Taas on kertynyt mielen päälle paljon asiaa. Koin kaksi ultrasuoritusta 5päivän välein. Ensin juoksin 100km alle 10h ja siitä viiden päivän päästä 75km monenlaisissa maastoissa, hyvästä soratiestä aina kosteaan suohon. Juoksua tuli vajaan 6 päivän aikana tasan 196km. Tuli paljon vastauksia minulle tärkeään alueeseen, itsetuntemukseen. Varsinkin tänä vuonna jokunen on ääneen todennut/ihmetellyt arviointikykyäni lopputuleman suhteen. Esim. 10km testi 7 sekunnin päähän, puolimaraton 2 sekunnin päähän. 100km:lla hain julkisesti 10h alitusta ja sain ajan 9.55.16 jne. Joidenkin hyvien tuttujen kisa-ajatkin ovat osuneet pieneen marginaaliin. Osa hauskaa kevennys aineistoa, mutta syvällä omien suoritusten arvioinnissa on totuuden vankka siemen.
Arvioin usein harjoituksissakin harjoitusta etukäteen. Siis harjoittelen ja meditoin asioita etukäteen. Monia asioita voi kokeilla ja harjoitella harjoituksissa, kunhan tekee ne niin, ettei kokonaisuus kärsi. Esimerkiksi vajailla energioilla ei ole järkevää kovinkaan usien kokeilla, miltä tuntuu selvitä kotiin esim. 5km päästä, kun olet ihan tyhjä. Sen sijaan voit oppia tuntemaan, mitä vauhtia jaksat tietyillä tehoilla minkäkin matkan. Kaiken avain ja tärkein asia on rehellisyys itseä kohtaan. Täytyy oppia näkemään asiat realistisina. Täytyy oppia tunnistamaan tulevien kisojen oikeat polut ja haasteet.
Yksi ihminen lähestyi minua kysymyksellä tai aiheella: "Miten käsittelet
etukäteen päässäsi mahdollisia heikkoja tilanteita?" Pitkähkö vastaukseni oli hänelle:
-"Silloin, kun oppii tiedostamaan oman
kunnon rajat ja mahdollisuudet, sekä tietämään esim. harjoituksissa kokemia
tunne -ja väsymystiloja, voi tehdä kuhunkin kisaan oikeanlaiset tavoitteet ja
käsittelytavat, joiden avulla voi valmistautua ylittämään kisassa mahdollisesti
tuleviin heikkoihin hetkiin. On tehtävä etukäteen selväksi, mitkä asiat
suorituksen aikana hyväksyy, mitkä on valmis ylittämään ja mihin on valmis
nöyrtymään. Kaiken täytyy olla realistista.
Jos seurasit 100km kisaani. Näit
minun julkaiseman etukäteistaulukon, joka tähtäsi 9.29.40-aikaan. Olin
muistaakseni 50km kohdalla sitä 100-200m perässä. Siis 50km kohdalla. Se on
kerskumatta melkoista itsetuntemusta, olemista rehellinen itselleen. Tuo
arviointitaito/kyky tai mikä se nyt onkaan, ei tietysti tule sattumalta, vaan
harrasttamalla arviointeja jo harjoituksissa, "silmä" omien rajojen
arvioimiselle kehittyy. No... tipuin tuosta aikataulusta, kun minulle tuli
pahoinvointi. Siihenkin olin etukäteen varautunut. Siksipä minulla oli
osmosalia mukana sekoitettuna jo valmiina. Sekään ei tullut siis shokkina tai
järkytyksenä vaan osana realistista valmistautumista.
Tiesin, että voisin erittäin hyvänä päivänä juosta
100km alle 9h30min, mutta pienillä notkahudksillakin alle 10h, eikä katastroofi
olisi ollut huonompikaan tulos. Kaikessa täytyy olla syvällä sisällä realisti.
Unohtamatta kunnianhimoa ja periksiantamattomuutta. Täytyy siis tiedostaa esim.
jokaisen ultran esteet ja tunnistaa ne polut, joita kannattaa lähteä
seuraamaan. Olen mielestäni kehittynyt siinä. Jos kerron tavoittelevani
ensimmäisellä tunnilla esim. 11,0km saldoa ja juoksen 11,9km, on jossain jotain
suuresti pielessä."
Samalla tavalla on hyväksi aistia omaa tilaa suhteessa meneillään olevaan harjoitteluun. Juoksin tuossa sunnuntaina 9km ennen iltavuoroa. Oli erittäin tasapaksua päkittämistä, suppeaa ja kankeaakin, joka tietysti ei ollut mikään yllätys kahden pitkän ultran jälkeen. Tein töissä ilta-aamuvuorokombinaatio. Lähes heti perään pyöräilin +50km hakiessani uudet pohjalliset juoksukenkiini, edellisten Footbalancien kestäessäni allani n.1700-1800km. Samana, eli eilis-iltana juoksin vielä rentoa fiilishölkkää 6km. Tunnelma edelleen nihkeä ja kankea. Tänään aamulla, ennen aamuvuoroa kävin vajaan 9km hölkkään tosi kevyttä. Tunne syvällä oli se, että nyt TÄMÄN BLOGIN ALOITUS kuvan mukaisesti pidän kaksi täyttä vapaata. Annan jalkojeni mennä tilaan, jossa se taas alkaa ottamaan vastaan tarjottua harjoitusta, edes kevyttä. Nyt hetken (sunnuntaista) kulkemani polku ei tuntunut oikealta, joten istun "kannon nokkaan kahdeksi päivää". Tämä on tapani reagoida, kun sen tarve on.
Elämä, kuten juokseminenkin, on jatkuvaa kasvamista. En esim. voi tietää, milloin olen valmis täyteen harjoitteluun, lykkimään esim. 120-150km viikkoja, jotka ovat mielessä, jopa 150-200km viikot. Juuri siksi juokseminen, kuten elämäkin, on antoisaa, kun se on jatkuvaa oppimista, joka niin haluaa. Toki voi ummistaa silmänsä ja antaa mennä, mutta se ei minun maailmassa ole tie, jota haluan kulkea.
Jotkut kuuluvat huomanneen blogini yläpalkista minun seuraavan päätavoitteeni. Se on arvio 3kk ennen kisaa siitä kunnosta ja suorituskyvystä, johon luulen pääseväni, voidakseni yltää +222km tulokseen 24h kisassa. Painotan sanaa ARVIO. En voi 3kk aikaisemmin vielä tietää lopullista kuvaani omasta 24 tunnin suorituksesta, mutta voin piirtää itselleni tavoitteen, johon pyrin tämän ajan, jollei matkan varrella koettu sitä muuta kesken prosessin joksikin toiseksi. Voisin seuraavassa blogissa paneutua tuohon 20.syyskuuta kisattavaan Vierumäen kisan tavoitteen perustaan tarkemmin. Tuo tavoite tuli kahden päivän laskimen ja excel-taulukon näppäilyn jälkeen, se noin esitietona. Ja korostan, että se voi muuttua matkan saatossa kohti syksyn päätavoitetta.
Lopuksi vielä pieni sana varusteista. Ei enää jo puhutuista TSL:n säärystimistä, vaan Inovin keveistä kesäsäärystimistä,
joita käytin 3.Onnin kierroksen 100km matkalla, josta n.60% oli sorateillä. Hain niillä sitä, ettei hiekkaa tai kiviä menisi kenkiin. Tulos oli 100%:nen, ei yhtään murustakaan ylimääräistä kenkiin. Aivan nappiin mennyt varuste valinta. Voin suositella.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.6.2013
Nyt tuntuupi, jotta on jonnin verran voimisteltu männä päivinä. Laskin tuossa, jotta 5vrk 22h ja 4min sisään tuli tasan 196km juoksua. Voij-jaan miun kohalla puh-huu niin-nikkäästi määrämätöstä. Jos kohta ois männy enempik-kii, ja vieläin-nii menis, mut eipä kehtoo riuhtoo ihtiään rikkikkään-niin.
Tuossa alla olevassa videon tekeleessä varmaan reissun syvin olemus. Eli viijestään lähettiin lykkiin Näliännevaa kohen jne. Virve, Ari, Jyrki, Jani ja minä. Eka stuntilla ryntäiltiin kiitolaukka-innossaan noin kilsan lisälenkura, kun kaikilla oli vain kiire ekalle suolle. Eikä kukkaan jaksanna keskittyä suunnistaan. Jee... 25km nurkille mentiin ja kastuttiin kuin uitetut ajokoirat. Virve ilmoitti niillä main, jotta piisaa-piisaa. Mervi tuli niillä main kiritteleen. Edelleen tihkua lykkäs taivahalta. Ei päässy liike loppuun, jos halus pienen lämmön pitää ja vanjat etäällä!
Eka täyvennyspaikalta lähettiin sitten nitkuttaan Arin ja Jyrkin kanssa Koskenperän kautta syvälle soisiin maisemiin, jonne piti vähän noustakki, jotta pääsi harjalle. Kaikki oli oikein hyvävoimaisia. Jani haarautu hieman ennen täyvennyspaikkaa kotiin päin. Tuli hälle kissamehtästä sellainen hemmottelupakettitarjous, jotta ei kelevanna ennää meiän seuran-nii... Mutta, tuli hällekki kuulkaas silti +40km lenkura. Tosin jalka oli ottanut jonkun verran siipeen. Toivottavasti se on vain väliaikaista kipua ja palautuu siitä pian virkistämään vinttiosastoa. :)
Isoin pettymys oli, ettei nähty mitään isoa petoa, jollei boheemia metsoa lasketa sellaiseksi. Ei lasketa! Paljon puhutut nivalan karhut jänesti meitä ja pysyi piiloissansa. No, ens kerralla sitten kätellään otsoa. Suot heilautettiin yli kuin Anttalan kirjojen hahmot aikoinaan vanjan eellä.
Varustepuolella ainua virhe tuli säärystimien kanssa. Sanon meleko suoraan, jotta TSL:n lumisäärystimet on lelut. Ei niissä tarrat pelitä pitkään. Kerran talvessa liikkujien juttuja, sanon minä. Roskiin menee.
Muuten meni kaikki aika lailla nappiin. Ei tullu juuri mitään suunnistus pummeja ekan suon lähestymisen lisäksi. Härkä-pyky-ja-mutkalammennevalla vejeltiin kylkimyyryä vähän vasenvoittoisesti, plus pikku oikialla koukulla tielle nakaten.
Lähtiissä oli satasen vauriona puolimustat isovarpaan kynnet. Aattelin, jotta 75km rankalla reitillä hoitaa kynnet veke. Vieläkö erräänki kerran tölöväsin nuo potut johonki kiveen tai kantoon... Mutta, ei - ei hoitannu, ja oli aika damage-mallistoa eilen illalla. Kaks hoitajaa löi päät yhteen ja saatiin niistä vielä työstettyä kategoriaa: JATKOON! Katsotaan, miten niitten käy. En taijja vihtiä julukistaa traumaattisia kuvia jalkaterästä.
Henkilökohtaisesti tämä reissu oli täsmä isku syksyn 24h kisaan valmistautumisessa. Pääsin tähän harjoitukseen sopivan raskaasti rasittuneena. Lisäksi tämä 9 nevan juoksu oli suhteellisen rankka. Lisäksi se mentiin minun heikoimpana vuorokauden aikana, yöllä. Ainoa pieni notkahdus tulikin klo.5-6 välillä aamulla. Taisin siitä Arillekin mainita, jotta tietäis, että väsyy ne muutkin. Ei kuitenkaan pahoinvointia tms. höplää meininkiä ollenkaan vain pieni "laiskuus" aamun ovella. Loppu aamu meni taas riskimmin, joskin tietysti alkoi matka ja aika painaa. Jyrki näytti minun silmään kaiken aikaa höyryveturilta, jota ei mikään pysäytä. Arin muistutti taas hirveä, jonka askeleet ei lopu - se menee vain, hieman loikkivalla askeleella, rauhallisesti välillä tuumaillen. Kovia karpaaseja!
Paljon tuli siis vastauksia - ja PALJON myös kokemuksien jakoa. Varsinkin Jyrkin 48h jutut kiinnosti, mikä nyt tulee ekana mieleen. Letkiä meininki on myös kirkkaana muistissa. Hyvä sakki oli liikkeellä.
75,1km, avg.111 (keskisyke) @11:14 oli data. Eli justiinsa sopivaa raapimista tuon tyyppiseen. Välillä mentiin reilumminkin. mm. yhen suon yli heilautettiin KOKO suo juosten ja sykkeet paukutti 140 yläpuolella, vauhdin ollessa aika tasan @10:00. Eli suo oli raskas, mutta juostava. Märin suo oli yllättäen viimeinen suo, Malistenneva, minulle uusi suo. Oikein mukava suo, jolle palaan vielä, aivan varmasti.
Yllättävän helposti tuli tuo juoksu loppuun... Eipä tässä keksi enempää lätistä. Hyviä jussin jatkoja ja PALJON kiitoksia KAIKILLE juoksuvaelluskavereille!!! Jatketaan juttua vaikka kommenttikentässä, jos jollaki on kysymyksiä mielessä.
Tällä sivulla tapahtuu yöttömän yön vaellus seuranta. INFOON pääsee TÄSTÄ.
Tilannetietoja maastosta tuleeTÄHÄN. <-Klikkaa tuota linkkiä. Liikkeelle lähdetään siis To:na klo.18. Näillä näkymin 4kpl lähtee koko matkalle. Osamatkalaisten lukumäärästä ei tarkkaa tietoa. Onko joku vielä lähdössä, joka ei ole ilmoitellut aikeistaan???
Matka on siis noin 73-75km ja kesto n.12-15h. Veikkaan, että tuo 15h on lähempänä. Maasto on paikoin hidas = vaativa.
HIEMAN KUVAUSTA REITISTÄ:
* 0-6km suht perus kauraa
* 6-17km jonkun verran mehtää ja suo pätkä
* 17-30km helppoa
* 30-40km todella hidasta maastoa = voipi kestää +2h 10km?
* 40-43km suht perus kauraa
* 43-45km haasteellista, suota ja märkää mehtää
* 45-49km suht perus kauraa
* 49-53km haasteelista, suota ja mehtää
* 53-60km helppoa
* 60-67km melko haastavaa
* 67-75km helppoa
3.Onnin kierros on lähes haikeasti sanottuna ohitse. Toivottavasti saadaan ensi vuonna taas jonkinlainen (4.Onnin kierros) ponnistus pystyyn. Nyt on kuitenkin aika katsoa, mitä tämä tapahtuma sai aikaiseksi. Olen havainnut ja kuullut monien suunnittelevan hölkkäharrastuksen tai muun liikunnan aloittamista. Aktivointi on aina näissä ajatuksena. Intoa ja tsemppiä kaikille, jotka olette päättäneet aloittaa tai lisätä liikuntaa. Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin... Ja rahaakin saatiin kerättyä tällä tapahtumalla...
3.Onnin kierros tuotti MLL:n Nivalan osaston perhekahvilatoimintaan hienosti 345,96e. Kiitos kaikille lahjoittajille. Te teitte sen!
3.ONNIN
KIERROS LAHJOITTAJAT
MLL-Nivalan lasten perhe-
kahvilaan kertynyt potti:
345,96
NIMI
LAHJOITUS
euroa
Keijo ja Marketta Nivala
5
Jani Jyrkkä
5
Jyrki Leskelä
5
Erkka Gummerus
5
Marko Mattila
5
Joni Laakkonen
5
Fredrik Olaussen
5
Mikko Linna
5
Pekka Linna
5
Päivikki Vähäaho
5
Virve Närhi
5
Satu Vähäaho
5
Onni Vähäaho
5
Joni Vähäaho
5
Jasmin Vähäaho
5
Tuomas Ahola
5
Juha Sorvala
5
Heikki Uusivirta
5
Tarja Latvakoski
5
Janika Maunula
5
Lasse Palola
5
Silpa Hautamäki
5
Pasi Koskinen
5,45
Timo Pääkkö
5
Juha Kukkonen
5
Katja Jyrkkä
5
Heli Haapakoski
5
Nivalan Konevaruste
100
20x5e
Heikki Kumpula
5
SuviTuuli Kumpula
5
Kari Mansikkamäki
5
Sari Niku
45
9x5e
Aila ja Veijo Niku
50
10x5e
Jukka Järvelä
5
Timo ja Virpi Tollola
5
Jaana Tilus
5
Heikki Jylhä-Ollilla
5
Jarmo Helander
5
Elisa Helander
5
Hilkka Suni
5
Matti Myllylä
5
Kaino Nivala
5
Mika Nevasaari
5
Minna Hatunen
7
Janne Kukkola
5
Mirva Kukkola
5
Margareta Lohela
5
Sinikka Takalo
5
Pirjo Poikkimäki
5
Pertti Poikkimäki
5
Lisäksi sponsoripaitoihin rahallisen tuen antoivat: Nivalan Osuuspankki, Design talot Nivala, Rakennusliike P.Vähäsöyrinki, Lähitapiola Nivala ja Nivalan Liikuntakeskus
Kiitos myös muille yhteistyökumppaneille, MLL-Nivalalle, Lakeuden Kipinälle, JP Painolle ja Nivala Seuralle.
3.Onnin kierros palkintoja saivat (Palkinnot voi noutaa minulta tai järjestää ne jotenkin muuten oikeisiin osoitteisiin): e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com
* 6kpl VIP -lippuja Nivalan Uikkoon sai Virve Närhi, veikkaamalla lähimmäs lopputulokseni. Tulokseni oli 9.55.16 ja Virve veikkasi 9.55.00. Vip-liput käyvät sekä uimahalliin, että kuntosalille.
* 3 kerran uimalippupaketin voittivat
Erkka
Gummerus
Minna Hatunen
Silpa Hautamäki
Keijo ja Marketta Nivala
Sari Niku
* 3 kerran kuntosalipaketin voittivat
Katja
Jyrkkä
Mirva Kukkola
Jani Jyrkkä
Matti Myllylä
Aila ja Veijo Niku
Onnea kaikille voittajille!!!! Ja vielä kerran kiitos kaikille tapahtumaan jollain tapaa osallistuneille!!! Teitä oli paljon.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.6.2013
Voidaan puhua pitkälle venyyneestä saunalenkistä. ->>>>>>>>>>
Pitkä aika (lähes 10h) pysyä prosessissa, tilanteiden mukaan elämistä. Tällaisten suoritusten jälkeen on tunteet pinnassa. Näissä mitataan kaikki ulos mitä ukosta löytyy. Jos odotin pari viikkoa sitten VIIMEISTÄ niistoa flunssan loppumetreillä, voin nyt todeta niistäneeni itseni aivan TYHJIIN. Päällimmäinen ajatus on KIITOLLISUUS. Kaikki, jotka näkivät sankan nivalaisjoukon kanssaelämisen, tietävät mitä tarkoitan. Ne jotka eivät nähneet... heille voin yrittää kuvailla sitä voimaa, jonka nivalaiset juoksunystävät antoivat minulle. Kiitos teille, kaikille tukeneille - eikä vähiten etäältä kannustaneille! Itse kiitän syvään kumartaen teitä kaikkia. Silti uskallan kiittää eniten PERHETTÄNI. He ovat läsnä 365 päivää vuodessa. Toisena tulee lähimmät ystävät ja tukijat, jotka ovat kuin osa tiimiä. Heitä on paljon. Olen onnekas. Jani, Joni, Keijo... Pasi, joka on auttanut minua TOSI paljon. En voi sanoin kuvata sitä kiitollisuutta, joka näinä hetkinä menee lävitseni.
Tähän +100km koitokseen lähestyminen oli nuoralla tanssia. Kolme viikkoa aikaisemminhan olin ollut Terwamaratonilla - juossut sen tietämättäni sairaalla keholla. Sen jälkeen olin viikon sairaana. Toisen viikon harjoittelin nousujohteisesti, loppuviikkoa kohden jo hieman riskirajoillakin kovaa. 3.Onnin kierros viikko oli herkistelyä ja jalkojen toipumisodottelua. Täytyy sanoa, että hilkulle meni. Nimittäin keskiviikon koelenkin jälkeen akillekset ja pohkeet oli vielä hälyttävän kipeät. Kolme päivää aikaa, riittäisikö se? Mietin mielessäni. Laitoin päälle kovan venyttely ja jäähoitokuurin. Jäitä pidin 3-4krt/vrk x20-30min kerrallansa. Yleensä 8-14 jääpussia suoraan paljaalle iholle idealsiteellä kiinni. Alla kuva 14.6.2013, päivää ennen kisaa.
Jo alkoi vaikuttaan, parantavasti. Jalat ehti kuin ehtikin kohtuu tilaan kisa-aamuksi.
Viimeiset kaksi yötä tuli nukuttua tosi hyvin ennen kisaa. 100km kisaan on hyvä mennä levänneenä. Ruho tuntui muutoinkin muovautuvan taistelutilaan. Vielä kisaa edeltävänä iltanakaan ei kärsinyt kuitenkaan hellittää järjestelytoimissa. Kävimme Jannen, Janin ja pojan kanssa merkkaan koko n.100,5km pitkä reitti. Aikaa meni autollakin kolme tuntia.
Jannella ja Janilla pysyy hommat hanskassa Loppuillasta keittelin vielä kisaliemet ja eväät. Mukaan huoltoon lähti 6Litraa omaa maltoseosjuomaa + 1,5Litraa ehtaa Pepsiä +1Litra lihalientä + 0,5Litraa Osmosalia, jonka tein vasta aamulla sen lyhyen (vrk) säilyvyyden vuoksi.
Aamu kuluikin sitten venytellessä, paikalle tuleviin yhteyksiä otellessa yms. valmistautumisessa. Kotvan kuluttua olimmekin Uikon pihalla, valmiina Prologiin, esimarssiin.
KLIKKAAMALLA KUVIA SAA ISOMMAKSI. KELLO AIKA KUVISSA ON TUNNIN OIKEAA AIKA JÄLESSÄ = NS. TALVIAJASSA
Kuvia lähdöstä...
Joitakin vähän huvittaa, kun puhun alun tärkeydestä. Joensuun 12h kisan vaikean alun muistaen osaan arvostaa kolmea seikkaa alkukilsoilla...
.....A)Nesteet ja energia menevät nätisti alas, B)Juoksurytmi löytyy helposti ja nopeasti C)Pysyy omassa suunnitelmassa... siis
puhun alkukilometreistä. Suunnitelmassa pitää olla aina vara
muutoksille matkan varrella. Valveutunut ultrajuoksija osaa etukäteen
valmistautua todennäköisiin haasteisiin matkan varrella.
Kuva ensimmäisen kävelypätkän lopulta, n.2km kohilta.
Alkumatkalla mukana olivat ainakin Erkka, Virve, Heikki(muistinko nimen oikein?), Keijo, Tuomas, Marko ja tietysti Fredi, joka juoksi lisäkseni ainoana koko lenkin, n.100,5km (pyörämittaukset 31.5.2013: 100,56-100,6km).
Tässä porukka 7km kohilla aika lailla kasassa. Heikki n.150m jälessä, Fredi n.200m...
Heikki, juuri elämäntapa muutoksen aloittanut, juoksi mielestäni aivan haamujuoksun, pysyen noin 10km(?) mukanamme. HIENOA! Siitä se lähtee. Erkka otti alkuun sellaisen 6km yhteislenkin ja tuli sitten viimeiselle 10km avukseni. Virve juoksi kuulema puolimaratonin kahteen tuntiin. Tuomas juoksi Vinnurvan ja Pyssymäen kautta kotiin keskustaan. 40km ko, hä, tä? Marko ja Keijo sujutteli n.35km lenkuran, joten olipa minulla melkoinen karavaani saattamassa matkaan. Upea juttu!
Paljastin Pasille edellisenä päivänä yrittäväni alle 9h30min. Järkiarvio oli 9h37min, jonka avoimesti toinkin esille. Kisa-aamuna annoin aikataulun huoltomiehilleninkin. Koitin tehdä sen vauhdinjaolta järkeväksi. Tai vauhdinjaoltaan... minähän menen aina sykkeiden mukaan, mutta niiden mukaan osaan aika hyvin myös ajatella matkavauhdin. Tässä taulukko:
1h11,1km@5:24=
11,1km@5:24
2h 10,9km@5:30=
22,0km@5:27
3h10,8km@5:33=
32,8km@5:29
4h10,7km@5:36=
43,5km@5:31
5h10,6km@5:40=
54,1km@5:33
6h10,5km@5:43=
64,6km@5:34
7h10,4km@5:46=
75,0km@5:36
8h10,3km@5:50=
85,3km@5:38
9h10,2km@5:53=
95,5km@5:39
29:40min10,1km
@5:56= 100,5km@5:40
Toteuma alkutunneilla: 1)11,2km... 2)10,9km... 3)10,7km(lähes koko tunti hivuttavaa nousua)... 4)10,6km... 5)10,5km... Fredirik tuli perässäni sangen tasaisesti ollen perässäni 400m, 800m, 800m, 800m, 1,7km? Jossain 5h eteenpäin ilmoitetut erot Frediin tuntuivat todellisuutta pienemmiltä. Asia selvisikin maalissa, miksi näin. Fredillä oli 400m enemmän omassa gps:ssä. Ilmeisesti tuo gepsejen ero tuli, kun Fredillä oli ollu jotain ongelmia nenän kanssa, ja tehnyt käyntejä metsässä. Eli, kun minulle ilmoitettiin eroksi esim. 700m, ero olikin tojellisuudessa n.1,1km. Odottelinkin jo jossain vaiheessa Fredin ottavan kiinni, mutta siitä myöhemmin.
Alkutunneilla jalat toimi tosi hyvin. Vettä vihmoi reilun tuulen kera aika ajoin rehvakkaasti. Suurin haitta niistä oli vain kenkien kastuminen. Muutoin se ei minua häirinnyt. Minulla oli siksi tärkeä tehtävä menossa, ettei minua varsinaisesti haitannut vaikka rakeita olisi satanut. Vauhti ja sykkeet löytyivät kohtuu hyvin. Tosin kaiken aikaa jouduin keskittymään, ettei tehot karkaa. Suunnittelin nimittäin meneväni 130-135 sykkeillä, mutta n.135 sykkeet tuntuivat tunteeltaan sopivilta. Vastamäki osuuksilla sain todella keskittyä, ettei sykkeet karkaisi. Jonkun kerran jouduin ilmoittamaan Keijolle, Tuomakselle ja Markolle, että hei! Vauhtia alas. Varsinkin Patakorven hivuttavat pitkät nousupätkät otin varovaisesti. Tuon pahimman neljän kilometrin pätkän otin datankin mukaan voimia ja energiaa säästäen, eikä edes puhtaat juoksukilsat ilman kävelypätkiä menneet @5:40 alle -> 23)5:48... 24)5:52... 25)5:44... 26)5:47... Fredi pääsikin tuossa kohtaa (kolmas tunti) ns. samaan vauhtiin, kun otin nuo Patakorven mäet nöyrin mielin.
Ehkä edellisestä johtuen, meno tuntui helpolta tekemiseltä Vinnurvan maisemissa 30km eteenpäin. Taisinkin siinä eräänkin kerran virkkoa, että miten yllättävän helpolta meno tuntuu ja jalat ovat näinkin hyväntuntuiset. Toki muistin myös kertoa, ettei juoksu ala vielä pitkään aikaan. 60-70km kohtaa ajattelin etukäteen ns. juoksun alkamiskohdaksi.
Ensimmäisen kerran pysähdyin 37:llä kilsalla kuselle. Se olikin siinä faniautojen keskellä puristamisessa. Tuo kilsa (37:s) oli 5:59, selvästi kisan hitain... siihen asti. 38km tietämissä siirryttiin 28km jatkuneelta sora-ossuuvelta asfaltille n.19km ajaksi. Siirtyminen tapahtui yllättävän luontevasti. Kenties olin säästellyt sopimoilleen itseäni Nivalan lounaisosien mäkisissä maastoissa. 39,5km hollilla ollut ns.Vaardinmäki meni hieman tiheämmällä rekfensillä.
Ensimmäinen maraton täyttyi ajassa 3h 53min = @5:31. Elämäni ylivoimaisesti helpoin maraton. Vaikka tarkoitus oli mennä säästellen, oli olotila ja varsinkin jalat yllättävän hyvät eka maratonin jälkeen. Olin kaiken lisäksi sopivasti 9:30 alittavan ajan janalla. Ei tee pääkopalle ollenkaan huonoa huomata juoksun kulkevan, elimistön vetävän ja toimivan. Ainut "ongelma" oli muistaa jarrutella, sillä jos pikkaisenkin unohti tarkistella kellosta, niin sykkeet meinasi karata 14x-alkuisiksi. Siinä piti menohaluja jarrutella ajtuksella, että siellä on vielä usiampi kymppi jälellä. Vielä ehtii... Mukana juoksi myös Pirjo, joka meni omaa vauhtia, kuten itse kukin meistä.
Toiselle maratonille lähtiessä mieliala oli siis korkea... mitenhän sitä kuvais... No, vaikka näin???
48km kohdalla mukaan tuli Jonte-Konde, sekä Minna ja Pertti.
50km täyttyikin ajassa 4h 37min = @5:32. Tietystihän tuo on oma 50km enkka, vaikkakin epävirallinen tietysti. Tunnelma oli joka tapauksessa katossa. Siis @6:28 riittää jälkipuoliskolla 10h aikaan. Wau! Lisäksi olin omasta 9h 29min 40sek aikataulusta vain 200m perässä. Tuossa kohtaa tuntui, että voisin milloin vain tarvittaessa, vaikka nostaa vauhtia.
Äiti, kummityttö ja velijen emäntä olivat kannustamassa.
Koville matka otti myös huollolle, sillä Fredin huoltoporukan autosta tipahti kuskin puolen fönäri alas.
Itse painelin perussettiä. 9min hölkkää + 1min kävelyä n.135 sykkeillä. Kutakuinkin vuorotellen juomaa ja jotain suuhun mm. geeliä, kismettiä, suolakeksiä, banaania... Kunnes 58km tietämillä aloin voimaan pahoin. Ei tarvinnu oksentaa, mutta pahhaa teki. Huollosta sainkin pian osmosalia ja tilanne alkoi pikku hiljaa kääntymään voitoksi sen osalta. Vettä ja Osmosalia, sekä lihalientä. Sillä palasin ns. elävien kirjoihin takaisin. Jotenkin pahoinvoinnin myötä voimat katosi jaloista ja eteneminen hidastui radikaalisti. Oli aika reagoida. Päätinkin vaihtaa kuta kuinkin heti, eli 6h kohdalla rytmin 4+1 -mallille. Se tuntui järkevämmältä kuin 8+2. Mitä lyhemmän aikaa tarvii juosta, sitä laadukkaammin voin sen tehdä, kun kävelyn määrä on kuitenkin sama/10min.
Kuulin, että Fredi oli käynyt "puuteroimassa" metsässä. Heh,heh... Empä tienny, että sama puuterointi oli itselläni edessä 66km kohdilla ja laskeutuipa hanasta vedetkin. Huoltomiehet hieman moitiskeli minua epäsymmetrisestä lannoittamisesta. Pikku tarkkoja?
Pusikkokilsalle tuli kestoa 8:53. Tuolloin oli jo viitattu hanskalla 9h30min alitukselle ja focus oli 10h alituksessa - ylipäänsä perille pääsemisessä. Lannoituksen jälkeen pysyinkin 5km matkan alle @6:30 -vauhdissa. Matka oli käynyt kuitenkin raastamiseksi, joka näkyy kyllä kuvistakin.
73:lla kilsalla tunsin luissa ja ytimissä, että nyt ollaan juoksemassa polkua, joka johtaa SEINÄÄN! Eikä ollenkaan lohduttanut, että seuraavat neljä kilsaa meni 32mm rompolikivitietä pitkin, vaikkakaan tuo tie ei ollut lähimainkaan samassa kunnossa kuin pari viikkoa sitten. Tein tuossa 73:lla kilsalla kuitenkin lopulta hyvän ratkaisun ja otin suolatabletin kaveriksi kisan ekan ja viimeisen 600mg buranan. Seuraavat neljä kilsaa olivat kuitenkin lahtausauto-kamaa: 73)6:46... 74)6:35... 75)6:57... 76)6:52. Arvatkaa mitkä oli aatokset tuossa kohtaa? Minulta vaadittiin tuon vaikean neljän kilsan pätkän alussa @6:30 -tahtia loppumatkalle, jotta pääsisin 10h alle. Ja nyt kynnin tuollaisia 6:35-6:57 kilsoja perse maassa. Pian kuulin 7h tilanteen; minun kaulani Frediin oli 700m ja se kaveni kaiken aikaa. Fredi meni kuulema kilsat 6:00-6:30 väliin. Olin varma, että pian saan toivotella Fredille tsempit loppumatkalle.
Niin oli ajatellut huoltajakin tilanteen, kun tänään siitä puhuimme. Jos ei sitä sanoin voi selittää niin tuossa alhaalla on kuva siitä, kun puhutaan tuskasta!!!
Mutta sitten, niin se Burana, se oli tavoittanut raskaat lihakseni ja jalat muuttuikin aika pika-pikaa rennoiksi ja juostavaksi. Voi sitä tunnetta!!!Seuraavien 11km aikana peräti neljä kilsaa meni ALLE 6min vauhtia. Mamma-mia sitä tunnetta!
Kantapäät lähes kopsahteli takalistoon!!!
Tämä on ultrajuoksua. Syvästäkin kuopasta voi nousta, jos tekee oikeita ratkaisuja. Toinen maraton meni aikaan 4h 11min @5:57. Tunsin siinä 85km jälkeen kuinka tunteet alkoivat pikku hiljaa nousta pintaan. Sen verran haasteita matkalla oli ollut, vaikka tämän 100km kisaksi katson kategoriaan: Helpot sataset. 89km tietämille oli minulle ja myös Fredille järjestetty YLLÄRI. Nimittäin Sarjankylän poppoo oli laitanna sellaisen fanijoukon pystyyn, ettei paremmasta väliä. Siinä oli tippa linsissä, kun painelin ohi. Valtaisat kannustushuudot, auton torvien huudattelut yms. karnevaalihenkiset kujeet.
Samalla minulle valkeni, että maalilinjan ylitys tulisi olemaan tunneryöppy. n.93km tietämistä tähän vielä kuva Fredistä ja minusta.
Tuon kamerakellon mukaan ero tuossa kohtaa n.15min. Fredillä oli käsittääkseni kramppeja lopussa. Itsellä jalat pelasi kaiken aikaa hyvin, jos ei niihden heikkojen kohtien voimattomuutta laske.
Ilmeisesti aivan lopussa tuli jonkinlainen pieni hinku joutua patsaalle ja meninkin "kiirettä pittää" -slouganimaisesti viimeiset 700m @5:33 -tahdilla. Tässä tiukempaa kisavideota odotellessa jotain alkupalaa... tai loppupalaa, sillä video on maaliintulosta.
Kisassa toimi moni ISO asia. Energia ja nesteet imeytyi. Jalat toimi aivan loistavasti. Ei mitään kramppeihin viitaavaakaan. Reitti oli lopulta juostessa siksi raskas (korkeuserot ja alustat: ajoittain myös pehmeää), että tämä tulos on tuon pahoinvointi ja voimattomuusjakso-ongelmien kanssa aivan loistava - ja muutoinkin vähintään hyvä. Täytyy olla realisti. Ei mopolla mahdottomiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tasaisemalla ja asfalttipohjaisella reitillä keskarista tippuu se 10sek/km. Eli 100km kunto on aika lähellä sitä 9.37, minkä etukäteen laskinkin. Tuo pahoinvointi ja ilmeisesti siitä seurannut jalkojen voimien hetkellinen tyhjeneminen johtuu arvelujeni mukaan virheestä juoma puolella. Join liian ykstoikkoisesti omaa malto-vesi-mehu-suolaseosta. Lisäksi laitoin vielä hunajaa, jota olen käyttänyt vain pari kertaa aikaisemmin malton seassa. Juoma alkoi ilmeisesti äklöttää, eikä se maistunutkaan ennen kuin aivan kisan loppukilsoilla uudestaan.
Tämä oli siis erittäin hyvä 100km kisa, sekä aivan verraton tietolähde syksyn 24h kisaan Vierumäelle. Tässä sain vastauksia moniin asioihin. Mutta niistä tuonnempana. Tämä on jo muutenkin niin pitkä postaus, että harva jaksaa muutenkaan tätä lukia.
Jos joku ei tuota videota jaksanu kahtua niin lopputulokset: 1.Onni Vähäaho, LaKi 9.55.16 @5:57 ja 2.Fredik Olaussen, EkaUltra 10.15.24 @6:09
Helpotetaan vähän, ettei tarvi kaivaa blogiviidakosta 3.Onnin kierros kisaseurantaa. Sovittiin seurantavastaavan kanssa, että hän laittaa TUNNIN välein tilannetiedot TÄNNE. Lyhennyksinä käytetään... O=Onni, F=Fredrik... Eli alustavien tietojen mukaan koko matkan juoksevat. Muista lyhennyksistä... 1h= yksi tunti jne.
Päätin ihan näin aamuntunteina tehdä RADIKAALIN rytminmuutoksen. Sitä on ehkä hieman hankala kirjaimin selittää, joten käytän ilmaisuna videomateriaalia. Eli tänään mennään TÄLLÄ RYTMILLÄ!!!
Lahjoituksia (FI89 5291 0820 0868 71 ) ehtii laittaa vielä nyt viikonloppuna. Käyn lopettamassa lahjoitustilin tiistaina. Lahjoitustili on osuuspankissa, joten muista pankeista lahjoittavatkin ehtivät vielä mukaan. Osuuspankin tililtä lahjoittavat aina tiistai-aamuun asti.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.6.2013
Jonkun verran on tullut kyselyjä, että mitä laitetaan saajaksi ja mitä viestikenttään. Rahat ohjautuu oikeaan paikkaan, jos tilinumero on oikein. Ohjeena olkoot seuraava:
LAHJOITUSTILINUMERO: FI89 5291 0820 0868 71
SAAJAKSI LAITETAAN: 3.ONNIN KIERROS ja
VIESTIKENTTÄÄN: MLL-NIVALA
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.6.2013
