NHL TILASTOPÄIVITYS KAUDEN ALKU - 8.11.2016

                        Käyn nyt tänään läpi kenttäpelaajien top 2000 -tilaston ja joitakin erikoistilastoja jo totun tapani mukaan. 

NHL TILASTOPÄIVITYS – KENTTÄPELAAJAT

               PÄIVITYSVÄLI: 12.4.2016-8.11.2016

(KT) = Kaikkien aikojen tilastossa

KÄYTY LÄPI TOP 2000:sta  2000/2000

Erityiset huomiot:

               Jaromir Jagr (FLA), 44, saavutti alkukaudesta 750 maalin rajapyykin. Alkukauden otteluissa legenda kasasi viisi tehopistettä ja on nyt kokonaissaldossa. 1642. 750+1123 1873. Melkoisen mammuttimaiset pisteet? KT:ssa Jagr on sijalla kolme. Edellään vain Gretzky ja Messier.

               Alkukaudesta mukavat 9 tehopistettä kasannut San Josen pitkäparta, Joe Thornton, 37, nousi KT:ssa Mats Sundin ohi sijalle 27. ”Big-Joella” on nyt kasassa 1379 ottelussa 1350 (377+972) pistettä.  

               Marian Hossa (CHI), 37, kasasi alkukaudesta 11 tehopistettä ja saavutti sekä 500 (505) maalin että 1100 tehopisteen rajapyykit ja nousi KT:ssa sijalle 59. Hossan saldo näyttää nyt lukemia 1248. 1100 (505+595) tehopistettä.

               Alex Ovechkin (WSH), 31, lähestyy 1000 pisteen rajapyykkiä. Siihen on matkaa enää 23 pistettä. On ollut hieno seurata näiden pelaajien pitkää matkaa upeille rajapyykeille! ”Ovie” kasasi alkukaudesta 11 tehopistettä ja on nyt KT:ssa sijalla 87. Kokonaissaldo näyttää nyt lukemia 850. 977 (532+445) pistettä.

               Kesän aikana lopettaneista on pakko nostaa esille Vincent ”Vinny-Boy” Lecavalier, joka tuli maailman kovimpaan jääkiekkoliigaan, NHL:n, vain 18-vuotiaana syksyllä 1998. Pitkä ja upea ura. Yksi Stanley Cup Tampa Bayssa, jossa ”Vinny-Boy” pelasi suurimman osan urastaan, ollen joukkueen kapteenikin kuudella kaudella. Uran loppupuolella ”Vinny-Boy” edusti vielä Philadelphiaa ja lopuksi lyhyesti Los Angelesia. Uran saldoksi jäi upeat 949 (421+528) pistettä, 1212 ottelussa. KT:ssa ”Vinny-Boy” on tällä hetkellä sijalla 94.

               Evgeni Malkin (PIT), 30, saavutti alkukauden aikana 300 (301) maalin rajapyykin. KT:ssa ”Geno” on sijalla 173. Alkukauden 12 pistettä nosti ”Genon” saldon lukemiin 656. 301+471=772.

               Viime kauden tapaan Patrick Kane (CHI), 27, on ollut tehokas heti kauden alusta alkaen. Kane kasasi alkukaudesta koko liigan toiseksi kovimmat tehot (13 ottelua, 16 pistettä) ja nousi KT:ssa 14 sijaa, sijalle 236. Kanen saldo on nyt: 671. 256+423= 679. Eli Kanen uran pistekeskiarvo on yli yhden. Se kerho on aktiivien osalta varsin pieni. Tässä koko yli piste/ottelu kerho yli 100 pistettä tehneiden osalta: Crosby 1.33, Malkin 1.18, Ovechkin 1.15, Jagr 1.14 ja Kane 1.01.

               Par´aikaan sairastuvalla oleva Zach Parise (MIN), 32, ehti kuitenkin saavuttaa ennen loukkaantumistaan kahdeksan pelin aikana 300 (301) maalin rajapyykin. KT:ssa Parise on sijalla 283. Hänen saldo on nyt: 769. 301+324= 625.

               Alkukauden viidenneksi tehokkain pelaaja, Steven Stamkos (TBL), 26, nousi KT:ssa 24 pykälää sijalle 340. Stamkosin saldo on nyt: 582. 319+257= 576. Eli liki piste/ottelu –tahtia.

               Vaisut viisi pistettä alkukauden peleistä summannut Mikko Koivu (MIN), 33, nousi kuitenkin neljä pykälää KT:ssa, ollen nyt sijalla 368. Wild kapteeni ohitti viimeisimpänä nyt sijaa alempana olevan Tony Tantin! Tony Tanti oli aikanaan yksi ensimmäisiä suosikkipelaajiani, joka ihastutti hyvillä maalisaldoillaan vuosien 85,86 ja 87 MM-kisoissa, tehden niissä yhteensä 16 maalia! Tanti pelasi suurimman osan urastaan Vancouverissa, mutta heiluttipa hän verkkoja Pittsburghissakinpelatessaan.

               Tehokkaasti (13 ottelua, 14 pistettä) kautensa avanneella Flyers kapteenilla, Claude Girouxilla, 28, on kasassa nyt tehopisteitä 531 (169+362), 587 ottelussaan. KT:ssa Giroux

on sijalla 406.

               10 pistettä alkukauden aikana tehtaillut Ryan Kesler (ANA), 32, saavutti alkukauden aikana 500 (503) pisteen rajapyykin. KT:ssa Kesler on sijalla 443. Hänen saldo on nyt: 828. 227+276= 503.

               Duncan Keith (CHI), 33, leipoi alkukaudesta pakin paikalta peräti 11 tehopistettä (kaikki syöttöjä) 13 otteluun ja nousi KT:ssa 20 pykälää sijalle 504. Chicagon tähtipuolustajalla on nyt kasassa 469 (84+385) tehopistettä, 846 ottelussaan.

               Alkukauden toiseksi tehokkain (9 pistettä, 12 ottelussa) suomalainen, Valtteri Filppula (TBL), 32, nousi KT:ssa 12 pykälää sijalle 652. Filppulan saldo on nyt: 725. 149+248= 397.

               Jay Bouwmeester (STL), 33, rikkoi tuhannen ottelun rajapyykin 1.11.2016 hyvin nuorena. KT:ssa Bouwmeester on sijalla 694. Hänen saldo on nyt: 1003. 82+296= 378.

               Peräti 13 pistettä alkukaudesta mättänyt Tyler Seguin (DAL), 24, on korkeimmalla 92 –tai myöhemmin syntyneistä pelaajista. Seguinilla on nyt kasassa 368 (169+199) tehopistettä, 438 ottelussaan. KT:ssa Seguin on sijalla 720, nousten päivitysjakson

aikana 30 sijaa.

               Huikeat 14 pistettä alkukaudesta saalistanut roolipelaaja(!) Brad Marchand (BOS), 28, nousi KT:ssa 33 sijaa, sijalle 927. Pieni, mutta ärhäkkä Marchand on kerännyt nyt kaikkiaan 303 (158+145) tehopistettä, 454 ottelussaan.

               Artem Anisimov (CHI), 27, johtaa koko liigan pistepörssiä 17 pisteen saaliillaan. KT:ssa nousua tuli huikeat 75 sijaa, sijoituksen ollessa nyt 1125. Anisimovin uran saldo on nyt: 502. 114+137= 251, joten venäläinen vetelee nyt elämänsä

parasta jaksoaan!

               Ryan Nugent-Hopkins (EDM), 23, johtaa 93 –tai myöhemmin syntyneiden tilastoa 229 pisteen saldollaan, 326 ottelussaan. KT:ssa RNH on sijalla 1228.

               Jannik Hansen (VAN), 30, saavutti 100 (101) maalin rajapyykin. KT:ssa Hansen on sijalla 1232. Hansenin uran saldo on nyt: 549. 101+127= 228.

                               

               Adam Henrique (NJD), 26, saavutti 100 maalin rajapyykin. KT:ssa Henrique on sijalla 1334. Henriquen uran saldo on nyt: 360. 100+107= 207.

               Patrik Eaves (DAL), 32, saavutti 100 (101) maalin rajapyykin. KT:ssa Eaves on sijalla 1401. Eavesin uran

saldo on nyt: 556. 101+96= 197.

               Alex Galchenyuk (MTL), 22, johtaa 94 –tai myöhemmin syntyneiden tilastoa 171 pisteen saldollaan, 287 ottelussaan. KT:ssa Galchenyuk on sijalla 1547.

               Nikita Kucherov (TBL), 23, kasasi alkukauden aikana kolmanneksi eniten pisteitä ja harppasi KT:ssa 98 sijaa! Kucherov on nyt sijalla 1587. Hänen uran saldo on nyt: 223. 72+92= 164.

               Nathan MacKinnon (COL), 21, johtaa 95 –tai myöhemmin syntyneiden tilastoa 159 pisteen saldollaan, 229 ottelussaan. MacKinnon pelasi kauden alun hieman vaisuhkosti, keräten ”vain” 6 pistettä, 11 ottelussa. KT:ssa MacKinnon

on sijalla 1626.

               Myös 95 –syntyneiden tilaston kakkonen, Alexander Barkov (FLA), 21, on aloittanut kauden sangen vaisusti, keräten vain 6 pistettä, 13 ottelussa. Suomalaisten sisäisessä KT:ssa ”Sasha” ohitti sen sijaan Janne Laukkasen. Koko liigan KT:ssa Barkov on nyt 1874. ”Sashalla” uran saldo on nyt: 204. 54+71= 125.

               Patrik Laine (WPG) 18, nousi suomalaisten sisäisessä KT:ssa sijalle 98, tiputtaen Marko Kiprusoff´n top 100 –tilaston ulkopuolelle. Patrik Laine otti myös selkeän isännän paikan 98 –syntyneiden tilastossa! Laine olisi jo 97 –syntyneiden tilastossakin kolmantena.

                               

Päivitysvälin tehokkaimmat pelaajat TOP10:

1. Artem Anisimov, CHI           13. 8+  9=17.

2. Patrick Kane, CHI                13. 5+11=16.

3. Nikita Kucherov, TBL           12. 4+11=15.

4. Mark Scheifele, WPG           13. 7+  7=14.

5. Steven Stamkos, TBL           13. 7+  7=14.

6. Connor McDavid, EDM          13. 5+  9=14.

7. Brad Marchand, BOS           12. 5+  9=14.

8. Claude Giroux, PHI              13. 3+11=14.

9. Jonathan Marchessault, FLA  13. 7+  6=13.

10. Tyler Seguin, DAL              12. 6+  7=13.

…

25. Patrik Laine                       13. 8+  3=11.

…

35. Sidney Crosby, PIT              6. 8+  2=10.

TOP 1000:n NOUSSEET:

971. James van Riemsdyk (TOR) 27,        287pist.

987. P.K. Subban (NSH), 27 (P)               284pist.

991. Alex Goligoski (ARI), 31 (P)              283pist.

TOP 1000:n TIPPUNEET:

Eddie Wiseman        280pist.

Edgar Laprade         280pist.

Andrei Nikolishin       280pist.

TOP 2000:n NOUSSEET:

1937. Brock Nelson (NYI) 25,                   118pist.

1951. Alec Martinez (LAK) 27, (P)            117pist.

1992. Matt Calvert (CBJ) 26,                   112pist.

1995. Justin Schultz (PIT) 26, (P)             112pist.

TOP 2000:n TIPPUNEET:

Thomas Gorence                     111pist.

Bobby Sheehan                      111pist.

Lubos Bartecko                       111pist.

Doug Robinson                       111pist.

Onni Vähäaho, Nivalassa 8.11.2016

NHL VUONNA 2016

                        Liigassa on nyt uusi sukupolvi. Kaikki tapahtuu yhä nopeammin ja taitavammin. Samaan aikaan pelaajat ovat yhä rennompia. Lähellä 2000-lukua syntyneet pelaajat eivät näy osaavan jännittää ollenkaan. Loppuuko pian psyykkisen valmennuksen tarve?

                         Kun vuosituhannen vaihteessa pelaajat  istuessaan penkillä hytkyivät latautuessaan seuraavaan vaihtoon silmämunat pullistuneina niin tämän päivän pelaajat pitävät hauskaa ja laulavat Bon Jovia! Kuten tämän kappaleen alapuolen videosta (Toronton nro.16. Mitch Marner) voi havaita. Hänen selän takana on valmentaja, joka on nähnyt sen edellisenkin aikakauden. Ehkä valmentajat tarvivat pian psykologista valmennusta pelaajien sijaan.

                        Olen muutamia kertoja maininnut tarkkailevani usein nuoria juoksijoita. Seuraan nuoria, sillä heiltä voi oppia jotain, jota ei lue opuksissa tai liiku moneen otteeseen värittyneissä konkareiden tarinoissa. Nuorilla näyttää olevan taito elää elämää niin, ettei mikään yksittäinen juttu kolhi kokonaisuutta. Nuoret on positiivisia. Tottakai he tekevät virheitä, mutta niinhän me kaikki. Vanha mantra johon osa meistä miehistä on joskus turvautunut: -"kyllä ne nuoret oppivat kopille elämän tiellä" tai -"Akka ratissa". Nuo ovat kuin jokin kilpi, jonka taakse kätkeä omat puutteet - pahimmillaan paljon heikommat ratkaisut.

                      Edellisellä haluan kertoa, että kannattaa laittaa alttiiksi vanha tieto ja uskaltaa tutkia uutta. Iänpäivää ei ajettu sorateilläkään eikä juostu karhun läpyskä lenkkareilla. Nyt on asfalttia ja hoka-kenkiä, eikä kehitys tähän lopu. Ihmiset vain vaihtuvat.

                      Takaisin kolmeen kirjaimeen. Nyt elämme aikoja, jolloin liigan uusiksi johtotähdiksi on puskemassa vahvasti niin Auston Matthews, Connor McDavid kuin Patrik Lainekin. Silti yksi pelaaja on jaksanut hämmästyttää ja "varastaa" valokeilat jo 11 kauden ajan. Sidney Crosby. Vastustajan näkökulmasta katsottuna liian paljon hankalasti puolustettavaa taitoa omaavan Crosbyn piti jälleen kerran olla mennyttä kuin ihmemies-sarjassa aikanaan Murdochin uusimman aivotärähdyksen myötä. Mitä vielä. Vain kuusi peliä (muut pelanneet pääasiassa 11 tai 12) ja maalipörssin kärkipaikka on hallussa. Crosby tuntuu olevan pelille liikaa edelleen. Nuoret saavat siis vielä tehdä töitä tässä tapauksessa, jos meinaavat ykkössepän paikan viedä. mm. Crosbyn uskomaton rystylaukaus on saanut viime aikoina paljon ihmettelyä osakseen.

                     McDavid ja Matthews ovat älyttömän nopeita ja taitavia. Heiltä kuitenkin puuttuu se, mikä Laineella puolestaan on. Laine on nimittäin eleettömyydellään ja omaperäisellä tyylillään alkanut muistuttaan paljon erästä legendaa.

                      Laineen tyyli muistuttaa paljon Mario Lemieux´n tyyliä ja helpoutta pelata. Matkaa tietysti on vielä pelin haltuunotossa.

                         Olen niin innoissani yhä taidokkaammasta nhl:stä, että taidanpa pitää tiistaina tilastointipäivän! Onneksi 90-luvun puolivälissä vaikuttanut trap-peli on mennyttä ja nykyään pelataan jännittävää, vauhdikasta ja taidokasta änäriä. NHL:n katsominen ja seuraaminen tuo mukavaa vaihtelua juoksuharrastukselle.

                        Ja onhan polku/ultrajuoksijoissakin nhl-seuraajia. mm. Janne Hietala, Mikael Mattila ja Jukka Reponen tulevat ensimmäisenä mieleeni.

menneen viikon TOP 10

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.11.2016     

PYSSYMÄEN POLKUJUOKSUKISAT 2017

                       Nivalan Pyssymäki on tullut tutuksi kahtena edellisenä kesänä PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSU -kisastaan. Myös ensi vuonna PEP 2017 juostaan. Jo viiteen eri sarjaan voi ilmoittautua. Tuosta hyvä haaste monelle kuntoilijalle ja kilpailijalle!

                      Uutena kisana juostaan ensimmäistä kertaa SUOMEN PISIN (171km) polkujuoksukisa, PYSSYMÄKI ULTRA FESTIVAL - PUF 2017. Kisan uudet nettisivut on aukaistu tänään. Tästä haastetta pitkänmatkan juoksijoille!

                     Tutustu vaihtoehtorikkaisiin tapahtumiimme ja ilmoittaudu mukaan!

Suomen ultrajuoksun nettisivusto ultrajuoksu.fi uutisoi ensi vuoden PUF 2017 -tapahtumasta ja PEP 2017 kisa mainittiin myös. Lue lisää uutisesta TÄSTÄ.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.10.2017

ULTRAPOLKUJUOKSUA I-SR2014 REITILLÄ

                   Tarkoituksenani oli kiertää I-SR2014 vaellusreitti (a´ 57km) kolme kertaa putkeen. Ajankohta oli eilen ja tänään. Reilu kolme viikkoa Vaarojen maratonin ja raskaan kauden päätyttyä. Silti olin luottavainen. Suoritukseen tulisi menemään etukäteislaskujeni mukaan 30-36h. Suunnittelin huolella tuntematonta. Soitin mm. Visa-Pekka Larivaaralle, miehelle joka on kiertänyt Karhunkierroksen TUPLANA (n.165km) alle 29 tuntiin. Muistin tuon puhelun keskustelut hyvin iltayön synkkinä tunteina. Kumpi tuli ensin? Pää vai jalat?

                     Minulle tärkeä ja mainio ystäväpiirini muodostivat WhatsApp -ryhmän. Myös omasta rakkaasta perheestä oli vaimo ja tytär ryhmässä. Aprikoin tyttärelle tämän olevan liian rankkaa, mutta hän niin kovasti itse halusi. Ryhmä oli kuin väki ladun varrella, se hurrasi minua eteenpäin.

                                                              Lähtövirittelyjä

                    Ensimmäiselle kierrokselle sain paikallisen oppi-isäni matkaan. Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala on kiertänyt kanssani tuon reitin muutaman kerran. Löysimme alusta asti yhteisen soinnut, vain laulu puuttui. Maisema vaihtui nopeasti. WhatsApp -ryhmän riehakas stadionalueenomainen kannustus raikui raivokkaan humoristisena: -"Riskillä vaan, sanon minä!" Alkumatkan ainoa takaisku oli lennokas kaatuminen rajalinjan laskussa hieman ennen Lorvinlinjaa. Loukkasin solisluuta/olkapäätä. Vähä-aikaa näkyi tähtiä pilvisellä taivaalla.

                    P2(11km) pisteellä ollaan kevyestä menotunteesta huolimatta 11min aikataulua edellä. P4(23km) pisteellä jo 21min. Tunne siitä, että saamme löysätä jo muutoinkin kevyttä menoa voimaannutti entisestään menoa. Tyttö kannustaa WhatsApp´ssa. Kannustus jatkuu viestiketjussa hurjana. Karnevaalimeininki, vaikka ollaan erämaisen takaosan syvimmissä syövereissä, syövereissä, jonne on monen matkanteko katkennut.

                    Syyryssä (26km) täytettiin energia ja juomavarastoja kätköltä. Huomiona, että esim. Banaani oli melko kylmää. Myös suklaat piti laittaa rinnankohdan taskuihin sulamaan.

                                                  Syyryn juoma/eväskätköllä.

                   Noin 3km kallio-osuus. Juoksen koko ajan edellä. Yhtäkkiä takana alkaa kuulua rapinaa, joka viittaa taiteellisiin tanssiliikkeisiin. Keijo ottaa sellaiset etukenot, että siinä ettei ehdi kiivetä selkääni ennen kuin saa hyppynsä alas. Teknistä.                            

                               Juuri P6 pisteen ohitettuamme. Mestarille maistuu eväs takana.

                   P6(31km) saavuimme ajassa 4:18h. Olimme 32min aikataulua edellä. Ruoka maistui ja söimme kilvan leipiä. Aikataulussa reilusti edellä ja ruoka maistuu. Hyvä merkki.

                   Nousemme Iso-Juurikan penkalle. Askel on harvinaisen kepeä aikaisempiin kiertoihin peilaten. Sanonkin Keijolle, että maltetaan nyt kuitenkin pidätellä, kun tuota matkaa on sen verran vielä jäljellä. Ja kylläpä sai taas nauraa. Matkaa oli todellakin jäljellä. Kerroin myös Keijolle, että en uskonut kovinkaan monen uskovan kolmen kierroksen kiertämiseeni. Keijo nyökkäilikin asian olevan niin. Kukaan siitä ei ollut minulle puhunut, mutta tiesin sen silti. Sehän on aika luonnollista. Itse uskoin, ja juuri siksi olin tässä. Toki tiesin sen itsekin, että haaste on kova, ja juuri siksi niin motivoiva - tehdä uskomattomasta totta.

                   Matka soljuu iloisesti etiäppäin. Juurikan pohjoispään penkalla täytyy taas pannuttaa kunnolla. Tällä kertaa ei käynyt kuinkaan, eikä olkapääkään vaivaa enää. P7 pisteen kätköllä silmäilen äkkiä(!) kannustusviestejä.

   P7 (rapiat 40km) miten tämä voi olla näin helppoa? Kuvaa ei ole toiselta kierrokselta.

                        On hienoa kuulua itseään parempaan seuraan, lainatakseni aina kohteliasta Poikki-Timppaa, jonka viralliseksi titteliksi julistettiin viime paikallislehdessä JUOKSIJA.

                             Rajaperä v.2016: Joutoväkeä ja yksi juoksija.



                      Totta tuokin, mutta totta sekin, että OIKEASTI arvostan tosi korkealle tätä yhteisöä joka auttoi minua tässäkin taistossa. Mielestäni meissä on voimaa olla yhtä, sitä voimaa joka ei ole nyky-yhteiskunnassa itsestään selvää. Se jos joku on aitoa.

                      Pesäneva maratonmatkan tuolla puolen intoudumme kuvaamaan alati taulumaisen upeaa pesänevaa.  

                                        v.2013 maratonin Suomenmestari M60

                      Pian pitkoksista vapaan(!) Pesänevan tuolla puolen koittaa Lahnajärventie uudelleen ja P8 (45km). Siellä ajassa 6:36h. 34min aikataulua edellä. Pieni himmailu näkyy vähän kellossa. Säästämme voimia. Alan valmistautua tällä tavoin seuraavalle kierrokselle, ottamalla loppukierroksen korostetun kevyesti. Tuossa kohtaa kenties hauskin WhatsApp -viesti tulee Lasse Ylimäen näppäilemänä: "Sehän saa Timppa rueta pukemaan kohta housuja jalakaan." ..."On se vain meininkiä", komppaa Marko Mattila. Muut peukuttaa ja näyttää hauistaan.

                     Loppumatka lasketellaan lähtö ja maalialueelle, eli pulpetille. Eka kierros täyttyy ajassa 8:21:10, eli noin 8:22h.

                       600m ennen pulpettia. Kevyesti tulee.

                       Vähän komiikkaa.

                       Lihakeittoa, Timpan tuomaa kahvia, sokeria ja keksiä.

                     21min eväs -ja varustetauon jälkeen alkaa toinen kierros juoksija Timo Poikkimäen kanssa.

                     Timo juoksisi P2:lle asti ja jatkaisi siitä sitten 25km etulenkkiä omia teitään. Toinen kierros alkaa mukavissa tunnelmissa. Juoksu tuntuu alunalkaen samanlaiselta kuin se oli tuntunut eka kiekan lopussakin. Ensimmäinen 5km menee huomaamatta. Noin 8km kohdalla alkaa kuitenkin painaa jalkaa. Kuin leikaten tuntuu jalat puhdittomilta. Ei mitään hidasta hiipumista vaan merkittävä voimattomuus. Vauhti hieman tippuu, mutta matka jatkuu kohti pimeyttä, joka alkaa laskeutumaan.

                     Toisen kierroksen P2 ajassa 10:26. Timppa jatkaa matkaansa. Hyvä apu vajaan kahden tunnin verran. Aikataulua vielä 14min edellä. Ero kutistui kuitenkin lähdöstä tähän 3min verran. Olennaisinta on kuitenkin, että olen nyt ensimmäisessä voimattomuus kuopassa. Tätä jatkuu Pesänevan toiselle puolen - toivottomuutta. Kunnes toisen kierroksen ollessa n.14km vaiheilla teen Lotus-kyykyn. Kellossa 70,5km. Lunta alkaa kaunoon ja meikä kyykyssä vaivaismäntyjen katveessa. Luonnon kanssa yhtä. Kyykky tepsii ja keventää askelta sekä mieltä. Usko tulevaan palaa ja virkustun. Pääsen ylös kuopasta!

                   Matka kohti P3 eväskätköä jatkuu. Palautusjuoma maistuu. Kaikki maistuu - siis vatsa vetää. Se on näissä olennaisinta, sillä se on keskiössä, josta myös jalat ja pää elää. Jossain 18km kohdalla toista kierrosta kaikkivoipaisuus on taas takana ja mielen valtaa voimakas synkkyys. Tajuan katselevani vajaa kellonympärys sitten tapaamiani puita ja suomättäitä taas uudelleen pilkkopimeässä vain otsalampun valokeila ja taivaalta tippuva lumi kanssani. Kieriskelen epätoivossa. Mietin etteikö todella ole ihmisen lapsella muuta miettimistä kuin tätä surkeutta. Mietin myös eikö ole muuta itsensä haastamista kuin rämpiä Iso-Sydänmaan reitin teknistä ja pehmeää takaosaa yksin loputtomassa pimeydessä.

                    Hädässä pelaa usein onneksi vaistot. Soitan kotiin klo.20:20. Olen 21km kohdalla toista kierrosta. Tajuan, että nyt on pitkästi kaikkialle. Pyydän vaimoani tekemään minulle vielä yhden kätkön. Nimittiäin kotiavainkätkön. En ole enää varma mistään jaksamisesta. Otan vain uuden askeleen ja sitten taas uuden. Jokainen niistä tuntuu raskaalta.

                    P4 (80km) ajassa 12:49h. Kannustus raikaa yhä kovempana. 9min aikataulua perässä. Tuntuu ihmeeltä, että niinkin vähän. On ollut niin huonoa, mutta on minulla hienoa sakkia! Ainoa äpärä, joka ei enää usko tähän on se joka on itse täällä - sydänmaalla. Lunta kaunoo taivaalta kuin peittääkseni haaveeni kevyeeseen peitteeseen. Tossukaan ei enää pidä. Hokat piti ok. ekalla kiekalla, mutta nyt alkaa luistaa. P5 kätköpisteellä istun mättäälle syömään. Tämän minä osaan. Aina toivoin hiljaa mielessäni syödessäni rauhassa, että josko sittenkin nousisin uudestaan kuin Fenix -lintu. Sinä olet tuolla kuitenkin niin yksin oman suorituksen kanssa. Kukaan ei sinua kanna, sinun on itse kannettava itsesi.

                   Raahatessani itseni Mäyränpesän ja Laihakankaan kivikkoisen baanan lävitse, tunnen todella eläväni. Näihin tunnelmiin ei pääse kympin tielenkeillä. Nämä kannattaa aina, vaikka kävisi oharasestikin. Näissä saa usein venyä henkisesti ja fyysisesti sellaisiin sfääreihin, ettei niitä oikein jälestäpäin tajuakaan.

                    Jarmo "Hönky" Honkala viestitti a) kävelleensä pesänevan yli n.10km sytyttääkseen minulle Pykyn autiotuvan mökin kaminan lämpimäksi ja b) tulisi minua vastaan. Nämä - Keijon, Juoksija Timpan ja Hönky-Honkalan kädenojennukset olivat isoja apuja minun selviytymisessä sinne asti mitä selvisin.

                   P6 (88km) 14:40h. Matka jatkui ylikypsennetyt spaghettijalat menopeleinä. Tosi voimatonta ja surkeaa tekemistä maustettuna päällä, joka oli liki 3h kertonut, ettei jaksa ja pysty tätä nyt. Vain vatsasta oli hyvää seuraa. Lumisade yltyi ja liukastelu sen myötä. Aina kellahtaessani nurin, oli työn takana päästä pystyyn. Niin sitä kuitenkin aina vähän jaksoi ja pian näkyi Hönky-Honkalan valokeila. Pykylle oli matkaa 2km.

                  Jarmo käveli helponnäköisesti edelläni varmoin askelin. Minä JUOKSIN pysyäkseni Jarmon perässä. Tuli tunne kuin Jarmo olisi isäni ja minä juonitteleva kurahousuinen tenava, jolta oli juuri otettu tikkari kädestä. Siinä minä sipsuttelin isän perässä, eikä mikään ollut hyvin. Ja kuin kruunuksi ajatuksilleni totesi Hönky isällisesti: -"No, mennäänpä nyt ensin Pykylle ja katotaan sitten". Toive uudesta tikkarista heräsi ja tein parhaani, vaikka sitten kurahousut kahisten, mutta halusin vain äkkiä Pykyn lämpöön.

                   Pykyllä olimme hieman ennen puoltayötä. Hönkyllä oli kuumaa mehua ja mustikkapiirakka. Voi, että maistui. Jonte-Konde arvasikin oikein kotikatsomossa, kun viestitti Hönkyn emannoivan minulle hyvät eväät. Olin rasvannut itseni hyväksi jo Syyryssä 10km aikaisemmin ja vaatteetkin olivat riittävän kuivat. Niinpä vaihdoin vain uudet vedenpitävät sukat ja Sarvan nasturin jalkaan. Pykyn oven suljimme klo.0.02.

                   Olin kuin uudesti syntynyt. Nyt taas kaikki tuntui olevan mahdollista. Tämä on niin tätä. Vähän samanlainen olo kuin lähtiessäni toiselle kierrokselle. Hölkkäsin noin 8min/km vauhtia. Käveltiin huonot kohdat. Ainakin toinen kierros tulisi umpeutumaan hieman ennen klo.4:ää, se tuntui tuossa kohtaa selviöltä.

                   P7 tultiin Pykyltä lähteneen 5km helpon rallatuksen jälkeen. Eväskätköltä vielä palautusjuomaa ja liiveihin lisää juomaa. Taas oltiin prosessissa. Sitten alkoi pehmeämpi metsäpolku ennen Pesänevaa. Pian alkoi voimat kadota. Lasi joka oli äsken täynnä tuntui olevan nyt tyhjän. Tuntui uskomattomalta menettää tuo voimaantumisen tunne. Taas alettiin työstään.

                   Missään vaiheessa ei ollut kramppeja (5-6 suola ja magnesiumtablettia koko reissulla, ei muita tabuja) tai mitään muitakaan lihas tai nivelkipuja. Kivutonta menoa. Voimattomuus jaloissa ja henkinen uupuminen olivat minun kipuni. Tultiin Pesänevalle. Hönky käveli suon päällä, minä sisässä. Siltä se tuntui. Aloin vajota voimiltani todella alas. Koitin pitää sen tunteen sisälläni. Pian kuitenkin romahdin. Tuntui kuin en jaksaisi enää askeltakaan. Hönky ei tietenkään voinut tarkkaan tietää ajatuksiani voimistani vaan tsemppasi ainakin Pyssymäelle asti. Minulle Pyssymäki oli tällä kertaa seuraava tie. Eikä sekään tuntunut itsestäänselvyydeltä.

                   Jouduin nojaamaan käsillä jalkoihini tämän tästä. Askelten eteen piti ponnistaa todella paljon. Hönky meni pyynnöstäni lämmittämään autoa edeltä. Raahauduin viimeisillä voimilla autoon. 103,35km. 17:56:36 tuli mittariin. Tuloksena valtaisa kokemus ja ponnistus. Päällimmäisenä tunteena tuossa hetkessä, kun sammutin kellon, oli pettymys. Samalla tiesin, että olin yrittänyt kaikkeni ja tämän kertainen tulema olisi vain hyväksyttävä osana matkaa tässä harrastuksessa. Tiedän, että minulla on vielä paljon kehittämistä. Olen vielä aika heikkotasoinen tässä hommassa. Nöyrä pitää olla. Tiedän myös, että tällaisissa pitäisi olla useammin saatavilla lämmintä ruokaa/juomaa. 57km välein vartti autiotuvassa ei oikein riitä minun tasolla näillä keleillä.

                 Lopuksi haluan kiittää suuremmoisia ystäviäni ja tuttujani tämän tarinan mahdollistamisesta!!! Kiitos!!!



Onni Vähäaho, Nivalassa 26.10.2016                

PEP 2017 ILMO AUKI

                  Tsekkaa lisää TÄSTÄ.

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.10.2016

POLKUJUOKSUN VOIMA

                        Ilma on utuisen hämärä, vaikka päivä on jo puolessa. Lämpötila on yks tai kaks - tuuli kaks tai kolme. Läsnä on tunne, jossa yltät melkein koskettamaan pilviä yläpuolellasi. Tunnelma on taianomainen - taivaalta voisi hetkenä minä hyvänsä laskeutua yhtälailla räntää kuin Saara Aaltokin.

                       Näen ympärillä hytiseviä, mutta suut vehnäsellä olevia ihmisiä. Nämä ihmiset ovat tulleet kokemaan polkujuoksun voimaannuttavan otteen. Kuulen vain positiivista puheensorinaa. Paikalle on tullut jopa katsojia. Havahdun kaikesta tästä: hei, ihmiset ovat tulleet ulos, vaikka aurinko "loistaa" poissa-olollaan! Nämä ihmiset eivät ole antaneet sään masentaa - vaan he ovat masentaneet sään iloisilla olemuksillaan. Pian olisi taas tarjolla ilmaista poskipunaa.

                       Lähtö on kuin kevät olisi tullut uudelleen. Riemuiten kirmaavia jalkoja, iloisesti viuhtovia käsiä suuntaa kohti polun johtamia metsäisiä elämyksiä. Vuorivuohikellojen kilkattaessa tanner tömisee ja kaikki energia siirtyy osaksi metsää. Siirryn hieman häpeällisesti neljän rattaan päällä ystäväni kanssa kuvaamaan riemukasta ihmisnauhaa syvälle metsän katveeseen - sinne, jossa ahmakin oli todennut aikaisemmin kesällä polun hyväksi lenkkeillä. Mikä alkukantaisuuden ja kuuluvuuden tunne kulkea luonnon kanssa samoja polkuja aina yhä uudelleen ja uudelleen.

                      Iloisena virtaa irti päässeet nauttijat ohitsemme. Ikähaitarin ollessa tänään 15-75 -vuotta. Kaikenikäisten karnevaalit - eikä tarvi liioitella, liiaksi sanoja sommitella. Nivalan suunnistajat olivat järjestäneet tällä kertaa nämä karnevaalit, jossa yhdistyi jälleen upeasti luonto ja ihmiset. Tämä, jos joku on sitä polkujuoksubuumia - buumia, johon ei ole edes matalaa kynnystä - tämä on buumia ilman kynnystä. Kynnyksetöntä liikkumista yhteisösssä, jossa jokainen tukee toistaan. 

                      Matkana oli 14km kaunista polkua luonnonhelmassa, hieman kärrytietä ja soratietäkin, mutta paljon pidempi matka hymyä, iloa ja mielihyvää. Kuin kruununa kaikelle tälle, alkoi lopuksi vielä satamaan sitä räntää. Sen sijaan Saara Aaltoa ja X-Factoria joutui odottamaan laskeutuvaksi illalla telvisioon.


NiS Syyspolkujuoksujen tulokset näet TÄSTÄ

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.10.2016          

KAIKKEA EI TARVI SELITTÄÄ

                       Maailmassa pitäisi olla enemmän tätä. Tässä yhdistyy aitous, taiteellisuus ja lupsakka olemisen rentous. Elämää isolla E:llä.

                        Kello seis ja kahavikupit alas!

 Ps. Video myös eilisistä polkujuoksukisoista

 Onni Vähäaho, Nivalassa 23.10.2016         

MITÄ SE ON?

