2018 - VUODEN EKA PUOLISKO

                 "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää". "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Kuuluu vanhat sananlaskut. Yksi on myös "Työ tekijäänsä neuvoo", jonka voisi kääntää tähän omaan harrastukseen muodossa: -"Harjoittelu totetuttajaansa opettaa".

                 Jos tekee virheitä harjoittelussa niin tässä harrastuksessa jää siitä herkästi kiinni. Sen huomaa yleensä viimeistään sitten, kun aletaan suorittaan, mutta kokemuksen karttuessa siitä voi tehdä päätelmiä jo ilman täyttä suorittamistakin. Nyt moni lukija varmaan ajattelee, että mitäköhän virheitä se Cosmos nyt on tehnyt. No en tällä kertaa mitään, mutta tulipahan vaan tuollanenkin mieleen. On sitä pitänyt minunkin jossain vaiheessa kävyt puusta kerätä.

                Niin sitä tuli aika mojova määrä harjoittelua vuoden ensimmäiseen kuuteen kuukauteen. Enempi kuin koskaan aikaisemmin. Ei ollu mitenkään tarkoitus, mutta onpahan tullu harjoteltua. Ja tuntuu, että ihan hyvin tuloksin, vaikka en ole niitä hedelmiä vielä pystynyt kisoissa esittelemään. Kisamatkat ovat tänä vuonna niin pitkät, että niissä onnistuminen vaatii superonnistumisia. Pelkkä kunto ei riitä. Aina kun suoritusten pituus menee luokkaan 27-33 tuntia, ei voi katsoa asiaa enää millään tavoin yksioikoisesti. On nähtävä myös tuloksen sisälle.


                Harjoittelu v.2018 tammi - kesäkuu (6kk): 

* Juoksu 2730km

*Muut;  Kävely(37km), Lumikenkäily(110km),
               Pyöräily(126km), Hiihto(23km)

* Harjoittelutunteja 319h


                Kuusamon kisasta on nyt viisi viikkoa. Sanoisin, että olen jo liki palautunut. Ihan varma en asiasta vielä ole, sillä en ole uskaltanut vielä tehdä sellaisia harjoituksia, joissa se sitten kyllä selviää. Niidenkin aika tulee kyllä. Kesäkuunkin aikana tuli kuitenkin juoksua 444km. Se on ihan hyvä määrä pitkän kisan jälkeiseksi kuukaudeksi. Juoksin kuitenkin Kuusamon kisassa noin 112km ja 18 tuntia - muistaakseni. Joukossa on ollut ihan hyviäkin treenejä. Osa treeneistä on ollu jopa niin kovia, että en ole aivan suunnitelmien mukaan ehtinyt niistä palautua seuraaviin avaintreeneihin. Toisaalta niin on kyllä käynyt joskus palautuneenakin. Monet treenini ovat aika mojovia, eikä niistä palautuminen mene aina niin kuin ajattelisi. Joskus saa joihinkin lihasryhmiin paremmin treenin kohdennettua ja sitten siitä ottaa enempi aikaa palautua.

                 Olin tuossa Juhannuksena kellomiehenä, kun jo IV kertaa pidettiin Juhannuspolkujuoksut. Kisasta tuli varsin huikea tasoinen. Tuli reitti-ennätys ja kaikki tekivät muutoinkin oman ennätyksensä. Lisää aiheesta voi lukea TÄÄLTÄ. 

                 Eilen minulla alkoi kesäloma. Seuraavat neljä viikkoa olen lomalla. Kiva nähdä miten kesäloman harjoittelu onnistuu. Ainakin aikaa on kosolti - ja myös palautumiseen, kun voi nukkua melkein joka aamu niin pitkään kuin silmät aukeaa.

                 Nyt on jo siis heinäkuu. Ja sitten tulee elokuu. Näin se menee nopsaa tämä aika. Nyt on hyvä aika ilmoittautua vaikka PEP2018 polkujuoksutapahtumaan, josta on tulossa kiva perhetapahtuma - varsinainen polkutivoli :=) INNOSTUPPA MUKAAN! TSEKKAA LISÄÄ TÄSTÄ!

                  Hyviä treenejä kaikille ja tulkaapa yhteislenkeille aina kun sopii. Kiva vaihtaa aina juttuja muiden harrastajien kanssa.

                  Loppuun vielä yksi hauska sananlasku: "-Ei hullulla huolta ole". Sopii mulle :=)


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.6.2018

FLUNSSA JA LAHKON VOIMA

                    Vielä se näköjään minut löysi, nimittäin flunssa. Viimeksi olin ollut flunssassa maaliskuussa 2015. Ja yleensä sairaana viime joulukuussa (Noro). Sairaaksi ei kukaan koskaan halua, mutta jos joskus flunssa tuli vähemmän huonoon paikkaan, olkoon se tämä hetki, kun kauden päätavoitteet on takanapäin. Työtkin alkoi. Takana elämäni paras kesäloma kaikilla osa-alueilla!

                    Tänään lukee ohjelmassani lepo jo aiemmin tehdyn ohjelman mukaiseseti. Huomista harjoitusta kevennän joka tapauksessa, jollen lepää kokonaan. Riippuu olosta. Ihminen on kuin eläin. Kun se alkaa toipumaan, se löytää itsensä jalkojensa päältä. Tietysti näissä pitää olla tarkkana. Hoppua ei ole, on korkeintaan himo. Kumpi sitten tulee aina enemmin?

