseäni koskaan. Tavoitteellinen harjoittelu jotain tavoitetta varten on kuitenkin aina myös uhrautumista. Olen kyllästynyt uhrautumaan juoksulle. Enemmin nautin sitä vapaasti, ilman mitään tavoitetta.

            Tämä saavutus - kymmenen vuotta peräjälkeen vähintään 4000 kilometriä/vuosi - saattoi hyvinkin jäädä viimeisekseni. En tietysti halua itseäni sitoakaan mihinkään päätökseen, sillä olen huomannut, että ajan kuluessa eri asioita katsoo eri tavalla kuin aiemmin. Nyt on kuitenkin aika huokaista ja nauttia kohtuullisesta liikkumisesta ilman tavoitteita. Tähän saavutukseen kelpaakin kyllä mielestäni lopettaa kilpailu-ura. Olin sitä jo vakavasti tekemässä vuonna 2019, kun voitin PEP 171km kisan. Silloin olinkin elämäni kunnossa. 

            Roikuin tavallaan vielä tuon jälkeen kolme vuotta kehäraakkina mukana karkeloissa. Vähän kuin NHL-pelaajat, jotka ei tajua vain lopettaa vaan he eivät lopulta vain saa enää uutta sopimusta. Ja sitten he ilmoittavat lopettamisestaan. Näin minulle kävi. Ja seki on hyvä myöntää. 

            Oikein hyvää Joulun aikaa lukijoille! Täytyy yrittää aktivoitua jatkossa vähän paremmin tätä blogia päivittään. Kaikki menee kuitenkin omaa tahtia.        

 

 

  Onni Vähäaho, Nivalassa 24.12.2022

LOKAKUUN TREENIT

             Ylimenokausi. Sitä se oli lokakuun tarkoitus olla, ja sitä se totisesti olikin. Samalla aloitin lokakuun alusta tekemään uudessa työpaikassa pelkkää yövuoroa. Kahden viikon sisään juostun ultran jälkeen kroppa ja jalat oli kuin kolatut. Samoin sykkeet oli koholla, osin tietysti yötyön vuoksi. Kisakauden jälkeen alakulo juoksua kohtaan on ollut tapissa, eikä tosin ole ollutkaan tarkoitus juosta ainakaan enempää. 

            Lokakuu ei riittänyt tuomaan intoa aloittaa minkäänlaista harjoittelua. Elämä muuten on kuitenkin juuri nyt niin uomissaan kuin se vain voi olla, joten en kyllä hirveästi juoksuharjoittelua kaipaakaan. Nautin elämästä ja hyvästä olosta. Juoksun ulkopuolisista asioista. Olen ihan sinut, jos nyt tulenkin huomenna alkavan marraskuun aikana siihen tulokseen, etten kilpaile ensi vuonna suunnitellusti. Se päätös tuntuu juuri nyt oikealta - olla kilpailematta, mutta jätän vielä hetkeksi oven raolleen omalle mielelle, jos into ja kroppaa viestii harjoittelun halusta. 

            Viimeksi olin juossut alle 200km kuukauden helmikuussa 2017, kun palellutin jalkani. Sillon en pystynyt juoksemaan. Sitä edellinen alle 200km kuukausi löytyy huhtikuulta 2012. Juoksu on nyt ajettu alas. Se on paras keino selvittää, onko sille tarvetta. Jos alan harjoittelemaan, tapahtuu se marraskuun lopussa/joulukuun alussa. Tällä hetkellä tuntuu, etten aloita. Pohdinnassa on, jos osallistuisi ensi vuonna vain Kolin 130km kisaan. Mutta päivitelläänpä näitä ajatuksia sitten kuukauden päästä.

 

LOKAKUUN TREENIT:

* juoksua 183,2km  (-215,1km vrt syyskuu)

* kävelyä 10,4km (+50,4km vrt syyskuu)

* pyöräilyä 85,5km  (+85,5km vrt syyskuu)

* nousumetrejä 3 720m (-4 561m vrt syyskuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 38h 29min  (-18h 7min vrt syyskuu)

* vuosi 2022 yhteensä 501h 6min

* vuosi 2022 nousumetrejä yhteensä  34 789m+

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 31.10.2022

SYYSKUUN TREENIT 2022

                Syyskuu meni harjoituksellisesti todella hyvin. Sain nostettua kuntoa = suhteellista vauhtia = samoilla sykkeillä noin 15-20sek/km parempaa vauhtia kuin aiemmin kesällä. Kunnon nousu nostaa fiilistä ja harjoittelu tuntuu entistä mukavemmalta. Kuulun ehdottomasti siihen ryhmään, jotka tykkäävät harjoittelusta, kun jotkut taas motivoituvat harjoittelemaan ainoastaan kilpailuja varten. 

