HAAVE KESÄKSI TOTEEN HUHTIKUUSSA

                    Monilla juoksun harrastajilla on omia vakiolenkkejä ja testilenkkejä. Usein päivän päätteeksi on kiva rojahtaa sohvan tai sängyn pohjalle unelmoimaan. Niin tein minäkin eräänä talvisena päivänä pari kuukautta sitten. Mietin millaista vauhtia voisin jonain kesäiltana juosta Pyssymäellä noin 80 nousumetriä sisältävän hiekkatietivolilenkin. Tivolimainen profiili vaikeutti arviota ja teki haaveilun nopeasti liian lennokkaaksi. Sohvan pohjalla ei nousukohdat tunnu niin pahoilta kuin maitohappojen tunkeutuessa reisiin todellisuudessa.

                   Pyssymäen hiekkatietivolin pituus on tasan 11km. Se lähtee Kokkola-Kajaanitien kupeesta, noin 40m ennen Pyssymäki, puista tervetulokaarta. Ensimmäinen 2,2km reiluhkoa vastamaata, jossa kovimmillaan liki 9% nousukulmaa alikulku putkisillan päältä mentäessä. Tuolla 2,2km pätkällä 42 nousumetriä.
                  Seuraavat 5,2km enimmäkseen myötämaata. Toki matkalla pari lyhyttä nyppylää. Kuitenkin vain 8 nousumetriä, jotka tuleekin liki kaikki ns. Kärpän tilan kohdalla.
                  Tivoli jatkuu ja huipentuu. Seuraavat 1,4km sisältää peräti 30 nousumetriä, jotka tulevat terävissä pikkupaketeissa, houkutellen jalkoja todella hidastumaan.
                  Lopuksi hapottavan mäkiosuuden jälkeen pitäisi löytyä jalkaa painaa reiluun myötämaahan loput 2,2km. Todella mielenkiintoinen reitti. Pituus siis 11km.

                  v.2013 juoksin 10km sileän ennätyksen, jossa keskivauhti 4:09min/km (10km enkka 41:33). Puolimaratonin ennätyksessä keskivauhti 4:20min/km. Ehkä voisin tuolla haastavalla reitillä juosta kesän päälle kevyen ja viilentävän kesäillan tuulen vireen käydessä sopivasti shortsejen alle 4:20min/km tai vähän sen alle. Laitoin tavoitteeksi 4:19min/km.

                 Ajattelin laittaa eiliseen huhtikuun lopun testin tavoitteeksi 4:25min/km. Se tuntui sopivan kovalta, mutta jotenkin jopa realistiselta. Mitä sitten tapahtui?

TESTIJUOKSU

                 Juuri lähettäjän antaessa lähtöluvan sattui kunnon vesisadekuuro jota kuorrutti 7m/s käynyt vastatuuli, sekä edellä kuvatun reittiprofiilin myötä tuhti vastamaa. +5 astetta. Shortseilla painelin menemään. Aluksi kyllä keli otti paljaisiin reisiin, mutta nopeasti moottori lämmitti. Lähdin iloista reipasta/kovaa liikkeelle. Kuitenkin koko ajan pienellä käsijarrulla, jotta jäisi paukkuja painaa myötäiseen vähän kovempaa. Eka kilsa iloisesti 4:13. Wau. Toiseen kilsaan osui se 9% nousukohta, johon ei ollut mieltä heti alkajaisiksi iskeä, joten tuo kilsa vain 4:32. Mutta hyvä sekin. Nousun taittuessa koko geissin keskari näytti 4:23. Olin enempi kuin aikataulussa.

               Nopea vilkaisu taakse. Näin Jarrunkin läpsivän hyvin tulemaan. Pieni hymykarre siitä. Sen koimin en kuitenkaan Jarrua nähnyt. Edelisellä kerralla, neljä viikkoa aikasemmin olin juossut tämän saman testin aikaan 50:10 (4:33min/km). Silloin oli paikoin lumen vuoksi haastetta reitillä.

              Kolmas kilsa tulee rennosti 4:08. Siistiä. Neljännellä on vähän pehmeitä kohtia, silti 4:15. Viidennellä on Kärpännyppylä, sekä kosteat lumipätkät. Sekin silti 4:20. Nyt kulkee. Huomaan, ettei pikkunyppylöistä kerry maitohappoa lihaksiin, vaikka tarkoituksella otan nyppylän varsin terävästi. Toki ennen niitä aina vähän höllään. Juoksen ikäänkuin harjoituksenomaisesti, en niinkään optimoidakseni tulosta. Pidän hauskaa.

              Käännytään Nakkauksentielle. Siellä on hyvä alusta ja enimmäkseen lievää myötämaata parilla pikku nyppylällä. Kuudes kilsa 4:11. Tästähän tulee melkoinen haavelenkki! Seitsemännellä kilsalla tunnen jalkojen vain kevenevän; 4:07. Ei mitään rajaa! Innostun ja nostan hetkeksi vielä vauhtia, kunnes alan hieman himmaamaan, jotta jaksan ns. Mummunmökin nousun paahtaa hyvällä sykkeellä. Nousun alkupuoliskolla täyttyy kahdeksas kilsa, joka sekin tulee osittain nousuun tultaessa vielä 4:24. Tätä ei voi enää sössiä - nyt painetaan samantien koko kesän ajalle kaavailtun haaveajan alle, joka on sohvalla piirretty vaahtokarkki suussa.

             3km maaliin. Vielä liki kilsa napakkaa nousua. Potkin ja rullaan, ihan ei uskalla täysillä ottaa, jotta jää paukkuja painaa lopun 2,2km reiluun myötäiseen. Yhdeksäs kilsa silti aikaan 4:35, joka on nopein koskaan juoksemani aika millään lenkillä tuossa kohtaa. Eli tulin kuitenkin aika tulisesti tuon mäen omalle tasolleni :)

            Loput 2km. Aluksi tuntuu vähä hakemiselta saada alamäkirullausta päälle. Sitten se löytyy. Päätän rullata "vain" rentoa kovaa ihan kaikkia niistämättä, sillä aika tulisi menemään joka tapauksessa reilusti alle kaikkien haaveaikojen. Mikäpä sen mukavempaa kuin tehdä se raikkaalla jalalla ilman maitohappoviiksiä. 10 kilsa aikaan 4:05.

           Viimeiselle kilsalle otin pikku tavoitteeksi alittaa 4min rajan. No se näytti olevan helppo homma ja lopulta se meni 3:53 leikkisten tuuletusten kera. 11km päälle tulleet metrit näytti menneen 3:33min/km vauhdilla.


           LOPPUAIKA oli lopulta 46:51. Keskivauhti 4:15min/km. Keskisyke 161. Eli reilusti alle haavajan. On kyllä huippufiilis. Harjoittelu on tainut todella onnistua, vaikka pääpaino onkin ollut kestävyyden hankkimisessa vauhdin sijaan. Tämäkin kuitenkin osoittaa, että tällainen 11km mäkinen testilenkki kysyy ennen kaikkea kestävyyttä - ei niinkään nopeutta.

           Ilahduttavaa oli, että Jarrukin veti melkoisen tykkiajan = 50:08, eli kaks sekuntia alle minun kuukauden takaisen ajan. Taitaa äijjä painella vuoden parin sisään ohi meikäläisestä. Ja sekös on hieno homma se. Mukana oli myös Korpedo, joka taisteli itselleen varsin kelpo ajan = 1:20:31. Hyvä, Jarru, Hyvä Teemu!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.4.2018