HETTA - PALLAS 66km (HETTA - YLLÄS DNF 165km)

            On hyvä, jos normaali harjoitusviikolla esiintyy edes yksi 3-4 tunnin lenkki. Usein ne pitkät lenkit on 2-3h lenkkejä, joita voi olla joskus kyllä kaksi kolmekin. Sen sijaan esimerkiksi 7-8 tunnin lenkkejä on yleensä tosi harvoin. Ei likimainkaan edes kerran kuussa. Ok, no kesäkuussa tein niitä kaksi, kun halusin lisää kestävyyttä ja tietoa energiageelejen toimivuudesta, imeytymisestä. Siksi onkin aina enempi kuin arvoitus miten kaikki toimii, kun lähdetään sadan mailin ja noin vuorokauden mittaiseen suoritukseen.

             Niissä 7-8 tunnin harjoituksissakaan ei saa vielä riittävää / lopullista tietoa mitä sata mailia on. Ja edellä kerrotusta syystä johtuen kisasuoritus on liki kaikille täysi arvoitus, koska harjoituksissa jäädään niin kauas siitä, mitä pitää vetää sitten itse kisassa. Itselläni sen sijaan tässä Hetta-Ylläs 165km kisassa matka katkesi käytännössä n.7h15min kohdalle, jossa kaaduin kivikossa kiven iskiessä vasemman etureiden yläosaan. Seurasi puujalka, eli lihaksen normaali refleksi törmäyksessä. Veri pakkautuu suojellakseen itse lihasta vauriolta, josta syntyy verihyytymä. Hyvä näin. Muuten tulisi pidempi vamma.

            Puujalka on aina tapauskohtainen, eikä sen poistumiseen ole aikataulua. Hyvä, ettei verihyytymää ole ulkoisesti. Se on hyvä merkki. Aluksi, kisan ollessa 7h15min ja reilun 56 kilometrin kohdalla, jalka meni eteen ja taaksepäin noin 10cm ennen kuin sattui. Sauvojen avulla sain kammettua itseni viimeisen 10km huoltoon noin 1h40min ajassa. Toivoin, että puujalka olisi ollut lievempi, mutta aika nopeasti valkeni, että sen kanssa oli hankala edetä, kun jalkaa oli vaikea nostaa. Jäljellä oli loukkaantumishetkellä 110km. Pallaksen huollossa Juha-Pekka Konttinen jeesasi minua ja koitti parhaansa mukaan tsempata, mutta toki näin Juupen ilmeestäkin saman mikä oli oman järjen lopputulema. Ei sataa kilometriä voi puujalalla selvitä yli kerojen.

            Päätös keskeytyksestä oli tuskallinen. Kisa oli sujunut tosi helposti ja vaivattomasti kaatumiseen asti. Nesteet ja energiat imeytyi tosi hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa. No, 27km kohdalla kaatumisessa loukkasin vasenta olkapäätä, kun olka kävi hetken pois paikaltaan, ja se on edelleen kipeä/hellä nyt kolme päivää kisan jälkeen, mutta kisassa se ei isommin haitannut menoa. Mutta kuten sanottua, 7h helppoa menoa ei ole vielä kuin alku, mutta kello näytti, että helposta alusta huolimatta olin edennyt todella hyvää vauhtia. Olin menossa kohti elämäni juoksua, mutta sitten kaikki mureni tuohon epäonniseen kaatumiseen.

            Kuten yleensä, kaatuminen tapahtuu liki poikkeuksetta helpohkossa kohdassa, jossa keskittyminen herpaantuu hieman. Niin nytkin, ja harmillisesti liki viimeisessä helpommassa kivikko pätkässä ennen Pallakselle kipuamista. Harmitus (lievästi sanottuna) on siksi iso, koska tuo reilu seitsemän tuntia oli tuntunut nautinnolta ja helpon tekemisen ihmettelyssä. Lisäksi liki koko alkumatka taivallettiin YliMartimon Jounin kanssa. Meillä oli hauskaa, kannustettiin 66km matkalaisia niitä ohitellessamme tasaisesti aina kaatumiseen asti. Ja kaatuminenkin tapahtui ohitustilanteen jälkeen. Lisäksi pitkähkön tovin samaa vauhtia juoksi myös 66km matkalaisista jääkiekkopuolelta tuttu tv-kasvo, valmentaja, Juha Juujärvi. Maailma on pieni ja ihmeellinen ja me niitä pienimpiä isojen tuntureiden poluilla.

           Mutta ei auta kuin hyväksyä tämä tapaturma ja sitä seurannut pettymys. Varmaan eniten keskeytyksessä haittaa se, että nyt tuntui juoksu kulkevan ja onnistuvan. Tällä kokemuksella sitä on oppinut jo tunnistamaan milloin on meno sellaista, että on ns. hyvä päivä. Nyt oli erinomainen päivä muun tekemisen puolesta. Tuollaista 24-26h aikaa pidän hyvin realistisena tähän kisaan kohdallani. 24h alitusta pitää lähteä hakemaan ensi kerralla. Toki nyt jäi paljon näkemättäkin, mutta katsotaan milloin tänne tulee palattua. Upea reitti ja kisa. Maisemat oli upeat ja itse tykkäsin monta kilsaa jatkuneista alamäki pätkistä. Sitten Norjan reissun en ollut saanut vastaavia kokea. Pallaksen seudusta löytyy Singaldalenin mittaisia alamäkinpätkiä. Iso suositus. 

Kuva komeista keroista lumikeron ja pallaksen seuduilla (kuva: Poppis Suomela)

            Mutta joo, eteenpäin. Heinäkuun viimeinen päivä on tarkoitus kiertää Vaarojen maratonin 135km kisareitti yhteen kertaan, eli reilu 67km sitten vissiin. Tietysti olettaen, että puujalka helittää siihen mennessä. Vaaroilla tavoite on alittaa 24 tunnin raja ja päästä maaliin. 11+13 tuntia on ajatus. Tuollaista noin 11 tunnin kierrosta lähen nyt heinäkuun lopussa hakemaan ja askelmerkkiä mallaamaan. Samalla näen, onko tuo tavoitteeni realistinen.

