PIDISJÄRVI PIIKKI 2014

                   Suihkun raikas olo. Reilu tunti vajaan 4h liikunnasta takana. Istun pojan kanssa kahviossa. Liput lepattaa ajoin ihan sil-viisiin, jotta se pistää silmään. Tuulee lännestä - taas. Niin viime vuonnakin, kun itsekin olin noiden positiivista jännitystä huokuvien joukossa. Puhe sorisee tasaisesti. Kaksi alle 3h maratoonaria haastaa juttuun. Aina kun Nivalassa juostaan niin näitä esikuvia näkee paikalla. Hienoa. Nivalassa on kymmenen 2.55-aikaan tai paremmin juossutta kautta aikojen. Aika hieno määrä.

                   Ajaudun pöytään, jossa on 1.18 -puolimaratoonari ja hänen 112-avokki. Ulkona sisään astelee vielä yksi alle 3h maratoonari ja merkittävä nimi suomalaisessa nyrkeilyhistoriassa. Puhutaan persoonista - nämä ovat. Olen etuoikeutettu saadessani kuulla heitä... Lähes puolet noin 50-60(?) osallistujasta ovat tuttuja. On kuin näkisi kaikki sukulaiset samaan aikaan. Otit askeleen mihin suuntaan tahansa, aina on paljon puhuttavaa.

                  Iloisinta kaikessa on huomata jokunen uusi juoksukasvo muutoin tutuissa ihmisissä. Heittäydyn rohkeasti kannustamaan. Yksikin mies vetää puolimaratonin 1.56-aikaan, vaikka en olisi ikinä uskonut näkeväni häntä trikoissa ja juoksukengissä. Elämä jaksaa yllättää, positiivisesti! Hyvä, Timo Eskola, uskaltaudun sanomaan vallan ääneen. Paljon tulee nuoruusmuistoja hänen kasvot nähdessäni. Joissakin leikeissä taidettiin juostakin n.+25-vuotta sitten?

                  Monet parjaavat minua, kun liikun farkuissa. Huumori lentää. On hienoa kuulla, että minut mieletään enempi juoksijaksi kuin katsojaksi. Aina ei ole näin ollut. Tänään tunsin olevani kuitenkin rohkea, kun puin farkut. Se ei poistanut kuitenkaan sitä tunnetta sisälläni, kun katsoin kolleegoja esim. 10minuuttia ennen starttia. Lienee ei tarvi sanoa mitä mieli olisi tehnyt? Ehdin vielä. Toivottavasti.

                  Mikä olisi juoksukilpailutapahtuma, jollei korviin kantautuisi spekulaatiota kisan voittajasta. Minultakin sitä kysytään - veikkausta. Katson ympärilleni. Liikaa juoksijoita, joita en tunne, juoksijoita jotka vaikuttavat päällepäin siltä, jotteivat välttämättä viihdy pitkään viileässä kevätkelissä. Tarkistus... kyllä, viime vuonna oli täsmälleen sama sää lähdön hetkellä = +6 ja tuuli 4m/s, sekä puuskia. Viime vuonna ilma hieman lämpeni juoksun edetessä, nyt pari astetta mentiin viileämpään suuntaan.

                   Jännitän muutaman tutun puolesta. Olen seurannut sivusta Tuomas Aholan harjoittelua ja yritystä päästä alle 1.20-puolimaratoonariksi. Nyt ei ole mitenkään nopea reitti kyseessä. Tällä reitillä monet ovat jääneet noin 3-4minuuttia ennätyksistä. Tuulikin kääntyy kisan aikana hieman epäedulliseksi, kuten viime vuonna - luoteeseen päin. Pari muuta kaveria hakee 1.35-alitusta. Sitten on mustia hevosia. Huomaan jännittäväni. Olen innoissani. Toivon paljon, mutta takaraivossa tunnustan realiteetit.

                   Mitä kaikkea sitten tapahtui. Annetaanko kuvan puhua? Tässä videokooste kisasta!

                    Haluan tämän blogin välityksellä lähettää vielä kaikille ystäville, kavereille ja juoksututuille terveisiä! Olipa kiva päästä porisemaan. On ollut iloa tutustua teihin. Tuli hyvä olo, kun sain nähdä teitä ja vaihtaa pari sanaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.5.2014