Kahden viikon päästä tiistaina noin 170km (3x56km) Iso-Sydänmaan vaellusreitillä.
I-SR2014 a´57km x 3 = n.171km
sub30h
pelastus
kuljettu
kierros
piste
pvm
kello
matka
1
lähtö
25.10.
8:00
0km
1
2
25.10.
9:30
11km
1
4
25.10.
11:20
23km
1
6
25.10.
12:45
31km
1
8
25.10.
15:10
45km
1
maali
25.10.
17:00
57km
2
2
25.10.
18:40
68km
2
4
25.10.
20:40
80km
2
6
25.10.
22:25
88km
2
8
26.10.
1:00
102km
2
maali
26.10.
3:00
114km
3
2
26.10.
4:50
125km
3
4
26.10.
6:50
137km
3
6
26.10.
9:05
145km
3
8
26.10.
11:50
159km
3
maali
26.10.
14:00
171km
Sisäinen kelloni kaipaa jotain syvempää haastetta näille siirtymäajan kuukausille. Tunnen kutsumusta pitkiin polkujuoksukisoihin, jopa niin suurissa määrin, että olen valmis tekemään omatoimi testejä reilun sadan mailin edestä tunnustetusti raskaalla vaellusreitillä.
Kolmen kierroksen kiertäminen tietää paljon suunnittelua ja testaamista. Se on tietysti yksi tämän homman suola. Yksi kiinnostavimmista vaiheista on tiedossa tulevana yönä, kun lähden joskus klo.1- klo.3 aikoihin kiertämään yksin yhden kierroksen Iso-Sydänmaan vaellusreitille. Testattavana on ensisijaisesti uusi härevämpi otsalamppu. Toki lisäksi mm. virta -ja latauspuolen testejä aidossa tilanteessa, kuten Garminin urheilukellon latausta suorituksen aikana esim. soita ylittäessä. Kokeilussa on myös kiertää lenkki vanhoilla Hoka One One Cliftoneilla. Kolme kierrosta on koettelemus myös jaloille kahden viikon päästä.
Testattavana on mahdollisesti päälle pantavia vaateratkaisuja. Pitkä suoritus koostuu monista pienistä toimivista yksityiskohdista. Kolmella kierroksella metsiin pitää viedä piilokätköihin eväiden ja juomien lisäksi myös mm. rasvaa. Yli satamailia poluilla vie kulkijan uusiin ulottuvuuksiin. Väsymykseen on osattava myös varautua. Mentaalisella valmistautumisella. Liian vähän puhutaan etukäteen tehtävästä mielen lataamisesta. Suorituksen aikana ihminen on heikoimmillaan. Monet asiat on pitänyt päättää jo etukäteen. On tiedostettavat omat vahvuudet, mutta ennen kaikkea omat heikkoudet.
Pienesti huvitti ihmettelyt, miksi lähden keskellä yötä testaan varusteita. Kolmen kierroksen kiertämisessä on sitten kierros ennen yötä, yön aikana ja vielä kierros sen yön jälkeenkin. Eli tulevana yönä on vain pieni siivu tuota kakkua maistettavana. Toki nämä minun haasteet on vaikeasti ymmärrettävissä :)
Ti 25.10 klo.8 alkavaan kolmen kierroksen urakkaan olen varannut 25 paikkaa whats´app -ryhmään. Niistä on jäljellä vielä/enää 11. Mikäli haluat päästä seuraamaan kahden viikon päästä urakkaani niin muista huikata siitä minulle. Kolmen kierroksen whats´app ryhmän perustan Ma 24.10 aamusta ja suljen To 27.10 iltasella. Myös jollekkin noista kierroksista voi tulla mukaan tai osalle matkasta. Laitan whats´app ryhmään sijaintini kahden pelastuspisteen välein. Tyyliin 1)4... 2)2... 3)6... Eli ensin monesko kierros) ja sitten monesko pelastuspiste. I-SR2014 reitillä on 9 pelastuspistettä.
Se on aina, mutta erityisesti tänä upeana väriloiston aikana. Elämme vuodenaikaa, jolloin on katsojan silmissä, onko tasasta harmaata ja pimeää vai väriloiston ehtymätöntä magiaa. On vain uskallettava antaa itselleen mahdollisuus tarttua syksyn voimaan. Jopa pimeästä voi saada voimaa. Voit valaista pimeällä ulkoilukujallakin haluamasi kokoisen keilan valoa itsellesi. Kääntämällä asioista, hetkistä, niiden positiiviset ja valoisat puolet, olet pysäyttämätön. Jokaiselta meistä löytyy avaimet siihen omasta taskustaan. On vain uskallettava katsoa taskuihinsa.
Ultrajuoksijan helppo kirjoittaa? Uskallan epäillä, että se tilanne mistä lähdin, oli paljon heikompi kuin monen teistä lukijoiden. Kompetenssi riittä. Yhdeksän ja puolivuotta sitten lähdin puolelta öin juoksemaan salihousuissa lumipyryssä. Haaste eikä ongelma ollut suinkaan lumipyryssä. 107 kilon elopaino oli sitä. Yritin poikavuosien urheilutaustan tukemana juosta niin pitkään kerralla kuin jaksoin. Jaksoin puolitoista paalunväliä! Pitkästikkö sinä jaksat juosta yhtämittaa? Tärkeintä tuossa tilanteessa oli halu muuttaa suuntaa. Oli vain työnnettävä käsi taskuun. Sieltä se avain jokaiselle löytyy. Omasta taskusta.
Ilma on nyt tosi hapekas! Nyt on hyvä hetki muuttaa suuntaa - alkaa liikkumaan, käymään saleilla, uimaan, kävelemään, hölkkäämään... Nukkuessamme hengityksemme kautta haihtuu paljon nestettä. Puolesta litrasta litraan olisi hyvä heti aamulla juoda "aamukahvin aikaan" vettä. Sitten vaikka 20-30 minuuttia kävelyä ulkona. Hölkätäkkin voi kevyesti. Yön yli jatkuneen huoneilman hengittämisen vastapainoksi on hyvä saada heti aamusta raikasta ulkoilmaa. Sitten suihkuun ja raikkaita hedelmiä ja puuroa, sekä lisää nestettä. Olet pysäyttämätön. Kaikki lähtee halusta nähdä oman elämän olevan omissa käsissä. Sitähän se on meillä useimmilla - onneksi. Sekään ei ole itsestäänselvyys. Olemme niin hyviä kuin haluamme yhtä helposti kuin niin surkeita kuin luulemme.
Kannustuskirjoitukseni lopuksi en malta olla tuomatta perspektiiviä ystäväpiiristäni. Yhdelle kaverille tehtiin vuoden 2013 alkupuolella avosydänleikkaus. Yli viiden sentin kokoisen pullistuman leikkaaminen sydämestä ei ole riskitön toimenpide. Mies juoksi 9kk leikkauksen jälkeen Kolin kansallispuistossa Vaarojen tuplamaratonin (86km) reiluun 13 tuntiin. Sama mies on edelleen hengissä ja on varsin kovassa kunnossa. Soitin hänelle pari päivää sitten. Kysyin nauravaiselta mieheltä neuvoja miten selvitä yli sadan mailin polkujuoksusta. Tuo sama kaveri juoksi nimitäin Karhunkierroksella reilu kaksi vuotta avosydänleikkauksen jälkeen 165km ja yli 28 tuntia yhteen kyytiin pitkin jylhiä kansallispuiston polkuja. On vain uskottava itseensä, sillä kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi.
Karkeasti ottaen likimain viikon päivät siihen meni, jotta normaali tepsuttelu esim. portaita alaspäin onnistui kohtuu tavallisesti. Raakuudessaan Vaarojen maraton oli juoksu-urani kovin koitos. Siitä kertoo myös vaikeat arkipäivät raaston jälkeen. Yli viisi tuntia raakaa polkua, sisältäen 1672 nousumetriä - kaikki tuo sellaisilla tehoilla mitä koneesta lähti. Paine oli pitkä ja rasittava.
Tuo uusittu reitti taitaa olla jonkinlainen kotimainen maksimi, mitä reittien rankkuuteen tulee. Ensin 32km haastavaa tanssimista kivikoissa, juurakoissa, mutaisilla poluilla, sisältäen mm. noin 6km mittaisen yhtämittaisen nousu-osuuden Ryläykselle. Sen jälkeen on ennen alkanut tie, nyt noin 12km tivolli, jossa mentiin ylös ja alas, ja etenkin sinne ylös. Appandaunia!
Kuusi päivää kesti etureisien palautua normaaliin kävelyyn portaissa alaspäin. Edelleen etureisissä vähän tuntuu kävellessä portaita alaspäin, mutta porraskävely alaspäin on jo näyteltävissä. Tietysti kohdallani vaikuttaa kauden aikaisemmatkin riennot pohjalla, mutta kyllä tämä oli kaikkien aikojen kovin shokki nimenomaan lihaksille. Pidemmistä, esim. Unkarin 6vrk juoksusta tuli sitten nivelet ja jänteet kipeäksi. Se on sitten jo toinen asia.
Shokki päivät ovat kuitenkin onnellisesti ohi ja normaali arki onnistuu jo vaivatta. Tästä alkaakin sitten muutaman viikon jakso, jossa annetaan kropalle sekä lihaksille aikaa ja tilaa palautua. Samoilla siivousviikoilla aletaan hiljalleen rakentaa uutta kuntoa kaudelle 2017. Viime vuonna sen alkusoitot tapahtui noin 3-4 viikon aikana, jolloin juoksin 1-2 noin 40-45km erittäin kevyttä lenkkiä noin 112-115 keskisykkeellä. Noista jäi erittäin hyödyllinen kuva ja tunne, joten nuo lenkit kaivan kaapista ja alan niistä nauttimaan. Muutenkin parhaiten tämän kappaleen päämäärään pääsee liikkumalla rauhallisesti ja lepopäivistä välillä nauttien. Myös ruokavaliota voi ainakin jakson loppupuolella alkaa taas täsmentämään. Pieni löysempi vaihe siirtymävaiheessa lisää ainakin itselläni kurinalaisuuteen jaksamista.
Kerran viikkoon/kahteen viikkoon on tarkoitus tunnustella siivousviikoilla palautumisen edistymistä. Tänään kävinkin shokkiviikon jälkeisellä tunnustelulla. Parhaiten se tapahtuu noin tunteroisen lenkillä katsomatta kelloon. Tänään tein palautumisen mittaus testin I-SR2014 Perhereitillä. Pilvinen yö oli tehnyt sen, että reitti oli hieman pehmeä, mutta suht´koht kuiva. Kosteusluokka noin 5/10. Ajatukseni oli juosta noin 135-145 sykkeillä tuntiin tuo reitti, eli noin 5:40min/km keskivauhdilla.
Ns. seisomasykkeet oli jo 10 pykälää normaali korkeammat. En tarkalleen tiedä miksi. Hyvä pitkä yö takana. Pari päivää aikaisemmin olivat olleet normaalit. Ehkä sykevaihtelut on osa palautumattomuutta. Juoksu lähti mukavasti liikkeelle. Kiiretöntä menoa hyvästä hengitysilmasta nauttien. 135-145 tuntumassa saa kuitenkin rennosti hölkätä, eikä tarvi ihan joka kohdassa varoa sykkeiden nousua. Neljän kilsan jälkeen jalat alkoi tuntua jo väsyneeltä. Luulin jo juoksevani todella hitaasti, paljon hitaammasti kuin jälkikäteen selvisi käyneen.
Huomasin jossain vaiheessa jopa kuulevani pientä hengästymistä. Meno tuntui kyllä sen verran hitaalta ja leppoiselta, että ihmettelin moisia hengitysääniä. Välillä tuli vähän kovempaa polkua, jossa taas vähän jaksoi rennosta juoksusta nauttiakin. Lopussa kellossa napotti kuitenkin melkoisissa shokkilukemissa palautumisen mittaamisen suhteen. 10,67km. Näin pitkin olla. aika 58:46. Olipas ihmeenkin kova tunteeseen peilaten. Keskivauhti 5:30min/km. Niinhän siitä tulee. Keskisyke 155!!! O.M.G, eli voi pyhä sylvi sentään! Ja luulin sen olevan noin 140. Eli reilusti palautumaton. Niin kuin tietysti asiaan kuuluukin. Mistään yllätyksestä ei siis ole kyse.
Katson tämänkin kunnon repaleisuuden vain positiivisesti. Sehän nimittäin kertoo vain siitä, miten hyvin olen saanut kauden viimeisessä kisassa itsestäni irti, sekä sitä edeltäneissä. Olen erittäin iloinen, että vauhti on tuota luokkaa noilla tuntemuksilla. Jalat on tyhjän tuntuiset ja sitä myöten juoksu voimatonta vähänkin raskaammilla pätkillä. Tanssittavuus on nyt melkein nolla. Tanssitaito ja tanssivoima ovat yksi isoimmista teeseistä joita haen ensi kauden kehityskohteissa.
Voimaa aion alkaa ottaan kroppaan heti, kun jalat alkaa olla palautuneet. Varmaan tuossa marraskuun puolivälissä. Pumppia ja punttia. Tietysti tunkkausta hiljalleen lisäten. Ehkä pumppia kokeilen jo tunnustelevasti puolentoista viikon päästä ensimmäisen kerran.
Olen ollut kahtena viime vuonna kauden parhaassa kunnossa syksyllä vaikka pääkisat ovat olleet toukokuussa. Sen vuoksi aion ruveta härnäämään suorituskykyä esiin jo ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa. Joko kisaa tai jotain omatoimista kovaa settiä. Viikon - kahden välein jotain reippaampaa juoksua. Sillä uskon myös pitäväni itseni ns. hereillä - haittaamatta harjoittelufocukstani.
Toiveikkain mielin kautta 2017 kohden. Kaikki merkit viittaavat siihen, että siitä tulee taas paras kausi tähän mennessä. Luottamus tekemiseen onkin yksi tärkeimmistä asioista.
Riemukasta syksyä kaikille! Otetaan pimeästäkin kaikki ilo irti!
Päästiinpä Poikki-Timpan kanssa tavallisina hölkkääjinä ison kisan videolle :)
Videossa ajassa 0:27-0:29 Poikki-Timppa... 0:32-0:33 minä kuvan oikeassa laidassa juttelemassa Ruokolaisen Teron kanssa...1:35-1:38 minun jalkatyötä hidastettuna.
Nyt meinasi käydä ensimmäistä kertaa niin etten ollut tunnistaa itseäni kisakuvien joukosta. On äijjä sen verran kalaponen ja ryytynyt. Ylimmäinen ja alimmainen kuva on otettu n.40km kohdilta, jossa poijjua oli koeteltu ja jalat huolella tyhjäksi lypsetty, sekä olemus vähintään 10-vuotta vanhempi (toivottavasti) kuin kuvan näkymä. Blogi kisasta löytyy tuosta aikaisemmasta kirjoituksesta tai klikkaamalla tästä.
Suomen vanhin polkujuoksutapahtuma, Vaarojen Maraton, juostiin 11:sta kerran Kolin kansallispuistossa, joka rajoittuu Joensuun, Kontiolahden ja Lieksan alueille. Kolmena ensimmäisenä vuonna kisakeskuksena oli toiminut Kiviniemen tila reitin eteläpäässää, mutta osallistujamäärän kasvaessa (v.2006 10hlö, v.2007 49hlö ja v.2008 110hlö) tapahtuma keskukseksi vaihtui Sokos Hotelli Koli.
Muistan, kun aloitin laihduttamisen 107kg:sta v.2007 ja vuonna 2008/2009 luin Juoksija-lehdestä juttua Vaarojen maratonista. Silloin tuo kisa tuntui niin hurjalta, etten ajattellut koskaan uskaltavani kohdata moista haastetta. Nyt kuitenkin tapahtui niin, että tuon mystisen kisan lähtölistalla oli nimeni. Miehet 43km kohdalla. Tapahtumassa juostiin myös samalla matkalla retkisarja, sekä 14km, 87km ja 131km kilpasarjat. Yhteensä tapahtumassa oli 862 juoksijaa.
Reittiä oli muutettu aikaisemmista vuosista niin, että tiepätkät oli minimoitu alusta ja varsinkin lopusta. Itse en tietysti tiennyt mitä se merkitsisi ajoissa. Paikalla oli kuitenkin matkan monta kertaa juosseita ja myös nuo uudistetut pätkät omissa harjoituksissa jo läpi kahlanneita. Yksi heistä oli Henri Ansio, joka voitti nyt Buff Trail Tour Finland toisen kerran peräkkäin. Henriä kätellessäni vaihdoin muutaman sanan. Henri totesi aikatavoitteista väen tivatessa, että hänelle reitinmuutokset vaikuttavat noin 20-30min, joten siitä päättelin omalla tasolla sen olevan noin 40-50min. Ansio oli juossut hänelle tyypillisesti kisan myös edellisenä viikonloppuna sijoittuen maratonin Sm-kisoissa neljänneksi ajalla 2.28.41.
KISA-AATTO
Saavuimme Kolille perjantaina iltapäivällä kahden maissa. Fiilis oli hyvä sekä itselläni että marinoidulla maratonjuoksija kaverillani, Timo Poikkimäellä. Näin kavereiden kesken "Poikki-Timpalla". Meillä on ollut parin vuoden ajan hauska "sekuntisota" maratonilla, joka taitaa olla tällä erää edukseni 18 sekunnin marginaalilla.
Tunnelma oli yhtä-aikaa odottava, kiehtovan jännittävä ja upea. Kisakeskuksesta numerolappuja hakiessamme pääsin moikkaamaan vanhoja tuttuja ja Poikki-Timppa tutustuun heihin. Larivaaran Visa-Pekka hieman nuhaisena hytisi komea Northern Trail Runnersin kollege päällään hotellin edessä. Hän kertoi jännitävänsä muutaman tunnin päästä (Pe klo.22) alkavaa 131km starttia. Turhaan, sillä jännitys kyllä näkyi kertomatta (hah-hah). Myös Maksimaisen Ville vaikutti "hieman" jännittyneemmältä kuin elokuussa Pyssymäellä... Valoja päälle, Cosmos - onhan se selvää!
Yksi jututettavista oli tietysti Jarkko Saksa, joka osallistui 87km:lle (keskeytti 43km kohdalla vaikeiden jalkaongelmien takia). Jarkko jos kuka on ääripositiivinen kaveri, joka on samalla polvesta alaspäin kävelevä sairaskertomus. Hän kertoi meille erittäin puoleensavetävällä intensiivisyydellä kartasta olennaiset kohdat 43km reitiltä. Kertomus realisoitui lopulta niin hyödylliseksi molemmille meistä, että mikäli ensi vuonna saamme pikkubussillisen väkeä kolille, pyydän Jarkkoa pitämään luennon reitistä retkikunnallemme. Kiitos, Jarkko!
Sataman päähän, loppunousun (2,2km) alkuun tutustuessamme pääsin moikkaamaan vielä Partasen Ekaa. Siinä on loistotyyppi. Maisemat puhuttelivat meitä. Kävimme yön nukkumassa ja tulimme maisemia takaisin hengittämään kisa-aamuna. 131km matkalaisten gps-pallukoita tuli seurattua kunnioituksella ja hienoisella kaiholla. Onhan tuo kuitenkin se oma tuleva päämäärä.
Kisa-aamuna paikalla olikin sitten enempi tuttuja. mm. Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 57,5km sarjan voittanut Tero Ruokolainen. Itse jännitin pystyisikö Tero laittamaan kampoihin Ansiolle. Yllätyksekseni Tero oli jäänyt sekä Ansiosta että Tomi Halmeesta jo Kiviniemeen (16,6km) tullessa pari minuuttia. Terollahan oli ollut toki sitten 25km:n kohdalta eteenpäin imeytymisongelmia.
KISA
Olo on hieman normaalia levollisempi. Jalat tuntuvat olevan ihan ok. Lyhyiden juoksukamppeiden valitseminen hieman hyytävän tuntuiseen ilmaan arvellutti. Turhaan. Hieman tuulta ja 8astetta lämmintä oli optimi keli. Pian torvi törähti ja säntäsin heti kärkimiesten takaa liikkeelle. Nyt oltiin Suomen kovimmassa startissa!!! Ansio, Ruokolainen, Halme ja mm. Buff Trail Tourin sen ensimmäisenä vuonna (2014) voittanut Janne Hietala. Jestas sentään mikä fiilis! Lähtijät oli jaettu 3-4ryhmään ja olin otettu, kun minut kelpuutettiin tuohon ensimmäiseen. Poikki-Timppa lähti yltiövaatimattomana persoonana toisessa ryhmässä n.10min perääni. Slougani ja totuus; Poikki-Timppa tulee aina takaa, oli nytkin mielessä. Löysätä ei siis sopisi.
Kokeneen starttiväen ansiosta lähtö oli hyvin jyvittyvä. Ei poikasmaisia ryntäilyjä tai huohotuksia. En kuullut kenenkään hengittävän raskaasti ensimmäisen 10km aikana! Oma jalka tuntui yllättävän kevyeltä ja koitin vain nauttia rennosta sekä helposta rullauksesta. Kärki meni sellaista nelosen vauhtia, ehkä hieman alle. Itse juoksin ensimmäisen vielä hyvää baanaa olevan kilsan aikaa 4:23min. Tuossa oli ekat 500m lievää nousua ja loput hieman enemmälti laskua. Kisa oli aukaistu upeissa ja toiveikkaissa tunnelmissa Suomen vanhimmassa ja kukaties upeimmassa polkujuoksukisassa.
Alun olis määrä olla helppoa myötälettä. Heh,heh, no olihan se niinkin. Viiden eka kilsan aikana oli paljon alas laskettelua mutta myös 125 nousumetriä. Pääsin näkemään aitiopaikalta, kun yksi Suomen parhaista alamäkijuoksijoista, Janne Hietala, tiputti mäkeä alas. Kyllä siinä on vielä omassa tanssitaidossa kehittämistä. Polkutanssitaidon kehittyessä ilmeisesti rohkeuskin kasvaaa siinä mukana. Alussa oli myös joku muutaman sadan metrin mittainen, hieman kumpuileva tie-osuus. Tiesin siitäkin jalkojen pelaavan hyvin, kun lievässä myötäleessä rullasi helposti alle nelosen vauhtia tunnelmasta nauttien.
Edellisen illan Saksan Jarkon luento oli kaiken aikaa takaraivossa. Siksi toisen käden olisi pysyttävä käsijarrulla kaiken aikaa. Reitti polveili kohti Kiviniemen vesistön ylitystä ja huoltopistettä. Itäpuoli reitistä tulis olemaan se selvästi helpompi. Hieman kuitenkin koin jääväni kaiken aikaa porukoista. Aina joku tuli rinnalle ja sen vauhti oli aavistuksen minulle liaan lujaa, eikä riskillä roikkumiset umpi-oudolla reitillä tulleet kysymykseen. Pyrin kaiken aikaa olemaan 145-160 syke-alueen välissä. Sellaista hieman maratontehoja kevyempää juoksua. Sellaista mukavan reipasta rallattelua.
Jalka tuntui jaksavan tanssia paremmin kuin jalkani olivat koskaan aikaisemmin jaksaneet tansahdella tällaisessa ainakin minulle vaativassa kivikkoisella ja juurakkoisella polulla. Se lisäsi luottoa, vaikka ohi meni kavereita harvakseltaan, heidän vauhdin ollessa liikaa tuossa kohtaa minulle. Halusin pysyä ruodussa.
Olihan siinä ennen Kiviniemen vesistönylitystäkin ihan mukavasti up & down´ia. 16,6km matkalla nousumetrejä tuli 400m verran. Että sellainen myötäle. Lisäksi, vaikka tuo itäpuoli on lastenleikkiä länsipuoleen verraten, tuollakin oli varsinkin kivikkoisia mäkiä, jos kohta vähän juurakkoisiakin pätkiä, joten kyllä sielläkin pääsi jo askartelunkin makuun. Ennen Kiviniemeä oli vielä hieman mutaikkoa. Tyytyväisenä taakse jääneeseen alkupätkään asetuin veneseen. Keskivauhtikin oli vielä alle 6min/km. Olin kyllä siihen hiljaa aika hitokseen tyytyväinen. Kiviniemessä (16,6km) ajassa 1:37:59. Juomaputelot (kaksi kertaa 0,5L) täyteen ja elektrolyyttitabletit perään. Korkit kiinni ja menoksi. Kisa menossa!
Kiviniemen huollon jälkeen oli pieni tiepätkä joka jatkui vielä hieman kärrytienä. Sekin tosin mukavia nousutömpäreitä sisälten. Edelleen tasaisilla/hienoisilla myötäletiepätkillä vauhti oli 4:30min kantimissa ja jalka varsin iloisella tuulella. Mutta tästähän tämä kisa vasta alkoi, kuten Saksan Jarkko ansiokkaalla priiffillä sen oli sangen hyvin tietoomme antanut. 20km korvilla alkoi 7km(!) jatkunut lähes yhtämittainen nousu-osuus. 360nousumetriä 7km aikana.
Puolimaraton täyttyi ajassa 2h10min. Tosin tämän maratonin matka oli n.44km (monilla meni gps-lukema ylikin), joten todellinen puoliväli oli n.2h17min ja eka puolikas reitin selkeästi helpompi osuus. Toiseen puolikkaaseen menikin sitten n.3h4min.
Puoliväli täyttyi Heraniemessä, josta alkoi tasamaamiehen koitinkivet oikein todenteolla, eli jatkuvat nousut, toinen toisensa perään. Yllätyksekseni ja suureksi ihmetyksekseni huomasinkin olevani se, joka ohittaa alkumatkalla minut ohittaneita. Toki joku kolme-neljä kaveria luikahti ohikin. Etenkin kädet-reisissä-mäissä saavutin/ohitin usein edellä meneviä. Lisäksi pystyi ihan kohtuullisesti aina mäen päällä jatkamaan juoksua. Prässi oli silti melkoinen. Sitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi. Se oli jatkuvaa askartelua. Jossakin kohdassa tuntui, että katkean keskeltä kahtia sinne mäkeen. Vääntö esim. vatsanseudulle oli paikoin hurja. Vatsa -ja selkälihaksia poltteli, reidet huusi hoosiannaa, eikä mäen huippua edes näkynyt. En vieläkään tiedä miten sain nuo kaikki nousukilometrit kohti Ryläystä leivottua alle kymmeneen minuttiin. Välillä nimittäin piti mennä liki nelinkontin. Osa oli nostanut puista ihtiään ylös.
Oli selvä, että mentiin Heraniemen reittimestarin erikoisia pitkin kohti hiljalleen lähestyvää, kuuluisaa Ryläystä. En tiedä, saatoin tajuta missä se Ryläyksen huippu oli tai sitten en, mutta ainakin sinne päästäkseen joutui raastamaan melkoisesti. Jossain vaiheessa tosiaan alettiin tiputteleen kallioilta alaspäin. Yksi edelläni mennyt kovantuntuinen kaksikko koki melkoisen vaaranpaikan, kun toinen heistä heitti alamäen lopussa katolleen. Ilmat pihalle ja hiljalleen askeleita tapaillen eteenpäin. Hurjaa touhua. Heillä ei ollut nastakenkiä. Ryläykseltä laskettaessa focus oli - kuten kaiken aikaa muutenkin - siinä, että pysyn pystyssä. Jotenkin tuntui, ettei näissä laskuissa ole yksinkertaisesti varaa heittää pannuja. Vauhdikkaammissa, juostavissa alamäissä taas kieli jähmettyi keskelle suuta, kun painettiin alle nelosta alas. Itäpuolella alamäkiä pystyi tiputtaan vielä kolmenminsan kilsavauhdilla alas, mutta länsipuolella ei ollut enää jalkaa eikä kanttia moisiin tiputuksiin.
Jostain 29km:sta 32km rallateltiin aika hyvää baanaa. Itseasiassa kokonainen kilsakin meni vielä alle 6minsan 30km:n osalta. Tuollahan liki jokaiselle myötälekilsalleki tuli aina usiampi kymmenen metriä nousua ja myötälepätkillä oli pikku estettä usein haasteeksi asti, joten kilsa-ajat vähän hämäävät. 31,9km oli huolto numero kaksi. Huoltopisteillähän oli vain vettä! Mukana olleella juomamäärällä piti siis pärjätä karkeasti ottaen ensin 17km, sitten vaativa 15km ja sitten vielä raskaampi 12km.
Edelleen positiivinen huomio siitä, että olin pääasiassa ohittaja, enkä ohitettava, jatkui. Viimeisestä (n.32km) huollosta lähtiessä oli heti vastassa kiipeämistä kiipeämisen perään, sillä 33km:lle tuli 110m nousua! Siis yhdelle kilsalle. Ja edessä olisi vielä kovempaa settiä. Sai siinä vääntää. Sanoinkin taas yhden ohitettuani, että kyllä tässä saa vääntää - ja että jos tästä yrittäisi vielä vääntöä lisätä niin tavarat tulee kyllä alle.
Jalat palutui tietenkin aina vain hitaammin tasaisilla pätkillä. Aloin jopa hieman toivomaan, että tulisipa taas seuraava nousu niin saisi kävellä. Juoksemisen eteen joutui tekemään yhä enemmän töitä. Kuitenkin jaksoin edelleen aina nousun alkaessa juosta nousua jonkun matkaa ennen kävelyksi laittamista. Tällä tavalla sain ainakin omaan mieleeni yliotteen muista kiipiäjistä. Yritin myös nousuissa ottaa aina väliin esim. 10m mittaisen väkisinvääntöhölkän, jolla sain muita kiinni, ja sain samalla siitä jälleen omaan mieleen lisävoimaa. Tämähän on pitkälti psykologista touhua sekä itselle, että toisille, minkälaisen kyvykkyyden kuvan annat itsestäsi. Ja kaikki tämä rakentuu tietysti leikkimieliseen ajattelupohjaan, jossa on keskiössä lystinpito "StandUp -huumori" otteella.
36 kilsa. Nousumetrejä YHDELLE KILSALLE 149m. Ei ihme, että takareisi meinasi pullahtaa ulos. Saadakseni sen sisään, oli vain yksinkertaisesti otettava kisan neljäs suola -ja magnesium sitraattitabletti ja yksi burana (kisan ainoa). Yritin juoda tuossa kohtaa(kin) paljon, jotta munuaiset saisivat armoa kulkijalta. 36 kilsallakin jaksoin hieman yrittää juosta 149:stä nousumetristä huolimatta. Siksi kilsa oli niinkin nopea kuin 12:13min, tosin Ansio oli näemmä vetänyt tuon kilsan 7minuuttiin! Tylyä oli se, että nousut eivät tosiaankaan loppuneet siihen. Tajutakseen miten paljon on 149nousumetriä yhdelle kilsalle niin esim. Karhunkierroksella lopun Rukan vaaroilla oli rajuin kilsa 107nousumetriä. Eikä sielläkään ihan laulellen menty?
Viimeiset viisi kilsaa menin kuin hurmiossa. Tajuisin monista merkeistä ja ohittamistani kanssakilpailijoiden tasosta, että tässä ollaan nyt tekemässä ihan kelpo raastoa. Lopun nousussa ohitin vielä kolme oman sarjalaista. Tuntui, että olin jakanut voimani hyvin. Viimeisellä muutaman sadan metrin tiepätkällä ennen viimeistä loppunousa pystyin vielä näemmä juokseen noin 4:10min/km -vauhtia. Viimeiseen 2,2km satamalta lähdettävään nousuun minulla meni 19:50min. Tuo tavataan tuolla kellottaa, ja pitihän siihen yrittää iskeä. Tuossa tulee n.200 nousumetriä reilun parin kilsan matkalla! Ansion Henri veti tuonkin muuten 12:57min!!! Eli 5:53min/km tahdilla 2,2km matka, joka sisältää 200 nousumetriä. Ja alla 42km raastavaa tanssia Kolin kivisillä, juurakkoisilla, liukkailla ja mutaisilla poluilla.
* Nivalainen ** PEP2016 (57,5km) mukana ollut *** Alle 3h maratoonari
1. Henri Ansio, Salomon-Suunto Racing Team 3:56:22
2. Tomi Halme, Inov-8 Mud Racing Team 4:00:18
3. Sami Vähänen, Sajaniemen Sonnit 4:08:05
....
8. Tero Ruokolainen, Ultra Sisu 4:31:49 **
....
36. Onni Vähäaho, Northern Trail Runners 5:20:55 */**
...
51. Tatu Vanninen, Helsinki 5:35:43 ***
...
114. Timo Poikkimäki, karkkainen.com 6:14:50 *
...
204. Olli Suorsa, Northern Trail Runners 7:04:46 **
(Tästäklikkaamalla voi katsoa kaikkien sarjojen tuloksia enemmänkin)
SISÄPIIRI
Aina pitää muistaa liputtaa omankin tapahtuman puolesta. Tällä kertaa siinä hommassa onnistui Poikki-Timppa minua paremmin. Hän oli kisan jälkeen saunassa yhtä-aikaa istuneelle Saksan Jarkolle velmuillut, että ei tuolla silti ollut aivan yhtä kovaa nousua kuin meidän "Syyryn seinänousu". Jarkko oli ollut heti näppäimillä ja vastannut kutakuinkin näin: -"Siellä teillä ei oo mitään nousuja. Ens kerralla, kun tuun niin tuon teille nousut mukanani laukussa. Tarvittaisiin 25 Syyryn seinänousua ennen kuin päästään edes Mäkrän (Kolin kovin nousu) ensimmäiselle tasanteelle". Arvatenkin saunaväki repesi nauramaan.
Henri Ansion kommentti kisasta: "Vaarojen Maraton 2016 uusitulla reitillä juostu läpi ja oli kyllä rankka
setti. Viimeinen 10 km pelkkää nousua ja laskua. Aikaa meni 30 min
enemmän kuin viime vuonna. Loppuaika 3:56 ja 1. sija ajallisesti hieman
enemmän kuin laskin etukäteen. Juoksuna tähän kohtaan kuitenkin
onnistunut veto. Viime viikon SM-maraton kuitenkin tuntui vielä
kropassa. Ekat 20 km iisisti ja lopussa niin paljon kuin jaloista lähti.
"
YHTEENVETO
Tämä oli hieno päätös toukokuussa alkaneelle kilpailukaudelle. Tästä alkaa noin 2-3viikon siirtymäkausi, jonka lopuksi on ohjelmassa mm. Nivalan Suunnistajien järjestämä mukava 14km polkujuoksu kisa nopealla ja helpolla reitillä. Kannustan kaikkia kokeilemaan tuossa tapahtumassa polkujuoksua! Tuon jälkeen harjoittelen psyykkistä puolta kiertämällä kolme kertaa meidän Iso-Sydänmaan reitin putkeen. ( <<< Tuohon on vielä noin 17-18 paikkaa whatsapp - ryhmään, jos haluat seurata ryhmässä I-SR2014 reitin kolmen kierroksen kiertoa). Siitä sitten pikku levon kautta kohti vuotta 2017 ja Karhunkierroksen 80km matkaa. 2017 elokuussa PEP 57km ja Lokakuussa sitten ehkä jopa se 131km jos sinne onnistun itseni puhumaan.
Tarkoitus on yrittää kiertää koko Iso-Sydänmaanreitti (56km x3 = 168km) kolme kertaa putkeen Ti 25.10. klo.8.00 alkaen. Ultrajuoksijana
sitä kaipaa aika ajoin henkisen puolen harjoitusta ja testiä. Tietysti
kuntoakin tuossa vähän tarvitaan, mutta sitäkin enemmän sisäistä voimaa
sekä halua. Ensimmäisen lauseen "yrittää" sana onkin mainittu vain
kunnioituksesta tätä ponnistusta kohtaan, ei etukäteen
periksiantamisesta.
Uskoakseni tällaisia ponnistuksia tehdään niin harvoin, että ajattelin tarjota A)mahdollisuuden osallistua matkalleni konkreettisesti, laittamalla tuohon alle viitteellisen aikataulun. B)muodostamalla
whatsapp-ryhmän ponnistuksen ajaksi. Sitä seuraamalla voi esim. mukaan
tulevat ajoittaa oman osuutensa lähdön tai vain seurata mielenkiinnosta.
Ponnistus on siksi pitkä, että aikataulu voi elää reilustikin.
Pääasia on kuitenkin kiertää kolme kertaa tuo reitti, ei lopulta se,
miten kauan/vähän aikaa siinä menee. Sen vuoksi esim. jollekkin
kierrokselle tai osalle kierrosta mukaan haluavien onkin melkein oltava
whatsapp -ryhmässä, sillä laitan sinne alla olevan aikataulun mukaan
kahden pelastuspisteen välein kellon ajan milloin olen missäkin menossa.
Esim. 1) 4 = Kierros yksi, pelastuspiste 4. Kelloajanhan näkee milloin
olen viestin laittanut. Toisena esimerkkinä vaikka 2) 8 = Kierros kaksi,
pelastuspiste 8. Lähtöä kuvaan kirjaimella L, esim. L) 1 = Lähtö
kierrokselle yksi. Ja maali sanaa kirjaimella M, eli esim. M) 3 =
kolmannen kierroksen maali, eli koko homman maali, jos älli siinä
vaiheessa vielä riittää moiseen tiedottamiseen :)
Tuossa alhaalla on 30h aikataulu.
Aikaa voi tokikin mennä helposti vaikka 33-36h, joten voi olla
mahdollista, että joudun toisella tai kolmannella kierroksella ottaan
lyhyet nokoset esim. Pykyn autiotuvalla.
Otan whatsapp ryhmään 25 ensin
seurantaryhmään itsensä ilmoittanutta. Perustan ryhmän Ma 24.10 aamusta
ja suljen ryhmän To 27.10 illalla.
ILMOITTAUTUNEET:... Keijo Nivala (1.kierros)... Timo Poikkimäki (2.kierros) ...
I-SR2014 Kolmen kierroksen WhatsApp -ryhmässä nyt 21kpl / 25kpl kiintiöstä... Onni
Vähäaho, Satu Vähäaho, Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala, Keijo Nivala, Lasse
Ylimäki, Antero Erkkilä, Timo Poikkimäki, Janne Kukkola, Toni Valido,
Petri Nietula, Visa-Pekka Larivaara, Juha Palosaari, Joni Laakkonen, Marko Mattila, Lasse Palola, Matti Myllylahti, Jasmin Vähäaho, Markku J. Kumpula, Jussi Mökkönen, Kaisa Haikara...
Tässä tarjoan oman Vaarojen maratonin ennakkovideon, sekä perusmatkan (131km) kahden ennakkosuosikin omat videot. Ymmärtäkseen täysin omani, voisi olla hyvä kurkata tähtien videot :=)
Onni "Cosmos" Vähäaho
Juuso "Vegaani" Simpanen
Ultra Trail Tourin kärkinimi Mikael "Ultra Stanely Park" Heerman