                     Edustin lapsena Nivalan Urheilijoita. Silloin se taisi olla aikalailla ainut seura Nivalassa. Siihen aikaan se oli tyypillistäkin, että yhdessä kaupungissa/kunnassa oli vain yksi yleisseura ja sillä usein monta alajaostoa. Nuorena aikuisena astuin sivuun urheilusta. Kesti 9 pitkää vuotta löytää urheilu uudestaan elämään. Lopettaessani olin 92kiloinen painoja nostava atleetti ja palatessani takaisin urheilun pariin olin 107kiloinen mahakas liikunnan kadottanut körilläs.

                    On/Off -tyyppinä innostuin nopeasti taas urheilemaan. Painokin alkoi laskea - ensin kävelemällä ja sitten juoksemalla. Liityin myös kestävyysurheiluun panostaneeseen Lakeuden Kipinään. Tarvin uuden kipinän uuden harrastukseni kanssa - juoksun. Pelkkä perusjuoksu ei kuitenkaan tuntunut ahneelle minälleni riittävän vaan mieleni teki ultrajuoksijaksi.

                   2013 vuonna tunsin itseni yksinäiseksi ultrajuoksijaksi kotikaupungin urheiluseurassani ja löysinkin itseni vuoden 2014 lopussa Endurance Ultra Running Team Finlandista. Osallistuin tuon seuran väreissä mm. 6vrk MM-kisoihin ja sain tutustua osin tuon seuran kautta uusiin upeisiin ihmisiin. Endurancessa on upeita persoonia! Kiitos siitä ajasta!

                   Tuossa vaiheessa huomasin olevani samassa seurassa mm. Jyrki Leskelän kanssa, johon olin törmännyt ensi kerran v.2010 Kaustisella 24h juoksussa. Jyrkiä tuli kuunneltua tuon kisan esivalmisteluissa ja olikin upeaa huomata edustavansa hänen kaltaisen ultrajuoksijan kanssa samaa seuraa.

                  Viime vuonna, osin meidän Pyssymäki Extreme Polkujuoksu -tapahtuman johdosta, aloin innostumaan polkujuoksusta. Huomasin muutenkin viihtyneeni enenevästi lenkeilläni poluilla. Poluilla juoksemisessa huomasin olevani kuin kotonani. Ei auton ääniä, ei rasittuneita jalkoja. Metsän tuoksut, pehmoiset, mutta vaativat alustat kiehtoivat. Tunsin myös jalkavoimien lisääntyvän, joka näkyi myös kasvaneena vauhtina asfaltilla - ei heti, mutta pienen siirteen jälkeen. Olin mennyttä. Samalla alkoi tiekisat ja juoksut kiinnostaa yhä vähemmän. Edelleen saatan käydä juoksemassa mm. joitain omia ennätyksiäni nurin, mutta en juuri muuten. Tiellä saa toki hyviä vauhtiharjoituksia, joten kyllä tiejuoksu harjoittelunakin pysyy tulevaisuudessakin pienenä osana harjoittelua.

                  Yhtä kaikki. Tunnen nykyään itseni enemmän polkujuoksijaksi. Olen saanut paljon hyviä tuttuja ja ystäviä uuden "lahkon" parista. Tuli tunne, että haluan olla yhä enemmän osa heitä. Niinpä olenkin tehnyt seuranvaihdon. Ja uskokaa tai älkää, olemme näköjään taas Jyrki Leskelän kanssa samassa seurassa. Nimittäin myös Jyrki on taannoin liittynyt "puolensuomen polkujuoksujoukkueeseen" NORTHERN TRAIL RUNNERS - polkujuoksuseuraan.

                 Innokaana odotan seuran uusia verkkareita ja aikaa uudessa seurassa. Huomatkaa! Uusia verkkareita ;) Luulen, että olen vihdoin löytänyt henkisen kotini ultrajuoksijana - polku-ultrajuoksijana. Jollei Jyrki sitten perusta joskus oman bloginsa mukaista seuraa: "MIKSI-KUKAAN-JUOKSISI". Ihmiset seuraavat idoleitaan?

                 Jos totta puhutaan niin koko Northern Trail Runnersien tuntemani porukka on justiinsa yhtä huippu tyyppejä. Kyllä tässä harjoitteluinto vaan kasvaa! Olen onnekas ja innokas, kun minut hyväksyttiin kovaakin, kovempaan seuraan mukaan. Ja tietysti tämä seura on oman alueeni erikoisseura ja siksikin lähellä itseäni.

                  Mutta ensin on hoidettava tämä flunssa ja sitten vielä jotain pikku kisaa syksylle. Ja onhan La 1.10. toi Vaarojen Maraton 43km:kin ohjelmassa. Iso kisa, mutta nähtäväksi jää, riittääkö vielä potki tuossa puristaa hyvää tulosta (sub5h). Mutta ainakin kokemusta lähetään hakeen ensi vuotta kohden.

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.8.2016                         

KIPUKYNNYS

                       Tulen siis noin viikon mittaiselta, perhekeskeiseltä mökkilomalta, ja otsakkeessa lukee "KIPUKYNNYS". Kuten itse sanakin, on se monitahoinen, ja tulkinnan varainen, kuten teidän arvoisien lukijoiden ensivaikutelma tuon sanan olemisena otsakkeena. Lomani oli oikein hyvä (ei, se oli erinomainen), mutta se herkisti näkemään tuollaisen sanan muutamien sattumien johdattamana.

                   Perjantai. Herään keskelle mökkiloman tuoksua, vaikka olemme vielä ERITTÄIN varhaisessa aamussa kotona Olkkosentiellä. Perusheräilyä ja oleilua. Pian seison lenkkarit jalassa tiellä. Taas vain Jani aamulenkillä... "vain", siis siksi, että näkisemme mielellämme useammin muitakin. Olemme eräänkin kertaan tuota asiaa "surreet" - tuloksetta. Itsessään Jani on kaikkea muuta kuin "vain". Aamulenkit sujuvat lähes 100%:sti Janin kanssa hölkkäiltäessä ja rupateltaessa. Varsin usein juoksusta, mutta mahtuu sinne aina joukkoon tietysti muutakin asiaa... Pian lenkki on pääteristeyksessä. Käden heilautukset ja hyvän päivän, sekä loman toivotukset. Käden heilautuksissa on laajakaarisuutta, pitkäkätisyyttä. Tiedämme, että +viikon hölkkäilemme tahoillamme, ilman yhteisaamulenkkejä...
                   Matkustamme mökille. Tunnelma on upea. Asetumme sujuvasti tutulle mökille. Itse pälyilen matkalla fönärin takaa paistavia, lukuisia, kutsuvia soita. Sieluni on jotenkin siellä... Ensimmäinen päivä rauhallista yhdessä-oloa. Itse suhhautan yhen alkoholittoman. Tyrkkään kuusi mukaani ottamaa kylmäkallea ajoittain kipulevaan vasemman reiden ulkosyrjään. Tempasen vielä mökin pakkasesta pitkään pakkasessa olleen, ison ja huuruisen kylmäkallen pakaraan. A-vot! Mutta kylläpä se ny kipristää... mutta niinhän se usein - ajattelen. Pidän jostain syystä jäitä vain n.12min, normaalin n.20min sijaan. Otan 6 omaa kylmäkallea, ja sitten... -"ööö, onko tästä jääny etiketti ahteriin... ei saatana, mun persehän on valkosen lätkän piettämä apauttia-trallaa 10x15cm alueelta.

                   Olen tiennyt, että minulla on poikkeuksellisen korkea kipukynnys, mutta että... Korkea kipukynnys ei ole LÄHESKÄÄN aina hyvästä. Kun menee pitkään, ettei mitään kivun arvioinnin virhettä tapahdu, alkaa uskomaan, ettei oma kipukynnys nyt sittenkään ehkä "enää" niin kova ole. No, nyt taas täytyy muistaa, että on se - ja pirun kova. Mutta kuten tästäkin esimerkistä voidaan huomata, aina se ei ole hyväksi. Onneksi saimme paranemisen alkamaan suotuisasti, eikä tuosta nyt juuri enää ole haittaa, vaikka se aluksi oli jopa minun mielestä kipeä.

                Lauantai. Hellettä piisaa. Aamulla ollaan kuitenkin "vain" hivenen yli +20. Käyn vähän tutkaileen hölkäten mökkiverkostoteiden ja metsäpolkujen tarjoamia nousumetrejä. Nousumetrejä kertyikin yli 200m vain vajaan 11km matkalla. Lenkin jälkeen on upeaa juosta lähes suoraan järviveteen viilentymään, sekä saunomaan... Aika laiturilla kuluu rattoisasti. Lapset ovat innoissaan lämpimästä vedestä...
               Sitten tuuletan 20e kenovoittoa, ja LUPS! Niin pankkikortti kuin ajokorttikin tipahtavat lompsan välistä laiturin alle veteen. Sitkeän naaraamisen jälkeen löysin pankkikortin, mutta ajokorttia ei löytynyt koskaan. Tuuletus toi 20e, sekä vei ehkä n.60e. Kom-sii, Kom-saa...
               ...Innostun jopa kippaamaan pitkin helteistä päivää muutamat alkoholilliset juomat. Yhtenä päivänä ajattelin vähän herkutella ja rentoutua sihhauttelemalla, sekä HYVIN syömällä.

               Sunnuntai. Auringon palvontaa. Varmaan kävimme vain syömässä sisällä. Aivan maagiset kelit! Grilli oli kuumana joka päivä. Välistä kyllä tuntui, että mitenköhän iso-poika tältä reissulta palaa...
                Radiosta kuuluu nuorten keskuudessa kehittyneitä uusia termejä. Minusta on aika hauska ja hyvä tuo nuorten bilettämisessä käytettävä slogani: -"Tänään otetaan ISOA MUKIA". Sinällänsä katson surkein mielin nuorten kaljottelua. Voi, kun oivaltaisivat ajoissa, että alkoholia kannattaa välttää kittaamisen sijaan.

                Maanantai. Kerran-pari pitää syödä lomalla kalliisti. Niin tälläkin. Ja kieltämättä pirun hyvää oli. Kaupassakäyntiä, ruokailuja ja auringon palvontaa. Toinen juoksuton päivä putkeen!