           Monet seuraajani ovat kuulostaneet jo tovin tuskaisilta minun DNF-putken vuoksi. Muistuttelinkin tuossa, että 23kk sitten tulin sentään maaliin ja vieläpä voittaen 171km kisan. Mikäs kiire tässä on? Eihän hankittu videopelikään ole hyvä, jos pelataan saman tien läpi? Ja eikö hallituksellakin ole aina se neljä vuotta aikaa yrittää päästä tavoitteisiin? Välikysymyksellä on "uhkailtu", samoin seuraajien mielenterveyden vuoksi juoksemista välillä jonkun lyhemmän kisan maaliin. Hei, minähän juoksin (vaikka viimeisen 10km kinkkasinkin) Hetasta Pallakselle 66km. Se oli tapahtumassa yksi kilpailumatka. Pienellä mielikuvituksella voi nähdä minun juosseeni Hetta-Pallaksen 66km maaliin alle yhdeksään tuntiin. Heh,heh.

         Jatketaanpa sadan mailin opiskelua. Katsotaan paljonko on kursseja seuraavaan maaliin pääsyyn. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2021

HUHTIKUU 2021

             Hyvää vappupäivän iltaa lukijoille! Tässä alla huhtikuun treenit. Vaikean maaliskuun jälkeen lihakset alkoivat taas kestämään harjoittelua koko ajan paremmin. Juuri nyt näyttää taas paljon paremmalta kuin kuukausi sitten. 

            Huhtikuun treenit tuntui sujuvan lisäksi varsin kehittävästi. Vielä on matkaa siihen kuntoon, mitä on itse ajatellut, mutta toisaalta ei siitä varmaan enää kaukana olla. Katsotaan pääseekö tässä NUTS Karhunkierros 166km kisaan. Päätös kisasta tehtänee viimeistään 7.5. Itse olen asennoitunut asiaan niin, että mulle sopii kummin vain. Jos tuo perutaan niin saatan tehdä yhden omatoimi vedon tai sitten jatkan vain treeniä. 

                                    HUHTIKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit            59,5h                   221,0h

Juoksu                    446,3km              1284,1km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                       42,4km                  62,5km

Pyöräily                     75,1km                100,1km

Nousumetrit              7 067m                27 385m

            Huhtikuun toiseksi viimeisenä päivänä tuli juostua polkumaraton Pyssymäen perhereitillä. Parasta oli, että seuraavana päivänä tuo maraton ei juuri jaloissa tuntunut. Harjoitus oli siis sopivan kevyt. Kolme päivää tuota aikaisemmin juoksin kuitenkin puolimaratonin, jossa oli tonni nousua, joten kuormaakin oli alla. Muutoinkin tässä on vähän määräkkäämpi viikko menossa. Kuuteen päivään on tullut nyt 116km juoksua ja 68km pyöräilyä.

  Kuva torstain polkumaratonilta. 42,2km 4h40min. Kevyttä loposottelua.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.5.2021

SYNKKÄ MAALISKUUN ALKU

             Pitkä, kunnon kevättalvi on kääntynyt toden teolla yhä valoistuvaan kevääseen. Samaa ei voi sanoa omalta kohdaltani harrastukseni osalta. Tässä kohtaa tarkoitan ultrapolkujuoksua. Talvesta on kerääntynyt nähtävästi jäännösveroa maksettavaksi kosolti. Harjoituspäiväkirjaa selatessani löysin jo marraskuun puolivälin jälkeen maininnan säärten tuntemuksista. Joulukuun 18.päivä jo "aika ajoin vaivanneet jonkin aikaan" -merkinnät. 

            Söin tuossa tulehduskipulääkekuurin (5pv), joka loppui torstai-iltana. Olen malttanut paria kevyttä kympperöisen hölkkä/kävely -lenkkiä lukuunottamatta vain käydä hierotteella, venytellä ja odottaa. Edistystä tuntuu tulleen, mutta mielestäni ongelma ei ole vielä sillä tavoin poissa, jotta voisi alkaa normaalisti harjoitelemaan. Katsotaan ensi viikon hieronnan jälkeen. Jaksetaan vielä uskoa huomiseen ja sen tuomisiin.

            Tänään valitisin hiihtolenkin, jotta voisin säästää jalkoja. Vasta toinen hiihtolenkki 27.helmikuuta hiihdetyn 101 kilometrin hiihdon jälkeen. Ensimmäinen lenkki meni 2.maaliskuuta hyvin. 30 kilometriä. Tänään samainen 30km, toki raskaalla kelillä. Ja toki 101km hiihtohomman jälkeen sormien nivelet olivat hellänä, mutta silti yllätti, että vasemman etusormen kämmenenpuoleinen nivel liki narisi lenkin jälkeen. Olinhan justiin syönyt tulehduskipulääkekuurinkin. Ja lääkehän ei tiedä, mihin sitä syödään - sääreen, pohkeeseen vai sormille. Teoriassa ei tuollaista tilaa ei olisi pitänyt sormissa olla, mutta näköjään nyt oli. Saa nähdä onko tämän talven hiihdot hiihdetty vai meneekö tämä ohi jonkin mittaisella levolla.

            Olen siis telineissä sekä juoksun että hiihdon kanssa. Älkää edes ehdottako korvaavia lajeja. Harrastan juostakseni ja hiihto on mainio tukilaji. Teen vain sitä mistä tykkään. Penkkiurheilu on kivaa. Panostetaan enempi siihen niin kauan kuin tarvii. Onneksi on tätä muuta tekemistä. Myös lisääntyneet yövuorot ovat sekoittaneet nukkumistani. Se ei ole vielä näkynyt sykkeissä, mutta muuten kyllä. Ajatukset on erilaisia. Tarvin unta, yhtenäistä unta. Pallopelityyliin kolme tuntia unta, kolmen tunnin erätauko ja kolme-neljä tuntia lisää ei ole yhteensä seitsemän. Tämäkään ei ole puhdasta matematiikkaa. Hengitän ja elän. Se on positiivista. Lähdetään niistä eteenpäin, hengittämisestä ja elämisestä. 

