maanantai 13. elokuuta 2012

UUSI MIES

                     Koen olevani "uusi mies", monellakin tapaa. Yksi suurimmista muutoksista on sivuun heitetty nikotiinipurkka 5 päivää sitten. Aivan kauheita vieroitusoireita, ainakin ajoittain. Söin varmaan n.30 palaa/pv nikotiinipurkkaa, jonka max.suositus taitaa olla 10 hujakoilla. Riippuvuus oli (huomaa aikamuoto) siis suuri. Nikotiinipurkkaa aloin käyttään n.6-7.v sitten, kun lopetin tupakan polton. Välillä oon tuota nuuskaustakin harrastanna, mutta nyt en siis MITÄÄN! En, vaikka Ylivieskaan veisivät pakkopaidassa - joka ei ole ollenkaan mahdotonta...

               Jotenkin tuntuu kuin ajattelisinkin monista asioista eri tavalla. Uskon sen johtuvan kuitenkin 99,9% vieroitusoireista. Outoa aikaa todella. Lisäksi tietysti keskittymiskyky ei ole ihan samaa luokkaa kuin lehmän hermoisena nikotinistina. Mutta jospa sekin siitä palautuu. Olo on tietysti aika levoton, joten tässä oikein oottaa milloin on niin paljon palautunut Kempeleen ponnistuksesta, jotta pääsee kunnolla treenaan. Eikä tässä oikein oo muutenkaan vielä mieltänyt todeksi tuota Kempeleen aikaa, kun tuli tuo noin jytky kehitysloikka ihtellekki pienoisena yllärinä.

              On tosiaan nuo lihakset olleet kuin lottoarvonnan jälkeen omituisen tuntuiset - ihan kuin oisivat väärissä paikoissa ja väärin päinkin. Tän päivän huolteluiden jäläkeen tosin kapulat tuntui jo paremmilta. Ihan päivä kerrallaan tässä lepäillään ja ootellaan, sekä aina johonkin väliin pientä palauttavaa nakellaan sekaan. Esim. tänä aamuna olin aika yllättynyt tuosta kevyen aamuheräilyn vauhdista. Ehkä se oma taso sitten on todellakin noussu, ja vielä Kempelettäkin edeltävistä harjoitteista. Silti ei vielä tiiä varmaksi, milloin sitä uskaltaa sen 1000m testilöisen käyä nakkaan. Alunperinhän suunnittelin sitä keskiviikolle, mutta se taitaa tulla liian pian. Ei vihti kuitenkaan paikkoja särkiä, jos tuntuu ettei oo vielä valmis irrottaan sokkaa keskiviikkona. Mutta eihän sitä tiiä, yleensä oon aika nopiaa palautunut.

              Huomenissa on taasen aamuhugia tarjolla. Aamulenkille en pääse, joten käyn ilimeisesti iltamassa nakkaan n.15km kiekuran, jos kapulat toimii. Vois asua ihan tuolla jossain 135 sykkeen tietämissä, eli kevyellä mennään. Keskiviikkona joko 1000m testi + kympperöinen kevyttä kylykeen tai sitten jotain reppujuoksua, elikkäs jotain retkeilyä = erittäin kevyttä ulukoilua. Kaikki käy, menipä tämä toipuminen sitten missä aikataulussa tahansa. 

             Aika hauska tuo mun valmentaja, siis oma pää. Sieltä tulee yleensä n.vrk ennen seuraavaa treeniä 1-2pv suunnitelma ja sitten niitä aletaan vain ajaa servereihin ja lokitiedostoihin. Harvoin se tuo nuppi mitään yllätyksiä järestää. Toki joskus jotain pientä, joskus lyhyemmälläkin varoajalla. Nyt tosin tiedän, että tästä pikku hiljaa alkaa treenit vissiin tähtään tuonne La 1.9.2012  järestettävään Vaasan maratoniin. Se voipi hyvinkin olla vuojen viimeinen maratonkisa, jollei sitten hyvä sää osu tuonne Haapajärven kauniston maralle, jossa on tunnetusti supernopea reitti.

            Syksyksi ois tarkoitus jotain elämys/ultraretkiä pukkia menemään, jos kalenteriin osuu sopivasti. Jotain porukan juoksu/kävely-vaellusta ois myös mielen päällä. Täytyisi tässä myös ennättää ennen Vaasan maratonia vetää hieman loikka/hyppytreeniä, jotta sais potkua koipiin. Koen ne niin vaikuttaviksi, kenties salaiseksi aseeksi - hoooo. Penkkiäkään ei oo päässy/ehtiny tekemään, mutta vähissä oon koittanut omien jumppien sekaan etunojailla. Eli aika lailla mennään kauhialla tohinalla eteenpäin, ilman päätä ja häntää - mutta ihan hyvää näyttää tulevan.

Hyvää draivia lukijoille!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.8.2012

lauantai 11. elokuuta 2012

KEMPELEEN TÄYSOSUMA

                         Rätä-tätä-tää... Sieltähän se napsahti, ilmeisesti kuntoon nähden maksimisuoritus kilpapuolikkaalla. Vaikka olenkin tässä harrastuksessani alakutaipaleella, on puolikkaan ennätyksen parantaminen 12min 28sek yhellä huijjauksella aika paljon. Aikanihan oli tänään 1.39.58. Ja kyllähän juoksu meni nappiin... tai oli ainakin hyvin lähellä optimia. Voitte arvata, olen ihan lennossa ja täpinöissäni. On pirun hieno onnistua joskus oikein olan takaa - saada tehdylle työlle tulosta... joskus.

                 En oikein tiennyt minkä tuntunen vauhti ois sellaista jota jaksaapi loppuun saakka. Oma mittarinihan sai matkaksi 21,32km, eli 220m ekstraa, joka tietysti tulee siitä, etten ollut ihan eturivissä lähdössä + kisan aikana tehdyt mutkat päälle. Tässä Garminin data (paina oikealta ylhäältä Wiev in metric niin näet tiedot metreinä mailejen sijaan). Tosiaan lähdin paineleen ihan alussa jopa vauhdikkaimmillaan 4.26min kilsoja.