                Tiistai. Sama aurinko jaksoi jatkaa paistamistaan. Ongelmia ajankulun kanssa ei ollut. Tiistaina kävin juoksemassakin, peräti +21km. Sisältäen 3x5km vedot ERITTÄIN mäkisillä reiteillä lähes täysillä. Aika mukavasti sai jalat hapoille kyllä. Olin jo eka vedon (@4:23) jälkeen jo lähes kanveesissa. Viimeisen vedon jälkeen tuntui kuin lihakset irtoaisivat luista, kun ukko joutui niin koville. Lenkin jälkeen olikin kiire järviveteen, alkoholittoman oluen ja saunan pariin. Loppu illan jalkoja repikin aika huolella.

                 Keskiviikko. Edelleen paistoi kauniisti. Ohjelmassa oli myös aamulenkki. Edellisen päivän raastavista vedoista oli kuitenkin vasemman jalan reiden sivuosan yläosa erikoisen huolella jumikipeä. Sen sijaan yllätys oli, että jalkaan sattui aika vietävästi juoksu. KIPUKYNNYS ylittyi, ja järki sanoi, että nyt ei hyvä heilu, jos jatkan. Harjoituksen oli määrä olla TÄRKEÄ mahdollista Kempeleen maratonia (La 17.8.) silmällä pitäen. En ollut onnistunut saamaan alle yhtään n.20km mittaista keskitehoista (5-10 sykepykälää maratontehoja keveämmin) harjoitusta, joka on minun ideologiassa tärkeä ja keskeinen harjoitus maratonia varten. Niin hyvä kuin mökkilomamme olikin, sai se kerran päästämään suustani voimasanan.
                  Uskoin tuon jalkavaivan olevan lihasperäistä, totaalijumia, jossa oli mukana todennäköisesti myös hieman tulehdusta. Niinpä leivoin n.6h aikana 2x800mg buranaa naamariin, sekä kylmähoitoja, venyttelyä ja omatoimista hierontaa. Päivän kaupoissa kiertelyn ja TOISEN kalliilla syönnin (sanon kalliilla syönneiksi kaikkia +6e aterioita) jälkeen jalka alkoi tuntua normaalilta... tai miltä se nyt on viimeisen kuukauden tuntunut. Suomeksihan jalat on ollut vain äärirajoilla - ja hieman rajojen väärällä puolellakin - pitkän aikaa.
                   Niinpä lähdinkin iltasella kokeileen jalan kestävyyttä. Ja yllätyksekseni jalka olikin kivuton koko lenkin ajan. Tein alle ja päälle 2km verkkaa ja sain työstettyä siihen väliin ihan mukavat 16km keskitehoista @4:45 keskarilla, vaikka reitti oli erittäin mäkinen. Juoksu oli keskitehoisen osuudessa 14km erittäin helppoa, mutta 14-16km välillä alkanut kangistuminen päätti lyhentää aiotusta 21km:sta keskitehoisen osuutta 16km:n. Juoksu oli hyvästä datasta huolimatta aika väsynyttä. Edellisen päivän rajut pitkät vedot tuntuivat selvästi - ja odotetusti - kintereissä.

                  Torstai. Sää oli jo hieman viileämpi, mutta kuitenkin pilvipoutainen/puolipilvinen, n.+20. Jalkakaan ei ottanut normaalia enempää nokkiinsa, joten riskillä otetussa jalan testauksessa kävi lopulta hyvin. Tietysti tuo jalan pitkään jatkunut oireilu pitää tämän minun projektini veitsenterällä. Riskillähän tässä on menty, joten kaikki on mahdollista. Mutta kuljetaan valittuja polkuja niin kauan kuin ne kantavat...
                  ...Sittenkin nämä juoksuasiat ovat "kipukynnys" kysymyksineenkin vain pisara meressä. Elämässä on oikeastikin kivuliaitakin asioita, joiden alle nämä elämän pienet arkiset huolet lakaistuvat. Sain tänään tiedon hyvän ystäväni veljen pois nukkumisesta. Odotettu sellainen, mutta aina pysäyttävä, ajatukset hallitsemattomaksi saava tien päätös. Sain itsekin kunnian tutustua kyseiseen henkilöön. Pääsin keskustelemaan muutamia kertoja, kuulemaan jopa yhden seikkailutarinankin. Ihmiset ovat täynnä mitä hienoimpia kokemuksia. On oikeus olla täällä. Jaksamista omaisille ja läheisille!!!  Hienon ihmisen muistoksi päätän blogin seuraavaan kappaleeseen:

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 8.8.2013
   

KUNTO ALAS LEIRI

                        Vuoden perinteinen perheen kesken pidettävä mökkilomaviikko alkaa tänään. Akkujen latausta. Paljon nukkumista (normaaliin, liian vähäiseen verraten). Ja tietysti "normaalien" ihmisten tapaan kosolti kuntoa ja suorituskykyä turmelevaa toimintaa. 24/7 ruoan amppaamista, kaljan, siiderin ja väkevien viinojen juontia pitkinä harjoituksina, sekä intervalleina. Paikallaan oloa. Ajatuksella; laiturille on pitkästi. Ja takaisin tullaan kohonnein verenpainein, väsynein silmin, 5-8 lisäkilon voimalla ja TÄYSIN harjoittelemattomana, tietysti. Supi-suomalaista lomailua, sekä sen kerrannaisvaikutuksia...

                       ...tai sitten viheltelen TÄMÄN TAHDISSA, ja kalastelen, pesueen kanssa touhuillen, vaimolle vuoden aamukarkailut tielle takaisin maksaen. Ehkä nostan maljaakin yhtenä päivänä, josta saan sopivan morkkiksen ja nälän loppuvuoden treeneihin, kun muutoin olen aika laiska harjoittelija - patistettava...