            Lyhyestä virsi kaunis. Seuraavan kerran tiistaina NHL -tilastoja. Siihen asti koomailen yövuoroja. Vielä täältä tullaan, ja jos ei tulla niin ei sitten tulla, mutta aie se on harakallakin, kun oksa suussa lentää. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.3.2021

HELMIKUU 2021

             Niin on taas yksi kuukausi takana. Helmikuun aikana päivä tuntui jatkuvan mukavasti. Treenejen määrä ilman otsavaloa kasvoi ja tässä maaliskuussa yhä enemmän. Millainen kuukausi oli sitten helmikuu? Sen kaksi ensimmäistä päivää olin vielä Paljakan leirillä. Kuukauden reilusta kahdeksasta tuhannesta nousumetristä yli kolme tuli jo kuukauden kahtena ensimmäisenä päivänä. Hyvä kuukausi nousumetrejen puolesta.. tai tuota sen tietysti pitäisi minimissään ollakin. 

            Harjoittelutunneissa olen kahden kuukauden jälkeen 702 tunnin vauhdissa. Paljon edelleen. Oikeastaan ainoat asiat, mitkä moittii isoa harjoituskuormaa ovat olleet lihakset ja uni. Sykkeissä se ei ole näkynyt, mutta ilman toimivia lihaksia ja riittävää unimäärää sitä löytää ennen pitkää itsensä ison suon keskeltä, joten yritetään tuota asiaa parantaa kevään aikana. Joskus kokemus on ongelma tässä asiassa. Kun on aina selvinnyt talvijumeista, uskoo sitä selviävänsä yhä uudelleen. Ehkä joskus tulee se päivä, ettei selviäkään. 

            Helmikuussa oli paljon hyviä elementtejä. Kuukauden toiseksi viimeisenä päivänä oli kuukauden kliimaksi, EDUX 100km hiihtohaaste. Pidin sitä omalle kapealle hiihtotaustalle äärimmäisen kovana haasteena. Joulu-Helmikuussa vain 432 hiihtokilometriä. Antti Tuiskukin hiihtää kuukaudessa tuon verran, mitä minä kolmessa. Tietysti kokemus ja oman kropan tuntemuksen kyky auttoi jakamaan voimat ja selvisin lopulta haasteesta enemmän kuin hyvin. Tästä pääset lukemaan tarkemmin siitä. 

            Maaliskuulta odotan vetreytymistä. Saa nähdä ollaanko sitä silti lopulta vain enemmän jumissa kuun lopussa. Tältä osin palataan asiaan maaliskuun loputtua. Jos joku miettii miten minun painontiputus projektini etenee niin ei kannata miettiä. Ei se etene huonostikaan, mutta niin kuin yksi hyvä kaverini totesi: -"sinä nyt vaan oot sen painonen". 

BOLSHUNOVIN ESIKUVA?

 

                                     HELMIKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              53,5h                   117h

Juoksu                    226,1km                544,1km

Hiihto                     258,6km                437,1km

Lumikenkäily            28,2km                  83,2km

Kävely                        4,1km                  10,1km

Pyöräily                      0,0km                    0,0km

Nousumetrit              8 665m               16 879m

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.3.2021

TALVIHARJOITTELUN REALITEETIT

             Kestävyysjuoksun harjoitteluun tarvitsisi kaksi uraa. Ensimmäisessä olisi hyvä opetella ja oppia. Toisessa urassa voisi sitten opittua hyödyntää ja voisi aloittaa, vaikka jo nuorena, eikä haittaa, vaikka lahjakkaampanakin.

            Hieman ironinen aloituskin vie totuuden lähteelle. Kestävyysjuoksun harjoittelun oppiminen on jatkuvaa oppimista ja oivaltamista. Aivan kuten elämä yleensäkin, jos niin oivaltaa antaa tapahtuvan. Itse aloitin juoksemisen vuonna 2008. Jo seuraavana vuonna päätin ryhtyä ultrajuoksijaksi ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ap, ap,ap, eikö polulla, mutta kuvainnollisesti kyllä, tiellä.

            Lokakuun lopussa viime syksynä tein syksyille tyypillisen hienon suunnitelman, jossa harjoittelu olisi tietynlaista eri viikoilla. Oli erilaisia jaksoja ja sitten toisenlaisia. Osa ei enää viitsi kipata kahvia suuhun, sillä se varmaan purskahtaisi pian ulos.

            Sanotaanko näin, että talvi on ainakin minut yllättänyt kerta toisensa jälkeen. Joko sitä nyt muistaisi? Etenkin tällaisena korona-aikana ei voi vain suunnitella vauhtijaksoja etukäteen jollekin viikolle ja rakentaa kenties viikkorytmitystä sitä kautta. Mikäli sisätiloissa juoksu ei ole mahdollista, ei ole järkevää laittaa hengityselimiä, eikä edes lihaksia ylipäänsä, tiukille kovilla pakkasilla.

            Onneksi oivalsin talven yskän tarpeeksi aikaisin ja löysin itselleni, puitteilleni, sopivan tavan talviharjoitella. Sään mukaan. Olen myös kuunnellut enempi kehon viestejä ja huomioinut niitä harjoittelussani. Teen myös paljon yövuoroja ja niiden vaikutusta tuleviin harjoituksiin ei voi koskaan tietää. On enempi muuttujia kuin vakioita. On sopeuduttava ja löydettävä itselleen sopivat harjoitteet kullekin päivälle. Joskus paras harjoitus voi olla lepokin.

            Isossa kuvassa olen saanut mielestäni aikaan laadukkaampia tehoharjoituksia aikaan tällä talvikausiharjoittelulla laskemalla hieman tehoja perusharjoittelussa. Monipuolisuus on myös auttanut kunnon talven saapuessa vihdoin vuoden vaihteessa. Jalkalihakset on kovilla talven osin kovilla alustoilla. Siksi on hyvä jakaa kuormaa esimerkiksi hiihtämällä. Jotkut tutut hiihtäjät ovat puolestaan ottaneet steppejä hiihtopuolella pitämällä juoksua osana harjoittelua myös talvella. Tämä toimii siis myös toisinpäin.

