JUNGANJÄRVEN YMPÄRIJUOKSUN PURKITUS

                      Koitanpa tähän nyt jotain raportin tynkää kirjoittaa Junganjärven ympärijuoksusta. Ilmoittauduin tietysti pisimmälle tarjolla olevalle matkalle, jotta saisi raastaa mahdollisimman hartaasti. Esityslistalla olikin 12,3km matka, joka paljastui kisan jälkeisessä gallupissa ankaksi, oikean matkan ollessa 12,0xkm. Itselläni Gps näytti matkaksi 12,01km. Monta kertaa kisan juosseetkin sanoivat, että ei se oo mitään kahtatoistapilkkukolmea vaan kakstoistapilkkunolla-ja-jotakin.

                Eilen siis oli Tuiskulassa 1,6km maantierykäsy @3:46 -vauhdeilla. Aamulla jalat oli odotetun kankeat edellisen päivän jäljiltä. Muurasjärvellä verryttely oli jo selvästi notkiampaa. Jo verryttelyssä tuli kuitenkin selväksi, että painetaan ensimmäiset 4km melkoiseen vastatuuleen. Muutoinkin koitin takoa päähän, että täytyy sitten kiihdyttää tehot "ns. alueelle" rauhassa. Eli tuonne 160-165 maastoon. Tämä siis ennakomietintää. Mukana samassa köörissä oli Aholan Tuomas, Gummeruksen Erkka ja oma Joni-poika kannustusjoukoissa. Tässä arvon herrat visuaalisessa keilassaan.

                Nyrkkeilystä pitävä Erkka 49.41 @4:08
 
   Määrätietoinen Tuomas 45.46 @3:49

                    Reipas poika, Joni - ja makkara maistui :)

               Kisaan. Niinpä sitten kuului lähettäjän komento, jotta matkaan. Ensimmäistä kertaa kokeilin juosta musan pauhaessa korvissa, joka oli ihan jees kokemus. Huvittuneena katsoin kuinka Erkka tykitti vanhasta muistista sorahiukkaset pöllyten alamäkeen lähtevät ekat sadat metrit. Näky ottavan kuitenkin moisen intoilun alas aika nopeasti, tehden matkaa tasaisesti minulta karaten. Tuomas katosi sen sijaan jo paljon nopeammin horisonttiin. Raju vastatuuli vei kyllä mehuja. Kilsa-ajatkin menivät kaiken aikaa maitohappoja keräten alaspäin aina 4km asti: 4.09, 4.16, 4.20, 4.33. Sitten onneksi tuli palauttava myötäle ja "vain" sivutuuli. Siinä sitten jolkottelin "puolijäykillä" jaloilla välin 4-7km vanhemman miehen puhaltaessa niskaan. Luulin, jotta vain itse läähätän kuin mielipuoli kaiken aikaa, mutta aina biisin vaihtuessa hoksasin, että pappakin vinkuu kuin entinen sika olan takana. 

                Pappa hyppäskin vetämään ohitseni 7km tietämissä. Siinä sitten roikuin puoliväkisin sykkeiden takoessa 165 kantissa (maximi 175). Eli hieman jotain taistelun tynkää puski esiin. 9km tietämissä tuli sitten hetken hyvä olo ja aattelin, jotta eiköhän kuitenkin hyvästellä vaari - ja niin kävi. 2km ennen maalia sain hyvän iskun JULMETTUUN ylämäkeen. Reitti olikin varsin mäkinen ja muutama tuollainen pyssymäen 3km pururadan veikkanen, joka kyselikin sitten jaloilta mukavia kysymyksiä.

               Reilusti vastamäkivoittoisella, viimeisellä 2km osuudella sain kyllä kiitettävästi koneesta irti. Kilsa-ajat (4.23 ja 4.18) olivat kovia maastoon nähden. Viimeinen puolikilsaa kivuttiin sitten oikein kunnolla. Loppuosaa helpotti, kun sai ohitella 10km juoksijoita. Maalissa olin kyllä 174 sykkeiden myötä lähes laatta kunnossa, silmät ihan sumiana ja jalat velttona. Toimitsijan kuulin sanovan, että pitää ottaa edellistä ja seuraavaa kädestä kiinni. Joo-joo-ajattelin, ei ollu minusta sellaiseen = polvillaan olin ihan tainoksissa. Elikkä tulos 12,01km matkalla 52.18 @4:21. Tuulisella säällä (tuulta oli ollut kisan aikana 5-10m/s), reilusti mäkisellä reitillä ja tällä kuormalla (20pv/398,8km) tulos oli omasta mielestä pirun hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, ja uskon tämän perusteella, että voin jopa Pidisjärven ympärijuoksussa juosta puolimaratonin @4:20 -vauhdilla, jos ei tuule kovasti. Tästä on hyvä jatkaa!

                 Tervetuloa kaikki huomenna maasto-extreme-lenkille klo.12. Toisena hyvänä vaihtoehtona tietenkin virkummille Kipinän yhteislenkki. Että tarjontaa piisaa.

                 Ps. Samalla näky 10km enkka paranevan 9 sekendiä, aikaan 43.34. Eiköhän tuo tasasella mene paremminkin viikon päästä Kipinän 10km testijuoksussa, jonne Tuomaskin on tulossa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.4.2013                  

MAANTIEJUOKSUT 19.4.2013

                          Kevään kolmannet maantiejuoksut käytiin jo aika lailla kuivalla reitillä. Tässä tulokset:

Maantiejuoksut 19.4.2013 Tuiskulassa

T7 575m     1. Jasmin Pääkkö NU 3.28 @6:02, 2. Jasmin Vähäaho NU/Laki 3.46 @6:33.

T9 575m     1. Sara Kukkola NU 2.55 @5:04, 2. Emilia Jurvelin NU 3.00 @5:13, 3. Tessa Pääkkö NU 4.15 @7:23. 

T11 575m     1. Oona Eerikkilä NU 2.25 @4:12, 2. Jenni Kukkola NU 2.27 @4:16, 3. Emma Palola NU 2.35 @4:30.

P13 1,6km     1. Lasse Raudaskoski NU 6.12 @3:53, 2. Aleksi Jurvelin NU 6.34 @4:06.

P15 1,6km     1. Aake Raudaskoski NU 5.43 @3:34.

Miehet 1,6km 1. Tuomas Ahola NU 5.11 @3:14, 2. Onni Vähäaho LaKi 6.01 @3:46, Lasse Palola NU keskeytti.

                Mukava nähdä, että porukka lisääntyy. Toivotaan nousevaa trendiä osallistujamäärissä jatkoonkin. Välitön ja mukava tällainen lyhyt kirmaisu. Hienoa kannustusta myös, josta kiitos yleisölle ja hienoille kanssa kisaajille. mm. Raudaskosken pojista kasvaa tuota menoa kovia ja ennen kaikkea fiksuja juoksijoita. Ja oma tyttö paransi omaa enkkaansa komeasti 11 sekuntia ja nautti kuulema kovasti kisoista. Hieno juttu.

                Draamaakin nähtiin, kun huimaa vauhtia viilettäneen Palolan Lasse takareisi kramppasi. Lasse ennätti kuitenkin näyttää huikeat vauhtivaransa ja oli matkalla aika lailla Raudaskosken Aaken kanssa samaa vauhtia.  Toipumisia ja tsemppiä Lasselle!!!

                Oma juoksu oli asteen verran parempaa verraten edellisiin. Määräjakson päätösviikko on ollut jo selkeästi kahta edellistä keveämpi, joten tätä saattoi odottaa. 1,6km @3:46 on ok. kyytiä. Harmittavasti aika jäi niukasti yli 6minuutin, mutta eiköhän tuo ens kerralla korjaannu. Eka tonni oli 3:45, joten aika tasapaksu juoksu. Sykkeet sain nouseen nyt 171, joka on edelleen noin viisi pykälää alle ajattelemani maximin. Jaloissa on määräjakson johdosta kuormaa, joten tämä oli odotettua. Suunta on kuitenkin oikea. Huomenna sitten Junganjärven mäkisellä reitillä 12,3km. Siellä tavoite on noteerata ainakin 10km ennätys, ehkä 5km:kin. 10km ennätykseni on ennen huomista 43.43 @4:22, 5km enkka 21.30 @4:18. 

                Nämä kisathan on tietysti vain ns. kovia harjoituksia, mutta onhan näissäkin kiva olla jotain maaleja = omien ennätysten jahtaamista yms. mukavaa. 

              Tähän loppuun nuorten sarjojen lähtö video. Jasmin juoksee vaaleanpunaisessa fleectakissa ja mustissa housuissa, hinaten itseään alkumetreillä kaiken aikaa ylöspäin.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.4.2013

VALMIS??? TIUKKAA POHDINTAA!!!

                 Minulta kysellään aina aika ajoin, että miten voin juosta niin isoja määriä. Toinen, hyvin yleinen kysymys on myös, miksi niin isoja määriä. Ensinnäkin; kaikki on suhteellista. Enemmän on aina enemmän kuin entinen vähemmän. Ei se ole lopulta kovinkaan erikoista. Se vaatii vain uskallusta ottaa askeleita eteenpäin. Se vaatii kylläkin paljon motivaatiota - astua alvariinsa eteenpäin, määrissä.

                Tiedän monia juoksijoita, jotka juoksevat jopa selvästi enemmän kuin minä. Se voi tulla maalikoille yllätyksenä, mutta näin on näreet. Toki taitaa olla niin, että juoksen keskivertohölkkääjää enemmän. Viime vuonna juoksin rapiat 3970km. Tänä vuonna tähtäin on 4500-5000km välissä. Kyse on etenemisestä tämän juoksuharrastuksen kanssa. Tämä vaatii toki jo näin 3-vuorotyöläiseltä aika isoa satsausta. Täytyy viihtyä teillä ja vaikka poluilla, täytyy viihtyä siellä usein ja monasti pitkäänkin. Hommasta täytyy nauttia, ei tästä muuten tulisi mitään. Ja minähän nautin.

                Määrien nostaminen on käsittääkseni suhteellisesti samanlaista kaiken aikaa. Muistan kuinka vaati enemmän juosta +40km viikossa kuin rapiat 20km. Jälkimmäinen määrä tuli helposti, mutta aluksi tuntui, että +40km viikkoannokseen piti jo käydä lenkillä säännöllisesti. Ajoittain olo oli jo vallan kuin juoksijalla. En tuolloin vielä arvannut minne olen menossa ja missä rajani ovat. En tiedä sitä vieläkään. Ja uskoakseni olen edelleen vielä aika kaukana jopa määrällisestäkin katosta. 

              Kestävyys kehittyy koko ajan, kun juoksee enemmän määrää, säännöllisesti. Se on mahtava tunne, kun huomaat nousevasi taas uudelle tasolle. Sitä tapahtuu vieläkin. Hieman tuonempana siitä lisää. Kestävyyden lisääntyminen antaa valmiudet tehdä laadukkaampia kovatehoisia harjoituksia, jonka myötä myös jopa nopeus että etenkin vauhtikestävyys kehittyvät lähes vääjäämättä. Tuota ei tule monen maltillista määrää juoksevien aina ajateltua - osa ei sitä ehkä tiennytkään? Eli mitä enemmän pystyt juoksemaan määrää, sitä helpompaa sinun on juosta esim. vauhdikas 10km lenkki. Sama pätee esim. 1000m vetoihin, oikeastaan melkein mihin tahansa juoksuharjoitukseen. Kestävyyden kehittyminen antaa valtaisat mahdollisuudet. SIKSI HALUAN kaiken aikaa lisää kestävyyttä. Ja sitä saa lisäämällä määrää. Oikoteitä ei ole. Sekin on kylmä fakta.

               Juoksin v.2011 maksimissaan +230km kuukausia, mutta vain ajoittain. v.2012 alusta ajattelin laittaa kaiken peliin ja aloin läiskiinkin heti vuojen alusta +300km kuukausia. Paikat kesti kutakuinkin. Viime vuoden toukokuussa pieni lonkkavamma esti minua juoksemasta isotehoisia lenkkejä, mutta juoksin matalatehoista hölkkää kuitenkin +400km/kk. Viime vuoden joulukuussa kokeilin jo +440km/kk. Huomasin jaksavani koko ajan monia erilaisia lenkkejä paremmin, mitä enemmän juoksin. Tammikuussa sitten juoksin jo ensi kerran +500km/kk. Ja tässä kuussa juoksin ensimmäisen 15pv aikana +320km!!! Tässä kuussa ei tule kuitenkaan "tuskin edes 500km", kun harjoittelumäärät kevenee tässä lähipäivinä/viikkoina superkompensaation toivossa.

               Eli tuossa vastaus siihen, "miten voin reenata niin isoja määriä". Rimaa on uskallettava nostaa tasaisin välein. Omia rajoja ei voi millään muulla tavoin tietää, jos ei laita itseään peliin - vaikka sitten epäonnistumisenkin uhalla. Jos et nosta rimaa, miten ikinä voit sanoa katsoneesi omat rajat? Et mitenkään. Tiedän monen kovan juoksijan tiputtaneen riman. He ovat uskaltaneet. He ovat löytäneet rajansa ja jatkavat pääosin rajojen oikealla puolen. Osa toki rymistelee rimaa alas kaiken aikaa. Sitä en voi suositella. Tyhmä ei saa olla, vaikka rohkeasti rajojaan mittaakin.

                 On muistettava, että myös vähän reenaavilla on aika ajoin jotain pientä tai suurempaa kremppaa, siinä missä enemmänkin reenaavilla. Ainakaan itselläni en ole huomannut olleen sen enempää vammoja nyt kun juoksen parhaimmillani +500km/kk kuin silloin, kun juoksin +100km/kk. Ei mitään eroa. Määrää on nostettava kuitenkin omaa kroppaa kuunnellen, vaikka rohkeakin pitää olla. Se ei ole aina helppoa, mutta sen oppii vain juoksemalla - paljon.

                Niin ku nivalalaisittain tavataan sanua: "yksi koosti (keino)" juosta enemmän määrää on juosta se määrä keveämmillä tehoilla kuin ennen. Esim. 80km/viikko voi juosta niin monella tapaa. Yksi avain on JATKUVUUS. Mikäli lihakset eivät tule kohtuuttoman kipeäksi niin kannattaa juosta lähes joka päivä, vaikka kahdestikin päivässä, jos jalat sen sallii. <-Muista tehot alas, jos haet uutta aluetta määrissä. Ensin määrä, sitten tehoja pikku hiljaa samaan määrään. Jos jollakin jää tästä jokin asia epäselväksi, voin jatkaa lisää vaikka e-mailina. Autan mielelläni, jos ohjeistani on jollekin apua. Mitään suoraa ohjelmaa ei voi kenellekään toinen tehdä, jos ei ole lähes päivittäin tekemisissä ja mielellään näe miten toinen sen lenkkinsä tojellisuudessa juoksee. 

                Olen kuitenkin joillekin tuttaville "myynyt" kolmen avainharjoituksen viikkokehystä: a)+2h rauhallinen lenkki, jossa KAIKKI focus kestossa = vauhdit alas ja vaikka käpyjä potkien eteenpäin. Aluksi voi osan matkasta kävelläkin, jos ei kunto kestä hissuttaa +2tuntia. b)30-60min reipasta (lähtötasosta riippuen), mutta ei kovaa juoksua. Focus tekniikassa ja rentoudessa. Ehkä lähellä maratontehoja. c) Veto tai intervalliharjoitus. Esim. Vetoharjoituksesta (vetojen määrä lähtötasosta riippuen) 2km verryttelyä + 5x1km/1km hölkkä palautuksella + 2km verryttelyä... tai intervalliharjoitus 2km verryttelyä + 1km reipasta + 1km kovaa + 2km helppoa juoksua + 1km reipasta + 1km kovaa + 2km verryttelyä. Mielellään niin, että jälkimmäin reipas+kova, yhteensä 2km setti on ensimmäistä vauhdikkaampi. Kommentteja? Mielipiteitä? Minä mikään oo ketään neuvomaan, mutta vapaan sanan oikeudella tuon tuohon läväytin.

                 Kun on juossut pian 5-vuotta, ei kehittymistä tapahdu enää joka päivä tai viikkokaan. Aina silloin tällöin saattaa kuitenkin havahtua menneensä eteenpäin. TÄNÄÄN oli se päivä!!! Toki viitteitä olen saanut tuossa esim. kiertäessäni Sorvalan Juhan kanssa järveä reilu viikko sitten, mutta lopullisen signaalin sain tänään...
                 ...Olen juossut kahdella edellisellä viikolla 311,8km - selvästi enemmän kuin koskaan aikaisemmin kahden viikon aikana. Joukossa oli myös jokunen vauhdikkaampikin rääkäsy, joten kuormaa oli minun tasolleni VALTAVASTI alla. Ehkä voi kuulostaa koomiselta, mutta viikonlopun "kevennys" toi heti jalkoihin tuoreutta = Pe lepo + La 50,6km + Su lepo. Tänään jouduin aamulenkille melkoisella kiireellä. Takana oli resuinen yö. Kaikki tökki aamutoimilla ja alkoi jo tuntua, etten ehdi edes sovittuna aikana Janin kanssa lenkille. Ehdin kuitenkin. Tosin en ehtinyt venytellä niin hyvin kapuloita ennen lenkkiä kuin olisin halunut. Epäilinkin, jotta saattaa olla jäykkätä menoa. Toisin kävi. 
                 Jaloissa olikin varsin tuore fiilis. Menimme edelliseen viikkon verraten 10sek/km nopiampaa vauhtia ja sykkeet olivat lähes 10 pykälää matalammat. Askel sujui eteenpäin luonnollisesti, jopa pientä kimmoisuutta oli taas havaittavissa. Toista se oli esim. viime viikolla määrämätön tuiskeessa... No ei siinä mitään. 7km juostuani oli myös yhteisaamulenkki juostu ja jatkoin yksikseni matkaa. Tuli tunne, että voisi vetää reipasta yhden kilsan suunnatessani ylikulkusiltaa kohden vetoja tekemään. Aloitin varsin maltillisesti ja kiristin vauhtia pikku hiljaa. Lopussa vauhti oli jo n.@3:30 -luokkaa, kilsan tullessa täyteen ajassa 3.57. Mikä tunne aamulla kuudelta, kun olin tuntia aikaisemmin päivitellyt kankeita kapuloitani! 

                Tv-mainoksen mukaisesti: "Eikä siinä vielä kaikki". Mäkivedoissa oli ouvon hyvä potku, vaikka mäkivetosetti oli eka tälle keväälle. Minä menen omilla metodeilla, enkä 60-luvun Artur Lydiardin ikivanhoilla, heh. Yhtä kaikki, havahduin, että ruimin tämän tästä hieman alle @4:00 -kyytejä 250m sut jykevän mäen aina ylös. Paras täys kilsa palautus hissutteluineen oli peräti 4.47! Siis 250m aina mäkeä ylös ja n.300m alas kevyesti hissutellen ja kierrellen. Olen omaan entiseen tasooni nähden helvetinmoisessa kunnossa! Fiilikset ovat aika huikeat! On hienoa huomata loikanneensa taas muikean loikan eteenpäin oman kunnon osalta. Tulokset tulevat sitten aikanaan. Tärkeintä on mennä eteenpäin, ei jatkuva ennätystehtailu. Ennätykset kyllä tulevat enemmin tai myöhemmin, kun kehitystä tulee. Sen verran uskaltanen luvata kuitenkin, että perjantain maantiejuoksuissa voisi muuttaa keskivauhdin @3:52 lukemista tuonne @3:4x -lukemiin.

                  Ei mitään niin huonoa, ettei mitään hyvää - eikä mitään niin hyvää, ettei mitään huonoa -sanonnat osuu yleensä aika hyvin, varsinkin puhuttaessa kestävyysjuoksusta. Minulla on varsinkin tuo oikean jalan jalkapohja/nilkka vaivannut aina aika ajoin. Onneksi pari hieronta aikaa on tulossa reilun viikon päästä. Uskon gurun leipovan koipeni isku kuntoon.

Ps. Ilmotin ihteni tänään Terwamaratonille. Kuinka moni lukijoista on lähdössä Terwalle?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.4.2013

TJ 41 TERWA MARATON OHJELMA

               Pähkäilin tuossa hyvän tovin kalenterin ja oman pääni kanssa kevätkauden päätähtäimeen, Oulun Terwamaratonille 25.5.2013, kulkevan harjoittelun osalta. Oli siinä taas monenlaista haastetta, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Nyt on kuitenkin viimeistään varmaa, että Pidisjärven ympärijuoksu (4.5.) = puolimaraton menee täysin harjoituskisana. Harjoittelussa on juuri tuohon kohtaan kiimainen vaihe ja puolimaratonista tulee ”vain” pitkä Vk-rykäsy. Se ei tosin muuta sitä seikkaa, että sen lässäytän maksimaalisesti raastaen. Puolimaraton viikolla on kuitenkin siksi kuormittavia harjoitteita, ettei koipi tule olemaan herkimmillään vielä tuolloin – vasta terwalla se on maksimi syönnillään.

               Kuten alla olevasta ohjelmasta huomaa, tällä kertaa ohjelma kevenee rajusti ennen kevätkauden pääkisaa. Kokeillaan nyt keventää siis oikein rajusti ja katsotaan tuleeko sitä paljon puhuttua SUPERkompensaatiota.

TÄSSÄ VALMISTAUTUMISOHJELMA (Mukana myös joitakin huomioita valmistautumisjakson muusta ohjelmasta)

(1) alle 129 sykkeillä… (2) 130-138sykkeillä… (3)139-145… (4)146-151… (5)152-156… (6)157-162… (7)163->… Vr = Verryttely… Boltti = 10-20sekunnin mittainen, pikajuoksun omainen, rento kiihdytys.

VIIKKO 16 (15-21.4.2013)

Ma 15.4: Varh.aamu (1)n.15km, sis. 250m mäkivetoja ylikulkusillalla.

Ti 16.4: Varh.aamu (1)n.15km, sis.Boltteja

Ke 17.4: 28km Moniteholenkki, sis. (1)5km +  (2)5km + (4)10km + (6)5km + (2)3km

To 18.4:  Lepo

Pe 19.4:  Ilta: Maantiejuoksut. Matkatod.näk. 1,6km

La 20.4:  Aamu: Vr4km+Boltit

               Junganjärven ympärijuoksu 12,3km

               Kisan jälkeen kotona Vr4km

Su 21.4: (1…?)15km, josta 12km Extreme-maastojuoksua.

               Yhteislenkki-iltasessio siis.

VIIKKO 17 (22.4-28.4)

Ma 22.4: Lepo

Ti 23.4:   Lepo

Ke 24.4:  (1..2)8km + hieronta 90min

To 25.4:  (1...2)12km + hieronta 90min

Pe 26.4: 250m mäkivetoja ylikulkusillalla, juoksua yhteensä n.10km

La 27.4:  (1)10km

Su 28.4: Vr4km +Boltit

               Lakeuden Kipinän 10km testijuoksu

VIIKKO 18 (29.4-5.5)

Ma 29.4: Pitkät mäkivedot, 500-1000m, juoksua yht.20km

Ti 30.4:   (1)10km

Ke 1.5:    Lepo

To 2.5:    Vetoharjoitus 18km. (1)2km + 5x500m/500m palautuksilla + 5x1km/1km palautuksilla + (2)2km

Pe 3.5:    (1)8km

La 4.5:    Aamu: Vr4km +Boltit

               Pidisjärven ympärijuoksu =Puolimaraton

               Vr4km

Su 5.5:   Lepo

VIIKKO 19 (6.5-12.5)

Ma 6.5:   (1)10km

Ti 7.5:     Lepo

Ke 8.5:    28km vetoharjoitus

               sis. (1)3km + 10x500m/500m palautuksilla +

               (2)2,5km + 5x1km/1km palautuksilla + (2)4km

               Ilta: Lakeuden kipinän Cooperintestissä kellomiehenä.

To 9.5:    (1) 15km

Pe 10.5:  (1) 8-10km

La 11.5:  15km Moniteholenkki, sis. (1)2km + (6..7)2x5km/1km palautuksella + (1)2km.

Su 12.5: Lepo

VIIKKO 20 (13.5-19.5)

               Viikon tarkempi päiväkohtainen ohjelma vielä auki,

               mutta viikko sisältää seuraavaa

               * 2x (1..2)8-15km

               * 1x (1)6km

               * Ti tai Ke 28km avainharjoitus Terwamaratonille,

               sis. (1)2km + 3x7km/1km palautuksilla + (2)3km

VIIKKO 21 (20.5-26.5)

Ma 20.5: Perinteinen viimeistelyharjoitus maratoneille,

               10,4km, sis. (2)2,6km + (5)3,7km + (2)3,1km+(5)1km

Ti 21.5:   Lepo

Ke 22.5:  10,5km savulanlenkki + 4Bolttia

               Ilta: Lakeuden kipinän maastojuoksujen kellomiehenä.

To 23.5:  Lepo

Pe 24.5:  Ilta: Vr4km+Boltit

La 25.5:  Vr2km+Boltit + TERWAMARATON 42,2kmalle 3.13.30 +

               Vr2km

Su 26.5: Lepo

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.5.2013

KEVÄT RETKIJUOKSU TUNNELMIA

                       Vielä eilen illalla näytti, että lähden kiertämään muistorikkaan autiorannan seudun yksikseni. Herättyäni viimeisen yöhugin jälkeisiltä unilta noin puoli yhden tietämissä huomasin puhelimessa olevan vastaamattomia puheluita jonoksi asti. Niinpä olikin, että Kärsämäen iloinen lehmäfarmaripari oli hautonut ideaa kevätretkestä ja tarttui 50,6km syöttiin. Tällaiset oli sitten lähtötunnelmat:

 

                   Niin lähdettiin hissukseen sujutteleen. Vauhti oli erittäin leppoista, joka on vain hyvä asia näin pitkillä lenkeilllä. Yksin kun juoksee niin tehot on yleensä aina omien erittäin kevyen lenkin tehorajojen ylälaatikossa. 
                   Artolla alkoi harmillisesti tulla ongelmia jo 20km kohdilla. Annoin hälle suolatabun, kuten hänen vaimolle, Hilkallekin. Otinpa samalla ihtekki yhen suolatabun. Suolakaan ei kesää tehnyt ja pahoinvoinnin tunteet jatkui. Tuossa vaiheessa Arto saattoi kuitenkin jonnin verran juua nesteitä. Väli 23-31km oli kuitenkin ajoittain karmiaa taistelua. Sitkiästi Arto tsemppasi, mutta lopen hänestä tuli ylen mies. Eli antoin ylen. Sen verran oli jo edeltävää hoipertelua ja epätitetoisuutta katannassa, jotta soitettiin kyyti paikalle. Pikaisen arvion jälkeen päädyttiin sairaalahoidon sijaan kotisairaalahoitoon - ainakin aluksi. Missä lie Arto nyt? Arton saldoksi tuli 31km.

                    Pientä kevennystä... Arto siinä hetkeä ennen keskeyttämistä sopersi sitä ja tätä. Manasi huonoa edellistä yötä. Koitin teroittaa Artolle, että kannattaa enempi keskittyä tuleviin öihin kuin elettyihin. Kaikenlaista hullua läppää heiteltiin, mutta jätetään osa senso-osastolle. Jollei esim. Arto halua avautua. :)

                    Kuvia matkan varrelta...

                    34km tietämissä hyppäsi matkaan seurani, Lakeuden Kipinän, puheenjohtaja. Tantehan on aina valmis kutsuun! Tuossa kohtaa muuten sai Hilkkakin haluamansa. Hilkka hoki Jokikylältä (ainakin) asti, jotta haluaa kalijaa! Kyllä meillä oli hauskaa. Ja Tantehan toi ½tölkkiä olutta, jotta neito jaksoi pitää juoksun kasassa loppuun asti. Tosiaan siitä aivan asiallisen nesteytyksen jälkeen matkasimme pikku hiljaa kaupunkia päin. Tante ja Mervi liittyivät mukaan. Oli mukava kahtua tuoreiden immeisten herkkää kosketusta tienpintaan. Ilo oli nähdä, että Mervikin on vihdoin päässyt vastoinkäymisten jälkeen taas juoksun makuun oikein kunnolla. Neliästään (Artohan oli pötköllään "kotisairaalassa" siinä vaiheessa) jatkettiin matkaa noin 7km. Tante oli niin liukas liikkeissään, jotta hänestä en saanut edes kuvaa, mutta kaivetaan tämän ketjun jatkoksi yksi kuva arkiston pohjilta. Kelpaako, hä , tä?

                     Viimeinen n.10km sujuteltiin sitten Hilkan kanssa kaksistaan. Meillä tahtoi tuo vauhti välillä nousta tuonne @5:30 nurkille. Eipä siinä mittään, niin vain alkoi näkyä kaupungin valot pikku hiljaa. Koko reissulle tuli matkaa suunniteltu 50,6km ja aikaa kului rattoisat 5h 47min @6:52. Hyvä ja eritoten erittäin helppo lenkki. Mitä nyt jonnin verran viikon aikana vaivannut oikea nivusakseli ja jalkapohja vähän kipeytyivät. Sää oli lopen aivan hyvä. Ihan lopussa meinasi selvemmin sataa. Muutoin oli pilvipoutaista/marginaalista tihkusadetta. Lämmintä oli +4 ja +2 välillä. Tuulta 2m:stä 5m:n sekennissä. Lähdettiin liikkeelle klo.15.02

                     Normaalivarustuksen lisäksi painoa kertyi juomarepusta yms. tarvikkeista sen 6kg. Matkalla kului 1,5Litraa itse tekemää nestettä, jossa oli vettä, maltoa, mehua, suolaa ja hunajaa. Lisäksi söin kolme Elovena keksiä.

                      Palkihin ihteni pitkän lenkuran päätteeksi tietysti ensten litralla piimää ja kotiruokaa, mutta myös runsaalla annoksella mämmiä, vaniljakastikkeen kera. Nam!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.4.2013

11 PÄIVÄN PUTKI POIKKI

                      Sensaation hakuiset lukijat joutuvat pettymään. En ole ryypännyt 11 päivää putkeen. Korkki on ollut kiinni nämä 11 päivääkin, kuten niin monesti muutoinkin. Sen sijaan olen juossut nyt 11 päivää putkeen. Tässä tilastoa juoksuputkesta:

1-11.4.2013 (11 päivää)

* 265,2km
* 17 lenkkiä
* Keskivauhti yhteensä @5:36 (osa kilometreistä hitailla, lumisilla poluilla, joissa vauhti jopa @9:00 -luokkaa.
* Keskisyke yhteesä 132
* Kulutus +15 800kcal

* Jakson harjoituskisat
   # 3.4. Tuiskula 1,6km maantiejuoksu @3:53
   # 10.4. Tuiskula 2,25km maantiejuoksu @3:52

                     Olen päässyt muutaman kerran yhteen jakson tavoitetiloista = juokseminen voimattomana sekä henkisesti että fyysisesti. 3-4 lenkillä oli huokailua ja tuskailua = taikkeri tätä hommaa, ei tässä oo mitään järkeä -fiiliksiä. Olen siis päässyt tietyllä tavalla käymään ainakin lähellä kestävyyteni rajoja, sekä fyysisten että henkisten. Hirveästi ei ole jaksanut ajatella 24h pidemmälle. Se on ollut myös avain jaksamiselle. Olen elänyt ns. tätä hetkeä  - enkä vaivannut päätä tulevilla. On ollut kuitenkin kova rasti pysyä +400km/3vko:a tahdissa. Käytännössä 20km/päivä - ihan joka päivä. Kokeilkaa. Uskaltakaa. Menkää rohkeasti kohti omia rajoja. Siellä kohtaa varsinkin tunnetiloja, joita et koskaan muutoin saa kokea. On oltava rohkea, uskaltaakseen käydä noilla rajoilla, enkä tarkoita niinkään fyysistä kestämistä vaan henkistä. Sitä on vaikea selittää. Se täytyy itse katsoa.

                Olen tarkoituksella haalinut näitä kilsoja etupainoitteisesti. Viime viikolla tuli 171km, tällä viikolla tulenee 130-140km. Keskiarvo vaade on 135km, joten viimeiselle, kolmannelle viikolle jää jo selvästi keveämpi kuorma. Tämä on osittain kalenterillinenkin vitsaus, mutta myös tarkoituksenmukainen. Tästä ajetaan kroppaa ensi viikosta alkaen pikku hiljaa keveämmälle kuormalle. Viikolla neljä, 9 viikon valmistautumisjaksolla terwamaratonia kohden, on vuorossa erittäin kevyt kuorma = n.50-60km juoksua ja paljon muuta, aivan muuta elämää.

               Kaikki näyttää pirun hyvältä, jos pääsen tältä määräjaksolta ulos ehjänä. Se on iso sana. Mitä kaikkea se tarkoittaakaan, jätetään se osaksi bloginlukijoiden mietintään ja vastuulle... Vaivojakin on ollut pitkä liuta, mutta kaikki on selätetty, vaikka välillä on näyttänyt pirun pahaltakin.   Hyvällä huumorilla painetaan - ja sitä hitto soikoot tässä tarvitaankin. Matti Nykäsen sanoin: -"En tiiä, mutta kiirettä pittää", kun häneltä kysyttiin mahdollisista lapsuuden aikaisista ADHD-oireista.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.4.2013