Melkein joka vuosi kuulee pohdittavan, miten jotakin lupausta verrataan Wayne Gretzkyyn, ysi-ysiin. Joko suoraan tai varovaisesti vihjaillen. Vertailulla ei niinkään aina tarkoiteta kopiota tyylistä lähtien vaan sitä ylivertaisuutta, jota Gretzkyssä oli. Uuden Gretzkyn odottaminen on kestänyt jo yli 20-vuotta, aina vuodesta 1991 asti. Sitäkin ennen varattiin melkoisia pelaajia (mm. Jaromir Jagr v.1990), muttei ko. teema - "uusi Gretzky" - ollut vielä pinnalla.
Vuonna 1991 varattiin ensimmäisenä pelaajana Eric Lindros. Aivan eri tyylinen pelaaja kuin 99 - kookas ja fyysinen - mutta valtaisan dominoiva erinomaisuudessaan. Lindrosista olisi voinutkin tulla "uusi Gretzky" - tai ainakin lähelle hänen tasoinen, dominoiva pelaaja. Fyysinen pelityyli johti kuitenkin lukuisiin päävammoihin, peli -ja harjoittelutaukoihin. Lopulta päävammat lopettivat 88:n uran. Edes suurimmatkaan lahjakkuudet eivät tahdo kestää pitkiä taukoja. Vaatii paljon olla maailman paras jääkiekkoilija. Se ei ole koskaan ollut helppoa, ja aina se vain muuttuu vaikeammaksi. Nykyään pelaajat harjoittelevat ja elävät satanolla huippu-urheilijan elämää. Huipulla on nykyään paljon tiukempaa. Mutta ei mennä ihan vielä nykyhetkeen.
Vuonna 1992 vedettiin henkeä, edelleen pelaavan puolustaja Roman Hamrlikin ollessa ykkösnimenä. Mutta v.1993 varattiin Alexandre Daigle. Muistelen median hehkuttaneen kaverista hänen ollessa vasta 15-vuotta. Hänestä tehtiin toden teolla uutta Gretzkyä. Hän oli aika paljon myös Gretzkyn tyylinen. Lindrosin vahva sisääntulo laittoi vettä Daigle-hypenkin myllyyn. Kävi kuitenkin niin, ettei Daiglen pää pitänyt henkisesti. Mikä ei ole mielestäni mikään ihme. Noita kavereita revitään pahimmillaan 13-vuotiaasta asti kuin Lionel Messiä konsanaan tänä päivänä. Vain harvat kestävät. Daigle teki tulokkaana odotuksiin nähden aivan säälittävät 51 pistettä. Hän murtui, eikä edes koskaan pystynyt laittamaan tuota paremmaksi. Näin joitakin Daiglen pelejä junnujen MM-kisoista ja voin vakuuttaa, että kyseessä oli todella ainutlaatuinen lahjakkuus. Kuka edes muistaa tuota nimeä enää? Kimmo Timosen ikätoveri.
Myös vuoden 1994 draftia noin kaksi vuotta enemmin hehkutettiin Radek Bonkista. Huikea paketti, jossa oli perinteisen hehkutuksen mukaan kaikki. Hän alkoi sulaa kuitenkin jo ennen varaustilaisuutta. Ja hänet huudettiin vasta kolmantena. Yksi ilkeimmistä kommenteista oli, että hän pystyisi pelaamaan kulmapeliä kananmunat housuissa, eikä yksikään rikkoutuisi. Kananmuna Bonk. Hän kuitenkin pelasi ihan ok. uran, vaikkei hänestä koskaan tähteä tullutkaan. Lähes tuhat nhl-ottelua. Kyllä siinä tarvii olla pelimies, jotta valmentaja nimeää kaverin lähes tuhat kertaa kokoonpanoonsa. Näkyy mies olevan vielä Tshekinliiga HC Trinecin kapteeni. Kenties kuulemme hänestä vielä jotain. Ja onhan pääsiäinen munarikasta aikaa.
Vuosi 1995 oli puolustajien vuosi. Bryan Berard, Wade Redden ja Aki Berg oli kärkikolmikkona. Yksikään noista 35-vee pelaajista ei enää pelaa nhl:ssä. Myös vuosi 1996 ja -78:n ikäluokka meni aika kevyt tasoisena lävitse. Puolustaja Chris Phillips huudettiin ykkösenä. Kunnes päästiin vuoteen 1997 ja -79 ikäluokkaan. Boston pääsi huutamaan ekana - ja huusi odotetusti paljon puhutun Joe Thorntonin. Muuten toisena huudettu Patrick Marleau on ollut jo 6,5vuotta Big Joen seurakaveri. Mutta, mutta - ei kestänyt Joekaan paineita tai sitten hän ei ollut vielä valmis. Ehkä jälkimmäinen sopii häneen paremmin. Kaikki tietävät minkälainen pelaaja Thornton on ollut viime vuodet - kahden puolen 100 pistettä takova tähtisentteri. Hänkin lämpeni kuitenkin erittäin hitaasti. Meni kuusi pitkää kautta ennen kuin hän ylsi 100 pisteeseen: 7-41-60-71-68-101. Kuten huomataan, tässä puhutaan nyt supertähdistä, joille 100 pistettä pitäisi olla peruskauraa.
Vuonna 1998 varattiin Vincent Lecavalier. Hänessä nähtiin ehkä Gretzkyä enemmän Mario Lemieux. Olihan Vinny-Boy yhtä suurikin. Myös Vinny tuotti pettymyksen, kuten niin moni muukin. Tulihan hänestä kuitenkin tähtipelaaja, muttei kuitenkaan yhtä kahden vuoden periodia lukuun ottamatta supertähteä. Mielestäni osa Lecavalierista suli siihen, ettei hän kestänyt sitä taakkaa minkä hän sai. Hänestä tehtiin kapteeni jo 20-vuotiaana, jota hän ei kestänyt. C-kirjain menikin hyllylle kahdeksan vuoden ajaksi ja komeilee taas hänen rinnassaan. Toki hän on enää tätä nykyä 20 maalin mies.
Eikä uuden Gretzkyn odottaminen kärsinyt inflaatiosta vuonna 1999:kään. Patrick Stefanista tehtiin sellaista. Hänestä tuli kuitenkin yksi kaikkien aikojen surkein ykkösvaraus. 40 pistettä piste-ennätyksenä ja tällaisia esityksiä viimeisenä vuotenaan. Sen sijaan kakkosena ja kolmosena varatut Sedinin veljekset ovat täyttäneet omat vaatimattomammat odotukset.
Vuoden 2000 varaustilaisuus oli täynnä erittäin hyviä pelaajia, muttei yhtään "uutta Gretzkyä". Ykkösenä huudetusta Rick DiPietrosta nyt ei voida niinkään sanoa, mutta Dany Heatley ja Marian Gaborik seuraavina takasivat tason. Myös vuosi 2001 oli samantapainen. Paljon hyviä pelaajia silti - esimerkiksi Ilya Kovalchuk, Jason Spezza ja vaikka Mikko Koivu.
Vielä vuosi 2002 oli tasaista lahjakkuutta a´la Rick Nash, Kari Lehtonen -tyyliin. Ja sama malli jatkui edelleen 2003, jolloin huudettiin etulinjassa Marc-Andre Fleury ja Eric Staal, mutta vuonna 2004 sitten kaikki muuttui.
Kaksi ensimmäistä varausta olivat Alex Ovechkin ja Evgeni Malkin. Heistä odotettiin pelin mullistajia - ehkei ihan Gretzkyn tasoisia heistä odotettu, mutta Ovechkinista Pavel Burea parempaa ja Evgeni Malkinista Mario Lemieux maista taituria - suurta pelaajaa. He ovatkin vastanneet odotuksiin. Joka on siis äärimmäisen harvinaista. Niin harvat kestävät. Olkoonkin, että Alex Ovechkin on alkanut osoittaa väsymisen merkkejä. Jopa kaikkein lahjakkaimpien täytyy tänä päivänä harjoitella kovasti joka vuosi, jotta asema säilyy.
Evgeni Malkin myönsikin tämän kauden alla, että oli rötvännyt pari edellistä vuotta mestaruuden jälkeen ja alkanut nyt uudestaan treenaamaan. Ja se näkyy kyllä tilastoistakin. Penguins voitti Stanley Cupin v.2009. Malkin teki 2007-08 106 pistettä ja mestaruusvuonna 113 pistettä. Ja sen jälkeen kaksi seuraavaa kautta 77 ja loukkaantumisen vuoksi 37 pistettä. Tällä kaudella jälleen harjoitelleena takaisin huipulle ja pistepörssin voitto! Monellakaan pelaajalla ei olisi tuollaiseen varaa - lomailla pari vuotta - ja tulla sitten takaisin samalle paikalle. Mitenköhän käy Ovechkinin?
Muistaako kaikki, kenet varattiin ykkösenä vuonna 2005? Sidney Crosby. Häntä hehkutettiin 13-vuotiaasta saakka. Häntä haastateltiin tosin jo eka kerran 9-vuotiaana. Hän kesti pitkän-pitkän tien näyttää taidot "vasta" 18-vuotiaana maailman parhaassa liigassa. Hän onkin ollut terveenä olleessaan pelin yläpuolella positiivisessa merkityksessään. Hän on tehnyt hyvän matkaa yli 100 pistettä kaikilla terveillä kausillaan. Niin, terveys tuntuukin olevan kriittinen tekijä, miten hän pystyy pitämään valtikkaa 2000-luvun Gretzkynä, jota hän terveenä ollessaan totta vie on. Viime vuonna ennen loukkaantumistaan hän suorastaan piti vastustajiaan pilkkanaan. <-tuo klippi kannattaa tsekata niin ymmärtää Crosbyn suuruuden... Teki 39 otteluun 32 maalia ennen surullisen kuuluista Winter Classic -ottelua. Hän pelasi hieman ennen loukkaantumistaan uskomattoman putken, jonka aikana teki vähintään yhden pisteen peräti 25 ottelussa peräkkäin ja 50 pistettä putken aikana yhteensä. Nyt palattuaan yli 14kk lähes pelaamattoman jakson jälkeen takaisin, hän on tehnyt 19 ottelussa 31 pistettä. Hän ei ole ollut vielä muiden yläpuolella, mutta samalla tasolla Malkinin ja Stamkosin kanssa. Viitteitä dominansin palaamisesta on kuitenkin ollut jo ilmassa. Kenties Crosby parantaa jo pudotuspeleissä ja karistaa muut kannoiltaan.
Crosbyn jälkeen on rima ollut korkeammalla, eikä v.2006 löydetty heti perään "uutta Gretzkyä". Puolustaja Eric Johnson huudettiin ykkösenä ja Pittsburghin nykyinen kolmossentteri, erinomainen kahdensuunnan pelaaja, Jordan Staal, kakkosena.
Myös vuosi 2007 meni varsin tasaisen lahjakkuuden nimissä. Ykkösenä meni Patrick Kane, joka tosin on ehtinyt tehdä jo lyhyellä urallaan kuitenkin Stanley Cupin ratkaisseen maalin, muttei ole ollut kuitenkaan ihan "uuden Gretzkyn" tasoa.
Vuoden 2008 varaustilaisuuden alla taas rummutus kiihtyi. Steven Stamkosista oli puhuttu todella paljon kaksi vuotta ennen hänen itsestään selvää ykkösvarausta. Aluksi näyttikin, että myös Stamkosista tulee vain yksi tuohon pitkään jonoon, jotka eivät ole valtaisia odotuksia kestäneet. Mutta Steve nousi, ja millä tavalla. Ja hän voi vielä kehittyä. Onhan hän edelleen vain 22-vuotias ja kaksi kertaa +50 maalia tehnyt superlahjakas jääkiekkoilija. Odotan mielenkiinnolla, mihin hän vielä yltää. Voisiko hänestä tulla jopa lähelle Gretzkyn maalimääriä yltävä maaliseppo? Hän voi tällä kaudella tehdä jo 60 maalia. Mielestäni hänessä on ainesta tehdä +80 maalia. Onko muut samaa mieltä? Hänessä on myös ainesta olla dominoiva pelaaja muutenkin. Mielenkiintoista. Ajatelkaa, mitä Stamkos, Crosby ja Malkin voivat meille tarjota seuraavina vuosina!!!
Tuskin oli savu laskeutunut Stamkosin jäljiltä, kun alettiin nostaa esiin John Tavaresin päätä. Oltiin vuoden 2009 draftissa. Tavaresista puhuttiin hänen ollessa vasta 15-vuotta. Hän tarjosikin jotakin konkreettista jo junnuna, rikkomalla itsensä Wayne Gretzkyn maaliennätyksen OHL:n junioriliigassa. Ja Tavaresissa on kyllä jotain, joka saattaa vielä puhjeta kukkaan. Hän on kaiken aikaa kehittynyt, mennyt eteenpäin. Hänellä on hyvä laukaus, loistava pelisilmä jne. Ehkä se vain ottaa aikansa. Jäämme odottamaan.
2010 vuonna kohistiin kahdesta Taylorista, Hallista ja Seguinista. Samana vuonna varattiin myös muuan Mikael Granlund. Vain harvat ovat heti 18-vuotiaana valmiita, ei hekään. Suurella todennäköisyydellä edellä mainituista tulee "enää vain" tavallisia tähtiä. Niin se vain, jos ei ole 18-20 -vuotiaana vielä näyttänyt nhl:ssä kynsiään. Sitten on jo myöhästä, 2000-luvulla.
Viime kesänä varattiin Ryan Nugent-Hopkins ykkösenä. Hän on taidoiltaan ja pelisilmältään aivan äärimmäisen poikkeuksellinen, mutta fyysinen puoli ei ole vielä läheskään miesten tasoa. On aivan sensaatiomaista, että hän on jo tuollaisena rääpäleenä tehnyt lähes pisteen/ottelu ja parhaimmassa 5 pistettä. Hänellä on kaikki taivaan kappaleet vielä kädessään. Hän ei ole vielä menettänyt yhtään porrasta vaikkapa matkalla "uudeksi Gretzkyksi". Ja totta vie, hän jos kuka, muistuttaa eniten Väinöä!!! Kuka malttaa odottaa ensi vuoteen? En minä ainakaan. Oi-joij.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.4.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti