sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

MAATA VAI KANGASTUSTA?

               Mietin tuota otsakkeen sanomaa. Olen ERITTÄIN huono uimamies, joten toivon todella pääseväni vihdoin takaisin maalle, noin kuvainnollisesti. Olen uima hommissa mr.Beanin luokkaa. Jokainen finsta uimahallissa ilman kellukkeita on kuin katsois kuolemaa silmästä silmään. Yhtä alaston olen ilman juoksua, vaikken sentään masentunut. En osaa masentua mistään, koska on asioita joihin ei voi vaikuttaa. On asioita, jotka täytyy vain hyväksyä, ja jatkaa matkaa.

             Nyt on kuitenkin toiveita, että pääsisin taas takaisin pikku hiljaa normiharjoitteluun!!! Vai onko se kangastusta, en uskalla olla vielä täysin varma. Enivei, jalka on kestänyt nyt jo kaksi lenkkiä. Eilen vajaa 2h varovaista hissuttelua ja tänään erittäin lupaava (tilanteeseen nähden) tunnin kiekka. Tässä on nyt tämän huhtikuun aikana huomannut tulleensa erittäin nöyräksi vastoinkäymisten edessä. Aivan pehmolinjalla lähestynyt näitä varovaisia kokeilulenkkejä. Eilen oli pari viikkoa aikaisemmin suunnitellun 6h harjoituksen vuoro. Lopetin kuitenkin harjoituksen heti, kun tuoreus touhusta katosi, eikä homma tuntunut enää helpolta. Normitilanteessahan tuollainen ei tule kuuloonkaan, jos meinaapi kehittyä. Nyt kuitenkin juuri sairauden kellistäessä (olen ollut lähes koko huhtikuun flunssassa) ja vammasta eroon hivuttautuessani on järkevää olla enemmin liian varovainen kuin uhmakas. Järjen hitunen löytyy siis tarvitaessa. Muutoinhan tykkään vetää riskillä omaa kovaa treeniä, joka ei ole toki kovaa kilpajuoksijoiden rinnalla, edes määrissä.

             Tästä pieni aasin silta tähän kappaleeseen. Olen miettinyt, että voihan tuo tullut vamma johtua vaikkapa reilusti nousseista määristä. Yhtä lailla vammoja voi kuitenkin tulla, vaikka harjoittelisi vähemmän. Saatika puhuttaessa flunssista. Puolustuspuhe (heh) jatkuu: Lisäksi esim. maaliskuun +370km tuntui kertyvän varsin helposti ilman, että koin joutuneeni tiukoille. Eli näkisin voivani harjoitella enemmänkin. Ehkä kaikki ei usko, mutta menin alkuvuoden jopa hieman määriä säädellen, ettei menis ihan tukkoon. Oli totuus nyt sitten miten päin vain, on kuitenkin pois ottamaton varasto alla - eli juostut kilometrit. Toivottavasti ne auttavat pääsemään taas jaloilleen, kun alkaa tässä (toivon mukaan) tosi treenit.

            Olen tässä hiljattain näillä tilanteen kartoittamis lenkeillä yrittänyt kiinnittää enempi huomiota tekniikkaani. Ehkä etureisilihakset ovat senkin vuoksi hieman lihaskipeinä, eikä vaan tauon takia. Olen yrittänyt pitää enemmän askeleen lantiolinjassa, eli enemmän päkiä kuin kantavoittoista askellusta. Kuulin tuossa tänään puhelimessa, että siitä oli puhuttu uusimmassa juoksija-lehdessäkin. Lehtien luku on selvästi jäänyt liian vähälle. Itse sain herätyksen asiaan syntynyt juoksemaan -kirjasta. <-Suosittelen lämpimästi kaikille juoksua harrastaville kirjan lukemista. Joka tapauksessa esim. tänään juoksu tuntui sillei jotenkin rytmikkäämmältä, ja helpommaltakin kenties. Ensimmäisen 4km 5:18 keskari yllätti Pk:n ylätasolla rennosti hölkäten. Tämän päivän lenkin perusteella en olisikaan niiiiin kaukana siitä tasosta, missä olin maaliskuun lopussa.

              Ajattelin tuossa, että teilaan pidisjärvipiikin (puolimara) ja tervamaratonin (täysmara) keskittyen harjoitteluun. Tänään juoksu oli kuitenkin niin nautinnollisen tuntuista, että jätän vielä pienesti oven raolleen pidisjärvi-piikille. Josko sen vetäis reippaana pitkänä harjoituksena, ihan maksimirutistusta vältellen. En tiedä, pitää katsoa.

              Terveyttä ja hyviä lenkkejä lukijoille!!! Ja, tiedoksi: Kipinä vaelluksesta puuttuu enää yksi joukkue, jotta saadaan homma pystyyn!!!! Takarajaksi ilmoittautumiselle, viidennen joukkueen haalimiselle, olemme päättäneet Ti 1.5. Eli miettikääpä tykönänne, saisko joku teistä joukkueen kasaan. Toi viis on minimi, että MPK tulee järjestämään vaelluksen.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.4.2012

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että järki voitti ja maltoit keventään tuota 6 tunnin treeniä. Ei kannata hyvää kuntoa pilata treenaamalla pahaan aikaan. Ei muutakuin Piikille tekemään treenijuoksu, itseltäni jää väliin äitini syntymäpäiväjuhlien vuoksi. terv. WP

    VastaaPoista
  2. Joo, rohkiasti kov-vaa pittää reenata, olen linjan ottanut, mutta terveyden kanssa ei kannata alkaa hippasille. Äskettäin taittuneen kovan flunssan taittumista seurasin kehon viestejä kuunnellen että myös kokein. Mittasin töissä tulehdusarvon pari kertaa. Siitä, kun tulehdusarvo tipahtaa normaalin pidän vielä yhden lepopäivän ja vasta toisena päivänä aloitan kevyesti (alle 75% max.). Tulehdusarvot tulee päivän-pari perässä todellisesta tilanteesta, joten tuossa tulee aina 3-4 ei-tulehdus-päivää ennen ensimmäistä lenkkiä. Silti sitä on toipilas = matalat tehot. Edelleen asun pk-alueella, joka on tietoinen valinta.
    Eli vaikka touhuni saattaa (mikä ei ole mikään ihme, heh) tuntua monesta järkiköyhältä niin sieltä löytyy kuitenkin taustalta aina askelmerkit, jonka mukaan menen. Kevyellä kaasulla ois tarkoitus käyttää loppuviikosta, mutta varovaisesti edelleen, sillä myös juuri taittumaan päin oleva jalkavamma pitää huomioida.
    OIKEIN HYVÄÄ VAPPUA WP ja muut lukijat!!!!!!!
    ps. päivän virallinen vinkki: Lenkin jälkeen voi juoda hyvillä mielin vaikka sokerista simaa. Itse skippasin munkit kuitenkin.

    VastaaPoista