PEP 2021 LÄHESTYY

            Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2021 lähestyy. Perjantaina 20.8. on Hypoxin ja Flow Fitin yhteisluento palautumisesta. Lauroilla on paljon hyvää asiaa. Kannattaa käydä kuuntelemassa. Kisamatkat on sitten lauantaina. Ensimmäinen 57km kisaaja starttaa jo klo.7.00 aamukasteen vielä pitäessä heinät märkänä. Lähtövilskettä riittää sitten aina puoli kolmeen saakka. Klo.15 maissa alkaa kisaajia tulla maaliin. Välissä juostaan viestisarjat ja lasten matkat. Paikalla on myös Late Lammas. 

            Alla odotettu 57km matkan väliaikalähtölista ja kisan mainos. Tulkaahan tapahtumaan, katsomaan tai osallistumaan!

		PEP 57KM VÄLIAIKALÄHTÖ				LÄHTÖLISTA
NRO		KELLO		Nimi		Seura/kaupunki
1		7:00		Riikka Eskelinen		Vegaanijuoksijat
16		7:08		Raija Paaso-Rantala		Simo
21		7:08		Raimo Paaso-Rantala		Northern Trail Runners
24		7:16		Hanna Kuusela		Cross Fit Jänkä
25		7:28		Veli-Matti Anttila		Hitura Sky Runners
26		7:40		Jori Brander		Kuopio
27		7:52		Tero Ruotsalainen		Huippumoodi
28		8:00		Pekka Kauranen		Huippumoodi
29		8:04		Henri Vähätiitto		NiPo
32		8:16		Susann Berg		Ik Falken
34		8:20		Timo Hihnala		Keila ja Kunto Split45
36		8:28		Teemu Poikkimäki		Juice´s Petshop
37		8:32		Mikko Sainio		Kunnaksen Kurko
38		8:36		Heikki Laurila		West Coast Ultra Runners
39		8:40		Kyösti Muhonen		Ultra Sisu
40		8:44		Elias Nurmimäki		Sievi
42		8:48		Matti Katila		Jyväskylä Trail Runners
43		8:52		Mia Tuoriniemi		Team La Sportiva Finland
44		8:56		Aki Käräjäoja		Kuhmo
45		9:04		Pekka Vähäsöyrinki		Nivala
46		9:20		Mika Leppälä		West Coast Ultra Runners
47		9:40		Tommi Sorvoja		Northern Trail Runners
48		10:10		Jaakko Eskelinen		Hoka One One Team FI

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.8.2021

HEINÄKUU 2021

          Olipas heinäkuu. Ainakin oli hyvin erilainen kesäloma kerrassaan. Olin pelkästään reissun päällä 16 päivää koko lomasta. Tiedän, että osa on koko loman reissussa, mutta nähtäväksi jää, oliko tämä hyvä vai ei niin hyvä asia. 

            Heinäkuu oli myös harjoituksellisesti ja polkujuoksun kannalta hyvin erikoinen ja liki katastrofaalisen huono. Ensin keventelin 10 päivää Hetta-Ylläs-Pallas kisaan, joka päättyi traagisesti kaatumiseen kivikossa. Tuo otti harvinaisen koville ja tuli elettyä sitten siinä puujalan toipumista odotellessa todellakin miten sattuu. Ainoa asia, joka siinä kasvoi, oli elopaino. Olen nyt noin 4-5kg rikkaampi. 

            Kuten aina yleensä, niin tälläkin kertaa, minun täytyy välillä ottaa vähän uutta vauhtia, jotta pääsee taas seuraavalle levelille. Lopulta näköjään kuntoni ei ole kuitenkaan aivan täysin murentunut, vaikka heinäkuu meni heinäseipäille. Siitä osoituksena todella yllättävän helppo vaarojen maratonin 65km kisareitin kierto. Tuo on osittain todella brutaali reitti. Suopelto-Eteläpää välillä on todella vaativa 4km pätkä. Sitä ennen pitää kiivetä niin mäkrälle, vesivaaralle kuin hirvivaarallekin. Eikä elämä eteläpäästä kiviniemeenkään ole silkkiä. Ahvenlammelta kiviniemeen oleva 5km voi helposti tuntua kympiltä. Suosittelen.

           Napsun päälle 40km kun on tultu kiviniemeen niin alkaa se via dolorosa, kärsimysten tie kohti ryläystä. Ja kun on tuo reitin eteläpään karuselli takana on ryläyskin ehtaampi kokemus. Loppu reilu 13km ryläyksen parkkipaikalta maaliin on onneksi teknisesti iisimpää settiä, vaikka äkkinäiselle sekin voi olla kova. Hurja 65km reitti kerrassaan. Sain tuon vedettyä hämmästyttävän helposti. Oli oikeasti lenkin jälkeen yllättävän freesi olo. Sopivan tuntuinen ensimmäisen kierroksen simulaationa syksylle. Aikaa otti 10h 29min. Ja minusta tuntuu, että kuntoni ei ole ollut kymmeneen vuoteen näin huono. Tästä on hyvä aloittaa matka kohti Kolin 130km kisaa. GPS matka lie noin 132-133km, kun välihuollosta siirrytään kuitenkin tietä pitkin ns. lähtöpaikalle, josta vasta alkaa toinen rundi. 

            Eli kuukausi päättyi lopulta nappi onnistumiseen ylipitkässä harjoituksessa, jossa treenasin samalla huoltajani, Asko Kukkosen, kanssa huoltohommia syksyksi. Paljon saatiin vastauksia ja kokemusta. Hauskoja mokiakin sattu. mm. kiviniemessä (+40km) minun piti saada banaani ja alkoholiton olut vaihteluna veden ja geelejen ottoon. No, meiltä molemmilta se toinen kylmälaukku olikin unohtunut mökille, joten en sitten saanut kuin sitä vettä ja geeliä (hah,hah). No, eihän siitä ollut kun 15km seuraavaan huoltoon. Sen ryläyksen kautta. 

            Vaarojen maratonin 65km kisareitistä täytyy sanoa, että sitä ei ihan noviisi osaa harjoituslenkkinä juosta. Ja vaikka on kartankin opiskellut niin pitää olla todella hereillä tietyissä risteyksissä. Siellä ei ole joka paikassa viittoja ja pitää todella tietää mihin on menossa. mm. Vesivaaralle kiipeämisen keskivaiheilla on kyltti vasemmalle "vesivaara", johon voisi helposti langeta, kun ollaan vesivaaralle kerran menossa. Sen sijaan pitää valita oikealle, "rykivaara", jonne ollaan menossa vesivaaran kautta, reitti, joka menee myös vesivaaran kautta, mutta eri kohdasta. Nuo polut ei kohtaa. 

            Ajatus omasta harjoittelutyylistä vahvistuu ja kehittyy. Katsotaanpa minne tämä homma menee. Harmi, että elokuu on todella tukkoisen näköinen, sillä joudun tämän kuukauden oleen 100% työmäärällä. Syyskuun 13. päivä pääsen 87% työmäärään. Katsotaan mitä näissä puitteissa ehtii harjoitella. Minulla menee kuitenkin elokuun kolme ensimmäistä viikkoa 95%:sti pepin kimpussa. 5% jää muulle elämälle. Tuossa ei tietenkään ole pakollisia mukana, vaan vapaa-aika. 

            Alla mitättömän surkeat treenimäärät. Niissä ei oo ees mitään analysoitavaa. Ohi.

 

                               HEINÄKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              62,5h                   404,0h

Juoksu                    320,3km              2344,6km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                       45,1km                109,6km

Pyöräily                   272,0km              1102,9km

Nousumetrit              8 742m                51 739m

  

                              Here i go again - taas mennään! Sat-ta-naa!

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.8.2021

HETTA - PALLAS 66km (HETTA - YLLÄS DNF 165km)

            On hyvä, jos normaali harjoitusviikolla esiintyy edes yksi 3-4 tunnin lenkki. Usein ne pitkät lenkit on 2-3h lenkkejä, joita voi olla joskus kyllä kaksi kolmekin. Sen sijaan esimerkiksi 7-8 tunnin lenkkejä on yleensä tosi harvoin. Ei likimainkaan edes kerran kuussa. Ok, no kesäkuussa tein niitä kaksi, kun halusin lisää kestävyyttä ja tietoa energiageelejen toimivuudesta, imeytymisestä. Siksi onkin aina enempi kuin arvoitus miten kaikki toimii, kun lähdetään sadan mailin ja noin vuorokauden mittaiseen suoritukseen.

             Niissä 7-8 tunnin harjoituksissakaan ei saa vielä riittävää / lopullista tietoa mitä sata mailia on. Ja edellä kerrotusta syystä johtuen kisasuoritus on liki kaikille täysi arvoitus, koska harjoituksissa jäädään niin kauas siitä, mitä pitää vetää sitten itse kisassa. Itselläni sen sijaan tässä Hetta-Ylläs 165km kisassa matka katkesi käytännössä n.7h15min kohdalle, jossa kaaduin kivikossa kiven iskiessä vasemman etureiden yläosaan. Seurasi puujalka, eli lihaksen normaali refleksi törmäyksessä. Veri pakkautuu suojellakseen itse lihasta vauriolta, josta syntyy verihyytymä. Hyvä näin. Muuten tulisi pidempi vamma.

            Puujalka on aina tapauskohtainen, eikä sen poistumiseen ole aikataulua. Hyvä, ettei verihyytymää ole ulkoisesti. Se on hyvä merkki. Aluksi, kisan ollessa 7h15min ja reilun 56 kilometrin kohdalla, jalka meni eteen ja taaksepäin noin 10cm ennen kuin sattui. Sauvojen avulla sain kammettua itseni viimeisen 10km huoltoon noin 1h40min ajassa. Toivoin, että puujalka olisi ollut lievempi, mutta aika nopeasti valkeni, että sen kanssa oli hankala edetä, kun jalkaa oli vaikea nostaa. Jäljellä oli loukkaantumishetkellä 110km. Pallaksen huollossa Juha-Pekka Konttinen jeesasi minua ja koitti parhaansa mukaan tsempata, mutta toki näin Juupen ilmeestäkin saman mikä oli oman järjen lopputulema. Ei sataa kilometriä voi puujalalla selvitä yli kerojen.

            Päätös keskeytyksestä oli tuskallinen. Kisa oli sujunut tosi helposti ja vaivattomasti kaatumiseen asti. Nesteet ja energiat imeytyi tosi hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa. No, 27km kohdalla kaatumisessa loukkasin vasenta olkapäätä, kun olka kävi hetken pois paikaltaan, ja se on edelleen kipeä/hellä nyt kolme päivää kisan jälkeen, mutta kisassa se ei isommin haitannut menoa. Mutta kuten sanottua, 7h helppoa menoa ei ole vielä kuin alku, mutta kello näytti, että helposta alusta huolimatta olin edennyt todella hyvää vauhtia. Olin menossa kohti elämäni juoksua, mutta sitten kaikki mureni tuohon epäonniseen kaatumiseen.

            Kuten yleensä, kaatuminen tapahtuu liki poikkeuksetta helpohkossa kohdassa, jossa keskittyminen herpaantuu hieman. Niin nytkin, ja harmillisesti liki viimeisessä helpommassa kivikko pätkässä ennen Pallakselle kipuamista. Harmitus (lievästi sanottuna) on siksi iso, koska tuo reilu seitsemän tuntia oli tuntunut nautinnolta ja helpon tekemisen ihmettelyssä. Lisäksi liki koko alkumatka taivallettiin YliMartimon Jounin kanssa. Meillä oli hauskaa, kannustettiin 66km matkalaisia niitä ohitellessamme tasaisesti aina kaatumiseen asti. Ja kaatuminenkin tapahtui ohitustilanteen jälkeen. Lisäksi pitkähkön tovin samaa vauhtia juoksi myös 66km matkalaisista jääkiekkopuolelta tuttu tv-kasvo, valmentaja, Juha Juujärvi. Maailma on pieni ja ihmeellinen ja me niitä pienimpiä isojen tuntureiden poluilla.

           Mutta ei auta kuin hyväksyä tämä tapaturma ja sitä seurannut pettymys. Varmaan eniten keskeytyksessä haittaa se, että nyt tuntui juoksu kulkevan ja onnistuvan. Tällä kokemuksella sitä on oppinut jo tunnistamaan milloin on meno sellaista, että on ns. hyvä päivä. Nyt oli erinomainen päivä muun tekemisen puolesta. Tuollaista 24-26h aikaa pidän hyvin realistisena tähän kisaan kohdallani. 24h alitusta pitää lähteä hakemaan ensi kerralla. Toki nyt jäi paljon näkemättäkin, mutta katsotaan milloin tänne tulee palattua. Upea reitti ja kisa. Maisemat oli upeat ja itse tykkäsin monta kilsaa jatkuneista alamäki pätkistä. Sitten Norjan reissun en ollut saanut vastaavia kokea. Pallaksen seudusta löytyy Singaldalenin mittaisia alamäkinpätkiä. Iso suositus. 

Kuva komeista keroista lumikeron ja pallaksen seuduilla (kuva: Poppis Suomela)

            Mutta joo, eteenpäin. Heinäkuun viimeinen päivä on tarkoitus kiertää Vaarojen maratonin 135km kisareitti yhteen kertaan, eli reilu 67km sitten vissiin. Tietysti olettaen, että puujalka helittää siihen mennessä. Vaaroilla tavoite on alittaa 24 tunnin raja ja päästä maaliin. 11+13 tuntia on ajatus. Tuollaista noin 11 tunnin kierrosta lähen nyt heinäkuun lopussa hakemaan ja askelmerkkiä mallaamaan. Samalla näen, onko tuo tavoitteeni realistinen.

           Monet seuraajani ovat kuulostaneet jo tovin tuskaisilta minun DNF-putken vuoksi. Muistuttelinkin tuossa, että 23kk sitten tulin sentään maaliin ja vieläpä voittaen 171km kisan. Mikäs kiire tässä on? Eihän hankittu videopelikään ole hyvä, jos pelataan saman tien läpi? Ja eikö hallituksellakin ole aina se neljä vuotta aikaa yrittää päästä tavoitteisiin? Välikysymyksellä on "uhkailtu", samoin seuraajien mielenterveyden vuoksi juoksemista välillä jonkun lyhemmän kisan maaliin. Hei, minähän juoksin (vaikka viimeisen 10km kinkkasinkin) Hetasta Pallakselle 66km. Se oli tapahtumassa yksi kilpailumatka. Pienellä mielikuvituksella voi nähdä minun juosseeni Hetta-Pallaksen 66km maaliin alle yhdeksään tuntiin. Heh,heh.

         Jatketaanpa sadan mailin opiskelua. Katsotaan paljonko on kursseja seuraavaan maaliin pääsyyn. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2021

KESÄKUU 2021 JA RAJOJA

             Kesäkuu 2021 jää monella tavalla mieleen. Se on ollut asettumista uuteen elämään yksin. Ihan se ei ole vastannut sitä mitä tähän tullessani ajattelin, mutta prosessihan on kesken - sopeutuminen. Lisäksi en ole aiemminkaan osannut kesällä oikein keskittyä mihinkään asiaan, joka tapahtuu sisällä. Kesällä elämä on pitkälti ulkona. Nyt alkaa painamaan seitsemän Pyssymäki Extreme Polkujuoksun talkoohommat ja siitä saa mukavasti muuta ajateltavaa. PEP järjestetään nyt neljättä kertaa Nivalan Polku ry:n järjestämänä, sitä ennen masinoin sen itse yhteistyössä Liikuntakeskuksen kanssa. Matka on ollut pitkä ja antoisa. 

            Kesäkuu oli aluksi palautumista Karhunkierroksesta. Olinkin ensimmäistä kertaa varmaan koskaan pitkän kisan jälkeen koko viikon juoksematta. Silti palasin palautumisen kannalta kovaan harjoitteluun liian aikaisin. Toisaalta kalenteri ja siinä ollut rako piti käyttää ja nyt sitten otan vastapainoksi hieman pidemmän kevyen jakson ennen 9.heinäkuuta starttaavaan Hetta-Ylläs 160 kilometrin kisaa. 

            Nyt tuntuu, että kesäkuu ei onnistunut harjoituksellisestikaan, jos ei kohta oikein muutenkaan. Vaikka mikään ei olisi hyvin, voi kuitenkin aina sanoa - kuten se karhunkierroksen kaveri - että "muuten on kuitenkin kaikki hyvin". Tuo on hyvä iskulause, jolla lähdetään reilun viikon päästä satamailiselle. Varmaan tähän eroprosessiin kuuluu sellainen tietty epätasapaino ja realismin kohtaaminen sitä myöten. Parasta tässä on kuitenkin ollut, että on voitu koko ajan jakaa ajatuksia exän kanssa. Hyvä ystävyys on säilynyt ja se on tainut auttaa molempia matkalla uuteen elämään. Matkalla, joka saattaa alkaa silloin kuin sitä vähiten odottaa tai sitten se alkaa vain ilman "lähtölaukausta", huomaamatta. 

            Lauantaina on viimeinen työvuoro ennen lomaa ja sen jälkeen on mahdollisuus koko heinäkuu löytää itsensä. Uteliaana sitä kohden :=)  Puolivuosi saldot alla. Tuntimäärä hyvä, muuten en oikein tiedä. Eritoten nousumetreihin olen suorastaan pettynyt. Pitänee alkaa petraan niissä vuoden jälkimmäisellä puolikkaalla. 

            Kesäkuun aikana 2008 elokuussa alkaneen juoksuharrastuksen aikana kertyneet juoksukilometrit kiipesivät yli 50 000 kilometrin. Kirjoitushetkellä juoksukilsoja on nyt 50 200km. Myös tämän blogin käyntimäärä ylitti puoli miljoonaa kesäkuussa. Blogissani on nyt kirjattu yhteensä vähä päälle 504 400 käyntiä.

                                  KESÄKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              51,0h                   341,5h

Juoksu                    337,2km              2024,3km

Hiihto                         0,0km                527,1km

Lumikenkäily              0,0km                  96,7km

Kävely                         0,0km                  64,5km

Pyöräily                   293,2km                830,9km

Nousumetrit              5 879m                42 997m

                

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2021

JÄRJETTÖMÄSTI RASKASTA SIETÄEN

             Ultrajuoksu, ultrapolkujuoksu on kansanterveydellisesti katsoen ei-niin-järjellä selitettävää. On kysymys siis jossain määrin järjettömästä harrastuksesta, johon täytyy välillä harjoitella myös ei-niin-helposti-selitettävästi. Mennyt viikko oli sellainen. Ken siinä langan näkee, se näkee ja ken ei näe, on se varsin perusteltua sekin. Hieman rinnastettavissa omaan nykyelämään - leegot on vähän levällään, mutta määrä riittäisi, mutta saako näistä yhtä, jää nähtäväksi. 

            Kun viikko on todella kova, voi se alkaa leuhkasti vapaapäivällä. Sitä se oli maanantaina, sillä olin käynyt edellisenä päivänä ottamassa vauhdikkaita 200 metrin vetoja. Tiistaina oli vuorossa sitten pep 57 kilometrin kisareitin tämän vuoden version läpijuokseminen. Siitä kirjoitinkin taannoin.

            Keskiviikkona tuli tarve käydä testaan, miten paljon edellisen päivän ylipitkä polkulenkki tuntui kintereissä. Tuntui, mutta alus liikkui kohtuu okei. Odotettua kankeutta, mutta kellossa ei näkynyt kuin noin 20 sekuntia /km. 10,7km tosi kevyesti, 5:51min /km ja keskisyke 118. 

            Torstaina oli pitkä aamu töissä. Pääsin töistä vasta neljän jälkeen. Nopeasti kotiin ja loput kamat laukkuun, samalla syöden nopeaa päivällistä. Sitten viideltä olinkin Askon auton kyytillä matkalla kohti Kolia. Sääret oli alkumatkasta todella raskaan ja kipeän oloiset. Koitin siinä niitä hieroa ja vettä killittää. Kiva lähtökohta pidennetelly treeniviikonlopulle, kun jalat on juostu jo pihalle valmiiksi - vai oliko kyse vain hetkellisestä harjoitus ylikuormituksesta? 

            Matkalla jalat kuitenkin alkoi hieman kevenemään, joka on harvinaista ylipäänsä matkoilla. Siinä Juukassa syömään mennessä jalat alkoi tuntua jo juostavan tuntuisilta. Ja niinpä sitä tulikin sitten heti mökille päästyämme puettua lenkkikamat niskaan ja lähdin kohti Ryläystä, jonka parkkipaikalle mökiltä oli noin 1,7km matka. Kävin lopulta kiertään Ryläyksen ns. maisemareitin, josta tuli mökiltä mökille matkaa yhteensä 9,9km. Aikaa meni 82min. 347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127. 

            Lenkin jälkeen, vähän ennen puoltayötä, mökin rantaan veteen pesulle. Peruskuvio täällä ollessa. Sitten vähän yöpalaa ja nukkumaan.

            Perjantaina aamulla aamupala ja päivän suunnittelua. Asko lupasi ennen omaa työhommaa käyä nakkaamassa minut Kiviniemeen, josta oli määrä juosta Vaarojen maraton reittiä Ryläyksen kautta mökille. Tuo väli tuntui viime syksynä lohduttoman kovalta. Oli aika palata rikospaikalle. Kiviniemen päärakennus oli palanut kolme viikkoa aiemmin. Lohduttoman näköistä. 

         Vaarojen maratonin reitin varrella on joitakin kauniita kalliopätkiä

            Muutama kuva ja kello käyntiin. Ensin tuossa juostaan Kiviniemestä Kolinvaaran kautta Herajärventielle. Tuo matka noin 3,6km. Siitä sitten kohti Ryläystä. Reitti on kyllä mun mielestä tosi brutaali. Vaikka alussa ja lopussa on hieman reilu kilsa tietä, oli keskivauhtini 8:16min/km, vaikka menin 133 keskisykkeellä, eli PK2 alueella komeasti. Nousumetrejä kertyi 578. Monet alamäet ovat kovin kivikkoisia, juurakkoisia ja/tai jyrkkiä. 

            Ilma oli helteinen, mutta metsässä reitillä oli aika varjoisaa ja juomaa meni vain kohtuullisesti.

            Mökillä näitä piisasi, sisiliskoja

            Iltapäivällä juoksin teitä myöten Ukko-Kolille. Vajaa 8km mäkistä tiesettiä. Askon mökkihän on siitä metkalla paikalla, että lähtipä kumpaan suuntaan tahansa niin aina aluksi on myötämaata ja Kolille päin ihan reilua sellaista, eli palatessa saa aina nousta, päästäkseen perille. Ukko-Kolilta menin Vaarojen maratonin reitin alkua Mäkrän yli ja siitä kisareittiä vastapalloon Peiponpellon ja Ryläyksen parkkipaikan kautta mökille. Tämä päivän toinen lenkki oli hyvävauhtinen. 18km, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134. Jotenkin jalat vain alkoi toimia paremmin, vaikka ne oli jo ennen reissua piestyt.

         Kuva Mäkrän päältä Pieliselle päin

            Illalla huudeilla retkeilleet Sorvojat (Tommi ja Tapani) tulivat majoittumaan pihalle. Heillä oli menossa 250 kilometrin pyöräretki. Me käytiin vielä Askon kanssa katsomassa hänen kartalta hoksaama uusi reitti. Pyörällä tuo tuntui kyllä mäkiseltä ja kiehtovan kovalta sitä kautta. Heti jäi kyteen, että tuo pitää kyllä käydä aamulla myös juosten. Matkaa kertyi 10,7km ja nousumetrejä 152. Seuraavana päivänä juosten 178. Pyöräilessä nousut ei ehdi summaantua, kun vauhti on kovempi. 

Vasemmalta: Mökin isäntä Asko, sekä vieraat Sorvoja Tapani ja Sorvoja Tommi

            Lenkin jälkeen poristiin vieraiden kanssa ja mentiin taas aika myöhään nukkumaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa Juuka-Ralli ja tie oli mökin kohdalta suljettu klo.14-21. Muutenkin oli lähtöajatus, josko ottais kevyemmän päivän. 

            Rallipäivän aamulla läksin tosiaan juoksemaan edellisen illan pyörälenkin juosten. Kuten usein ennenkin niin ei ne nousut juoksemalla tunnu niin kovilta kuin pyörällä. Kivan mäkinen reitti joka tapauksessa ja iloista, että jalat liikkui edelleen tosi hyvin määrään nähden. Tottakai ne jumissa oli, mutta jotenkin semmoinen juoksemisen helppous ja tietty taso tuntui säilyvän. Tästä tuli hyvä mieli. 10,7km matkaan meni reilu 61 minuuttia. Keskisyke oli 128, joka oli hyvä rasitukseen ja reitin mäkisyyteen peilaten. Etenkään harjoituskuormassa ei alamäessä syke tee muuta kuin nousee. Ja alamäen jälkeenhän tulee Kolilla aina ylämäki.

            Alkuillasta katottiin rallia. Olihan se aika jännän näköstä livenä ihan tien vierestä, mutta tommonen parikymmentä minuuttia riitti. Tosi surullista, että rallissa kuoli kartanlukija. Tuon uutisen kuulin vasta myöhäisillan lenkin jälkeen. 

            Pikkasen ennen iltaysiä starttasin taas Ryläystä kohden. Ilma oli tosi kostea ja lämmin. Menin nyt Vaarojen maratonin reittiä vastapalloon Ryläyksen kautta kohti Heraniemen tietä. Tuo väli ei ollut ihan niin alamäkivoittoinen sittenkään kuin mikä mielikuva siitä oli. Eka piti Ryläykselle nousta ja Heraniemen tielle (10,4km matka) saapuessa oli jo 350 nousumetriä. Tuolla lenkillä minulla alko migreeni jo 35 minuutin juoksun jälkeen. Se kesti liki puoli tuntia. Onneksi oli lääkkeet mukana. Loppulenkki sujuikin hyvin, kun näki kunnolla. 

            Tämä oli kova lenkki. 18,4km, 522 nousumetriä ja keskisyke 137. Jaksoin vielä ylämäki voittoisella lopun tieosuudella pitää ihan perushölkällä sellaista noin kuuden minsan kilsavauhtia ja lopun tasaisella jopa viiden ja puolen minuutin kilsavauhtia. Tämä oli pirun kova tehoinen leiri, sillä jos olisi halunut kevyemmän setin, olisi pitänyt kävellä paljon enemmän. 

              Viimeisenä iltana alkoi treeni jo näkymään kuoantalossa!?!

            Vielä sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kiersin Ukko-Kolilta lähtien Vaarojen maratonin loppulenkin osion, 13,3km. Tuo lenkki oli matalasykkeisin. Hieman helpompi reitin alkuprofiili ja runsaampi kävely auttoivat. Silti taas yli puoli tonnia nousua. Alla summaus viikosta ja lopussa viikon yhteislukemat.

             Kolin tyypillistä polkua

            Kolilla meno oli sopivan raskasta, mutta jaksavaa. Hyvää harjoittelua jo valmiiksi rasittuneena. Tätäkin taidetaan tarvita sadan mailin polkujuoksukisojen loppuosan epämukavaa oloa sietääkseen. Lisäksi haastetta antoi päässä vilistäneet monet juoksun ulkopuoliset ajatukset. Elämä on kokonaisuus ja juoksu vain osa sitä. Onneksi :=) 

* Maanantai    Lepo

* Tiistai       polkujuoksua pep 57km reitti     58,0km   7h27min         

                    391 nousumetriä, keskivauhti 7:43min/km ja keskisyke 130

* Keskiviikko   Tiejuoksua 10,7km  63min

                    36 nousumetriä, keskivauhti 5:51min /km ja keskisyke 118

* Torstai            polkujuoksua Kolilla 9,9km 82min

                    347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127

* Perjantai     Aamupäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 14,0km 1h56min

                    578 nousumetriä, keskivauhti 8:16min/km ja keskisyke 133 

* Perjantai     Iltapäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 18,0km 2h4min

                    514 nousumetriä, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134 

* Perjantai     Myöhäisilta

                    Pyöräilyä Kolilla 10,7km  32min

                    152 nousumetriä, keskivauhti 20,0km/h, rannesyke

* Lauantai        Aamu

                     Tiejuoksua Kolilla 10,7km  61min

                    178 nousumetriä, keskivauhti 5:43min /km ja keskisyke 128   

* Lauantai        Myöhäisilta

                      Polkujuoksua Kolilla 18,4km 2h11min

                      522 nousumetriä,  keskivauhti 7:06min/km ja keskisyke 137

* Sunnuntai      Päivä

                        Polkujuoksua Kolilla 13,3km 1h44min

                        539 nousumetriä, keskivauhti 7:48min /km ja keskisyke 124   

        

 Yhteensä viikon aikana

Juoksua 153km

Pyöräilyä 10,7km

Harjoitustunteja  18h 21min

Nousmetrejä  3257        

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.6.2021

43. KERTA

             17 päivää Karhunkierroksen noin 141 kilometrin kisajuoksusta. Jo ennen kisaa oli etureidet jumissa. Viimeistelyhieronta jäi koronaepisodin vuoksi saamatta. En tiedä vaikuttiko se, ja vaikuttaako se edelleen, että etureidet laahaa "perässä". Karhunkierroksen kisassahan nimenomaan etureidet loppu. Ehkä vaatii vain lisää harjoitusta. Tänään sitä taas sain.

              Kaksi päivää aikaisemmin tein aika kovavauhtisia 200 metrin vetoja. Kuten yleensä, kaksi päivää rasittavan harjoituksen jälkeen lihakset tulevat terveellä tavalla kipeiksi. Niin nytkin. Lihakset oli aamulla niitä herätellessä aika jäykät. Olisi tarvittu yksi tai kaksi kevyttä lenkkiä ennen tätä, mutta nyt näin. Oli Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtuman 57 kilometrin kisareitin kierto, versio 2021, vuorossa. 

                Heti alusta asti tunsin, että tulee ns. "pitkä päivä", sillä jalat olivat 200 metrin vedoista lihaskipeät/kankeat. Toisaalta hyvä harjoitus katsoa miten jalat jaksaa rasittuneena. No, nuo eivät olleet tänään minun lenkkini pointteja vaan niitä oli kaksi muuta. Ensimmäinen pointti oli kartoittaa reitin huoltotarpeet. Toinen oli kokeilla uutta energianotto juttua. Saisinko alas pelkästään geeliä? 30 minuutin välein geeli = 60g hiilihydraattia / tunti. Yleinen tavoitetaso. Pakkasin liiviin 16 geeliä, eli kahdeksaksi tunniksi energiaa. Lisäksi otin varalta kaksi elovenan kaurakeksiä. Tiesitkö muuten, että yhden geelin hh määrän saa syömällä kaksi kokonaista elovena kaurakeksiä! Aika hurja ero. 

             On henkisesti hieman raskasta lähteä noin pitkälle ja maastoltaan raskaalle reitille valmiiksi raskailla jaloilla. Yllä mainittujen pointtejen vuoksi olin kuitenkin hyvin motivoitunut. Aivan lähtiissä ei satanut, mutta pian alkoi sataa ja kunnolla. Lisäksi tuuli tuiversi, olihan "Vieno-myrsky". Jossain vaiheessa lyhyet vaatteet tuntui jopa nippa-nappa, mutta olivat kuitenkin lopulta aivan oikeat tähän keliin. 

             Koitin lähteä matalilla sykkeillä liikkeelle, mutta lihasarkuudet ja märkä reitti nostivat sykkeitä, joten päätin vain sitten mennä helppoa hölkkää. No ei se lihasarkuuksien takia ollut helppoa se kevytkään, mutta jotenkin löysin kuitenkin kohtuu miellyttävän tavan taivaltaa. Siitähän on usein kyse. Ja ilokseni pystyin sen vaivatta pitämään loppuun asti.  

            Pelastupiste kakkosella (P2) olin noin ajassa 1:17h. Vajaa 12km, kun 12km väliaika oli ollut 1:19h. Eli ei kummoista vauhtia. Tuohon asti oli kosteus kohtuullista, mutta sitten sitä alkoikin olla aivan eri tavalla. Tänään ns. etulenkki oli kosteudeltaan 6/10 ja takaosa 8/10. P3:lla olin ajassa 1:55h. Tasasta menoa.

            P4:lla (23,2km) oli juomakätköt. Tulin siihen ajassa 2:45h ja lähdin ajassa 2:51h. Juomaa oli mennyt vain karvan yli litran, vaikka koitin juoda reilusti. Puolivälin kyltillä olin noin ajassa 3:37h. 2021 vuoden kisaversiossa jälkimmäinen puolisko on noin kilsan pidempi, joten arvelin tuossa kohtaa tällä lenkillä menevän 7:20-7:30h. 

            Iso-Juurikan eteläpäädyn penkalle tulin ajassa 4:09h. Jalat oli tosi kankeat, mutta jaksavat. Tuon jälkeen juoksu jotenkin helpottui hieman. P7:lla olin ajassa 5:08h. Sieltä taas juomatäydennyksiä. Litra oli mennyt taas tuolla välillä. Tuo väli oli reilu 17km, Tuossa vaiheessa jalat alkoi jo väsyä, mutta kellon mukaan meno oli aika lailla samaa tasaista tarpomista. Aurinkokin paistoi. Aluksi satoi kovasti ja pitkään oli sen jälkeen pilvistä. 

            Lahnajärven penkalla näin joutsen pariskunnan, joilla oli komea poikue. Olikohan 3-4 joutsenen poikasta. Kaunista. Sain kuvankin. P8:lta oli vielä lopulta 13 kilsaa maaliin, sillä tämän vuoden versiossa on "pientä" loppukivaa tarjolla. Lopulta tulin perille ajassa 7:27:44. Matkaa kertyi 58,05km, keskisyke oli 130 ja keskivauhti 7:43min/km. Näin tällä kertaa. Ei parasta menoa, mutta jaksavaa, lihasarkuuksista huolimatta. Näin tuli kierrettyä 43 kerran iso-sydänmaan koko reitti.

Onni Vähäaho, Nivalassa 15.6.2021