ELÄMÄN YMMÄRTÄMINEN

                     Tuntuu mitä vanhemmaksi elää, sitä enempi näkee useammissa asioissa politiikkaa. Asiat hidastuvat, kun tarvitaan moniin päätöksiin tarpeeksi vankka poliittinen tuki. Toiminta ei ole aina dynaamista. Toisinaan se voi olla tosin hyvä asia, että vatuloidaan ennemmin kuin hutkitaan. Pitkässä juoksussa, miten tuon Suomen kielen rikkaudessa haluaa kukin mieltää, on tärkeintä syvä focus. Aina se ei välttämättä ole mikään maailman ihmeellisin innovaatio.

                     Alex Ovechkinin nimen taitaa aika moni kuulleensa, tiesipä tai halusipa hänet tietää tai ei. Yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista viimeisen 15 vuoden aikana. Ovechkin ehti pelata pelkästään maailman parhaassa jääkiekkosarjassa, NHL:ssä, 1124 ottelua ja 13 vuotta ennen kuin onnistui voittamaan sarjan himotuimman palkinnon - Stanley Cupin, joka annetaan sarjan parhaalle joukkueelle. Alku mantra oli tuttu; iso ja valtavan painava kannu suorille käsille pään päälle. Illalla sitten paljastui mikä oli Ovechkinin 13 vuoden odotuksen kohokohta innostuksesta päätellen. Vesilähde allas, jossa ehkä 15 senttimetriä vettä. Siellä sitten pulikointia ja enkeleiden tekoa (kts.videon kohta 1:55min eteenpäin). Kyllä kannatti odottaa.

                     On kesä. Tuntuu, että on ollut jo pitkään. Tovi sitten olin menossa illalla nukkumaan. Yhtäkkiä puhelimeeni alkoi sataa viestejä, että Pyssymäellä oli nähty karhu. Huvituin. Ihanko totta? Asuvatko karhut Suomessa ja vielä Pyssymäellä, luonnossa? Oh-hoh. Varmaan jokainen tämänkin tekstin lukija tietää, että Suomen luonnossa on karhuja. Ehkä osa kuitenkin haluaisi sen vain olevan satua, sillä usein asian todentaminen ei onnistu kauhistumatta. Että ne jättää jäljetkin!? Itse laittaisin loton vetämään, jos karhun näkisin. Ovat taitavia pysymään isosta koosta huolimatta pois näkyvistä. Viimeisen sadan vuoden aikana karhu on tappanut vain yhden ihmisen, ja senkin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Karhut väistävät ja pakenevat ihmistä, se on heidän, kuten muidenkin petojen focus. Esimerkiksi itse olen kulkenut tuolla sydänmailla päivisin ja öisin varovaisen arvion mukaan  15 000 kilometriä viime vuosina enkä ole kertaakaan nähnyt yhtään petoa. Yhtä paljon juossut kaveri oli nähnyt kerran ahman, mutta tapaaminen oli ollut vaisu tuhnu, sillä ahma oli luikkinut äkkiä pakoon omalla huonolla juoksutekniikallaan. Enemmin pelkäisin täällä urbaanilla alueella autojen alle jääntiä kuin tuolla luonnossa petoja. Liikunnan iloa!

                    Usein kuulee muidenkin lajitovereiden valittavan nykymaailman kiireellisyyttä. Ennen käytiin kylässä ja pidettiin yhteyttä paljon enemmän kuin nykyään. Samalla aistin sekä itsestäni, että muista halun olevan yhteydenpidon nostoon yhä vähintään yhtä voimakkaan. Katsoin varsin oman puhelimen yhteistieto koontia. 375 puhelinnumerollista yhteistietoa. Eipä enää ihmetytä. Miten kyläilet ja pidät yhteyttä tiiviisti, kun vuodessa on 365 päivää ja yhteistietojakin on enemmän? Elämä on nykyään sosiaalisempaa, mutta eri tavalla. Kuitenkin ne parhaat ystävät tulee ainakin yritettyä tavoittaa useammin kuin kerran vuodessa. Ja mikä parasta, monet heistä näkee tuolla luonnossa - sovitusti tai spontaanisti. Sekin on miettimisen arvoinen piirre, että samojen ihmisten kehonkieli on erittäin paljon iloisempi ja rennompi tavatessa luonnossa kuin täällä sivilisaatiossa.

                    Elämän ymmärtäminen. Helppoa ja vaikeaa, mutta jokainen saa itse sen päättää, miten sen ymmärtää. Positiivisuuden kautta täältä saa enemmän.

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.6.2018