perjantai 26. kesäkuuta 2015

KIPINÄN HETKI - ANNA SEN SOIDA

                       Vastoin omiakin odotuksiani Unkarin 6vrk kisan henkinen palautuminen sujui kuin mistä muustakin kisasta tahansa. Ei väsymystä, ei tylsistymistä - sen sijaan valtava halu oppia lisää, kehittyä - ja ennen kaikkea harjoitella.

                       KIPINÄN HETKI


                      Kappaleesta saa olla montaa mieltä (itse tykkään kovasti), mutta KATSOKAA itse musiikkivideo. Sen verran ainakin voi jokainen vaivautua? Ainakin itse arvosta Robinin ja Elastisen elettä ottaa vakavan aivovamman seurauksena rajun elämänmuutoksen kokeneen Pekka Hyysalon mukaan videolle lenkkeilemään Robinin kanssa. Tässä on jotain aitoa. Wau!

                       Olen elänyt jo muutaman viikon "Kipinän Hetkeä". Valtava halu harjoitella. Valtava halu pystyä harjoittelemaan kovaa. Sillä tarkoitan itselleni tarpeeksi määrä ja myös tehokkaita harjoituksia. Sisälläni on isoin kipinä koskaan. Varmasti se jaksaa odottaa, mutta silti odotan kuin oma tyttöni seuraavaa jätskiä.

                       Olen käynyt neljä kertaa hierojalla. Niistä ensimmäiset kerrat jotain pari-kolme viikkoa sitten - jälkimmäiset tänään ja kolme päivää sitten. Edistymistä on tapahtunut, mutta hidastahan se on ollut ja edelleen on vähän turhan makeita paikkoja lihaksissa. Olen tehnyt yhden yli 100km viikon, juossut yhden kerran vaellusreitin läpi kertalaakista (57km) ja ehkä kolme kipaletta on kertynyt kaikkiaan alle 4min/km vauhtisia kilsoja. Varovaisia kokeiluja. Eikä tosiaan mitään optimi treenejä. Vain kaksi kertaa oon käynyt huoltavan sauvakävelyn, joka on auttamattomasti liian vähän. Lapsenkaan käytös ei aina ansaitsisi jäätelöä. Silti sitä voi haluta.

                       Sieltä ja täältä on kiristellyt. Välistä jalkapohjia, välistä etureisiä, välillä takareisiä. Muutama päivä sitten tuli vasen polvi kummallisesti kipeäksi polvilumpion päältä. Kipu onneksi alkoi hävitä saadessani hieman elastisuutta nelipäisiin etureisiin. En ole ollut siis vielä valmis harjoittelemaan fyysisistä syistä johtuen. Jotenkin on kaiken aikaa tuntunut, että jos nakkelen +120km viikkoja tai latelen liiaksi alle 4:20min/km kilsoja alkaa paikat buustaan, jos kohta ei muutenkin se voisi olla mahdollista.

                      On vähän kiusallista huomata olevansa elämänsä kunnossa, mutta ei pääse sitä mittaamaan kunnolla ulos edellä mainitun rajoitteen vuoksi. 6.6.2015 juoksin tosi jumissa oman kesäajan enkan I-SR2014 -perhereitillä. Muutama päivä sitten juoksin muistini mukaan kovempaa kuin koskaan alle 130 sykkeillä 12,4km lenkin (keskivauhti 5:17/km, keskisyke 129). Paikat jumissa edelleen... Pari kertaa on tosiaan tullu kokeiltua kilsan matkaa kiihtyvänä hiekkatiellä Vk-kovaa, joista paras on mennyt 3:54min/km. Tänään juoksin hieronnan jälkeen kevyttä verryttelyä ja yhden kilsan vain tunteella helppoa reipasta aikaan 4:20min/km. Jotenkin on sellainen kutina, että vosin parantaa 10km enkkaani (41.33), kun vaan tästä pääsen edes kohtuudella tolpilleni, jopa 40min alitus ei tunnu aivan mahdottomalta. Oh-hoh... Mutta ei auta kuin oottaa... Tosin lihakset voi sitten antaa juosta varkain piankin... Jos vaikka kohta lämpenis. Maanantaina alkaa kesälomakin.

                    Joten jaloilleni voisin sanoa vain, että ANNA SEN SOIDA

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.6.2015     

1 kommentti:

  1. Odottelu lisää nautintoa. Anna sen soida siinä odottelun ohessa.

    Hyvää lomaa.

    Kärsivällisyys palkitaan - ehkä.

    VastaaPoista