                Tuossa 5-8km:n välillä oli jotenkin hankala pitää tuo alussa rynnitty rytmi. Juoksu oli vähän sellaista poukkoilevaa, mutta ihan hyvävoimaista toki. Vauhtia ei ollu kuitenkaan helppoa pitää, kun olin tuon 3km:n välin aika yksin. Sitten 8km kohilla pyyhälsi edelleni juoksija ja päätin kokeilla ottaa hänestä peesiä. Vähän aluksi hirvitti, kun "jänis" paineli 9km:n 4.27!!! Se oli kuitenkin helpompi kilsa kuin ihtekseni juoksemani 4.47:n kilsat. Päätin kokeilla pysyä siis "jänikseni" perässä niin pitkään kuin tuntuisi järkevältä.

              Oli muuten sykkeet peräti lähes 8km asti alle 160:n. Näkee etten oo tehny kovinkaan paljon Vk-treenejä. Keho ei oikein osaa herätä tällaiseen rynnimiseen. Tietysti siitä oli se etu, että juoksu oli suurimman osan kisasta erittäin vaivatonta. Silti, kovempaa ei oikein uskaltanu hyökätä Kempeleen kevyenliikenteen väyliä tällä kertaa.

               Tosiaan, löytyihän sieltä lähelle anaerobisen rajan sykkeet, kun "jänis" (kisathan oli niin pienet, ettei siellä ns.kisajärjestäjien jäniksiä sentään ollut) veti minua kuin viimeistä päivää pitkin raitteja!! Hieno homma. 10km tuli täyteen ajassa 47.21, eli 4:44min/km -tahti. Jänis kertoi ennätyksensä olevan 1.39 mäkisellä reitillä tehtynä. Jee, nyt vietiin Vähäahon poikaa kuin viimeistä päivää - väännetään jokainen voiman rive, jos tässä pysytään mukana. Päätin pysyä, perkeles!

               "Jäniksellä" oli sen verran kouliitunut juomapisteiden ohitus, että jäin aina 20-30m, joka oli sitten vedettävä pika-pikaa kiinni sellaisella ForrestG -kirillä, jottei jää yksin halakoon tuulta. Yhtä kaikki, tasaista tahtia väännettiin. 15km tuli täyteen ajassa 1.11.00, eli taas sama tahti, 4:44min/km. Tuossa jossain oli juottopaikka ja jäin taas sen 20-30m - lähes lopullisesti. Vedin muuten koko kisassa vain kaksi geeliä ja joka juottopaikalla kahesta mukista urkkajuomaa n.45,5% suuhun ja loput rinnuksille... Hampaat irvessä otin "jänikseni" kiinni. Tässä pysytään, kun tähän on lähdetty, ugh! Voimat alkoikin palautua.

               "Jänis" kertoi tuntevansa hieman jo väsymystä. Lupasin 17km kohilla, että voin kokeilla vetää vuorostani 18km:sta alkaen. Pidin lupauksen. Ikävää, ettei "jänis" vain pysynyt ihan kannassani vaan oli näköjään tipahtanut 38sekkaa. Oli kuitenkin maalissa tyytyväinen ja kertoi itsekin saaneensa 3,5% hyötyä.

              Jep, meinasi tulla kyllä noutaja, kun lähin tuossa 18km tietämissä painaan pitkää loppukiriä. Nauru meinasi päästä jo 19km kohalla, kun olin ihan valmis, noin ravikiellellä sanottuna. Loppu oli melekosta ajokoira läähätystä, mutta tulinpa viimeiset 320m 4:04min/km -vauhtia, joten jonkin sortin loppukiri siitä tuli, vaikka tekniikka kyllä varmaan hajos.

              Tekniikasta puheenollen. Ilmeisesti tällä hetkellä juoksu on sillei paremmin keskivartalolihaksiakin käyttävää, kun mahalihakset tuli niin kipeeksi. Kävin nimittäin tuossa äskettäin 6,2km palautteleen. Siitä tuli taas mieleen, ettei nyt ollu sitä säärten polttelua. Ilmeisesti eilinen pikku verryttelylenkki auttoi - mene ja tiiä.

              Toivottavasti tässä tuli kannustava esimerkki siitä, kuinka sitä voi ilman lahjojakin kehittyä näissä juoksuhommissa, jos vihtii treenata rohkiasti kovaa omaan tasoonsa ja määrinsä nähden. Tietysti täytyy muistaa, että mikäli nostaa määriä, on huoltavien toimien lisäännyttävä samalla mitalla = venyttelyt, kylmähoidot, tukilihaksia vahvistavat jumpat ja erittäin kevyet hölkät. Ja kehittyä voi tosiaan, vaikka hölkkäilee 90-95% ihan kevyttä naatiskelu-hölökkää. Eli hampaat irvessä ei tartte vääntää kehittyäkseen. 

              Lopuksi... Polvivaivoista kärsivä Jay Leno sanoi minusta hyvästi: "No niin, siinä sen näkee, että kova treenaaminen kannattaa. Etkä oo liian kovaa tai väärin treenannu, kun enkka paranee yli 12min"... miettii... ja lopettaa "Jos oisit treenannu vielä vähän kovemmin, oisit parantanu yli 13min". Jay Lenolla on hyvä ideologia. Hän tulee varmaan takaisin entistä kovemmalla raivolla, kun saa jalkansa kuntoon.

              Pistetään ny tähän vielä yksi biisi ihan loppuun... Päästäni nousi tänään höyryyyyy....


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.8.2012.
     

tiistai 7. elokuuta 2012

HOPEA(KULTA)MITALIN INNOITTAMANA

                         Meinasi tuossa haukotuttaa (taas), mutta tuo Tuuli Petäjän komia nousu ihan lopussa hopealle virkustutti. Kovan näköinen laji, jota ei moni varmaan tuu ajatelleeksi. Nostan hattua korkealle!

