JOENSUU NIGHT RUN 2015 - 12h HALLIJUOKSU

                 ALKUSANAT

Käyn läpi huomenna käynnistyvän kisan kolmessa eri osassa. a) Ennen kisaa, b) Kisa ja c) Kisan jälkeen.

               ENNEN KISAA

Blogin lukijoista osa ei tunne minua ollenkaan, osa on minut nähnyt, osa tuntee pintapuolisesti, jotkut vähän paremmin ja ehkä muutama ihminen oikein hyvin. Olen lisäksi motivoituneena kestävyysurheiluharrastajana erittäin vaikeaselkoinen ihminen. Olen lisäksi erittäin pedantti kisaan valmistautuja, vaikka en aina sitä tuo esille. Toki se humoristinen ja rento ote - jota usein viljelen - on osa valmistautumismantraa. Sekin itsetuntemusta.

Itsetuntemus. Se on ehdottomasti tärkein seikka mietittäessä kisasuunnitelmaa. Olen harrastanut juoksemista nyt (vasta) 7 vuotta. Minulla ei ole omasta mielestäni mitään fyysisiä lahjoja lajiin, mutta minulla on mm. oppimisen lahjat. Olen oppinut 7 vuodesssa tuntemaan itseni, omat rajani, kuntoni, lihaksiston ja elimistön reagoinnin mielestäni verrattain hyvin. Toisena lahjana pidän harjoittelemisen. Teen sen ajatuksen kanssa - en vain harjoittele.

Olen huomannut jo useana kisana, että olen tiennyt suorituksen tulevat raamit etukäteen - samoin heikot kohdat, etukäteisuhat. Ennakko-ajatukset ovat kohdanneet hämmästyttävän hyvin toteutusta. Se on antanut luottoa omaan tekemiseen.

Olen nyt sellaisessa diesel-tilassa. Se mitä lihaksistoni ja kehoni eniten kaipaisi, olisi rakentava perusharjoittelu. Kunto on kuitenkin kaikessa dieselmäisyydessään sen verran vahva, että kahdesta etukäteisuhasta huolimatta minulla on niin hyvä sauma tehdä minun tasoiselle hölkkäharrastajalle upea tulos, etten malta olla käyttämättä tilaisuutta yrittää. Huipputerästä olen noin 10-15sek/km perässä, mutta suoritusvarmuudella voin kompensoida johonkin saakka tuota alemmustilaani.

Etukäteisuhkina pidän etureisien lihaksiston ylirasitustilaa ja niin ollen kramppejen loitolla pitämistä. Asiaan olen pyrkinyt vaikuttamaan etukäteen edistävillä toimilla. mm. hyvä neste -ja suolatasapaino ja magnesiumin reilu nauttiminen. Toiseksi uhaksi on pakko laskea 3-vuoden takaisen, saman kisan, vatsan imeytymishäiriömahdollisuudet. Iltakisa ja kisajännitys. Siihen olen varautunut ottamalla matkalle normistikin ennen lenkkiä nauttimiani eväitä ja ottamalla kisan alussa vain omia, hyväksi koettuja juomia/energiaa. 15-20min välein juomaa/energiaa tasaisesti alusta asti.

Tulen etenemään alusta asti noin 9minuuttia juoksua + 1min kävelyä -rytmillä siten, että kävelypätkät osutan huoltosuoralle. Juoksuvauhtini tulee olemaan alussa noin 4:55-5:10min/km. Eli kierrosaikani ovat noin 1:35-1:45 välissä ja vähän hitaampia kävelyosuuden osuessa kierrokselle. Tavoitteena on pysyä mahdollisimman pitkään noin n.11km/h tuotannossa. Etukäteislaskelman ollessa 3h seteissä seuraavanlaisen: 0-3h: 33km... 3-6h: 32km... 6-9h: 31km... 9-12h: 30km... joka tekee siis yhteensä 126km. Alla on rehellinen tuntemus minkäsuuntaista tulosta sitten todellisuudessa itseltäni odotan - ja kuvittelen pystyväni. 

Olen selkeästi paremmassa kunnossa kuin 3-vuotta sitten (silloin 116,099km), joten näen tulosodotukseni seuraavanlaisesti:

alle 116km     5% todennäköisyys 
D-tavoite = kävellään kisa loppuun

116-120km    25% todennäköisyys 
C-tavoite = osittain vaikeuksiin joutuessani

120-125km    50% todennäköisyys
B-tavoite = perusjunttaus, todennäköisin vaihtoehto

125-127km    20% todennäköisyys
A-tavoite =KAIKEN mennessä putkeen (epätodennäköistä)


Tämä kaikki on opittua itsetuntemusta. Kuten vedonlyönnissäkin - ja muussa elämässäkin - kaikki on mahdollista, mutta jokaisella toteumalla on oma odotusarvonsa.

KISA

Kisasivut TÄSSÄ.   Jonne on ilmaantunut jo videoita kisasta ja varmaan lähiaikoina kuviakin.


Sain nukuttua kisaa edeltävän yön aika hyvin. Minulle ja Jussi "SievinAshtonEaton"(S.A.E) Mökköselle lähti huoltajaksi/kuskiksi Keijo "Hietapuolen Bekele(HpB)" Nivala. Pysähdyimme jalkajumeja välttääksemme noin 60km välein jalotteleen. Silti jokaisella pysähdyspaikalla oli jotain pientä kramppia reisissä niitä vähän venyttäessä/verrytellessä.

Kisapaikalla olimme sopivan paljon ennen kisaa. Kaikki oli sillä tavalla optimisti. Oli ilo tavata vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Paljon samanhenkistä porukkaa ja hyvä tunnelma. Lisäksi Joensuu Night Runin järjestäjät osaavat asiansa. Kiitos Team Soikkelille, eli Sisulle tästä!

Testasin vielä kahden kenkäparin välillä puoli tuntia ennen kisaa, kummat tuntuu paremmalta. Päädyin NewBalancien sijaan peruslenkkikenkiin, eli Nike Air Pegasus +30 malliin. Kenkävalinta oli hyvä.

Olin piirtänyt käteen kierrosaikoja, jotta voisin välillä tarkistaa, mitä vauhtia menen kulloinkin. Lisäksi olin laskenut, että kestän hyvin 12h juoksun 130-135 keskisykkeillä.

Startti. Juoksu lähti helpontuntuisesti liikkeelle. Pidättäydyin aluksi aivan 130 sykkeissä, jopa alle. Halusin saada homman mahdollisimman suotuisasti liikkeelle ja sitten lämmetessä voisin vähän nostaa tehoja. Tulospalvelu ei aluksi toiminut 90-100minuuttiin, joten oltiin satunnaisesti itse mitattujen kierrosaikojen varassa. Oikeastaan sillä ei tuntunut olevan merkitystä, kunhan saa helpon alun. Kertymää olisi kyllä tarpeeksi.

2h kohdalla oli jo tilannpäivitys täydessä toiminnassa. Taisi olla 2h/21,5-21,6km kasassa. Eli vain reilu puoli kilsaa ajateltua vähemmän. Aloitus tuntui helpolta, joten tilanne oli pienen pureskelun jälkeen ihan hyvä, vaikka odotin kertymän olevan tuossa vaiheessa noin 22-22,2km. Juomat ja energiat oli uponneet kohtuudella, lukuunottamatta 1:30-1:40h välistä kohtaa, jolloin juomat kertyi mahaan, mutta lähtivät eteneen suolatabletin avulla. Juomaa tuntui muutenkin menevän ulkoilmaa enemmän, sillä hallissa oli kuuma ja kuiva ilma. Aika moni koki samoin.

2:30h kohdalta eteenpäin reidet alkoi jäykistyä kovaa kyytiä. Otin magnesiumia ja suolatabletteja. Juoksuvauhti oli edelleen noin 5:25-5:35min/km tasolla. Kävely-huolto-pätkät sitten hieman laski keskaria. Reisien jäykistyminen lisääntyi kuitenkin kaikista toimista huolimatta nopeasti. 3h kertymä taisi olla jotain noin 31,7-31,8km. Toivoin 3h kohdalla olevan suunnanvaihdon helpottavan reisien hankaloitunutta tilaa. Buranaan en halunut koskea sillä kisa oli niin alussa, enkä halunut jo ennalta lihasarkojen reisien vuoksi alkaa vetää ns.Buranan voimalla. Sen verran täytyy terveys (järki) edellä mennä.

3,5h kohdalla tuli isompi hätä, jonka positiivisena puolena toivoin pienen paussin ja uuden suola-magnesium-neste-energia latauserän helpottavan reisien tilaa. No eihän se helpottanut. Hallin mondo puri askeleen hyvin kiinni, kuten kolleegojen kanssa kisan jälkeen tuumattiin. Se varmasti nopeutti valmiiksi rasittuneiden ja arkojen reisilihasten kaaostilaan menemistä. 4h kohdalla homma oli perin hankalaa. En voinut juosta enää normaalilla tekniikalla vaan minun piti mennä "tönköllä jalalla". Jalkaa ei kärsinyt saattaa normaalisti taakse ja jokainen askel alkoi tekemään tuskaa.

Jossain 4,5h kohdalla koitin pitää jalkoja ylhäällä ja vaihtaa Hoka One One Cliftonit. Ei vaikutusta. Tuossa vaiheessa kävelykin oli hankalaa. Alkoi tulla voimakkaita kramppeja. Forselin Markon johtamassa Kokkolan huoltotiimissä oli jokin lihaksiston käsittelyyn perehtynyt huoltaja, joka koitti painaa jalkojen hermopisteistä jalkaa rennommaksi, mutta hänkin totesi tehtävän mahdottomaksi. Siinä vaiheessa sain magnesiumia myös suihkeena iholle (olin laittanut sitä myös voiteena reisille ennen kisaa) ja yhden Buranan. Ei vaikutusta. Yhden tuskaisen kinkkauskierroksen jäkeen totesin homman olevan siinä. 7h ei ole järkeä kinkata kramppitilassa olevilla jaloilla. Terveys edellä.

Kisaa ennakoivassa osiossa kerrottu etukäteisuhka konkretisoitui raa´immalla tavalla. Ajattelin heti kisan jälkeen - ja edelleen, että olin ollut oikeastaan perin onnekas jo aikaisemmissa kisoissa/pitkillä lenkeillä, joissa olin tehnyt kohtuu hyviä tuloksia. Oli vain ajan kysymys, milloin jää romahtaisi alta, ja vajoaisin kylmiin vesiin. Nyt sen hetki oli Joensuussa, 12h hallijuoksussa. Kuten muidenkin holistien ja narkomanistien kanssa myös tässä, oli hyvä että kierre katkesi. Näen siis pakollisen tulevan, pienen tauon vain hyvänä asiana. Minulla on kuitenkin "vain" syvät lihasjumit, ei kuitenkaan mitään vammaa. Nyt "vain" lihaksisto normitilaan ja sitten uusien perustuksien rakentamiseen ensi toukokuuta kohden. "Vain" siksi sitaatteihin, että se voi olla "helppo" viikon-parin kevennys ja huoltava jakso, mutta se voi olla myös pidempi. Aika näyttää. Mennään tilanteen mukaan.

Positiivista on A) että puukkomaiset pistokset ovat hiljalleen väistyneet ja kävely muistuttaa jo normaalia kisan jälkeistä. Ehkei tullut mitään hakalampaa vauriota tästä runttauksesta. B) Seurueemme toinen juoksija (S.A.E) veti hyvän debyytiin 105,555km. Onnea Jussi! Ja kiitos Keijolle huoltotehtävän ja kaikkeen siihen liittyvästä isosta avusta!

Oman kisan mentyä pieleen liityin suihkussa käynnin ja pienen keräilyn jälkeen kannustamaan kaikkia kisailijoita. Tunsin olevani sillä tavalla hyödyksi kolleegoille. Ja tuli kiva fiilis, kun sai tsempata kamuja.

Yksi kaveri, joka ei harrasta juoksua, laittoi kisan jälkeen viestin, että hän ei jaksaisi juosta edes vuorokaudessa 47kilometriä. Tuo lukema (47km) siksi, että siihen päättyi tällä kertaa minun taival. Minulla oli tietysti kisaajana sellainen tunne, että olin vasta lämmennyt kisaan ja se oli jo ohi. Tässä ultraharrastuksessa katoaa herkästi suhteellisuus. Onhan 47km monelle tavan hölkkääjälle tekemätön paikka. Samalla tavalla sitä sokeutuu onnistumisien seuratessa toisiaan. Sitä jatkaa ja jatkaa vain, kunnes tipahtaa - aivan kuten alkoholisti ja narkomaani. Eli terve pysäytys on pelkästään hyvä asia, joten näihin positiivisiin tunnelmiin päätän tämän kisablogin. Kisan jälkeisiin tuntemuksiin palaan sitten, kun niitä alkaa kertymään.

KISADATA

Kiitos kaikille mukana eläneille ja kannustaneille! Arvostan panostanne.

Mainio Teija Honkosen haastattelu ennen kisaa.

 

 

KISAN JÄLKEEN

On 8 päivää kisan päättymisestä. Kisan jälkeiset kolme viikkoa aioin ottaa lepäilyn ja huoltavan lenkkeilyn kannalta. Jokunen on tulkinnut, ettenpä malttanutkaan, kun juoksukilsoja tuli viime viikolle 85 kipaletta. Olen eri mieltä. Viime viikolla oli kolme lepopäivää ja vain neljä noin 110 keskisykkeellä tehtyä retkeilyhenkistä hölkkälenkkiä. Ei sitä nyt voi malttamattomuudeksi kutsua?

Junttasin ennen Joensuuta noin 2kk lihasaroilla reisillä reeniä ja kisoja miehekkäin lukemin. Olihan se "hieman" hullu ihmiskoe. Ihmetyksekseni lihakset tuntuvat varsin normaaleilta ja hyviltä nyt 8 päivän huoltavan ajan jälkeen. Olisin odottanut, että menee pidempään.

Jatkan mielihyvin huoltavalla/kevyellä otteella myös vielä tämän ja ensi viikon - suunnitelman mukaisesti. Se että jalat tuntuvat nyt normaaleilta - ja pitkään aikaan mukavan keveiltä - ei se välttämättä ole ollenkaan niin kun aletaan syöttään kunnon reeniä tuuttiin. Eli varmastikaan kaksi tulevaa kevythenkistä viikkoa ei ole mielestäni huono idea. Viikkokilsat tulevilla kahdella viikolla liikkuvat vielä alle 100km:ssa ja tehot lähes 100%:sti alle 120 - ja pääosin 110 sykkeen kantissa.

Tämä on laillansa voimaannuttavaa aikaa. Tässä samalla palautuu, lihaksisto tulee huolletuksi ja rakentuuhan tässä koko ajan alas hakattua pohjaa uuden, paremman kunnon rakentamiselle entisen, jo risaisen kunnon, vuosimallia 2015 päälle.

Juoksin vuonna 2009 maratonin 4.04 -alkuiseen aikaan. Sen jälkeen meni kolme pitkää vuotta ennen kuin v.2012 sain parannettua tuloksiani - mm.maraton tulosta - kunnolla. Taas on menny kolme vuotta hieman verkkaisemmassa kehityksessä. Toki tiedostan, että yli 40 vuoden ja lähes kahdeksan harrastusvuoden jälkeen alkaa tietysti lähestymään ne vuodet, jolloin saattaa omat rajat tulla vastaan. Mutta samalla tiedostan myös jääneeni tiettyyn tyytyväisyys kuplaan tässä parina viime vuonna - osin keskittyessäni/kokeillessani 6vrk juoksumaailmaa.

Eipä siinä sinällänsä ole mitään väärää, vaikka sitä jäisikin mukavuusalueelle, ja nauttisi vain leppoisasti lenkeistä ja haistelis ilmaa kaikin sieraimin. Nyt on kuitenkin jostain, jo hetkittäin sivummalle liukunut tavoitteellisuus nostanut uudestaan päätään. Olen päättänyt nostaa tasoa. Nautin suunnattomasti siitä, että ensi vuoden pääkisa, 24h juoksu, on vasta 6kk päässä. Ehdin oikeasti NOSTAA kuntoa, en vain "päästä kuntoon nopeasti", johon on tullu liiankin höylisti viime vuosina tyydyttyä. On riittänyt sellainen entinen kunto jollain pikku mausteella. Nyt ei riitä. Nyt aletaan etsimään uusia numeroita tauluun.

Täytyy toivoa, että olisi myös onnea matkassa - eli pysyisin terveenä. Eikä ole vieläkään mikään tae, että kestän 7.12.2015 alkavan kovemman harjoittelun. Tuolla tarkoitan mahdollista palautumattomuutta. Sehän paljastuu sitten vasta, kun aletaan aikusten oikeasti harjoitteleen. Mutta urheilija joka päättää muuttaa numerot kellossa, uskoo siihen mitä tekee. Nyt on jo vähän kokemusta ja pientä pohjaakin - ja sopivasti myös kantapään kautta opittua, että uskon yhä vakaammin aitoon kilpailukykyhyppyyn!

7.12.2015 - 3.1.2016 on ensimmäinen 4 viikon jakso reenirytmiin ajamista. Tuollaisia noin 100-140km viikkoja muuhun elämään nidottuna. Pääasiassa aerobisen pohjan rakentamista, mutta myös säännöllistä nopeusharjoittelua, sekä helppoja reippaita kestojuoksuja. Alhaalta ylös periaate on vahvasti läsnä. Joulukuussa rakennetaan. On hienoa, jos saan rakentaa. Terveys.

Ensi vuoden tavoitteet ovat selvät.

Aika järjestyksessään:

a) 5km alle 20min.
b) 10km alle 41min.
c) Puolimaraton alle 1.30
d) 24h juoksu +220km
e) PEP2016 alle 7:15h
f) maraton alle 3:15h
g) harjoittelua yli 650h
h) juoksukilometrejä yli 5500km


 Onni Vähäaho, Nivalassa 23.11.2015