Eipä olis uskonu muutama vuosi sitten, että NHL alkaa omalta kohdaltani näin vasemmalla kädellä seuraten. Olikohan kolme vuotta sitten, kun katsoin kauden aikana +100 peliä suorana! Pelit alkavat pääasiassa klo.2-4 välillä aamuyöstä. Nyt on focus muissa asioissa, vaikka RAKKAUS tuota sarjaa kohtaan on edelleen yhtä syvä kuin aina ennenkin. Nyt vain satun satsaamaan enemmän omaan kuntoiluun. Ehkä joskus taas seuraan enemmän.
Viime yönä pelattiin jo kolmatta yötä rapakon takana. Nyt kautensa aloitti myös suosikkijoukkueeni Pittsburgh ja suosikkipelaajani, Sidney Crosby. Penguins otti vakuuttavan 3-0 voiton New Jersey Devilseistä. Nuorimman veljeni suosikkiseura. Terveisiä! Suomalainen Olli Määttä teki NHL-debyytin Penguins paidassa. Nuorelta tuntuu jo nuo pelaajat... Tekipä suosikkipelaajanikin komean maalin heti avauspelissä. Crosbylla on nyt kasassa PIRULLINEN määrä pisteitä urallaan runkosarjassa, 666. Voi pojat, tätä olen odottanut! KATSOKAA ja KUUNNELKAA ISOLLA VOLYYMILLA!!! Kuka ei syttynyt? Olet tunteeton. :)
Taivas sentään. Tehtiinpä yön kierroksella myös NHL-historiaa ja vieläpä suomalaisen toimesta. Ei aivan joka vuotista. Floridan Alexander Barkovista, 18, tuli NHL-historian nuorin maalintekijä sitten 1967 NHL-laajennuksen, ja sitten vuoden 1942!. Barkov teki maalina kuin veteraani konsanaan - rutinoituneen näköinen SUORITUS. Tämä on merkittävä virstanpylväs. Mutta silti nyt taidettiin seota onnellisesti hieman liikaa. Alettiin puhua jopa Barkovin Shotsin Olympiajoukkuepaikasta. Täytyy viedä tämä historiallinen maali kuitenkin johonkin suhteellisuus kuvaan. Tämä oli kuitenkin VAIN yksi maali, niin historiallinen kuin olikin.
Joku toinenkin lahjakas pelaaja on joskus tehnyt liian ison maalin. Mielestäni on ilman muuta aivan oikein, että eletään ja hengitetään jääkiekkoa ja hypetetään, mutta aina tulee seuraavakin päivä ja realiteetti. Samainen pelaaja muuten onnistui myös uransa ensimmäisessä NHL-pelissään heti maalinteossa. Nyt saldona on kaksi maalia 28 pelissä. Yksi maali on siis tullut seuraavan 27 pelin aikana. Aina ei matka jatkui niin kuin se näyttää jatkuvan ensimmäisen kurvin jälkeen. Pätee muuten moneen muuhunkin asiaan.
Barkovista ei ole vielä miesten olympiakisoihin. Vuonna 2006 spekuloitiin niin ikään 18-vuotiaan Sidney Crosbyn valitsemisesta Torinon Olympiakisoihin. Crosby teki olympiakisakaudella 102 pistettä. Hän ei mahtunut Kanadan Olympiajoukkueeseen. Tuolloin puheilla oli "hieman" enemmän katetta... Kun puhun Crosbysta, äidyn usein ylistämään häntä - en kai turhaan? Mielestäni yksi käsittämättömmistä saavutuksista/teoista on ollut se, kun hän teki vähintään yhden pisteen 25 pelissä peräjälkeen. Mitä pelejä ne olivatkaan! TUOSTA voisi luulla, että on kerätty jonkun superpelaajan koko uran parhaat palat, mutta kysymyksessä on "vain" 25 ottelun katanta.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.10.2013
perjantai 4. lokakuuta 2013
torstai 3. lokakuuta 2013
PUKEA UUDELLEEN
Vaatiessaan pukeutua uudelleen, täytyy ensin riisuutua. Mitähän se nyt hörisee? Koin pettymykseni, kun kohtasin vamman 24h kisassa - kauden pääkisassa, kisassa josta odotin kovaa tulosta, mutta myös mahdollisuutta kokea miltä tuntuu ottaa askelia +15h jälkeen tai 130km jälkeen. En päässyt kokemaan mitään, mitä ajattelin ennen Vierumäen kisaa. Ensimmäinen asia kisan jälkeisessä kisan perkkaamisessa oli rehellisyys itselleni. Vajaa viikko kisan jälkeen otetut ensimmäiset lenkkiaskeleet paljastivat miten vaikea lihastulehdukseni oli ollut. Ymmärsin, etten voinut mitään sille mitä tapahtui. Rehellisyyttä oli myös nähdä, ettei minulla ole yhtään +15h tai +130km suoritusta sitten lokakuun 2011. Suunnitellakseen tarkkojakin suunnitelmia, on oltava kokemuksia. Olen harjoitellut paljon ja mielestäni hyvin, mutta silti minulta puuttuu iso osa sitä mitä tunnen tarvitsevani. Kokemukset ja tuntemukset +15h ja +130km jälkeen.
Olen ottanut harjoittelussani tietoisesti joitakin riskejä, mutta kokonaisuuden olen koittanut pitää järjellisenä ultrajuoksutavoitteiden kannalta katsottuna. Se mitä olen nyt tehnyt ja olen tekemässä, sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Joskus itsetukiskelu vaatii riisuutumista. On "mentävä" alueille, joissa näet asioita mitä ei ole mitään mahdollisuutta kokea normiharjoittelussa. Todella iso POINTTI on nyt nimenomaan KOKEA. Haastaa itseä alueille, joista saa vastauksia itsestä. Mitä ajattelee Cosmos, kun hän on tilassa, jossa energiat ja lihasvoimat ovat ihan finitto ja matkaa on pitkästi jäljellä. On aivan eri asia katketa tavallisella lenkillä, jossa sinun tarvitsee jaksaa vain ehkä 3-5km kotiin, joka sekin on paljon, jos katkeat todella.
Kun on saanut tietyn toleranssin kehitettyä - osaksi saatua historian ja ehkä geenejenkin kautta - vaatii hieman epätavallisempia tapoja riisua itsensä. Kävin toissapäivänä osittain jokipenkoilla juoksemassa reppu selässä. n.4,5h/42,6km. Päätin riisuutua. Otin kaksi vesihörppyä 30min välein. 1h välein joko geelin tai ½kaurakeksiä. Onhan se selvä, että ennen pitkää tuolla reseptillä saa itsensä "alasti". 2h40min siihen meni. Sen jälkeen jalat vain heilahtivat eteen, monotomisesti. Focus juoksemisesta loittoni, mentiin yläkertaan. Hieman huippasikin. 2h kohdalla lisäsin toki vesihörppyjen otto tiheyttä 20min välein tehtäväksi, 3h jälkeen 15min rekfensille.
Tuota tyhjänä - alasti - juoksemista on hieman vaikea selittää, se pitäisi kokea. Se on kuin makaamista rentoutustuolissa, missä vähän huippaa ja heikottaa, on voimaton olo. Kaikki turha karisee pois. Jäljelle jää vain tahdottomat liikkeet. Tuntuu, ettet enää ohjaa itseäsi. Olet vain. Yksin. Ajatuksiesi kanssa. Ja silloin se tapahtuu - asiat aukenevat. On kuin tuntisit yhtä-äkkiä itsesi paremmin. Olet voimavarojesi kanssa kasvotusten. Kaikki numerot ovat taka-alalla. On vain sinä ja ajatuksesi. Se on niin alaston tilanne, että siinä näkee sekä syvälle että kauas.
Kirjoitin tuossa, että tässä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Tarkoitan sillä, että ei ole mitenkään järkevää juosta lähes 4,5h/42,6km vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun on saanut tulehdukset pois. Riski tulehduttaa paikat uudelleen on iso. Pääasia on kuitenkin nyt kokea, ei ajatella juurikaan muuta. Oppia itsestä. Vahvistua. Vaikka olen ollut mm. Vierumäen kisan suhteen epäonninen, näen tarpeen tuolle sektorille olevan olemassa. Koska olet tarpeeksi vahva henkisesti? Ehket koskaan?
Tunnen jo tuoksun. Sisäisen rauhan ja halutun tyhjyyden. Toivottavasti 10 päivän päästä lopetan 24h oman juoksuharjoituksen. Sen jälkeen olen päättänyt levätä. Toivottavasti pääsen tuossa strippaamaan lisää - kokemaan. Hyvä ystäväni on tulossa reitilleni koko vuorokaudeksi, tueksi ja seuraksi. Hän ei juokse koko aikaa, mutta hänen eleensä on sanoinkuvaamaton. Voidaan jo aikalailla kirjaimellisesti sanoa, että; ISOVELI VALVOO.
Tuon oman 24h harjoituksen jälkeen tiedän mitä haluan seuraavaksi. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko lepojakson jälkeen alkaa harjoittelu ja tähtäys Endurance 24h kisaa kohti tai hakea lepojakson, sekä pienen harjoittelujakson jälkeen lisää kokemuksia. Tavallaan samalla toteuttaa unelmia. Mutta niistä sitten, kun niiden aika on.
Ps. Ensi yönä Pittsburgh ja Sidney Crosby avaavat kauden. Enää ei ole vara valvoa tai ainakin sen täytyy tapahtua TODELLA harvoin. Elämä on valintoja täynnä. Maksimoitko vai koetko. Sinä valitset.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.10.2013.
Olen ottanut harjoittelussani tietoisesti joitakin riskejä, mutta kokonaisuuden olen koittanut pitää järjellisenä ultrajuoksutavoitteiden kannalta katsottuna. Se mitä olen nyt tehnyt ja olen tekemässä, sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Joskus itsetukiskelu vaatii riisuutumista. On "mentävä" alueille, joissa näet asioita mitä ei ole mitään mahdollisuutta kokea normiharjoittelussa. Todella iso POINTTI on nyt nimenomaan KOKEA. Haastaa itseä alueille, joista saa vastauksia itsestä. Mitä ajattelee Cosmos, kun hän on tilassa, jossa energiat ja lihasvoimat ovat ihan finitto ja matkaa on pitkästi jäljellä. On aivan eri asia katketa tavallisella lenkillä, jossa sinun tarvitsee jaksaa vain ehkä 3-5km kotiin, joka sekin on paljon, jos katkeat todella.
Kun on saanut tietyn toleranssin kehitettyä - osaksi saatua historian ja ehkä geenejenkin kautta - vaatii hieman epätavallisempia tapoja riisua itsensä. Kävin toissapäivänä osittain jokipenkoilla juoksemassa reppu selässä. n.4,5h/42,6km. Päätin riisuutua. Otin kaksi vesihörppyä 30min välein. 1h välein joko geelin tai ½kaurakeksiä. Onhan se selvä, että ennen pitkää tuolla reseptillä saa itsensä "alasti". 2h40min siihen meni. Sen jälkeen jalat vain heilahtivat eteen, monotomisesti. Focus juoksemisesta loittoni, mentiin yläkertaan. Hieman huippasikin. 2h kohdalla lisäsin toki vesihörppyjen otto tiheyttä 20min välein tehtäväksi, 3h jälkeen 15min rekfensille.
Tuota tyhjänä - alasti - juoksemista on hieman vaikea selittää, se pitäisi kokea. Se on kuin makaamista rentoutustuolissa, missä vähän huippaa ja heikottaa, on voimaton olo. Kaikki turha karisee pois. Jäljelle jää vain tahdottomat liikkeet. Tuntuu, ettet enää ohjaa itseäsi. Olet vain. Yksin. Ajatuksiesi kanssa. Ja silloin se tapahtuu - asiat aukenevat. On kuin tuntisit yhtä-äkkiä itsesi paremmin. Olet voimavarojesi kanssa kasvotusten. Kaikki numerot ovat taka-alalla. On vain sinä ja ajatuksesi. Se on niin alaston tilanne, että siinä näkee sekä syvälle että kauas.
Kirjoitin tuossa, että tässä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Tarkoitan sillä, että ei ole mitenkään järkevää juosta lähes 4,5h/42,6km vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun on saanut tulehdukset pois. Riski tulehduttaa paikat uudelleen on iso. Pääasia on kuitenkin nyt kokea, ei ajatella juurikaan muuta. Oppia itsestä. Vahvistua. Vaikka olen ollut mm. Vierumäen kisan suhteen epäonninen, näen tarpeen tuolle sektorille olevan olemassa. Koska olet tarpeeksi vahva henkisesti? Ehket koskaan?
Tunnen jo tuoksun. Sisäisen rauhan ja halutun tyhjyyden. Toivottavasti 10 päivän päästä lopetan 24h oman juoksuharjoituksen. Sen jälkeen olen päättänyt levätä. Toivottavasti pääsen tuossa strippaamaan lisää - kokemaan. Hyvä ystäväni on tulossa reitilleni koko vuorokaudeksi, tueksi ja seuraksi. Hän ei juokse koko aikaa, mutta hänen eleensä on sanoinkuvaamaton. Voidaan jo aikalailla kirjaimellisesti sanoa, että; ISOVELI VALVOO.
Tuon oman 24h harjoituksen jälkeen tiedän mitä haluan seuraavaksi. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko lepojakson jälkeen alkaa harjoittelu ja tähtäys Endurance 24h kisaa kohti tai hakea lepojakson, sekä pienen harjoittelujakson jälkeen lisää kokemuksia. Tavallaan samalla toteuttaa unelmia. Mutta niistä sitten, kun niiden aika on.
Ps. Ensi yönä Pittsburgh ja Sidney Crosby avaavat kauden. Enää ei ole vara valvoa tai ainakin sen täytyy tapahtua TODELLA harvoin. Elämä on valintoja täynnä. Maksimoitko vai koetko. Sinä valitset.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.10.2013.
tiistai 1. lokakuuta 2013
JOTAIN HÄIKKÄÄ BLOGSPOTILLA....
Ei pysty noita sivuikkunoita päivittään. Eivät tallennu. No eikait sillä oo väliä. Eikait tälläkään sivulla niin tärkeetä tietoa oo, etteikö kestäis vaikka vuojen pitää häiriötilaa.
Tänään kävin lompsiin jokimaisemissa reppu selässä 42,6km. Jalat oli ok!!! Hieno homma, mutta vieläkään ei uskalla alottaa normireenejä. Täytyy vain jatkaa varovaista linjaa. T: Hiiviskelijä.
Tässä jaksa enempää lätistä. Kirjotetaan sitten kun on jotain asiaa tahi jotain tapahtuu.
Ps. NHL-kausi alkaa muuten ens yönä. Siitä piti kirjoittaa, mutta ei nyt ehi. Laiskan päivät menee liian nopiasti.
Ps.2... Bloggerin sivupalkkien päivitys ei onnistu edelleenkään... 2.10.2013... Lasten pyörälenkillä mukana juosten 5,1km, avg.138, @5:33... Sää: +10, tuuli 2m/s... Muuta: Tämän piti olla kevyt käpyjenpotkimislenkki, mutta en saanut pidettyä lapsia aisoissa vaan tästä tuli VL. Eilinen retki tuntui hieman jaloissa... 3.10.2013... Kymppi aamutuimaan. Tunnelmallista. Kesä on takana...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.10.2013
Tänään kävin lompsiin jokimaisemissa reppu selässä 42,6km. Jalat oli ok!!! Hieno homma, mutta vieläkään ei uskalla alottaa normireenejä. Täytyy vain jatkaa varovaista linjaa. T: Hiiviskelijä.
Tässä jaksa enempää lätistä. Kirjotetaan sitten kun on jotain asiaa tahi jotain tapahtuu.
Ps. NHL-kausi alkaa muuten ens yönä. Siitä piti kirjoittaa, mutta ei nyt ehi. Laiskan päivät menee liian nopiasti.
Ps.2... Bloggerin sivupalkkien päivitys ei onnistu edelleenkään... 2.10.2013... Lasten pyörälenkillä mukana juosten 5,1km, avg.138, @5:33... Sää: +10, tuuli 2m/s... Muuta: Tämän piti olla kevyt käpyjenpotkimislenkki, mutta en saanut pidettyä lapsia aisoissa vaan tästä tuli VL. Eilinen retki tuntui hieman jaloissa... 3.10.2013... Kymppi aamutuimaan. Tunnelmallista. Kesä on takana...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.10.2013
lauantai 28. syyskuuta 2013
HENKINEN POTENTIAALI
Vanha pariskunta lähestyy ostoshihnaa kauppajonossa. Pelikirjan viimeiset viilaukset vielä. Rouva: -"Mene sinä pakkaamaan, niin minä maksan". Rouvalla on kädessään arvopaperi, 80sentin pullonpalautuskuitti, joka on eläneen näköinen. Rouva vilkaisee välillä ruttuista kuittia. Tarkka rouva - saan sen kuvan. Rouva antoi herralle selvän ohjeen, mutta herra jää jostain syystä suttaan ja pyöriin kärryn ympärille kuin kissa kuuman maidon. Rouva on ilmeisesti tottunut moiseen sooloiluun eikä tee asiasta numeroa. Rouva maksaa. Herra latoo verkkaiseen ostoksia hihnalle. Rouva tulee toisessa aallossa mukaan. Juustoa, lihaa, siideriä, maitoa... tavallista kärryn sisältöä. Kärry on tyhjä. Rouva kuittaa SOVITUSTI ostot modernisti pankkikortilla. Pullonpalautuskuitista lähtee hyvitys, 0,80euron suuruinen. Herra palaa pelikirjan sisälle ja pakkaa verkkaisesti ostot kasseihin. Sitten tulee mielestäni koko kuvaan suhteutettuna erittäin odottamaton liike. Herra ryhtyy luovaksi. Ilman mitään ohjausta hän löytää hedelmäpelin ja onnistuu taikomaan pelin sisälle PYSYVÄSTI usean euron muutamassa sekunnissa. -"Hauskoja nämä pelit" Hän sanoo ja nostaa kassit kantoon. Ei kun pulloja keräämään...
Oletteko koskaan kuulleet sanaa mielenhallinta? Joo, niin varmasti olette. Oletteko koskaan ajatelleet sanaa syvällisempi. Jo menee hiljaisemmaksi. Miten sinä hallitset mieltäsi? Onko se järkevää tai edes tarpeellista? Mitä mielenhallinnalla saavutetaan vai tukahdutetaanko sillä elämä? Miehet. Sillä on eroa, seisotko vesipyssysi kanssa sisävessassa vai metsänlaidalla vapaana uroksena, jossa voit vaikka pikku pakkasessa karjahdella samalla, hallitsematta sen enempää tilannetta. Okei, aika heikko yritys, esimerkki...
Jääkiekossa ja juoksussa on ainakin yksi yhteinen nimittäjä. Olet MIELESSÄSI niin hyvä kuin viimeinen lenkkisi tai vaihtosi... kisasi tai pelisi. Olen huono. Paska. Se on se, mitä mieli työntää tarjolle. Onko sitä järkevä hallita johonkin järkevään sapluunaan? Olen sitä mieltä, että on parempi heittää vettä metsän laidassa - antaa mielen soljua. Eihän missään suositella itkuakaan pidätettäväksi... Kyllä, olen monesti miettinyt, että miksi minä olen minä. Miksi minä olen niin ankara ja vaativa itselleni. Ehkä siksi olen tässä missä nyt olen, isossa kuvassa. Seitsemän vuotta sitten juoksin 1,5 paalun väliä. Maksimi silloin. Nyt en tahdo päästä yli siitä, että jalkaongelma keskeytti minun suorituksen "jo" 4h juoksun jälkeen. Ja kaikki tämä, juuri kun luulin olevani jo henkisesti - jos en kaikki voipa niin - vahva.
Totuushan on, että vastoinkäymiset tekevät ihmisestä vahvan, JOS hänellä on valmius KÄÄNTÄÄ ne voimaksi. Vielä olen MIELESTÄNI sen verran vähän saavuttanut, että epäonnistumiset ottavat koville. Mielestään huikeita suorituksia tehneet pääsevät yksittäisten epäonnistumisien yli kohtuu helposti. Matka on tärkeämpi kuin mihin olet menossa. Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä. Pysähtykää tuohon. Juuri sen vuoksi ("Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä") haluan kokea matkan joka kestää 24h. ISO PAINO sanalla KOKEA, en suorittaa jotain tiettyä kilsamäärää. Haluan oppia itsestäni. Taidanpa olla vähän perfektionisti. Olen varmasti oman tien kulkija. En hallitse mieltäni - menen sen mukana... Paitsi joskus tulee elämässä sellaisia, vaikeitakin tilanteita, joissa täytyy tehdä sisäisen äänen vastaisia ratkaisuja. On osattava nähdä myös nenäänsä pidemmälle...
Kirjoittaminen on oiva työväline mielen hoitoon. Niin ainakin minulle. On joskus aika uskaliasta avata päätä julkisesti. Onneksi itse saa vetää rajat, jolloin mennään taas mielenhallinnan puolelle... Henkinen potentiaali: Puhuin tuossa tänään ystävälleni, että se on jännä miten henkinen voima katoaa. Vai onko sitä sittenkään vielä tarpeeksi? Tällaisten kokemusten jälkeen tuntuu, ettei ole - vai onko tämä kaikki sittenkin nimenomaan vahvuutta nähdä asiat aitoina - nähdä tie eteenpäin? Onko tämäkin sitä KOVAA henkistä potentiaalia nähdä asiat niin kuin ne ovat = ihmisen rajallisuus... Katsoessani taakseni näen paljon hitonmoisia HENKISIÄ venymisiä. Pidisjärvi piikissä, vaikka vain puolimaraton olikin, vedin lähes alusta asti ihan limiteillä, 10 pykälän päässä maksimisykkeestäni 21,1km. Isoa lujaa koko perkelen matka... Nivalan ympärijuoksussa nokka kynti välillä lähes maata, mutta lopulta näin lehemäpatsaan (maalin) leuka pystyssä. Viisi päivää siitä ja otin askeleen aina uudestaan ja uudestaan +14h ajan, ylittäessäni samalla 9 nevaa. Hitto soikoot! On sitä, mutta se tuntuu katoavan epäonnistumisien hetkellä selän taa.
La 12.10. joskus klo.16-18 välissä aloitan oman "partiomatkan". Itselleni laatima tiedustelu sisältää 24h juoksua ja kävelyä tasan 2km reitillä. Tuo tulee olemaan opintomatka henkisen puolen huoneeseeni tuolla vintillä. Viimeistään tämä toipumisviikko osoitti miten hankala lihastulehdus/jumi Vierumäellä olikaan. Vasta tänään (8 päivää juoksusta) pystyin juoksemaan +2h juoksu+kävelyrytmillä, kivutta. Jalat ei ole vielä normaalit, mutta ne ovat paremmat - huomattavasti, lähes normaalit. Pidin tulehduskipulääke kuurin aloitettuani 4 täyslepoa ja sen jälkeen olen ERITTÄIN varovaisesti antanut pieniä määriä liikuntaa jaloille. Sunnuntai iltana päättyy noin 9 päivän tulehduskipulääkekuuri.
Laitan ennalta määrittämättömällä syklillä tietoja omasta 24h juoksusta väliaikatietoja TWITTER-TILILLENI, harjoituksen edistymisestä. Tarkoitukseni EI OLE asua puhelimen nokassa, joten päivityksiä ei kannata odottaa turhan usein, mutta varmaan jonkusen kerran laitan sinne viestiä esim. muodossa 5h/45km. Kaksi kaveria on kysynyt mahdollisuutta tulla mukaan joko juosten tai pyörällä jossain kohtaa harjoitusta. Olen vastanut, että voi mutta haluan rauhoittaa lähtöpaikkani, äitini pihan, ylimääräiseltä trafiikilta. Eli reitin varrelle voi tulla vapaasti liikkumaan. Eli vielä kertaukseksi. Lähden liikkeelle La 12.10. klo.16-18 välillä ja juoksen/kävelen 24h, eli harjoitus päättyy Su 13.10. klo.16-18. Ennen kuin aloitan, ilmoitan Twitter-tililläni tarkan aloitusajan.
Koska olen se kuka olen, tulen olemaan tuohon harjoitukseen erittäin latautunut. Olen enempi kuin monasti naurannut itselleni. On jossain määrin heikkouskin, ettei osaa mitään asiaa tehdä keskimääräisesti - vaan joko täysillä tai ei ollenkaan. No, toki koitan itse harjoituksessa sitten malttaa, vaikka latausta kieltämättä on vaikea tukahduttaa - hallita sillä tavalla mieltä. Aina palataan siihen, että mehtän reunalta on hyvä losottaa!
Loppuun... Tästä tämä alkoi....
Koska videomateriaalia ei ole keskeytyksestäni valitettavasti (onneksi) saatavilla täytyy löytää teille jotain hieman asiaa kuvaavaa.....
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.9.2013
Oletteko koskaan kuulleet sanaa mielenhallinta? Joo, niin varmasti olette. Oletteko koskaan ajatelleet sanaa syvällisempi. Jo menee hiljaisemmaksi. Miten sinä hallitset mieltäsi? Onko se järkevää tai edes tarpeellista? Mitä mielenhallinnalla saavutetaan vai tukahdutetaanko sillä elämä? Miehet. Sillä on eroa, seisotko vesipyssysi kanssa sisävessassa vai metsänlaidalla vapaana uroksena, jossa voit vaikka pikku pakkasessa karjahdella samalla, hallitsematta sen enempää tilannetta. Okei, aika heikko yritys, esimerkki...
Jääkiekossa ja juoksussa on ainakin yksi yhteinen nimittäjä. Olet MIELESSÄSI niin hyvä kuin viimeinen lenkkisi tai vaihtosi... kisasi tai pelisi. Olen huono. Paska. Se on se, mitä mieli työntää tarjolle. Onko sitä järkevä hallita johonkin järkevään sapluunaan? Olen sitä mieltä, että on parempi heittää vettä metsän laidassa - antaa mielen soljua. Eihän missään suositella itkuakaan pidätettäväksi... Kyllä, olen monesti miettinyt, että miksi minä olen minä. Miksi minä olen niin ankara ja vaativa itselleni. Ehkä siksi olen tässä missä nyt olen, isossa kuvassa. Seitsemän vuotta sitten juoksin 1,5 paalun väliä. Maksimi silloin. Nyt en tahdo päästä yli siitä, että jalkaongelma keskeytti minun suorituksen "jo" 4h juoksun jälkeen. Ja kaikki tämä, juuri kun luulin olevani jo henkisesti - jos en kaikki voipa niin - vahva.
Totuushan on, että vastoinkäymiset tekevät ihmisestä vahvan, JOS hänellä on valmius KÄÄNTÄÄ ne voimaksi. Vielä olen MIELESTÄNI sen verran vähän saavuttanut, että epäonnistumiset ottavat koville. Mielestään huikeita suorituksia tehneet pääsevät yksittäisten epäonnistumisien yli kohtuu helposti. Matka on tärkeämpi kuin mihin olet menossa. Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä. Pysähtykää tuohon. Juuri sen vuoksi ("Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä") haluan kokea matkan joka kestää 24h. ISO PAINO sanalla KOKEA, en suorittaa jotain tiettyä kilsamäärää. Haluan oppia itsestäni. Taidanpa olla vähän perfektionisti. Olen varmasti oman tien kulkija. En hallitse mieltäni - menen sen mukana... Paitsi joskus tulee elämässä sellaisia, vaikeitakin tilanteita, joissa täytyy tehdä sisäisen äänen vastaisia ratkaisuja. On osattava nähdä myös nenäänsä pidemmälle...
Kirjoittaminen on oiva työväline mielen hoitoon. Niin ainakin minulle. On joskus aika uskaliasta avata päätä julkisesti. Onneksi itse saa vetää rajat, jolloin mennään taas mielenhallinnan puolelle... Henkinen potentiaali: Puhuin tuossa tänään ystävälleni, että se on jännä miten henkinen voima katoaa. Vai onko sitä sittenkään vielä tarpeeksi? Tällaisten kokemusten jälkeen tuntuu, ettei ole - vai onko tämä kaikki sittenkin nimenomaan vahvuutta nähdä asiat aitoina - nähdä tie eteenpäin? Onko tämäkin sitä KOVAA henkistä potentiaalia nähdä asiat niin kuin ne ovat = ihmisen rajallisuus... Katsoessani taakseni näen paljon hitonmoisia HENKISIÄ venymisiä. Pidisjärvi piikissä, vaikka vain puolimaraton olikin, vedin lähes alusta asti ihan limiteillä, 10 pykälän päässä maksimisykkeestäni 21,1km. Isoa lujaa koko perkelen matka... Nivalan ympärijuoksussa nokka kynti välillä lähes maata, mutta lopulta näin lehemäpatsaan (maalin) leuka pystyssä. Viisi päivää siitä ja otin askeleen aina uudestaan ja uudestaan +14h ajan, ylittäessäni samalla 9 nevaa. Hitto soikoot! On sitä, mutta se tuntuu katoavan epäonnistumisien hetkellä selän taa.
La 12.10. joskus klo.16-18 välissä aloitan oman "partiomatkan". Itselleni laatima tiedustelu sisältää 24h juoksua ja kävelyä tasan 2km reitillä. Tuo tulee olemaan opintomatka henkisen puolen huoneeseeni tuolla vintillä. Viimeistään tämä toipumisviikko osoitti miten hankala lihastulehdus/jumi Vierumäellä olikaan. Vasta tänään (8 päivää juoksusta) pystyin juoksemaan +2h juoksu+kävelyrytmillä, kivutta. Jalat ei ole vielä normaalit, mutta ne ovat paremmat - huomattavasti, lähes normaalit. Pidin tulehduskipulääke kuurin aloitettuani 4 täyslepoa ja sen jälkeen olen ERITTÄIN varovaisesti antanut pieniä määriä liikuntaa jaloille. Sunnuntai iltana päättyy noin 9 päivän tulehduskipulääkekuuri.
Laitan ennalta määrittämättömällä syklillä tietoja omasta 24h juoksusta väliaikatietoja TWITTER-TILILLENI, harjoituksen edistymisestä. Tarkoitukseni EI OLE asua puhelimen nokassa, joten päivityksiä ei kannata odottaa turhan usein, mutta varmaan jonkusen kerran laitan sinne viestiä esim. muodossa 5h/45km. Kaksi kaveria on kysynyt mahdollisuutta tulla mukaan joko juosten tai pyörällä jossain kohtaa harjoitusta. Olen vastanut, että voi mutta haluan rauhoittaa lähtöpaikkani, äitini pihan, ylimääräiseltä trafiikilta. Eli reitin varrelle voi tulla vapaasti liikkumaan. Eli vielä kertaukseksi. Lähden liikkeelle La 12.10. klo.16-18 välillä ja juoksen/kävelen 24h, eli harjoitus päättyy Su 13.10. klo.16-18. Ennen kuin aloitan, ilmoitan Twitter-tililläni tarkan aloitusajan.
Koska olen se kuka olen, tulen olemaan tuohon harjoitukseen erittäin latautunut. Olen enempi kuin monasti naurannut itselleni. On jossain määrin heikkouskin, ettei osaa mitään asiaa tehdä keskimääräisesti - vaan joko täysillä tai ei ollenkaan. No, toki koitan itse harjoituksessa sitten malttaa, vaikka latausta kieltämättä on vaikea tukahduttaa - hallita sillä tavalla mieltä. Aina palataan siihen, että mehtän reunalta on hyvä losottaa!
Loppuun... Tästä tämä alkoi....
Koska videomateriaalia ei ole keskeytyksestäni valitettavasti (onneksi) saatavilla täytyy löytää teille jotain hieman asiaa kuvaavaa.....
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.9.2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
TUKOSSA
Onneksi ei nenä sentään. Jalat "vain". Kävin tänään, 5 päivää kisasta, kokeileen, mikä on jalkojeni kunto, tulehdus/jumitila. Melkoisessa jäkkyrässä ovat näköjään edelleen. Paine on siirtynyt lonkanseudulta alemmas. Liekkö vaimon läheisyyskin auttanut asiaa? ...Etureisien paine on melkoinen. 4km matkalla kävelin kaksi kertaa minuutin pätkän vähentääkseni painetta reisissä. Muutoin hölkkäsin erittäin kevyesti - suorastaan hiippailin. Yhden noin 200-300m pätkän kokeilin mennä "rytmiä" rikkoakseni perusjuoksuakin. Ei tuntunut pitkänäköiseltä, vielä. Asiat voisivat olla huonomminkin, jos kohta paremminkin. Tulehdus on mielestäni poispäin menossa. Suurimmat jumit ovat nyt kauempana tulehduspesäkkeistä, lonkanseudun lihaksista.
Jos ei ole käynyt mehtän puolella, ei ole mehtää nähnyt. Kun lisää harjoittelua kovien tavoitteiden siintäessä silmissä, on mehtään ajovaara isompi kuin sillä, joka varoo jo pelkästään harjoittelemasta, saati varoo harjoituksissa. Yrittänyttä ei laiteta. Enemmin vedän yli, kun märehdin kiikkustuolissa... -"mitä jos oisin sillon 2013 koittanna vielä sen yhen ryppään rykästä ennen Vierumäkeä". Nyt ei tarvi. Tuli vedettyä muutama vielä kaupan päälle. Liikaa. Mehtästä terveisiä!
En tarkkaan tiedä edes kaikkien kavereiden/tuttavien huumorintajua. Täytyy joskus näilläkin eettereillä miettiä pari kertaa mitä kirjoittaa. Lenon ja Pumpin huumorintajun tiesin, ja uskalsinkin kannustaa yrittämään ronskisti. Kun joku huutelee reinot jalassa, että jaksaa-jaksaa...raastoa vaan, vaatii vastaanottajalta huumoria jatkaa matkaa hujauttamatta huutelijaa. Pumppi ja Leno jatkoivat. Toisaalta kavereillani on suhteellisuuden tajua. He ymmärsivät, että ne joilla on lenkkarit jalassa reinojen sijaan, ovat paremmalla puolella. Kesken kisan reinot jalassa ei ole se mihin pyritään.
Olen kriittisin itseäni kohtaan, mutta olen myös vaativa ultrajuoksuyhteisöä kohtaan. Ennen vanhaa juoksijat pysähtyivät huoltoasemilla, nyt he jäävät suorastaan asumaan joka juottoasemillekin. Huoltoasemia oli ennen vanhaa moninverroin vähemmän kuin tänä päivänä. Juoma-asemat ovat lisääntyneet. Ennen niitä oli 5km välein, nyt jopa alle 2km välein. Nykyään et voisi ilman roolia paljastavaa numerolappua tietää kuka juoma-asemilla parveilevista on kisaaja, kuka juotto-aseman pitäjä. Kenelläkään ei ole kiire. Kisassa pitäisi olla?
Ymmärrän toki, että suurin osa ultrajuoksu harrastajista ovat elämykset edellä liikkeellä ja silloin on vapaus valita miten vuorokautensa viettää. Osahan jopa nukkuukin 24h kisankin aikana. Joskus ovat tämän maan vapauden puolesta esi-isämme valvoneet paine niskassa montakin vuorokautta putkeen. Nyt ei tahdota jaksaa edes vuorokautta hyvilläkään eväillä ja varusteilla. Mutta kuten sanottua, tätä mielenkiintoista ja kiehtovaa lajia voi harrastaa myös pilke silmäkulmassa. Jotta vielä muistettaisiin itse kriittisyyteni niin oma kisanihan katkesi vain muutaman tunnin taivalluksen jälkeen. Kävin kisan aikana 3h nukkumassa, saunomassa, juomassa neljä olutta ja lopun ajan kannustin/piiskasin reinot jalassa väkeä yrittämään, venymään. Arvioin itseni pelleksi. Rehellistä.
Minulla on paljon ystäviä. Olen onnekas sitenkin, sen lisäksi, että saan kuitenkin yrittää. Yksi ystäväni - voihan heitäkin olla enemmänkin? - aikoi rukoilla puolestani Vierumäen kisaan. En ole kysynyt, miten rukouksen sanat ovat menneet. Näkemyksemme eivät ehkä kohdanneet. Oliko minulle sitten parasta käydä näin? Oliko määräni olla enimmäkseen reinot jalassa Vierumäellä juoksemisen sijaan? Voihan se olla...
Olen tehnyt nyt analyysin ja jatkosuunnitelman. Harjoittelin liikaa, liian kovia ryppäitä omiin pohjiin nähden. Varmasti vielä joku vuosi kestänkin tuollaiset ryppäät, ehkä voin tehdä vieläkin kovempia ryppäitä. Nyt tuli kuitenkin pallo liian nopeasti takaisin seinästä jonne sen heitin. Monesti täälläkin toitottelin vetäväni tietoisesti riskillä. En kuitenkaan yrittänyt tahallaan pilata kauden pääkisaa, mutta niin nyt pääsi käymään. Faktat on tunnistettava, jotta voi rehelliseltä pohjalta ponnistaa eteenpäin.
Kaikki alkoi Nivalan ympärijuoksun (100km alle 10h:n) jälkeen. Juoksin siitä viiden päivän päästä 9 nevan juoksun, 75km/14h. Noiden välissä tein vielä lenkin, jossa läiskäytin yhden kilsan nelosen pintaan. Melkoista settiä. Kestävyyttä oli jo tuossa vaiheessa mukavasti. Heinäkuussa harjoittelin n.560km. Ja myös kovaakin. Vedin mm. yhden ryppään yhtenä osana Kipinän puolimaratonin 1.36 huitteille, kadoten jo seuraavana aamuna +20km maastolenkille pyssymäen haastaviin maastoihin, umpiväsyneenä. No, tuo on tosin ihan perusrypästelyä koviin tavoitteisiin pyrkiville ultrajuoksijoille, mutta antakoot hieman perspektiiviä kovasta harjoittelusta.
Heinäkuussa minulla oli ollu jo vaikeuksia/tuntemuksia vasemman reiden sivuosan kanssa. Automatkoilla oli hankalaa pelkkä istuminen. Heinäkuun lopussa tein ryppään, jonka veikkaan sinetöineen syvemmän tulehdustilan, joka sitten oli valmiina puhkeamaan TÄYTEEN KUKOISTUKSEEN hetkenä minä hyvänsä. Ensin oli Yön kutsu 50km/7h 15min maastossa/metsäteillä juoksua. Retki päättyi aamuyöstä nuotiolle. Saman päivän iltapäivästä olin tekemässä jo vauhtileikittelylenkkiä, 8km. Seuraavana aamuna +26 helteessä 5h/50km neste -ja ravintotestausta. Muutama päivä siitä ja tupla Cooper-testi 3min palautuksilla. Raato vie, tuo on jo sitten kuulkaas kovaa settiä. Ja luulin oikeasti, että toipuisin noista - ja saisin hyödyn. Kuka tietää, vaikka olisin voinut paremmalla tuurilla toipuakin? Yhtä kaikki. Kuppi meni nurin.
Jalkojen ensimmäinen konkreettinen tilttausviesti tuli Kempeleen maratonilla. Niin, siellähän jalat menivät mystisesti tönköiksi jo 2km rennon juoksun jälkeen. Kaamean juoksun jälkeen keskeytys 21km kohdalla. Lihakset eivät enää palautumattomassa tilassa toimineet. Olisi pitänyt hoksata viimeistään tuossa ottaa kevyt jakso. Mitä vielä, kiskoin perussettiä kohtuu menestyksellä. Jalat siis varoittivat, mutta toimivat vielä. Kempeleen viestit loittonivat, lähes unohtuivat. Otin vielä yhden tosikovan ryppään. Lisäksi kokeilin viimeisissä peruskovissa kiihdyttää rajusti aina lenkin lopussa. Kaikki tämä yhdessä. Mamuuu... Siitä sitten oikeasti kunnon kevennys = aika päästä tulehduksien pramille, esiin.
Vierumäelle mentäessä minulla oli vaikeaa istua autossa. Jalat oli aivan setsuuria automatkan jäljiltä. Takana oli kuitenkin pari huolella luettua Anttalan kirjaa, joten kaikki negatiivinen siirrettiin taka-alalle. Nyt oltiin prosessissa. Oikeastaan ihme, että tulehdukset/jumit/muut kaaos tilat, patoumat puhkesivat kohtalaisen mäkisellä reitillä vasta 3h kohdalla. Mutta SILTI olen ONNEKAS. Minulla on "vain" tulehdus/jumitila, ei mitään rakenteellista = vammaa, vieläkään, sitten vuoden 2010. Riippuen tietysti, miten lyhyt/pitkäaikainen tämä tulehdus/jumitila on. Pitkittyessähän siitä tulee vamma. Vaikka jalat ovat vielä kaukana reenaus kunnosta, ovat ne kuitenkin jo nyt 5päivässä selvästi edistyneet, mikä on tärkeä/hyvä viesti.
Kuten tuossa alun hieman kriittisessäkin osassa kerroin miten tätä voi tehdä monella tavalla. Jokainen valitsee tässä(kin) harrastuksessa oman tyylinsä ja tien. Kuulun eittämättä siihen ryhmään, joka haluaa myös tuloksia tilastoihin. Silti se ei ole samalla tavalla itsetarkoitus ja ainoa tapa, kuten valtaosalle tuohon ryhmään kuuluville. Joku ehkä muistaakin, kuinka kesäkuussa 2011 koitin omaa kotoa käsin tehtävää 24h juoksua 8km peruslenkilläni? Tuolloin saldoksi jäi 82km/13h. Erittäin opettava ja palkitseva itsetutkiskelu ILMAN osallistumismaksuja. Joku voisi ajatella, että mitä järkeä, kun ei näy missään. Siinäpä se juju onkin. Tuon voi tehdä helposti, jos hakee ensisijaisesti rajoja ITSEÄÄN varten, ei yhteisöä. Väittäisin, että yksin tehdessä 24h - mikäli pysyy koko ajan prosessissa - on vaativampi henkisesti kuin joukon mukana/seassa. Eli samalla ilmainen kokeilu vahvistaa myös henkistä lujuutta.
Havahduin tuossa, että monenlaisista sattumista johtuen minulla on vain yksi 24h kisa edes kutakuinkin täysin käytynä. Nivalassa syksyllä 2011 etenin epävirallisessa kisassa 128km. Torkahdin tuolloin 15min ja lopusta jäi 20min pahoinvoinnin vuoksi käyttämättä. Kaustisilla 2010 nukuin suunnitellusti n.5h. Viime kesänä helle teki minulle tepposet, eikä silloinkaan tullut koko 24h suoritusta. Nyt lonkanalueen lihakset ilmeisesti tulehtui/menivät yhteistyöhaluttomiksi. Yhtä kaikki, vaikka 12h kisasta minulla on ok. tulos, +116km ja 100km juoksu meni alle 10h, on suurin puute omassa päässäni ehjän 24h suorituksen puute. Tuon aion korjata. Vaikka senkin uhalla, että se sitten saattaisi läpi vietynä uhata Espoon hallikisan käynnin. Mutta eikös kisoja tule? Ja kuitenkin haluan mennä niiden portaiden mukaan, jotka edessä näen. En halua nyt tähän eteen 5kk odotusta. Haluan kokea.
Hoidan tämän tulehdustilan pois nyt tässä rauhassa. Olen kuitenkin toiveissa, että se kaikkoaa viikossa. Eli nyt on menty viisi päivää ja vielä tähän viikko lisää. Jos tarvitaan pidemmästi, sitten odotetaan. Sitten kun pystyn normaalisti hölkkään tuollaisia 20-30km lenkkejä ilman erityisiä tuntemuksia menneistä kuukausista, on aika korjata tuo puuttuva asia pääni sisältä = ehjä 24h suoritus. Kuten tuossa edellisen blogin kommenttikentässä vihjasin, koitan tehdä sen siten, että en ammu lipasta tyhäksi = mahdollisimman säästeliäästi. Tuossa on minulle tärkeintä olla liikkeellä/prosessissa 24h, ei maksimaallinen tulos. Tottahan se menee jossain määrin suorituksen puolelle kevyestikin tehtynä, mutta koitetaan nyt kuitenkin tuollakin psykologialla saada tuosta mahdollisimman miellyttävä kokemus.
Aion tehdä tuon kokeen tasan 2,0km lenkillä. Mikäli toiveeni toipumisesta toteutuu niin teen tuon "harjoituksen" La 12.10 klo.18- Su 13.10 klo.18. Alla tuossakin on kolme yövuoroa. Joten on syytäkin liikkua "vain" kevyesti, heh, heh... Tietysti toiveissa on toipua tuosta Espoon helmikuun lopunkin kisaan, joten ajattelen 6h "suunnanvaihto" ajatuksin tuon suorituksen, anteeksi harjoituksen, neljään 6h pätkään. 55km... 50km... 45km... 40km... olisi jo erittäinkin hyvä toteuma ja vähempikin riittää, kunhan vain saa sen 24h oltua kutakuinkin juoksukykyinen. Mutta, mutta, tällaista. Eli taas taatun järkevää mietintää!? Jokainen tyylillään. Tämä on totta?
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.9.2013
Jos ei ole käynyt mehtän puolella, ei ole mehtää nähnyt. Kun lisää harjoittelua kovien tavoitteiden siintäessä silmissä, on mehtään ajovaara isompi kuin sillä, joka varoo jo pelkästään harjoittelemasta, saati varoo harjoituksissa. Yrittänyttä ei laiteta. Enemmin vedän yli, kun märehdin kiikkustuolissa... -"mitä jos oisin sillon 2013 koittanna vielä sen yhen ryppään rykästä ennen Vierumäkeä". Nyt ei tarvi. Tuli vedettyä muutama vielä kaupan päälle. Liikaa. Mehtästä terveisiä!
En tarkkaan tiedä edes kaikkien kavereiden/tuttavien huumorintajua. Täytyy joskus näilläkin eettereillä miettiä pari kertaa mitä kirjoittaa. Lenon ja Pumpin huumorintajun tiesin, ja uskalsinkin kannustaa yrittämään ronskisti. Kun joku huutelee reinot jalassa, että jaksaa-jaksaa...raastoa vaan, vaatii vastaanottajalta huumoria jatkaa matkaa hujauttamatta huutelijaa. Pumppi ja Leno jatkoivat. Toisaalta kavereillani on suhteellisuuden tajua. He ymmärsivät, että ne joilla on lenkkarit jalassa reinojen sijaan, ovat paremmalla puolella. Kesken kisan reinot jalassa ei ole se mihin pyritään.
Olen kriittisin itseäni kohtaan, mutta olen myös vaativa ultrajuoksuyhteisöä kohtaan. Ennen vanhaa juoksijat pysähtyivät huoltoasemilla, nyt he jäävät suorastaan asumaan joka juottoasemillekin. Huoltoasemia oli ennen vanhaa moninverroin vähemmän kuin tänä päivänä. Juoma-asemat ovat lisääntyneet. Ennen niitä oli 5km välein, nyt jopa alle 2km välein. Nykyään et voisi ilman roolia paljastavaa numerolappua tietää kuka juoma-asemilla parveilevista on kisaaja, kuka juotto-aseman pitäjä. Kenelläkään ei ole kiire. Kisassa pitäisi olla?
Ymmärrän toki, että suurin osa ultrajuoksu harrastajista ovat elämykset edellä liikkeellä ja silloin on vapaus valita miten vuorokautensa viettää. Osahan jopa nukkuukin 24h kisankin aikana. Joskus ovat tämän maan vapauden puolesta esi-isämme valvoneet paine niskassa montakin vuorokautta putkeen. Nyt ei tahdota jaksaa edes vuorokautta hyvilläkään eväillä ja varusteilla. Mutta kuten sanottua, tätä mielenkiintoista ja kiehtovaa lajia voi harrastaa myös pilke silmäkulmassa. Jotta vielä muistettaisiin itse kriittisyyteni niin oma kisanihan katkesi vain muutaman tunnin taivalluksen jälkeen. Kävin kisan aikana 3h nukkumassa, saunomassa, juomassa neljä olutta ja lopun ajan kannustin/piiskasin reinot jalassa väkeä yrittämään, venymään. Arvioin itseni pelleksi. Rehellistä.
Minulla on paljon ystäviä. Olen onnekas sitenkin, sen lisäksi, että saan kuitenkin yrittää. Yksi ystäväni - voihan heitäkin olla enemmänkin? - aikoi rukoilla puolestani Vierumäen kisaan. En ole kysynyt, miten rukouksen sanat ovat menneet. Näkemyksemme eivät ehkä kohdanneet. Oliko minulle sitten parasta käydä näin? Oliko määräni olla enimmäkseen reinot jalassa Vierumäellä juoksemisen sijaan? Voihan se olla...
Olen tehnyt nyt analyysin ja jatkosuunnitelman. Harjoittelin liikaa, liian kovia ryppäitä omiin pohjiin nähden. Varmasti vielä joku vuosi kestänkin tuollaiset ryppäät, ehkä voin tehdä vieläkin kovempia ryppäitä. Nyt tuli kuitenkin pallo liian nopeasti takaisin seinästä jonne sen heitin. Monesti täälläkin toitottelin vetäväni tietoisesti riskillä. En kuitenkaan yrittänyt tahallaan pilata kauden pääkisaa, mutta niin nyt pääsi käymään. Faktat on tunnistettava, jotta voi rehelliseltä pohjalta ponnistaa eteenpäin.
Kaikki alkoi Nivalan ympärijuoksun (100km alle 10h:n) jälkeen. Juoksin siitä viiden päivän päästä 9 nevan juoksun, 75km/14h. Noiden välissä tein vielä lenkin, jossa läiskäytin yhden kilsan nelosen pintaan. Melkoista settiä. Kestävyyttä oli jo tuossa vaiheessa mukavasti. Heinäkuussa harjoittelin n.560km. Ja myös kovaakin. Vedin mm. yhden ryppään yhtenä osana Kipinän puolimaratonin 1.36 huitteille, kadoten jo seuraavana aamuna +20km maastolenkille pyssymäen haastaviin maastoihin, umpiväsyneenä. No, tuo on tosin ihan perusrypästelyä koviin tavoitteisiin pyrkiville ultrajuoksijoille, mutta antakoot hieman perspektiiviä kovasta harjoittelusta.
Heinäkuussa minulla oli ollu jo vaikeuksia/tuntemuksia vasemman reiden sivuosan kanssa. Automatkoilla oli hankalaa pelkkä istuminen. Heinäkuun lopussa tein ryppään, jonka veikkaan sinetöineen syvemmän tulehdustilan, joka sitten oli valmiina puhkeamaan TÄYTEEN KUKOISTUKSEEN hetkenä minä hyvänsä. Ensin oli Yön kutsu 50km/7h 15min maastossa/metsäteillä juoksua. Retki päättyi aamuyöstä nuotiolle. Saman päivän iltapäivästä olin tekemässä jo vauhtileikittelylenkkiä, 8km. Seuraavana aamuna +26 helteessä 5h/50km neste -ja ravintotestausta. Muutama päivä siitä ja tupla Cooper-testi 3min palautuksilla. Raato vie, tuo on jo sitten kuulkaas kovaa settiä. Ja luulin oikeasti, että toipuisin noista - ja saisin hyödyn. Kuka tietää, vaikka olisin voinut paremmalla tuurilla toipuakin? Yhtä kaikki. Kuppi meni nurin.
Jalkojen ensimmäinen konkreettinen tilttausviesti tuli Kempeleen maratonilla. Niin, siellähän jalat menivät mystisesti tönköiksi jo 2km rennon juoksun jälkeen. Kaamean juoksun jälkeen keskeytys 21km kohdalla. Lihakset eivät enää palautumattomassa tilassa toimineet. Olisi pitänyt hoksata viimeistään tuossa ottaa kevyt jakso. Mitä vielä, kiskoin perussettiä kohtuu menestyksellä. Jalat siis varoittivat, mutta toimivat vielä. Kempeleen viestit loittonivat, lähes unohtuivat. Otin vielä yhden tosikovan ryppään. Lisäksi kokeilin viimeisissä peruskovissa kiihdyttää rajusti aina lenkin lopussa. Kaikki tämä yhdessä. Mamuuu... Siitä sitten oikeasti kunnon kevennys = aika päästä tulehduksien pramille, esiin.
Vierumäelle mentäessä minulla oli vaikeaa istua autossa. Jalat oli aivan setsuuria automatkan jäljiltä. Takana oli kuitenkin pari huolella luettua Anttalan kirjaa, joten kaikki negatiivinen siirrettiin taka-alalle. Nyt oltiin prosessissa. Oikeastaan ihme, että tulehdukset/jumit/muut kaaos tilat, patoumat puhkesivat kohtalaisen mäkisellä reitillä vasta 3h kohdalla. Mutta SILTI olen ONNEKAS. Minulla on "vain" tulehdus/jumitila, ei mitään rakenteellista = vammaa, vieläkään, sitten vuoden 2010. Riippuen tietysti, miten lyhyt/pitkäaikainen tämä tulehdus/jumitila on. Pitkittyessähän siitä tulee vamma. Vaikka jalat ovat vielä kaukana reenaus kunnosta, ovat ne kuitenkin jo nyt 5päivässä selvästi edistyneet, mikä on tärkeä/hyvä viesti.
Kuten tuossa alun hieman kriittisessäkin osassa kerroin miten tätä voi tehdä monella tavalla. Jokainen valitsee tässä(kin) harrastuksessa oman tyylinsä ja tien. Kuulun eittämättä siihen ryhmään, joka haluaa myös tuloksia tilastoihin. Silti se ei ole samalla tavalla itsetarkoitus ja ainoa tapa, kuten valtaosalle tuohon ryhmään kuuluville. Joku ehkä muistaakin, kuinka kesäkuussa 2011 koitin omaa kotoa käsin tehtävää 24h juoksua 8km peruslenkilläni? Tuolloin saldoksi jäi 82km/13h. Erittäin opettava ja palkitseva itsetutkiskelu ILMAN osallistumismaksuja. Joku voisi ajatella, että mitä järkeä, kun ei näy missään. Siinäpä se juju onkin. Tuon voi tehdä helposti, jos hakee ensisijaisesti rajoja ITSEÄÄN varten, ei yhteisöä. Väittäisin, että yksin tehdessä 24h - mikäli pysyy koko ajan prosessissa - on vaativampi henkisesti kuin joukon mukana/seassa. Eli samalla ilmainen kokeilu vahvistaa myös henkistä lujuutta.
Havahduin tuossa, että monenlaisista sattumista johtuen minulla on vain yksi 24h kisa edes kutakuinkin täysin käytynä. Nivalassa syksyllä 2011 etenin epävirallisessa kisassa 128km. Torkahdin tuolloin 15min ja lopusta jäi 20min pahoinvoinnin vuoksi käyttämättä. Kaustisilla 2010 nukuin suunnitellusti n.5h. Viime kesänä helle teki minulle tepposet, eikä silloinkaan tullut koko 24h suoritusta. Nyt lonkanalueen lihakset ilmeisesti tulehtui/menivät yhteistyöhaluttomiksi. Yhtä kaikki, vaikka 12h kisasta minulla on ok. tulos, +116km ja 100km juoksu meni alle 10h, on suurin puute omassa päässäni ehjän 24h suorituksen puute. Tuon aion korjata. Vaikka senkin uhalla, että se sitten saattaisi läpi vietynä uhata Espoon hallikisan käynnin. Mutta eikös kisoja tule? Ja kuitenkin haluan mennä niiden portaiden mukaan, jotka edessä näen. En halua nyt tähän eteen 5kk odotusta. Haluan kokea.
Hoidan tämän tulehdustilan pois nyt tässä rauhassa. Olen kuitenkin toiveissa, että se kaikkoaa viikossa. Eli nyt on menty viisi päivää ja vielä tähän viikko lisää. Jos tarvitaan pidemmästi, sitten odotetaan. Sitten kun pystyn normaalisti hölkkään tuollaisia 20-30km lenkkejä ilman erityisiä tuntemuksia menneistä kuukausista, on aika korjata tuo puuttuva asia pääni sisältä = ehjä 24h suoritus. Kuten tuossa edellisen blogin kommenttikentässä vihjasin, koitan tehdä sen siten, että en ammu lipasta tyhäksi = mahdollisimman säästeliäästi. Tuossa on minulle tärkeintä olla liikkeellä/prosessissa 24h, ei maksimaallinen tulos. Tottahan se menee jossain määrin suorituksen puolelle kevyestikin tehtynä, mutta koitetaan nyt kuitenkin tuollakin psykologialla saada tuosta mahdollisimman miellyttävä kokemus.
Aion tehdä tuon kokeen tasan 2,0km lenkillä. Mikäli toiveeni toipumisesta toteutuu niin teen tuon "harjoituksen" La 12.10 klo.18- Su 13.10 klo.18. Alla tuossakin on kolme yövuoroa. Joten on syytäkin liikkua "vain" kevyesti, heh, heh... Tietysti toiveissa on toipua tuosta Espoon helmikuun lopunkin kisaan, joten ajattelen 6h "suunnanvaihto" ajatuksin tuon suorituksen, anteeksi harjoituksen, neljään 6h pätkään. 55km... 50km... 45km... 40km... olisi jo erittäinkin hyvä toteuma ja vähempikin riittää, kunhan vain saa sen 24h oltua kutakuinkin juoksukykyinen. Mutta, mutta, tällaista. Eli taas taatun järkevää mietintää!? Jokainen tyylillään. Tämä on totta?
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.9.2013
maanantai 23. syyskuuta 2013
VIERUMÄKI 24h
-"Onko tuo Pumpin (Janin) auto"? Ei, se on harmaampi. -"Kyllä se sieltä tulee, kun pääsee lähtemään"... Kato, nyt se tulee. Pian olemme matkalla. Kauan odotettu reissu on vihdoin totta. Kaikki ovat vallattomalla fiiliksellä. Kerrataan hieman kaikkia kipuja ja vaivoja. Jokaisella on omat peikkonsa mukana - Lenolla (Janne) peikkoista karvaisin; vettä nilkassa! Menomatkan yksi teema onkin, kun mietitään mikä olisi paras keino saada vesi pois nilkasta 30h aikana ennen starttia.
Toinen kahvitauko, jossain Jyväskylän takana. Paikka ei jäänyt mieleen. Puhelin soi. -"Jäikö sulla mitään parvekkeelle". Hetken hiljaisuus... Ai per.. urheilujuomat, tosin vain 8pll reilusta 60pullosta. Täytyy keksiä jotain tilalle. Ei iso asia. Kokonaisuus on kasassa. Jalkoja särkee taas autossa istuminen. Onko sekään tervettä? Onko Pumppi tervein? Hänellä oli vettä polvessa reilu viikko sitten. Ollaan kuin pohojanmaan puukkojunkkarit - tullaan vaikka mikä ois.
Mökkikartanossa omistajan sekoilut jatkuvat. -"Voi, tänäänkö teidän piti tulla?". -"Minä muistin, että vasta perjantaina". -"No on se vapaa, ja lämmityspumppu lämmittää nopeasti... Jätkiä naurattaa - on tämä hauskaa hommaa. Pian olemme taas menossa. Nyt kisarataa katsomaan. On pimeää. Niin on pian kisassakin, kun startataan.
Reitin eka vajaa kaks kilsaa vastaa täysin mielikuvia. Reitti vaikuttaa jopa optimilta. Reitin viimeinen reilu puolitoista kilsaa sisältääkin sitten neljä selkeää nyppylää ja muutaman "siinä-ja-siinä" nousun. Toinen puoli on 24h kisaan suorastaan raskas. Alamäet on aika jyrkkäprofiilisia. Haastavaaa. Heti valkenee suorilta, ettei tällä reitillä kannata odottaa menevänsä A-tavoitteessa.
Kaikki nukkuvat yönsä hyvin. Anttalaa lukemallahan se uni aina tulee. Rytmitellään vähän syöntejä. Kello menee nopeaa ja pian olemme menossa kisapaikalle. Uusia ja vanhoja tuttuja. Yhtä perhettä taas ollaan. Tämä ultrayhteisö hakee vertaistaan. On hienoa olla osa sitä. Yhteenkuuluvuus tuntuu luissa ja ytimissä asti.
Huoltomieheni (Jussi) saapuu omien kommervenkkejen vuoksi aika tipalla. Varttia vaille aletaan käydän hänen kanssaan sinänsä selkeää huoltokuvioita. Perehdytys kestää minuutin, pari. "Lähtölaukaus pamahtaa". Pyssy ei toimi. Lähettäjä huutaa: -"Menkää vain". Vapaudun. Juoksu lähtee menemään toivotun rennosti varsin pian. Jäykkyyksiä ei tunnu. Keskityn. Otan pienetkin vastamäet varoen - säästän energiaa. Menoani kuvaa sana varovainen. Ensimmäinen kierros aikaan 20.26 @5:24.
Juomat ja energiat alkavat heti imeytymään. Ennalta suurin yksittäinen jännityksen kohde on poissa. Toisen kierroksen jälkeen olen sen vuoksi todella rauhoittunut. Sama tunne kuin Nivalan ympärijuoksussa. Toinen kierros 21.13 @5:37. Rytmi on löytynyt, rento hölkkäily. Kolmas kierros 21.08 @5:35. Ensimmäinen tunti kerryttää 10,8km. Olen tyytyväinen. Maltoin aloittaa suunnitellun kevyesti. Tästä tulee nyt hieno nautinto. Alku on tärkein. Täytyy vain keskittyä.
Pian alkaa satamaan reilusti. Reitti täyttyy lammikoista. Oikeastaan kierrokset menevät keskittyessä lätäköiden väistelyyn. Tunnelmallisen kevyet pylväsvalot häilyttävät näkymää. Jonkun kerran tulee astuttua "näkymättömään" lätäkköön. Kengät ja sukat kastuvat. Ilma on muutoin optimi. +13, aika tuuleton. Neljäs kierros 21.21 @5:40. Moni lisää vaatetta, minulla on sopivan lämmin, enemmin kuin kylmä. Olen lämminverinen. Viides kierros 21.19 @5:38. Sama helppo monotominen hölkkä on siis uomissaan. Neljä edellistä kierrosta 11 sekunnin sisään.
Kuudennella kierroksella alikulussa on vettä jo niin, ettei sitä kastumatta pääse läpi. Minultakin pääsee ärräpäitä. Kengät on likomärät. Mietin, että varmasti kyrsii muitakin, josta saan tilannetta keventäviä uutisia huoltoporukoilta. Vesiultrajuoksua. Alusta hidastuu. Alusta on pehmeää, veden peittämää, isoilta osin. On selvää, että tämä näkyy nyt kellossa, mutta se on suhteellista. Tärkeintä on edetä rentous säilyttäen. Ehkä märkyys alkaa kangistamaan? Kuudes kierros 21.39 @5:44.
Toinen tunti 10,6km. Rentous jaloista alkaa kadota hieman. Juoksu on kuitenkin helppoa. Huomaan ajattelevani vaivihkaa, että olen ohittanut kaikki muut kertaalleen paitsi Smedsin ja Puskalan. Aprikoin jäisinkö heidän kanssaan hetkeksi hölkkäämään saavuttaessani heidät vai menisinkö "omaa vauhtia". Mietin myös vaikeutuneen kelin takia, jos menisin hetkeksi tasan 6min kierrosvauhtiin. Kaikki nuo ajatukset vain käyvät, eivät jää asumaan.
Seitsemäs kierros. Käyn heittämässä vettä. Kierros viekin aikaa 22.37 @6:04. Jostain syystä juoksu jäykistyy. Märkyys? Kylmä ei ole. Enemminkin lämmin. Jalat on kuitenkin kaiken aikaa hyvävoimaiset, vaikka jäykyys on nyt läsnä. Kahdeksas kierros. Taas kusettaa. Lonkkiin/reiden yläsivulle alkaa koskemaan. Jalkapohjia aristaa. Kysyn Jussilta: -"Tuleeko nyt suolatabletti?". -"Seuraavalla." Kuuluu vastaus. Kahdeksas kierros 22.19 @5:52.
Yhdeksäs kierros on jo tuskaa. Suolatablettikaan ei auta. Päivällä olin ottanut jo ennen kisaa 2x400mg buranaa pääkipuun, joten ibuprofeiiniakin pitäisi olla elimistössä. Kisan ajaksi olin budjetoinut ennen kisaa MAKSIMIannokseksi 2x600mg. Särkylääkkeet eivät käyneet edes mielessä. Uskoin kipujen loppuvan jossain vaiheessa. Toisin kävi, ne vain yltyivät. Yhdeksäs kierros kusitaukoineen 23.19 @6:19.
Jalat paskana ja kisa on vasta alkanut. Ei edes tunnu, että olisin juossut yli 3h. Kuin puoli tuntia. Kaikki on muuten käynyt niin helposti, vaikka olosuhteet on lähes kuin tulva-alueelta. Jokainen askel sattuu yhä kovempaa. Olo on epätodellinen. En edes muista mitä ajattelin. Ajattelinko mitään. 3h kerryttää vielä 10,1km, vaikka sisältää kaksi vedenheittoa ja orastavat vaikeudet.
Kymmenes kierros kestää jo peräti 24.09 @6:22. Kaikki on yhtä tuskaa. Haluaisin vajota maan alle. Kipu on jo sietämätöntä. Jalat alkaa aina ajan perästä hieman pettää alta. Tämä tuntuu nyt mahdottomalta. Kova paikka.
11 kierros on sitten sinetti. Jalat menevät 2-3 kertaa lukkoon ylämäissä. Joudun siirtelemään käsillä jalkoja. Normaalisti astumalla on kuin puukko työnnettäisiin reiden kylkeen, lonkan alapuolelle - molemmissa jaloissa. Käyn isollakin asialla. Kinkkaan huoltopisteelleni. Huoltaja antaa suolatabletin ja kaksi 400mg buranaa. Jalat ei ota alle. Kinkkaan maton yli ( 32.38 @8:26) hallin sisälle. Huoltaja yrittää hieroa (silitellä) jalkojani. Sekin käy kipeää ajoin. Jalat vain jäykistyy. Otan vielä kilpakumppanin tarjoaman Panadol poreen. Otan vielä yhden buranan. Olen ottanut nyt 5x400mg buranaa ja yhden panadol poreen. Jalat ei ota alle. Teen henkisen päätöksen. Keskeytän. On pakko. Sitten kuitenkin saan ajatuksen käydä vielä testaamassa jalkoja radalla.
Pitkä, tunnin matka 2km huoltopisteen kohdalle on yhtä tuskaa. Jalat ei ota alle. Siirtelen jalkoja. Jalat ei liiku normaalisti. Minulle tilataan kyyti hallille. Homma on päätöksessä ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Tuoreeltaan tuossa tilanteessa on vaikea nähdä isoa kuvaa. Olla onnellinen, että sai yrittää.
Pojilla - Lenolla ja Pumpilla - on alkanut kisa hyvin. Pumppi menee yötauolle. Leno jatkaa, vaikka tekee kipeää kuulema hälläkin. Toivon mielessäni, että edes pojat onnistuisi. Itselläni oli ilmeisesti jonkilainen tulehdus noissa lonkanalueen lihaksissa syvällä jo ennen kisaa, joka sitten puhkesi sitten kisassa. Tämä on elämää. Tämä on ultrajuoksua. Näitä tulee. Näitä menee.
Muutamien mutkien jälkeen saavuin Jussin kanssa kannustamaan radalla olevia. Kisan seuraaminen on sekin jännää puuhaa. Pojat näyttävät pääsevänsä päämäärinsä. Varsinkin Lenon suoritus näyttää kierros-kierrokselta yhä huikeammalta. Lopulta Leno saa kasattua mittariin peräti 120.672km. Aivan käsittämätön määrä, ja lähes kokonaisuudessaan kävelten. Kestää kokeilla! Lahjakkuus, sanoisin. Hyvin vähillä reeneillä. 24h sopii Lenolle, jos jollekkin. Viime vuonnakin meni +110km. Nyt vielä parempaa. Toivotaan Lenolle ehjiä harjoituskilsoja ja rinnalle hieman enemmän juoksua niin vain taivas on rajana jatkossa. Hirviporukkamme paras hevonen, Jonte-Konden sanoin.
Pumppi veti puolestaan debyytissä häntä itseään tyydyttävät 82.962km. Melkoinen saunalenkki tuokin? Pumppi veti omalla rauhallisella otteellaan kisan tyylikkäästi läpi, eikä kokenut juurikaan vastoinkäymisiä. Vakuuttava suoritus. Onnittelut pojille ennätyksistä vielä tätäkin kautta!
Kisan voittajaksi leivottiin Stefan Smeds. Tasaisesti edennyt Porvoolainen juoksi lopulta 203.634km. Isot onnittelut uudelle 200km kerhon jäsenelle! Tuo oli huikea suoritus nuissa olosuhteissa ja noin raskaalla reitillä. Stefanista tuli nyt 47 suomalainen, joka on edennyt +200km/24h. Kuvaavaa hänenkin herrasmiehisyydestä oli tilanne, jossa hän toimi aputelineenä kisan kakkoseksi tulleelle Mika Puskalalle, kun hän tyhjensi kenkiään roskista. Missä muussa lajissa kisan kärkikaksikko auttaa noin jalomielisesti toisiaan?
Kisan jälkeen hieman juhlittiin poikien loistavia suorituksia ja pidettiin hauskaa. Naurua ja hyvää juttua riitti. Nauru täytti Lusin yön. Yksi huomion saanut detalji oli Lenon kuuma kännykkä. Leno ja hänen vaimonsa olivat alvariinsa kontaktissa. Kiusoiteltiinkin Lenoa asiasta. Nuorta rakkautta. Leno on kovan ultraurheilijan lisäksi myös rakkauden ammattilainen ja kovalla tunteella!!! Juttujen tarkempi sisältö jätettäkööt ankaran sensuurin varjoon. :)
Isot kiitokset pojille isossa kuvassa onnistuneesta reissusta! Kiitokset myös Jussille hienosta eleestä tulla huoltomieheksi kolmen oman yövuoron jatkoksi! Kiitokset myös kaikille myötäeläjille ja tukijoille!
Kisan tulokset.
Olo on nyt odotetusti tyhjä. Nyt hoidan ensin tulehdukset pois jaloista. Niitä on ainakin tuolla lonkanseutujen lihaksissa, että näköjään myös jalkapohjissa. Kävely on nyt jo lähes normaalia. Burana kuuri on nyt päällä. Ajattelin syödä nyt 3x800mg x5-7pv kuurin. Plus muuta tulehduksen hoitoa. Olen hiljalleen tässä palanut katsomaan isoa kuvaa. Pääasia on sittenkin, että on edistynyt, ei tulokset. Tulokset tulee aikanaan, ja maistuvat varmasti kaiken koetun jälkeen makoisilta, aikanaan. Tällaisten reissujen jälkeen tuntuu hetken, että kaikki on mennyt perseelleen. Silti tästäkin vuodesta jäi käteen mm. puolimaratonilla reilu ennätysparannus, sekä onnistunut 100km juoksu. Lisäksi epäonnistuneellakin juoksulla maratonennätys. Isossa kuvassa eteenpäin menoa tuli kestävyys että vauhtikestävyys puolella. Täytyy olla siihen tyytyväinen.
Täytyy koittaa jatkossa yrittää välttää tällaisia tiloja, vaikka kovaa reenatessa vaara on aina olemassa. Usein on tullut hyvääkin jälkeä, vaikka on ollut pahempiakin tuntemuksia ennen kisoja. Ehkä yksi tulehdukset aktivoiva tekijä oli liian reilu kevennys Vierumäen kisaan. Toisena tekijänä ehkä liian kova harjoittelu pohjiin nähden. Näitä kaikkia asioita punnitsen, antamatta millekään yksittäiselle asialle liian suurta arvoa. Jos autosta tippuu toinen tuulilasinpyyhkijä, ei välttämättä koko autoa tarvi vaihtaa.
Juha Jumiskon sanontaa lainatakseni: "-Paikat kuntoon ja uutta matoa koukuun!".
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.9.2013
Toinen kahvitauko, jossain Jyväskylän takana. Paikka ei jäänyt mieleen. Puhelin soi. -"Jäikö sulla mitään parvekkeelle". Hetken hiljaisuus... Ai per.. urheilujuomat, tosin vain 8pll reilusta 60pullosta. Täytyy keksiä jotain tilalle. Ei iso asia. Kokonaisuus on kasassa. Jalkoja särkee taas autossa istuminen. Onko sekään tervettä? Onko Pumppi tervein? Hänellä oli vettä polvessa reilu viikko sitten. Ollaan kuin pohojanmaan puukkojunkkarit - tullaan vaikka mikä ois.
Mökkikartanossa omistajan sekoilut jatkuvat. -"Voi, tänäänkö teidän piti tulla?". -"Minä muistin, että vasta perjantaina". -"No on se vapaa, ja lämmityspumppu lämmittää nopeasti... Jätkiä naurattaa - on tämä hauskaa hommaa. Pian olemme taas menossa. Nyt kisarataa katsomaan. On pimeää. Niin on pian kisassakin, kun startataan.
Reitin eka vajaa kaks kilsaa vastaa täysin mielikuvia. Reitti vaikuttaa jopa optimilta. Reitin viimeinen reilu puolitoista kilsaa sisältääkin sitten neljä selkeää nyppylää ja muutaman "siinä-ja-siinä" nousun. Toinen puoli on 24h kisaan suorastaan raskas. Alamäet on aika jyrkkäprofiilisia. Haastavaaa. Heti valkenee suorilta, ettei tällä reitillä kannata odottaa menevänsä A-tavoitteessa.
Kaikki nukkuvat yönsä hyvin. Anttalaa lukemallahan se uni aina tulee. Rytmitellään vähän syöntejä. Kello menee nopeaa ja pian olemme menossa kisapaikalle. Uusia ja vanhoja tuttuja. Yhtä perhettä taas ollaan. Tämä ultrayhteisö hakee vertaistaan. On hienoa olla osa sitä. Yhteenkuuluvuus tuntuu luissa ja ytimissä asti.
Huoltomieheni (Jussi) saapuu omien kommervenkkejen vuoksi aika tipalla. Varttia vaille aletaan käydän hänen kanssaan sinänsä selkeää huoltokuvioita. Perehdytys kestää minuutin, pari. "Lähtölaukaus pamahtaa". Pyssy ei toimi. Lähettäjä huutaa: -"Menkää vain". Vapaudun. Juoksu lähtee menemään toivotun rennosti varsin pian. Jäykkyyksiä ei tunnu. Keskityn. Otan pienetkin vastamäet varoen - säästän energiaa. Menoani kuvaa sana varovainen. Ensimmäinen kierros aikaan 20.26 @5:24.
Juomat ja energiat alkavat heti imeytymään. Ennalta suurin yksittäinen jännityksen kohde on poissa. Toisen kierroksen jälkeen olen sen vuoksi todella rauhoittunut. Sama tunne kuin Nivalan ympärijuoksussa. Toinen kierros 21.13 @5:37. Rytmi on löytynyt, rento hölkkäily. Kolmas kierros 21.08 @5:35. Ensimmäinen tunti kerryttää 10,8km. Olen tyytyväinen. Maltoin aloittaa suunnitellun kevyesti. Tästä tulee nyt hieno nautinto. Alku on tärkein. Täytyy vain keskittyä.
Pian alkaa satamaan reilusti. Reitti täyttyy lammikoista. Oikeastaan kierrokset menevät keskittyessä lätäköiden väistelyyn. Tunnelmallisen kevyet pylväsvalot häilyttävät näkymää. Jonkun kerran tulee astuttua "näkymättömään" lätäkköön. Kengät ja sukat kastuvat. Ilma on muutoin optimi. +13, aika tuuleton. Neljäs kierros 21.21 @5:40. Moni lisää vaatetta, minulla on sopivan lämmin, enemmin kuin kylmä. Olen lämminverinen. Viides kierros 21.19 @5:38. Sama helppo monotominen hölkkä on siis uomissaan. Neljä edellistä kierrosta 11 sekunnin sisään.
Kuudennella kierroksella alikulussa on vettä jo niin, ettei sitä kastumatta pääse läpi. Minultakin pääsee ärräpäitä. Kengät on likomärät. Mietin, että varmasti kyrsii muitakin, josta saan tilannetta keventäviä uutisia huoltoporukoilta. Vesiultrajuoksua. Alusta hidastuu. Alusta on pehmeää, veden peittämää, isoilta osin. On selvää, että tämä näkyy nyt kellossa, mutta se on suhteellista. Tärkeintä on edetä rentous säilyttäen. Ehkä märkyys alkaa kangistamaan? Kuudes kierros 21.39 @5:44.
Toinen tunti 10,6km. Rentous jaloista alkaa kadota hieman. Juoksu on kuitenkin helppoa. Huomaan ajattelevani vaivihkaa, että olen ohittanut kaikki muut kertaalleen paitsi Smedsin ja Puskalan. Aprikoin jäisinkö heidän kanssaan hetkeksi hölkkäämään saavuttaessani heidät vai menisinkö "omaa vauhtia". Mietin myös vaikeutuneen kelin takia, jos menisin hetkeksi tasan 6min kierrosvauhtiin. Kaikki nuo ajatukset vain käyvät, eivät jää asumaan.
Seitsemäs kierros. Käyn heittämässä vettä. Kierros viekin aikaa 22.37 @6:04. Jostain syystä juoksu jäykistyy. Märkyys? Kylmä ei ole. Enemminkin lämmin. Jalat on kuitenkin kaiken aikaa hyvävoimaiset, vaikka jäykyys on nyt läsnä. Kahdeksas kierros. Taas kusettaa. Lonkkiin/reiden yläsivulle alkaa koskemaan. Jalkapohjia aristaa. Kysyn Jussilta: -"Tuleeko nyt suolatabletti?". -"Seuraavalla." Kuuluu vastaus. Kahdeksas kierros 22.19 @5:52.
Yhdeksäs kierros on jo tuskaa. Suolatablettikaan ei auta. Päivällä olin ottanut jo ennen kisaa 2x400mg buranaa pääkipuun, joten ibuprofeiiniakin pitäisi olla elimistössä. Kisan ajaksi olin budjetoinut ennen kisaa MAKSIMIannokseksi 2x600mg. Särkylääkkeet eivät käyneet edes mielessä. Uskoin kipujen loppuvan jossain vaiheessa. Toisin kävi, ne vain yltyivät. Yhdeksäs kierros kusitaukoineen 23.19 @6:19.
Jalat paskana ja kisa on vasta alkanut. Ei edes tunnu, että olisin juossut yli 3h. Kuin puoli tuntia. Kaikki on muuten käynyt niin helposti, vaikka olosuhteet on lähes kuin tulva-alueelta. Jokainen askel sattuu yhä kovempaa. Olo on epätodellinen. En edes muista mitä ajattelin. Ajattelinko mitään. 3h kerryttää vielä 10,1km, vaikka sisältää kaksi vedenheittoa ja orastavat vaikeudet.
Kymmenes kierros kestää jo peräti 24.09 @6:22. Kaikki on yhtä tuskaa. Haluaisin vajota maan alle. Kipu on jo sietämätöntä. Jalat alkaa aina ajan perästä hieman pettää alta. Tämä tuntuu nyt mahdottomalta. Kova paikka.
11 kierros on sitten sinetti. Jalat menevät 2-3 kertaa lukkoon ylämäissä. Joudun siirtelemään käsillä jalkoja. Normaalisti astumalla on kuin puukko työnnettäisiin reiden kylkeen, lonkan alapuolelle - molemmissa jaloissa. Käyn isollakin asialla. Kinkkaan huoltopisteelleni. Huoltaja antaa suolatabletin ja kaksi 400mg buranaa. Jalat ei ota alle. Kinkkaan maton yli ( 32.38 @8:26) hallin sisälle. Huoltaja yrittää hieroa (silitellä) jalkojani. Sekin käy kipeää ajoin. Jalat vain jäykistyy. Otan vielä kilpakumppanin tarjoaman Panadol poreen. Otan vielä yhden buranan. Olen ottanut nyt 5x400mg buranaa ja yhden panadol poreen. Jalat ei ota alle. Teen henkisen päätöksen. Keskeytän. On pakko. Sitten kuitenkin saan ajatuksen käydä vielä testaamassa jalkoja radalla.
Pitkä, tunnin matka 2km huoltopisteen kohdalle on yhtä tuskaa. Jalat ei ota alle. Siirtelen jalkoja. Jalat ei liiku normaalisti. Minulle tilataan kyyti hallille. Homma on päätöksessä ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Tuoreeltaan tuossa tilanteessa on vaikea nähdä isoa kuvaa. Olla onnellinen, että sai yrittää.
Pojilla - Lenolla ja Pumpilla - on alkanut kisa hyvin. Pumppi menee yötauolle. Leno jatkaa, vaikka tekee kipeää kuulema hälläkin. Toivon mielessäni, että edes pojat onnistuisi. Itselläni oli ilmeisesti jonkilainen tulehdus noissa lonkanalueen lihaksissa syvällä jo ennen kisaa, joka sitten puhkesi sitten kisassa. Tämä on elämää. Tämä on ultrajuoksua. Näitä tulee. Näitä menee.
Muutamien mutkien jälkeen saavuin Jussin kanssa kannustamaan radalla olevia. Kisan seuraaminen on sekin jännää puuhaa. Pojat näyttävät pääsevänsä päämäärinsä. Varsinkin Lenon suoritus näyttää kierros-kierrokselta yhä huikeammalta. Lopulta Leno saa kasattua mittariin peräti 120.672km. Aivan käsittämätön määrä, ja lähes kokonaisuudessaan kävelten. Kestää kokeilla! Lahjakkuus, sanoisin. Hyvin vähillä reeneillä. 24h sopii Lenolle, jos jollekkin. Viime vuonnakin meni +110km. Nyt vielä parempaa. Toivotaan Lenolle ehjiä harjoituskilsoja ja rinnalle hieman enemmän juoksua niin vain taivas on rajana jatkossa. Hirviporukkamme paras hevonen, Jonte-Konden sanoin.
Pumppi veti puolestaan debyytissä häntä itseään tyydyttävät 82.962km. Melkoinen saunalenkki tuokin? Pumppi veti omalla rauhallisella otteellaan kisan tyylikkäästi läpi, eikä kokenut juurikaan vastoinkäymisiä. Vakuuttava suoritus. Onnittelut pojille ennätyksistä vielä tätäkin kautta!
Kisan voittajaksi leivottiin Stefan Smeds. Tasaisesti edennyt Porvoolainen juoksi lopulta 203.634km. Isot onnittelut uudelle 200km kerhon jäsenelle! Tuo oli huikea suoritus nuissa olosuhteissa ja noin raskaalla reitillä. Stefanista tuli nyt 47 suomalainen, joka on edennyt +200km/24h. Kuvaavaa hänenkin herrasmiehisyydestä oli tilanne, jossa hän toimi aputelineenä kisan kakkoseksi tulleelle Mika Puskalalle, kun hän tyhjensi kenkiään roskista. Missä muussa lajissa kisan kärkikaksikko auttaa noin jalomielisesti toisiaan?
Kisan jälkeen hieman juhlittiin poikien loistavia suorituksia ja pidettiin hauskaa. Naurua ja hyvää juttua riitti. Nauru täytti Lusin yön. Yksi huomion saanut detalji oli Lenon kuuma kännykkä. Leno ja hänen vaimonsa olivat alvariinsa kontaktissa. Kiusoiteltiinkin Lenoa asiasta. Nuorta rakkautta. Leno on kovan ultraurheilijan lisäksi myös rakkauden ammattilainen ja kovalla tunteella!!! Juttujen tarkempi sisältö jätettäkööt ankaran sensuurin varjoon. :)
Isot kiitokset pojille isossa kuvassa onnistuneesta reissusta! Kiitokset myös Jussille hienosta eleestä tulla huoltomieheksi kolmen oman yövuoron jatkoksi! Kiitokset myös kaikille myötäeläjille ja tukijoille!
Kisan tulokset.
Olo on nyt odotetusti tyhjä. Nyt hoidan ensin tulehdukset pois jaloista. Niitä on ainakin tuolla lonkanseutujen lihaksissa, että näköjään myös jalkapohjissa. Kävely on nyt jo lähes normaalia. Burana kuuri on nyt päällä. Ajattelin syödä nyt 3x800mg x5-7pv kuurin. Plus muuta tulehduksen hoitoa. Olen hiljalleen tässä palanut katsomaan isoa kuvaa. Pääasia on sittenkin, että on edistynyt, ei tulokset. Tulokset tulee aikanaan, ja maistuvat varmasti kaiken koetun jälkeen makoisilta, aikanaan. Tällaisten reissujen jälkeen tuntuu hetken, että kaikki on mennyt perseelleen. Silti tästäkin vuodesta jäi käteen mm. puolimaratonilla reilu ennätysparannus, sekä onnistunut 100km juoksu. Lisäksi epäonnistuneellakin juoksulla maratonennätys. Isossa kuvassa eteenpäin menoa tuli kestävyys että vauhtikestävyys puolella. Täytyy olla siihen tyytyväinen.
Täytyy koittaa jatkossa yrittää välttää tällaisia tiloja, vaikka kovaa reenatessa vaara on aina olemassa. Usein on tullut hyvääkin jälkeä, vaikka on ollut pahempiakin tuntemuksia ennen kisoja. Ehkä yksi tulehdukset aktivoiva tekijä oli liian reilu kevennys Vierumäen kisaan. Toisena tekijänä ehkä liian kova harjoittelu pohjiin nähden. Näitä kaikkia asioita punnitsen, antamatta millekään yksittäiselle asialle liian suurta arvoa. Jos autosta tippuu toinen tuulilasinpyyhkijä, ei välttämättä koko autoa tarvi vaihtaa.
Juha Jumiskon sanontaa lainatakseni: "-Paikat kuntoon ja uutta matoa koukuun!".
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.9.2013
maanantai 16. syyskuuta 2013
HIENOSÄÄTÖÄ
Tässä on nämä viime päivät menny lepäillessä, tankkeja täyttäessä - sekä fyysisesti että henkisesti - ja hienosäätöjä tehden. Kuten on varmaan tullu monasti mainittua - ja ehkä olette sen itsekin todenneet - että valmistaudun hyvin tarkasti pääkisoihin. Tänään tuossa testaillessa vielä tuota optimaalista etenemistä, tuli mieleen F1-testailu. Olen lähes varma, että monet lukijat saavat näistä minun hommista hyvät naurut, joka on tietysti hieno asia. Aina on onnistunut, jos joku nauraa. Siltikään en nyt sentään pelleilläkseni tee näitä erinnäisiä testejä. 24h on pitkä kisa ja on erittäin tärkeä, että A) löytää nesteet ja eväät mitkä uppoaa. Tuo on varsinkin alussa tärkeää, sillä sujuva alku tuo hyvän fiiliksen, joka taas tekee mm. suorituksesta rennomman. B) löytää sopivat varusteet. Ei ole yksi hailee mitä on aatamin päällä. C) Vaivaton ja mahdollisimman vähän energiaa kuluttava eteneminen. D) Rentous.
Päiväkohtaisesti, riippuen päivän sisällöstä, edellisen yön nukkumisista ja elimistön tilasta, voi sykkeet hyvinkin vakaasta tilasta huolimatta vaihdella päiväkohtaisesti n.0-5, jopa 10 pykälää. Samoin on luonnollisen, mahdollisimman helpon juoksuvauhdin kanssa - ainakin itselläni. Se elää tällä hetkellä tuoreen noin@5:00-5:15 välillä, 15sek/km toleranssissa. Tässä hieman aasinsiltaa tämän päivän hienosäätötestin tarkoitukseen.
Juoksin ja kävelin kaksi ensimmäistä Vierumäen kierrosta simuloivaa lenkkiä luonnollisen helppoa ja rentoa juoksua ja kävelyä, sitä paljon toistettua kevyttä hölkkää. Sykkeet olivat ajattelemaani aluetta (125-130) noin 0-5 pykälää korkeammalla nuo kierrokset 1-2. Kierrosajat 1) 20:14 @5:20, avg.130... 2) 20:44 @5:28, avg,132...<-eka kiekallahan tulee kävelyä vain minsa ja muilla yht. 2min, josta johtuu tuo ekan ja tokan kiekan 30sek. ero suurimmaksi osaksi... Kolmannella kierroksella jarruttelin väkisin sykkeet välille 125-130. Tulos, 3.kierros: 21:45 @5.46, avg.128... Ja neljäs kierros taas rentouteen ja helppouteen keskittyen aikaan 21:05 @5:33, avg.131... Aika radikaali ero kierrosajassa tuohon, jarrutteleeko väkisin luonnotonta juoksua, joka on kuitenkin vain alle 5 pykälää matalampitehoista juoksua. Ja mikä pahinta, jalat ehtivät mennä tuon kolmannen kierroksen aikana selvästi jäykemmiksi ja rentoutuivat taas, kun palasin neljännellä kierroksella vapautuneeseen tekemiseen, teennäisen jarruttelun sijaan.
Samalla tässä tulee kyseenalaiseksi koko sykevyön käyttö tuossa 24h kisassa. Tuo rento, helppo ja kevyt perusjuoksu tulee niin selkäytimestä. Tarkotukseni oli alunperin kalibroida meno sykevyön avulla 2-3h eka tunnin ajan, mutta enpä taida tarvita tuota kaikkien kokeilujen perusteella. Juoksen keskiviikkona vielä yhden 3,8km lenkin lähinnä henkisen varmuuden vuoksi. Uskoakseni monilla ultrajuoksijoilla on oma henkinen maailma noissa suorituksissa rakennettuna. Niin myös minulla. Minun henkinen voima on hyvässä harjoittelussa ja perusteellisessa suunnittelussa. Se on minun ehtymätön reppu, josta löytyy monenlaista voimaa suorituksiin. Osa juoksijoista on uskonnollisia - saavat voimaa ylempää. Heillä on omat maailmansa. Tärkeintä on usko omaan tekemiseen, ei mistä se tulee, usko. Pääpointti noissa sanoissani on se, että 24h suoritus on niin pitkä, että se ei mene pelkällä fysiikalla. Psyykkinen ja psykologinen puoli ovat iso osa sitä. Ehkä liian vähän puhutaan yleisesti itsetuntemuksesta. Se on yllättävän tärkeä osa, ehkä jopa tärkein. Itsensä hyvin tuntemisesta saa uskomattoman paljon sisäistä rauhaa suoritukseen, rentoutta - lisää metrejä... Kahvikuppi on tyhjä. Menen täyttämään sen. Olen valmis. Annan ajan kulua. Mieleni on rauhallinen ja kevyt kuin joutsenen uni. Vierumäellä nähdään.
Käytä hetkesi, jaa voimasi...
Ps. VIERUMÄKI 24h KISAN TULOSSEURANTA <-Klikkaa "2013" auki. Sinne tulee mitä ilmeisemmin kisan käynnistyessä seuranta linkit. Valitse M Solo, jos haluata seurata miesten tuloskehitystä ja N Solo, jos haluat seurata naisten tuloskehitystä jne.
Onni Vähäaho, 16.9.2013, Nivalassa ja Olkkosentiellä
Päiväkohtaisesti, riippuen päivän sisällöstä, edellisen yön nukkumisista ja elimistön tilasta, voi sykkeet hyvinkin vakaasta tilasta huolimatta vaihdella päiväkohtaisesti n.0-5, jopa 10 pykälää. Samoin on luonnollisen, mahdollisimman helpon juoksuvauhdin kanssa - ainakin itselläni. Se elää tällä hetkellä tuoreen noin@5:00-5:15 välillä, 15sek/km toleranssissa. Tässä hieman aasinsiltaa tämän päivän hienosäätötestin tarkoitukseen.
Juoksin ja kävelin kaksi ensimmäistä Vierumäen kierrosta simuloivaa lenkkiä luonnollisen helppoa ja rentoa juoksua ja kävelyä, sitä paljon toistettua kevyttä hölkkää. Sykkeet olivat ajattelemaani aluetta (125-130) noin 0-5 pykälää korkeammalla nuo kierrokset 1-2. Kierrosajat 1) 20:14 @5:20, avg.130... 2) 20:44 @5:28, avg,132...<-eka kiekallahan tulee kävelyä vain minsa ja muilla yht. 2min, josta johtuu tuo ekan ja tokan kiekan 30sek. ero suurimmaksi osaksi... Kolmannella kierroksella jarruttelin väkisin sykkeet välille 125-130. Tulos, 3.kierros: 21:45 @5.46, avg.128... Ja neljäs kierros taas rentouteen ja helppouteen keskittyen aikaan 21:05 @5:33, avg.131... Aika radikaali ero kierrosajassa tuohon, jarrutteleeko väkisin luonnotonta juoksua, joka on kuitenkin vain alle 5 pykälää matalampitehoista juoksua. Ja mikä pahinta, jalat ehtivät mennä tuon kolmannen kierroksen aikana selvästi jäykemmiksi ja rentoutuivat taas, kun palasin neljännellä kierroksella vapautuneeseen tekemiseen, teennäisen jarruttelun sijaan.
Samalla tässä tulee kyseenalaiseksi koko sykevyön käyttö tuossa 24h kisassa. Tuo rento, helppo ja kevyt perusjuoksu tulee niin selkäytimestä. Tarkotukseni oli alunperin kalibroida meno sykevyön avulla 2-3h eka tunnin ajan, mutta enpä taida tarvita tuota kaikkien kokeilujen perusteella. Juoksen keskiviikkona vielä yhden 3,8km lenkin lähinnä henkisen varmuuden vuoksi. Uskoakseni monilla ultrajuoksijoilla on oma henkinen maailma noissa suorituksissa rakennettuna. Niin myös minulla. Minun henkinen voima on hyvässä harjoittelussa ja perusteellisessa suunnittelussa. Se on minun ehtymätön reppu, josta löytyy monenlaista voimaa suorituksiin. Osa juoksijoista on uskonnollisia - saavat voimaa ylempää. Heillä on omat maailmansa. Tärkeintä on usko omaan tekemiseen, ei mistä se tulee, usko. Pääpointti noissa sanoissani on se, että 24h suoritus on niin pitkä, että se ei mene pelkällä fysiikalla. Psyykkinen ja psykologinen puoli ovat iso osa sitä. Ehkä liian vähän puhutaan yleisesti itsetuntemuksesta. Se on yllättävän tärkeä osa, ehkä jopa tärkein. Itsensä hyvin tuntemisesta saa uskomattoman paljon sisäistä rauhaa suoritukseen, rentoutta - lisää metrejä... Kahvikuppi on tyhjä. Menen täyttämään sen. Olen valmis. Annan ajan kulua. Mieleni on rauhallinen ja kevyt kuin joutsenen uni. Vierumäellä nähdään.
Käytä hetkesi, jaa voimasi...
Ps. VIERUMÄKI 24h KISAN TULOSSEURANTA <-Klikkaa "2013" auki. Sinne tulee mitä ilmeisemmin kisan käynnistyessä seuranta linkit. Valitse M Solo, jos haluata seurata miesten tuloskehitystä ja N Solo, jos haluat seurata naisten tuloskehitystä jne.
Onni Vähäaho, 16.9.2013, Nivalassa ja Olkkosentiellä
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
SUHTEELLISUUS - TJ 5 VIERUMÄKI
Kaikki on suhteellista. Minä heiluttelen omia tavoite lukemia täällä. Olen onnellinen, että voin heiluttaa. Koskaan ei tiedä, milloin heilutat lippujasi viimeisen kerran. Täytyy osata myös nauttia mahdollisuudesta. Yksi alueemme tunnettu maratonkeräilijä juoksi viimeisen maratoninsa viime vuonna Haapajärven Kauniston maratonilla. Kuulemani mukaan hän oli juossut puoleen väliin ja kävellyt loput. Hän oli tuntenut väsymystä - ei jaksanut - mies, joka yleensä juoksi maratoninsa loppuun, vaikka sitten vähän hiljempaakin. Kuluvan vuoden alkuvuodesta hänellä todettiin syöpä. Pari päivää sitten hänen maratonmääränsä pysähtyi lopullisesti 126 kohdalle. Osanotto omaisille ja läheisille.
Vierumäen kisa on minulle (toivottavasti) pitkän matkan yksi välietappi. Kisan keskustelufoorumilla on ollut keskustelua kisan virallisuudesta ja ennätyskelpoisuudesta. Lopputulemana käsittääkseni se, että kisa on virallinen, muttei ennätyskelpoinen. Tuo debaatti näyttää omalla kohdallani isossa kuvassa hyvin pieneltä, ylikuivatulta hedelmältä. Toki on aina hienoa, jos kisa on mahdollisimman hyväksytty. Käytännössä tuo ennätyskelpoisuuden puuttuminen tarkoittaa, ettei kisassa voi tehdä virallisia SE-tuloksia eikä käsittääkseni MM-näyttöjä antaa. En usko tuon häiritsevän meitä osallistujia? M35 tiellä tehty 24h Suomenennätys on Juha Hietasen 227,695km, joka on tehty 13.-14.05.2010 Brive-la-Gaillarde, FRA. Esim, oma A-tavoitteenikin on "vain" 224km, joten tuskin pystyn tuota kellistämään. Eikä 224km suorituskaan riittäisi MM-paikkaan Suomen maajoukkueessa. Hauskaa ylipäänsä tuoda noita sanoja esille täällä.
Ennen kuin menen sisälle Vierumäen lopullisiin suunnitelmiin, VINKKAAN tässä Nivalan JayLenon palanneen blogimaailmaan.
Joku voi osata lähestyä ja ilmestyä 24h kisan viivalle tuosta vaan enempiä valmistautumatta. Minä taas käyn aika massiivisen mielen matkan, koska näen tarvitevan sen. Haluan olla ensinnäkin rehellinen itselleni, joka vie yllättävän paljon aikaa. Suunnitelmaa täytyy katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Sen täytyy olla sellainen, johon ITSE uskoo. Sisäinen ääni kertoo kisan aikana, jos olet koittanut ummistaa silmäsi jossain kohdassa suunnitelmaa. Nyt tuo mielikuva matka on valmis. Olo on rauhallinen. Tiedän, että suorituskyky tästä vielä vähän nousee ennen Vierumäen kisaa. Sen varaan en ole lähtenyt laskemaan. Muutoinkin koitin laskea kaikki sopivan helposti toteutettavaksi. Jos sain tuntikertymäksi esim. 10,77km, pyöristin sen 10,7km jne. Suunnitelmia minulla on neljä, joista kaksi viimeistä ns. "takalautoja", joilla pysyn radalla, vaikka kisan aikana tulisikin suuria vaikeuksia.
A-suunnitelmaan (224km) pystyn, jos on kaikki niin kuin ajattelen olevan. Siinä olen lähtenyt siitä liikkeelle, että lähtövauhti (eka tunti) on n.20:45/kierros. Tunti-tunnilta lasken tuossa suunnitelmassa vauhdin hidastuvan 15sek/kierros/tunti. Tuon 15sek/kierros/tunti vauhdin hidastumisen ajattelen olevan hyvin lähellä realismia kohdallani. Tuokin asia on mietitty tosi tarkkaan. Toisin ilmaistuna lähden tuossa 10,9km/h vauhdilla, päätyen 8,5km/h vauhtiin. Huoltotaukoihin tuossa on laskettu 40min, joka on vähennetty viimeisen 3h kertymästä tuossa alla olevassa taulukossa.
B-suunnitelma (214km) on laadittu siltä varalta, että jostain syystä homma lähtee liikkeelle hieman odotettua nihkeämmin. Tämä aikataulu on kuitenkin siksi helpon tuntuinen, että uskon pysyväni tässä varsin helposti. Tässä suunnitelmassa lasken lähteväni (eka tunti) n.20:50/kierros vaudilla siten, että 2h jälkeen mittarissa on n.21,4km. Tuo tuntuu erittäin simppeliltä ja helpolta. Tässä suunnitelmassa olen laskenut vauhdin hidastuvan 20sek/kierros/tunti. Lähtövauhti n.10,8km/h, päätyen kisan lopussa n.7,9km/h. Tietysti nämä vauhdin hidastumiset ovat arvioita, sillä harvapa sitä pystyy kovin pitkiä testejä tämän asian suhteen tekemään. Omat kokemukset ovat lähinnä viime syksyn Joensuun 12h kisasta ja tämän kesän 100km kisasta. Nuo kokemukset olen suhteuttanut harjoitusteni kertomaan, josta olen muodostanut nämä ajatukseni - tavoitteni. Lähden siitä JOHTOAJATUKSESTA, että olen hyvinkin tyytyväinen myös tähän B-suunnitelman, jos ei päivän vire vie minua A-suunnitelmaan asti. Tärkeintä on kuitenkin mahdollisimman vaivaton ja helppo eteneminen, ei jossain tietyssä taulukossa pysyminen. Sisäinen ääni sanoo, että pystyn A-suunnitelmaan, mutta tämä B-suunnitelma toimii sopivan motivoivana varasuunnitelmana, jos kaikki ei käykkään niin kuin elokuvissa. Alla olevassa B-suunnitelmassa olen varannut huoltotaukoihin 50min, joka on vähennetty viimeisen 3h kertymästä tuossa alla olevassa taulukossa.
C-suunnitelma (204km). Ensimmäinen takalauta. Mikäli jostakin odottamattomasta syystä kohtaan siinä määrin vastoinkäymisiä, etten pysty seuraamaan päätavoittetani, olen luonut ns. takalaudan, joka pitää minut radalla. Tietysti olen käynyt pitkän palaverin itseni kanssa siitä, että vietän joka tapauksessa tuon koko vuorokauden radalla, meni kisa miten meni. Mutta onhan siellä oleminen mielekkäämpää kisan mennessä pieleenkin, jos siellä on vielä jotain tavoiteltavaa. Siksi suunnitelma C, takalauta nro.1. C-suunnitelma on tietysti erittäin kevyt, lähtien 21:00 kierrosajoista ja päätyen peräti 30:35 (7,4km/h) kierrosaikoihin. Tuossa olen varannut 25sek/kierros/tunti vauhdin hidastumiseksi. Lisäksi tuohon on varattu peräti kokonainen tunti huoltotoimia varten.
D-suunnitelma (180km). Pidän tuota ns. "häpeärajana" itselleni. Tuon yli menevillä suorituksilla kehtaan palata kotiin omien ajatuksieni kanssa. Tuon alle jääminen tietäisi ANKARAA henkistä tuskaa heti kisan jälkeen. Tähän suunnitelmaan ei ole mitään erillistä taulukkoa. Tähän suunnitelmaan ei voi laskea taulukkoa. Se lasketaan niin käydessä sitten kisan aikana - laitetaan Garminin Virtual partneri kaveriksi ja aletaan sitä seuraamaan. D-suunnitelma on takalauta nro.2, periaatepäätös marssia radalla aika täyteen, jos ei muuhun kykene.
Mitäpä tässä muuta. Nyt vain lähinnä odotellaan ja voidaan paksusti. Juodaan hyvin, syödään viisaasti. Koitetaan olla mahdollisimman levänneitä ja positiivisia viivalla - valmiita. Maanantaina käyn 3-4krt x3,77km lenkin kisatehoilla. Se saataa olla viimeinen lenkki ennen kisaa. Jos näen tarpeelliseksi, saatan käydä keskiviikkona 3,8km lenkin hyvin kevyesti. Torstai-iltana kierrämme kisaradan kävelten tutustumismielessä/matkajäykkyydet pois puistellen. Perjantaina sitten hyppään perusteellisesti pääni sisällä valmisteltuun kisaan klo.18.
Komenttikenttään voi lukijat laittaa ennustuksia joko minun, Janne Kukkolan tai Jani Jyrkän lopputuloksista. Myös yhteistulosveikkauksia otetaan vastaan. Mitään palkintoa en nyt osaa keksiä, mutta olkoot epävirallinen ultratietäjä-titteli sellainen.
Kisan seurannasta tulenee ohjeita järjestäjien sivuille. Kisan tulospalvelustahan vastaa Champion chip, joten seurannan löytää ilmeisesti heidän sivuiltaan kisan alkaessa. TÄSTÄ ja klikkaa tuosta 2013 vuoden kohdalta niin sinne ilmestynee Vierumäen 24h juoksu kisan seuranta.
Ps. Tässä on jo niin itelle kaikki selvää, että jäi tuosta blogista joitain asioita pois. Kuten tuohon komenttikenttään kirjoitinkin, niin olemme saaneet huoltomiehen mukaan. Iso plussa! Toinen juttu, mikä on hyvä valottaa, on aikataulujen pohjana olevan kisavauhdin perusta... Olen kokeillut juosta monenlaisilla tehoilla. Kaikkein luontevinta, helpointa ja vähiten kuluttavaa juoksuni on, kun juoksen 125-130 sykkeillä. Tuoreena ja täydessä iskussa se tarkoittaa aluksi noin n.@5:00-5:15 vauhtia. Olen kokeillut - viimeksi menneellä viikolla - myös juoksemista mm. 110-120 tehoilla. Noilla tehoilla juoksuni on jo siksi luonnotonta, että reiteni jäykistyy noin seisovalla vauhdilla yllättävän nopeasti. Eli minun ei kannata aloittaa esim. n.@5:50 vauheilla juoksun luonnottomuuden vuoksi. Ei sovi minulle. Hölkän sisälle asettamallani kävelypätkillä pyrin ottamaan ns. paineen pois juoksusta. Samalla keskisykettä (hiilarikulutusta) alemmas ja uskoakseni jaksan tuoreempana pidempään.
Aluksi juoksen+kävelen Vierumäellä siten, että kävelen n.1min reitin selvimmässä nousussa, toisen kierroksen vaihtuessa juodessani ja syödessäni. Sitten, kun juokusvauhtini jossain vaiheessa menee yli @6:00 lisään yhden 30sek. kävelypätkän lisäksi kierrokselle, jos näen sen hyödylliseksi. Näillä perusteilla kisaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.9.2013
Vierumäen kisa on minulle (toivottavasti) pitkän matkan yksi välietappi. Kisan keskustelufoorumilla on ollut keskustelua kisan virallisuudesta ja ennätyskelpoisuudesta. Lopputulemana käsittääkseni se, että kisa on virallinen, muttei ennätyskelpoinen. Tuo debaatti näyttää omalla kohdallani isossa kuvassa hyvin pieneltä, ylikuivatulta hedelmältä. Toki on aina hienoa, jos kisa on mahdollisimman hyväksytty. Käytännössä tuo ennätyskelpoisuuden puuttuminen tarkoittaa, ettei kisassa voi tehdä virallisia SE-tuloksia eikä käsittääkseni MM-näyttöjä antaa. En usko tuon häiritsevän meitä osallistujia? M35 tiellä tehty 24h Suomenennätys on Juha Hietasen 227,695km, joka on tehty 13.-14.05.2010 Brive-la-Gaillarde, FRA. Esim, oma A-tavoitteenikin on "vain" 224km, joten tuskin pystyn tuota kellistämään. Eikä 224km suorituskaan riittäisi MM-paikkaan Suomen maajoukkueessa. Hauskaa ylipäänsä tuoda noita sanoja esille täällä.
Ennen kuin menen sisälle Vierumäen lopullisiin suunnitelmiin, VINKKAAN tässä Nivalan JayLenon palanneen blogimaailmaan.
Joku voi osata lähestyä ja ilmestyä 24h kisan viivalle tuosta vaan enempiä valmistautumatta. Minä taas käyn aika massiivisen mielen matkan, koska näen tarvitevan sen. Haluan olla ensinnäkin rehellinen itselleni, joka vie yllättävän paljon aikaa. Suunnitelmaa täytyy katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Sen täytyy olla sellainen, johon ITSE uskoo. Sisäinen ääni kertoo kisan aikana, jos olet koittanut ummistaa silmäsi jossain kohdassa suunnitelmaa. Nyt tuo mielikuva matka on valmis. Olo on rauhallinen. Tiedän, että suorituskyky tästä vielä vähän nousee ennen Vierumäen kisaa. Sen varaan en ole lähtenyt laskemaan. Muutoinkin koitin laskea kaikki sopivan helposti toteutettavaksi. Jos sain tuntikertymäksi esim. 10,77km, pyöristin sen 10,7km jne. Suunnitelmia minulla on neljä, joista kaksi viimeistä ns. "takalautoja", joilla pysyn radalla, vaikka kisan aikana tulisikin suuria vaikeuksia.
A-suunnitelmaan (224km) pystyn, jos on kaikki niin kuin ajattelen olevan. Siinä olen lähtenyt siitä liikkeelle, että lähtövauhti (eka tunti) on n.20:45/kierros. Tunti-tunnilta lasken tuossa suunnitelmassa vauhdin hidastuvan 15sek/kierros/tunti. Tuon 15sek/kierros/tunti vauhdin hidastumisen ajattelen olevan hyvin lähellä realismia kohdallani. Tuokin asia on mietitty tosi tarkkaan. Toisin ilmaistuna lähden tuossa 10,9km/h vauhdilla, päätyen 8,5km/h vauhtiin. Huoltotaukoihin tuossa on laskettu 40min, joka on vähennetty viimeisen 3h kertymästä tuossa alla olevassa taulukossa.
| Taulukkojen viimeisestä 3h pätkästä vähennetty | ||||
| huoltotaukoihin laskettu aika (matka) | ||||
| huoltotaukoihin | huoltotaukoihin | huoltotaukoihin | ||
| laskettu 40min | laskettu 50min | laskettu 60min | ||
| Tavoite A | Tavoite B | Tavoite C | ||
| 1-3h | 32,2 | 31,9 | 31,4 | |
| 4-6h | 31,1 | 30,5 | 29,8 | |
| 7-9h | 30,0 | 29,2 | 28,2 | |
| 10-12h | 29,1 | 27,9 | 26,8 | |
| 13-15h | 28,2 | 26,8 | 25,6 | |
| 16-18h | 27,3 | 25,8 | 24,4 | |
| 19-21h | 26,4 | 24,9 | 23,4 | |
| 22-24h | 20,1 | 17,4 | 15,1 | |
| yht. | 224,4 | 214,4 | 204,7 | |
B-suunnitelma (214km) on laadittu siltä varalta, että jostain syystä homma lähtee liikkeelle hieman odotettua nihkeämmin. Tämä aikataulu on kuitenkin siksi helpon tuntuinen, että uskon pysyväni tässä varsin helposti. Tässä suunnitelmassa lasken lähteväni (eka tunti) n.20:50/kierros vaudilla siten, että 2h jälkeen mittarissa on n.21,4km. Tuo tuntuu erittäin simppeliltä ja helpolta. Tässä suunnitelmassa olen laskenut vauhdin hidastuvan 20sek/kierros/tunti. Lähtövauhti n.10,8km/h, päätyen kisan lopussa n.7,9km/h. Tietysti nämä vauhdin hidastumiset ovat arvioita, sillä harvapa sitä pystyy kovin pitkiä testejä tämän asian suhteen tekemään. Omat kokemukset ovat lähinnä viime syksyn Joensuun 12h kisasta ja tämän kesän 100km kisasta. Nuo kokemukset olen suhteuttanut harjoitusteni kertomaan, josta olen muodostanut nämä ajatukseni - tavoitteni. Lähden siitä JOHTOAJATUKSESTA, että olen hyvinkin tyytyväinen myös tähän B-suunnitelman, jos ei päivän vire vie minua A-suunnitelmaan asti. Tärkeintä on kuitenkin mahdollisimman vaivaton ja helppo eteneminen, ei jossain tietyssä taulukossa pysyminen. Sisäinen ääni sanoo, että pystyn A-suunnitelmaan, mutta tämä B-suunnitelma toimii sopivan motivoivana varasuunnitelmana, jos kaikki ei käykkään niin kuin elokuvissa. Alla olevassa B-suunnitelmassa olen varannut huoltotaukoihin 50min, joka on vähennetty viimeisen 3h kertymästä tuossa alla olevassa taulukossa.
| Taulukkojen viimeisestä 3h pätkästä vähennetty | ||||
| huoltotaukoihin laskettu aika (matka) | ||||
| huoltotaukoihin | huoltotaukoihin | huoltotaukoihin | ||
| laskettu 40min | laskettu 50min | laskettu 60min | ||
| Tavoite A | Tavoite B | Tavoite C | ||
| 1-3h | 32,2 | 31,9 | 31,4 | |
| 4-6h | 31,1 | 30,5 | 29,8 | |
| 7-9h | 30,0 | 29,2 | 28,2 | |
| 10-12h | 29,1 | 27,9 | 26,8 | |
| 13-15h | 28,2 | 26,8 | 25,6 | |
| 16-18h | 27,3 | 25,8 | 24,4 | |
| 19-21h | 26,4 | 24,9 | 23,4 | |
| 22-24h | 20,1 | 17,4 | 15,1 | |
| yht. | 224,4 | 214,4 | 204,7 | |
C-suunnitelma (204km). Ensimmäinen takalauta. Mikäli jostakin odottamattomasta syystä kohtaan siinä määrin vastoinkäymisiä, etten pysty seuraamaan päätavoittetani, olen luonut ns. takalaudan, joka pitää minut radalla. Tietysti olen käynyt pitkän palaverin itseni kanssa siitä, että vietän joka tapauksessa tuon koko vuorokauden radalla, meni kisa miten meni. Mutta onhan siellä oleminen mielekkäämpää kisan mennessä pieleenkin, jos siellä on vielä jotain tavoiteltavaa. Siksi suunnitelma C, takalauta nro.1. C-suunnitelma on tietysti erittäin kevyt, lähtien 21:00 kierrosajoista ja päätyen peräti 30:35 (7,4km/h) kierrosaikoihin. Tuossa olen varannut 25sek/kierros/tunti vauhdin hidastumiseksi. Lisäksi tuohon on varattu peräti kokonainen tunti huoltotoimia varten.
| Taulukkojen viimeisestä 3h pätkästä vähennetty | ||||
| huoltotaukoihin laskettu aika (matka) | ||||
| huoltotaukoihin | huoltotaukoihin | huoltotaukoihin | ||
| laskettu 40min | laskettu 50min | laskettu 60min | ||
| Tavoite A | Tavoite B | Tavoite C | ||
| 1-3h | 32,2 | 31,9 | 31,4 | |
| 4-6h | 31,1 | 30,5 | 29,8 | |
| 7-9h | 30,0 | 29,2 | 28,2 | |
| 10-12h | 29,1 | 27,9 | 26,8 | |
| 13-15h | 28,2 | 26,8 | 25,6 | |
| 16-18h | 27,3 | 25,8 | 24,4 | |
| 19-21h | 26,4 | 24,9 | 23,4 | |
| 22-24h | 20,1 | 17,4 | 15,1 | |
| yht. | 224,4 | 214,4 | 204,7 | |
D-suunnitelma (180km). Pidän tuota ns. "häpeärajana" itselleni. Tuon yli menevillä suorituksilla kehtaan palata kotiin omien ajatuksieni kanssa. Tuon alle jääminen tietäisi ANKARAA henkistä tuskaa heti kisan jälkeen. Tähän suunnitelmaan ei ole mitään erillistä taulukkoa. Tähän suunnitelmaan ei voi laskea taulukkoa. Se lasketaan niin käydessä sitten kisan aikana - laitetaan Garminin Virtual partneri kaveriksi ja aletaan sitä seuraamaan. D-suunnitelma on takalauta nro.2, periaatepäätös marssia radalla aika täyteen, jos ei muuhun kykene.
Mitäpä tässä muuta. Nyt vain lähinnä odotellaan ja voidaan paksusti. Juodaan hyvin, syödään viisaasti. Koitetaan olla mahdollisimman levänneitä ja positiivisia viivalla - valmiita. Maanantaina käyn 3-4krt x3,77km lenkin kisatehoilla. Se saataa olla viimeinen lenkki ennen kisaa. Jos näen tarpeelliseksi, saatan käydä keskiviikkona 3,8km lenkin hyvin kevyesti. Torstai-iltana kierrämme kisaradan kävelten tutustumismielessä/matkajäykkyydet pois puistellen. Perjantaina sitten hyppään perusteellisesti pääni sisällä valmisteltuun kisaan klo.18.
Komenttikenttään voi lukijat laittaa ennustuksia joko minun, Janne Kukkolan tai Jani Jyrkän lopputuloksista. Myös yhteistulosveikkauksia otetaan vastaan. Mitään palkintoa en nyt osaa keksiä, mutta olkoot epävirallinen ultratietäjä-titteli sellainen.
Kisan seurannasta tulenee ohjeita järjestäjien sivuille. Kisan tulospalvelustahan vastaa Champion chip, joten seurannan löytää ilmeisesti heidän sivuiltaan kisan alkaessa. TÄSTÄ ja klikkaa tuosta 2013 vuoden kohdalta niin sinne ilmestynee Vierumäen 24h juoksu kisan seuranta.
Ps. Tässä on jo niin itelle kaikki selvää, että jäi tuosta blogista joitain asioita pois. Kuten tuohon komenttikenttään kirjoitinkin, niin olemme saaneet huoltomiehen mukaan. Iso plussa! Toinen juttu, mikä on hyvä valottaa, on aikataulujen pohjana olevan kisavauhdin perusta... Olen kokeillut juosta monenlaisilla tehoilla. Kaikkein luontevinta, helpointa ja vähiten kuluttavaa juoksuni on, kun juoksen 125-130 sykkeillä. Tuoreena ja täydessä iskussa se tarkoittaa aluksi noin n.@5:00-5:15 vauhtia. Olen kokeillut - viimeksi menneellä viikolla - myös juoksemista mm. 110-120 tehoilla. Noilla tehoilla juoksuni on jo siksi luonnotonta, että reiteni jäykistyy noin seisovalla vauhdilla yllättävän nopeasti. Eli minun ei kannata aloittaa esim. n.@5:50 vauheilla juoksun luonnottomuuden vuoksi. Ei sovi minulle. Hölkän sisälle asettamallani kävelypätkillä pyrin ottamaan ns. paineen pois juoksusta. Samalla keskisykettä (hiilarikulutusta) alemmas ja uskoakseni jaksan tuoreempana pidempään.
Aluksi juoksen+kävelen Vierumäellä siten, että kävelen n.1min reitin selvimmässä nousussa, toisen kierroksen vaihtuessa juodessani ja syödessäni. Sitten, kun juokusvauhtini jossain vaiheessa menee yli @6:00 lisään yhden 30sek. kävelypätkän lisäksi kierrokselle, jos näen sen hyödylliseksi. Näillä perusteilla kisaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.9.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)