TUTUSTUMINEN KARHUNKIERROKSEEN

                          Lauantai-aamuna loppui yövuorot. Nukuin 4,5h yövuoron jälkeen. SievinAshtonEaton(S.A.E), eli Mökkösen Jussi tuli hakemaan minua klo.14. Rukalla olimme klo.19 jälkeen. Kaupat oli kiinni, joten vielä käynti Kuusamossa ja pieni tutustuminen Karhunkierroksen lopun sadoille metreille.

 

                         Cosmos reitin eteläpäässä.

                          S.A.E samoin. Salainen tieto: Jussi on niin kovassa kunnossa, että David Beckhamilla loppuisi heti työt jos "Jussi löydettäisiin".

                          Klo.22 aikoihin pääsimme rauhaantumaan hotellihuoneeseen. Noin vajaa tunti ilta-askareita. Sitten alkoi kuumassa hotellihuoneessa liskojen yö. Ehkä 1-1,5h/pää unta. Taksi lähti viemään kohti Hautajärveä, Karhunkierroksen pohjoisinta kolkkaa.

Matkaa tähdittävät porot.

                          Taksi kuski tarjoutui ottamaan meistä viimeisen kuvan. Eihän karhunkierrokselta voi selvitä?

                          Reitin pohjoispään portilla, Hautajärvellä

                        Hän kertoi myös tarinan karhunkierroksen nimen synnystä. Vaikka tarinan juoni ontui, oli se silti uskottava. Tarpeeksi mystistä.
 
                         Läksimme liikkeelle. Menin varkain vetäjän paikalle. Paineltiin noin kutosta tai vähän alle. Noin 5-7kg reppu tuli mukavan helposti selässä. Pian S.A.E:ltä tuli kuittia roisosta matkavauhdista... -"Öhöm, vielä rapiat 80km Rukalle, aika rapsakkaa menoa". Hiljensin. Silti mentiin vähän alle seiskaa. Reitti muuttui myös juurakkoiseksi. Eikö tämä ollutkaan kivituhkaa ja neulasta? Tuli myös kivikkoja. Jalka oli tuore, joten nuo ei paljoa haitanneet. Olin hurmoksessa, neitsyt matkalla karhunkierroksella!

                         5km kohdalla huomasin vetäväni kaiken aikaa liian lujaa. Ajattelin sen olevan epäkollektia ja siirryin sivuun ja tarjosin Jussille vetopaikan loppuajaksi. Vauhti rauhaantui ja meno oli tosi retkeilymäistä. Sykkeet tippui alle 120:n ja hartiat rentoutui. Tätä kait haettiinkin. Maisemat olivat upeat - ja oli riippusiltaa, pitkosta, juurakkoa, mäkeä ja kiveä. Ja äkkinousuja. Illuusio lievään alamäkeen rallattelusta Oulankaan asti karisi aika nopeasti. Perttukoski pauhasi alkumatkasta.

                        Matka taittui rallatellen. Noin 14,5km kohdalla Savilampi. Upeat näkymät. 

           
                        Myös lääni vaihtui. 

                        Noin 19,5km kohdalla tavoite kokokierroksesta murenee, kun saamme aivopierun mennä kohti Ristikallioita ja Sallantietä. Oulangankyltti jää huomaamatta, kun luulemme vasemmalle menevän haaran suuntaavan alapuolella olevalle kämpälle. Itse Karhunkierroskyltti osoittaa haarauman keskelle. Niinpä taputtelemme Sallantielle. Pahinta, ettemme hoksaa edes siellä, että olemme vetäneet pahasti vihkoon vaan taputtelemme tietä pitkin n.2km matkan kohti lähtöpistettä(!). Pysäytän vanhan pariskunnan ja he palauttavat meidät todellisuuteen. Nopeasti laskemme oikein, eli olemme juuri tehneet 20km ketunlenkin, eli noin kolmen poronkuseman verran! Hellurei!

Näitä maisemia ei olisi nähty ilman ketunlenkkiä, joten ei pelkästään huono harhailu :)

                       Samalla S.A.E paljastaa polviin ottavan. 29km takana. Myös S.A.E jalat alkavat jäykistyä. Ei hyviä merkkejä. Palaamme ketunlenkiltä noin 10km matkan takaisin reitille. Jussin polvet ja jalkalihakset jäykistyvät entisestään. Oma harmitukseni koko kierroksen kierron murenemisesta alkaa haihtumaan. Tänään ei olisi siis kuitenkaan päästy loppuun asti, olkoonkin että ristikallion ketunlenkki oli melkoisen tekninen.

                            Takaisin reitillä 3h harhan jälkeen.


                     Noin 40km kohdalla on selvää, että tämänkertainen tutustuminen karhunkierrokseen päätyy jo Oulangan luontokeskukseen. Lopussa on upeaa neulaspolkua. Alkumatkasta oli kivet ja puiden juuret nousseet maasta, ilmeisesti paljon kulkemisen johdosta. Pikkuteknistä, mutta hyvällä jalalla ei isompaa ongelmaa.

                     Pituutta retkelle tuli 48,6km ja 7h5min. Jussille ISOT kiitokset hyvästä reissuseurasta ja matkasta ylipäänsä. Ja parhaita mahdollisia huoltavia harjoituksia!

                     Lopuksi kävimme yhdessä lammessa pesulla ja S.A.E ajoi meidät kahdella pikku stopilla Nivalaan. Perillä olimme jo puoli kahdeksan kantturoissa.


Elämää haistellen, Onni

Ps. Tässä oma retkihölkkädatani. Tehot jäi mukavan alas. Nousumetrejä kertyi tuolla reitillä 667kappaletta. Ei hullummin. Ristikalliolla oli melkoisia tunkkausnousuja. Siinä oli muutama Syyryn seinänousu peräjälkeen.