Olin varmaan noin 10-vuoden, ehkä neljännellä luokalla. Mukava, välitunnilla pelattu jalkapallopeli menetti seuraavan oppitunnin alkaessa merkityksensä. Opettajan ilmoitus suolasi minut lähes patsaaksi. Oli minun vuoroni mennä hammaslääkäriin. Pelkäsin tuota piinapenkkiä kuollakseni. Minun nuoruusaikana ei puudutteita käytetty juuri kuin hampaiden poistoon. Ja jos poratessa vihlaisi, ei oikein osannu muuta kuin mennä kalpeaksi ja puristaa penkistä ja "kieriskellä" piinapenkissä elämän vilistessä silmien edessä. Eikä hammaslääkäri tilanteita helpottanut hoitoparin legendaarinen rento jutustelu jostain heidän lomareissuistaan. Tuntui kuin he eivät olisi keskittyneet hommaansa. Todellisuudessahan he olivat epäilemättä rautaisia ammatilaisia ja kaikki tuo minun omaa fobiaani.
Fobiani tuli jostain jo kenties syntyessäni tähän maailmaan. Muistan nimittäin myös aivan ensimmäisen visiitin hammaslääkärissä, joka tapahtui tietysti hyvän matkaa ennen koulu-ikää. Äiti raukka joutui minua käyttämään hammaslääkärissä. Hammaslääkärin kammottavan hajun kohdatessa, kantttasin täysin kontilleen odotushuoneessa, kun hammalääkäri kutsui minut sisään. Sanoin, muistan sen hyvin itsekin, että kaikki tehdään tässä. En nähnyt tietä jossain perähuoneessa olevaan "kuristushuoneeseen". Ja niinhän siinä tietysti kävi, ettei minun hampaita katsottu tuolloin, enkä tainut saada urhoollisuus tarrojakaan. Takaisin tuohon edelliseen, neljännen luokan päivään.
Otin aikalappuni käteeni. Poistuin luokasta pukemaan syystakkiani niskaani. Pala kurkussa koitin kerätä kaiken urhoollisuuden ja lompsin n.400m päässä sijaitsevaa "kidutuspaikkaa" kohden. Ei yhtään askelta ilman paniikkia. Ja niinhän siinä kävi, että tuo 400m oli minulle ja peloilleni liian pitkä matka. Jäin joksikin aikaa kuurnottamaan yhden koivun kupeeseen. Meni joku päivä, ettei opettaja tiennyt minun skipanneen reissun. Tieto kuitenkin tuli opettajalle ennen pitkää ja uusi aika. Opettaja oli viisastunut ja laittoi meijän luokan mallioppilaan saattamaan minua hammaslääkäriin, varmistamaan, että myös menen perille. Ex-luokkakaverini ja saattajani, "Muube" (oikea henkilö, Henrikki oikealta nimeltään), tsemppasi minua matkalla vähintäänkin kiitettävästi. Arvostin kaveriani paljon, mutten voinut peloilleni silti mitään.
Muube oli tehnyt hommansa, vienyt minut odotushuoneeseen. Eipä Muube tiennyt kuitenkaan historiastani tarpeeksi. Eihän minun hammaslääkäri käynti varmistu sillä, että olen ootushuoneessa!!! Niinpä vaivihkaa lähdin saman koivun alle kuurnottamaan jälleen, kun Muube oli lähtenyt jatkamaan biologian tuntiamme. En muista kuollaksenikaan, miten sitten tuli kuitenkin junnuna käytä eräskin kerta tuolla tuskien vastaanotolla - jopa omasta tahdostakin, vähän myöhemmin.
Enpä ole vieläkään päässyt ihan täysin yli tuosta hammaslääkäri fobiasta. Hammaslääkärille menoa on tullut vielä viime vuodetkin vältettyä viimeiseen saakka. Aivan liian pitkään. Edellisellä kerralla, vuonna 2009, hammas jouduttiin poistamaan, koska reikä oli onkaloitunut niin syvälle ja vaikeasti, että mitään muuta järkevää ei ollu tehtävissä kuin hampaanpoisto. Ja se oli aivan KAUHIA rasti. Viis puudutepiikkiä ennen kuin olin tunnoton.
Melkein samaan pisteeseen meni tilanne myös nyt. Hammas nimittäin lohkesi tuossa joku päivä sitten ja ilmakin teki sinne kipeää, mutta sinnittelin. Olihan noita leegoja vihlonnu ny joskus muullonkin. Eihän näillä fobioilla ihan jokaiseen vihlontaan reagoida. Viimeiset kaksi vuorokautta oli kuitenkin yhtä tuskaa. Vain 800mg burana hellitti olotilaa sen verran, että pystyin syömään suht kivutta. Mitä nyt vähän irvistelin. Olin jo eilen soittamassa päivystysaikaa, mutta yritin vielä yhdellä burana pompsilla päästä kivun yli. Rima oli liian korkealla, tulin sen päälle. Tänään oli sitten soitettava, ja yöhugin perään vieläpä. No tuossa tuli sitten valvottua pari ylimääräistä tuntia yöhugin jälkeen.
Oli taas reikä päässyt melkoisen syväksi ja hammaslääkäri ihmetteli, miten se ei ole ollut aikaisemmin kipeä. Pyhät hyssykät, oli kait siinä ollu varmaan jonnin asteista vihlontaa kuukausitolokulla! No, doctor meinas väliaikaisen lääkepaikan tempastuaan paikalleen, että se on nippa-nappa, onnistuuko tämä näin - ja pääsen 2kk päästä laitatuttaan oikean paikan. Kaksi puudutepiikkiä piti taasen laittaa, että saatiin homma tuikattua alulle. On se ihme naamavärkki - ja pelot - mulla. Meinas muuten doctori, että tää hammas on sitten varmasti pari päivää tosi kipeä vieläkin, mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Ja ohjasti hakeutumaan 100km päähän juhannushammaskipuvastaanotolle, jos ei pärjää. No, eihän tuo ainakan ny oo kipiä. Tosin heilautin 10 aikoihin nukkumaan mennessä 600mg buranan huiviin, ihan niin ku varmuuden vuoksi, jotta saapi nukkua. On nimittäin vielä kaksi yöhugia eessä päin.
Jotenkinsa on kuitenkin taas niin huojentunut ja voittaja olo kuin sai käytyä tuon pahan rastin kuittaamassa, että tekis mieli heilauttaa joku rapsakka lenkki. Mutta pidänpä nyt kuitenkin suunnitellun lepopäivän ja vedän sitten huomenna jonkun näkösen kiekuran. Tässä on kuitenkin jo jonnin sortin kilometrirajoitin päällä, joten ihan joka hingulle ei enää saa lähteä teitä tutkimaan. Hyvä niin, nälkä kasvaa odotellessa.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.6.2012
torstai 21. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
VIIMEISIÄ SÄÄTÖJÄ JA PIENIÄ UHKAKUVIA
Tässä on ollu taas ohjelmata, jos jonninlaista. Kisojen lähestyessä noita pieniä järjestelytehtäviäkin on aina jonnin verran. Eipä silti, ei niistä vaivaksi asti ole ollut arbeettia. Sehän kuuluupi asiaan. Tuossa kuitenkin pidettiin palaveria pj:n kanssa ja onhan niitä monenlaisia pikku juttuja tässä vielä hoidettavana ennen Kipinä maraton ja Onnin kierros -tapahtumaa. Niinhän toki on aina, kun kisaan on reipas kaks viikkoa, on aika tarkastella monenlaiset asiat läpi.
Tuli tuossa eilettäin pidettyä toinenkin palaveri, ystäväni, kilpakumppanin ja seurakaverini, Jay Lenon, kanssa. Käytiin siinä 24h kisaa läpi. Laskin kävi kuumana. Oli pirun hyvä palaveri! Laskettiin siinä, mikä riittää tavoitteeseen. Lenohan tähtää kävelemällä (jos nyt malttaa sitten kävellä, epäilen vähän) 120km tulokseen. Itse tähtään 161km tulokseen, eli sadan mailin tavoitteeseen. Laskettiin siinä, minkä verran energiaa nautitaan/kierros. Täytyy ottaa sekin huomioon, että alussa - varsinkin juoksu-kävely-taktiikalla - vauhti on nopeampi kuin kisan myöhäisemmässä vauhdissa.
Tasaisen taulukon mukaan minunkin tulisi nauttia oman tavoitteen mukaan n.115kcal/kierros. Alkumatkasta eteneminen on kuitenkin väkiselläkin sen verran nopeampaa kuin myöhäisemmässä vaiheessa, että ehdin esim. ensimmäisen tunnin aikana kiertää lähes kolme kierrosta, joka tekisi siis lähes 345kcal/h = +8000kcal/vrk. Eihän sellaista määrää ole mitään järkeä edes yrittää veivata naamariin tai saa olla ojaväijyssä jo muutaman kierroksen jälkeen. Siispä päätin tuon palaverin tuloksena, että nautin n.90-100kcal/kierros. Ja sitten vauhdin selvästi hidastuessa jotain extraa. Mietin myös, että laitan aivan ensimmäisiin pulloihin (0,33L) hieman vajaa täytön. Riippuen tietysti lämpötilasta. Jos on oikein kuuma niin saahan sitä lähemmäs litran vetääkkin/h. Muutoin pidän hyvänä n.0,6L/h, vaikkapa tälläisessä n.+15 asteen kelissä.
