Niin se aika vaan rientää. Enää tasan kuukausi aikaa ennakko-ilmoittautua Pyssymäki Extreme Polkujuoksu tapahtumaan (PEP2016). Ilmoittautumalla ennakkoon pääset halvemmalla ja vaivattomammin kisapaikalla, noutamalla vain numeron ja kisamatskun. Ilmoittaudu siis jo tänään :=)
ILMOITTAUDU TÄSTÄ
JO ILMOITTAUTUNEIDEN LISTA (55kpl) kirjoitushetkellä
PEP2016 FACEBOOK
PEP2016 KISASIVUT josta löydät kaiken olennaisen INFOJA ja OHJEITA myöden.
TIESITKÖ TÄMÄN PEPISTÄ??? (mm.ilmainen ruoka kaikille!!!)
TERVETULOA VIIHTYMÄÄN!!!
perjantai 8. heinäkuuta 2016
tiistai 5. heinäkuuta 2016
15 KERTA
Iso-Sydänmaanreitti on näin heinäkuussa yhtä-aikaa kaunein, raa´in ja raskain - uskallan sanoa koko maassa. Nousumetrejä koko 58km reitillä on hieman yli 200m, joten nousuilla ei mällätä, vaikka teknisimmässä osuudessa reittiä muutama terävä pinkasu onkin.
Pohjois-pohjanmaalla on tullu viimeisen reilun vuorokauden aikana vettä kuin aisaa ja ripotellen kotvan sitäkin ennen. Edessä oli kesän märin reitti, mutta kuinka märäksi se olisikaan ennättänyt. Siitä lähdin ottamaan selvää. Tutusti kimpsut ja kampsut kasaan ja klo.8:ksi Pyssymäkeä kohti. klo.6.57 olivat startanneet Lahnajärventieltä Ylimäen Lasse ja Leppälän Jouni I-SR2014 pidemmälle takalenkille, jonka matka on n.36km (n.10km vähemmän Pesänevantieltä).
Ajaessani Pyssymäelle näkymä oli jotenkin lohduton ja hurja. Vesi lainehti pitkin stadionia ja uutta vihmoi kovan pohjoisen puolen tuulen kera. Olin kuitenkin käynyt tullessani itseni kanssa lyhyen keskustelun, jossa lupasin itselleni ottaa kaiken irti tulevasta raa´asta kelistä. Harvoin tulee näin paskaa keliä. Minun monenlaisia touhuja nähnyt vaimonikin tuumasi, että meinaanko todella lähteä tällaisella kelillä.
Lopulta klo.7.58 painoin starttinappulaa ja lähdin rennon letkeästi liikkeelle. Muutaman sadan metrin jälkeen näkymä oli jo lohduton myös polulla. Polku oli vettä täynnä stadionin nurmiosuudella, jopa pieniä puroja virtasi suuntaan jos toiseen. Ilokseni huomasin kuitenkin jalan olevan tänään kepeän, eikä ne ollut ainakaan aluksi moksiskaan vaan nousivat aina terhakasti puolen metrin vesi vanoistakin. Ollaan kilpailukaudella, joten näin sen pitää ollakkin - tossu syönnillään. Viiden ja puolen minsan molemmin puolin pistelin puhtaita hölkkäkilsoja. Kivaa kyytiä matalilla sykkeillä purojen seassa.
Reilun kolmen kilsan kohdalla puskettiin virtaavaa puroa ylöspäin. Palatessa mm. tuo paikka oli jo jonkun verran kuivahtanut. Tähän aikaan vuodestahan kasvit/puut imee vettä isolla kauhalla. Reitin eri kohdat tulivat nopeasti vastaan. Voi että nautin. Säästellen, mutta silti jotenkin niin lennokkaasti. P1 ja P2 väli oli kaamean heinittynyt muutamista paikoista. Ihan sokkona ja varoen sai painaa. Ainakin kaksi siltaa oli myös tulvan vietävänä. Tämä reitti on todella keliherkkä. Tuo osa reitistä oli todella raskas. Stadionilta (n.750m viime vuoden lähtöpaikkaan lisää/sivu, yhteensä 1,5km) lahnajärventielle (12km) oli silti mennyt vain 1h17min. Tasan kaksi tuntia aiemmin olivat Lasse ja Jouni menneet. Olihan tässä takamatkaa ja pojat olivat saaneet Tornion seuroista ilmeisesti sellaisen buustin, että kävelivät vallan hurjaa vauhtia.
Yllättäen väli P2 - P3 oli parempaa polkua kuin väli P1 - P2, jossa runsas heinän ja vesakon kasvu peitti polkua. 13km kohdalla iso koppeloperhe säikähti kunnolla tuloani. Huusin heille vain "-Pojat, pojat koppelon pojat" ja jatkoin kepeää menoa kohti pesänevaa. 16km kohdalla kaaduin eka kerran. Päätin samalla liristää. Lähtiessäni taas juokseen tuntui, että jäi huonosti. No eihän sitä enää löytynyt. Kylmään viimaan ei pitäis pikkupoikia laskea.
Pesänevantielle saavuin ajassa 1h57min. Kesäkuun 1.päivän aikaa (8h34min) 18min edellä. Oli tosi freesi-olo ja kevyt jalka yhä. Myös P3 - P4 väli oli pääosin hyvässä kunnossa. Heti P3 lähtiessä oli silta murtunut ja vaikeasti mentävissä kuten myös seuraava silta. Myös hieman metsätöiden jälkiä samaan syssyyn.
P4 saavuin ajassa 2h54min. 21min edellä kesäkuun aikaa. Pojat olivat ohittaneet saman kohdan 1h13min aikaisemmin. Poikien vauhtia piti hämmästellä, sillä olin tullut itsekkin hyvällä jalalla vaikkakin leppoisasti. Keskisyke oli koko reissun 130-133 välillä päätyen ensin mainittuun.
P4 - P5 väli on aivan karmea. Polku on ainakin tähän aikaan vuodesta monin paikoin täysin piilossa/kadonnut. Hieman ennen Syyryä olevalla heinäkankaalla ja sen läheisyydessä kasvoi nelosluokkalaisten kokoinen horsma ja heinä. Mene siinä sitten. Tämä on kuulkaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun kisojen pitkän matkan haastetta! Metsäkoloja, kiviä, pitkää heinää, kosteaa, juurakkoa, mitä kukin haluaa. Syyryssä oli vielä hyvät voimat, mutta päätin silti vielä vähän himmata entisestään seuraavalle vitoselle (P5 - P6), joka on tunnettu haasteellisuudestaan. Tuolla välillä polku oli tosin taasen kuletunnäköinen. Metsämiesten/naisten käytössä? Sen sijaan sillat olivat vaarallisen kehnoja/katkenneita paikoin. Vaatii pientä käyntiä tuolla seudun.
Lenkkiryhmän nestori kyseli whatsapp-viestillä kelistä. Vastailin hänelle ja ryhmälle, sekä yllytin käymään kokeileen tänään reittiä. On kokeilemisen arvoista. Harvoin on silti näin märkää.
P6 saavuin ajassa 4h6min, eli 34min nopeammin kuin kesäkuussa, silloin muuten keskisyke oli peräti 15 pykälää tämän päiväistä korkeampi, joten sangen helpolla pääsin tänään. Pojat olivat menneet tuosta ohi 41min aikaisemmin. Kylläpä tuli pitkä jälestämisopertaatio. Laskin, että menevät hitaampaa.
P6 ja Pyssymäki 25km kyltin välillä (n.700m) oli kolme puuta kaatunut polun päälle. Ainakin kaksi niistä oli vanhoja. Yksi uusi. Iso-Juurikkajärvellä tuuli kovasti - alkoi taas satamaan kunnolla. No, eipä tuossa enää mikään paikka kuiva ollutkaan.
Iso-Juurikan laavulla oli taas jokin lintupesue. Meinasin vahingossa astua yhden poikasen päälle. Ehdin kuitenkin väistää. Kilsaa aiemmin ilmeisesti hirvisonni äännähteli jossain lähellä. Ilmeisesti kuuli tuloni. Kyllä tuolla on niin oikeassa paikassa.
Poikia ei vain näkynyt eikä kuulunut. Itse nautin suunnattomasti kevyestä jalasta, se kun ei ole tuolla reitillä itsestään selvyys vaikka Pk2 alarajoilla mennään. Maraton täyttyi ajassa 5h36min. Puolimaraton oli täyttynyt ajassa 2h30min. Noin 500m ennen Pyssymäki 15 kylttiä oli yksi iso kaatunut puu. Hieman sitä aikaisemmin oli kadonneita siltoja. Pienissä, vähä virtaavissa ojissa vesi oli todella korkealla. Myös vesi oli laittanut monia siltoja hauraaseen kuntoon. Paljon muutoksia kesäkuun kierron jälkeen reilussa kuukaudessa.
Iloista hölkkää kohti pesänevaa. Saavuin pesänevalle JA AHAA! Täällähän ne pojat ovat suota ylittämässä vesisateen piiskatessa. Otan Koskismaisen 6d kisan 5:nen päivän jyräävän askelluksen ilman aurinkohattua. Ruoto hieman koukkuun ja vääjäämätöntä menoa kohti suon toista reunaa ja poikien selkää. Kohta toinen pojista uppoaa lantiota myöden suohon, mutta nousee nopeasti ylös. Minä kynnän eteenpäin pr...
Hienoa paiskata kättä uuden tuttavuuden kanssa ja nyökätä jo tutulle. Lassen ja Jounin kanssa menemme yhtämatkaa n.2km heidän lenkin päätepisteeseen. Pyytäessäni pojat vetävät hieman paremmilla kohdin juosten ja vauhti riittää vallan mainiosti. Ei tässä mitään aikoja olla tekemässä.
Pojat suostuvat myös keräämään täyttöpulloni menomatkan kätköstä, ettei minun tarvitse sitä erikseen hakea. Iso kiitos siitä vielä! Oli iso helpotus. Täytän litran laimennettua mustikkasoppaa juomapulloihini ja muutaman sanan poikien kanssa vaihdettuani lähden kohti viimeistä 12 kilsaa. Pääsen vain 100m, kun kompastun ja lennän kuin leppäkeihäs suoraan vesilätäkköön. Vain kaali jää veden päälle. Luulinko olevani pesäpallisti?
Jatkan edelleen riemusta soikeana vaikka vastaan virtaa puro pitkin muutama viikko sitten pölissyttä polkua. Vähennän kävelypätkiä, ollaan loppumatkalla ja meno maittaa. Varon silti nostamasta tehoja. Noin 130 tietämillä pysyy.
7km ennen maalia alkaa siinä määrin painattaan, että täytyy tehdä syväkyykky! Kokeilkaapa 7h metsälenkin perään mennä syväkyykkyyn. Autuas tunne. Siinä ei passaa rampata tai istuu rahan päällä. 51km takana. 7km edessä. Vielä perään hajoaa paidasta vetskari, mutta saan sen varmaan minsassa korjattua. Ei vihti maha pystyssä juosta pyssiksen parkkiselle :) Vauhti varkain kiihtyy. Huumaa.
4km ennen maalia menen laskemaan, että ehdin 7min kilsavauhdilla märkää vastamaavoittoista polkua pitkin sub750 aikaan. Kohennan hieman askelta, mutta edelleen tullaan helposti.
Lopulta olen maalivaatteen alla ajassa 7:49:17h. Matkaa kertyi 58,08km, elikkäs 58km. Keskivauhti oli 8:05min/km. Keskisyke 130. Kaloreita paloi 3900tsipaletta.
Sää: +11..+13, tuuli 4-6m/s, ei tuntunu monessakaan kohtaa metsässä, vaihteleva vesisade...
Muuta: Runsaat sateet oli tehneet osasta poluista puroja.
Märkyys oli kokonaisuudessaan luokkaa 9/10. Pienet ojat tulvivat ja osa siltapuista oli irronnut veden mukaan.
Lenkki itessään oli yksi helpoimmista juosten tehdyistä koko lenkin kierroista. Ei kramppeja. Pulpetilta-pulpetilla (pep2015) osa 7:40:40, joka on peräti oma ennätys.
P2:lta 0,5L täyttöjuomaa, P8:lta 1,0L. Juomaa (vesi + urh. + mustikka) meni yht. 4,3L. Suolasalmiakkeja 0,5dl, muuta karkkia 1dl ja suolapähkinöitä 0,5dl, iso snickers, iso mars. 4magnesiumtabua, 5suolatabua.
Varustus: Poikkimäen Timon suosittelemat 2XU kompressiotrikoot, jotka on Kärkkäiseltä. Nuo pökät jalassahan tuntui kuin olisi lentänyt! Voin suositella. Kärkkäiseltä saa kyllä halpoja ja laadukkaita varusteita vaikkapa polkujuoksuun. IceBugin Zeal nasturit oli puolestaan koeajossa noin pitkälle. Pito oli mainio ja keveys. Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi, sekä Salomonin adv skin3 juomavyö. Kalliita, mutta laadukkaita kamppeita netistä kaksi viimeisintä.
Lasse Ylimäki ja Jouni Leppälä samaan aikaan kiersivät takalenkin. n.2km mentiin samaa matkaa. Pojilla meni n.36km takalenkkin aikaa kävelten 7:12:23h. Ripeää kävelyä!
Kiitos pojille hyvästä projektista! Luonto on taas antanut, ja me kiitämme. Olimme tänään liikkeellä asenteen ollessa asennossa ENJOY.
Onni Vähäaho, Nivalassa 5.7.2016
Pohjois-pohjanmaalla on tullu viimeisen reilun vuorokauden aikana vettä kuin aisaa ja ripotellen kotvan sitäkin ennen. Edessä oli kesän märin reitti, mutta kuinka märäksi se olisikaan ennättänyt. Siitä lähdin ottamaan selvää. Tutusti kimpsut ja kampsut kasaan ja klo.8:ksi Pyssymäkeä kohti. klo.6.57 olivat startanneet Lahnajärventieltä Ylimäen Lasse ja Leppälän Jouni I-SR2014 pidemmälle takalenkille, jonka matka on n.36km (n.10km vähemmän Pesänevantieltä).
Ajaessani Pyssymäelle näkymä oli jotenkin lohduton ja hurja. Vesi lainehti pitkin stadionia ja uutta vihmoi kovan pohjoisen puolen tuulen kera. Olin kuitenkin käynyt tullessani itseni kanssa lyhyen keskustelun, jossa lupasin itselleni ottaa kaiken irti tulevasta raa´asta kelistä. Harvoin tulee näin paskaa keliä. Minun monenlaisia touhuja nähnyt vaimonikin tuumasi, että meinaanko todella lähteä tällaisella kelillä.
Lopulta klo.7.58 painoin starttinappulaa ja lähdin rennon letkeästi liikkeelle. Muutaman sadan metrin jälkeen näkymä oli jo lohduton myös polulla. Polku oli vettä täynnä stadionin nurmiosuudella, jopa pieniä puroja virtasi suuntaan jos toiseen. Ilokseni huomasin kuitenkin jalan olevan tänään kepeän, eikä ne ollut ainakaan aluksi moksiskaan vaan nousivat aina terhakasti puolen metrin vesi vanoistakin. Ollaan kilpailukaudella, joten näin sen pitää ollakkin - tossu syönnillään. Viiden ja puolen minsan molemmin puolin pistelin puhtaita hölkkäkilsoja. Kivaa kyytiä matalilla sykkeillä purojen seassa.
Reilun kolmen kilsan kohdalla puskettiin virtaavaa puroa ylöspäin. Palatessa mm. tuo paikka oli jo jonkun verran kuivahtanut. Tähän aikaan vuodestahan kasvit/puut imee vettä isolla kauhalla. Reitin eri kohdat tulivat nopeasti vastaan. Voi että nautin. Säästellen, mutta silti jotenkin niin lennokkaasti. P1 ja P2 väli oli kaamean heinittynyt muutamista paikoista. Ihan sokkona ja varoen sai painaa. Ainakin kaksi siltaa oli myös tulvan vietävänä. Tämä reitti on todella keliherkkä. Tuo osa reitistä oli todella raskas. Stadionilta (n.750m viime vuoden lähtöpaikkaan lisää/sivu, yhteensä 1,5km) lahnajärventielle (12km) oli silti mennyt vain 1h17min. Tasan kaksi tuntia aiemmin olivat Lasse ja Jouni menneet. Olihan tässä takamatkaa ja pojat olivat saaneet Tornion seuroista ilmeisesti sellaisen buustin, että kävelivät vallan hurjaa vauhtia.
Yllättäen väli P2 - P3 oli parempaa polkua kuin väli P1 - P2, jossa runsas heinän ja vesakon kasvu peitti polkua. 13km kohdalla iso koppeloperhe säikähti kunnolla tuloani. Huusin heille vain "-Pojat, pojat koppelon pojat" ja jatkoin kepeää menoa kohti pesänevaa. 16km kohdalla kaaduin eka kerran. Päätin samalla liristää. Lähtiessäni taas juokseen tuntui, että jäi huonosti. No eihän sitä enää löytynyt. Kylmään viimaan ei pitäis pikkupoikia laskea.
Pesänevantielle saavuin ajassa 1h57min. Kesäkuun 1.päivän aikaa (8h34min) 18min edellä. Oli tosi freesi-olo ja kevyt jalka yhä. Myös P3 - P4 väli oli pääosin hyvässä kunnossa. Heti P3 lähtiessä oli silta murtunut ja vaikeasti mentävissä kuten myös seuraava silta. Myös hieman metsätöiden jälkiä samaan syssyyn.
P4 saavuin ajassa 2h54min. 21min edellä kesäkuun aikaa. Pojat olivat ohittaneet saman kohdan 1h13min aikaisemmin. Poikien vauhtia piti hämmästellä, sillä olin tullut itsekkin hyvällä jalalla vaikkakin leppoisasti. Keskisyke oli koko reissun 130-133 välillä päätyen ensin mainittuun.
P4 - P5 väli on aivan karmea. Polku on ainakin tähän aikaan vuodesta monin paikoin täysin piilossa/kadonnut. Hieman ennen Syyryä olevalla heinäkankaalla ja sen läheisyydessä kasvoi nelosluokkalaisten kokoinen horsma ja heinä. Mene siinä sitten. Tämä on kuulkaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun kisojen pitkän matkan haastetta! Metsäkoloja, kiviä, pitkää heinää, kosteaa, juurakkoa, mitä kukin haluaa. Syyryssä oli vielä hyvät voimat, mutta päätin silti vielä vähän himmata entisestään seuraavalle vitoselle (P5 - P6), joka on tunnettu haasteellisuudestaan. Tuolla välillä polku oli tosin taasen kuletunnäköinen. Metsämiesten/naisten käytössä? Sen sijaan sillat olivat vaarallisen kehnoja/katkenneita paikoin. Vaatii pientä käyntiä tuolla seudun.