                    Mitä se on, kun kiertää kolme kertaa I-SR2014 vaellusreitin läpi - tai edes yrittää sitä - kuten kuitenkin täytyy nöyrästi asiaa ajatella? Etukäteispullisteluun ei ole varaa eikä sijaa. Yksi kierros on noin 57km, eli kaiken kaikkiaan noin 171km yhteensä. Onnistuessaan saan kohdata suoperäistä sydänmaata myös noin 14h verran pimeän aikaan. Kaikkiaan reissuun menee arviolta 30-36h. Aikataulu on tietysti laskettu intoa täynnä 30h mukaan.

           Palaan vastaamaan kysymykseen; mitä se on.

                    ENNEN kolmea kierrosta

                    Jännittävää aikaa. Sääennusteita seurataan monta kertaa päivässä. Juoma, eväs ja varustekätköjen sisältöjä mietitään sekä punnitaan kuumeisesti. Suunnittelu on iso osa tätä. Usein kaikkea on aivan liikaa, mutta niin on myös muuttuvia tekijöitä. Kuuluisa toteamus on, että hyväkin suunnitelma voi mennä ensimmäisen ripulin mukana takapuolen pyyhintään. Kaikkeen pitää olla valmis.
                    Suunnitelma, jolla neste -ja energiatasapaino pysyy. Mies pysyy hereillä ja prosessissa. Suunnitelma, jossa mietitään tarkkaan mitä vaatteita laitetaan päälle, ja minkälaiseen suorituksen aikaiseen vaaterumbaan pitää varautua. Tuohon asiaan voi saada hyvällä lykyllä helpotusta ystävistä. Kuiva paita versus märkä paita.

                     1.KIERROS

                     Täynnä euforiaa. Hyvin valmistautuneena kaikki menee vähän helpommin kuin on laskettu. Euforia täytyy hallita. Sitä ei saa tukahduttaa, mutta se ei saa viedä pois tulevilta kierroksilta. Ensimmäinen kierros on samalla ainoa kierros täysin valoisan aikana. Otsalamppua ei vielä tarvita. Kierroksen loppupuolella alkaa valmistautuminen jo toiseen. Valoisan loppupuolella on hyvä ladata kelloa, kenties puhelintakin. Pimeällä kaikki on hitaampaa.

                        2.KIERROS

                     Tästä se alkaa. Ei voi sanoa, että moni, mutta jotkut kiertävät yhden kierroksen. Useampaan on lyhempi jono. Toinen kierros tulenee olemaan jo pääosin tiukkaa työstöä. Mikäli ensimmäinen on mennyt ilman lentoripuleita tms. niin toisen kierroksen alkupuoli voi olla toki vielä ensimmäisen kierroksen tuomien upeiden kokemusten kuorruttamaa. Pesänevan eteläpuolella on kuitenkin jo säkkipimeää ja ilmaiset metrit ovat kadonneet. Pää alkaa jo aika ajoin roikkua. Keholla tuntuu läpimeneviä väreitä. Kehon lämpötila laskee kulkijan vaipuessa välillä ajatuksiin. Pieni puistelu ja homma jatkuu. Maistuvien tuotteiden määrä kaventuu. Moni asia voi jo vähän yököttääkin. Aletaan tarvimaan jo henkistä puoltakin. Matka silti jatkuu, onhan kaikki mennyt hyvin tähän asti ja kohta ollaan voitonpuolella.

                         3.KIERROS

                       Mitään hyvästä ei tunnu olevan enää jäljellä. Alun positiiviset tunnelmat ja euforia ovat kuin nuoruusmuistoja. Ainut hieno tunne on se, kun on saanut jätettyä pulpetin (lähtöpaikan) taakseen viimeisen kerran. Voittajafiilis.
                        Koko kierros on erittäin raastava. Täynnä ongelmien ratkomista. Pimeää on 25-30km ensimmäistä kilometriä. Väsyttää. Valoisakaan ei piristä niin paljon kuin olisi toivonut - mikään ei piristä. Tuolloin voi muistella jotain hauskaa arjesta. Jos saa itsensä nauramaan, voi seuraava vartti mennä taas paremmin. Nuokkumista ja hidasta tulemista. Viimeisessä kierroksessa voi todella kestää... En näe kunnolla viimeistä 16km. Ehkä juuri sen vuoksi se on sitten mielenkiintoista kulkea ensiviikolla.


                      What´s App -ryhmässä on 25 paikasta jäljellä 9 paikkaa, jos joku välttämättä haluaa tulla ryhmään seuraamaan surkuhupaisaa taivaltani. Aukaisen ryhmän Ma-aamuna ja suljen To-iltana. Vinkkaa, jos haluat ryhmään.

PS. OHO!!! 

                  Juoksu on tuntunut luonnollisesti pitkän ja raskaan kauden jälkeen voimattomalta ja hieman jäykältä. Hyvältä se ei tuntunut vielä tänäkään aamuna. Silti meno oli vakkari 7km lenkillä parempaa kuin koskaan vauhti - tehosuhteeltaan. 7km 4:38min/km 135 keskisykkeellä katsomatta kelloon. Aikaisempi paras oli 4:42(137) tämän vuoden toukokuulta. 

 
Odottavin tunnelmin, Onni Vähäaho, Nivalassa 20.10.2016