            Näkisinkin tärkeämpänä saada vuodessa tietyn verran harjoittelutunteja kasaan kuin puhua kilometreistä. Kilometrejä kyttäämällä voi ajaa itsensä ennen pitkää umpikujaan. Esimerkiksi Kilian Jornet ei juokse talvella juuri ollenkaan. Silti hänen ei ole tarvinnut liioin miettiä juoksemattomia kilometrejä nostaessaan kädet ylös monissa voittamissaan kisoissa.

            Pitkään talveen kuuluu korkea ja matalalentoja. Välillä tuntuu, että tietyllä tavalla viikkoa vetäessä tuntuu koko ajan hyvältä ja sitten voikin löytää itsensä kohta syvästä päästä. Siksi onkin hyvä pitää riittävää vaihtelua yllä. Harjoittelu muuten puuroutuu pian. Kakkukaan ei parane aina vaan kermaa lisäämällä.

            Terveyttä ja hyviä harjoitteluteitä, polkuja, mattoja, pyöriä, latuja että mäkiä kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.2.2021

TAMMIKUU 2021

            Vuoden 2021 ensimmäinen kuukausi on takana. Tätä kirjoittaessa eletään helmikuun ensimmäisen päivän aamua. Aamukahvi on juotu, puuro syöty, sekä leipää suolakurkkujen plus muiden lisukkeiden kera. Ehkä vielä vähän hedelmiä ja nestettä ennen kuukauden ensimmäistä treeniä. Olen parhaillaan Paljakassa treenaamassa kahden kaverin kanssa. Tultiin tänne lauantaina iltapäivästä. Kolme treeniä takana plus yksi iltakävelhy.

             Alla tammikuun treenit. Ei mitään erikoista. Perustalviharjoittelua. Joka viikko on kuitenkin ollut yksi tehotreeni. Lepoa voisi olla enemmän, vaikka olo ei väsynyt ole, mutta kuten vuoden vaihteessa totesin - vähempi voisi olla enemmän.  

                                      TAMMIKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              63,5h                     63,5h

Juoksu                    318,0km                318,0km

Hiihto                     178,5km                178,5km

Lumikenkäily            55,0km                  55,0km

Kävely                        6,1km                    6,1km

Pyöräily                      0,0km                    0,0km

Nousumetrit              8 214m                 8 214m

 

             Helmikuu edessä. Tarkoitus olisi edelleen pysyä monipuolisena. Ehkä vielä vähemmän juoksua. Ehkä enemmän nousua. Hieman säänkin mukaan. Palataan asiaan. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.2.2021

HARJOITTELUTILASTOJA

             Laitetaanpa tähän hieman itselleni ja lukijoille muistiksi harjoittelutilastojani. Välillä on katsottava mistä on tullut, jotta voi nähdä paremmin eteenpäin. Aivan ei voi laulaa; "en päivääkään vaihtaisi pois". Kuuluu lajin, ultrajuoksu, luonteeseen, että matkalla sattuu ja tapahtuu.

vuosi  juoksukilometrit   harjoitustunnit

2008                471,6km               en laskenut

2009               1187,8km              en laskenut

2010               1464,3km              en laskenut

2011               2043,4km              en laskenut

2012              3973,3km                453h

2013              4554,9km                519h

2014              5060,0km                617h

2015              5000,0km                614h

2016              4874,4km                598h

2017           4809,0km             564h  (varpaiden paleltuma vuosi)

2018             5180,0km                641h

2019             4675,3km                706h

2020             4882,2km                739h

                  = 48 176,2km

            Viimeiseen seitsemään vuoteen on tullut 34 480,9km, eli keskimäärin 4 925,8km/vuosi. Harjoittelutunteja on puolestaan tullut viimeiseen seitsemään vuoteen 4 479h, eli keskimäärin 640h/vuosi. Luulen, että tuossa keskiarvon tienoilla on minun ideaali treenimäärä vuositasolla. Viimeisen kahden vuoden treenitunnit saattoivat olla liikaa. Katsotaan mitä esimerkiksi tämä alkanut vuosi tuo tullessaan. 

             Alla oleva kuva on Keijo Nivalan ottama 5.5.2015. Olemme tuossa lähdössä kohti Unkarin 6vrk juoksun MM-kisoja. Janne "Jay Leno" Kukkolan kanssa. 

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 18.1.2021

VUOSI 2020 - 738 TUNTIA HARJOITTELUA

             Jälleen on yksi vuosi takana. Kuten monesti aikaisemminkin - hyvin vaihteleva sellainen, jossa tiesi elänneensä. Vuodessa asiat muuttuvatkin aina aika paljon. Vuosi sitten olin aloittamassa tätä vuotta "ulkoilu" ajatuksella, vailla mitään isompaa tavoitetta. No, koronavuosi ei paljon olisi muutenkaan antanut kilpailla. Super PEP 2020 tapahtumassa ja sen loppujen järjestelyjen aikana kuitenkin sisällä puhkesi uusi kipinä tavoitteelliseen harjoitteluun. Käsittelin asiaa elokuusta lokakuuhun ja marraskuun 1.päivästä alkaen aloitin matkan kohti ensi vuoden tavoitteita. 

            2020 vuodelle olin näköjään laittanut kahdeksan tavoitetta. Niistä harjoittelumäärä tavoite (600h) meni rikki reilusti. 738h33min tuli harjoittelua, se on enempi kuin koskaan aiemmin ja vasta toista kertaa yli 700 tunnin (v.2019 edellinen) ylipäänsä. Tuskin se enää tuosta paljoa voi kasvaa, mutta vähetä kylläkin. Toinen täyttynyt tavoite oli juosta matolla vertikaalitonni (15% kulmalla) alle tuntiin. Se meni ihan reilustikin ajalla 57:17min. Sen sijaan loput kuusi tavoitetta jäi saavuttamatta. 

            100 000 vertikaalinousumetrin raja jäi noin viiden tonnin päähän. Ehkä ensi vuonna. PEP 57km reitti oli tarkoitus kokeilla juosta alle 6h20min. Tuo jäi oikeastaan kokonaan yrittämättä, enkä aivan siinä kunnnossa tainut kesällä ollakaan. Samoin 200km vuorokausi juoksu ja Iisalmi-Nivala (128km) -juoksu 14 tuntiin. Panttejen keräämisen into lopahti koronan myötä. Pelkäsin kerääväni pöpöjä niiden kautta.  NUTS karhunkierrosta ei edes pidetty, joten sitäkään tavoitetta en päässyt edes yrittämään. 

 

            VUODEN 2020 TREENI SALDOT

                                      JOULUKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             64,5h                   738,5h

Juoksu                    437,5km              4882,2km

Hiihto                     105,9km                382,6km

Lumikenkäily            18,7km                  27,7km

Kävely                       16,3km                356,1km

Pyöräily                       0,0km              1852,7km

Nousumetrit              5 452m                95 085m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)

            PAINON TIPUTUS

            Painon tiputus on jatkunut hieman verkkaisesti, johtuen osin joulukuun "pakollisista" kohteliaisuuksista, kuten ristiäiset ja joulupöydät. Vuoden alussa ruuvia voinee taas hieman kiristää silläkin puolella, vaikka ei tässä kiirettä ole, kunhan paino ei ainakaan nouse ja aina parin kolmen kuukauden mittapuulla alaspäin olisi koko ajan menossa. Vuodessa semmoisen viiden kilon hallittu tiputus hiljoskellen lienee muutenkin kestävin ratkaisu.

		PAINON TIPUTUS SEURANTA
				jakson
				alin
PVM		paino		paino		lantio		maha		vyötärö
1.11.2020		85,3		85,3		97		97		88
17.11.2020		84,8		84,6		96		96		87
1.12.2020		84,8		83,3		95		97		87
15.12.2020		84,8		83,1		93		95		87
1.1.2021		84,6		83,5		94		96		87

            Vuoden 2021 tavoitteet voisin julkaista tuossa vuoden ensimmäisen kahden viikon aikana omana kirjoituksena. Annetaan tämän nyt olla vuoden 2020 lopputilanne päivityksen. 

            Vuotta 2020 voi kuvata alla olevan biisin nimen mukaisesti; 

                                                "surullista, mutta totta".

                    Sad But True, Metallica

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.1.2021

KUIN YÖ JA PÄIVÄ

             Kohdallani haasteellisinta ultrajuoksussa on olleet iltoisin alkaneet kisat. Viimeistään yöllä on homma alkanut tökkiä ja kisat on menneet persiilleen. Yö ei ole ollut ongelma, jos kisat ovat startanneet aamulla tai päivällä. Ilmeisesti kroppa ei lähde toimimaan normaalisti, jos startti on illalla. Tämän takia olen päättänyt harjoitella tätä heikkouttani. Olen vakaasti päättänyt, että se on opeteltavissa.

            Perjantai-iltana, eli toissa-iltana siis, minun oli määrä startata klo.21.00 Vinnurvasta lähtevälle 7km perhereitille ja kiertää se kymmenen kertaa. 70 kilometrin annos illalla startattuna kuulosti sopivalta ja riittävältä. Vähemmällä ei selviäisi, eikä enempää kannata, jottei harjoittelu kärsi liikaa. Ajattelin juoksevani tuon noin 120 sykkeillä, noin 8h30min - yhdeksään tuntiin. Eli 51-54min / kierros, keskimäärin. 

            Puoli kahdeksan aikoihin sattui kuitenkin sellainen asia, joka sekoitti koko meidän perheen ja olimme pois tolaltamme. Itse asiassa skippasin mielestä jo koko juoksun, enkä uskonut enää voivani juosta perjantaina alkaen, vaikka tilanne sen soisikin. Tilanne kuitenkin ratkesi - ainakin osittain - ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä juoksemaan. Olin vähän ristiriitaisessa olotilassa. Olin itsekin tolaltani, mutta samalla ymmärsin, etten nyt voisi auttaa asiaa enempää. Päätin lopulta lähteä kokeilemaan.

            Ystäväni Tommi Sorvoja tuli lopulta juoksemaan kanssani ja tarjoutui minua hakemaan. Lopulta vain kaksi tuntia järkyttäneen tilanteen jälkeen seisoin ystäväni kanssa Vinnurvassa, perhereitin lähtöpaikalla. 33 minuuttia yli yhdeksän käynnistimme kellot. Heti alusta asti askel oli raskas, mieli ristiriitainen ja reppukin tuntui painavan kuin synti. Olinko oikeassa paikassa? Kuuntelin, soisiko puhelin, sillä niin oli sovittu, jos tilanne eskaloituu.

            Kello näytti, että hyvin menee, mutta sisällä ei tuntunut siltä oikeastaan missään vaiheessa. Kiitos Tommin vuolaan puheen, sain muutakin ajateltavaa. Tommilla riitti juttua. Siinä, jos jossakin, on tähän juoksuun vihkiytynyt mies. Ihailen hänen paneutumistaan, ja onhan hän kehittynyt hienosti. 

            Aika aikaisessa vaiheessa nilkat alkoi kippailla. Reitillä on joitakin tosi teknisiä pätkiä jäätyneiden, epäsymmetristen muhkurapätkien vuoksi. Jutustellessa keskittyminenkään ei ollut aina ihan vaadittavalla tasolla. Suurin syy oli kuitenkin menon nihkeys, joka heijastui tietysti askelreagointiin ja kontakti nopeuteen, sekä herkyyteen. Olin kiipelissä, vaikka kello tykkäsi alati. Se taas kieli siitä, että kunto olisi kohdallaan. Paskanakin päivänä kello näyttää vähintään ok. menoa, vaikka homma kusis joka puolelta. 

            Olin hiihtänyt kahta päivää aikaisemmin 50 kilometrin lenkin ja sitä edellisenä päivänä kolme juoksu lenkkiä, jota oli edeltänyt parin tunnin lenkki edellisenä iltana. Olihan siinä kuormaa, mutta että näin huonoa. Viidennen kierroksen ekalla kilsalla taitoin vasemman nilkan toisen kerran, nyt pahemmasti. Kilsa meni kipeää tehden. Oikean nilka olin taittanut jo neljä kertaa, eikä sillä kärsinyt nojata enää ollenkaan ulkosyrjälle. Askeleesta katosi noiden vuoksi kokonaan tuonne reitille vaadittava tansahtavuus. Muuten jää sinne pottupeltoon tai paikoillensa jauhaan. 

            Viidennen kierroksen neljännellä kilometrillä tuli nilkojen puolesta sinetti. Taitoin vasemman taas. Nyt juoksu meni jo tosi hankalaksi ja nilkat tuntui muljuvan alati alla. Kilometriä myöhemmin Vinunurvaoja ylös-alas ojanlaitaa mennessä alas mentäessä nilkat petti alta ja lensin hyvällä vauhdilla suoraan puuhun päin. Lensin maahan ja aika moneen paikkaan sattui. Mihinkään ei liian paljoa, mutta jouduin kuitenkin nilkuttaan lopun vajaan kolme kilometriä autolle. 35,1km, 4h18min, keskisyke 116. 

            Olin kotona lauantaina aamuyöstä noin kahden aikaan. Kävely oli hankalaa, sillä nilkoilla ei kärsinyt kunnolla varata ja vasemman jalan jalkapohjan alla tuntui olevan kuin rautaputki. Jalat oli todella kokeneet kovia. Siis perhereitillä! Koko kierrosta kiertäessään sitä aina odottaa milloin pääsee perhereitille, jolloin sitä on jo melkein kuin maalissa. Nyt olin koko ajan perhereitillä ja olisin kyllä halunut päästä välillä sieltä ulos (hah,hah..). Kiitos Tommille hyvästä seurasta, autokyydistä ja juoksufilosofioiden jakamisesta!

            Heräsin lauantaina puolenpäivän aikaan. Hmm... Nilkat antaa kävellä. Hyvä. Jaloissa tuntuu vielä vähän. Ok, niin yleensäkin, mutta ei mitään ankkakävelyä. Tiesin jo herätessäni, että tarvittaessa pystyisin juoksemaan lauantaina uudestaan. Päivä kertoisi mitä niillä voisi tehdä. Joskus iltapäivällä neljän aikaan tein päätöksen lähteä takaisin rikospaikalle katsomaan a) kestääkö nilkat, b) mitä olin oppinut möykkyreitistä, c) olinko missä kestävyyskunnossa. 

            Kävin kuuden kieppeillä saunassa. Olo oli hieman rasittunut, mutta sellainen kovan viikon perusmoodi tuntuma muutoin. Aloin saunan jälkeen pakkaan jälleen kamoja. Nyt tiesin eilisen jälkeen paremmin mitä tarvin ja mitä en. Ajattelin lähteä ns. "avoimeen yöhön", tuntemusten mukaan vailla mitään erityistä tavoitetta. Jalat ja kroppa kertoisi matkan aikana minkä verran siellä ollaan. 

            20 vaille kahdeksan käynnistin kellon ja lähdin liikkeelle. Olo oli edellistä päivää kevyempi, eikä  vähiten ajatusten osalta, sillä edellisillan tilanne oli rauennut parempaan päin ja sekin piristi mieltä. Fiilis oli jopa hyvä. Kulku oli helppoa ja vaivatonta. Pienimpäänkin nilkan kippaus yritykseen refleksit pelasi normaalisti, eikä nilkat ehtineet kipata ollenkaan. Kaiken aikaa menin vähän edellistä iltaa nopeammin, vaikka tuntuma oli jopa kevyempi. Syke oli muutaman pykälän korkeampi, joka johtui edellisen päivän rasituksesta. Pitää erottaa tuntemus ja suhteuttaa rasitukseen. 

            Kolmannen kierroksen lopulla päätin, että juoksen viisi kierrosta, ettei mene suorittamiseksi. Viisi kierrosta antaa hyvän vertailun edelliseen iltaan ja riittää itselle todistamaan, että tämä sujuu, kun on pää mukaan lukien kaikki mukana. Kymmenen kierrosta olisi turhaa elvistelyä, suorittamista ja muille näyttämistä, eikä palvelisi harjoittelua. Ei tässä mitään show-juoksijoita olla. Selvitetään ja kehitetään heikkouksia ja katsotaan kisoissa mihin se riittää vuonna 2021. 

            Nyt tuntui, ettei iltastartista ollut mitään haittaa. En muista milloin olisi iltastartissa tuntunut näin hyvältä. Toivottavasti tämä trendi säilyy. Alusta oli edelleen konstikas, mutta nyt oli keskittyminen riittävää. Neljä kierrosta olin kiertänyt jo noin 10 minuuttia nopeammin kuin edellisenä iltana ja viimeisen kierroksen kiersin 13 minuuttia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Koko hommaan  (35,1km) meni nyt vain 3h55min, eli 23 minuuttia vähemmän kuin edellisenä päivänä. Lopussa piti vähän himmatakin, kun syke alkoi nousta viikon paljon rasituksen myötä. Keskisyke silti kohtuullinen 124.  

            Kirjoitin tämän siksi, että tämä auttanee käsittämään miten paljon ultrajuoksu on kiinni päivästä ja siitä miten saa ajatuksen mukaan. Tottakai se kunto on tärkein, mutta se ei yksin riitä.

TAMMIKUUSSA? JOKU PERJANTAI KLO.19 

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.12.2020

MARRASKUU 2020

             Marraskuu 2020 on ollut alku uuden. Ehkä enempi kuitenkin orientoitumista, uuden opettelua kuin suoraa toimintaa. Toki treenit on sujuneet yläkanttiin, mitä tässä vaiheessa ajattelin. Marraskuun olisi voinut ottaa kevyemminkin. Lihaksissa näkyy, ettei ne ole kestäneet aivan tarjottua. Menneen ja tulevan kauden väliin olisi ollut hyvä pitää vielä selvempi kevyt jakso. Tosin hiljattain jäätyneiden teiden vuoksi on jalkojen lihaksilla paljon taas uutta ihmeteltävää - suttaavia askelia, nastakenkien armottumuutta, sekä hiihtolihasten uudelleen herättelyä. Mutta eiköhän nuo lihakset ja jänteet tästä hiljalleen opi talven vaateisiin. 

             Kun vuotta on jäljellä vielä yksi pitkä kuukausi on treenitunteja jo nyt takana 674. Olen menossa toista kertaa perätysten yli 700 tunnin harjoitusvuoteen. Ehkä tulevina vuosina määrä voi laskea laadun muuttuessa. Katsotaan. En tykkää tarkkaan laskea tulevaa. Menen aina sen hetkisen tarpeen mukaan. Taustalla kuitenkin iso sapluuna, johon on tarkoitus hypätä, kun tässä pääsen kunnolla alkuun. 

            Painon tiputusta on nyt kuukausi takana. Alla taulukko edistymisestä. Kuten vaimoni sanoi, hyvähän se on, että joku arvo menee aina edes johonkin suuntaan. No, tulosta tulee hiljalleen. Olen kestävyysurheilija ja jaksan odottaa. Uskon edelleen tähän systeemiini ja sehän riittää.  

		PAINON TIPUTUS SEURANTA
				jakson
				alin
PVM		paino		paino		lantio		maha		vyötärö
1.11.2020		85,3		85,3		97		97		88
17.11.2020		84,8		84,6		96		96		87
1.12.2020		84,8		83,3		95		97		87

            Taulukossa joulukuun ensimmäisen päivän paino oli siksi noinkin korkea, kun tuli juhlittua vaimon pyöreitä syömällä ja juomalla. Vieläkin on kropassa nestettä ja aineenvaihdunnan hitautta sen jäljiltä. Joulukuun puolivälin painokontrollissa 14.päivä olen toivottavasti ainakin 83-alkuisessa painossa. Eikä haittaa vaikka jakson alin aamupaino noteeraus olisi 82-alkuinen.

MARRASKUUN SUMMAUS ALLA

                                       MARRASKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit                 51h                     674h

Juoksu                    346,7km              4444,7km

Hiihto                       79,4km                276,7km

Lumikenkäily              0,0km                    9,0km

Kävely                       36,7km                339,8km

Pyöräily                     15,0km              1852,7km

Nousumetrit              7 366m                89 633m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.12.2020

ITE SE ON KOIRAN PASKAKI MÄTTÄÄLLÄ

            Yhtään kilometriä, yhtään tuntia, yhtään mitään en enää voi jälkikäteen tehdä sille, mitä minä sain aikaiseksi - tai mitä en saanut aikaiseksi, Kolilla kuun alussa. Toki silloin oli täysikuu. Monissa minun päivissä (ja öissä) tuo täysikuu on seurannut - osin ihmetyksenä edelleen, osin ketutuksena - yhä. Kuten monissa solmuissa, myös tässä, on parasta saada puhallettua paska ulos. 

            Tunnistan ja en, ollakseni ehkä jossain tilassa, jossa kroppa ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Se voi olla "vain" stressihormoonia, hermostollista ylikuormaa tai psyykkistä lukkoa. Tein taannoin liki seitsemän tunnin harjoituksen. Kulutin reilut neljätuhatta kaloria. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin ne tuossa saumassa pystyivät menemään. Söin yhden kaksi puoleisen leivän tuon jälkeen ja pienen karkkipussin. Seuraavana päivänä puntarilla oli kaksi kiloa lisää - ja seuraavana. Jotain joo, kait nuo kuitenkin lähtee jossain vaiheessa. Jos ei enemmin niin ens kerralla. 

            Huumori on valttini, mutta asiat on silti käsiteltävä. Ei ne muutamalla vitsillä pyyhkiinny. Pölyt voivat kylläkin pyyhkiintyä päältä, muttei asioiden ydin. -"Nokka/häntä pystyyn ja eteenpäin" ja sitä rataa. Kannustukset ovat olleet tyypillisiä. Empaattisia sanoja, mutta enempi kuitenkin vain kohteliasta jargoniaa. Jos sinulla on keuhkokuume, sanotaan; "-Parane pian". Joo, joo - aikanaan. Niin myös tässä tapauksessa. Elämää ei voi kelata, ei eteen eikä taakse. Eikä tarvikaan.

            Purkautuminen helpottaa. Olen aika monelle kysyjälle kertonut, että vituttaa. Pahoittelut. En suosi turhaa kiroilua julkisesti, vaikken mikään konservatiivi olekaan. Olen päässyt eteenpäin, mutta edelleen vettä tulee veneeseen - ajoittain. Olen kuin kaksikymmentä metriä korkean kuusimetsän keskellä, mutta uskon tähän polkuun jota pitkin olen lähtenyt kulkemaan. Se ei ole mitään iisiä, saati flättiä, mutta se helpottaa.

            Tulette kuulemaan vielä jotain hullua ennen talvea. Yksi kaverini sanoi minulle - "Kovat on sinun rankaisu tyylisi". Jotkut testini saattavat näyttää rankaisultani itseäni kohtaan, mutta ne ovat "vain" vastausten etsimistä tulevaa varten. 

            9.marraskuuta aloitan päämäärätietoisen harjoittelun kohti ensi vuoden kolmea isoa polkujuoksukisaa varten. NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen Maraton 130km. Talviharjoittelu sisältää neljä kuuden viikon jaksoa, jonka jälkeen tulee yksi viiden viikon jakso ennen ensimmäistä koitosta. Aion yrittää päästä elämäni kuntoon. Ja kuten Pasi Koskinen taannoin oivasti totesi, harjoittelu ei silloin näytä välttämättä niin hienolta. Yksinkertaisuus on kaunista, vaikka se ei näyttäisi kauniilta. Tosin se ei tarkoita monipuolisuudesta tinkimistä - päinvastoin.  

            Pääpaino harjoittelussani tulee olemaan heikkouksien ja epävarmuustekijöiden pois harjoitteleminen. Koen epävarmuutta kisahistoriani johdosta yöajasta. Usein pitkissä kilpailuissa vaikeudet ovat tulleet yöllä, jos ne ovat tulleet. Mukana on toki myös onnistuneita yösuorituksia, mutta etenkin illalla alkaneet kisat / omatoimijutut ovat olleet usein hankalia. Aion tehdä jokaisella kuuden viikon jakson lopulla yön yli kestävän harjoituksen. Opetan itseni kopille. 

            En ole ehkä koskaan yrittänyt harjoitella oikein. Olen ollut liiaksi nauttija. Nyt tulee täysi muutos. Nyt yritän harjoitella oikein. Olen puhunut ehkä kymmenen vuotta siitä, miten pitäisi harjoitella, mutten ole itse viitsinyt tehdä niin. Tämä viimeisin kisa oli ehkä paras sysäys tälle kokeilulle. En halua enää rypeä näin syvällä. Toki tiedostan, että epäonnistua voi myös jatkossa, mutta mitä parempaan ja heikkoudet huomioon ottavaan kuntoon pääsee, sitä epätodennäköisempää se on. 

  Lopuksi, jos tästä jätetään turha pois, on tämä aivan äärimmäisen upeaa sanojen käyttöä:

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että tarkoituksella naimisiin - menin kai, koska vaimoni miehen sai"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin, että asiat vois olla huonommin, tai ainakin melkein tai ainakin luulen niin"... -"Voi olla ainakin luulen niin, on täysi syy olla tyytyväinen, ja olenhan minä tai ainakin melkein kai"... -"Ja voi olla myös, että luulen niin, että olla voi että luulenkin - että rakkautta kaipaa ja annat sä kuitenkin"... 

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että Aatami kirkossa kastettiin - minut myös, mutta siitä mä veisaan viis"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin - siitä riippumatta, mutta kuitenkin, kanssasi kaksin lähteä tahtoisin... -"

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2020

ANTUN 500.PERHEREITTI PYSSYMÄELTÄ

            Pilvinen, hieman jopa utuinen illankorva olisi voinut olla kuin minkä tahansa syksyisen illan aavistus. Tällä kertaa ilta oli kuitenkin erityinen, sillä tänä mystisenä illan koittona oli määrä Antero "Anttu" Erkkilän juosta viidessadas perhereitti. Kyllä, siis viidessadas. Yksi kierros on kesä ja talvireitistä riippuen 10,5km/12km. Maltillisella 11 kilometrin keskiarvollakin se tekee 5500 kilometriä perhereittiä. 

                Anttu valmiina juhlalenkkiin
 

                   Antun palkinto 500.perhereitin kierrosta

 

           Mestari huollossa. Lättykahaveet luonnonhelmassa.

             Kysyinkin jossain vaiheessa juhlalenkkiä, että tarviiko legendan enää pitää silmiä auki reittiä juostessaan. Kuulema tapaa pitää. Ensimmäisen reitin kierron 2014 vuonna kiertänyt mestari manaili hidasta vauhtiaan. No, metsäpoluilla 9km/h vauhti on aika monelle yli seitsenkymppiselle liki tekemätön paikka. Hieman ennen puoltaväliä saavuttiin munalankaareen laavulle. Siellä oli Nivalan Polun luontokokki, Joonas Jyrkkä, loihtinut kaikkea makkaroista lättyihin hillolisukkeilla. Olipas makoisa huolto. 

Juhlassa mukana vasemmalta: Keijo Nivala, Antero "Anttu" Erkkilä, Joonas Jyrkkä, Joanna Jyrkkä ja Kasper Jyrkkä.

            Huollon jälkeen hetken veturikin puhalteli, mutta sitten taas "Anttu" alkoi juoksemaan ja pian mentiinkin jo hyvää haipakkaa. Olipas upea juhlalenkki. Samalla tämä oli hyvä esimerkki siitä kuinka luonnossa liikkumisesta voi nauttia hyvinkin riisutusti. "Anttu" on nimittäin jo pitkän aikaa juossut ilman kelloa. Kun juoksee tarpeeksi pitkään, ei enää kelloa tarvita. "Anttu" on parraillaan juossut maratonin hyvän matkaa alle kolmen tunnin. Nyt oli kuitenkin aika juhlan - "Antun" viidennen sadan perhereitin (12.10.2020). Onneksi olkoon! 

                                    Ennen pimeää perillä.

Onni Vähäaho 13.10.2020

JÄLKIANALYYSIA VAAROILTA - ETEENPÄIN KATSOMISTA

 

Treenit Vaarojen maratonin jälkeen:

Pe-La  VM 53km/9h

Su Lepo

Ma Lepo

Ti  Pk2: 22km järvenkierto 5:12min/km, keskisyke 134

Ke Pyörää 2x6,9km (Dan Hill´lle meno ja paluu) 

     Vk2: Dan Hill x22 506m+  45:54min, keskisyke 146

To  Pk1/Pk2 Tiejuoksu 15,3km 5:27min/km, keskisyke 124 

Pe  VL:  Perhereitti Pyssymäeltä 10,4km 5:56min/km, keskisyke 130

 

         Nuo lenkit enempi tilanteen kartoittamista ja pään hoitoa. Marraskuussa jossain vaiheessa alkaa uuden rakentaminen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2020

SYYSKUU 2020

             Syyskuu meni valmistautuessa ylihuomenna koittavaan Vaarojen maratonin 130 kilometrin polkujuoksukilpailuun. Tämän tullessa julkaisuun olen juuri starttaamassa pihasta kohti Kolia. Tavoitteena siellä nousujohteinen kisa. Eka kiekka säästellen ja toisella kierroksella sitten selkiä kiinni ja top 20 joukkoon. Ajallisesti 24 tuntiin pääseminen olisi etukäteen laskettuna hyvä suoritus. Tällä kertaa arviointia vaikeuttaa, etten ole samaan kyytiin juossut kokonaisuudessaan tuota 65 kilometrin reittiä, joka kierretään kahteen kertaan.

            Alla syyskuun treenit.

 

SYYSKUUN SUMMAUS ALLA

                                       SYYSKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit                 55h                     564h

Juoksu                    336,2km              3645,6km

Hiihto                         0,0km                197,3km

Lumikenkäily              0,0km                    9,0km

Kävely                       99,5km                278,6km

Pyöräily                     44,1km              1823,9km

Nousumetrit              8 628m                73 571m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)

 

  Onni Vähäaho, Nivalassa 30.9.2020