                 Kuten eilinen Jim-kanavalta näytetty Usain Bolt dokumentti paljasti, verhon takana tehdään aina paljon töitä. Melkoista rääkkiä vetää Boltkin, vaikka eittämättä on myös äärimmäisen lahjakas. 

                Joskus vanhemmallakin iällä aloittaneetkin voi päästä aivan käsittämättömiin suorituksiin. Muistaakseni Hietapuolen Bekele aloitti juoksemisen n.52-vuotiaana, täyttäen tänä vuonna 61-vuotta. Ja millaista jälkeä hän onkaan saanut aikaiseksi. Katsokaa NÄITÄ tuloksia! Onnittelut tätäkin kautta SM-KULTAMITALISTA!!! Huikea suoritus.

                Noista saa aina ihtekki tsemiä - kai muutkin? Tässä ihte valamistauvun lauantain Kempeleen puolimaralle (21,1km). Mulla hajos tuosta Polarin sykemittarista ranneke. Ei oikein vihti lähettää vanhusta enää huoltoon vaan mitä ilmeisemmin kävin sen hyvästelemässä eilisiltaisella 10km lenkillä. Tilasin nimittäin tuossa pari päivää sitten uuden, pitkään haaveilemani sykekellon. Eli Garmin Forerunner 310XT:n.

                Toivottavasti tuo mylly ehtii tulla ennen Kempeleen kisaa. Ainakin nettikauppa lupaa sen 2-4 arkipäivän viiveellä. Huomen iltamassa ois tarkoitus joku kevy pikkunätti (8-12km) lenkura heittää. Ehkä perjantaina ihan vaan joku 4km käpyjenpotkinta lenkki. Mulla on nimittäin kahdessa edellisessä kisassa ollut muutaman eka kilsan sääret ihan tulessa. Ja oon noihin kahteen edelliseen kisaan pitänyt aina vähintään kaksi täyttä lepoa. Kenties mulle ei sovi totaalihölläys kaheksi päiväksi.

                On nuo viimeisimmät harjoitukset ja lenkit menny yläkanttiin. Eipä tuota vihti pahakseen pistää. Pidetään ny kuitenkin tuo aikaisemmin huutamani tavoite 1.45-1.47 vähimmäistavoitteena. Tietysti sitä ihte mielessään juoksis tuon kovempaakin ;) Veikataan tässä nyt, että aika on 1.42.57/4:53min/km. Eli loppuu se mamoilu ja vähään tähtääminen, ainainen lepsuilu. Mitäpä muut arvaa mun lopputulokseksi? Enkkanihan on vielä siis 1.52.26. 

                Tässä aattelin samaan syssyyn tempoa ees viikolla (jos ei Kempeleestä tuu mitään vammaa) 1000m testin. Tuli tuossa edellisessä blogissa taas jahkattua, että mitähän se voi mennä, jos tosissaan painais. Ei kait se oo muuta kuin käy testaamassa. Ihme jahkailija! Ihan kermottunut kaveri. Laitetaan tuosta 1000m kokeilustakin (teen sen aikaisintaan ke 15.8) veikkaus pystyyn. Joku anonyymi tuossa jo eellisessä blogissa veikkasi 3.45 aikaa ja ihte 3.33. Muita veikkauksia? Saahan tähän hommaan vähän jännitystä ja eloa.

               Tuossa blogin aluksi oli puhetta siitä, ettei aina kaikki näy numeroista ja julkikuvasta. Heh, heh, ei minunkaan touhu. Juoksukilsat näkyy ja niiden reitit + vauhdit yms. tuntemukset (yleensä nihkiää ja tahmaista?). Oon jonkun verran kuullu ihmettelyjä siitä, miten jalakani kestää noitakin juoksumääriä, mitä ny oon tänä vuonna veivannu. Ehkä osa sen mahdollistumisesta on nimenomaan siinä, mikä ei näy tällä mun blogilla. Joten paljastetaanpa se nyt sitten tässä. Eli armoton määrä huoltohommia!!! Just tuossa laskin, että oon käyttännä tänä vuonna tähän mennessä huoltohommiin n.134h. n.67h venyttelyä ja saman verran jää-kylmähoitoja. Ei ne oo aina (harvoin) mitään herkkuja, mutta mun mielestä kaiken a ja o, jotta pystyy treenaan. Tietysti keskivartalo ja lonkkajumpat yms. liikkuvuus treenit päälle.

               Toinen juttu - mikä on ehkä näkynytkin - on, että on harjoiteltava rohkiasti vaikka on nihkiää ja tahmiaa. Nimittäin 99% nihkiät ja tahmiat olot on lähteny veks kevyellä hölökällä. Niin se vain on. Tietysti kaikki on yksilöllistä, mutta näin mulla. Lähes sama prosenttimäärä pätee kivuissa ja säryissä. Yleensä, jos jotain navasta alaspäin särkee niin venyttelen sen n.20-30min ja annan alle, että päälle jäitä n.15-20min ja sitten n.2-3h päästä kevyttä hölökkää, ja taas homma jatkuu, kivuttomana. Eli vois kait tuon yksinkertaisesti tietysti markkeerata sanalla SINNIKKYYS? Vai hulluus?

               Eli mun rohkia mielipide on, että isossa kuvassa monet laistavat treenejä ja määriä liian herkästi, katsomatta kaikkia kortteja. Se taas voidaan sanoa tietysti kahdella sanalla: Motivaatio ja halu. Siinäpä tuota taas vuodatusta kerrakseen. Ehkä tästä tekstistä paistaakin jo allekirjoittaneen kova lataus lauantaihin. Rohkiasti kovaa!!! :)

                Ei muuta kuin hyviä treenejä ja ulkoiluja lukijoille!!! Jokainen happihyppely on etteenpäin!

Onni Vähäaho, Nivala ja Olkkosentie 7.8.2012

maanantai 6. elokuuta 2012

MÄ JOKA PÄIVÄ TÖITÄ TEEN!!??

                         Näin tuumailipi työlistani lomalta paluuni jälkeen. Eka viikolla piti piinata työkavereita olemalla viikon jokaisena päivänä pällistelemässä työpaikalla. Horoskooppia oli usottava, ku kerran listoilla niin luki. 