Lenkkiryhmän nestori kyseli whatsapp-viestillä kelistä. Vastailin hänelle ja ryhmälle, sekä yllytin käymään kokeileen tänään reittiä. On kokeilemisen arvoista. Harvoin on silti näin märkää.
P6 saavuin ajassa 4h6min, eli 34min nopeammin kuin kesäkuussa, silloin muuten keskisyke oli peräti 15 pykälää tämän päiväistä korkeampi, joten sangen helpolla pääsin tänään. Pojat olivat menneet tuosta ohi 41min aikaisemmin. Kylläpä tuli pitkä jälestämisopertaatio. Laskin, että menevät hitaampaa.
P6 ja Pyssymäki 25km kyltin välillä (n.700m) oli kolme puuta kaatunut polun päälle. Ainakin kaksi niistä oli vanhoja. Yksi uusi. Iso-Juurikkajärvellä tuuli kovasti - alkoi taas satamaan kunnolla. No, eipä tuossa enää mikään paikka kuiva ollutkaan.
Iso-Juurikan laavulla oli taas jokin lintupesue. Meinasin vahingossa astua yhden poikasen päälle. Ehdin kuitenkin väistää. Kilsaa aiemmin ilmeisesti hirvisonni äännähteli jossain lähellä. Ilmeisesti kuuli tuloni. Kyllä tuolla on niin oikeassa paikassa.
Poikia ei vain näkynyt eikä kuulunut. Itse nautin suunnattomasti kevyestä jalasta, se kun ei ole tuolla reitillä itsestään selvyys vaikka Pk2 alarajoilla mennään. Maraton täyttyi ajassa 5h36min. Puolimaraton oli täyttynyt ajassa 2h30min. Noin 500m ennen Pyssymäki 15 kylttiä oli yksi iso kaatunut puu. Hieman sitä aikaisemmin oli kadonneita siltoja. Pienissä, vähä virtaavissa ojissa vesi oli todella korkealla. Myös vesi oli laittanut monia siltoja hauraaseen kuntoon. Paljon muutoksia kesäkuun kierron jälkeen reilussa kuukaudessa.
Iloista hölkkää kohti pesänevaa. Saavuin pesänevalle JA AHAA! Täällähän ne pojat ovat suota ylittämässä vesisateen piiskatessa. Otan Koskismaisen 6d kisan 5:nen päivän jyräävän askelluksen ilman aurinkohattua. Ruoto hieman koukkuun ja vääjäämätöntä menoa kohti suon toista reunaa ja poikien selkää. Kohta toinen pojista uppoaa lantiota myöden suohon, mutta nousee nopeasti ylös. Minä kynnän eteenpäin pr...
Hienoa paiskata kättä uuden tuttavuuden kanssa ja nyökätä jo tutulle. Lassen ja Jounin kanssa menemme yhtämatkaa n.2km heidän lenkin päätepisteeseen. Pyytäessäni pojat vetävät hieman paremmilla kohdin juosten ja vauhti riittää vallan mainiosti. Ei tässä mitään aikoja olla tekemässä.
Pojat suostuvat myös keräämään täyttöpulloni menomatkan kätköstä, ettei minun tarvitse sitä erikseen hakea. Iso kiitos siitä vielä! Oli iso helpotus. Täytän litran laimennettua mustikkasoppaa juomapulloihini ja muutaman sanan poikien kanssa vaihdettuani lähden kohti viimeistä 12 kilsaa. Pääsen vain 100m, kun kompastun ja lennän kuin leppäkeihäs suoraan vesilätäkköön. Vain kaali jää veden päälle. Luulinko olevani pesäpallisti?
Jatkan edelleen riemusta soikeana vaikka vastaan virtaa puro pitkin muutama viikko sitten pölissyttä polkua. Vähennän kävelypätkiä, ollaan loppumatkalla ja meno maittaa. Varon silti nostamasta tehoja. Noin 130 tietämillä pysyy.
7km ennen maalia alkaa siinä määrin painattaan, että täytyy tehdä syväkyykky! Kokeilkaapa 7h metsälenkin perään mennä syväkyykkyyn. Autuas tunne. Siinä ei passaa rampata tai istuu rahan päällä. 51km takana. 7km edessä. Vielä perään hajoaa paidasta vetskari, mutta saan sen varmaan minsassa korjattua. Ei vihti maha pystyssä juosta pyssiksen parkkiselle :) Vauhti varkain kiihtyy. Huumaa.
4km ennen maalia menen laskemaan, että ehdin 7min kilsavauhdilla märkää vastamaavoittoista polkua pitkin sub750 aikaan. Kohennan hieman askelta, mutta edelleen tullaan helposti.
Lopulta olen maalivaatteen alla ajassa 7:49:17h. Matkaa kertyi 58,08km, elikkäs 58km. Keskivauhti oli 8:05min/km. Keskisyke 130. Kaloreita paloi 3900tsipaletta.
Sää: +11..+13, tuuli 4-6m/s, ei tuntunu monessakaan kohtaa metsässä, vaihteleva vesisade...
Muuta: Runsaat sateet oli tehneet osasta poluista puroja.
Märkyys oli kokonaisuudessaan luokkaa 9/10. Pienet ojat tulvivat ja osa siltapuista oli irronnut veden mukaan.
Lenkki itessään oli yksi helpoimmista juosten tehdyistä koko lenkin kierroista. Ei kramppeja. Pulpetilta-pulpetilla (pep2015) osa 7:40:40, joka on peräti oma ennätys.
P2:lta 0,5L täyttöjuomaa, P8:lta 1,0L. Juomaa (vesi + urh. + mustikka) meni yht. 4,3L. Suolasalmiakkeja 0,5dl, muuta karkkia 1dl ja suolapähkinöitä 0,5dl, iso snickers, iso mars. 4magnesiumtabua, 5suolatabua.
Varustus: Poikkimäen Timon suosittelemat 2XU kompressiotrikoot, jotka on Kärkkäiseltä. Nuo pökät jalassahan tuntui kuin olisi lentänyt! Voin suositella. Kärkkäiseltä saa kyllä halpoja ja laadukkaita varusteita vaikkapa polkujuoksuun. IceBugin Zeal nasturit oli puolestaan koeajossa noin pitkälle. Pito oli mainio ja keveys. Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi, sekä Salomonin adv skin3 juomavyö. Kalliita, mutta laadukkaita kamppeita netistä kaksi viimeisintä.
Lasse Ylimäki ja Jouni Leppälä samaan aikaan kiersivät takalenkin. n.2km mentiin samaa matkaa. Pojilla meni n.36km takalenkkin aikaa kävelten 7:12:23h. Ripeää kävelyä!
Kiitos pojille hyvästä projektista! Luonto on taas antanut, ja me kiitämme. Olimme tänään liikkeellä asenteen ollessa asennossa ENJOY.
Onni Vähäaho, Nivalassa 5.7.2016
perjantai 1. heinäkuuta 2016
VUODEN 2016 EKA PUOLIKAS
Ensimmäinen puolikas vuodesta on takana. Hyvä hetki hieman kurkistaa taakse.
Päällimmäinen ajatus vuoden eka puolikkaasta on yhä enempi oman tien löytyminen. Pikku hiljaa oma juttu muotoutuu. Niinhän se menee.
Harjoitteluinto ei voisi olla korkeampi. Samalla tunnen kehittyneeni kaiken aikaa. Asiat ei voisi olla paremmin. Kyllä tällaisesta olotilasta ihmisenlapsi nauttii! Perspektiiviä nautinnolle antaa elämän raakuus, jota vastapainona töissäni kohtaan. Ehkä siksikin osaan nauttia omasta hyvinvoinnista ja näen oman osan elämässä näin positiivisena.
Rustasin huhtikuun lopussa "LifeTime -tavoitteet". Samalla alkuvuoden aikana syntynyt palo saada ultrajuoksun ohella hieman vielä vauhtivaroja lisää on hieman vähentänyt harjoittelun kokonaismäärää. Toki 650h harjoittelutunnin tavoite oli 3-vuorotyötä tekevälle perheenisälle sangen kunnianhimoinen. Olen kuunnellut kroppaa ja nyt ollaan hieman perässä tuota tavoitetta, ja mitä ilmeisemmin siitä hieman jäädäänkin. Itsensä kuunteleminen on kuitenkin tärkeämpää kuin itsepintainen tavoitteista kiinnipitäminen.
Seuraava iso tähtäys kilpailullisesti on Elokuun 13.päivän lauantai, jolloin on Pyssymäki Extreme Polkujuoksut (PEP2016). Siellä oma matka on 57,5km. (Muita matkoja nuorten 5km, aikuisten 12km ja 26,5km tästä pääsee ilmoittautuun). Eli seuraava kisani on ultrapolkujuoksu kotireitilläni. Harjoittelussa on mukana myös paljon vauhtia parantavia harjoituksia. Tuo seikka saattaa liittyä ennen PEP2016 -kisaa olevaan salakisaani. Hah-hah-hah-haaa :=) Tarkoitus on paukasta kunnon ennätys tauluun jollakin matkalla jossakin. Mutta kattoo nyt... Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta elämässä koskaan ei tiedä huomista. Joten pidetään henkselin viilekkeet paikallaan.
TAMMI - KESÄKUUN harjoittelu
* 310 h
* 2625 juoksukilometriä
* 110km harjoittelu kävelyä
* 63km pyöräilyä
* 2h 40min jalkapalloa
Harjoittelukauteni oli tammi - huhtikuussa ja nyt olen ollut kaksi kuukautta kilpailukaudella. Toki kilpailukauteenikin kuuluu harjoittelua kilpailujen välissä - ja osa kilpailuista on harjoituksellisia. Silti määrissä on selvä ero harjoittelukauden ja kilpailukauden välillä. Tammi - huhtikuuussa esim. juoksua tuli keskimäärin 463km/kk kun nyt touko - kesäkuussa juoksua on tullut keskimäärin 387km/kk.
Harjoittelukaudella tehty pohja kestää aina johonkin asti. Kesän aikaisella harjoittelulla pohjaa voi tilkitä, jolloin kunto saattaa kestää pidemmälle syksyyn. Syys - lokakuussa aletaan kuitenkin olla jo heikoilla jäillä.
Yhtä kaikki, nyt nautitaan kesästä ja harjoittelusta! Ja kilpailemisesta! Pyssymäellä nähdään! Muistakaapa ilmoittautua!!!
KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI
Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2016
Päällimmäinen ajatus vuoden eka puolikkaasta on yhä enempi oman tien löytyminen. Pikku hiljaa oma juttu muotoutuu. Niinhän se menee.
Harjoitteluinto ei voisi olla korkeampi. Samalla tunnen kehittyneeni kaiken aikaa. Asiat ei voisi olla paremmin. Kyllä tällaisesta olotilasta ihmisenlapsi nauttii! Perspektiiviä nautinnolle antaa elämän raakuus, jota vastapainona töissäni kohtaan. Ehkä siksikin osaan nauttia omasta hyvinvoinnista ja näen oman osan elämässä näin positiivisena.
Rustasin huhtikuun lopussa "LifeTime -tavoitteet". Samalla alkuvuoden aikana syntynyt palo saada ultrajuoksun ohella hieman vielä vauhtivaroja lisää on hieman vähentänyt harjoittelun kokonaismäärää. Toki 650h harjoittelutunnin tavoite oli 3-vuorotyötä tekevälle perheenisälle sangen kunnianhimoinen. Olen kuunnellut kroppaa ja nyt ollaan hieman perässä tuota tavoitetta, ja mitä ilmeisemmin siitä hieman jäädäänkin. Itsensä kuunteleminen on kuitenkin tärkeämpää kuin itsepintainen tavoitteista kiinnipitäminen.
Seuraava iso tähtäys kilpailullisesti on Elokuun 13.päivän lauantai, jolloin on Pyssymäki Extreme Polkujuoksut (PEP2016). Siellä oma matka on 57,5km. (Muita matkoja nuorten 5km, aikuisten 12km ja 26,5km tästä pääsee ilmoittautuun). Eli seuraava kisani on ultrapolkujuoksu kotireitilläni. Harjoittelussa on mukana myös paljon vauhtia parantavia harjoituksia. Tuo seikka saattaa liittyä ennen PEP2016 -kisaa olevaan salakisaani. Hah-hah-hah-haaa :=) Tarkoitus on paukasta kunnon ennätys tauluun jollakin matkalla jossakin. Mutta kattoo nyt... Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta elämässä koskaan ei tiedä huomista. Joten pidetään henkselin viilekkeet paikallaan.
TAMMI - KESÄKUUN harjoittelu
* 310 h
* 2625 juoksukilometriä
* 110km harjoittelu kävelyä
* 63km pyöräilyä
* 2h 40min jalkapalloa
Harjoittelukauteni oli tammi - huhtikuussa ja nyt olen ollut kaksi kuukautta kilpailukaudella. Toki kilpailukauteenikin kuuluu harjoittelua kilpailujen välissä - ja osa kilpailuista on harjoituksellisia. Silti määrissä on selvä ero harjoittelukauden ja kilpailukauden välillä. Tammi - huhtikuuussa esim. juoksua tuli keskimäärin 463km/kk kun nyt touko - kesäkuussa juoksua on tullut keskimäärin 387km/kk.
Harjoittelukaudella tehty pohja kestää aina johonkin asti. Kesän aikaisella harjoittelulla pohjaa voi tilkitä, jolloin kunto saattaa kestää pidemmälle syksyyn. Syys - lokakuussa aletaan kuitenkin olla jo heikoilla jäillä.
Yhtä kaikki, nyt nautitaan kesästä ja harjoittelusta! Ja kilpailemisesta! Pyssymäellä nähdään! Muistakaapa ilmoittautua!!!
KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI
Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2016
lauantai 25. kesäkuuta 2016
2.JUHANNUSPOLKUJUOKSUT
Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti osalla (10,5km) vietettiin jo toista vuotta peräkkäin ns. "Urheilijoiden Juhannusta". Juhlanäyttämönä toimi vaellusreitin perhereitti osa, jossa kosteusluokka oli tänään 6/10. Viime vuoteen verraten pitkosta tulee reitille noin 700-800m verran, joka helpotti jonkun verran juhannusreippailijoita.
Paikalle saapui lopulta peräti 22 juhannuspäivän iloista liikkujaa. Viime vuonna itseään vastaan kisaajia oli 17, joten tämä täytyy tulkita kasvuna, vaikka Haapajärveltä ei ehtinyt tällä kertaa paikalle kuin Lassilan Päivi. Haapajärvisethän olivat viime vuonna sankoin joukoin paikalla ja tekivät sellaiset reittiennätykset 8/10 kosteusluokan reitillä (ilman pitkoksia), ettei niiden rikkomiseen ollut tällä kertaa eväitä. Sen sijaan kaikilla oli päämääränä saada hiki pintaan, hyvä olo ja mukava nälän tunne. Ja siinä onnistuttiin.
Kiitokset kaikille mukaan tulleille ja toimitsijoille/ kuvaajille !!!
Tässä Kuvia ja tulokset. (Kuvat
LÄHTÖKIIHDYTYS...
NAISTEN 10,5km VOITTAJA Elina Läspä (59:02) kaikkien aikojen toiseksi nopeimmalla naisten ajalla tällä reitillä.
MIESTEN 10,5km VOITTAJA Erkki "Fly Erkki" Vähäsöyrinki (49:47)
MIESTEN 10,5km kakkonen Jussi Mökkönen
MIESTEN 10,5km 3:s Teuvo Hautamäki
MIESTEN 21km VOITTAJA Onni Vähäaho
JUHANNUSRIEMUA!!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2016
Paikalle saapui lopulta peräti 22 juhannuspäivän iloista liikkujaa. Viime vuonna itseään vastaan kisaajia oli 17, joten tämä täytyy tulkita kasvuna, vaikka Haapajärveltä ei ehtinyt tällä kertaa paikalle kuin Lassilan Päivi. Haapajärvisethän olivat viime vuonna sankoin joukoin paikalla ja tekivät sellaiset reittiennätykset 8/10 kosteusluokan reitillä (ilman pitkoksia), ettei niiden rikkomiseen ollut tällä kertaa eväitä. Sen sijaan kaikilla oli päämääränä saada hiki pintaan, hyvä olo ja mukava nälän tunne. Ja siinä onnistuttiin.
Kiitokset kaikille mukaan tulleille ja toimitsijoille/ kuvaajille !!!
Tässä Kuvia ja tulokset. (Kuvat @ Päivikki Turunen)
MIESTEN 21km VOITTAJA Onni Vähäaho
| 2. JUHANNUSPOLKUJUOKSUT | ||||
| NIVALA LA 25.6.2016, Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti (10,5km) | ||||
| MIEHET 21KM | Väliaika 4,8km | Väliaika 10,5km | Loppuaika 21km | |
| 1. | Onni Vähäaho | 00:22:41 | 00:53:08 | 01:52:58 |
| NAISET 10,5KM | Väliaika 4,8km | Loppuaika 10,5km | ||
| 1. | Elina Läspä | 0:25:19 | 0:59:02 | |
| 2. | Päivi Lassila | 0:27:27 | 1:01:43 | |
| 3. | Pirjo Poikkimäki | 0:31:50 | 1:10:41 | |
| 4. | Minja Nietula | 0:27:20 | 1:11:17 | |
| 5. | Elisa Nevanperä | 0:30:36 | 1:13:16 | |
| 6. | Hilkka Hirvi | 0:31:55 | 1:16:14 | |
| MIEHET 10,5KM | Väliaika 4,8km | Loppuaika 10,5km | ||
| 1. | Erkki Vähäsöyrinki | 0:21:30 | 0:49:43 | |
| 2. | Jussi Mökkönen | 0:23:01 | 0:54:30 | |
| 3. | Teuvo Hautamäki | 0:25:20 | 0:57:48 | |
| 4. | Markku Mäkinen | 0:25:20 | 0:58:29 | |
| 5. | Matti Myllylä | 0:27:30 | 1:01:05 | |
| 6. | Anssi Kiiskilä | 0:27:30 | 1:01:43 | |
| 7. | Markku Mehtälä | 0:26:36 | 1:01:52 | |
| 8. | Jarkko Turunen | 0:27:50 | 1:03:09 | |
| 9. | Joni Laakkonen | 0:27:20 | 1:03:24 | |
| 10. | Harri Jokela | 0:27:40 | 1:03:33 | |
| 11. | Henri Kuki | 0:27:50 | 1:06:50 | |
| 12. | Markku J. Kumpula | 0:31:50 | 1:10:42 | |
| 13. | Petri Nietula | 0:27:20 | 1:11:18 | |
| 14. | Vesa Nevanperä | 0:30:36 | 1:13:16 | |
| 15. | Teemu Korpela | 0:33:55 | 1:20:22 | |
| Päivän Sää: +20…+17, reitin kosteusluokka 6/10 | ||||
KAIKKIEN AIKOJEN TILASTO
| MIEHET | Keli 4-10 asteikolla | ||||||
| 1 | Anssi Koirikivi | Haapajärvi | 0:43:35 | 20.6.2015 | 8/10 (ei pitkoksia) | ||
| 2 | Risto Uusivirta | Haapajärvi | 0:44:34 | 20.6.2015 | 8/10 (ei pitkoksia) | ||
| 3 | Lauri Gummerus | Nivala | 0:46:53 | 20.6.2015 | 8/10 (ei pitkoksia) | ||
| 4 | Tuomas Järviluoma | Nivala | 0:47:42 | 12.7.2015 | 9/10 (ei pitkoksia) | ||
| 5 | Tuomas Ahola | Nivala | 0:48:16 | 6.6.2015 | 6/10 (ei pitkoksia) | ||
| 6 | Erkki Vähäsöyrinki | Nivala | 0:49:43 | 25.6.2016 | 6/10 pitkokset | ||
| 7 | Onni Vähäaho | Nivala | 0:53:08 | 25.6.2016 | 6/10 pitkokset | ||
| 8 | Hannu Tiainen | Nivala | 0:54:06 | 6.6.2015 | 6/10 (ei pitkoksia) | ||
| 9 | Jussi Mökkönen | Sievi | 0:54:30 | 25.6.2016 | 6/10 pitkokset | ||
| 10 | Teuvo Hautamäki | Nivala | 0:57:48 | 25.6.2016 | 6/10 pitkokset | ||
| NAISET | Keli 4-10 asteikolla | ||||||
| 1 | Aino Jääskeläinen | Haapajärvi | 0:55:07 | 20.6.2015 | 8/10 (ei pitkoksia) | ||
| 2 | Elina Läspä | Nivala | 0:59:02 | 25.6.2016 | 6/10 pitkokset | ||
| 3 | Reetta Lassila | Haapajärvi | 0:59:19 | 20.6.2015 | 8/10 (ei pitkoksia) | ||
| 4 | Anne Haikara | Nivala | 0:59:41 | 11.6.2015 | 6/10 (ei pitkoksia) | ||
| 5 | Niina Jämsen | Kajaani | 1:00:46 | 22.8.2016 | 6/10 (ei pitkoksia) | ||
| 6 | Päivi Lassila | Haapajärvi | 1:01:43 | 25.6.2016 | 6/10 pitkokset | ||
| 7 | Roosa Lassila | Haapajärvi | 1:03:51 | 20.6.2015 | 8/10 (ei pitkoksia) | ||
| 8 | Pirkko Ekdahl | Nivala | 1:05:52 | 22.8.2016 | 6/10 (ei pitkoksia) | ||
| 9 | Pirjo Poikkimäki | Nivala | 1:10:41 | 25.6.2016 | 6/10 pitkokset | ||
| 10 | Sanna Kähkönen | Kajaani | 1:11:13 | 22.8.2016 | 6/10 (ei pitkoksia) |
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2016
torstai 23. kesäkuuta 2016
NHL PLAY-OFF TILASTOT
Kurkistus NHL:n Play-Offsien kaikkien aikojen tilastoihin Stanley Cup -voittajan (Pittsburgh Penguins) selvittyä.
Koko tilaston ykkösenä on Wayne Gretzky 382 (122+260) pisteellään, 208 ottelussa. Gretzky teki maalirikkaana aikakautenaan pisteitä hurjalla 1,84pisteen keskiarvolla. Jari Kurri on kaikkien aikojen tilastossa (KT) parhaana suomalaisena komeasti kolmantena 233 (106+127) pisteellään.
Aktiiveista korkeimmalla on Jaromir Jagr (FLA), 44. Jagrilla koossa on 201 (78+123) pistettä. Penguins kapteeni Sidney Crosby, 28, nosti uransa toisen Stanley Cupin ja pokkasi ensimmäisen Conn Smythe Trophynsa play-offsien parhaana pelaajana. Samalla Crosby nousi KT:ssa jo sijalle 37. Crosbylla on nyt 137 (49+88) pistettä, 124 ottelussa.
Penguinsien edellisen mestaruuden MVP, elikkä Conn Smythe Trophy voittaja, Jevgeni Malkin, 29, on puolestaan KT:n sijalla 44. "Genolla" on pisteitä koossa 129 (48+81).
Washingtonin supertähden, Alex Ovechkinin, 30, Stanley Cup jahti jatkuu yhä toivottomana. Menneellä kaudella kaikki näytti jälleen kerran punaisa mattoa vaille valmiilta. KT:ssa "Ovie" on sijalla 139. Pisteitä plakkarissa on 82 (41+41), 84 ottelussa. Se lienee aika pieni lohtu kauden päättyessä jälleen MM-kisoissa - ja sielläkin pettymykseen.
Jo kolmannen Stanley Cupin pokannut Chris Kunitz (PIT), 36, on KT:ssa sijalla 145. Kunitzilla on 81 (25+56) pistettä, 141 ottelussa.
Valtteri Filppula (TBL), 32, on parhaana aktiivi suomalaisena KT:ssa sijalla 155. Filppulalla pisteitä on kasassa 79 (24+55), 152 ottelussa.
Pudotuspelien pistepörssin selvästi (30pistettä) voittanut Logan Couture (SJS), 27, nousi KT:ssa sijalta 471 peräti 205:ksi yhdessä keväässä! Ainoa miinus oli sitäkin lohduttomampi, Stanley Cupin lipuminen käsistä Penguinseja vastaan.
Top 500 Nousseet:
337. Joel Ward (SJS), 35, 48pist.
394. Phil Kessel (PIT), 28, 43pist.
408. Nikita Kucherov (TBL), 23, 42pist.
409. Tyler Johnson (TBL), 25, 42pist.
415. Carl Hagelin (PIT), 27, 42pist.
459. P.K. Subban (MTL), 27, 38pist.
471. Dainius Zubrus (SJS), 38, 37pist.
473. Mike Green (DET), 30, 37pist.
478. Victor Hedman (TBL), 25, 37pist.
481. Ryan Callahan (TBL), 31, 36pist.
493. Brent Burns (SJS), 31, 36pist.
494. Rick Nash (NYR), 32, 36pist.
499. James Neal (NSH), 28, 35pist.
Top 500 Tippuneet:
David Williams 35pist.
Anders Kallur 35pist.
Sami Kapanen 35pist.
Dustin Penner 35pist.
Bill Fairbairn 35pist.
Ron Stewart 35pist.
Dave Balon 35pist.
Shaw Burr 35pist.
Steve Chiasson 35pist.
Jonathan Cheechoo 35pist.
Andrew Brunette 35pist.
Charlie Conacher 35pist.
Wilf Paiment 35pist.
Loppuun Gordie Howen muistoa kunnioittaen!
Onni Vähäaho, Nivalassa 23.6.2016
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
TUTUSTUMINEN KARHUNKIERROKSEEN
Lauantai-aamuna loppui yövuorot. Nukuin 4,5h yövuoron jälkeen. SievinAshtonEaton(S.A.E), eli Mökkösen Jussi tuli hakemaan minua klo.14. Rukalla olimme klo.19 jälkeen. Kaupat oli kiinni, joten vielä käynti Kuusamossa ja pieni tutustuminen Karhunkierroksen lopun sadoille metreille.
Cosmos reitin eteläpäässä.
S.A.E samoin. Salainen tieto: Jussi on niin kovassa kunnossa, että David Beckhamilla loppuisi heti työt jos "Jussi löydettäisiin".
Klo.22 aikoihin pääsimme rauhaantumaan hotellihuoneeseen. Noin vajaa tunti ilta-askareita. Sitten alkoi kuumassa hotellihuoneessa liskojen yö. Ehkä 1-1,5h/pää unta. Taksi lähti viemään kohti Hautajärveä, Karhunkierroksen pohjoisinta kolkkaa.
Matkaa tähdittävät porot.
Taksi kuski tarjoutui ottamaan meistä viimeisen kuvan. Eihän karhunkierrokselta voi selvitä?
Reitin pohjoispään portilla, Hautajärvellä
Hän kertoi myös tarinan karhunkierroksen nimen synnystä. Vaikka tarinan juoni ontui, oli se silti uskottava. Tarpeeksi mystistä.
Läksimme liikkeelle. Menin varkain vetäjän paikalle. Paineltiin noin kutosta tai vähän alle. Noin 5-7kg reppu tuli mukavan helposti selässä. Pian S.A.E:ltä tuli kuittia roisosta matkavauhdista... -"Öhöm, vielä rapiat 80km Rukalle, aika rapsakkaa menoa". Hiljensin. Silti mentiin vähän alle seiskaa. Reitti muuttui myös juurakkoiseksi. Eikö tämä ollutkaan kivituhkaa ja neulasta? Tuli myös kivikkoja. Jalka oli tuore, joten nuo ei paljoa haitanneet. Olin hurmoksessa, neitsyt matkalla karhunkierroksella!
5km kohdalla huomasin vetäväni kaiken aikaa liian lujaa. Ajattelin sen olevan epäkollektia ja siirryin sivuun ja tarjosin Jussille vetopaikan loppuajaksi. Vauhti rauhaantui ja meno oli tosi retkeilymäistä. Sykkeet tippui alle 120:n ja hartiat rentoutui. Tätä kait haettiinkin. Maisemat olivat upeat - ja oli riippusiltaa, pitkosta, juurakkoa, mäkeä ja kiveä. Ja äkkinousuja. Illuusio lievään alamäkeen rallattelusta Oulankaan asti karisi aika nopeasti. Perttukoski pauhasi alkumatkasta.
Matka taittui rallatellen. Noin 14,5km kohdalla Savilampi. Upeat näkymät.
Myös lääni vaihtui.
Noin 19,5km kohdalla tavoite kokokierroksesta murenee, kun saamme aivopierun mennä kohti Ristikallioita ja Sallantietä. Oulangankyltti jää huomaamatta, kun luulemme vasemmalle menevän haaran suuntaavan alapuolella olevalle kämpälle. Itse Karhunkierroskyltti osoittaa haarauman keskelle. Niinpä taputtelemme Sallantielle. Pahinta, ettemme hoksaa edes siellä, että olemme vetäneet pahasti vihkoon vaan taputtelemme tietä pitkin n.2km matkan kohti lähtöpistettä(!). Pysäytän vanhan pariskunnan ja he palauttavat meidät todellisuuteen. Nopeasti laskemme oikein, eli olemme juuri tehneet 20km ketunlenkin, eli noin kolmen poronkuseman verran! Hellurei!
Näitä maisemia ei olisi nähty ilman ketunlenkkiä, joten ei pelkästään huono harhailu :)
Samalla S.A.E paljastaa polviin ottavan. 29km takana. Myös S.A.E jalat alkavat jäykistyä. Ei hyviä merkkejä. Palaamme ketunlenkiltä noin 10km matkan takaisin reitille. Jussin polvet ja jalkalihakset jäykistyvät entisestään. Oma harmitukseni koko kierroksen kierron murenemisesta alkaa haihtumaan. Tänään ei olisi siis kuitenkaan päästy loppuun asti, olkoonkin että ristikallion ketunlenkki oli melkoisen tekninen.
Takaisin reitillä 3h harhan jälkeen.
Noin 40km kohdalla on selvää, että tämänkertainen tutustuminen karhunkierrokseen päätyy jo Oulangan luontokeskukseen. Lopussa on upeaa neulaspolkua. Alkumatkasta oli kivet ja puiden juuret nousseet maasta, ilmeisesti paljon kulkemisen johdosta. Pikkuteknistä, mutta hyvällä jalalla ei isompaa ongelmaa.
Pituutta retkelle tuli 48,6km ja 7h5min. Jussille ISOT kiitokset hyvästä reissuseurasta ja matkasta ylipäänsä. Ja parhaita mahdollisia huoltavia harjoituksia!
Lopuksi kävimme yhdessä lammessa pesulla ja S.A.E ajoi meidät kahdella pikku stopilla Nivalaan. Perillä olimme jo puoli kahdeksan kantturoissa.
Elämää haistellen, Onni
Ps. Tässä oma retkihölkkädatani. Tehot jäi mukavan alas. Nousumetrejä kertyi tuolla reitillä 667kappaletta. Ei hullummin. Ristikalliolla oli melkoisia tunkkausnousuja. Siinä oli muutama Syyryn seinänousu peräjälkeen.
Matkaa tähdittävät porot.
Taksi kuski tarjoutui ottamaan meistä viimeisen kuvan. Eihän karhunkierrokselta voi selvitä?
Hän kertoi myös tarinan karhunkierroksen nimen synnystä. Vaikka tarinan juoni ontui, oli se silti uskottava. Tarpeeksi mystistä.
Läksimme liikkeelle. Menin varkain vetäjän paikalle. Paineltiin noin kutosta tai vähän alle. Noin 5-7kg reppu tuli mukavan helposti selässä. Pian S.A.E:ltä tuli kuittia roisosta matkavauhdista... -"Öhöm, vielä rapiat 80km Rukalle, aika rapsakkaa menoa". Hiljensin. Silti mentiin vähän alle seiskaa. Reitti muuttui myös juurakkoiseksi. Eikö tämä ollutkaan kivituhkaa ja neulasta? Tuli myös kivikkoja. Jalka oli tuore, joten nuo ei paljoa haitanneet. Olin hurmoksessa, neitsyt matkalla karhunkierroksella!
5km kohdalla huomasin vetäväni kaiken aikaa liian lujaa. Ajattelin sen olevan epäkollektia ja siirryin sivuun ja tarjosin Jussille vetopaikan loppuajaksi. Vauhti rauhaantui ja meno oli tosi retkeilymäistä. Sykkeet tippui alle 120:n ja hartiat rentoutui. Tätä kait haettiinkin. Maisemat olivat upeat - ja oli riippusiltaa, pitkosta, juurakkoa, mäkeä ja kiveä. Ja äkkinousuja. Illuusio lievään alamäkeen rallattelusta Oulankaan asti karisi aika nopeasti. Perttukoski pauhasi alkumatkasta.
Matka taittui rallatellen. Noin 14,5km kohdalla Savilampi. Upeat näkymät.
Myös lääni vaihtui.
Noin 19,5km kohdalla tavoite kokokierroksesta murenee, kun saamme aivopierun mennä kohti Ristikallioita ja Sallantietä. Oulangankyltti jää huomaamatta, kun luulemme vasemmalle menevän haaran suuntaavan alapuolella olevalle kämpälle. Itse Karhunkierroskyltti osoittaa haarauman keskelle. Niinpä taputtelemme Sallantielle. Pahinta, ettemme hoksaa edes siellä, että olemme vetäneet pahasti vihkoon vaan taputtelemme tietä pitkin n.2km matkan kohti lähtöpistettä(!). Pysäytän vanhan pariskunnan ja he palauttavat meidät todellisuuteen. Nopeasti laskemme oikein, eli olemme juuri tehneet 20km ketunlenkin, eli noin kolmen poronkuseman verran! Hellurei!
Samalla S.A.E paljastaa polviin ottavan. 29km takana. Myös S.A.E jalat alkavat jäykistyä. Ei hyviä merkkejä. Palaamme ketunlenkiltä noin 10km matkan takaisin reitille. Jussin polvet ja jalkalihakset jäykistyvät entisestään. Oma harmitukseni koko kierroksen kierron murenemisesta alkaa haihtumaan. Tänään ei olisi siis kuitenkaan päästy loppuun asti, olkoonkin että ristikallion ketunlenkki oli melkoisen tekninen.
Noin 40km kohdalla on selvää, että tämänkertainen tutustuminen karhunkierrokseen päätyy jo Oulangan luontokeskukseen. Lopussa on upeaa neulaspolkua. Alkumatkasta oli kivet ja puiden juuret nousseet maasta, ilmeisesti paljon kulkemisen johdosta. Pikkuteknistä, mutta hyvällä jalalla ei isompaa ongelmaa.
Pituutta retkelle tuli 48,6km ja 7h5min. Jussille ISOT kiitokset hyvästä reissuseurasta ja matkasta ylipäänsä. Ja parhaita mahdollisia huoltavia harjoituksia!
Lopuksi kävimme yhdessä lammessa pesulla ja S.A.E ajoi meidät kahdella pikku stopilla Nivalaan. Perillä olimme jo puoli kahdeksan kantturoissa.
Elämää haistellen, Onni
Ps. Tässä oma retkihölkkädatani. Tehot jäi mukavan alas. Nousumetrejä kertyi tuolla reitillä 667kappaletta. Ei hullummin. Ristikalliolla oli melkoisia tunkkausnousuja. Siinä oli muutama Syyryn seinänousu peräjälkeen.
maanantai 13. kesäkuuta 2016
7 VUOTTA ON PALJON AIKAA
Päivälleen 7-vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin Piippolan 1km mittaisella raviradalla. Kisa oli virallinen. Väliajat jopa joka kierrokselle. Chippi oli jo silloin nilkassa, joten tekniikka oli jo tuolloin hyvää luokkaa.
Olin aloittanut juoksemisen vajaa vuosi aikaisemmin ja juossut v.2008 vajaa 500km elo-joulukuussa. Elämäni ensimmäisen maratonin aika oli 4.18.28. Juoksua edeltävä yö meni Stanley Cup -finaalia katsoessa. Tuolloin Pittsburgh Penguins voitti edellisen kerran Stanley Cupin ja päivälleen 7 -vuotta myöhemmin sama toistui. Nyt en vain juossut maratonia, mutta vähillä unilla mentiin viime yökin. Rakkaus on pitkämielinen.
Kiitos Pittsburgh Penguins, kiitos Sidney Crosby!
Uskomaton kausi. Uskomaton päätös. Paljon upeita tarinoita. Olli Määtän lukuisat jaakobin painit, mm. syövän selättäminen 20-vuotiaana. Pari olkapääleikkausta jne. Nyt 21-vuotiaana Stanley Cup -voittajana.
Laakkosenjoninnäköinen mies sai myös vielä kerran nostaa Lordi Stanley maljan suorille käsilleen. Veritulpan vuoksi kesken kauden uransa lopettamaan joutunut pelaaja. Pittsburghin suuri sydän - Pascal Dupuis.
Pascal Dupuis teki paljon kovaa työtä kaukalossa eikä pelännyt menettää hampaitaan
Paljon on tapahtunut seitsemässä vuodessa. Maratonennätyskin on parantunut noin 56min, vaikka en ole sille matkalle sittemmin juurikaan keskittynyt. Vaikka välillä on tuntunut, että kehitys saattaa jo lähestyä lakipistettään, on ilo huomata kehitystä tulleen 7 vuoden aikajanalla melkoisesti.
Tärkein kehitys on rakkaus juoksuun. Suhde kilpailuihin on muuttunut. On kiva onnistua, mutta epäonnistuminen vain motivoi kehittämään itseään eteenpäin. Minua ei nykyään enää haittaa, vaikka välillä tulee huonoja kisoja. Ja olisihan se turhaa surkutella, kun niitä nyt pakkaa kaikille tulemaan enemmän tai vähemmän. Ei niihin kannata takertua, sillä seuraava kisa voi jo mennä taas hyvin. Rakkaus juoksuun on enemmän kuin kilpailu, se on kuin pullo alkoholistille. Tosin uskoakseni pystyn vielä hallitsemaan pulloani.
Kävin toissapäivänä juoksemassa kovaa muttei aivan tosissaan Sievi Trai Runissa. Mukava tapahtuma ja 17km omaa kovaa.
Paljoa ei varastoon jäänyt, joten hetken jopa ajattelin sijoitustani (13:sta) että oh-hoh, ompas täällä tasoa. Kisassa oli 42 juoksijaa. Kisa meni vieläpä minulta aika lailla yläkanttiin, joten Sievin kisan voi katsoa helposti onnistuneeksi kisaksi lähtökohdat huomioiden. Fakta vain on, ettei edes näillä lakeuksilla ole asiaa 10sakkiin, jos matkat ovat näin lyhyitä. Minulla on niin kehnot vauhtivarat, että tarvin mielellään +50km matkan, jotta voin elätellä podium sijoista. Riippuen tietysti osallistujalistasta. pep2016 57,5km matkalla voin olla lähellä podium paikkaa, vaikka toivon kisan tason nousevan sen verran korkeaksi, että saisin jäädä sijoille 4-6.
Sijoituksilla ja kilpailuilla on sittenkin aika vähäinen merkitys, jos rakkaussuhden juoksuun on tarpeeksi aito. Mielestäni juoksemisen pitääkin olla hauskaa, eikä treenaaminen saisi olla missään vaiheessa pakkopullaa. No, ok, tietysti jollain määräviikoilla, voi olla väsynyt, jos juoksee yli 200km/viikko, mutta siitäkin sittenkin ensisijaisesti nauttii? Kyse on nauttimisesta siitä mitä tekee. En voisi pitää juoksemisesta enempää. Se antaa niin paljon minulle sekä fyysistä että henkistä voimaa, jota on täysin vaikea sanoin kuvata.
Siitä huolimatta on hauskaa haastaa omia parhaita juoksujaan. Tänä vuonna ennätys on parantunut 5km:lla. Uskon, että voin vielä tehdä uusia ennätyksiä lisää. Talvella tuli jo omia vaellusreittien talviennätyksiä. Myös omia kesäaikoja on kiva kokeilla parantaa, mutta ne asiat ovat huvittelua todellisen päämäärän rinnalla - juoksusta nauttimisen.
Nauttikaa siitä mitä ikinä harrastatte! Sillä vain sillä tavoin voitte tehdä itsenne onnelliseksi ja samalla myös ympäristö kokee positiivisen auranne!
Espoon rantamaratonilla 20.9.2009 aika: 4:04:45
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2016
Olin aloittanut juoksemisen vajaa vuosi aikaisemmin ja juossut v.2008 vajaa 500km elo-joulukuussa. Elämäni ensimmäisen maratonin aika oli 4.18.28. Juoksua edeltävä yö meni Stanley Cup -finaalia katsoessa. Tuolloin Pittsburgh Penguins voitti edellisen kerran Stanley Cupin ja päivälleen 7 -vuotta myöhemmin sama toistui. Nyt en vain juossut maratonia, mutta vähillä unilla mentiin viime yökin. Rakkaus on pitkämielinen.
Kiitos Pittsburgh Penguins, kiitos Sidney Crosby!
Laakkosenjoninnäköinen mies sai myös vielä kerran nostaa Lordi Stanley maljan suorille käsilleen. Veritulpan vuoksi kesken kauden uransa lopettamaan joutunut pelaaja. Pittsburghin suuri sydän - Pascal Dupuis.
Pascal Dupuis teki paljon kovaa työtä kaukalossa eikä pelännyt menettää hampaitaan
Paljon on tapahtunut seitsemässä vuodessa. Maratonennätyskin on parantunut noin 56min, vaikka en ole sille matkalle sittemmin juurikaan keskittynyt. Vaikka välillä on tuntunut, että kehitys saattaa jo lähestyä lakipistettään, on ilo huomata kehitystä tulleen 7 vuoden aikajanalla melkoisesti.
Tärkein kehitys on rakkaus juoksuun. Suhde kilpailuihin on muuttunut. On kiva onnistua, mutta epäonnistuminen vain motivoi kehittämään itseään eteenpäin. Minua ei nykyään enää haittaa, vaikka välillä tulee huonoja kisoja. Ja olisihan se turhaa surkutella, kun niitä nyt pakkaa kaikille tulemaan enemmän tai vähemmän. Ei niihin kannata takertua, sillä seuraava kisa voi jo mennä taas hyvin. Rakkaus juoksuun on enemmän kuin kilpailu, se on kuin pullo alkoholistille. Tosin uskoakseni pystyn vielä hallitsemaan pulloani.
Kävin toissapäivänä juoksemassa kovaa muttei aivan tosissaan Sievi Trai Runissa. Mukava tapahtuma ja 17km omaa kovaa.
Sijoituksilla ja kilpailuilla on sittenkin aika vähäinen merkitys, jos rakkaussuhden juoksuun on tarpeeksi aito. Mielestäni juoksemisen pitääkin olla hauskaa, eikä treenaaminen saisi olla missään vaiheessa pakkopullaa. No, ok, tietysti jollain määräviikoilla, voi olla väsynyt, jos juoksee yli 200km/viikko, mutta siitäkin sittenkin ensisijaisesti nauttii? Kyse on nauttimisesta siitä mitä tekee. En voisi pitää juoksemisesta enempää. Se antaa niin paljon minulle sekä fyysistä että henkistä voimaa, jota on täysin vaikea sanoin kuvata.
Siitä huolimatta on hauskaa haastaa omia parhaita juoksujaan. Tänä vuonna ennätys on parantunut 5km:lla. Uskon, että voin vielä tehdä uusia ennätyksiä lisää. Talvella tuli jo omia vaellusreittien talviennätyksiä. Myös omia kesäaikoja on kiva kokeilla parantaa, mutta ne asiat ovat huvittelua todellisen päämäärän rinnalla - juoksusta nauttimisen.
Nauttikaa siitä mitä ikinä harrastatte! Sillä vain sillä tavoin voitte tehdä itsenne onnelliseksi ja samalla myös ympäristö kokee positiivisen auranne!
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2016
lauantai 11. kesäkuuta 2016
SIEVI TRAIL RUN 2016
Tänne oli tarkoitus kuntoutua osallistumaan Kokkolan 24h kisan jälkeen. No, Kokkolan kisa meni plörinäksi jo 9h kohdalla ja 18,5h känkkäilyn ja könkkäilyn jälkeen olin jo pukukopilla 133km retkeilyn jälkeen. Tuosta oli ainoastaan se hyvä puoli, ettei ehtiny jalkoja saada huonoon kuntoon, joten palautuminen olisi siltä puolen suotuisampaa.
Tässä on ollut nyt kuitenkin pian kaksi viikkoa allergia-oireita. Ilmeisesti männyn siitepölystä lähtöisin olevaa. Tänään on ollut oireiltaan helpoin päivä, mutta esim. aamun 5km heräilylenkin perään piti limaa "oksentaa". Olen kuitenkin kutakuinkin pystyn harjoittelemaan normaalisti. Tämä oli ns. kova viikko - ei määrällisesti alkuunkaan vaan tehollisesti. Maanantaina 21km Vk-pyramidi, Torstaina tonnin vetoja. Ja tänään oli tarkoitus rallatella Sievin metsissä Sievi Trail Runilla rentoa reipasta rapiat 17km. Tavoite oli juosta alle 5:30min/km keskarilla, eli niin ku nykyään asia kuvataan; sub530.
Sievin polkujuoksu-organisaatio Salmelan Pekan johdolla olikin saanut varsin mukavat kekkerit pystyyn mutti pitäjänä tunnettuun Sieviin. 136 osallistujaa teki tästä tapahtumasta varsin mukavanoloisen ja näyttävänkin. Hyvä Sievi!
Pekka Salmela Sievi Trail Run päällikkö
Reitti on varsin kovapohjainen 90%:sti, mutta runsas kivien määrä haastaa teknisesti. Nousumetrejä 17km tuli vain 150m, joten reitti on aika tasainen, kuten näillä huudeilla on tapana. Mutta sopivasti reitti vaati jaloilta rytmiä ja tuoreutta. Noita kumpaakaan ei ollut tänään allekirjoittaneella.
Lähettiin Jussin (SievinAshtonEaton) kans rintarinnan rupatellen matkaan. Naureskeltiin kun kärki painoi jo kaukana, että mekin mennään alle nelosta, joten eipä taijja tarvia kiristellä. Tänään olikin tarkoitus mennä vähän rennommalla otteella. Kun ei ollu ns. laittelu kunnossa piti vaan jhäykillä koivilla painella tasasta ravia vailla lentoa ja sähköistä rytmiä. Onnekseni alun säntäilyjen jälkeen muodostui hyvä vetopari, kun Sievin hiihtäjätähti Miia Säilynoja veti tasaisesti noin 5:08min kilsoja ylämäkivoittoisella alkupätkällä, jossa oli sitä kiveäkin ihan kivasti. Jussi oli siinä siis myös, samassa letkassa. Tuntui mieltä nostattavalta huomata juoksevansa samaa tahtia kilpaurheilijan kanssa.
Jossain 5km juottopisteellä Jussi ja Miia laskivat vauhtia ja innostuivat ryystämään hörpyn-pari. Minulla oli juomaliivi, joten olin hörppinyt siitä omaan tahtiin juostessa, joten jouduin letkan kärkeen. Ihmetyksekseni huomasinkin pian tulevan pienesti eroa Miian, joka sitten hieman jäikin. Jussi liimautui vielä tuossa vaiheessa samaan junaan kanssani. Jossain 7km kohdilla kuitenkin tuli teknisempi alamäkivoittoinen pätkä, jossa minun tanakka ruumiini liikahti sillä kyydillä alaskäsin, että Jussi vähän siinä jäi - ja taisi hänellä ollakkin jotain kengänsitomista tai muuta sellaista siinä samassa menossansa.
Vajaassa 9km sain Liedeksen Jarmon kiinni. Alle 3h maratoonari. Oli jotain ongelmaa vissiin. Jotain Jarmo tuumaili, mutta en kuullu ku korvissa humisi, kun vauhti oli niin hurja, tuulen vain ujeltaessa korvakäytävissä. Lähestyttäessä pururata-osuutta vedin pannut aika helpossa kivikossa. Vähän aikaa onnuin vasenta polvea ja tsemi nirhauma vasempaan käteen. Kuuluu lajiin. Vähintään kerran pitää kunnolla pannuttaa, muuten ei oo tosissaan juossu... Tosissaan - niin kyllähän tässä kovaan puolelle mentiin, vaikka vähän jäi lippaaseen. :)
Eka kiekka täynnä ja jälkimmäisen 6km kimppuun. 11km meni aikaa vain 57:08min. Se oli noin 3min vähempi kuin olin ajatellut. Kisafiilistä? No siihempä se loppu vähänenkin letkeys ja Jussi karkas. Oranssi paita loittoni ja loittoni. Niinpä keskityin vain ajattelemaan mukavia, kuten ympärillä olevaa vihreyttä. Loppumatka oli tasaista menoa. Hieman jäykkyys loppua kohden ylämäkikilsojen jälkeen taas helpponi ja loppu tulikin taas hieman inhimmillisemmällä jalalla.
Tasapaksua Vk-sitkeyttä ja hyvää tunnelmaa jäi tästä käteen. Pääsin vielä samaan kuvaan Sievin kilpahiihtäjätähden kanssa.
Samassa kuvassa hiihtäjätähden kanssa
Polkujuoksutapahtumissa ovat kaikki yhtä - niin kilpailijat kuin me kuntoilijatkin. Kaikilla on sama päämäärä: Liikkua reippaasti ja kävellä suihkuun hieman kankeasti. Siitä tulee hyvä mieli moneksi päiväksi.
Ei liian tosissaan
Tästä on hyvä jatkaa kohti Elokuun PEP2016 kisaa, joka on omalla kohdalla loppukesän pääkisa. Yhden salakisan otan tässä vielä ennen peppiä, mutta ei siitä enempää. Yksi ennätys pitää käydä parantamassa :)
Sijoitus tänään 13:sta 42juoksijan 17,4km kilpasarjassa. Aika 1:30:59. Eli meni sub530, ja meni jopa sub520 5:19min/km. Minun gps:n tuli 17,08km. Miesten sarjan voitti Myllylahden Matti. 4:22min/km keskarilla. Vähä päälle 1:13 ajalla.
Kohtaniemen pojat laidalla ja Matti keskellä
Naisten sarjan ykkönen oli Anna-Kaisa Saari 1:19:35 ajallaan.
Onhan se kepeää menoa huippuhiihtäjällä!!!
Kiitos hyvästä kisasta!
Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2016
Tässä on ollut nyt kuitenkin pian kaksi viikkoa allergia-oireita. Ilmeisesti männyn siitepölystä lähtöisin olevaa. Tänään on ollut oireiltaan helpoin päivä, mutta esim. aamun 5km heräilylenkin perään piti limaa "oksentaa". Olen kuitenkin kutakuinkin pystyn harjoittelemaan normaalisti. Tämä oli ns. kova viikko - ei määrällisesti alkuunkaan vaan tehollisesti. Maanantaina 21km Vk-pyramidi, Torstaina tonnin vetoja. Ja tänään oli tarkoitus rallatella Sievin metsissä Sievi Trail Runilla rentoa reipasta rapiat 17km. Tavoite oli juosta alle 5:30min/km keskarilla, eli niin ku nykyään asia kuvataan; sub530.
Sievin polkujuoksu-organisaatio Salmelan Pekan johdolla olikin saanut varsin mukavat kekkerit pystyyn mutti pitäjänä tunnettuun Sieviin. 136 osallistujaa teki tästä tapahtumasta varsin mukavanoloisen ja näyttävänkin. Hyvä Sievi!
Reitti on varsin kovapohjainen 90%:sti, mutta runsas kivien määrä haastaa teknisesti. Nousumetrejä 17km tuli vain 150m, joten reitti on aika tasainen, kuten näillä huudeilla on tapana. Mutta sopivasti reitti vaati jaloilta rytmiä ja tuoreutta. Noita kumpaakaan ei ollut tänään allekirjoittaneella.
KISA
Lähettiin Jussin (SievinAshtonEaton) kans rintarinnan rupatellen matkaan. Naureskeltiin kun kärki painoi jo kaukana, että mekin mennään alle nelosta, joten eipä taijja tarvia kiristellä. Tänään olikin tarkoitus mennä vähän rennommalla otteella. Kun ei ollu ns. laittelu kunnossa piti vaan jhäykillä koivilla painella tasasta ravia vailla lentoa ja sähköistä rytmiä. Onnekseni alun säntäilyjen jälkeen muodostui hyvä vetopari, kun Sievin hiihtäjätähti Miia Säilynoja veti tasaisesti noin 5:08min kilsoja ylämäkivoittoisella alkupätkällä, jossa oli sitä kiveäkin ihan kivasti. Jussi oli siinä siis myös, samassa letkassa. Tuntui mieltä nostattavalta huomata juoksevansa samaa tahtia kilpaurheilijan kanssa.
Jossain 5km juottopisteellä Jussi ja Miia laskivat vauhtia ja innostuivat ryystämään hörpyn-pari. Minulla oli juomaliivi, joten olin hörppinyt siitä omaan tahtiin juostessa, joten jouduin letkan kärkeen. Ihmetyksekseni huomasinkin pian tulevan pienesti eroa Miian, joka sitten hieman jäikin. Jussi liimautui vielä tuossa vaiheessa samaan junaan kanssani. Jossain 7km kohdilla kuitenkin tuli teknisempi alamäkivoittoinen pätkä, jossa minun tanakka ruumiini liikahti sillä kyydillä alaskäsin, että Jussi vähän siinä jäi - ja taisi hänellä ollakkin jotain kengänsitomista tai muuta sellaista siinä samassa menossansa.
Vajaassa 9km sain Liedeksen Jarmon kiinni. Alle 3h maratoonari. Oli jotain ongelmaa vissiin. Jotain Jarmo tuumaili, mutta en kuullu ku korvissa humisi, kun vauhti oli niin hurja, tuulen vain ujeltaessa korvakäytävissä. Lähestyttäessä pururata-osuutta vedin pannut aika helpossa kivikossa. Vähän aikaa onnuin vasenta polvea ja tsemi nirhauma vasempaan käteen. Kuuluu lajiin. Vähintään kerran pitää kunnolla pannuttaa, muuten ei oo tosissaan juossu... Tosissaan - niin kyllähän tässä kovaan puolelle mentiin, vaikka vähän jäi lippaaseen. :)
Eka kiekka täynnä ja jälkimmäisen 6km kimppuun. 11km meni aikaa vain 57:08min. Se oli noin 3min vähempi kuin olin ajatellut. Kisafiilistä? No siihempä se loppu vähänenkin letkeys ja Jussi karkas. Oranssi paita loittoni ja loittoni. Niinpä keskityin vain ajattelemaan mukavia, kuten ympärillä olevaa vihreyttä. Loppumatka oli tasaista menoa. Hieman jäykkyys loppua kohden ylämäkikilsojen jälkeen taas helpponi ja loppu tulikin taas hieman inhimmillisemmällä jalalla.
Tasapaksua Vk-sitkeyttä ja hyvää tunnelmaa jäi tästä käteen. Pääsin vielä samaan kuvaan Sievin kilpahiihtäjätähden kanssa.
Polkujuoksutapahtumissa ovat kaikki yhtä - niin kilpailijat kuin me kuntoilijatkin. Kaikilla on sama päämäärä: Liikkua reippaasti ja kävellä suihkuun hieman kankeasti. Siitä tulee hyvä mieli moneksi päiväksi.
Tästä on hyvä jatkaa kohti Elokuun PEP2016 kisaa, joka on omalla kohdalla loppukesän pääkisa. Yhden salakisan otan tässä vielä ennen peppiä, mutta ei siitä enempää. Yksi ennätys pitää käydä parantamassa :)
Sijoitus tänään 13:sta 42juoksijan 17,4km kilpasarjassa. Aika 1:30:59. Eli meni sub530, ja meni jopa sub520 5:19min/km. Minun gps:n tuli 17,08km. Miesten sarjan voitti Myllylahden Matti. 4:22min/km keskarilla. Vähä päälle 1:13 ajalla.
Naisten sarjan ykkönen oli Anna-Kaisa Saari 1:19:35 ajallaan.
Kiitos hyvästä kisasta!
Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)