perjantai 13. heinäkuuta 2018

HARJOITTELUPUTKI

                   Lomalla ollessa jää enempi aikaa myös omaan pohdintaan. Oma olemassa olo selkeytyy itselle paremmin, kun on aikaa pysähtyä ajatuksien kanssa. Ja kun tämä harrastusblogi on niin myös objektiivinen näkemys omasta tilasta tähdentyy. Ja siihen tässä blogissa pureudutaankin, sillä tämä ei ole lifestyleblogi perhe-elämän ruoanlaitto tai kodinaskareista. Ne ovat minun lepoaikaa. Kyllä, luitte oikein, lepo-aikaa. Harrastukseni vahvuus on arjen helppous peruskunnon helpottaessa ponnistuksia arjessa sekä fyysisesti, että psyykkisesti.

                   Muutamia faktoja. Olen 44-vuotias. Olin aina kouluikäisenä hyvä heitto, työntö -ja voimalajeissa silloin, kun kukaan ei harjoittelut vielä mitään vaan katsottiin lasten lahjat vaivihkaa. Sen sijaan 100 metrin juoksussa olin jo korkeintaan keskitasoa ja olin myös aika kankea. 1000 metrin juoksussa olin aina luokkani huonoimpia ja olin kellomiesten kauhu. Kuten kuka tahansa lapsi niin myös minä, aloin pitään vahvuuksistani ja kehittämään niitä. Sain hieman menestystä heittolajeissa. Olin jopa parhaillaan kuudes keihäänheiton halli SM-kisoissa, kun Aki Parviainen voitti.

                  Juoksuharjoitukset olivat inhokkejani keihäänheittoaikoinakin. Mietin usein niiden tarpeellisuutta. Minun pitkälenkki oli kolme kilometriä. Saatoin juosta tuon lenkin hyvänä kesänä jopa kaksi kertaa. Jo edesmennyt rippikoulukaverini kysyikin krapulapäissään vierelläni hetken pyöräillessäni, että kannattaako se käydä edes tuota yhtä kertaa kesässä, jos ei useammin meinaa käydä. Oikeassa kaverini oli ja sille naurettiin, vaikka aataminomena samalla heilahti kurkussa. Tämä sama kaveri juoksi lapsena harjoittelematta tonnin suuvehnäsellä 3:15minuuttiin. Oltiin ehkä 4 tai 5 luokalla. Harmi, että alkoholi oli hänen heikkous. Kaunis muisto ja ajatus Janille.

                 Tässä juoksuharrastuksessa, kuten monessa muussakin pädetään. Jokainen tekee sitä, mutta harvalle se on oman pään sisällä SE juttu. Ei minullekaan. Katson omaa asemaa harrastuksessani humoristisella otteella. 44-vuotias, juoksuun täysin lahjaton, heittäjän raaminen mies juoksee noin 5000km/vuosi vuodesta toiseen. 3000m ylitys Cooperissa vaatii aina keskittymistä yhä yli 36 000 juostun kilometrin jälkeenkin. On selvää, että focus on harrastuksesta nauttimisessa, ei kehityksen optimoimisessa. Tämä on leimannutkin harjoitteluani, koska tätä termiähän sitä käytetään. Harjotellaan, harjotellaan. Eikä koskaan täysin opita valmiiksi. Se on myös tämänkin harrastuksen suola. Tosin en enää siihen pyrikkään, vaikka uskon tiedostavani miten pitäsi harjoitella, jos haluaisi optimoida tulokset. Enemmin nautin ja teen sinnepäin. Jos joku miettii miksi niin voi aloittaa kappaleen luvun uudestaan.

                 Nautin suunnattomasti juoksemisesta. Sen vapauttava tunne on koukuttava. Samalla tuntuu ja on etuoikeutettua sanoa päivän toisen(!) lenkin jälkeen illalla vaimolle, että olipa niin helppo lenkki niin kuin ei olisi käynytkään. Näin kävi tämän viikon maanantaina. Edellisenä päivänä olin juossut 21,1km. Ja tuona päivänä 30,1km, josta 17,1km tuolloin todetessani. Eli kahteen päivään 51,2km juoksua ja samalla yli 700 nousumetriä. On kiva tunne omasta fyysisestä peruskunnosta, kun tuo kaikki tuntuu nauttivan helpolta. Samalla ymmärrys siitä, ettei se sitä ole monellekaan auttaa arvostamaan harrastuksen tuomaa.


                  Tämänkertaisen blogin otsikkoon: HARJOITTELUPUTKI.

                  Tätä kirjoittaessani on juuri alkanut suuri onnenpäivä, perjantai 13. Varmaan käyn tänäänkin jonkin lenkin. Edellinen täysi lepopäiväni oli Juhannusaattona. Sen jälkeen on mennyt jo 20 päivää putkeen harjoittelun parissa, jos viime lauantain 70minuutin vaellus maastossa mukaan lasketaan. 20 päivän aikana on tullut juoksua 342km. Eli määrää ei nyt mitään mahdottomia ole tullut, mutta minulle kuitenkin ihan hyvää ok-tasoa.

                  Viikot Karhunkierros 166km keskeytys kisan (112km kohdalla) jälkeen ovat menneet seuraavasti:

Vko 21  128,5km (Karhunkierros kisa)
Vko 22   92,5km (palutumisviikko)
Vko 23   75,km (palutumisviikko)

Vko 24   122,5km (harjoitteluviikko 1)
Vko 25   96,0km (harjoitteluviikko 2) Tämän viikon jälkeen alkoi
              tuntua, että voi aloittaa harjoittelun. Myös tämän viikon
              lauantaista alkoi tämä nykyinen harjoitteluputki

Vko 26   104,5km     487nousumetriä
Vko 27   125,6km   1317nousumetriä
Vko 28    Ma-To ekat 4pv  75,0km    852nousumetriä


                 Eilen tultiin mökiltä. Oltiin viikko Kinnulan Markokylässä. Olen harrastuksestani nauttiva harrastelija, enkä elä mitenkään kilpaurheilijan kaltaista kurinalaista elämää vaan uskallan myöntää nauttivani samoista asioista kuin kuka tahansa mattimeikäläinen. Niinpä vähemmän hyödyllisesti myös grillailin joka päivä. Nukuin miten sattuu ja nautin alkoholia lomareissulla kahteen kertaan. Yksi tärkein asia onkin olla sinut oman elämän kanssa, sillä kaikenlainen piilottelu - olkoon se sitten mitä tahansa ikinä - tuo vain itselle estettä elää vapauttavan nautittavaa elämää.

                Jos jollekin on kehittynyt sellainen kuva, että tämä olisi jonkinlainen "näin kannattaa elää ja harjoittella -blogi" niin olet väärällä sivustolla. Kerron vain miten elän oman harrastukseni kanssa. En voi suositella omaa elämäntapani, enkä ota vastuuta, jos joku esim. harjoittelustani ottaa vaikutteita, eikä sitten onnistukaan itse omassa elämässään. Sen sijaan olen otettu, jos voin olla esimerkki täysin juoksuun lahjattoman keski-ikäisen miehen saavuttamasta varsin rautaisesta peruskunnosta, jossa arkiaskareet tuntuu helpolta ja nautittavalta.



Juoksuharjoitteluni Markokylässä Su - To  (5 päivää)




Pe     matkustimme mökille. Juoksin kotona lähtiissäni 6km. Juhlintaa koko ilta.



Su     Aamu: 10km 135m+ @5:26(123keskisyke)


Ma    Aamu: 13km 185m+ @5:34(130) Mekkovuori
Ti      Päivä:  7,6km@5:31(126) +91m

Ke     Aamu: Juoksua yht. 20,4km sis. 5,3km@4:29(151) 
<-lihakset terveesti jumissa. Perseessä polttelee mukavasti ja astmaatikon henki ei kule. Ei onnistu tällä rasitustasolla laadukkaat reippaatkaan. Syy ensin mainittuun:
Viim. 10pv kovia = perhereitti täysillä, Loekallion mäkireeni, puf kierros ja tuhti annos mäkisillä teillä mökillä. Liian paljon suhteessa kehittävää harjottelua. Toisin katsoen liian vähän palauttavaa. 
Mutta kiva ja helppohan se on ottaa pari päivää iisiä/lepoa. Ei mopolla mahdottomia, mutta välillä pitää koputella reenirajoja. Koko loppupäivä juhlintaa. 




                                  Markovuori

                 Mekkovuori. Alhaalla Mekkojärvi. Päijänne jäi ensi kertaan.


             5pv / 96km pääasiassa kevyttä letkutusta, mutta tehot jäi keveissä liian ylös. Kävelypätkien olisi pitänyt olla pidempiä tai niitä olisi täytynyt olla tiheämmin. Tosin lämpimät ja paikoin jopa kuumat ilmatkin vaikuttivat tähän asiaan. Vaikka tarkoitukseni ei ole optimoida tuloksiani tai kehitystäni niin on ihan harrastuksellisestikin kiva ottaa tarpeeksi ns. alapölyjä, jotta voi tuntea jalkojen keveyden ja raikkauden reipaammissa rallatuksissa. 

             Sen verran tässä on kuitenkin "normaalista elosta" pois oppinut, että juhlinnat on taas vähäksi aikaa juhlittu ja nyt on kiva taas nauttia muista asioista. On tämä elämä ihanaa! Ja ensi viikon loppupuolella alkaa taas uusi reissu. Ja mikäli olen oikein käsittänyt siellä on edessä sellaisia nousumetrimääriä tiedossa, ettei taida olla tullut monena kuukautenakaan yhteensä. 


VIDEOTA MÖKKILOMAN RETKISTÄ


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti