Se on aina, mutta erityisesti tänä upeana väriloiston aikana. Elämme vuodenaikaa, jolloin on katsojan silmissä, onko tasasta harmaata ja pimeää vai väriloiston ehtymätöntä magiaa. On vain uskallettava antaa itselleen mahdollisuus tarttua syksyn voimaan. Jopa pimeästä voi saada voimaa. Voit valaista pimeällä ulkoilukujallakin haluamasi kokoisen keilan valoa itsellesi. Kääntämällä asioista, hetkistä, niiden positiiviset ja valoisat puolet, olet pysäyttämätön. Jokaiselta meistä löytyy avaimet siihen omasta taskustaan. On vain uskallettava katsoa taskuihinsa.
Ultrajuoksijan helppo kirjoittaa? Uskallan epäillä, että se tilanne mistä lähdin, oli paljon heikompi kuin monen teistä lukijoiden. Kompetenssi riittä. Yhdeksän ja puolivuotta sitten lähdin puolelta öin juoksemaan salihousuissa lumipyryssä. Haaste eikä ongelma ollut suinkaan lumipyryssä. 107 kilon elopaino oli sitä. Yritin poikavuosien urheilutaustan tukemana juosta niin pitkään kerralla kuin jaksoin. Jaksoin puolitoista paalunväliä! Pitkästikkö sinä jaksat juosta yhtämittaa? Tärkeintä tuossa tilanteessa oli halu muuttaa suuntaa. Oli vain työnnettävä käsi taskuun. Sieltä se avain jokaiselle löytyy. Omasta taskusta.
Ilma on nyt tosi hapekas! Nyt on hyvä hetki muuttaa suuntaa - alkaa liikkumaan, käymään saleilla, uimaan, kävelemään, hölkkäämään... Nukkuessamme hengityksemme kautta haihtuu paljon nestettä. Puolesta litrasta litraan olisi hyvä heti aamulla juoda "aamukahvin aikaan" vettä. Sitten vaikka 20-30 minuuttia kävelyä ulkona. Hölkätäkkin voi kevyesti. Yön yli jatkuneen huoneilman hengittämisen vastapainoksi on hyvä saada heti aamusta raikasta ulkoilmaa. Sitten suihkuun ja raikkaita hedelmiä ja puuroa, sekä lisää nestettä. Olet pysäyttämätön. Kaikki lähtee halusta nähdä oman elämän olevan omissa käsissä. Sitähän se on meillä useimmilla - onneksi. Sekään ei ole itsestäänselvyys. Olemme niin hyviä kuin haluamme yhtä helposti kuin niin surkeita kuin luulemme.
Kannustuskirjoitukseni lopuksi en malta olla tuomatta perspektiiviä ystäväpiiristäni. Yhdelle kaverille tehtiin vuoden 2013 alkupuolella avosydänleikkaus. Yli viiden sentin kokoisen pullistuman leikkaaminen sydämestä ei ole riskitön toimenpide. Mies juoksi 9kk leikkauksen jälkeen Kolin kansallispuistossa Vaarojen tuplamaratonin (86km) reiluun 13 tuntiin. Sama mies on edelleen hengissä ja on varsin kovassa kunnossa. Soitin hänelle pari päivää sitten. Kysyin nauravaiselta mieheltä neuvoja miten selvitä yli sadan mailin polkujuoksusta. Tuo sama kaveri juoksi nimitäin Karhunkierroksella reilu kaksi vuotta avosydänleikkauksen jälkeen 165km ja yli 28 tuntia yhteen kyytiin pitkin jylhiä kansallispuiston polkuja. On vain uskottava itseensä, sillä kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi.
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.10.2016
Hyvä Cosmos, hyvä kirjoitus !Omakin taustani on sohvaperunasta aktiiviliikkujaksi. Kannustetaan vaan jengiä liikkumaan, mikään ei ole hienompaa kuin saada ihminen ymmärtämään liikkumisen hienous ja siitä saadun lisäenergian voima. Hyviä syystreenejä ja jatketaanhan "käännytystyötä" ; ) t. Jukka
VastaaPoistaKiitos, Järvelä! Olit nakuttanut Vantaalla maran sub330. Onnea!
Poistakiitos, niin tosiaan meni järvelältä mara läpi ja kantapääkin melkein läpi.
Poistatuossa ekassa viestissä muuten kannustaa joku toinen juoksu-jukka.
-järvelä-