                 Tässä on taas tämä levoton nuppi jauhanna kaikenlaista. Oon ihan kyllästyny nuihin "MERKITTÄVIIN" uutisiin, joita tuntuu joka päivä pukkaavan mediassa. Taidan tehdä kohta lakon ainakin Iltasanomien ja Iltalehen sivuille. Mielestäni niitä oikeita uutisia kalastellessa törmää nykyään liian usein tähän MERKITTÄVÄÄN kategoriaan... "Mihin katosi Sauli Niinistön pullan loppu Lontoossa"? Ajatelkaa! "Olympiavoittaja tunnusti (Ryan Lochte): pissasin olympia-altaaseen!" Oho, varmaan miljoona muutakin pissii moneenkin altaaseen, luulisin? Ääh, en ees jaksa jatkaa listaa - on se niin tärkiää.

                  Liekkö(?) sitten nämä Nivalan kylähullun aatelmat tai häröilyt sen ihmeempää luettavaa, mutta tietysti jokainen päättää itse mitä lukee... Tosiaan, tuli männä viikolla oltua joka ikinen päivä töissä. Siihen valamistauduin nakkaamalla viikkoa edeltävänä sunnuntaina tuskasen nihkeän +25km lenkin plus pienen puntin Jay Lenon hormooneja tihkuvassa punttipyhätössä. On siellä aina niin paljon adrenaliinia ilmassa, kun jamppatuomisen tahdissa vedellään penkistä varmaan jollain 40-50kg elämää suurempia penkkisarjoja. T: narukädet. Aivan, elän elämäni parhainta aikaa, ainakin sokeasti uskon niin.

                 Tiistaina koitin ilta-aamu työhugien kylkeen vetää pari lenkuraa. Melko lailla niskasta raahattua oli meininki. Olinhan tietysti ihan sippi raskaista työvuoroista ja loman loppumisen johdosta, sekä ehkä 3,5% verran sunnuntai-iltaman jumpan (+25km + puntti) johdosta. Senpä johdosta päätinkin käydä ke ja to "vain" töissä. Tosin täytyy myöntää että jouvuin to-iltana pitämään ihtiäni kiinni hihnasta kaksin käsin - into ja hinku lenkille oli jo niin kova! Onhan se hyvä kun tekkee mieli? Usein onkin hankalampi - tai periaatteessa aina - pitää tuplavapaa kuin triplatreenipäivä setti.

                Perjantaina olikin sitten jo eka yöhugin jäläkeen herättyäni piru irti. Täyty pitää varansa ettei lähteny suoraan pyjamasillaan tiestölle. Käväsinkin perjantaina kaatosateessa, reppuselässä Jay Lenon punttimekassa makoilemassa penkkipunnerrus penkillä. Jokunen sarjakin tuli vissiin pukattua ja meno matkan juoksin kevyttä retkijuoksua... Toki otin sekaan 2km Vk-reippaan, jossa kilsat oli jotain 4.31 ja 4.38. Yhteensä kuiten-niin vain 11,8km, rankkasateessa. Takaisin tulin pehmoillen Jay Lenon kyytillä. Ihan kermaisen pehmeä mies siis kuiten-niin, vaikka muka harjoitushimot kovat. Ottaa nyt taas selvää. Ehkä yöhugien takia tuli pehmoiltua.

                Lauantaina kävin sitten herättelemässä ihteni tuolla Tuiskulan vilikkaalla (oliko siellä taaskaan muita kuin minä ja mäkäräiset) urheilukentällä. Tuli puisteltua ihtiään toisen yöhugin jäläkeen hereille kuuvella tonnin vejolla. Niistä ekat viis haukottelin aika rennosti tuonne 4.04-4.14 välimaastoon ja vimosella sitten kävin vähän maitohappojen puolella, 3.50. Eipähän tuota vieläkään tiiä, miten menis jos täysiä pukkais. 3.33? Muita arvauksia? 10km tuli yhteensä tuosta kentällä käynnistä. Joo, mukamaste yritin vähän vejellä nuo vejot säästellen viikon(!!!) päästä olevaa puolimaraa varten. On se hirviää keventämistä, jo viikkua aikasemmin pitää alakaa koittelemaan kuin...

                 Sunnuntaina olin jo kolmen yöhugin jäläkeen melkoisen kuutamolla. Olin vähän ihmeissäni, kun ei jalat tiennynnä mittää nuista lauantain vedoista. Mitähän minä oikein aina ootan, kun sitä näköjään vain liikkuu mukavuusalueella tehotreeneissäkin? Oon kyllä ihteni kans tässä keskustellu, ettei tällainen rötväily käy päinsä, jos meinaa kehittyä. Ei etanat voi pitää päälajinaan nukkumista ja löhöilyä. Työkaluni ovat nimittäin liian usein tällei levossa...


                    No, siinä sunnuntaina kahtottuani M100m Olympiavälierät muistin, että pitäishän sitä minunkin varmaan vähän käyä puistelemassa jalakoja ennen M100m finnaalia. Olihan nimittäin maanantaina tarkootus jaksaa lenkkeillä Saarijärven kovan maratoonarin, Timo Tollolan, kanssa. Hän on kuiten-niin rykinyt parhaillaan maran tuonne 3.21 tietämille. Eli kyse on jo juoksijasta. Su-iltana kävin sitten haukottelemassa 8km kevyen lenkuran. Olihan nuo jalat kuiten-niin vähä jäykät. Liekkö sitten lauantain vedoista vai liiasta löhöämisestä.

                   Tännään maanantaina sain kunnian vastaanottaa Saarijärven oikian maratoonarin meille kylään. Herrasmies yllätti ja toi meille kahavia ja karkkia. Kiitos niistä(kin)! On se aina mukava jutustella juoksijan kanssa, vaihtaa ajatuksia. Taas sitä sai todeta miten mahtavaa on tämä juoksijoiden yhteenkuuluvus Suomessa!!! Loistotyyppejä koko maa pullollaan... Melekeen siinä jutustellessa unohettiin, että oli tarkoitus käyä vähän ulkoilemassakin. Kävin Timolle näyttämässä yhtä omista suosikki lenkeistäni, elikkäs tuollaista 12,3km lenkuraa vaihelevilla alustoilla. Varmaan johtu täysin hyvästä lenkkiseurasta, sillä meni ihan tuollaisilla Pk-keskitehoilla jutustellen hölkkäillessä 5:14/km tuo lenkura. Saa nähä oliko tämä kehitysaskel vain väliaikaista vai pysynkö tällä portaalla, jonne Timon avustuksella nousin.

                  Ja kiitosta vielä KOVASTI hulppeasta avokätisyydestä. Kyllä ilmaset pizzat ja kebabit maistuivat hyvälle!!! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.8.2012

torstai 2. elokuuta 2012

YKKÖS POKAALIA PUKKAA

                        On helppo arvata, ettei kyse ole minusta. Itsehän vietin (pian lähren nimittäin duuniin) tässä ihan kaksi kokonaista vapaata juoksusta. Mitä nyt vähän keskivartalojumppaa, venyttelyä yms. edistävää huoltoa kiemurtelin. Siitä huolimatta meiän kirjahyllyyn kopsahti juuri komia ykkös pokaali!

                         Ykköspokaali (klikkaamalla suapi kuvan isommaksi)

                Tytöstä polvi paranee! Kävimme nimittäin tyttären kanssa tuolla Sisulisäkisoissa äskettäin. Oli toimitsijoista pula, joten ajattelin kokeilla, miten tyttö selviäisi vähemmällä isän "valamennuksella" ja tuella. Ollaan kuiten-niin jo kolmatta kesää noita Gp-kisoja kiertelemässä. En kyllä korkeushyppy tomihtijana ollessani ehtinnä kuin nähä juoksun lopun. Näytti oman eränsä voittavan, vaikka hölläsi näköjään reippaasti lopussa <-40m 9,4. Pallonheittoon ehdin vinkata, jotta muistaa ottaa vauhtia. Ei ollu muistanna, mutta olihan tuo sen klaarannut sarjan pisimmällä heitolla. 

                Siinä rimmaa nostaessani 105 tietämille korkeuspaikalla, huomasin tytön kiipiävän 1-pallille. Luulin hänen vain kilimuilevan muuten vaan. Näyttivät kuitenkin pokaalia tytölle ojentavan, joten pyysin kohteliammin lupaa poistua paikalta. Kas, ehdin kuvan räpsäyttää kesän toisesta ykköstilaan johtaneesta kisasta. Tässä ykköstilan tunnelmia...

 
                           Kelpaa tässä nyt iskän töihin lähtä. Paljon nähtiin taas tuttuja kavereita, joten kaikin puolin mukava reissu jälleen Tuiskulan urheilupyhättöön.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2012

keskiviikko 1. elokuuta 2012

YKSI KAHTA VASTAAN

                         En tiedä onko näistä minunkaan kirjoituksista kellekkään mitään hyötyä, ajateltavaa tai hupia, mutta töräytänpä silti taas tästä tekstiä ilmoille. Monen muun blogistin tapaan tämä on vähän niin kuin ihtellekki sellainen arkisto, josta voi monia asioita muistella jäläkikäteen.

                         Tuli tuossa viime viikon to-pe vejettyä siihen rakoon ilmeisen kova treenisetti ja siitä pohkeet otti sitten vähän nokkiin. Kramppailua ja kiristelyä, sun muuta jäykistelyä. Ihte oman kropan jonkin sortin tallipäälikkönä olin vain hyvilläni siitä, että sain lihakset terveen kipeiksi. Nuo hypyt ja loikat ovat olleet vielä minulla sen verran vähän aikaan ohojelmissa, että niistä saa varsinkin pohkeet "mukavaan" tilaan - samoin vatsalihakset. Ainoastaan n.15-20min ja 150-250 hyppyä/loikkaa ja hyöty on ainakin minulle ollut iso. Mutta nämä kaikki treenihommelithan on niin yksilöllisiä, ettei niitä kannata kovin vakavasti ottaa kenenkään. Joskus sitä on kuitenkin ihtekki tullu kokeiltua jonkun hyväksi kokemaa ideaa... mm. värikkään Forrestg:n blogista ihtelleni on tarttunut noiden varhaisten aamulenkkien hyödyn näkeminen, sekä saman herran puhutteleva sana: Jatkuvuus. Ei yksi iso harjoitus tee kenellekkään kevättä, mutta jatkuvuus tuo tuloksia ennemmin tai myöhemmin. Järkevää?

                Männä sunnuntaina olin jo päivän kääntyessä iltamaksi ihmeissään. Jo toinen päivä menossa viimeisestä harjoituksesta ja pohkeet yhä ihan kuutamolla. Ei mitään edistystä. Tässä(kin) harrastuksessa huomaa usein taistelevansa tallipäälikkönä kahta juonikasta sekä päättäväistä tahoa vastaan, eli: päätä ja jalkoja vastaan. Joskus voi jopa löytää itsensä nurkasta, kun molemmat panee hanttiin tallipäälikön suunnitelmille. Siinä onkin usein tekemistä, jotta saa asiat vietyä ns. lävitse. Näin kävi männä sunnuntainakin, toki vain jalkojen ja nimenomaan pohkeiden suhteen. Niinpä päätin viedä pohkeet nöyryytys jumpalle!


                Latasin juomapullovyöhön vettä lähes joka tuuttiin ja käteen vielä yksi juomaputelo. Täytyisi hankkia sellainen järkevä juomapullosydeema. Niin ku joku tämän tyyppinen, eikä tällaista telaketjua. On nimittäin jo litrakin sitkiä jobi raahata mukana tollaisessa "telineessä" + kädessä. No, siinä pohkeet uikutti ja ruikutti monta, monta kilsaa lenkin aluksi. Meni n.9-10km ennen kuin kohtasi hiljaisuus, jossain tuolla vinnurvan suunnalla. 25km taisteluvyötä kantaen kevyesti sai pohkeet palautumaan! Jos vakavasti puhutaan niin minulla tuollainen terve jumi usein lähtee pitkällä ja KEVYELLÄ hölökällä kaikkein parhaiten, jollei sitä tee aivan hulluun rakoon. Esim. nyt oli kuitenkin jo menossa toinen päivä edellisestä harjoituksesta.

                Maanantain puolenpäivän tietämissä löysin ihteni töistä! Neljä viikkoa lomaa hurahti jonnekkin. Eipä siinä, pukkasin iltavuoron menemään. Oli vähän unensaanti vaikeuksia, kun aamu painoi huohottaen niskaan heti tiistaina. Hoksasin kuitenkin uikuttavan äänen viestin tiistai-aamuna klo.4.10 = aamulenkille herätys. Kävin siinä erittäin kevysti jalotteleen 8km. Oli niin verkkainen (5:27/km) lenkki, että ennätti siinä hyvin kaikki näkemänsä unet kertailla, postiautojen viuhtoessa suuntiinsa perinteisen jämptein aikatauluin. Aamuvuorossa - siis tiistaina - tuli sitten ouvosti toi oikea nilikan seutu/jalakapohoja/akilles kipiäksi. Siihen heti kotona jäitä iskin pariinkin otteeseen + venytyksiä. Jotain rasitusoireitta vissiin. Oisko kuitenkin vähän ennättäny tuon heinäkuun alun 116km lenkin aikana jalatkin rasittua, mene ja tiedä - ja pian meninkin.

                  Kiepsautin nimittäin siinä eilen tiistai-iltamassa sellaisen Pk-alueen yläosan (keskari syke 150) tehoilla suoritetun 10,5km lenkuran. Ei kyllä juoksussa tuntunu toi edellä mainittu kipu/oire. Mutta johan oli tahamiaa ja nihkiää. Olinkin siksi vähän ihmeissäni, kun alkukilsat lähti näin liikenteeseen: 4.55, 4.57... toki pian mennen hyvästikin 5:n päälle. Koko hoito 5:08/km. Ihan toi ajallisesti (niukasti) kelepais ja nihkiään tunteeseen peilaten hyvinkin. Teinpä tuosta kuiten-niin sellaisen päätelmän, jotta joskus on viisasta tallipäälikönkin kuunnella alaistensa - tällä kertaa jalkojen - viestejä. 

                 Päätinkin, että pidän kaksi lepopäivää, ke ja to. Eilen iltamassa hoitelin vielä lisää tuota oikean jalan nilikan seutua lähinnä jäillä. Nukkumaan mennessä heivautin pitkästä aikaa 800mg buranan. Taisinkin jossakin vaiheessa päättää, jotta 24-kisan jäläkeen en buranan voimalla ala treenaan - enkä treenaa. Joten lepäillään nyt ainakin tämä (ke) päivä ja tojennäkösesti huominenkin. Onhan tuo Kempeleen Z-maratonin puolikas jo kuiten-niin ees viikolla. Ei tässä ny oo mitään järkeä ruveta väkisellä ruimimaan lenkuroita, kun kummiski nuo nilikan tuntemukset ei oo niinkään terveen tuntusia = jotain rasitusoiretta. 


               Mieltä lämmitti eilen iltamassa sohovalla Olympiauinteja kahtellessani tuo eilisillan onneton räpistely vauhdin puolesta, kun tuota lenkkivauhtia spekuleerasin. 10,5km lenkuralla noin onnetomalla Pk-läpsyttelyllä 5:08. Sehän menis nuinkin ankialla köpöttelyllä puolikas jo alle 1.48.30:n, nuin lähihoitajan matikalla laskettuna. Joten eiköhän tuo enkka (1.52.26) mene kaiken jären mukaan nurin Kempeleessä?


              Tämä kun on taas tällaista sillisaalaattia - yhtä sekavaa kuin kirjoittajakin - tämä mun blogikirjoitus niin täytyy mainita jotain käynnissä olevista Olympialaisista. Tässä on mielestäni näiden Olympialaisten ylivoimaisesti hienoin suoritus tähän mennessä.


                 Vielä palaten tuohon eilisillan lenkkiin. Oli muuten kuiten-niin pari mukavaa detaljia tuolla eilisellä nihkiällä iltalenkillä. Tuli pari tuttua juoksukolleegaa vastaan n.300-400m välein, ilmeisen tietämättään (olivat menossa samaan suuntaan) toisistaan mitään. On periharvinaista nähdä muita juoksijoita lenkillä vastaan tulemassa. Onkohan Nivalassa lenkkeily-innostus taantumassa? Tarvittaisko jonkinlaista tukipakettia? Mitä tarjotaan vakuudeksi? Pitkääää syysretkeä hiekkateillä? Nimittäin lenkkeilyharrastukseni alakutaipaleella, tuossa esim. joskus v.2009 meni useinkin ohitseni joku toinen juoksija. Taisinpa kerran-pari (varmaan liioittelen) jonkun itsekkin jopa ohittaa. Tänä vuonna ei ole kukaan juossut ohitseni, enkä minäkään ole ketään ohittanut. Tuo tieto kertonee jostain? Toki joskus joku tulee vastaan, mutta aika harvoin siis.


               Lopuksi. Onko joku menossa 11.8.2012 Kempeleen Z-maratonille? Meillä nimittäin hajosi auto ja minun kyytini onkin yhtä-äkkiä aika epävarma kisapaikalle. 137km tuonne Kempeleen Zeppeliiniin näyttäisi olevan meiltä matkaa. Voisiko joku kenties tuonne tuolloin menevä ottaa yhden juoksuharrastelijan kyytillensä???


           
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.8.2012

perjantai 27. heinäkuuta 2012

ILMO SISÄÄN!!!!!!!!