                Kuun toisella viikolla yritin virheellisesti liian tiukalla viikolla UTMB -haastetta, josta lopulta toteutin puolet. Tuo haaste kuitenkin nosti kuntoa entisestään ja hyviä jyviä satoi laariin jälleen. Odotukset loppukuun kisoja kohtaan nousivat, kun kunto kasvoi ja kasvoi vaan.

                PPU 2022 oli ensimmäinen kisa. Sen startti oli perjantaina 23.syyskuuta klo.21.00. Harmillisesti juuri PPU:n alla keholleni osui huonoja päiviä ja pää oli kipeä parina päivänä. En kuitenkaan sairastunut, mutta kroppa ei toiminut läheskään normaalisti kisassa. Nihkeyttä oli jo viiden tunnin kohdalla. Sain taisteltua kuitenkin torjuntavoiton ja 16 tunnin tuloksen, joka oli ihan ok, sillä tuo kisakonsepti ei anna armoa, jos sinulla on ollut alla pari huonoa päivää.

                Kuusi vuorokautta PPU:n päättymisen jälkeen starttasin Vaarojen maratonin 130km matkalle, eli perjantaina 30.9. klo.18.00. Jo etukäteenkin aika mahdottoman tuntuinen kombo. En tietenkään voinut ehtiä täysin palautua PPU:sta tuohon kisaan. Silti tein parhaan juoksun, mitä olen tuolla tehnyt. Huolimatta siitä, että tein 7-19km välillä virheen peesatessa liian kovaa veturia ylämäissä. Lopulta kisa loppui sisäreisien hankaliin kramppeihin, vaikka muutoin oli hyvää tekemistä ja fiilistä. Uskon, että ilman esirasituksia, tämä kisa on klaarattavissa. Ensi vuonna taas uudestaan.

                 Kisakausi on nyt ohi ja lokakuu on ylimenokuukausi. Marraskuun alussa alan hiljalleen käynnistellä kehoa ja marraskuun lopussa, ehkä 25.11, käyn kynnystestissä ja aloitan harjoittelun kohti ensi vuotta viikolla 48 tai 49. Ensi vuoden tavoite on Ultra Trail Tour Finland (UTTF) kisojen läpäisy ja UTTF -liivi. Eli Karhunkierros 166km, Hetta-Pallas-Ylläs 160km ja Vaarojen maraton 130km. 

                Aloitin tällä viikollla uuden työn, joka on yötyötä ja teen sitä ainakin maaliskuun loppuun asti. Olin pitkään ajatellut, että olisi mukava kokeilla jotain muutakin kuin hoitajan työtä ja nyt minulle avautui mahdollisuus. Yötyössä korostuu nukkumisen onnistuminen ja harjoittelu tulee olemaan jo työnkin takia kovin erilaista. En ehdi varmaan harjoitella ihan niin paljon - tai säännöllisesti - kuin aiemmin, mutta vapailla voi sitten koittaa treenata vähän enemmän kuin aiemmin. 

                Katsotaan, miten tuon harjoittelun ja työn saan sovitettua. Olen kuitenkin jo 48-vuotta, joten toki juoksu on yhä enemmän minulle vain harrastus. Uuden työn myötä pystyn seuraamaan paremmin minulle rakasta NHL:ää, joten tässä on paljon hyviä muutoksia. Minulla ei ole kuitenkaan enää työpäiviä, on vain joitakin työ-öitä. Se mahdollistaa ainakin sen, että voin sen viimeisenkin vapaan treenata ihan iltaan asti, sillä aamulla ei ole kiirettä herätä. Nautin tästä ajatuksesta. 

                Ensi kertaan.

 

    SYYSKUUN TREENIT:

* juoksua 398,3km  (-33,6km vrt elokuu)

* kävelyä 10,4km (-17,2km vrt elokuu)

* pyöräilyä 0,0km  (0,0km vrt elokuu)

* nousumetrejä 8 281m (+2 965m vrt elokuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 56h 36min  (+1h 53min vrt elokuu)

* vuosi 2022 yhteensä 462h 37min

* vuosi 2022 nousumetrejä yhteensä  31 069m+

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 6.10.2022

OMAN KISAN KULKU JA ANALYYSIT

 REISSUBLOGI       kirjoitettu tätä edellisessä kirjoituksessa.

 

             0-10,5km Lähdöstä - Jauholanvaaran päälle

            Lähdin suunnitelman mukaan seurakaveri Villen peesiin. Alusta alkaen meno-ote tuntui napsun luonnottoman kevyeltä. Ville kysyikin välillä, että onko sopiva vauhti. Totesinkin, että tosi löysältä tuntuu, mutta ehkä se on vain hyväksi. Mäkrän kova 100 nousumetrin kilsa jo neljännellä kilsalla oli tiedossa. Siinä en huomannut vielä mitään erikoista. Se oli tiedossakin, että siinä syke nousee, mutta se palautui todella nopeasti takaisin jopa lähelle sataa. 

            Sen sijaan tieltä, talonraunion kohdalta poistuttaessa ja kumpuilevan reilun kolmen kilsan aikana kohti Jauholanvaaraa huomasin ensimmäisen kerran, että selkeästi joudun hieman laittamaan enemmän tehoja nousussa kuin oli tarkoitus. Etenkin isossa Jauholanvaaran nousussa jouduin menemään jo VK:n puolelle, pysyäkseni Villen peesissä. Edelleen kuitenkin tasaisilla ja myötäisillä meno oli napsun minulle luonnottaman kevyttä. Tämä epäsuhta hieman särähti mielessäni, mutta en vielä siitä tajunut isommin huolestua - varmaankin noiden tasottavien pätkien vuoksi.  

       10,5km - 19,5km Jauholanvaaralta - Rykiniemen veden ylityspaikkaan. 

            Jauholanvaaralta pääasiassa lasketeltiin vesivaaralle johtavalle tielle saakka, jossa tuli 15km täyteen. Siitä alkoi noin kilometrin aikana kiivettävä sadan nousumetrin nousu. Tässä huomasin todella, että Ville on vahva nousuissa ja jouduin menemään mäen itselleni aivan liian kovilla tehoilla ylös. Tajusin kyllä tuon, mutta enpä tajunnut reagoida siihen vielä millään tavalla vaan tulin vain tunnollisesti peesissä. Nyt ei myöskään sykkeet palautuneet enää sillä tavalla kuin aikaisimissa mäissä, vaikka meno tuntui taas myötämaassa helpolta. Päätinkin siinä, että tämä oli viimeinen mäki, missä roikkuisin väkisin perässä. Tuon pätkän loppuosa meni PK2/VK1 alueella, eli aivan liian kovilla tehoilla. Söin omaa suoritusta tuossa ja vielä etenkin, kun minulla oli alla 6vrk aikaisemmin päättynyt Backyard ultra. Aivan ei maltti siis pitänyt sittenkään.

            19,5km - 32km Rykiniemi - Eteläpää

            Käytännössä VK1 ja vähän PK2:sta menin Rykiniemestä Eteläpäähän. Voi, voi. Vaikka koitin jäädä vähän Villestä, en selvästi osannut muuttaa kesken kisan peesimoodia oman tekemisen moodiksi vielä tässä kohtaa. Tämä mäki-ongelmaisuus tuli itselle yllätyksenä. Tässä jos missä, tuli nyt itselle selväksi, että minun tasolla ei ole varaa mennä mäkiä liian kovilla tehoilla ja että jos mäessä sykkeet vähän nousee (max. PK2) niin sen jälkeen täytyy ne palauttaa PK1:lle. Oma suoritus täytyisi muistaa. Tämä väli mentiin käytännössä neljän kimpassa. Minä, Ville, Crispus Kanyagia ja Pekka Kauranen. Toisaalta tuo Suopellon jälkeinen 4km "mörön perse" on ehkä sellainen väli, että siellä ihan kokonaan PK-alueella pysyminen voi olla vaikeaa, mutta sinne oikeanlaisella tehoalueella tulo auttaa hieman asiaa. 

            32km - 40,5km Eteläpää - Kiviniemi

            Eteläpäässä, vajaan 33km kohdalla on puro, josta täytin Pekan kanssa vettä. Ville ja Cris menivät hieman ylemmäs purolle täyttämään pulloja. Tuossa kohtaa Ville pääsi hieman karkuun ja meistä vain Cris lähti häntä tavoittamaan, ja olikin Villen tavoittanut. Minä jatkoin matkaa nyt ihan omaa tahtia ja oikeilla sykkeillä, Kaurasen Pekka mukanani. Pian puron jälkeen tuli molempien jalkojen reisien sisäosiin krampit. Otin nopeasti kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin. Aikaisemmin olin ottanut yhden molempia noin 2h kohdalla. Nyt oli kisaa käyty viisi tuntia. Reagointi tepsi nopeasti ja krampit unohtuikin aika pian mielestä. 

