perjantai 12. joulukuuta 2014

HARJOITTELU OHJELMAN AVAAMISTA

                      Aivan aluksi muutamaan päivään blogia lukemattomille. Muutama päivä sitten kirjoitin ajatuksia matkalla kohti toukokuun Unkarin 6vrk kisaa kohden... Kaksi päivää sitten kirjoitin puolestaan "oudosta ajatuksesta"...

                      Moni on kysellyt minulta, miten rytmitän harjoittelua, miten luon harjoitusohjelmat - miltä ne näyttävät. Pääperiaatteessa haluaisin harjoitella kolmen viikon rytmissä = Kova (tehoja ja määrää vähintään 100km) + määrä (yli 120km) + kevyt (n.55-75km). Kuitenkin käytännössä tilanteeni on se, etten voi, sillä minulla ja vaimollani on kolmivuorotyö. Lapsetkin tarvitsevat myös aikaa niin kuin sen täytyykin olla. Näin ollen harjoitteluni nivoutuu työ -ja perhe-elämän ympärille, eikä päinvastoin. Kuitenkin voin melko hyvin harjoitella lähimain haluamallani tavalla. Olen tyytyväinen nykyiseen harjoittelumahdollisuuteen. Se vastaa aivan hyvin tällaisen harrastelijan tarpeita. Kilpaurheilijoille tällainen systeemi ei tietenkään toimisi.

                      Ennen ohjelman julkaisemista harjoittelustani sen verran, että yksi hyvin ohjelmasta bongattava juttu on aina kovan harjoituksen tai ryppään jälkeinen palautuminen. Se alkaa lähes poikkeuksetta aina lyhyellä (esim. 5km) palauttelulla ja vasta sitten lepo. Lisäksi harjoitteluni poikkeaa joistakin ultrajuoksijoista - varsinkin harrastelijatason - myös sillä tavalla, että harjoitteluuni sisältyy jokaisella 3 viikon jaksolla myös jotain/joitain reippas vauhtisia lenkkejä. Sen tarpeen perustelen lihaksen typistymisen ja jäykistymisen ennaltaehkäisynä. Rennot, reipasvauhtisemmat lenkit venyttävät lihasta vaihteluna suppeaan matalatehoiseen nylkyttämiseen verraten. Näin lihakset pysyvät paremmin lähempänä ideaalimittaa ja samalla vammautumisen riski pienenee kunhan malttaa reippaat tehdä tarpeeksi maltillisina.

                     On aina myös muistettava, että mikään harjoittelutapa/tyyli ei takaa vammautumattomuutta tai vammautumista - vaan aina tarvitaan myös hieman jopa onnea.



                 HARJOITUSOHJELMA                15.12.2014-1.2.2015

VIIKKO 51                  15.12-21.12.2014       n.200km

Ma             22km (klo.7) + 22km (klo.12) + 22km (klo.17)
Ti              42,5km (klo.5) + 23,5km (klo.12)
Ke             8,5km (ilta)
To              lepo
Pe              27km (klo.6)
La              23km (klo.17)
Su             10km (ilta)


VIIKKO 52                  22.12-28.12.2014       n.58-60km

Ma             5km (ilta)
Ti              lepo
Ke             lepo
To              7km sis. Vr2km + 2x1km rennosti/
                 1km palautuksilla + Vr2km (ilta)
Pe              24,5km metsäautoteilla @5:30 keskarilla
                 n.@6:00 -> alle @5:00 lopetukseen (klo.8.45)
La              5km (aamu)
Su             n.16km sis. Vr3km + 10km testi + Vr3km (aamupv)


VIIKKO 1                    29.12.2014-4.1.2015  =n.92km

Ma             lepo
Ti              #isr2014vuvi  n.57km (klo.5)
Ke             5km (ilta)
To              lepo
Pe              lepo
La              22km (klo.9) alle 120 sykkeet
Su             8,5km (ilta)


VIIKKO 2                    5.1-11.1.2015             =n.133km

Ma             16km (ilta)
Ti              10km (ilta)
Ke             22km (klo.6) alle 120 sykkeet
To              7km alle 120 sykkeet = verryttely (klo.5.30)
                 22km reipasta +150sykkeet (klo.11)
                 7km (ilta) alle 120 sykkeet
Pe              8,5km (klo.4.45)
                 16km (ilta)
La              8,5km (klo.4.45)
Su             16km (ilta)


VIIKKO 3                    12.1-18.1.2015           =n.50km

Ma             8,5km (päivä)
Ti              lepo
Ke             16km (aamu)
To              8,5km (ilta)
Pe              7km (ilta)
La              lepo
Su             10km (ilta)


VIIKKO 4                    19.1-25.1.2015           =n.167km

Ma             22km (klo.9) 11km alle 130 sykkeet + 11km alle 140 sykkeet
                 5km (ilta)
Ti              lepo
Ke             7km (aamupäivä) verryttely
                 7km (iltapäivä) reipasta, ei saa puristaa, rennnosti!
                 7km (ilta) verryttely
To              lepo
Pe              57km klo.8.30-> n.10-11h
Pe-La         57km klo.20.00-> n.12,5h
Su             5km (aamupäivä)


VIIKKO 5                    26.1-1.2.2015             =n.55km

Ma             lepo
Ti              lepo
Ke             16km (ilta)
To              8,5km (aamupäivä)
                 8,5km (iltapäivä)
Pe              10km (aamupäivä)
La              12km (varh.aamu)
Su             lepo



Onni Vähäaho, Nivalassa 12.12.2014

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

OUTO AJATUS

                        Muistatteko? Kerran elokuvissa... Mies juoksi läpi mantereen kunnes sai tarpeekseen.

                        Minulla oli maanantaina ohjelmassa 16km peruslenkki. Olin jo ennalta päättänyt mennä rytmillä: juoksua 9min + kävelyä 1min, sillä minulla oli ollut vain pari päivää aiemmin lähes 9h maastolenkki. Jaloilta on hyvä saada oikeissa kohdissa painetta pois.
                        Lenkki lähti liikkeelle yllättävän kevyellä jalalla. Pohdin jo mielessäni josko sittenkin antais palaa ilman kävelyjä. Kuitenkin suunnitelma voitti hetken hurman - olinhan tämänkin lenkin luonteen ja tarkoituksen miettinyt jo hyvissä ajoin etukäteen. Ohjelman tekeminen ei ole tuosta vain hutaisua vaan kokonaisuuden huomiointia. Toki joskus tilanteet muuttuu ja on uskallettava myös muuttaa harjoittelua - molempiin suuntiin.

                        Hyvän menohalun jälkeinen lenkki kopsahti loppuun. 16km meni helposti. Oli ns. hyvä kulku. Yleensä lenkin jälkeen on hyvä-olo, oli kulku ollut hyvää tai huonoa. Joten nyt olisi voinut kuvitella olon olevan erittäin antoisan. Sitä se olikin hetken, mutta sitten noin tunti lenkin jälkeen tuli erittäin poikkeuksellinen tunne. En muista ainakaan yhtä voimakasta samanlaista ajatusta kokeneeni aikaisemmin. Tuli nimittäin tunne, että jospa lopettais tämän juoksemisen tykkänään!!!

                       Aika radikaali tunne. Samalla muistutus, ettei mikään ole ikuista. Varmasti tulee sekin päivä, kun tunne konkretisoituu - tulee toistuvaksi, jolloin juoksu jää pois elämästä. Niinhän kävi tuon Forrest Gump -elokuvankin henkilölle. Miksi sitten tuollainen tunne tuli minulle yhtä-äkkiä, puun takaa?

                     Olen tullut siihen tulokseen, että se on lukuisten tämän vuoden ylipitkien suoritusten takautuvasti tulevia tunnekuoppia, jotka voivat pulpahtaa esille milloin tahansa. Siinä mielessä ei voida tietenkään puhua aivan "oudosta ajatuksesta". Silti se ei poista ajatuksen tuomaa pysähtyneisyyttä tilaan ja aikaan; mikään ei ole ikuista.

                     Käsittääkseni tyypillistä on myös se, että tuollaiset - pitäiskö lopettaa koko juokseminen - ajatukset tulevat pintaan usein juuri, kun harjoittelua löysätään tai ollaan löysäämässä. Vähän samalla tavalla kuin surun aika voi tulla vasta ajan päästä menetyksen jälkeen. Tällaisia tunnekuoppia olin osanut odottaakin. Ikään kuin annetaan tilaa tunteille, kun ei tarvi keskittää kaikkea tarmoa jaksamiseen harjoituksesta, harjoitukseen - vaan annetaan tilaa palautumiselle, josta ei voi tunnesektoria irrottaa erilleen. Se kuuluu osana siihen. 

                    Nyt eletään keskiviikkoa - kaksi päivää tuon tuntemuksen jälkeen. Olo on vielä aavistuksen hämmentynyt. Hieman skitsofreenisesti minulla on ensi viikolla ohjelmassa määrämättö viikko. +200km, josta 132km pelkästään maanantai-tiistai päivinä, kahdessa päivässä. On sangen mielenkiintoista työntää nokkansa ensi viikolla tuon mätön pariin, tällaisten tunteiden jälkeen. Jollen olisi ultrajuoksija, en uskaltaisi, mutta kun olen, uskallan. Olen "syntynyt" kokemaan, juoksun kautta. En pelkää viimeistä lenkkiä ja siksi aion juosta niin pitkään kuin menee. Sitten kun ei mene niin minulla on kuitenkin vielä aika iso asia jäljellä - elämä, kuten edellisessä postauksessa kirjoitin.

                    Minulla on edelleen haaveita ja unelmia. Haaveista yksi on toteutumassa ensi toukokuussa. Unkarissa, 6 vuorokauden juoksukilpailussa. Hienoa. Minulla on myös uusia haaveita, jotka ovat siis vielä enempi unelmia. Eli minulla on edelleen haaveita ja unelmia ultrajuoksun parissa. Niitä tulee olemaan niin kauan kuin on halua juosta. Vielä sitä on, mutta koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen lenkki. Olen sen tyyppinen ihminen, että juoksen vain intohimosta - ja vain tasan niin kauan kuin sitä on.

                    Kevyt viikko jatkuu ohjelmalla To 10km helppo rullaus, Pe 23km erittäin kevyttä, La 8,5km helppoa Pk:ta rullaten ja tekniikkaan keskittyen. Su lepo. Tällä viikolla ennen torstaita on siis ollut vain maanantaina 16km lenkki. Ensi viikolla sitten +200km.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.12.2014  

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kohti Unkari 6d vol.1

                     Tätä ovat saattaneet osa lukijoista jo ehkä odottaa? Ensi vuoden, eli vuoden 2015 pääkisa tulee olemaan Unkarin 6 vuorokauden juoksukilpailu Balatonjärven rannalla. 144 tuntia aikaa juosta sieluni kyllyydestä. Niin ironiselta ja kuivalta kuin se voikin kuulostaa, se on vain yksi kisa elämässäni. Ei sen enempää, eikä vähempää. Minulle suurin asia on se iso E, eli Elämä. Sen haluan olevan täyteläisen, en yhden tapahtuman tai tuloksen. Silti Unkari tulee olemaan kokemuksena varmasti yksi mieleenpainuvimmista.

                     Olen ultrajuoksija. Aluksi vain halusin olla, mutta en ollut. Haluni oli kuitekin niin kova, että nyt olen. Enkä koe olevani edes mitenkään uhmakas tai omaan napaani tuijottaja. Tämäkin lista muistuttaa minua siitä mitä olen saavuttanut. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on saanut ja kiitollinen siitä, että voi yhä yrittää saavuttaa uusia unelmia, jotka kaikki eivät ole suoraan luettavissa vastaavilta listoilta.

                    Edellinen lause on aasinsilta seuraavaan. Ajattelin vielä kuukausi sitten vain "asuvani" I-SR2014 -reitillä rakkaudesta siihen. En vielä silloin tiennyt, kehittääkö tuo reitti minua vai syökö se minua - vain sen tiesin, että minua kutsuttiin sinne. Nyt tiedän, että sekä kutsu ja kehitys kulkevatkin sittenkin samassa veneessä I-SR2014 -reitin osalta. Kuntoni on kaiken aikaa noussut. Olen ennen kaikkea saanut niitä ominaisuuksia lisää, joita tarvin Unkarissa ensi keväänä. Uskon tietäväni mistä puhun, sillä juoksinhan viime syksynä asfaltilla 100h. Päällimmäinen puute mikä mieleeni jäi, oli sitkeys. Sitä ei ole pitkien matkojen ultrajuoksijalla koskaan liikaa. Siitä se jää aina uupumaan, kun monta päivää mennään. 

                     Kävin erittäin hyvän ystäväni, Nivalan "Hietapuolen Bekele" Keijon kanssa viime keväänä kohtuu kelissä kiertämässä ekaa kertaa tuon tarunhohtoisen I-SR2014 -reitin. Kuvattiinkin välillä, tehtiin reittivideo. Silti molemmille jäi sellainen kuva, että myös oltiin ajoittain jopa tiukilla. Aika 10:24:55. Viimeiset 19km meni jo aika lailla hapoilla.

                    Tänä syksynä, tarkalleen lokakuun 22.päivä, kiersin reitin yksin, kova aika mielessä. Aloitin rohkeasti, hieman liian kovaa ja jouduin taas todella tiukille viimeisen 19km aikana. Aika hieman krampeista kärsineenä täydessä päivänvalossa 8:29:59. Oli myös pääasiassa maa jäässä. Vain suon ja metsän reunoilla oli sulia paikkoja. Viimeisen 19km aikana juoksin mitä voin, en enää mitään aika määrää. Olin kuin ryssää paossa, juoksin henkeni edestä mitä jaksoin. Kaikki oli pelissä.

                     Pari päivää sitten, lähdin vetämään hyvää ystävääni, "Hietapuolen Bekeleä" ja itseäni 9,5h aikaan tasaisella vedolla. Tunnelma oli alusta asti huomattavasti helpompi. Olimme toki kaiken aikaa joitakin minuutteja 8,5h ennätysjuoksuani jäljessä, mutta reilusti 9,5h aikataulua edellä. Menimme kenkien sidonnasta kenkien aukaisuun asti samaa tasaista rataa. Loppa-aika oli 8:38:44. Siitä vähintään 6,5h oli pimeässä. Oman arvioni mukaan aivan ylivoimanen veto verraten lokakuun ennätysjuoksuun. Aika vastaa noin 8:05-8:15 silloin. Näin lukisin. Ja missään vaiheessa ei ollut vaikeaa, päinvastoin - varaa olisi ollut jonkun verran kiristää, varsinkin viimeisellä 19km:llä, jolla olin aikaisemmin joutunut selviytymään. Nyt ei ollut mikään temppu juosta 9minuuttia ja kävellä sitten se minuutti.

                      Reitti on selväsit tehnyt minusta vahvemman kuin osaan kertoa. Kaikkia ei voi kertoa tai kirjoittaa, se täytyy kokea. Ihailen mielessäni reitin luojaa, hiitäjä legenda Elias "Ellu" Vähäsöyrinkiä. Olin onnekas saadessani tavata hänet. Harmi kyllä, silloin kun en osanut  arvostaa kaikkea hänen aikaansaannostaan. Kuten mm. Iso-Sydänmaan reitti, josta nyt olemme tehneet päivitetyn I-SR2014 -reitin, historiaa kunnioittaen. 

                      Ensi kesänä Nivalan Liikuntakeskus pitää ideastani Nivalassa historian ensimmäisen polkujuoksukisan, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015, eli PEP2015 -kisan. Se tulee olemaan iso asia minulle. Monellakin tapaa. Eikä vähiten sen historian vuoksi. On hienoa vaalia historiaa ja innoittaa uutta väkeä poluille! Samalla on innostavaa tehdä polkuamme tunnetumaksi. Ollaanhan "Ellun" poluilla, kuten yksi metsämies taannoin totesi.

                      Kuten sanottua, I-SR2014 -reitti on antanut minulle paljon sitkeyttä, joten miksipä en hakisi sieltä lisää vastauksia. Niinpä olen päättänyt yrittää juosta tuon reitin ALLE 24h määräajassa kaksi kertaa. Matkaa siitä tulee jotain 113-114km välimaastoon. Kierrosten välissä käyn kotona autolla (matkaa 7,5km/sivu) vaihtaan kamppeet ja täyttään repun. Koettelemus tulee toivoni mukaan kyselemään minulta voimia mutta myös antamaan niitä, pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmani mukaan yritän kiertää ekan kiekan noin 10:30 -aikaan ja viedä huollon läpi hieman vajaassa tunnissa ja kiertää toisen kiekan 12:30h sisään.

                       Olen otettu, jokaiselle joka lähtee kanssani tuota reittiä tuolloin kiertämään, eli Pe 23.1.2015. Ekan kiekan aloitan klo.8.30 ja mitä todennäköisemmin toisen kiekan klo.19.30-20.00 välisenä aikana. Kaksi kierrosta alle 24h on kova haaste, onhan se jo laskennallisesti alle 12h/kierros keskarilla. Jokainen reitin kiertänyt tietää, mistä kirjoitan.

                       Jos palataan vielä otsikon aiheeseen. Minulta puuttuu eniten 6 vuorokauden potentiaalista sitkeyttä. Tiedän mitä 6 vuorokautta vaatii iskunkestävyydeltä, tiedän mitä se vaatii henkiseltä puolelta, mutta mitä en saa tilaamalla - on sitkeys. Sillä tiellä ollaan. Silti en unohda vaihtelevuutta harjoittelussani, sillä en itse usko junnaavaan toistoon ja toistoon. Sekin on yksilöllistä.











 Onni Vähäaho, Nivala 7.12.2014

torstai 4. joulukuuta 2014

PEP2015 VIDEO PLUS MUUTA SEIKKAILUA

                       Kausi 2015 tuntuu todella startanneen. Harjoittelu on ollut jo käynnissä jonkin aikaa. Vielä välillä nasahtaa paikat jumiin, mutta niinhän toki on käynyt joskus aikaisemminkin. Se ei harjoittele joka pelkää.

                       Tänään innostuin tekemään ensi kesän Nivalan ENSIMMÄISEEN polkujuoksukisaan koskaan esittelyvideon. Toivottavasti se innostaa ihmisiä aktivoitumaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015 kisaan, eli #PEP2015 -tapahtumaan. Sopivia matkoja löytyy kaikille. Mukaan vaan. Alla esittelyvideo:


                        Huomenna lähdetään tuolle kyseiselle I-SR2014 -reitille #isr2014tauskuu hengessä. Lähtijälista on tällä kertaa ohut - minä ja Hietapuolen Bekele. Koitetaan kiertää koko reitti (n.57km) noin 9,5h aikana. Pääasia tietysti, että läpi päästään ja jää hyvä fiilis. Ensi kesänä sitten urku auki?

                      #isr2014tauskuu -vaelluksesta oon luvannu laittaa kavereille viestiä 2h välein ja he ilmeisesti laittavat väliaikatietoja sitten ainakin twitteriin hastagilla #isr2014tauskuu. Joten sieltä voi halukkaat seurata.

                       Seuraava harjoituksellisesti merkittävämpi viikko on viikko nro.51, jolloin on tarkoitus juosta 200km viikko. Siitä sitten lähempänä. Hyvää Itsenäisyyspäivää!!!

                       Ps. #isr2014tauskuu -vaelluksen tarina luettavissa TÄSTÄ. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 4.12.2014

tiistai 2. joulukuuta 2014

HANSKAT

                     Pimiää on. Pohjoisessa jo monin paikoin kaamostakin. Täällä Nivalassakin on vähintään riittävän pimeää. Viime aikainen pilvisyys on laskenut verhojaan silmiemme eteen. Siksi aukaisenkin verhot huoneistamme aina kun ulkona on vähänkään valoa tulla sisään asti. Muutoin on mentävä käsikopelolla.

                    Lähdin taas yksi aamu töihin totutun pimeistä syövereistä... Vielä hanskat, tuolta korista noin - ja käteen - ja eikun ulos. Vasta ulkona huomasin olevani "Robin". Toinen hanska oli kovin erilainen kuin toinen. Onneksi hanskat oli kuitenkin eri käsiin tarkoitettu, joten tokkopa tuo pimiässä haittas, vaikka olivatkin eriparia. Oli sentään kuitenkin molemmissa käsissä, ettei mennyt homma ihan Khotso Mokoena mallille!

                    Khotsohan liitelee santakasaan kahdeksan metrin molemin puolin vain hanska toisessa kädessä. Mitä se sitten hänellä merkkaakaan? Oisko sitten "vain" puolipäiväinen työmies hiekkalaatikolla. Mene ja tiedä.

                   En malta olla ottamatta vielä kertaalleen esille hauskaa episodia twitterin puolelta... Tulin tässä Sunnuntai-iltana lyhyeltä iltalenkiltä kotiin ja tsekkasin pian twitter-keskustelut. Huomasin talvisota 75-vuotta ohjelmasta käydyn keskustelun. Harmittelin siinä, että ohjelma meni sivusuun, kun olin lenkillä. Oli ollut hyvänkuuloista sisältöä. Heitinkin twitteriin:-"multa menee tv-ohjelmat ohi - olenko liikaa lenkillä? 4604km/v.-14."... Yksi kaveri siihen vastasi: -"Jos olisit yhtään enempää lenkillä, et tarvitsisi enää asuntoa #fakta"... Eli reenaan ilmeisen sopivasti tällä haavaa.

                 Jatketaan positiivisella vireellä, siksi kait TÄMÄKIN lista on tulkittava. Outoa olla vielä kolmannen kauden jälkeenkin noinkin korkealla listalla, vaikka koen olevani edelleen - saati kaksi vuotta sitten, jolloin tuo tulos on tehty - varsin alkutekijöissään. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä, eli malliin töppöstä toisen eteen. Se on lopen aika yksinkertaista - kehittää itseään. Töppöstä toisen eteen loputtomalla motivaatiolla. Vuosi ei ole aina yhtä aurinkon paistetta ja parinkymmenen lämpöä. Toisinaan voi kädestäänkin löytää jopa outoja hanskoja. Sitä on Suomen vuodenajat - vaihtelevia.

                 Samassa yksinkertaisuudessaan näytetään kehittyvän ihan tuolla huipullakin. Kuten TÄSSÄ on huomattu jopa kuuden tunnin juoksulenkkejen auttavan uudelle tasolle. Sitten jos vielä tuolta Nuuksion neulaspoluilta(?) nakkaa I-SR2014 -reitin varvikkoon niin saa varautua jopa yli 8 tuntisiin köpöttelyihin. Useimmin vieläkin pidempiin. 

                 Määrää ei saa siis unohtaa, mutta sitä ei pidä palvoa liikaakaan. Esimerkiksi minulle +550h/vuosi on ihan hyvä määrä harjoittelua tässä elämäntilanteessa. Olen mm. eka luokkalaisen tyttären isä ja paljon muutakin. Siksipä tämäkin blogi on hyvä lopettaa tähän, sen ollessa sopivan mittaisen. Tänään ei ollut pitkän vuoro.


Onni Vähäaho, Nivalassa 2.12.2014

perjantai 28. marraskuuta 2014

CROSBY JA FLEURY MATKALLA LEGENDOIKSI

                     Penguinsien jopa kiistellystä tähtimaalivahdista, Marc-Andre Fleurystä tuli koko NHL-historian kolmanneksi nuorimpana 300 voittoon yltänyt maalivahti! Tämä tapahtui 24.11.2014, jolloin Fleury oli 29 vuotta ja 361 päivää vanha. Häntä nuorempana 300 voittoa ovat NHL:ssä saavuttaneet Martin Brodeur (29 vuotta ja 223 päivää) ja Terry Sawchuck (29 vuotta ja 323 päivää).

               Klikkaamalla kuvan päällä, saat kuvan isommaksi
 Jokainen NHL:ää seurannut tietää millaisten legendojen rinnalla Fleury kulkee. Huikeaa!

            
                      Vain kaksi päivää myöhemmin, 26.11.2014, oli Sidney Crosbyn vuoro kirjoittaa omalta osaltaan NHL-historiaa, hänen saavuttaessaan 800 tehopistettä koko NHL-historian kuudenneksi nopeiten. Crosby tarvitsi 800 pisteen saavuttamiseen vain 571 ottelua.
                       Häntä nopeammin 800 pistettä ovat saavuttaneet vain 80-luvun hurlum-hei-ajan pelaajat = Wayne Gretzky (352 ottelua), Mario Lemieux (410), Mike Bossy (525), Peter Stastny (531) ja Jari Kurri (558 ottelua).

                      Sidney Crosbyn uran oma seuranta sivu on päivitetty.

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.11.2014

torstai 27. marraskuuta 2014

SÄBINÄÄ

                        Ei kyllä ole voinut moittia tätä superpimiää vuoden aikaa tylsäksi. En heti muista milloin olisin ollut viimeksi näin kiireinen. Sellaista positiivista, ite luotua kiirettä - säbinää.

                      Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015 polkaistiin pystyyn ja ilmoittautuminenkin on jo auennut! Ei muuta kuin ilmoittautumaan. Polkujuoksu on nyt kovassa huudossa, joten lähde vaikka kaverisi kanssa trendikäästi PEP2015 -tapahtumaan pitämään hauskaa varsin aistikkaalla ja mukavan vaihtelevalla reitillä. Matkoina ovat 10,5km, 25km ja koko hoito, eli 56km, jonka on tähän mennessä päässy 11 henkilöä läpi. Ei muuten yhtään naista vielä... kuka on ensimmäinen? NYT JOUKOLLA ilmoittautumaan KOTIPAIKKAKUNNAN ENSIMMÄISEEN polkujuoksukisaan!!!

                      Nivalan GarminTeamin huuliveikko ja sanaseppo, Joni "Jonte-Konde" Laakkonen heitti puolihuumorilla hieman haastetta hyvillä poluilla juoksemaan tottuneille ->>> "-Kyllä I-SR2014 -reitti tulee yllättämään monet... siinä on ihmeissään neulaspoluilta tulevat, kun nakataan juurikan varvikkoon." Toki sana yllättävän haasteellisesta reitistä on alkanut kieriä eteenpäin.

                     Viime sunnuntaina aamuyöstä ja varhain aamulla saapui Pyssymäen parkkipaikalle peräti 8 koko reitin kiertänyttä henkilöä. Värikäs tarina valokuvilla ja videoilla höystettyinä löytyy TÄSTÄ.

                      Tiistaina puolestaan juhlimme aamu -ja yhteislenkkejen 2-vuotista taivalta. 163 lenkkiä kahden vuoden aikana. Eli tuommoinen 80 yhteislenkkiä/vuosi, eli lähes kaksi viikossa keskimäärin. Juhla-aamua oli juhlistamassa ultrapersoona Pasi Koskinen ja mukana oli tietysti vakiokaveri aamu -ja yhteislenkeillä, eli Jani "Pumppi" Jyrkkä. Tässä tunnelmia juhlalliselta lenkiltä.


                  Kiitos "Pumpille" ja hänen vaimolleen hienosta kakusta! Samalla oli kiva juhlistaa, kun sain vihdoin paikautettua kaikki 12 reikääni ja purukalustoni on nyt reiätön!


                      Tänään, eli 27.11.2014 tuli tälle kalenterivuodelle täyteen 4563,1km. Sillä tavalla merkityksellinen luku, että viime vuoden vuosiennätys (4554,9km) meni rikki jo näinkin varhain. Enää en ole tänäkään vuonna kilometrejä kerännyt vaan katsonut enempi harjoitustunteja. Toki kun ulkoilla muistaa niin tulee se yli 4000km aika heleposti, jos terveenä saa olla. Tänä vuonna saattaapi mennä jopa 5000km rikki. Kyllähän se hienolta kieltämättä kuulostaisi, muttei ole itse tarkoitus.

                     Eletään aikoja, jolloin lenkillä on raskas pää. Ohtalamppu energiamötikän kera painaa tukan päällä. Sen sijaan juoksijoita on taas lellitty säällä. Olipa taas tännäänkin upea sää juosta. 

                     Eteenpäin sanoi mummo mäessä. Ylihuomenna, eli lauantaina on I-SR2014 etulenkin kevyt hölkkäily n.4h:n klo.7 alkavana. Pe 5.12. on puolestaan #isr2014tauskuu, eli täyden kuun koko reitin vaellus. Minä lähden Keijon kanssa klo.13, tähtäimessä n.10h helpohko suoritus. Mukaan otetaan mieluusti muitakin. Ja tietysti reitille voi lähteä esim. klo.7 aamulla, jolloin 16h koko reitin vaelluksella olisi vaeltajat minun ja Keijon kanssa samoihin aikoihin perillä

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2014

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

YMPYRÄT

                        Aluksi: Pasi Koskinen on tulossa aamu -ja yhteislenkkejen kaksi vuotis juhlalenkille mukaan. Eli jos haluat askeltaa mm. Suomen halki juosseen ultrapersoonan, korpifilosofin, mediakasvon ja aidon ihmisen kanssa niin oleppa Uikko-Amisristeyksessä Ti 25.11.2014 klo.5.20.

                         Kuta kuinkin kaikki tarinat on tullu kirjoitettua tältä vuodelta. Paljon onnistumisia tänä vuonna. Iisalmi-Nivala, Venetsia-Maraton, #lihr100h juoksu ja #isr2014 reittiennätys juoksu päällimmäisinä mielessä. Onnistumiset ovat aina voimavara. Samalla täytyy kuitenkin muistaa ne asiat, joilla tarinat tehtiin. Täytyy muistaa viihtyä ulkona, mutta osata olla myös sisällä, kun on sen aika.

                         Harjoittelua, kuten elämääkään ei pidä tehdä liian mutkaiseksi. Teimme tyttären kanssa vaimolle ylläriksi lämpimiä voileipiä tuossa eilettäin. Tyttö kysyi: -"Entäs minä? Iskä, minä en tykkää lämpimistä voileivistä". Tuohon oli helppo vastata. Eihän kaikkien tarvi tykätä lämpimistä voileivistä. Ehdotin, että jätetään tytön leipä vaivihkaa uunin ulkopuolelle niin se ei kaiketi lämpene.

                         Lauantaina menemme taas haastamaan I-SR2014 -reittiä. Viimeksi kaksi finsiheriä viidestä. Näin kävi viimeksi. Nyt meitä lähtee porukkaa oikein kahdessa ryhmässä. Kävelyporukan vetäjä, Janne "JayLeno" Kukkola joutui vetäytymään vetohommista. Rektyroidessani kävelyporukasta uutta vetäjää, sain huomata joillekkin homman sopivan kuin nenän päähän. Otti nimittäin Jonte-Konde tehtävän sellaisella selkeydellä vastaan ettei moisen vertaa. Simply is the best, edelleen. Jonte: "-Eihän se oo muuta kuin välillä sanoo, että ei muuta kuin reppua maahan ja leipää kätteen". Oon monet naurut purskauttanut tänäänkin tuota lausuntoa muistellessani.

                       Oletteko huomanneet - tai kuulleet - kuinka elämä kiertää aika usein ympyrän kunnes poistumme yksi kerrallaan? Ensin ollaan kohdussa sikiöitä, sitten opetellaaan kävelemään, sitten edetään elämässä ja vielä edetään, kunnes aletaan vähän taantumaan ja sitten taannutaan lisää. Pian kävelykin on kuin olisi sitä uudestaan opettelemassa ja pahimmillaan makaamme jälleeen sikiö asennossa jossain sängyn pohjalla kuin kohdussa konsanaan. En ole ihan varma missä olen itse. Oletko sinä?

                       Parisuhteessakin ihmiset tekevät usein ympyrän. Ensin löydetään toinen - kaukaakin. Sitten aletaan olemaan vähän yhteydessä, ja kohta olemme enempi yhdessä kuin erillään. Sitten muutetaan yhteen ja alkaa hitaasti - tai nopeaa - etenevä oman ajan etsintä. Ehkä se on aluksi yhteistä 95% ja omaa 5% -suhteessa. Sitten yhteisestä ajasta alkaa valumaan prosentteja omaan aikaan kuin bonuksia konsanaan. Kuten tiedetään, prosentit voi jopa kääntyä toisinkin päin. Ehkä ne sitten eivät ole enää bonuksia? No, joskus suhde elää vielä pienelläkin yhteisprosenttikäynnillä, mutta joskus ihmiset huomaavat olevansa taas yhtä kaukana toisistaan kuin ennen suhteen alkamista. Ympyrä efektiä siis tuossakin asiassa. Omia prosentteja en halua tarkemmin ruotia, mutta käsittääkseni molemmissa - yhteisessä ja omassa - on vielä prosentteja jäljellä. Entä sinulla? Vai oletko jo hukannut rastin?

                      Jotkut tekevät hienoja aasinsiltoja. Edellisestä tekstistä en halua edes yrittää päästä sujuvasti eteenpäin vaan tipun suosiolla seuraavaan aiheeseen. Yksinkertaista - sitä on elämä, edelleen. Olen siis aloittanut harjoittelun. Kirjoitin viimes harjoitelleeni kaksi viikkoa. Tarkemmin harjoituspäiväkirjaa tulkitessani huomasin harjoitelleeni jo neljä viikkoa. Siirtymäkautta oli siis todellisuudessa neljä viikkoa 100h juoksusta. Onhan yli 105km juoksuviikko laskettava jo harjoitteluksi? Ainakin minulla.

                     Jotkut saattavat olla kiinnostuneita, miten meinaan alkaa harjoittelemaan. Tavoitteet entä määrät? Pohjustukseksi voin todeta, että olen juossut nyt vuoden alusta 4442km. Eli juoksen hyvin suurella todennäköisyydellä jopa 5000km rajan yli. Entä ensi vuonna? Kuten olen jo aikaisempinakin vuosina todennut, en juokse enää kilometrejä vaan harjoitteluaikaa. Harjoittelin vuonna 2012: 453h, vuonna 2013: 518h ja olen harjoitellut tänä vuonna jo tähän mennessä 531h. Jokainen(?) ymmärtää, ettei harjoittelumääriäkään voi loputtomiin nostaa. Joten en osaa sanoa tarkkaan, minkä verran tulee kilometrejä vuonna 2015 tai tunteja. Tunneissa on varmasti helpompi sanoa, että ainakin noin 500h. Luulisin, mutta annan kaiken tulla luonnollisesti. Jokainen harjoitteluani seurannut ymmärtää mikä on minulle luonnollisesti. Eli haluan edelleen kehittyä.

                    Olen juossut nyt rapiat kuus vuotta. Hieman yli 18 000km. Olen nyt 40-vuotta. Uskon, että minulla on vielä mahdollisuus kehittyä myös tuloksellisesti. Se ei ole kuitenkaan enää ainoa päämäärä, parantaa tuloksia, mutta toki se pysyy osana harjoitteluani niin kauan kuin kehitystä tapahtuu. En kuitenkaan ala tappelemaan liikaa ympyrää vastaan.

                    Lopuksi: Ensi vuodelle ollaan järjestämässä toivottavasti huikeaa extreme polkujuoksukisaa Pyssymäelle. Siitä tulee mielenkiintoista. Olen innoissani tuosta reitistä. Suhteemme on vielä siis tuore.

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2014