Ehkä tuotakin spekulaatiota isomman ratkaisun tein juoksu+kävelyrytmin hionnassa. Vielä muutama päivä sitten olin naulaamassa taktiikaksi 25min juoksua+5min kävelyä taktiikan, eli yhteensä 10min kävelyä/h. Päätin kuitenkin vaihtaa taktiikan 17+3 -malliin. Siinä tulee kolme sopivan pituista (3min) kävelypätkää/h ja vieläpä psykologisesti tärkeästi yksi minuutti/h enemmän juoksua tai vähemmän kävelyä. Lisäksi tuossa 25+5 -taktiikassa oli se huono puoli, että olisin saattanut mitä ilmeisemmin joutua sen vaihtamaan jo 4h kohdalla 15+5 -rytmiin, jossa on sitten jo 15min/h kävelyä. Nyt uskon meneväni huomattavasti pidemmälle tuolla 17+3 -rytmillä. Se tuntuu tämän hetkiselle kunnolleni sopivalta. Ja tuosta jatkan sitten 7+3 -rytmillä, kun tuo 17+3 alkaa tuntumaan liian raskaalta rastilta. 7+3 -rytmilläkin vauhti pitäisi kaiken järjen mukaan olla riittävä jopa 161km/24h tulokseen, mutta tuleehan niitä sudenhetkiäkin, jolloin on hyvä, kun on kertynyt ns. "hyvää".
Kävinpä varsin tuossa tänään testaamassa tuota 17+3 -rytmiä. Koitin juosta mahdollisimman kevyesti ja kävellä ihan perus reipasta - muttei nopeaa - kävelyä. Jostain syystä tänään kevyen juoksun sykkeet olivat 5-8 pykälää normaalia korkeammat, vaikka juoksun tunne oli erittäin kevyt ja helppo. Päivät eivät ole veljiä keskenään. Yhtä kaikki, tuolla 22,1km matkalla keskivauhti oli 5:55 kävelyineen päivineen. Eli jopa kelpaa tuollainen kyyti, tällaiselle etanalle niin, että heilahtaa. Tein tuon lenkin 3dl vettä, joten minkäänlaista energiavarastojen täyttöä ei lenkin aikana ollut ohjelmassa. Hieman alkoi lopussa tuntumaan, että energiat alkoivat huveta. Eikä tuo lopun 7km jyrkkä 6m/s vastatuuli aivan edestä helpottanut asiaa. Lihaksisto oli myös vähän nihkiämmän tuntuinen kuin eilettäin, joten ei mikään paras päivä lähimainkaan muutoin.
Liekkö tuohon lievään nihkeyteen (vaikka lenkki siis muutoin oli nautinnollisen helppo) oli pikainen ajankohta heräämisen jälkeen. Lenkin pukkasin käyntiin 2h heräämisen jälkeen. Aamupalaksi ajankohtaan sopien punaista heraa, ei muuta. Ja lenkin jälkeen samaa evästä + 3 verilättyä. Ravintopuoli mallikelpoista? heh, heh... Joo, eipä tässä käy valittaminen. Tämähän etenee kuin nuoren pojan unelma tämä homma. Kaikki käy liiankin hyvin laatuun... tai, no, onhan kuitenkin yksi, aika merkittäväkin uhkakuva.
Meillä alkoi nimittäin eilen aamulla perheessä oksennustauti. Jos nyt jotain positiivista ajattelee tuosta niin hyvä ettei kisaviikolla. Jospa nyt kävisi vielä flaksi tuon taudinkin osalta, mutta pelkään vähän pahinta.
Tällä viikolla on tarkoitus kasata maltillisemmin noin 70-80km, joten jos tauti iskee niin onhan tässä nyt reipas 48km jo tuosta pukattuna. Jos taasen pysyn terveenä niin tästä viikosta tulee suunnitellusti myös vähän etupainoinen, koska loppuviikon neljälle päivälle ei jäänyt kuin n.22-32km lenkkeilyä harrastettavaksi. Ehtii siinä paremmin keskittyä tuon punaisen heran lappamiseen ääntä kohden. Painokin oli tuossa eilettäin 78,4kg, joten se onpi nyt tasan 10kg vähemmän kuin 20.2.2012, joten kärsii kait tuota vissiin käydä ihan normisti herakupilla? Jep, ens viikollahan on jo melkein lepoa, kun tarkoitus on juosta vain sellainen 50-60km annos. Kisaviikolla sitten vain pari lyhyen puoleista.
Että tällaista on meno täällä 24h kisakaupungissa. Komiasti vihertää, vaikka kesä tulee hitaasti. Että kyllä kelpaa kuiten-niin. Hyvää juhannusta, jos ei tuu enää tänne kirjoiteltua ennen jusseja!!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.6.2012
Tuli tuossa eilettäin pidettyä toinenkin palaveri, ystäväni, kilpakumppanin ja seurakaverini, Jay Lenon, kanssa. Käytiin siinä 24h kisaa läpi. Laskin kävi kuumana. Oli pirun hyvä palaveri! Laskettiin siinä, mikä riittää tavoitteeseen. Lenohan tähtää kävelemällä (jos nyt malttaa sitten kävellä, epäilen vähän) 120km tulokseen. Itse tähtään 161km tulokseen, eli sadan mailin tavoitteeseen. Laskettiin siinä, minkä verran energiaa nautitaan/kierros. Täytyy ottaa sekin huomioon, että alussa - varsinkin juoksu-kävely-taktiikalla - vauhti on nopeampi kuin kisan myöhäisemmässä vauhdissa.
Tasaisen taulukon mukaan minunkin tulisi nauttia oman tavoitteen mukaan n.115kcal/kierros. Alkumatkasta eteneminen on kuitenkin väkiselläkin sen verran nopeampaa kuin myöhäisemmässä vaiheessa, että ehdin esim. ensimmäisen tunnin aikana kiertää lähes kolme kierrosta, joka tekisi siis lähes 345kcal/h = +8000kcal/vrk. Eihän sellaista määrää ole mitään järkeä edes yrittää veivata naamariin tai saa olla ojaväijyssä jo muutaman kierroksen jälkeen. Siispä päätin tuon palaverin tuloksena, että nautin n.90-100kcal/kierros. Ja sitten vauhdin selvästi hidastuessa jotain extraa. Mietin myös, että laitan aivan ensimmäisiin pulloihin (0,33L) hieman vajaa täytön. Riippuen tietysti lämpötilasta. Jos on oikein kuuma niin saahan sitä lähemmäs litran vetääkkin/h. Muutoin pidän hyvänä n.0,6L/h, vaikkapa tälläisessä n.+15 asteen kelissä.
Ehkä tuotakin spekulaatiota isomman ratkaisun tein juoksu+kävelyrytmin hionnassa. Vielä muutama päivä sitten olin naulaamassa taktiikaksi 25min juoksua+5min kävelyä taktiikan, eli yhteensä 10min kävelyä/h. Päätin kuitenkin vaihtaa taktiikan 17+3 -malliin. Siinä tulee kolme sopivan pituista (3min) kävelypätkää/h ja vieläpä psykologisesti tärkeästi yksi minuutti/h enemmän juoksua tai vähemmän kävelyä. Lisäksi tuossa 25+5 -taktiikassa oli se huono puoli, että olisin saattanut mitä ilmeisemmin joutua sen vaihtamaan jo 4h kohdalla 15+5 -rytmiin, jossa on sitten jo 15min/h kävelyä. Nyt uskon meneväni huomattavasti pidemmälle tuolla 17+3 -rytmillä. Se tuntuu tämän hetkiselle kunnolleni sopivalta. Ja tuosta jatkan sitten 7+3 -rytmillä, kun tuo 17+3 alkaa tuntumaan liian raskaalta rastilta. 7+3 -rytmilläkin vauhti pitäisi kaiken järjen mukaan olla riittävä jopa 161km/24h tulokseen, mutta tuleehan niitä sudenhetkiäkin, jolloin on hyvä, kun on kertynyt ns. "hyvää".
Kävinpä varsin tuossa tänään testaamassa tuota 17+3 -rytmiä. Koitin juosta mahdollisimman kevyesti ja kävellä ihan perus reipasta - muttei nopeaa - kävelyä. Jostain syystä tänään kevyen juoksun sykkeet olivat 5-8 pykälää normaalia korkeammat, vaikka juoksun tunne oli erittäin kevyt ja helppo. Päivät eivät ole veljiä keskenään. Yhtä kaikki, tuolla 22,1km matkalla keskivauhti oli 5:55 kävelyineen päivineen. Eli jopa kelpaa tuollainen kyyti, tällaiselle etanalle niin, että heilahtaa. Tein tuon lenkin 3dl vettä, joten minkäänlaista energiavarastojen täyttöä ei lenkin aikana ollut ohjelmassa. Hieman alkoi lopussa tuntumaan, että energiat alkoivat huveta. Eikä tuo lopun 7km jyrkkä 6m/s vastatuuli aivan edestä helpottanut asiaa. Lihaksisto oli myös vähän nihkiämmän tuntuinen kuin eilettäin, joten ei mikään paras päivä lähimainkaan muutoin.