                      Menipä miten meni, mutta mentävä on, kun on leirivahvuuteen kelpuutettu. Sittenkin tärkein ja palkitsevin posti on perheenisänä olo. Eli palataanpa asiaan reilun viikon päästä. UTELIAAT voivat seurata tuosta oikealta "Cosmoksen twiitit" kohdasta mahdollisia mökkilipsahduksia, jos tulee jossain vaiheessa laitettua vahingossa lenkkarit jalkaan sandaalien sijaan, poimittua karhujen jalkojen juuresta kaksi ämpäriä tunnissa mustikoita tai s.o.s. sanoma kinnulan metsistä, jonne kenties eksyn marjassa.

Koittakaapa lukijat treenailla minunkin eestä! Minä lähen LOMALLE! 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2013

KUIN 40-LUVULLA...

                     ... on sen verta ahtaita nämät minunkin raot välistä. Tännään päätin ISOSSA viisauvessani pitää illan lepua. Päivän saldoksi jäi aamun uninen ysi. Iltapäivä onkin sitten mennynnä kaiken valuessa pitkin leukaa!!! Kävin nimittäin paikkauttaan ISON reiän tännään, eikä alaleukani tunnetusti puuvu ennen kuin ovat tyhjentäneet kaikki kärsimyskopin puuvutteet leukaperiini. Lopulta se puutui kuiten-niin sen verta, jotta kyyneleet valuen ja penkkiin puristaen kestin tuskan kuin MIEHET, ha-hah-haaa.

                   No, tuostahan on seurauksena se, etten voi edellenkään tuntea mitä laitan suuhuni. 58,6% suuhun laittamistani appeista ja juomista löyvän rinnuksilta. Sen verran hankalata ollu elo tän leuvan kanssah, jotta en viihtyny ees lähtiä hiihtään tahi hölkkään. Sen sijaan huomaan perhekalenterin olevan työkalenteriimme yhistettynä niin hyperhankalan, jotta päätin JÄSENTÄÄ pitkästä aikaa ihtelle ihan OHOJELMAN. 

                  Ahtaat on raot kuin Anttalan sotakirjoissa. Siinä on eräänkin kerran kamuttava ylös 3-4 välillä, jos meinaa ehtiä nähdä päivän AINOAN raon siintävän ihtelle käyttöön. Eli eipä tuota ohojelmaa ainakaan reenejen PALJOUVESTA voi kehua. Mutta täytyy huomioida kokonaisrasitus. Pitää siis taipua reenaileen vain ALLA OLEVALLA kevyellä ohojelmalla. Jospa tuo roppa ja elimistö sitten kiittelis, kun saa levätä herroiksi.

                 Kliimaksina ohojelmassa on tietenkin PASI KOSKISEN luona mahdollistuva juoksuleiri. Olen siellä kolme kokonaista päivää + tulo illan ja lähtö aamun. Pasi vähän siinä jutustleli, jotta siellä saapi juosta vaikka vähän enemmänkin, jos löytyy intoa. Ja sitähän löytyy, kun kerran annetaan KAUHALLA aikaa siellä. Pasi totesikin tuossa puhelimessa, jotta mun ikäselle kuulema riittää, kun vähän lenkin jäläkeen nojailee oven pieleen ja lähtee uuvestaan paahtaan lenkuraa.

                 Alla kevy ohojelma perhe - ja työmenojen johosta. Onnittelen, jos joku löytää sieltä mitään järkevää. On sen verran pimiä kaveri tuon väsänny.

               Harjootusohojelma välille 24.1-20.2

To 24.1.   Varh.aamu noin klo.4.20-5.30 eritt.kevyttä

               Ilta: Lasten kanssa hiihtoa???

Pe 25.1.   Lepo

La 26.1.   Aamusta Pitkä lenkki (+30km) n.klo.4-5 eteenpäin.

Su 27.1.   Aamu/aamupäivä 4vr+8vk+4vr… Ilta: 1h hiihtoa.

**** vko.5 ****

Ma 28.1.   Varh.aamu noin klo.5.00-> 8,5-12km eritt.kevyttä.

Ti 29.1.    Lepo

Ke 30.1.   Aamupäivä: 90min juoksua 9min ke+1min re-rytmillä

               Ilta: 10km ke + 5km Vk + 2km vr.

To 31.1.   Fiiliksen mukaan kevyttä perus kitkutusta. (yöhugit)

Pe 1.2.     Lepo

La 2.2.     Lepo

Su 3.2.     Varh.aamu noin. klo.5.30 eteenpäin. 3vr+15 maratehoilla + n.10-12km loppuverkkaa yhteisaamulenkuran muojossa.

**** vko.6 ****

Ma 4.2.    Varh.aamu Juoksua klo.5-7.15, Hiihtoa n.klo.7.30-9.00

Ti 5.2.      Lepo

Ke 6.2.     Varh.aamu 8,5-10km… Iltapäivä: 8km reipasta

To 7.2.     Varh.aamu 8,5-10km… Iltapäivä: 4vr+8vk+4vr

Pe 8.2.     Lepo

La 9.2.     Varh.aamu 10-15km

Su 10.2.   Varh.aamu 10-15km

**** vko.7/8 ****

Ma 11.2.   Varh.aamu 8,5km

Ti 12.2.    Aamupäivä Kiihtyvä 21km + 4km vr.

Ke 13.2.   Lepo

To 14.2.   klo.22 alkaa leiri Hämeenkyrössä Pasi Koskisen isännöimänä.

               Leiri loppuu Ma 18.2.

Ti 19.2.    Varh.aamun kevyt lenkura 8,5-12km

Ke 20.2.   Lepo

Jotain tenavien kanssa hiihtoa voi tulla iltoisin lisäksi, jos on kelit ja halut väellä kohillaan. Lisäksi tietysti tuo yllä oleva on vain kehys, ja sitä rukataan ja viilataan tarpeen mukaan. Tietysti sen verta pitäis olla jo tuntemusta omista kintuista ja ropasta, jotta jotain tuon suuntasta tulee vissiin räävittyä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.1.2013

TIETÄ JA KATSEITA VEDEN YLI

                     Koitin tuossa parina aamuna palautella kipeitä akilleksia keveillä ja lyhyillä lenkeillä. Liekkö tuo 10km rykäsy 16km setissä ollut kuiten-niin sen verta shokki etanan jaloille, että kestäähän tuo näköjänsä vähän normaalia kauemmin toipua. Pidinkin eilisen ihan lepopäivän. Ja kyllähän tuota oli jotenkinsa muutenkin levon tarpeessa.

             Käytiin nimittäin tuossa tiistaina Power Parkissa häröileen koko päivä. Naisväellä oli suu koko päivän krampissa, venyttäen suunpielet korvia kohti. Olihan se nastaa seurata sellaista ilon määrää. Ihte keskityin valokuvaukseen ja videotallenteisiin. Löysin minäkin sieltä PP:sta yhen kaverin, joka oli vähä minunlaiseni, välitön kamu...

 
                Oli siinä mielessä, jotta ois käyny tuon reissun jäläkeen pyörähtämässä seuran palaverissakin. Tietä, kun rakastan, niin onhan sillä aina niin kova tarve sitoa minun muodossa jos toisessakin sen pauloihin. Jäädä paukautettiin nimittäin välille. Kesken ajon moottori sammu, kierrokset nollille ja sitä rataa. Kuulemma jotkut osaavat hermostuakkin tollasissa tilanteissa, mutta mulla oli ainakin hauskaa ja aika lailla koko muulla autokunnalla myös. Mitäpä sitä jo tapahtunutta märehtimään - huumoriksi heitettiin.


               Tuntu sakilla olevan siinä aluksi kuuma auton sisällä. Oven kun aukas, tuli heti sisälle ei-niin-ystävällisiä-kavereita, elikkäs joko hyttysiä, paarmoja tahi kärpäsiä yms. vönkijöitä/urkkijoita. Siinä piti sitten valita pahoista vähiten paha - kuuma vai paarma -tyyliin. Lohdutin, että yön päälle voi tulla kylymäkin Toholammen ja Kaustisen välisen nevan reunalla. Eikö voikkin? Onneksi olin tehnynnä leipiä matkaan, vaikka sille lähtiissä vähän naureskeltiin. Härmään kun lähtee niin pitää kaikkeen valamistautua. Tiiä vaikka siellä ois väellä syvät taskut ja lyhyet käjet. Tyttökin haukkas pari haukkua ruisleivästä ja sitten siinä vänkäri tuumi, että heitetäänkö loppu leipä menemään. Minä kauhuissani, että älä ny ihimeessä, tiiä millon näämme ruokaa seuraavan kerran. Rohkiat aatteet kartanlukijalla. :)


              No, tottahan siinä tuli soiteltua eri numeroihin ja sitten tärppäsi: "-LIHR-kerho, Jay Leno puhelimessa, kuinka voin auttaa". Kotvan kuluttua oli sitten mulla kerhon mekanikkokin apuna pähkäilemässä Fordin vaisuutta. Tulupan johot ja virranjakajan pää näytti päällisin puolin ok:lta. Sen minäkin vielä ymmärsin - samoin jakopäänhihina hommelit ja öljytikut yms. "perussetit". Sitten Leno kysyi: "-missä Puola"? Johan hauskaksi heittävy Lenokin kesken vian ehtinnän. Vastasin: "-Älä ny, eikös se keskieurooppaan kuulu, oisko Unkarin lähellä". Meinas vaan, että pitäs löytyä täältäkin, missä meiän päät on.


             Jep-jee, kyllähän sieltä puolen yön tietämissä köyven nokassa hiliputeltiin Nivalaan. Hauskaa hommaa oli sekin. Mutta se on jo sitten inside puolta tuon hinauksen selostukset.


            Aiheesta "muutama napsu" toiselle kantille. On nimittäin eettereissä kuulunna tuolta ison veden toiselta puolen aina silloin tällöin noita nhl-uutimia. NHL-lakkokin uhkaa. Ois se melkonen lovi talaveen, jos esim. koko kausi peruuntuis niin kuin uhkana on. Toivottavasti nyt pääsisivät sopuun kuiten-niin.


            Samalla tapaa kuin Nivala-lehestä tulee seurattua lomallakin kirkolliset ilimootukset, on pistännä silmään kesän aikana nhl-uransa lopettaneiden ilimootukset. Ne on nhl-seuraajille kuolinilimootuksia vastaavia. Tämän kesän listalla ovat olleet: Nicklas Lidström, Ian Laperriere, Ethan Moreau, Nolan Baumgartner ja Steve Staios. Melekeen R.I.P. -tilanne.


            Olihan tuossa näköjänsä Ny.Rangers ja Columbus tehneet melekosen pelaajakaupankin. Rick Nash Columbuksesta Rangersiin yhdessä farmipelaajan kanssa + 3.kierroksen varaus oikeus. Columbus sai vastineeksi Brandon Dubinskyn, Artem Anisimovin ja Tim Erixonin + 1.kierroksen varauksen 2013. No, huh, huh - mikä kauppa. Columbus on kävelemässä managerinsa Scott Howsonin avustuksella omaan hautaan. Columbus ei saanut kaupassa yhtään eturivin pelaajaa, vaikka joutui luopumaan yhdestä sarjan vaarallisimmista pelaajistaan, kasvoistaan. Nyt CBJ on kasvoton joukkue. Yksi lehti vertasikin oivasti kauppaa... Columbus luopui hittibiisistään, saaden tilalle muutaman levyn b-puolen kipaleista. 

           Näitä tulee aina välistä. Tässä täytyy ootella, vieläkö Penguins tekisi jotain ennen kauden alkua. Huhuissa on pyöriny Shane Doanin ja Alex Seminin nimet. Jokainen, joka minua tältä kantilta tuntee, tietää kumman noista haluaisin, jos pitäis ottaa.  


          Jepulis, rupiais tsuumaileen, joko sitä tännään taipus jotain treeniä reuhkaseen... Onhan tuota jo yks päivä levätty. Täytyy näin 24h jälkeen olla suopeampi ja antaa paremmin palautua - ainakin vielä.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2012
    

TERAPEUTTINEN LÖKÖLOMA

             Tämä oli piirretty kalenteriin jo kylminä talvipäivinä – perheen yhteinen mökkiloma. Ajoituskin oli mietitty tarkkaan. Mökkiloma tulla tupsahti käsille vain viisi päivää 24h kisan jälkeen. Ehdin parahiksi kuntoon piinaavista pääoireistani, joka nostatti fiilinkiä. Mikään ei enää puristanna kupolia. Ostin kuitenkin varulta mökille lähtö aamuna paikallisesta apoteekista laadukkaan Omronin verenpainemittarin. Sehän täytyi heti testata. Ja mikä ilonhetki siitä tulikaan!!! 135/71!!! Minulla, kun on pahus ollut hieman toi alapaine vuosia siinä huulilla, elikkäs aivan siellä rajoilla. Joku kerta se on huidellu yli 90, ollen parhaimmillaankin 85 tietämissä. Ja nyt 71. Ja tuo trendi vaikuttaa olevan ihan nykytasoa useammankin päivän ja mittauskerran otatuksen perusteella. Alapaine on nyt asustellut tuossa 68-75 välimaastossa. Mutta eipä jäädä sutimaan enempiä samaan soppaan.

               Kääntäminen kaupunkimiljöön hektisestä elämästä keskelle ei mitään, ei ole aina niin helppoa. Ei aivan nytkään. Jotenkin tuntui, ettei aluksi osaa olla mitenkään päin. Vieläkö on tällainen härrä-pirra-luonne niin entistä haastavampi rasti laskeutua Kinnulan ja Kivijärven puolivälin, hiirenhiljaiseen järven poukamaan perheineen kuuntelemaan hiljaisuutta. Lintuja ja elukoitakin tuntuu olevan täällä aavemaisen kauniissa paikassa ouvon vähäsen. Ei tarttis kovinkaan kaksista mielikuvitusta, kun tämän voisi kääntää päässään jopa kammottavan rauhalliseksi aivojen tuuletuskeskukseksi.

               Eipä siinä silti kauaa menny, kun tähän lököilyyn jo tottui. Koht´sillaan takamus melekeen vihersi paikallaan olosta, eikä uusista kiireettömistä kavereistakaan ollunna pulaa

            Kaksi kiireetöntä (kuvia klikkaamalla saapi ne isommaksi)

              Aivan niin kuin ois aina vaan heittännä lonkkaa ja puuhastellu näitä ei-niin-usein-toteutuvia mukavia harrasteita. Harvoin sitä ehtii onkimaan, soutelemaan, järvipolskimaan tai vaikkapa vain nuotiolla turjusteleen sydeemejä. Pikkasen siinä pääsi muistelemaan vähäisiä erätaitoja, joiden lopputulema oli tämä...

 Tulihan tuossa käytyä matojen etsintä retkikin, ihan hyvin tuloksin. Ensin meinasin laittaa matokuppiin hieman liian isoja onkimatoja.

                Liekö kala tarttuna tollaseen syöttiin vai syötti kalaan?

               Erittäin antoisia ja mieltä lämmittäviä puuhia. Yksi tähtihetkistä oli nähdä oman tyttären nykäsevän ahdin valtakunnasta ihan ilman apuja elämänsä eka kalan. Ja ihan ahvenen vieläpä! Pian samassa imussa poika nykäisi ison lahnan ihan säikähtäen ahdin mojovaa antia. Melkoisia onkivetoja laiturin nokasta. 

                       Tytön elämänsä eka kala, ahven!!!

               Tulihan siinä yks päivä käytyä Pihtiputaalla putaanportin antimista nauttien. Käytiin mm. keihäsmuseossa. Tässä kuva Uwe Hohnin ME-keihäästä (104,80)… 

                 Tuo hopeisen värinen keihsä kolmas oikealta

Kaikkihan muistanevat TUON kaameanheiton, jonka seurauksena keihäsmallia muutettiin nopiammin maahan tippuvaksi. Nykyisen mallin ME on tietysti Jan Zeleznyn nimissä...

               Tämän loman päätin jo kauan sitten ottaa ihan rennosti, keskittyen vain lököilyyn perheen parissa. Ehkä olisin ollut vieläkin kirjaimellisempi, jollei nuo jalat olisi päässeet niin vähällä 24h skabassa. Hieman nuo priima verenpaineetkin morsettivat, jotta ois valamista poikaa treenaileenkin, jos maistuu. Mutta eipä sitä näin lökölomalla paljo vihti/kehtaa treenejä veivailla. Aivan pientä jäsenten oiontaa harvakseltaan.

               Perjantaina pihalla käyskennellessäni sätkyttelin 80 loikkaa huvikseni. Lauantaina muun väen vedellessä päiväunosia kävin vähän haukkaan happea ja ihaileen mäkisiä maisemia. Sellaista juoksun tapaista jolokottelua taisi tuossa tulla sen 12,4km verran. Eli just sopivasti sai veren kiertämään ja ajatuksen kulkemaan. Lauantai-ilta menikin sitten saunoessa ja monenlaisessa fiilistelyssä. Monenlaisia antimia ja juomia suuntasi ääntä kohden. Sunnuntain liikunnalliset osuudet oli perheen yhteinen löydä-matoja-retki, sekä tietty reippaan kilsan souturetki Markojärven laitamia kierrellen.

               Maanantai oli taasen samaa peruskomiaa päivää, eli n.+20 ja puolipilivistä. Nappasin siinä saunan päälle muun perheen sutiessa jos jonnilaista aamutointa. Käpäsin reippaan viijen kilsan verkan ja notkistelin 150 vuoroloikkaa ”mökkimäkeen”.

               Tuo mäki oli aina jokaisen lenkin aluksi käteltävä, ja samanmoisia oli tämän tästä noilla hiekkateillä. TÄSSÄ video-otatus tuosta reippaan 5,25km haastavasta lenkurasta.

               Kävin tuon reippaan vitosen vielä heti loikkien jälkeen jamittamassa, tällä kertaa aika lailla urku auki. Kyllä siinä sai tuolla ylös-alas-hiekkatiellä aika makiasti jalat hapolle. Keskarivauhtikaan ei tippunna kuin jotain 4:50 tietämille, vaikka kuin suti menemään täpöllä. Tai ihmekkös tuo, tällaisesta etanasta kun kyse on.

               Keskiviikko-aamuna muu väki oli vielä aamu kympin maissa joko untenmailla tai disneyn ihmeellisessä maailmassa, joten sauna taasen lämpenemään ja mäkisiä maisemia ihaileen. Tuolla kerralla sutkin puolet hiekka ja puolet asfalttiteitä sen 20,3km. Mukana oli puoli litraa vettä, joka oli liian vähän mulle +20 keliin. Minua ei ole selvästikään tehty lämpimien ilmojen juoksijaksi. Nuot on kuiten-niin hyviä harjoituksia (hetkinen, harjoittelinko mökillä?), totuttelua ”lämpimällä” juoksuun. Jepulis-jee, kyllä tuon lenkuran perään vesi, järvessä polskiminen + saunominen maistui – ja sit huomenen toivottelut perheelle :)

               Määrä oli luovuttaa mökki pe:na klo.12. Aloittelimme torstaina siinä vähän keräilleen iltamassa tavaroita ja siivouksia laitettiin aluille. Pian oli jo into toimissa sitä luokkaa, että tempastiin mökki saman tien luovari kuntoon ja heitettiin pikku kiekuran kautta Nivalaan yötä vasten. Eli poika vietiin äidin luo Perhon mökille jatkamaan mökkeilyä, meidän suunnistaessa kotia kohti. Oli se vaan jo vähä koti-ikäväkin ;)

               On se vaan eri kivaa tällainen huoleton elo. Voi että nautin tästä. Kyllä tämän jäläkeen taas jaksaa veivata treeniä ja jatkaa loppu lomaa leppoisin mielin. Täytyy myös olla iloinen, ettei 24h skabasta jäänynnä mittään vammoja. Ois nimittäin tarkoitus vielä joitain kisoja rykiä tässä loppukesästä ja syksystä. Oon jopa tiiraillut ihan ratakisoja, aina 800m:stä ylöspäin. Harmi, ettei ainakaan tästä läheltä löytynnä yhtään 3000m esteiden kisaa. Pääsisköhän sitä alle 14min? Loppulomasta ois tarkoitus myös joku vähän pidempi retkijuoksu tai vastaava elämänkokemus naatiskella. Puntteja ja loikkia/hyppyjä on myös suunnitteella nytkytellä. Täytyis nimittäin saada noihin kinttuihin vähän ruutia. Ovat niin voimattomat kapulat, kun ei oo tullu niille tarjottua voimaa kehittäviä harjoitteita paljoakaan.

               Tulevat ajat, jos menneet ja meneilläänkin olevat, näyttävät herkullisilta ja sopivan haasteellisilta, joten kelpaa tässä ellää ja nauttia täysin rinnoin tästä elosta.

               Kesälomaterveisin Suomen yksi huonoimmista ultrajuoksijoista!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja maailmalla, 20.7.2012