            Polku jatkui teknisenä ja syheröisenä. Olo alkoi kuitenkin hiljalleen stabiloitua kramppejen jälkeen ja nautin vain Kolin yöstä. Pekan kanssa oli myös mukava jutustella. Hieman ennen huoltoa kävin kusella ja Pekka karkasi. Huollossa olimme kuitenkin taas lähes yhtä-aikaa. Laitoin kahteen lötköön ½ magnesium poretablettia/lötkö, kuten olin koko ajan tehnyt. Kolmanteen lötköön, juomaliivin kengurupussiin laitoin pelkästään puhdasta vettä puoli litraa. Näin oli toiminut Rykiniemessäkin ja purosta olin ottanut lisäksi litran lisää ja laittanut yhteensä yhden magnesium poreen. Ekalla 19,5km pätkällä join 1,5L. Olin juonut Kiviniemeen huoltoon (n.40,5km/6h50min) mennessä vettä siis 4L. Hmm. Taisin juoda hieman purosta lisääkin, sekä Kiviniemen huollossa myös. Korjataan tuo lukema 4,5L ekalle vajaalle 7h ajalle. Eli ihan hyvin siis. 

            40,5km - 55,5km Kiviniemi - Peiponpelto

            Kiviniemestä lähtiessä oli jotenkin älyttömän virkeä olo. Sykkeetkin oli rauhoittunut, kun aloin mennä omaa suoritusta. Lähdin Kiviniemen huollosta nopealla huollolla yksin, ennen Pekkaa ja jatkoin matkaa yksin. Edessä, eikä takana näkynyt lamppuja. Nautin olosta. Nautin Kolin yöstä. Tunnelma oli tosi siisti. Olin inessä. 

            Kolinvaaralle noustessani edessä alkoi pilkottamaan lamppu. Ohitinkin pian peräjälkeen pari kaveria. Silti menin ihan leppoisasti, myös sykkeiden mukaan. Pian olikin jo Ryläkselle kiipeämisen osuus. Ohitin sillä välillä neljä lisää, lisäämättä yhtään itse menomoodia. Ryläyksen jälkeen ohitin vielä yhden ennen Peiponpellon huoltoa. Oli todella hyvä fiilis. Kaikki kävi kuin itsestään. Tunsin olevani hyvässä kunnossa ja ajattelin selvinneeni alun ylitehoisista pätkistä. 

            55,5km - 66km Peiponpelto - Kolin huolto

            Peiponpellon huollossa join taas hieman vettä lisää. Jossain Ryläyksen kohdilla olin ottanut kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin lisää. Täytin kaksi lötköä (1L) tuosta huolosta jälleen tietysti magnesium poreilla terästettyä vettä. Peiponpellosta alkaa se pitkä nousu kohti Ikolanahoa. Alkoi jälleen sisäreisissä tuntumaan krampin oireita, mutta nyt ei jalat ehtineet ihan krampata. Otin heti kaksi suolatablettia ja join hyvän kulauksen vettä. Krampit katosivat saman tien. Ja unohdin ne myös samantien, sillä Kolin loppuosan lukuisista nousuista huolimatta missään niissä ei enää tuntunut krampin oireita. 

                1.kierroksen jälkeinen huolto.

            Saavuin huoltoon ajassa 11:37h, eli klo.5:37. Siellä oli myös Ville ja Cris. Ville oli puheliaan ja latautuneen oloinen. Kris hiljaa ja heikonnäköisessä kunnossa. Aloitin välittömästi huoltotoimet, Villen kertoessa, miten ne tuo ruoatkin suoraan juoksijan eteen. Se helpotti ja nopeutti huoltoa. Ville pohti siinä, että lähteekö vai oottaako, mutta ehdottomasti kannustin lähtemään sillä itselläni menisi vielä ainakin 10min ennen kuin olisin valmis. Olin hädin tuskin ehtinyt aloittaa syönnin ja juomaliiviin piti vielä laittaa 2.kierroksen eväät ja jalat puhistaa yms. 

            Ville lähti toiselle kierrokselle klo.5:49. Cris alkoi oksentamaan. Minä syömään. Olimme kaikki vierekkäin. Tällaista tämä on. Jatkoin huoltamista hyvällä fiiliksellä, sillä Kolin loppunousussa olin tuntenut hyvää fiilistä ja jotenkin alkoi tuntumaan, että nyt voisin onnnistua. Lähdin toiselle kierrokselle klo.6:02. Tein hyvän ja rivakan 25 minuutin huollon. Söin, puhdistin jalkaterät, vaihdoin paidat, täytin liviin uudet juomat ja energiat, sekä muut varusteet mm. Otsavaloon tuoreen akun ja vara-akun mukaan yms. 

                Huollossa. Cris taustalla. Kuvan ottanut Ville Isoniemi.

            2.kierros lähtö - Jauholanvaara

            Huollossa GPS oli hakenut kilsan extraa. Kello piippasi 67km mennessäni lähtölinjan ali. Fiilis oli hyvä ja pääsin pian juoksuun kiinni takaisin. Juoksin tasaisella ja myötämaassa ja kävelin kaikki vähäisetkin vastamaan ja tietysti ylämäet. Pian Cris otti minut kiinni ja minun veden heitto tauon aikana hän paineli edelleni. Oli vielä pimeää. Crisin otsavalo aloitti edelläni Mäkrän kiipeämisen toistamiseen. Pian aloin kuitenkin saavuttamaan häntä. Cris pysähtyi. Kertoi, että energiat oli loppu. Kehoitin tankkaamaan ja jatkamaan rauhassa. Cris on kokenut näissä, joten toki hän tiesi nuo itsekin, mutta tueksi hänelle. 

            Jatkoin hyväntuulisena yksin matkaa. 9km kohdalla ensimmäiset 65km kisaajat liki lensivät ohitseni. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja joukossa oli tuttujakin. Tämä oli piristys. Pian 10km kohdalla Nurmisen Tuomo otti minut kiinni. Olin ohittanut hänet Ryläyksellä ensimmäisellä kierroksella. Tuomolla oli hyvä meno päällä. Juteltiin ja mentiin tovi yhdessä, aina Jauholanvaaran nousuun saakka. Nousun lopussa sisäreidet alkoi ottaa kiinni kolmatta kertaa. Otin tutun coktailin vielä hieman tujumpana: nyt kolme suoltablettia ja yhden magnesiumin. Tämä tuli yllättäen, sillä olinhan huollossakin syönyt suolaista lihakeittoakin. 

            Pääsin mäen ylös ja hiljalleen Tuomo hivuttautui puhe-etäisyyden ulkopuolelle ja 65km matkalla juossut seurakaveri, Vähäsöyringin Pekkakin ohitti lyhyesti puhutellen. Luulin jo, että coktaili olisi tepsinyt taas, mutta pian sisäreidet kramppasi pahemman kerran. Otin vielä kaksi suolatablettia lisää, mutta enää ei lihakset rauhoittuneet ollenkaan. Jokaisen töysyn yli jalan nostaminen oli vaikeaa ilman kramppia. Koitin juoda ja ottaa extra-energiaa, mutta mikään ei auttanut. Tilanne eskaloitui nopeasti. Siinä ei auttanut, että muuten oli kaikki hyvin ja fiilis oli ollut mitä parhain. Oli myönnettävä realiteetti: näillä lihaksilla ei nyt kiivetä nyt seuraavana tulevaa vesivaaraa ylös, eikä mitään muitakaan mäkiä. 

               Peli oli pelattu, mutta jotenkin piti päästä edes reitiltä tietä pitkin sivuun, että kisajärjestäjät voisi minut evakoida. Oli otettava burana, jotta terävimmät krampit loppuisi. Menin tasaista tietä hissukseen noutopaikalle. Sammutin kellon kello 8:57. Minun kisa oli siinä. Olo oli epätodellinen. Fiilis oli ollut hyvä, olo oli ollut hyvä, mutta lihakset ei kestäneet tänään. Tottakai edellisen viikon rasituksella (PPU) oli tähän oma osuutensa. Myös 1.kierroksen mäki keulimisella. Tässä oli kuitenkin paljon hyvää, jonka haluan mukaan tulevaan. Yötä vasten startanneessa kisassa ei ole aiemmin toiminut nesteiden ja energioiden imeytyminen näin hyvin. Myös yleinen olotila oli hyvä ja oikeanlainen. 

            Tästä on hyvä jatkaa. On nämä hienoja geimejä.

            Ps. Kirjoitan tätä loppuun kellon näyttäessä jo yli yhtä yöllä. Ei hätää, sillä aloitan tällä juuri alkaneella uudella viikolla uuden työn, joka on pääsääntöisesti pelkkää yötyötä. 23 vuoden hoitaja-ura on toistaiseksi ainakin 6kk tauolla. Ehkä kerron tästä jossakin toisessa kirjoituksessa lisää - tai sitten en.

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2022