Liekkö tuohon lievään nihkeyteen (vaikka lenkki siis muutoin oli nautinnollisen helppo) oli pikainen ajankohta heräämisen jälkeen. Lenkin pukkasin käyntiin 2h heräämisen jälkeen. Aamupalaksi ajankohtaan sopien punaista heraa, ei muuta. Ja lenkin jälkeen samaa evästä + 3 verilättyä. Ravintopuoli mallikelpoista? heh, heh... Joo, eipä tässä käy valittaminen. Tämähän etenee kuin nuoren pojan unelma tämä homma. Kaikki käy liiankin hyvin laatuun... tai, no, onhan kuitenkin yksi, aika merkittäväkin uhkakuva.
Meillä alkoi nimittäin eilen aamulla perheessä oksennustauti. Jos nyt jotain positiivista ajattelee tuosta niin hyvä ettei kisaviikolla. Jospa nyt kävisi vielä flaksi tuon taudinkin osalta, mutta pelkään vähän pahinta.
Tällä viikolla on tarkoitus kasata maltillisemmin noin 70-80km, joten jos tauti iskee niin onhan tässä nyt reipas 48km jo tuosta pukattuna. Jos taasen pysyn terveenä niin tästä viikosta tulee suunnitellusti myös vähän etupainoinen, koska loppuviikon neljälle päivälle ei jäänyt kuin n.22-32km lenkkeilyä harrastettavaksi. Ehtii siinä paremmin keskittyä tuon punaisen heran lappamiseen ääntä kohden. Painokin oli tuossa eilettäin 78,4kg, joten se onpi nyt tasan 10kg vähemmän kuin 20.2.2012, joten kärsii kait tuota vissiin käydä ihan normisti herakupilla? Jep, ens viikollahan on jo melkein lepoa, kun tarkoitus on juosta vain sellainen 50-60km annos. Kisaviikolla sitten vain pari lyhyen puoleista.
Että tällaista on meno täällä 24h kisakaupungissa. Komiasti vihertää, vaikka kesä tulee hitaasti. Että kyllä kelpaa kuiten-niin. Hyvää juhannusta, jos ei tuu enää tänne kirjoiteltua ennen jusseja!!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.6.2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
ONNIN KIERROS INFOA
Tässä pieni pala Onnin kierros infoa. 24h sarjalaiset kiertävät ensimmäiset 23h tuntia 3,393km reittiä. Viimeisen tunnin ajan 24h kisaajat kiertävät 888m reittiä. Olemme hakeneet myös kansainvälisen ultraliiton Bronze Label -sertifikaattia. Jos, ja oletettavasti kun sertifikaatti ennättää kisaan, ovat tulokset myös kansainvälisen ultraliiton hyväksymiä.
Tässä vielä muistutuksena kisojen kotisivujen infot. Kipinä Maraton ja Onnin kierros. Tule mukaan liikkumaan!!! Ilmoittaudu vaikka heti.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.6.2012
Tässä vielä muistutuksena kisojen kotisivujen infot. Kipinä Maraton ja Onnin kierros. Tule mukaan liikkumaan!!! Ilmoittaudu vaikka heti.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.6.2012
lauantai 16. kesäkuuta 2012
SUOMALAISTA ULTRAJUOKSU HISTORIAA
Olen usein maininnut, että olen itse ihan etana tässä ultrahommassa ja täysin harrastelija. Mentäessä lähemmäs toista ääripäätä, on suoritukset melkoisia - myös suomalaisten. Tänään tehtiin Paavo Nurmen 115-vuotis syntymäpäivän (13.6.1897) kunniaksi melkoinen tempaus. Kaksi kovaa suomalaista ultrajuoksijaa juoksi Helsingistä, Paavo Nurmen patsaalta Turkuun, toiselle Paavon patsaalle! Herrat aloittivat homman eilen pe:na klo.20. Matkaa oli google mapsin mukaan n.164km ja Garmin Forerunner rannetietokoneen mukaan 166km.
"Kisan" ja tapahtuman isä, Jari Tomppo, voitti kirmasun uudella reittiennätyksellä, joka kirjoitetaan nyt 15h45min. Tuo tekee 5:46/km, vaikka laskisi vain 164km matkan mukaan. Tässä Jarin maaliin tulo. Tässä Jarin kommentti patsaalta. Todellinen matkavauhti on ollut luonnollisesti kovempi, sillä esim. Jari aikoi ainakin suunnitelman mukaan kävellä 1min/15min kohden. Lisäksi huoltotauot. Tod.näköinen juoksun keskivauhti on ollut ilmeisesti jossain n.5:20 paikkeilla. Jokainen voi käydä kokeileen vaikka "vaan" yhden 10km ko. vauhtia, miltä se tuntuu.
Tässä taasen toisen karpaasin, Petri Haaviston, kisan kakkosen - joka myös alitti entisen reittiennätyksen - aika ja tunnelmat maalissa. Joitakin saattaa kiinnostaa edellinen ennätys, joka oli n.17,5h ja Tero Töyrylän nimissä. Tämä ja tapahtuman alustus luettavissa tästä.
Kyllä tuollaiset suoritukset saavat tällaisen harrastelijan nöyräksi, kunnioittamaan noita todellisia tekijöitä. Tähän loppuun voisin laittaa eräänlaista Nivalaista ultrajuoksuhistoriaa. Eräs hyvä ystäväni tempaisi nimittäin tässä taannoin melkoisen harjoituslenkin. (<-vaihda taas tuolta oikealta yläkulmasta View in Metric niin näkee homman kilsoina, mailejen sijaan) 60,58km ja 5h 2min 48sek. Elikkäs tasan 5min/km -vauhtia! Oli kertomuksen mukaan ollut paikoin aika mäkistä. Mukana tuolla lenkin tekijällä oli ollut muutama geeli ja kolme pientä, laihaa urheilujuoma puteloa ja siinä kaikki. Huh, huh, näitä kavereita.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.6.2012
"Kisan" ja tapahtuman isä, Jari Tomppo, voitti kirmasun uudella reittiennätyksellä, joka kirjoitetaan nyt 15h45min. Tuo tekee 5:46/km, vaikka laskisi vain 164km matkan mukaan. Tässä Jarin maaliin tulo. Tässä Jarin kommentti patsaalta. Todellinen matkavauhti on ollut luonnollisesti kovempi, sillä esim. Jari aikoi ainakin suunnitelman mukaan kävellä 1min/15min kohden. Lisäksi huoltotauot. Tod.näköinen juoksun keskivauhti on ollut ilmeisesti jossain n.5:20 paikkeilla. Jokainen voi käydä kokeileen vaikka "vaan" yhden 10km ko. vauhtia, miltä se tuntuu.
Tässä taasen toisen karpaasin, Petri Haaviston, kisan kakkosen - joka myös alitti entisen reittiennätyksen - aika ja tunnelmat maalissa. Joitakin saattaa kiinnostaa edellinen ennätys, joka oli n.17,5h ja Tero Töyrylän nimissä. Tämä ja tapahtuman alustus luettavissa tästä.
Kyllä tuollaiset suoritukset saavat tällaisen harrastelijan nöyräksi, kunnioittamaan noita todellisia tekijöitä. Tähän loppuun voisin laittaa eräänlaista Nivalaista ultrajuoksuhistoriaa. Eräs hyvä ystäväni tempaisi nimittäin tässä taannoin melkoisen harjoituslenkin. (<-vaihda taas tuolta oikealta yläkulmasta View in Metric niin näkee homman kilsoina, mailejen sijaan) 60,58km ja 5h 2min 48sek. Elikkäs tasan 5min/km -vauhtia! Oli kertomuksen mukaan ollut paikoin aika mäkistä. Mukana tuolla lenkin tekijällä oli ollut muutama geeli ja kolme pientä, laihaa urheilujuoma puteloa ja siinä kaikki. Huh, huh, näitä kavereita.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.6.2012
21 VRK 13H - KAUDEN PÄÄTAVOITTEESEEN
Niin se aika vain rientää. Apaut-trallaa 3 viikkoa kauden pääkisaan. Kaikki näyttää isossa kuvassa oikein hyvältä. Katselin tuossa viime vuoden (Silloin 128km/24h) vastaavan ajankohdan menoa ja meiningiä harjoituspäiväkirjasta. Onhan tässä nyt eroa kuin yöllä ja päivällä viime vuoteen. Joten erittäin vesikielellä tässä kisaa odotellaan.
Aivan viimeisen puristuksen alan jättämään jo harjoittelusta. Se työ on tehty. Nyt alkaa olla aika parhaan mahdollisen kunnon esiin kaivaminen, ns. herkistely. Se ei tietenkään tarkoita välitöntä kilsamäärien dramaattista laskua vaan viimeisen puristuksen jättämistä harjoituksista pois. Siis ei enää mitään +4h lenkkejä, eikä liian kovilla tehoilla äkkirykäsyjä tms. ihmetempauksia.
Tänäänkin jätin päivän toisen harjoituksen maltillisesti 28km, vaikka olin varautunut 36km:n. Kokeilin nauttia n.250kcal energiaa/4km. Eli reitti oli n.600m pidempi kuin kisareitti. Lisäksi olin tänään tietysti paljon rasittuneempi kuin mitä tulen olemaan 3 viikon päästä. Varmaan tulen hakemaan ainakin alkutunneilla tuollaista n.200kcal määrää/kierros. Sillä jo ilman herkistelyjäkin on vauhtini ilmeisesti hiemankin levänneenä n.10-15sek/km nopeampaa kuin mitä se tänään oli. Olkoonkin, että tämän päivän vauhtikin olisi kelvannut kernaasti vaikka kisavauhdiksikin, plus+plus.
Tähänpä viikkoon nämä +100km viikko annokset ennen kisaa jäävät. Huomen iltana tahi su-aamuna veivailen vielä jonkun lyhyehkön lenkin. Ensi viikolla on kolme yövuoroa ja yhteensä peräti 4 yövuoroa perheessämme, joten harjoittelun maksimoiminen ei tulisi muutoinkaan kysymykseen. Eikä ole tarvekaan. Ei mopolla mahdottomia, olen tainut aikaisemminkin todeta. Toukokuussa risaisella jalalla 404km, nyt kesäkuun eka puoliskolla terveenä 224km. Melkoinen tahti minulle. On päivän selvää, että perustukset on osaltani tehty. Tuohon kun lisää vielä, että tässä kesäkuussa olen ottanut myös aika mukavasti Vk-kilsoja, eli vauhdikkaita kilometrejä. Se onkin näkynyt jo väsyneenäkin heti keveiden lenkkienkin matkavauhdeissa. Olen päässyt taas yhden askelman eteenpäin. Pienen, mutta minulle merkittävän.
Olen nyt päättänyt myös lähteä 24h -kisaan 25min juoksua +5min kävelyä -rytmillä. Ilmeisemmin menen tuolla rytmillä kisan ekat 4h, eli näillä näkymin n.37-38km. Tietysti, jos oikein hyvältä tuntuu, jatkan tunti kerrallaan eteenpäin ko. rytmillä. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että jatkan tuon 4h jälkeen 15+5 -rytmillä. Noin karkeasti laskelmoituani odotan, että etenen ekan 4h aikana 37-38km ja toisen 4h aikana +32km. Vauhti varmasti hiipuu kaiken aikaa, joten tarkempi arviointi tällä kokemuksella on enemmän tai vähemmän veikkailua. Onhan se kuitenkin yksi homman suola?
Veikataan nyt vähän ihan näin julkisesti niin saapi sitten jälestä päin naureskella, miten sitä tunsi ihtensä, vai tunsiko ollenkaan. Enkä ole niin naivi, etten käsittäisi, että mitä vain voi sattua jo alkumatkallakin, mutta veikataan silti, ihan piruuttaan: 0-4h 37,5km, 4-8h 32,5km, eli 0-8h 70km. Tarkoittaisi, että saavuttaakseni tavoitteeni, täytyisi minun edetä 16h viimeisen tunnin aikana 91km = n.10.30min/km. Jatketaan: 8-12h 30km <-hieman jo hyytyy viime syksyn kaltaiseksi paahtamiseksi. Kasassa kuitenkin kisan puolivälissä 100km. Jäljelle jää toiselle puolikkaalle 61km = n.11.48min/km. Saan vielä 12-15h välillä kasaan 20km. Jäljellä 9h ja kasassa 120km.
Nyt riittää tavoitteseen 41km/9h = n.13.10min/km. Väli 15-19h on vaikea. Saan kasaan vain 16km = 4km/h. Saldona nyt 136km/19h. Eli tavoitteeseen matkaa 25km/5h = n.12min/km. Synnyn hetkeksi uudestaan. Saan välilää 19-22h kasaan 20km! Saldo nyt 156km/22h. Matkaa tavoitteeseen 5km/2h = 24min/km. Etenen vielä viimeisen 2h aikana itseni ylittäen 13km ja saavutan 169km tuloksen. Olen aivan poikki, mutta syvällä sisällä haltioissani.
Tuo edellinen veikkaus oli vain pieni kuva tässä hommassa. Iso kuva on, että olen saanut aikaiseksi hienon harjoitteluvuoden jo tähän mennessä. Vuosi on jo nyt valtava menestys minulle. Ajattelen asioita isossa kuvassa. Minulle ei ole kovinkaan merkittävää yksittäiset kisat tai hetket. Nautin jokaisesta päivästä. Joskus menee hyvin, toisinaan ei niinkään - pääasia on, että kaikki näyttää positiiviselta isossa kuvassa. Tietysti yritän esim. kisoissa aina kaikkeni. Olen pienen ikäni kilpaillut, myöhemmin lähinnä vain itseni kanssa. Haluan antaa aina kaikkeni, usein myös harjoituksissa. Tulos on aina mikä se on - ei sitä voi muuttaa. Riittää vain kun antaa parhaansa. Toki olen aivan ekstaasissa, jos saavutan tavoitteeni. Mikäli en, ei se haittaa ollenkaan.
Olen onnekas, että olen saanut tehtyä näin hyvän harjoitteluvuoden. Olen onnekas ylipäänsä saadessani olla terve. Olen onnekas monella muullakin tavalla, kuten esim. katsoessani lapsieni elämäniloa. Elämä on paljon enempi kuin yksi kisa tai hetki, mutta silti esim. kisat tuovat elämään pitkäksi aikaa kiintopisteitä, motivaatiota ja paljon hyviä ratkaisuja useille kuukausille. Elämä on rikkaampaa. En olisi näin hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa ilman kaikkea sitä harjoittelumäärää, jota olen tehnyt tähdätäkseni 24h -kisaan. En olisi 10,7kg kevyempi kuin viime syksynä ennen edellistä 24h kisaa. En olisi yhtä onnellinen ilman noita harjoituksia. Kisa on kuin juhlapäivä, joka ei tee minua paremmaksi tai huonommaksi. Vähän sama asia kuin häät, jotka eivät tee hääparin elämää onnelliseksi tai onnettomaksi. Kivijalkaa ei tehdä yhdessä, eikä kahdessa päivässä.
On tullut paljon vouhotettua kilsamääristä ja vauhdeista. Joskus on hyvä katsoa vähän tavoitteita isompaakin kuvaa. Tämä edellinen teksti olkoon sellainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.6.2012
Aivan viimeisen puristuksen alan jättämään jo harjoittelusta. Se työ on tehty. Nyt alkaa olla aika parhaan mahdollisen kunnon esiin kaivaminen, ns. herkistely. Se ei tietenkään tarkoita välitöntä kilsamäärien dramaattista laskua vaan viimeisen puristuksen jättämistä harjoituksista pois. Siis ei enää mitään +4h lenkkejä, eikä liian kovilla tehoilla äkkirykäsyjä tms. ihmetempauksia.
Tänäänkin jätin päivän toisen harjoituksen maltillisesti 28km, vaikka olin varautunut 36km:n. Kokeilin nauttia n.250kcal energiaa/4km. Eli reitti oli n.600m pidempi kuin kisareitti. Lisäksi olin tänään tietysti paljon rasittuneempi kuin mitä tulen olemaan 3 viikon päästä. Varmaan tulen hakemaan ainakin alkutunneilla tuollaista n.200kcal määrää/kierros. Sillä jo ilman herkistelyjäkin on vauhtini ilmeisesti hiemankin levänneenä n.10-15sek/km nopeampaa kuin mitä se tänään oli. Olkoonkin, että tämän päivän vauhtikin olisi kelvannut kernaasti vaikka kisavauhdiksikin, plus+plus.
Tähänpä viikkoon nämä +100km viikko annokset ennen kisaa jäävät. Huomen iltana tahi su-aamuna veivailen vielä jonkun lyhyehkön lenkin. Ensi viikolla on kolme yövuoroa ja yhteensä peräti 4 yövuoroa perheessämme, joten harjoittelun maksimoiminen ei tulisi muutoinkaan kysymykseen. Eikä ole tarvekaan. Ei mopolla mahdottomia, olen tainut aikaisemminkin todeta. Toukokuussa risaisella jalalla 404km, nyt kesäkuun eka puoliskolla terveenä 224km. Melkoinen tahti minulle. On päivän selvää, että perustukset on osaltani tehty. Tuohon kun lisää vielä, että tässä kesäkuussa olen ottanut myös aika mukavasti Vk-kilsoja, eli vauhdikkaita kilometrejä. Se onkin näkynyt jo väsyneenäkin heti keveiden lenkkienkin matkavauhdeissa. Olen päässyt taas yhden askelman eteenpäin. Pienen, mutta minulle merkittävän.
Olen nyt päättänyt myös lähteä 24h -kisaan 25min juoksua +5min kävelyä -rytmillä. Ilmeisemmin menen tuolla rytmillä kisan ekat 4h, eli näillä näkymin n.37-38km. Tietysti, jos oikein hyvältä tuntuu, jatkan tunti kerrallaan eteenpäin ko. rytmillä. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että jatkan tuon 4h jälkeen 15+5 -rytmillä. Noin karkeasti laskelmoituani odotan, että etenen ekan 4h aikana 37-38km ja toisen 4h aikana +32km. Vauhti varmasti hiipuu kaiken aikaa, joten tarkempi arviointi tällä kokemuksella on enemmän tai vähemmän veikkailua. Onhan se kuitenkin yksi homman suola?
Veikataan nyt vähän ihan näin julkisesti niin saapi sitten jälestä päin naureskella, miten sitä tunsi ihtensä, vai tunsiko ollenkaan. Enkä ole niin naivi, etten käsittäisi, että mitä vain voi sattua jo alkumatkallakin, mutta veikataan silti, ihan piruuttaan: 0-4h 37,5km, 4-8h 32,5km, eli 0-8h 70km. Tarkoittaisi, että saavuttaakseni tavoitteeni, täytyisi minun edetä 16h viimeisen tunnin aikana 91km = n.10.30min/km. Jatketaan: 8-12h 30km <-hieman jo hyytyy viime syksyn kaltaiseksi paahtamiseksi. Kasassa kuitenkin kisan puolivälissä 100km. Jäljelle jää toiselle puolikkaalle 61km = n.11.48min/km. Saan vielä 12-15h välillä kasaan 20km. Jäljellä 9h ja kasassa 120km.
Nyt riittää tavoitteseen 41km/9h = n.13.10min/km. Väli 15-19h on vaikea. Saan kasaan vain 16km = 4km/h. Saldona nyt 136km/19h. Eli tavoitteeseen matkaa 25km/5h = n.12min/km. Synnyn hetkeksi uudestaan. Saan välilää 19-22h kasaan 20km! Saldo nyt 156km/22h. Matkaa tavoitteeseen 5km/2h = 24min/km. Etenen vielä viimeisen 2h aikana itseni ylittäen 13km ja saavutan 169km tuloksen. Olen aivan poikki, mutta syvällä sisällä haltioissani.
Tuo edellinen veikkaus oli vain pieni kuva tässä hommassa. Iso kuva on, että olen saanut aikaiseksi hienon harjoitteluvuoden jo tähän mennessä. Vuosi on jo nyt valtava menestys minulle. Ajattelen asioita isossa kuvassa. Minulle ei ole kovinkaan merkittävää yksittäiset kisat tai hetket. Nautin jokaisesta päivästä. Joskus menee hyvin, toisinaan ei niinkään - pääasia on, että kaikki näyttää positiiviselta isossa kuvassa. Tietysti yritän esim. kisoissa aina kaikkeni. Olen pienen ikäni kilpaillut, myöhemmin lähinnä vain itseni kanssa. Haluan antaa aina kaikkeni, usein myös harjoituksissa. Tulos on aina mikä se on - ei sitä voi muuttaa. Riittää vain kun antaa parhaansa. Toki olen aivan ekstaasissa, jos saavutan tavoitteeni. Mikäli en, ei se haittaa ollenkaan.
Olen onnekas, että olen saanut tehtyä näin hyvän harjoitteluvuoden. Olen onnekas ylipäänsä saadessani olla terve. Olen onnekas monella muullakin tavalla, kuten esim. katsoessani lapsieni elämäniloa. Elämä on paljon enempi kuin yksi kisa tai hetki, mutta silti esim. kisat tuovat elämään pitkäksi aikaa kiintopisteitä, motivaatiota ja paljon hyviä ratkaisuja useille kuukausille. Elämä on rikkaampaa. En olisi näin hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa ilman kaikkea sitä harjoittelumäärää, jota olen tehnyt tähdätäkseni 24h -kisaan. En olisi 10,7kg kevyempi kuin viime syksynä ennen edellistä 24h kisaa. En olisi yhtä onnellinen ilman noita harjoituksia. Kisa on kuin juhlapäivä, joka ei tee minua paremmaksi tai huonommaksi. Vähän sama asia kuin häät, jotka eivät tee hääparin elämää onnelliseksi tai onnettomaksi. Kivijalkaa ei tehdä yhdessä, eikä kahdessa päivässä.
On tullut paljon vouhotettua kilsamääristä ja vauhdeista. Joskus on hyvä katsoa vähän tavoitteita isompaakin kuvaa. Tämä edellinen teksti olkoon sellainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.6.2012
tiistai 12. kesäkuuta 2012
VALSSIA JA ILTAVILLIÄ
Tämä on sitten helekkarin mielenkiintoinen harrastus, tämä juoksu harrastus. Tuossa edellisessä blogissa (vajaa vrk sitten kirjoitettu) olin aika kypsä väsyneen ja lopunkankean lenkin jäljiltä. Pohdin jo 2-3 pekkasia juoksusta, omasta pussista maksettuna. Vasen polovikin näytti kieltä. Kattelin jo siinä viikkosaldoja, että: "no joo, voipihan se noilla määrä nostoilla vähä vihilastakin sieltä ja täältä".
Mitäpä siinä. Vedin iltamyslit yömyöhään huiviin, kun olin lenkiltäkin vasta klo.24 tietämissä kotosalla. Sen verran korpes tuo möyryäminen tuolla jokipenkoilla väsyneillä ja märillä jaloilla, että heivasinpa jopa yhen situkan huiviin, jotta nukuttas vähä paremmin. Ja kyllähän se nukutti. Torkuttelin vasta vähän ennen puolta 11 tähän maailmaan takas.
Siinä sitten peruseloa ja valmistautumista Uikko-päivään lasten kanssa. Jalatkin tuntui kuin eilinen olisi ollut vain painajaista. Siinä kokkauksen lomassa oijjoin vähä kinttuja, ja hyvältähän nuo tuntuipi. Sitten kävin lasten kanssa fiilistelemässä Uikossa. Ne on aina vallattoman hauskoja reissuja. Näkee aitoa iloa ja riemua parhaimmillaan.
Liekkö sen peruja, kun heräsin illasta vallan iltavilliin!!! Tai huomasin oikeastaan vasta iltamassa tiellä olevani iltavillissä. Läksin nimittäin vähän hölkkäileen roskienvienti reissun jatkoksi. Tollaisen vaivaisen 8km pukkasin menemään. Sain kossinkin houkuteltua samalla oven aukasulla kävelylenkille. Siitäpä sitten lähdin juokseen. Ja perhana soikoon ko oli herkkää. Jotenkin tuntui kuin olisin kasvanukki muutaman sentin. Jalat löi lantion alla miun tasolle aika kivasti. Niinpä annoin rullata vaan rennosti ja sykkeet tasottui tuonne Pk-ylätasolle, jonka sitten pidin ja istuin vain kyytillä. Herran jeekkara, että olin ihan äimänä noiden kilsa-aikojen kanssa. Toinen jopa 4.57!!! Jopa oli etana saanunna jalat taivaalliseen iskuun. Teki näämä hyvä tuo eilinen setti (12,8+22,4km) koiville.
Ajattelin siinä sitten kahtua vähä tuota Vk-aluetta ja nauttia vielä enemmän tuosta hyvin lantion alta lähtevästä askelluksesta. Ja menihän nuo ihan hyvin Vk-kilsatkin: 4.40 ja 4.36, ja aikas vaivatta. Viimeiset 2km sitten maltoin jarrutella, ettei jäis jalat jäkkiin. Vaikka tuskinpa tuosta rennosta juoksusta muutenkaan ois ihmeempiä jumeja jäänynnä.
Eli synkästä ballaadista siirryttiin vajaassa vuorokaudessa villiin valssiin, vai perätikö samban puolelle. Olen tässä par´aikaan niin villissä tämän hyvän lenkin jälestä, että en tiiä mitä tässä vielä keksis. No, huominen aamuhugi hieman rauhottaa. Ehkäpä sitä vois kuitenkin käydä aamulla kunniakierroksella kevyttä läpsytteleen aamun ratoksi, tä?
Tuosta eilisestä tsippaamisesta vielä sen verran piti sanoa, että on se hyvä olla näin huonokuntoinen. Ei ole koskaan pitkästi tulla takas kotiin, jos sippaapi tuonne tienoolle. Ei tämän kuntonen pääse koskaan liian kauas kotoa, jotta ei jaksais takas.
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ISO-JUSSI!!!!!!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.6.2012.
Mitäpä siinä. Vedin iltamyslit yömyöhään huiviin, kun olin lenkiltäkin vasta klo.24 tietämissä kotosalla. Sen verran korpes tuo möyryäminen tuolla jokipenkoilla väsyneillä ja märillä jaloilla, että heivasinpa jopa yhen situkan huiviin, jotta nukuttas vähä paremmin. Ja kyllähän se nukutti. Torkuttelin vasta vähän ennen puolta 11 tähän maailmaan takas.
Siinä sitten peruseloa ja valmistautumista Uikko-päivään lasten kanssa. Jalatkin tuntui kuin eilinen olisi ollut vain painajaista. Siinä kokkauksen lomassa oijjoin vähä kinttuja, ja hyvältähän nuo tuntuipi. Sitten kävin lasten kanssa fiilistelemässä Uikossa. Ne on aina vallattoman hauskoja reissuja. Näkee aitoa iloa ja riemua parhaimmillaan.
Liekkö sen peruja, kun heräsin illasta vallan iltavilliin!!! Tai huomasin oikeastaan vasta iltamassa tiellä olevani iltavillissä. Läksin nimittäin vähän hölkkäileen roskienvienti reissun jatkoksi. Tollaisen vaivaisen 8km pukkasin menemään. Sain kossinkin houkuteltua samalla oven aukasulla kävelylenkille. Siitäpä sitten lähdin juokseen. Ja perhana soikoon ko oli herkkää. Jotenkin tuntui kuin olisin kasvanukki muutaman sentin. Jalat löi lantion alla miun tasolle aika kivasti. Niinpä annoin rullata vaan rennosti ja sykkeet tasottui tuonne Pk-ylätasolle, jonka sitten pidin ja istuin vain kyytillä. Herran jeekkara, että olin ihan äimänä noiden kilsa-aikojen kanssa. Toinen jopa 4.57!!! Jopa oli etana saanunna jalat taivaalliseen iskuun. Teki näämä hyvä tuo eilinen setti (12,8+22,4km) koiville.
Ajattelin siinä sitten kahtua vähä tuota Vk-aluetta ja nauttia vielä enemmän tuosta hyvin lantion alta lähtevästä askelluksesta. Ja menihän nuo ihan hyvin Vk-kilsatkin: 4.40 ja 4.36, ja aikas vaivatta. Viimeiset 2km sitten maltoin jarrutella, ettei jäis jalat jäkkiin. Vaikka tuskinpa tuosta rennosta juoksusta muutenkaan ois ihmeempiä jumeja jäänynnä.
Eli synkästä ballaadista siirryttiin vajaassa vuorokaudessa villiin valssiin, vai perätikö samban puolelle. Olen tässä par´aikaan niin villissä tämän hyvän lenkin jälestä, että en tiiä mitä tässä vielä keksis. No, huominen aamuhugi hieman rauhottaa. Ehkäpä sitä vois kuitenkin käydä aamulla kunniakierroksella kevyttä läpsytteleen aamun ratoksi, tä?
Tuosta eilisestä tsippaamisesta vielä sen verran piti sanoa, että on se hyvä olla näin huonokuntoinen. Ei ole koskaan pitkästi tulla takas kotiin, jos sippaapi tuonne tienoolle. Ei tämän kuntonen pääse koskaan liian kauas kotoa, jotta ei jaksais takas.
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ISO-JUSSI!!!!!!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.6.2012.
ASIOINTIPÄIVÄ
Kohta saa - ja pittää - löysätä treeniä. Tässä on ollu viime aikoina viimeisten rutistusten meningiä. Tosin pelivaraakin on jäänyt ihan tarkoituksella. Henkisiä voimavaroja ei käy kuluttaminen loppuun tässä vaiheessa, kun kauden pääkisa on niin lähellä.
Viime viikon kuutena ensimmäisenä päivänä tuli kasaa 115km ja palkitsin itseni sunnuntain lepopäivällä. Oikeastaan aprikoin, pitäisinkö myös juuri eletyn maanantainkin lepoa. En pitänyt, vaan maanantaista tuli oikein superasiointipäivä!!!
Kaikki alkoi kahta vaille kuus aamulla. Hoksasin hortoilleeni wc:n vettä laskeen. Huomasin jalkojen olevan harvinaisen hyväntuntuiset näin varhaiseen ajankohtaan peilaten. Niinpä kurvasinkin makkarin sijaa lenkkikampe vuoren luokse ja nykäsin vermeet päälle. Siitä vielä kohta pari hörppyä kahavia ja pari venytystä ja pihalle. Sen verran olin vielä unessa, etten jaksanut vielä sisällä pähkäillä, minkälaisen heräilyn tekisin tiellä. Kunhan lähdin jolokotteleen. Ehtiipä sitä sitten miettiä, kun herää paremmin.
No, siinä kotvan nylykytettyäni tuttuun suuntaan, muistin että meidän oli tarkoitus lähteä tänään ööveriin shoppaileen ja syömään vaimon kanssa. Tyttö oli puhe viiä hoitoon kaheksaksi. Niinpä siinä laskeskelin, että ehin n.puoli 8 maissa kotia, jos vaikka vajaa 13km tässä hölkkäilis. Sen verran tuntu ajankohtaan nähden hyvältä (vaikka sykkeet oli normaalia korkiammalla), että päätin nykästä 8:nen kilsan varovaisesti kiihdyttäen kovaa. Olinkin viimeiset 200m Forrest Gump elokuvassa. Heh. Tuo rykäsy menikin ihan hyvin, 4.21. Ihan tyytyväisenä poikana jolokottelin loput kilsat pois ja päivän ensimmäinen asia oli hoidettu melekeen niin, etten itse edes hoksannut vieneeni itseäni lenkille.
Tuli siinä sitten tehtyä erittäin onnistunut shoppailu ja syöntireissu tuonne ööveriin, elikkäs Ylivieskaan. Hauskaa oli, ja kaikenlaista tuli ostettua. Jopa Billy Idolin kokoelma, ihan piruuttaan, kun en ollu melekeen 20-vuoteen kuunnellu. Ja yllätys, yllätys, kengät. Nimittäin Asics Gel-DS Sky Speed 2:set. Oli niin keviät ja makian tuntuset jalassa. Aika suolanen lähtöhinta (189e), mutta sain tingattua 160e:n.
Tuli nautittua oikein mojovat päikkäritkin siinä iltapäivästä sitten. Alakuilta meni rattosasti monenlaisten mukavien perhepuuhien parissa. Ajauduinpa kahtoon Ranskan ja Englannin EM-mittelöäkin ensimmäisen jakson. Tuli niin hyvä fiilis eilisestä Italia pelistä, että löysin EM-kanavan tänään uudelleen. Italiaa olen kannattunut jalkapallon puolella vuodesta 1982, jolloin olin perheeni kanssa Tampereen matkalla. Silloin oli Paolo Rossit ja Dino Zoffit kovia sanoja. Nämä nykyiset vähän tuntemattomampia, kun ei oo hirviästi tullu viime aikoina futista seurattua.
Illempana aloin hinkua juoksemaan. Teki mieli lähteä kokeileen uusia kenkiä. En edes muistanut kuinka väsyneet jalkani oli shoppaillessa päivällä, kun tähysin karttapalvelusta 31km mittaista lenkkiä. Ihan ex-temporee älyväläys, ilman suurempaa ajatustyötä. Ei muuta kuin vermeet kuntoon ja menoksi!!!
Niinpä lähdin lönkötteleen suunniteltua reittiä. Uudet nakit tuntui alla todella hyviltä. Ne olivat vielä kevyemmät kuin mitä tuntui kaupassa. Päivälliset jalkaväsyt eivät tuntuneet missään, vielä. Juoksu oli nautinnollista... mutta sitten astui herra Murphy tielleni. En päässyt kuin n.2,8km, kun huomasin n.100m päässä seisovan postilaatikkojen vieressä melkoisen kokoisen irtokoiran töhtinä. Voi että rakastan ihmisiä, jotka eivät osaa pitää koiristaan huolta!!!!
Muina miehinä käännyin takaisin päin. Keksin aika nopeaa kuitenkin kiertoreitin, josta tulisi kutakuinkin sama matka. Vähän kuitenkin korpesi hyvän hiekkatie-osuuden käyttämättä jääminen. No, tulipahan rautatien yli menevä silta kivuttua ylös, per**le. Pian olin taas hiekkatiellä, ja meno oli tosiaan taas kuin elokuvista - niin vaivatonta ja helppoa. Ensimmäiset vajaat 11km olinkin mennyt 5:37 -kyytiä, ihan vain olemalla kyytillä. Sitten hra. Murphy tervehti taas. Tällä kertaa hoksasin, etten ollut ottanut paria "pikku" nyansia huomioon ollenkaan suunnitellessani reittiä. Heinikko oli kasvanut jokipenkalla kestämättömän pitkäksi. Eikä tunnelmaa parantanut tieto siitä, että heinikon seassa meni kapea mopo-poikien syventämä ura. Melkoista koittelua oli meno noilla osuuksilla. Ja se heinikko, sitä oli pahimmillaan yli polven. Unohtamatta stiä funktiota, että päivällä oli satanut.
Siitä alkoi V-käyrä nousta pikku hiljaa. Liekkö osin psykologista, mutta myös jalat alkoivat väsyä rämpimisessä/loikkimisessa heinikon keskellä. Huomasinkin päätien lähestyessä vasemman silmän tähyilevän kotia päin. Pistinpä silmän kiinni ja kaarroin sillan toiselle puolelle, josko siellä ois vielä jokipenkka juostavassa kunnossa. No ei ollut. Siellä oli kaadettu myös pajua penkalla paikoin. Alkoi myös pian tulla viitteitä, että joudun tekemään hätäkyykyn. Ja niin jouduinkin. Siinä kohtaa (16,55km) olin jo niin kypsä tämän kertaiseen lenkkiin, että lähdin takaisin kuoppasiltaa kohden. Tietysti vielä 2,5km märkää vitikkoa, syvillä, mutaisilla urilla höystettynä edessä. Teki mieli laittaa kävelyksi. Teki mieli kilauttaa jopa kyyti kuoppasillalle.
Päätin kuitenkin olla niin pirullinen, ja juosta kotiin. Ja niinpä tuli tehtyäkin. Ja matkaakin näytti kertyneen +22km. Tuleehan näitäkin joskus, paskareissuja. Mutta tulipahan tehtyä.
Täytyy tässä nyt tunnustella, että mitä tässä seuraavaksi tekee. Määrä oli alunperin noin juhannukseen asti tarkoitus tehdä. Ennätysmäisen määräkkäät viikot näkyvät kuitenkin jalkojen syvempänä väsymyksenä, ponnettomuutena. Jotenkin tuntuu, että pieni lepo voisi piristää jalkoja. Tietysti sitä on luvassa enemmän viimeisellä kahdella viikolla, mutta ei viitsisi enää tässä vaiheessa juosta jalkoja liian väsyneiksi. Vähän hankalasti selitetty, mutta ehkä joku ymmärtää yskän.
Oikean jalan vaivat on käytännössä taputeltu. Onhan tuo tuossa toiminu ja tuntunu vallan hyvältä. Ei mitään moittimista enää. Sen sijaan vasen polvi on pikkasen ottanut nokkiin jostain. Ehkä kasvaneista kilsoista. Se oli talvellakin pari kertaa lyhyen aikaa kipeänä - aina hiihtämisen jälkeen, jos oli. Isossa kuvassa tässä on kuitenkin hyvä terveystilanne. Ei moittimista. Täytyy vain pelata korttinsa oikein, että on 110% iskussa 7-8.7.2012.
Hyviä treenejä ja kesäkelejä lukijoille!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.6.2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
10 viiva 12 TÄHTÄIMESSÄ
On tässä aika töötti olo. Kaksi viimeisintä päivää on tullu raastettua treeniä oikein olan takaa löysän viikon jäläkeen. Lähdenpä silti rohkeasti kokeileen, minkälaisia kirjainjonoja sormeni saavat aikaan. On nimittäin viety tätä poikaa (omasta tahdosta pääasiassa kylläkin) kuin hullua tukasta pari vuorokautta. Tässä menneet kaksi vuorokautta: Sunnuntaina läksin klo.14 töihin. Iltahugi oli tosin aikas kevyt. Unessa olin klo.23 aikoihin. Mutta tuossa vasta alkusoitot hulluille vuorokausille. Oltuani nukkumatin mailla 5h20min, nousin herätyskellon kutsumana ylös. Oltiin maanantai-aamussa ja kello näytti 4.20.
Siitä heti kahavit tippuun ja myslit ja murot naamariin. Oli nimittäin sovittu, että lähden ystäväni Keijon kanssa hönkäilemään Sieviin päin suuntaville metsä-autoteille klo.6 aikaan. Siinä sitten koitin oikoa jäseniä, valmistautua koitokseen - ja menikin aika hilikulle, että jouduin ajoissa paikalle. Jotenkin on viime päivinä jääny melekeen tavaksi, etten taho joutua mihinkään. Vanahuusko lie tullu? Töihin mennessäkin oon leimannu sisälle aina vain enempi ja enempi tipalla - kohta varmaan myöhästyn.
Käytiin tosiaan siinä aamutuimaan (lähtö myöhästyi peräti 2min) hönkimässä kevyttä hölkkää tuolla Sievin suunnalla metsä-autoteitä pitkin. Matkaa kertyi ihan mukavasti, 31km (<-Jälleen tuosta oikeasta yläkulmasta kannattaa vaihtaa tuo "View in Metric" niin näkee min/km muodossa hommat). Korkeuseroakin oli reitillä lopulta tuntuvat 61m, kun Keijo käsitteli tiedot syväluotaavan tekniikan avulla. Tuon aamusipaisun jälkeen suuntasin ihan niinä hyvinään kauppaan. Sen jälkeen suihkuun ja ruoanlaittoon. Sitten puistelin naisväen ylös unten mailta syömään. Kello taisi olla sitten siinä vaiheessa jo puol 11 tai jotain sinne päin.
Työt alkoi klo.12. Siis ollaan edelleen maanantaissa. Sen verta veti tuo aamu häröily metsissä sippiin, että oli ihan tekemistä, jotta sai ihtensä raahattua duuniin. Kait sitä kuitenkin suht terävänä tuli työmaalla oltua. Mitä nyt välillä jäi pöllö päälle. Töistä läksin jo muutama minsa ennen klo.20 ja kävin vielä pikku mutkan kaupoissa. Ja tasan klo.21 huomasin jo olevani matkalla Haapajärvelle päin teollisuuskylän kohdalla, juosten. 6km palauttava oli tuossa kohtaa menossa. Tuosta iltaisesta tien päällä olosta nyt ei mitään erikoista jäänynnä mieleen. Kunhan kävin happia haukkaan.
Taasen palailin nukkumatin maailmaan n.klo.23 aikoihin ma-iltana. Tiistaina heräilin sitten "vasta" hieman ennen puoli kuus. Tein lyhyet venyttelyt ja muut aamutoimet ja läksin klo.7:ksi duuniin. Siellä häröilin hieman yli klo.13 ja sieltä suoraan kotia. Vähän jäähoitoja ja Veikkaaja-lehden lukua ja tunnin päikkärit. Sitten taasen veivailin safkat väelle yms. perhe-eloa. Sen jäläkeen venyttely sessiot ja mietintä myssy päähän. Oikeastaan se myssy oli ollu koko päivän päässä, johtamatta yhtään mihinkään.
Maalailin kuitenkin mielessäni reitin, jonka pituutta en oikein osanut tarkasti ennalta arvioida. Oli näköjään kuitenkin ihan kohtuu mukavan mittainen eilisen 37km päivän jatkoksi, elikkäs 16,2km. Sujautin sinne väliin reilun 3km kevyen Vk-rääpäisynkin vähä alle 5min vauhtia. Muutoinhan vain menin ihan verryttelyjuoksu fiiliksillä, keskittyen lähinnä tekniikkaan ja pakaraläpsyttelyihin. Ainakin reisissä on ihan ok. liikkuvuus, kun n.5.40-5.50 vauhdista paukkuu kantapäät pakaraan niitä sinne tarjotessa niin että melekeen tuli mustelmat, heh. Oiskohan edellinen päivä sitten ollu liian kevy vai oisko vain nousukuntoa, kun väsyneilläkin jaloilla irtoaa mun tasolle noinkin mukava lenkki? Eli siinäpä nuo menneet kaksi vuorokautta.
Melkein unohdin ton otsikon... 10-12 tähtäin tahtoo kertoa rasvaprosentista, johon päätin tässä alakaa tähtäämään. On tässä tuota painoa tullu kadotettua tarkoituksella ja rupesin miettimään, että mihinkän asti sitä hilais alaspäin. Nyt olen karistellut reilut 9kg helmikuun 20.päivän jäläkeen, joten tuli tuollaiset ajatukset mieleen. Ajatus heräsi, kun luin uudelleen 226 fyysinen kantti -kirjaa, jossa kirjan kirjoittaja, Tero Hyppölä näkee ideali rasvaprosentin olevan 7-8% haarukassa pitkissä urheilusuorituksissa, kuten esim. Triathlon ja 24h juoksu tms. Ja oli kyllä ERITTÄIN hyvin perusteltu, miksi tuon päälle menevät rosentit on turhaa kantamusta, vanhaa uskomusta vararavinnosta jne. Ja samassa luvussa kertoo omansa olleen 10 luokkaa. Päättelin siitä Teronkin livenä nähneenä, että sellainen 10-12 voisi olla tällaiselle kylähullulle justiinsa sopiva tähtäin. Eli mitä tuota kiloja miettimään liian tarkasti vaan karsii rasvat kehosta siinä määrin, jotta mittauslaitteet näyttääpi tuon 10-12 väliin.
Kuin sattumalta, minulla onkin huomenna kehonmittaus. Viime syksynä olin n.8-9kg painavempi ja rasvaprosentti oli vähä yli 17, muistaakseni. Ehkä se nyt on jotain 15-16, varovaisestikin arvioiden. Voipihan se olla vähän vähempikin. Onhan tuo otus peilissä kieltämättä vähä muuttunut. Kohta on six-pack mahassa ihan ilman kaupassa käyntiäkin, ainakin jotain sen suuntaista alakaa nahan alta palijastuun. Tai mitä lie kyhmyjä, empähän noita ole ennen nähäny, joten eihän sitä os-saa varmaksi sanua.
Tuosta Hyppölän kirjasta vielä sen verran, että ostan kyllä tuon taistelijan ajatukset ihan satanolla. Eli uskon tuossakin kohtaa Teroa. Eli tiputtelen rasvaprosentin sinne 10-12 väliin. Jos joku on kiinnostunut lainaan (käsittääkseni tuota kirjaa ei ole enää myynnissä) niin voin lainata, jos katson lainaajan olevan mielestäni tarpeeksi luotettavan. Yhteyttä voipi ottaa, ketä kiinnostaa. Siinä on ASIAA, kun puhutaan kovasta harjoittelusta. Jos ei asenne tartu niin sitten ei ole vain sitä lajia, että haluaapi ihan aikusten oikeasti treenata kuin härkä. Noin jaylenon sanontaa lainatakseni.
Loppukevennykseksi... Minua kysyttiin tuossa eilettäin kunnanvaaliehokkaaksi. Olin vielä ihan kuutamolla pitkän lenkin jäliltä. En osannu vastata mitenkään järkevästi. Hoksasin kyllä osoittaa kiinnostukseni, ettei kiinnosta, mutta en osannu siinä pöllö-olotilassani perustella tarpeeksi kattavasti. Vasta PIENELLÄ viivellä hoksasin mitä ois pitäny sanua. Eli: En ole valitettavasti kiinnostunut ja olenpa vielä eri puolueenkin miehiä. Btw, nyt täytyy lopettaa tämä jorina. Alkaa mennä jo niin vihkoon nämä aiheet.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.6.2012
Siitä heti kahavit tippuun ja myslit ja murot naamariin. Oli nimittäin sovittu, että lähden ystäväni Keijon kanssa hönkäilemään Sieviin päin suuntaville metsä-autoteille klo.6 aikaan. Siinä sitten koitin oikoa jäseniä, valmistautua koitokseen - ja menikin aika hilikulle, että jouduin ajoissa paikalle. Jotenkin on viime päivinä jääny melekeen tavaksi, etten taho joutua mihinkään. Vanahuusko lie tullu? Töihin mennessäkin oon leimannu sisälle aina vain enempi ja enempi tipalla - kohta varmaan myöhästyn.
Käytiin tosiaan siinä aamutuimaan (lähtö myöhästyi peräti 2min) hönkimässä kevyttä hölkkää tuolla Sievin suunnalla metsä-autoteitä pitkin. Matkaa kertyi ihan mukavasti, 31km (<-Jälleen tuosta oikeasta yläkulmasta kannattaa vaihtaa tuo "View in Metric" niin näkee min/km muodossa hommat). Korkeuseroakin oli reitillä lopulta tuntuvat 61m, kun Keijo käsitteli tiedot syväluotaavan tekniikan avulla. Tuon aamusipaisun jälkeen suuntasin ihan niinä hyvinään kauppaan. Sen jälkeen suihkuun ja ruoanlaittoon. Sitten puistelin naisväen ylös unten mailta syömään. Kello taisi olla sitten siinä vaiheessa jo puol 11 tai jotain sinne päin.
Työt alkoi klo.12. Siis ollaan edelleen maanantaissa. Sen verta veti tuo aamu häröily metsissä sippiin, että oli ihan tekemistä, jotta sai ihtensä raahattua duuniin. Kait sitä kuitenkin suht terävänä tuli työmaalla oltua. Mitä nyt välillä jäi pöllö päälle. Töistä läksin jo muutama minsa ennen klo.20 ja kävin vielä pikku mutkan kaupoissa. Ja tasan klo.21 huomasin jo olevani matkalla Haapajärvelle päin teollisuuskylän kohdalla, juosten. 6km palauttava oli tuossa kohtaa menossa. Tuosta iltaisesta tien päällä olosta nyt ei mitään erikoista jäänynnä mieleen. Kunhan kävin happia haukkaan.
Taasen palailin nukkumatin maailmaan n.klo.23 aikoihin ma-iltana. Tiistaina heräilin sitten "vasta" hieman ennen puoli kuus. Tein lyhyet venyttelyt ja muut aamutoimet ja läksin klo.7:ksi duuniin. Siellä häröilin hieman yli klo.13 ja sieltä suoraan kotia. Vähän jäähoitoja ja Veikkaaja-lehden lukua ja tunnin päikkärit. Sitten taasen veivailin safkat väelle yms. perhe-eloa. Sen jäläkeen venyttely sessiot ja mietintä myssy päähän. Oikeastaan se myssy oli ollu koko päivän päässä, johtamatta yhtään mihinkään.
Maalailin kuitenkin mielessäni reitin, jonka pituutta en oikein osanut tarkasti ennalta arvioida. Oli näköjään kuitenkin ihan kohtuu mukavan mittainen eilisen 37km päivän jatkoksi, elikkäs 16,2km. Sujautin sinne väliin reilun 3km kevyen Vk-rääpäisynkin vähä alle 5min vauhtia. Muutoinhan vain menin ihan verryttelyjuoksu fiiliksillä, keskittyen lähinnä tekniikkaan ja pakaraläpsyttelyihin. Ainakin reisissä on ihan ok. liikkuvuus, kun n.5.40-5.50 vauhdista paukkuu kantapäät pakaraan niitä sinne tarjotessa niin että melekeen tuli mustelmat, heh. Oiskohan edellinen päivä sitten ollu liian kevy vai oisko vain nousukuntoa, kun väsyneilläkin jaloilla irtoaa mun tasolle noinkin mukava lenkki? Eli siinäpä nuo menneet kaksi vuorokautta.
Melkein unohdin ton otsikon... 10-12 tähtäin tahtoo kertoa rasvaprosentista, johon päätin tässä alakaa tähtäämään. On tässä tuota painoa tullu kadotettua tarkoituksella ja rupesin miettimään, että mihinkän asti sitä hilais alaspäin. Nyt olen karistellut reilut 9kg helmikuun 20.päivän jäläkeen, joten tuli tuollaiset ajatukset mieleen. Ajatus heräsi, kun luin uudelleen 226 fyysinen kantti -kirjaa, jossa kirjan kirjoittaja, Tero Hyppölä näkee ideali rasvaprosentin olevan 7-8% haarukassa pitkissä urheilusuorituksissa, kuten esim. Triathlon ja 24h juoksu tms. Ja oli kyllä ERITTÄIN hyvin perusteltu, miksi tuon päälle menevät rosentit on turhaa kantamusta, vanhaa uskomusta vararavinnosta jne. Ja samassa luvussa kertoo omansa olleen 10 luokkaa. Päättelin siitä Teronkin livenä nähneenä, että sellainen 10-12 voisi olla tällaiselle kylähullulle justiinsa sopiva tähtäin. Eli mitä tuota kiloja miettimään liian tarkasti vaan karsii rasvat kehosta siinä määrin, jotta mittauslaitteet näyttääpi tuon 10-12 väliin.
Kuin sattumalta, minulla onkin huomenna kehonmittaus. Viime syksynä olin n.8-9kg painavempi ja rasvaprosentti oli vähä yli 17, muistaakseni. Ehkä se nyt on jotain 15-16, varovaisestikin arvioiden. Voipihan se olla vähän vähempikin. Onhan tuo otus peilissä kieltämättä vähä muuttunut. Kohta on six-pack mahassa ihan ilman kaupassa käyntiäkin, ainakin jotain sen suuntaista alakaa nahan alta palijastuun. Tai mitä lie kyhmyjä, empähän noita ole ennen nähäny, joten eihän sitä os-saa varmaksi sanua.
Tuosta Hyppölän kirjasta vielä sen verran, että ostan kyllä tuon taistelijan ajatukset ihan satanolla. Eli uskon tuossakin kohtaa Teroa. Eli tiputtelen rasvaprosentin sinne 10-12 väliin. Jos joku on kiinnostunut lainaan (käsittääkseni tuota kirjaa ei ole enää myynnissä) niin voin lainata, jos katson lainaajan olevan mielestäni tarpeeksi luotettavan. Yhteyttä voipi ottaa, ketä kiinnostaa. Siinä on ASIAA, kun puhutaan kovasta harjoittelusta. Jos ei asenne tartu niin sitten ei ole vain sitä lajia, että haluaapi ihan aikusten oikeasti treenata kuin härkä. Noin jaylenon sanontaa lainatakseni.
Loppukevennykseksi... Minua kysyttiin tuossa eilettäin kunnanvaaliehokkaaksi. Olin vielä ihan kuutamolla pitkän lenkin jäliltä. En osannu vastata mitenkään järkevästi. Hoksasin kyllä osoittaa kiinnostukseni, ettei kiinnosta, mutta en osannu siinä pöllö-olotilassani perustella tarpeeksi kattavasti. Vasta PIENELLÄ viivellä hoksasin mitä ois pitäny sanua. Eli: En ole valitettavasti kiinnostunut ja olenpa vielä eri puolueenkin miehiä. Btw, nyt täytyy lopettaa tämä jorina. Alkaa mennä jo niin vihkoon nämä aiheet.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.6.2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)