Aluksi: Pasi Koskinen on tulossa aamu -ja yhteislenkkejen kaksi vuotis juhlalenkille mukaan. Eli jos haluat askeltaa mm. Suomen halki juosseen ultrapersoonan, korpifilosofin, mediakasvon ja aidon ihmisen kanssa niin oleppa Uikko-Amisristeyksessä Ti 25.11.2014 klo.5.20.
Kuta kuinkin kaikki tarinat on tullu kirjoitettua tältä vuodelta. Paljon onnistumisia tänä vuonna. Iisalmi-Nivala, Venetsia-Maraton, #lihr100h juoksu ja #isr2014 reittiennätys juoksu päällimmäisinä mielessä. Onnistumiset ovat aina voimavara. Samalla täytyy kuitenkin muistaa ne asiat, joilla tarinat tehtiin. Täytyy muistaa viihtyä ulkona, mutta osata olla myös sisällä, kun on sen aika.
Harjoittelua, kuten elämääkään ei pidä tehdä liian mutkaiseksi. Teimme tyttären kanssa vaimolle ylläriksi lämpimiä voileipiä tuossa eilettäin. Tyttö kysyi: -"Entäs minä? Iskä, minä en tykkää lämpimistä voileivistä". Tuohon oli helppo vastata. Eihän kaikkien tarvi tykätä lämpimistä voileivistä. Ehdotin, että jätetään tytön leipä vaivihkaa uunin ulkopuolelle niin se ei kaiketi lämpene.
Lauantaina menemme taas haastamaan I-SR2014 -reittiä. Viimeksi kaksi finsiheriä viidestä. Näin kävi viimeksi. Nyt meitä lähtee porukkaa oikein kahdessa ryhmässä. Kävelyporukan vetäjä, Janne "JayLeno" Kukkola joutui vetäytymään vetohommista. Rektyroidessani kävelyporukasta uutta vetäjää, sain huomata joillekkin homman sopivan kuin nenän päähän. Otti nimittäin Jonte-Konde tehtävän sellaisella selkeydellä vastaan ettei moisen vertaa. Simply is the best, edelleen. Jonte: "-Eihän se oo muuta kuin välillä sanoo, että ei muuta kuin reppua maahan ja leipää kätteen". Oon monet naurut purskauttanut tänäänkin tuota lausuntoa muistellessani.
Oletteko huomanneet - tai kuulleet - kuinka elämä kiertää aika usein ympyrän kunnes poistumme yksi kerrallaan? Ensin ollaan kohdussa sikiöitä, sitten opetellaaan kävelemään, sitten edetään elämässä ja vielä edetään, kunnes aletaan vähän taantumaan ja sitten taannutaan lisää. Pian kävelykin on kuin olisi sitä uudestaan opettelemassa ja pahimmillaan makaamme jälleeen sikiö asennossa jossain sängyn pohjalla kuin kohdussa konsanaan. En ole ihan varma missä olen itse. Oletko sinä?
Parisuhteessakin ihmiset tekevät usein ympyrän. Ensin löydetään toinen - kaukaakin. Sitten aletaan olemaan vähän yhteydessä, ja kohta olemme enempi yhdessä kuin erillään. Sitten muutetaan yhteen ja alkaa hitaasti - tai nopeaa - etenevä oman ajan etsintä. Ehkä se on aluksi yhteistä 95% ja omaa 5% -suhteessa. Sitten yhteisestä ajasta alkaa valumaan prosentteja omaan aikaan kuin bonuksia konsanaan. Kuten tiedetään, prosentit voi jopa kääntyä toisinkin päin. Ehkä ne sitten eivät ole enää bonuksia? No, joskus suhde elää vielä pienelläkin yhteisprosenttikäynnillä, mutta joskus ihmiset huomaavat olevansa taas yhtä kaukana toisistaan kuin ennen suhteen alkamista. Ympyrä efektiä siis tuossakin asiassa. Omia prosentteja en halua tarkemmin ruotia, mutta käsittääkseni molemmissa - yhteisessä ja omassa - on vielä prosentteja jäljellä. Entä sinulla? Vai oletko jo hukannut rastin?
Jotkut tekevät hienoja aasinsiltoja. Edellisestä tekstistä en halua edes yrittää päästä sujuvasti eteenpäin vaan tipun suosiolla seuraavaan aiheeseen. Yksinkertaista - sitä on elämä, edelleen. Olen siis aloittanut harjoittelun. Kirjoitin viimes harjoitelleeni kaksi viikkoa. Tarkemmin harjoituspäiväkirjaa tulkitessani huomasin harjoitelleeni jo neljä viikkoa. Siirtymäkautta oli siis todellisuudessa neljä viikkoa 100h juoksusta. Onhan yli 105km juoksuviikko laskettava jo harjoitteluksi? Ainakin minulla.
Jotkut saattavat olla kiinnostuneita, miten meinaan alkaa harjoittelemaan. Tavoitteet entä määrät? Pohjustukseksi voin todeta, että olen juossut nyt vuoden alusta 4442km. Eli juoksen hyvin suurella todennäköisyydellä jopa 5000km rajan yli. Entä ensi vuonna? Kuten olen jo aikaisempinakin vuosina todennut, en juokse enää kilometrejä vaan harjoitteluaikaa. Harjoittelin vuonna 2012: 453h, vuonna 2013: 518h ja olen harjoitellut tänä vuonna jo tähän mennessä 531h. Jokainen(?) ymmärtää, ettei harjoittelumääriäkään voi loputtomiin nostaa. Joten en osaa sanoa tarkkaan, minkä verran tulee kilometrejä vuonna 2015 tai tunteja. Tunneissa on varmasti helpompi sanoa, että ainakin noin 500h. Luulisin, mutta annan kaiken tulla luonnollisesti. Jokainen harjoitteluani seurannut ymmärtää mikä on minulle luonnollisesti. Eli haluan edelleen kehittyä.
Olen juossut nyt rapiat kuus vuotta. Hieman yli 18 000km. Olen nyt 40-vuotta. Uskon, että minulla on vielä mahdollisuus kehittyä myös tuloksellisesti. Se ei ole kuitenkaan enää ainoa päämäärä, parantaa tuloksia, mutta toki se pysyy osana harjoitteluani niin kauan kuin kehitystä tapahtuu. En kuitenkaan ala tappelemaan liikaa ympyrää vastaan.
Lopuksi: Ensi vuodelle ollaan järjestämässä toivottavasti huikeaa extreme polkujuoksukisaa Pyssymäelle. Siitä tulee mielenkiintoista. Olen innoissani tuosta reitistä. Suhteemme on vielä siis tuore.
Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti