"Saan juosta". Tuo on niin käytetty sanonta, että laitoin sen vallan lainausmerkkejen sisään. Se merkitsee meille erilaisia, isoja haasteita elämänsä aikana kokeneille kaiketi enemmän kuin kohtuullisen stabiilin elämän eläneille. Se ei ole meille pelkkä klisee.
Mennään hetkeksi viisi vuotta taaksepäin. Olen menossa lähes unettoman yön jäljiltä elämäni ensimmäiselle maratonille. Sovitusti minua tullaan hakemaan pihalta. Olo on outo kaikin puolin. Kuski (Tapio) ja vänkäri (Mervi) ovat tuttuja. Vuosina 2009-2013 edustamani seuran keulapariskunta. Istun takapenkille. Nyökkään vierelläni istuvaa, minulle outoa miestä. Mies nyökkää takaisin hyväntahtoisesti. Pian minulle kerrotaan vieressäni istuvan miehen olevan vänkärin veli. Aloitan varovaisesti keskustelemaan Keijon (uuden tuttavuuden nimi) kanssa. Minua kiinnostaa mitä matkaa ja minkälaista vauhtia hän tapaa juosta. Pian selviää, että Keijo ja Mervi juoksevat pariviestinä maratonin. Keijo: -"Jos ees 3,5min-4min kierroksia (kierros 1km) sais vedettyä". Ilmekkään ei värähdä. Mies vaikuttaa jopa varovaiselta sanoissaan.
Tuon reissun jälkeen googletin ja huomasin olleeni ex-huippujuoksijan vieressä. Piirun yli 2h30min maratoonari. Eilen sain lukea suruviestin Mervin blogista. Keijo ei tule enää istumaan vieressäni. Lämmin osanotto! Tunnen olevani etuoikeutettu, että tapasin Keijon.
Samalla tavalla tunnen olevani etuoikeutettu pystyväni juoksemaan taas suhteellisen normaalisti. Onhan aikaa vain vajaa kaksi viikkoa 6vrk juoksusta tai sen yrityksestä. Nilkka ja akilles ovat lähellä normaalia. Jalka on ollut kaiken aikaa parempi, joten olen luottavainen, että kaikki menee hyvin.. ja jos ei mene.. niin sitten odotetaan vähän lisää.
Käsitellessäni tämän blogin alussa tuollaista isompaa asiaa, saa kaikki juoksuun liittyvät tekemiset oikeanlaisen mittasuhteen. Tämä on vain osa elämää, ei sen kummempaa. On hienoa juosta ja vieläpä nähdä kehittyvänsä. Kaikki kehitys ei ole kuitenkaan ollut positiivista, vaikka katsonkin menneeni joka vuosi eteenpäin. Taso on noussut joka vuosi, kun katsotaan kokonaisuutta. Se että viimeisen 20kuukauden aikana painoni on noussut 7kg ei ole positiivista. Se on todella mystillistä. Kesäkuussakin tuli harjoittelua yli 63h. Paino nousi pari kiloa... Joo-joo, ei käy sitten enää "lihasta ja turvotusta" -ehdotukset. Sitäpä-sitä, viimeiset 20kk ja 7kg. Eipä siinä oikeasti sen ihmeempää, kun on vain ruoka maistunut "vähän" hyvänlaisesti - ja ihan joka sortti.
Tänään tein ensimmäisen yli tunnin mittaisen KUNNON juoksuharjoituksen. Itse asiassa yli 2,5h mittaisen Spesifin pitkän. Jokaista 10minuuttia kohden kävelin 1minuuttin alusta loppuun asti. Halusin keventää kokonaisuutta säännöllisillä kävelypätkillä, jotta saisin paineen vast´ikään parantuneelta jalalta pois tarpeeksi usein. Juoskin ensin 20km Pk1:stä. Yksi puskareissu. Nippa-nappa alle kutosen kyytiä. Sitten juoksin 5km pätkän, välin 20-25km, vauhtikestävyyspätkänä. Nippa-nappa alle vitosen kyytiä. Ihan ok näin pullealta juoksijalta kävelypätkillä tehtynä tähän saumaan. Loppuverkan aikaan sain kunnian jututtaa ihan oikeaa juoksijaakin. Koko setti 27km.
Mitäpä tässä muuta. Illalla yövuoroihin. Kesäloma on vietetty. Ei hätää, on sitä lomaa talveksikin. Syyskuussa jo seuraava pätkä. Kaikkea mukavaa tiedossa. Pysykääpä liikkeessä!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.7.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti