Neljä päivää keskeytykseen päättyneestä Karhunkierroksen 168km kisasta, jossa ehdin 112km paalulle. Etureisilihakset meni niin araksi, ettei tasaisella kävelykään ollut enää kivutonta. Pienessäkin notkelmassa oli mentävä sivuttain/peruuttaa.
Kisan jälkeiset päivät ovat jänniä tällaisissa tilanteissa. Mitä minun kroppani kertoisi? Mihin suuntaan on menossa pahiten venähtänyt vasemman käden nimetön? Miten etureisien lihaksisto alkaisi toipua? Miten normaali ultrien jälkeinen turvotuskäyrä etenisi? Miltä mieli tuntuisi?
Kisan jälkeen on ollut muutakin purettavaa. Nimittäin minua kannustaneiden tahojen viestit ja ääniviestit. Kisassa keskityin etenemiseen ja kaiken hyvin tekemiseen. Käytin puhelinta vain kolme kertaa. a) Laitoin ääniviestin tukijoukoille, että olen loukannut itseäni, ja ettei minulla ole mitään hätää. b) Vastasin järjestäjän puheluun, jossa he kysyivät voinnistani. c) Soitin vaimolle 65km jälkeen toivottaakseni hyvät yöt ja kertoakseni vointini. Muuten puhelin pysyi taskussa. Kisa on juoksemista varten. Korjaus (4:s puhelimen käyttö): 2km ennen keskeytystä kaveri soitti minulle. Silloin kisa oli jo käytännössä ohi, sillä tein vain raahautumista noutopaikalle.
Kiitänkin nyt kaikkia minua viestein ja ääniviestein tukeneita! Kiitos. Viestejä oli kiva lukea ja kuunnella jälkikäteen. Osa niistä oli tarkoitettu heti luettavaksi, joten pahoittelen etten kilpailutilanteen vuoksi niitä voinut tietenkään lukea tuoreeltaan.
Mieli on pysynyt positiivisena. Sitä varmaan helpotti se, ettei jäänyt jossiteltavaa. Toki olen analysoinut miksi etureisilihakset eivät kestäneet maaliin asti tai edes lähelle sitä. Suurin syy lienee 14pv ennen kisaa tehty 40km spesifiharjoitus, jossa oli yli 1000 nousumetriä ja 11km polku Vk-pätkä lenkin loppupuolella. Nimenomaan tuo Vk-pätkä taisi tehdä sen, että meni peräti viisi päivää ennen kuin etureidet toipui tuosta treenistä ja se oli tietysti kaikella tavalla liikaa. Koskaan ei saa yksittäisestä harjoitukseta toipuminen kestää noin pitkään. Kun palautuminen kehittyy (nopeutuu) ja alkaa kestämään yhä kovempia harjoituksia voi silti käydä joskus näinkin, että erehtyy nostamaan rimaa liikaa kerralla ja se kolisee omille reisille.
Toinen syy etureisilihasten ongelmien taustalla saattoi olla kaatuminen 31,5km kohdalla, jossa loukkasin sormia, joista yksi venähti. Juoksu muuttui tuon jälkeen araksi, jolloin sitä tahdosta riippumatta salakavalaa jännittää lihaksia turhaan. Lisäksi kaaduin tuon äksidentin jälkeenkin seuraavan 24km matkalla noin 10 kertaa. Pari kramppiakin niistä tuli, jotka meni suolalla ja magnesiumilla ohi, mutta saattoivat hyvinkin jättää oman jälkensä etureisiin.
Suurin syy taas kaatuiluun oli tämän kevään vähäinen sulanmaan ajan polkutatsi. Ehdin juosta lumesta paljailla poluilla vain noin kolme viikkoa. Polkutanssitaito oli vielä vähän ruosteessa.
TOIPUMINEN
Kisa loppui siis la-aamuna. La -ilta meni sumussa. Sunnuntai kotiin paluussa ja jonkinlaisessa sumussa sekin. Blogin sain kuitenkin kirjoitettua. Tykkään tehdä sen mahdollisimman pian, jotta kaikki asiat on tuoreessa muistissa, sekä tuntemukset olisivat välittömiä eikä ajan kultaamia.
Maanantaina, toisena päivänä kisan jälkeen, aloin kaivata ulkoilmaa. Kävinkin kiertämässä järven pyörällä. Reilu 23km. Tekipä hyvää. Porraskävely alkoi helpottamaan, mutta edelleen etureisiin sattui.
Tiistaina, kolmantena päivänä kisan jälkeen, ajoin pyörällä Pyssymäelle. 7,5km /sivu. Siellä kävelin PEP12km reitin rytmillä 4min kävelyä + 2min rentoa juoksua. Etureisissä tuntui enää normaalia kisan jälkeistä arkuutta. Jalkani olivat siis terveesti kipeät. Jee! Pyöräilin Pyssymäeltä sen jälkeen kotiin (7,5km).
Tänään keskiviikkona kävin 13,6km vakio tie/polkulenkin, jossa on noin 190 nousumetriä. Sisältäen siis mm. pari kiekkaa tunkausrataakin, portaat x4 ja teknisiäkin polkuja. Ihan hyvä lihastestimylly siis. Etureisissä tietysti vielä tuntui, mutta ihan kohtalaisesti pystyi jo maltillisempia myötäleitä rullailla alaspäin. Lihaksisto menee kaiken aikaa eteenpäin. Myös lepoa pitää muistaa antaa, mutta pienet kevyet lenkit tekevät ihan gutaa.
Vasemman käden nimetön vaivaa edelleen hieman, mutta sen liikkeet on suht normaalit. Tänään heitinkin, että kyllä tässä iässä jo 9 sormellakin vähä aikaa pärjää. Nimetön vielä siksi turvoksissa, ettei esimerkiksi sormus siihen vielä mahdu likimainkaan.
Kisan jälkeinen normaali jalkojen turvotus on aikalailla jo sulannut. Paino normalisoitunut. Se on luokkaa peruslihava edelleen.
PALAUTUMINEN
Minulla ei ole mitään aikataulua, koska sitä ei voi olla. Kroppa sitten kertoo, kun se on palautunut. Ensin täytyy saada lihakset normaaliin tilaan ja vasta sitten voidaan puhua palautumisesta. Se ei tule kuitenkaan estämästä minua lenkkeilemästä kevyesti. Aion ottaa seuraavat kolme päivää erittäin kevyesti, osan ihan leväten ja juosta kaverin kanssa pep57km lenkin retkeily otteella sunnuntaina. Samalla näkee vähän mitä huoltotoimia reitti vaatii. Huomenna olen jo lähdössä perhereitti osuudelle kunnostamaan normaalisti märkiä paikkoja yhdessä Hietapuolen Bekelen kanssa. Nythän perhereitillä ei ole missään märkiä paikkoja, sillä pitkä kuiva jakso on kuivattanut reitin täysin.
Luulen, että ensimmäiset tehoja sisältävät harjoitukset tulevat vasta noin kahden viikon päästä tai jotain sinnepäin. Nyt ei ole kiire mihinkään vaan tärkeintä on saada jalkoihin takaisin se keveä tunne, joka oli ennen kisaa. Uskon sen tulevan, ei vielä tällä viikolla, mutta seuraavan viikon aikana. Ja jos ei tule niin tulee sitten, kun tulee. Nou hätä.
Lukijathan voi tässä tanakampia uusia juttuja ootellessa käydä ilmoittatumassa joko peppiin tai puffiin tai molempiin :=)
PEP 2018
PUF 2018
Onni Vähäaho, Nivalassa 30.5.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti