EDUX100km HAASTEHIIHTO

            Paikallinen, valtakunnallisestikin tunnettu ovifirma, Edux Oy, järjesti yhdessä Nivalan liikuntakeskuksen kanssa mahdollisuuden 100km hiihtohaasteeseen helmikuun viimeisenä launtaina Hiitolassa, Nivalassa. Hivenen yli viiden (5,05km) kilometrin reitille mahtui jokainen pandemiavapaasti nauttimaan upeasta alkukevään päivästä. 

            Kello yhdeksän tapahtuman isä, Arto Viitala totesi: -"no-niin, hep hep". Kaikki oli saaneet sukset jalkaan ja sauvat käteen, sekä merkin heimopääliköltä liikkeelle lähtöön. Ennakoitua lentokeliä ei tullut, mutta ihan kohtuullisesti luistava perustalvikeli. Olikohan kaikkiaan kuusitoista matkaan lähtenyttä, joista lopulta peräti kaksitoista hiihti täyden satasen. Sata kilometriä saavuttaneiden määrä yllätti. Tuo on kova läpäisyprosentti. 

            100km hiihtäneiden aikoja. Hurja taso, ei voi muuta sanoa. 

            Lisäksi mukana oli ainakin Hannu Keskisarja, Ville Vähäsöyrinki ja olisiko ollut Villen tyttö? Oliko muita? Saattoi olla, joten tervehdys ja kiitos heillekin mukana olosta.

            Omana akilleenkantapäänä pidin käsien kestävyyttä. Olin hiihtänyt aikaisemmin tänä talvena vain 432 kilometriä ennen haastehiihtoa. Joulukuussa tuli kokeiltua kerran viidenkympin lenkin hiihtämistä. Se meni ihan hyvin, mutta joillakin kolmenkympin lenkeilläkin oli tullut pieniä hankaumia käsiin. Ja sata kilometriä on yli puolet rankempi kuin viisikymppiä. Ultraurheilu ei ole matematiikkaa. Kun ei lentokeliäkään tullut, oli lähdettävä liikkeelle rauhallisesti, mutta kohtuu vauhtia kuitenkin. Edelläni kovaa meni lähes seppä kuin seppä. Eikä kukaan heistä tullut selkä edellä vastaan. Jäätävä taso!

            Eka kaks kymppiä meni jotain 1:27-1:28 tuntia. 35 kilsan kohdalla tunsin verrytelleeni ja aloin hiihtämään rohkeammin. Silti selät enemminkin loittoni, eikä kukaan tuntunut tarvivan mitään taukoja. Kanssani alkumatkan hiihtänyt nivalalainen triathlonistikin katosi horisonttiin. 40 kilsaan meni noin kolme tuntia vai oliko vähä alle ja 60 kilsaan aika tasan 4:30 tuntia. Tasaista etenemistä siis. Viidenkympin kohdilla tunsin, että käsistä alkaa voimat kadota turhan nopea. Olin hieman huolissaan, sillä oli vasta puoliväli. Jossain 60km kohdilla tapahtuman isä, Arto, otti minut kierroksella kiinni. Siinä sitten hiiheltiin ja paikallislehtikin tuli paikalle, vaikka ensin katsoin toimittaja Kupulisojan Eetua seurakunnan papiksi, Päkkilän Aleksiksi ja säikähin, että on tullut minut pystyyn siunaamaan.

            Arto huikkasi minua huoltopöydälle päin 65km kohdalla. Huusin vain, että "hienoa hommaa" ja nostin vauhtia. Kummelihuumoria siis, joka sai hyvänlaisen naurunremakan aikaiseksi. Sirkushuveja. Siitä Arto painoi perääni, hieman manaten, kun en pysähtynyt. Sovittiin sitten,että seuraavalla kiekalla anetaan oma pala lehdelle. Samalla nopeimmat lähestyivät jo "maalia". Suomea maailmancupissakin pari vuotta sitten edustanut Lauri Gummerus joutui taipumaan kolme minuuttia hirmukuntoiselle Sauli Päivärinnalle. Nopeimman kesivauhti noin 3:12min/km. Kelpo kyytiä satasella?

            Menimme Arton kanssa yhdessä välin 60-72km kunnes Arto ilmoitti ettei jaksa enää olla vetohommissa ja totesikin humoristisesti, että taisi olla virhe (naurua) sanoa se ääneen. Ja niin oli (heh,heh). Lähdin vetään ja nostin hieman vauhtia. Jossain 75 kilsan kohdalla huomasin, että pääsin irti. Jälkeenpäin voin sanoa, ettei helpolla irronnut puskurista. Jokunen melko hyvä kilsa siinä piti vetää. Hah, on tämä hauskaa hommaa. Sainkin hyvän lyönnin hetkeksi päälle ja sain aikaiseksi hyviä kilsa-aikoja. Samalla matka eteni, kun tuli ilmeisesti sekä minua että Artoa auttanut battle. No, Arto oli liki kiekan edellä, mutta matka jatkui loppua kohden ja se oli molempien molo.

            Viimeinen viistoista meni sitten taas aika tasaisesti, vaikka ajattelin romahtavani, sillä kädet oli ihan spaghettia. Liike ilmeisesti pysyi ja rytmi, sillä vauhti oli liki vakio. Ja niin vain perille pääsin ja itseäni miellyttävällä ajalla: 7:40:56. Noin 13,2km/h (tauotkin mukana keskarissa). Keskisyke oli 129. Kovempaa en ois päässy. Iskun paikassa, 75-81 kilsan välillä, syke oli jopa 150. Huoltoon meni noin 11 minsaa, kun liikkeellä-olo ajaksi kello ilmoitti 7:29h. 

            Ylitin omat odotukset, mutta niin taisi ylittää jokainen, sillä mielestäni siksi hienoja hiihtoja nähtiin. Päivän kovimpina sankareina pidän viimeisenä urakkansa loppuun saattaneita, Jari Mehtälää ja Joni Laakkosta. Viimeinen kymppi räntäsateessa. Ei ole esi-isien veri vielä laimentunut, siksi periksiantamatonta oli äijjien touhut. Olkoot tämä tämän tarinan kirsikka. Kiitos vielä kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.2.2021