                            Aamukahaveella yheksän tietämissä pää päättää tsekata juoksukalenteria, jota on tullut monena muunakin päivänä nupin kehoituksesta sitten ihmeteltyä. Kursori jarraa Kempeleen Z-maratonin kohalle. Hmmm... Rapiat kaks viikkoa aikaa. Onkohan tuollon vapaata/muuta saumaa lähteä Kempeleen suuntaan haisteleen kisafiilinkiä? No oli, ja sauma otollinen. Siinäpä tuo päätöksenteko lyhykäisyydessään. Ei nuita kauaa mietitä näillä nurkilla. Ilmokin tuli laitettua sisään. Perhekkin vähän innostui Zeppeliinin reissusta, vaikka valittivatkin syviä taskuja ja lyhyitä käsiä - kuten allekirjoittaneellakin on.

                  Onhan se aina kiva, että on joku testeri edessä. Vaikka ennen 24h kisaa ajattelin, että kisaan vasta syyskuussa. Tuossa 24h kisassa kuiten-niin kapulat pääsi sen verta helpolla, jotta on tässä jo päässy ihan mukavasti treenejen makuun. Ja lähtihän tuossa reipas 2,5min 10km enkastakin poies, joten tässä on hyvät saumat käyä paukuttelemassa puolikkaan enkka uuvelle kymmenminuuttiselle. Luulisin, että saumat ois ainakin tuollaiseen n.1.45-1.47 tietämille. Riippuu tietysti säästä = mitä viiliämpi, sen parempi - mulle. Vaikka eikait tuo pää kerkiä paineistua/turvota puolikkaan matkalla merkittävästi. Mutta viiliämpi mulle parempi.


                  Jepulis, on tuon 10km kovemman otatuksen jälkeen jääny nuo kilsat aika vähiin. Ma: 8,2km, Ti: 10km ja Ke: Lepo - ei hyvää päivää! No, ite asiassa tuo Ke:n lepo kuiten-niin mahollisti sen, että pysty vähä lisämään pökköä pesään näissä treeni hommissa, vaikkei nuo määrät ny vieläkään mitän järin isoja oo, mutta sinne päin jo kuiten-niin. Eilettäin tuli aamusella haukoteltua 12,3km tuolla kullaan ja savulan tienoilla päin. Päiväsellä kävin Jay Lenolla tempomassa penkkipunnerrusta 14 vuojen tauon jäläkeen. Välit sukkuloin pyörällä (2x10km). Aika paljon ennättää taso laskia 14 vuojen aikana penkissä! v.98 pukkasin 150kg, eilettäin 12x54kg!!! Heh, heh = narukäsi. Juu, jos tässä huviksi nostelis tuon penkin tuonne 100-110kg väliin niin kyllä se ois ihan jees näin harrastejuoksijalle. Juu, ja eilen iltamassa sitten kävin keikkumassa tuolla jalakakäytävillä vajaan 13km kiekuran sitä sun tätä vauhtia ja tehoa. Eli eilen tuli kuiten-niin jo rapiat 25km jolokoteltua. 


                  Näkyy tuo erittäin kevy olevan ainakin näin puolijumisena tällä haavaa sellaista 5.30-5.40 -kyytiä ja peruskevy 5.20 nurkilla. Vk-kevy 4.50-5.05 tietämissä, riippuen vireys (jumi/wäsy) tilasta. Tännään oli kyllä tuossa aamupäivällä melekosta liisteriä eilisen päivän jälestä tuo meno. Kävin vähä äitimuorilla syömässä maasikoita ja juomassa vettä että kahavia. Sellainen puoliska tuntia tuli kyläiltyä, joka on aika pitkä aika minulle yhtään missään kylässä = rauhaton etana. Tuossa setissä tuli 11km (2x5,5km) ihmeteltyä jumisia/väsyneitä koipia. Vauhti oli kuiten-niin erittäin keveistä tehoista huolimatta tuolla 5.30-5.35/km nurkilla. Oon siihen tyytyväinen tuossa katabolisessa tilassa, jossa sai jalakoja nostaa kuin siirappiastiasta konsanaan. Melekeen pää taisi harjaantua tuossa enempi kuin jalat?


                  Tuo Kempeleen kisa nyt kun on tuossa tähtäimessä niin taijampa vielä tänään vejellä tuon aamuväännön jatkoksi tässä päivän päälle jonkinlaista treeniä. Ehkä hyppyjä/loikkia tuiskulan urheilupyhätössä. Saa nähä, vihtiikö veivata hölökkää siihen kylykeen. Huomisen kuiten-niin aattelin pitää lepo, elikkäs kehittymispäivänä. Ja sunnuntaina sitten katsotaan miten on tästä kahen päivän rykimisestä palautunut. 


                 Tässä ennen Kempelettä täytynee ottaa joku vetosettikin. Nimittäin heti, kun on lähössä tuollaiselle pikamatkalle omaan tasoon nähen kovat tavotteet mielessä niin huoli on tuosta vauhtipuolesta. Niin ku oli koko 10km "testijuoksunkin" ajan = eli mitenköhän tuota tätä ja tuota kyytiä jaksaa perille. Pääsi ny mihin iskuun ennen Kempelettä tahansa niin rohkialla taktiikalla aion lähtiä rykimään. Vaikka tavote on 1.45-1.47 niin lähen sillä mentaliteetilla, jotta painelen ainakin pikkusen alle 4.50 kilsoja. 4.50/km:han tekisi 1.42. Jos sitten pian (heh, heh) käy niin, että hyytyy lopussa niin on ainakin hyvää alla - ja jos ei hyyjy niin onhan siitä sitten makia pujottaa suoli pitkälle vimpalla parilla kilsalla. Tällä vähäisellä kokemuksella sitä täytyy kuiten-niin olla meleko nöyrä ja varovainen, jottei ny kuitenkaan lähe kuuta tavoitteleen pilvettömältä taivaalta.


                 On tämä jännää - tässä on jo ihan täpinöissään ihan kuten TÄMÄ MIES aikoinaan selostuskopissaan.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentie 27.7.2012

torstai 26. heinäkuuta 2012

TIETÄ JA KATSEITA VEDEN YLI

                     Koitin tuossa parina aamuna palautella kipeitä akilleksia keveillä ja lyhyillä lenkeillä. Liekkö tuo 10km rykäsy 16km setissä ollut kuiten-niin sen verta shokki etanan jaloille, että kestäähän tuo näköjänsä vähän normaalia kauemmin toipua. Pidinkin eilisen ihan lepopäivän. Ja kyllähän tuota oli jotenkinsa muutenkin levon tarpeessa.

             Käytiin nimittäin tuossa tiistaina Power Parkissa häröileen koko päivä. Naisväellä oli suu koko päivän krampissa, venyttäen suunpielet korvia kohti. Olihan se nastaa seurata sellaista ilon määrää. Ihte keskityin valokuvaukseen ja videotallenteisiin. Löysin minäkin sieltä PP:sta yhen kaverin, joka oli vähä minunlaiseni, välitön kamu...

 
                Oli siinä mielessä, jotta ois käyny tuon reissun jäläkeen pyörähtämässä seuran palaverissakin. Tietä, kun rakastan, niin onhan sillä aina niin kova tarve sitoa minun muodossa jos toisessakin sen pauloihin. Jäädä paukautettiin nimittäin välille. Kesken ajon moottori sammu, kierrokset nollille ja sitä rataa. Kuulemma jotkut osaavat hermostuakkin tollasissa tilanteissa, mutta mulla oli ainakin hauskaa ja aika lailla koko muulla autokunnalla myös. Mitäpä sitä jo tapahtunutta märehtimään - huumoriksi heitettiin.


               Tuntu sakilla olevan siinä aluksi kuuma auton sisällä. Oven kun aukas, tuli heti sisälle ei-niin-ystävällisiä-kavereita, elikkäs joko hyttysiä, paarmoja tahi kärpäsiä yms. vönkijöitä/urkkijoita. Siinä piti sitten valita pahoista vähiten paha - kuuma vai paarma -tyyliin. Lohdutin, että yön päälle voi tulla kylymäkin Toholammen ja Kaustisen välisen nevan reunalla. Eikö voikkin? Onneksi olin tehnynnä leipiä matkaan, vaikka sille lähtiissä vähän naureskeltiin. Härmään kun lähtee niin pitää kaikkeen valamistautua. Tiiä vaikka siellä ois väellä syvät taskut ja lyhyet käjet. Tyttökin haukkas pari haukkua ruisleivästä ja sitten siinä vänkäri tuumi, että heitetäänkö loppu leipä menemään. Minä kauhuissani, että älä ny ihimeessä, tiiä millon näämme ruokaa seuraavan kerran. Rohkiat aatteet kartanlukijalla. :)


              No, tottahan siinä tuli soiteltua eri numeroihin ja sitten tärppäsi: "-LIHR-kerho, Jay Leno puhelimessa, kuinka voin auttaa". Kotvan kuluttua oli sitten mulla kerhon mekanikkokin apuna pähkäilemässä Fordin vaisuutta. Tulupan johot ja virranjakajan pää näytti päällisin puolin ok:lta. Sen minäkin vielä ymmärsin - samoin jakopäänhihina hommelit ja öljytikut yms. "perussetit". Sitten Leno kysyi: "-missä Puola"? Johan hauskaksi heittävy Lenokin kesken vian ehtinnän. Vastasin: "-Älä ny, eikös se keskieurooppaan kuulu, oisko Unkarin lähellä". Meinas vaan, että pitäs löytyä täältäkin, missä meiän päät on.


             Jep-jee, kyllähän sieltä puolen yön tietämissä köyven nokassa hiliputeltiin Nivalaan. Hauskaa hommaa oli sekin. Mutta se on jo sitten inside puolta tuon hinauksen selostukset.


            Aiheesta "muutama napsu" toiselle kantille. On nimittäin eettereissä kuulunna tuolta ison veden toiselta puolen aina silloin tällöin noita nhl-uutimia. NHL-lakkokin uhkaa. Ois se melkonen lovi talaveen, jos esim. koko kausi peruuntuis niin kuin uhkana on. Toivottavasti nyt pääsisivät sopuun kuiten-niin.


            Samalla tapaa kuin Nivala-lehestä tulee seurattua lomallakin kirkolliset ilimootukset, on pistännä silmään kesän aikana nhl-uransa lopettaneiden ilimootukset. Ne on nhl-seuraajille kuolinilimootuksia vastaavia. Tämän kesän listalla ovat olleet: Nicklas Lidström, Ian Laperriere, Ethan Moreau, Nolan Baumgartner ja Steve Staios. Melekeen R.I.P. -tilanne.


            Olihan tuossa näköjänsä Ny.Rangers ja Columbus tehneet melekosen pelaajakaupankin. Rick Nash Columbuksesta Rangersiin yhdessä farmipelaajan kanssa + 3.kierroksen varaus oikeus. Columbus sai vastineeksi Brandon Dubinskyn, Artem Anisimovin ja Tim Erixonin + 1.kierroksen varauksen 2013. No, huh, huh - mikä kauppa. Columbus on kävelemässä managerinsa Scott Howsonin avustuksella omaan hautaan. Columbus ei saanut kaupassa yhtään eturivin pelaajaa, vaikka joutui luopumaan yhdestä sarjan vaarallisimmista pelaajistaan, kasvoistaan. Nyt CBJ on kasvoton joukkue. Yksi lehti vertasikin oivasti kauppaa... Columbus luopui hittibiisistään, saaden tilalle muutaman levyn b-puolen kipaleista. 

           Näitä tulee aina välistä. Tässä täytyy ootella, vieläkö Penguins tekisi jotain ennen kauden alkua. Huhuissa on pyöriny Shane Doanin ja Alex Seminin nimet. Jokainen, joka minua tältä kantilta tuntee, tietää kumman noista haluaisin, jos pitäis ottaa.  


          Jepulis, rupiais tsuumaileen, joko sitä tännään taipus jotain treeniä reuhkaseen... Onhan tuota jo yks päivä levätty. Täytyy näin 24h jälkeen olla suopeampi ja antaa paremmin palautua - ainakin vielä.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2012