YLIVIESKA TRAIL RUN 16KM

                  BUUMI

                     Se oli alkupäivän jobi. Edellisen illan olin duunissa. Työvuoro oli lepponen, mutta uni maistui. Tuli nukuttua 9½h. Ei siis jännittänyt. Vähän siinä ylös noustessa puhaltelin, että joko reilun kolmen tunnin päästä pitäis olla elojäniksenä Törmälän metsissä? Kellokin tuntui menevän puolet nopiampaa kuin normaalisti aamuisin. Kohta oli jo startattava Pohjoispohjanmaan polkujuoksu cupin päättävään kisaan, Ylivieska Trail Runiin perusmatkalle. Perusmatkahan tarkoittaa polkujuoksussa sitä pisintä matkaa. Tänään se oli 16km. Ensimmäinen kisa Northern Trail Runners -seuraa edustaen.

                     Yön kolmen neljän asteen pakkanen oli muuntunut noin +10asteeseen ja hellivään auringon paisteeseen. Polkujuoksun parissa touhuavat kolleegat Matti Myllylahden johdolla olivat tehneet todella upeat puitteet ja tunnelman. Koitin muistaa kiittää tästä. Upeaa! Noin 270 osallistujaa kertoo alueen buumista Ylivieskan onnistuneen polkujuoksuaktiviien työn lisäksi.

                     OMA KISA

                     Asetuin aika lailla eturivin taakse. Ympärilläni oli riittävän tasokasta lapikkaan siirtäjää, Tapani Kärjän, Matti Myllylahden ja Kohtaniemen poikien muodossa, ettei tarvinnu pelätä pussiin joutumista ennen leveän lähtöbaanan muuttuessa kapeaksi poluksi. Siinä taas oli väki voimiensa tunnossa. Törmälän lähtöalueen jäädessä taakseni vilkaisin kelloa. 3:32 -tahtia. Ja nauratti. Moni ympärillä jo läähätti. Ja sekin huvitti. Siirryttiin polulle. Menin Mökkösen Jussin (S.A.E) perässä koko alkukiihdytyksen ja metsään puikahtamisen hyvin rennon ja helpontuntuista tunnelmaa pitäen.

                    700m kohdalla kahtoin, että alkaa sykkeet jo valumaan lähemmäs 150:ntä. Että miten tämän muille selvittää, että kisaa on juossut, kun treenireippaan sykkeillä vain nautiskelee maisemista. Niinpä otin BOLTIN! Sinne jäi pienimuotoinen jono edestäni. Ikäväkseni Boltin loppupuolelle osui se laavunmäki, mutta ei se lopulta paljon hidastanut. Jalka lauloi - ja poskipäissä alkoi tuntua tuulenvire. Silloin mennään aina nelosen kantissa. Eka kilsa verrytellen 4:29min.

                     Vajaan 2km kohdalla alkoi sitten se tiedossa ollut kivikko-osuus. Liekö johtunut edeltäneistä haasteista vai mistä, mutta sinne kivikkopätkään meinasi meno loppua täysin. Sykkeet nousi 170 kantille ja jalat meni hapolle, vaikka ilmassa ei ollut mitään touhotuksen makua vaan enempikin pikkunättiä näpertämistä. Ei se nyt niin paha kivikko-osuus kuitenkaan ollut? Toinen kilsa 5minuuttiin ja kolmas pikkasen yli 6minuuttiin. Kivikon jälkeen oli vielä joku nousu 2,5km kohdalla ja tuntui, että jalat oli aivan maitohappojen vallassa. Mökkösen Jussin (S.A.E) ja joku kivikossa ohittamani kaveri alkoi liimaantua selkäni taakse.

                     Maitohappoissani jatkoin matkaa. Oli kuitenkin yritettävä jollakin tavalla pitää vauhtia ja samalla koittaa tasoittaa kroppaa maitohappolastista. Se oli hidas prosessi, todella hidas. Ihmetyksekseni kuitenkin (S.A.E) kumppaneineen alkoivat jäämään, vaikka oma meno oli melkoisen jäykkää taapertamista.

                     Jossain 4-5km kohdalla näin, kun Ravinder Kohtaniemi juoksi sivupistolta takaisin reitille. Hieman huvitti. Aina se on mahdollista.

                    n.6,6km kohdalla oli juomapiste. Hörppäsin puolimukia urheilujuomaa ja sykkeet tippui sen jälkeen takaisin noin 160 kantimille ja meno alkoi taas rullata! Vajaa 5km happoisilla jaloilla oli tietysti ottanut oman veronsa, mutta olin kuitenkin selviämässä kohtuulliseen ravikuntoon, jos ei nyt ihan laulannasta voinut enää puhua. Olin siitä innoissani. On mukava, kun tuntee jalkojen palaavan allensa.

                   n.7,2km kohdalla ohitin jonkun kävelyporukan. Siellä oli muutama tuttukin joka huusi kannustusta. Pian tuon jälkeen astuin metsäkoloon ja puoleksi kaaduin käsiä vasten ja vasen takareisi kramppasi. Se kramppi meni kuitenkin vajaan minuutin könkkö-juoksun jälkeen ohi ja askel rullasi taas mukavasti. Välillä katsoin taakse, mutta lähellä ei näkynyt muita kuin hieman kauempana joku oikein kevyen näköisesti askeltava vaaleapaitainen juoksija. Mietin, että mihinkähän se (S.A.E) jäi. Omat kilsa-ajat olivat pyörineet 5:23-5:53 välimaastossa sangen vaihtelevilla polkupätkillä.

                  n.9,1km kohdalla 10km ja 16km reitit yhtyivät. Siitä alkoi oikein mukava ja helpompi polku-osuus. Jalka liikkui mukavasti ja 11:s kilsa oli jopa alle 4:lla alkavaa. Aloin ohittelemaan 10km matkalaisia. Samalla lähestyvän vaaleapaitaisen tunnistin Tuoriniemen Mikoksi, Mia Tuoriniemen mieheksi, Mian, joka on juossut molempina vuosina pepin perusmatkan. Hörpättiin Löytynkoulun huoltopisteeltä juomaa ja ohitettiin pari 10km kaveria ja paineltiin kohti linjannousua.

                  Saavuin Mikko takanani linjannousuun. Huikkasin haluaako Mikko edelleni. Vielä kelpasi kyyti. Ihan hyvin juoksu onnistuikin vielä. Pian tultiin Törmäjärven eteläpään nousuun, jossa Mikko otti sitten veturin paikan ja alkoikin tehdä eroa samantien. Ajattelin tulla palatessa alun samaiseen kivikkoon hieman maltillisemmin. No, ehkä se jotenkin onnistui paremmin, mutta jostain syystä ei nyt ollut paukkuja tulla tuota teknistä pätkää niin kuin oletan pystyväni. Perhana!

                 Kilsa ennen maalia tein alun kivikkopätkän maitohappoille vedon lisäksi toisen mokan ja menin katsomaan taakseni. Siinä sitten melkein tasaisella kompastuin kiveen ja kaaduin. Pieni kramppi. Jatkoin matkaa vain kaatuakseni todella pahasti laavun alamäessä molempien takareisien krampatessa aika lujasti. Kuin ihmeen kaupalla selvisin pienen matkan könköilyllä eteenpäin. Hirveesti jaloilla ei enää voinut painaa, kun krampit tuntuivat olevan oven takana kaiken aikaa. Ketään ei onneksi näkynyt takana, joten laskettelin maalivaatteen alle ajassa 1.25.08. Miesten 16km 12.sija. Ei menny niin kuin trömsössä, mutta virheistähän sitä oppii.


Tässä oman sarjan tuloslistaa jostain vaiheesta. 

 

Tuonkin jälkeen tuli vielä maaliin sakkia. Osallistujia taisi olla tarkalleen 267kappaletta. 

KAIKKI TULOKSET

Oman sarjan kolme parasta.

Vasemmalta: Matti Myllylahti(2.), Tapani Kärjä(1.), Kai Takkunen(3.)

                 Kiitos hyvästä kisasta! Tästä Vaarojen maratonia kohden.