EI-SAA-OLLA-LIIAN-VAKAVAA

                     Ajoittain sitä törmää ei toivottuihin tapauksiin huippu-urheiluakin seuratessa. Onneksi MEILLÄ HARRASTELIJOILLA on syvä kunnioitus toisiamme kohtaan. Päämääränämme on vain kannustaa toisiamme, pyrkiä etsimään omia rajojamme laillamme. Osa meistä "vain" naatiskelee ja liikkuu enempi juurikin järkevästi = terveys edellä. Toiset (kuten minä) etsivät omia rajojaan ajoin extriimisävyiseenkin tyyliin. Ja paljon on eri variaatioita siinä välissäkin. YHTEINEN nimittäjä on kuitenkin vähäisistä/ajoittaisista leikkimielisistä kisailuista huolimatta syvä kunnioitus toisiamme kohtaan. MIKSI LIIAN MONILLA huippu-urheilijoilla se pääsee välillä unohtumaan?

                    Tässä joitain tapauksia...

 Michael Phelps

                               Uskomatonta!?!?!?

Marty McSorley

                              Aivan posketonta touhua

              Ei ilikiä enempää näitä puskia tähän, ei. Joskus voi tehdä pientä kiusaa ja jopa jalakakamppia, kunhan pitää huumoria yllä. Alla siihen HYVÄ ESIKUVA!!!!

YHTEISLENKEILLÄ NÄHDÄÄN!!!!!!! HEH-HEH,HEH-HEH...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.9.2012

RIITTÄÄKÖ KUNTO VIIVALLE?

              Joskus minunkin läpän aukaisemiseen tarvii muistaa Jopet Show´n kaikki tuotanto kaudet ulkoa. Nyt ei tarvi kuin 5.tuotantokauden... Elikkä tässä oon pähkäillyt ja vertaillut tämän hetkistä kuntoa Vaasan maratonia edeltävään. "Em minä oikein tiiä, onko tässä sitten kehityttyäkään - sano sinä Mirkku. Em minä tiiä, sano sinä - en tiiä, onko tässä sitten kunnossa ollenkaan. Ossaako sitä ees loppupeleissä sitten juostakkaan - em minä tiiä, sano sinä". Täytys varmaan menemäksis, tekemäksis jonkun hyvän hiilihydraattispommin laittamaksis, jotta jalka nousis meneväksis.

            Näin. Ite asiassa tunne viikon päästä olevaa Kauniston maratonia kohtaan on hyvä. Kutka jaloissa on justiin sopivassa tilassa. Eli sellaista pientä jarraavaa jäykkyyttä vielä, mutta silti jo data ihan kohtalaista. Tollainen 4.30-4.40 Vk-kyyti menee jo ihan nättiin. Ongelmana vain vielä on pieni tietoinen tukkoisuus, joka vetää sitten kapulaa vielä vähän jäykäksi noissa vauhdeissa. Kenties Cooperi-raasto painaa v-i-e-l-ä-k-i-n kapuloissa. Sen sijaan ~5min/km -hölkkä vauhti tuntuu jo tosi kevyeltä. Tästä on hyvä herkistellä.

           Taasen on omaan kehnoon harjoitettavuuteen nähden rehkitty maksimimäärä raastoa ja kilsoja. Ei vaan pysty enempään, vielä. Vähän se KISMITTÄÄ, kun ei pysty vielä tämän enempää harjoittelemaan. Tässä on ihan juututtu tällaiseksi ~350km/kk -junnaajaksi. Tuohon hajetaan tietysti muutosta ees talaven aikana. Ees vuonna pitäis nakutella jo pääasiassa +400km/kk, ei tästä muuten tuu mittään! Mie haluan eteenpäin. Ugh!

              Kaunistoon valmistautumisesta vielä... Oon ajatellu herkistellä napsun verran enempi kuin Vaasan kisaan. Vaasan kokemus on niin tuoreessa muistissa. Koen, että tarvin nyt ennen kaikkea tilan, jossa A)akut on täynnä = jalat tarpeeksi levänneet B)Iso nälkä jaksaa raastaa koko +3h nautinto. Psykologisella puolella on maratonilla VALTAVA MERKITYS. Se on loppupeleissä päästä kiinni, mitkä numerot lätköttää tuloslistassa.

              Tännään pijän vapaapäivän. Elikkä mullahan se tarkoittaa käytännössä kylmähoitoja pari kertaa a´30min + venyttelyjä n.30-50min + jotain liikkuvuus ja koordinaatiojuttuja. Täytyy nääs tässä iässä jo melekeen päivittäin tarkastella nuo tasapainoaistit. Huomenna on vuorossa sitten Kipinän yhteislenkki. Siitäpä ei oo paljon tietoa, mikä sen sisältö on, kun siinä on kuiteski niin paljon muuttuvia funktioita, joten se olkoot huoltavaa/sosiaalista hölkkää sitten ehkä n.15km /plus/miinus 5km. Siihen alle vois käydä irrotteleen lyhyen kiihtyvän parkasun. Kuiten-niin sen verran kevyeen, ettei höyry nouse päästä.

               Maanantain vois olla vaikka kevyessä jumppa/muussa kohmelossa. Eli vapaapäivä. Tiistaina sitten JO viimeinen harjoittelupäivä ennen maratonia. Aamusella 6-8km kevyttä palauttavaa muutamalla Boltilla ja läpsyllä. Haetaan kutittavaa tilaa ja meno himoja. Iltamassa/iltapäivällä sitten martonin loppuajan ennustava 10,4km valmistava lenkki. Tuon perusteellahan tiesin Toholammin ja Vaasan ajan 5min sisään. Voihan se olla, että tuossa ei kule tarpeeksi hyvin ja pistän koko Kauniston hyllylle. Ei sekään ois mikään ihime, sillä ei tässä nyt niin valtava kunto kuitenkaan ole. En nimittäin lähe Kaunistoon, jos en ole 100% varma siitä, että pystyn ALLE 3.25:n. Ja tietystihän juoksisin mieluusti samalla alle 3.20:n. Ei niitä samoja aikoja (~3.30) jaksais raastella.

               Keskiviikon ja torstain pidän vapaata reeneistä. Eli oon aivan varmasti jo torstai-iltana varpailla liikkuva elohopea. Perjantaille on budjetoitu 3-4km kevyt jalakojen puistelu. Lauantaina sitten toivon mukaan silmät sumiana viivalle, selvänä tehtävänä vain mahdollisimman nopia katsaus ja otatus Kauniston teitä.

               Joo, onhan tässä ollu sitten Vaasan (1.9.2012) jälkeen melkoista taiteilua työkalujen kanssa. Ensin oli molemmat nilkat ja säären ulko-osat tulehtuneina. Vas.polven sisäsyrjä on ollu enemmän ja vähemmän tulehduksellisessa tilassa jo elokuun puolivälistä, mutta on kuitenkin pysynyt aisoissa - ja on itse asiassa nyt jo pois päin menossa. Nilkat ja sääret ovat myös jo ok. Kyllähän näin kevyellä harjoittelulla ehtii kaikki tulehukset parantua. Nyt on tosin nuo lonkka-nivus-akselit ja nivelet hieman tulehduksellisessa tilassa, mutta ihan hyvin kuiten-niin hallinnassa. Kylmää ja tätä jatkuvaa keventelyä. Ei huolta nuista. Mutta pienessä liikkeessä ja jännyyvessä nuo tulehukset pitää.

               Viikko Kauniston jälkeen on ohojelmassa maastovoittoinen n.80km retki (alustava kartta), jossa on yöpyminen matkan varrella autiotuvassa. Että tuolleesti sitten ajattelin aloittaa palauttelut... vasta viikko Kauniston jäläkeen. Eli kevyttä retkeilyä horistontissa. On se mukava ku on mitä oottaa.

EDIT: Juuri hankitut kengät tuleviin vaellushaasteisiin...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.9.2012

NUORALLA TANSSIJA - ITSE KUKIN

               Monasti usean elämä on pienestä kiinni. Joskus joku tekee valinnan polunhaarassa, joka vie toisen parempaan, toisen huonompaan suuntaan. Ainakin itselläni noita on ollut jo tähänkin ikään mennessä ihan tarpeeksi - sekä hyviä, että huonoja valintoja. Lähes kaikkien elämässä on noita polunhaaroja, jossa on tullu tehtyä erilaisia ratkaisuja. Aina tosin kaikki ei ole omissa käsissäkään.

                  Myös sukupolvet ja aikakaudet elävät erilaista elämää. Yhteiskunta tottuu, elää trendejen mukaisesti, eri aikakausilla. Esim. tuolla 80-luvulla oli alle 3h maratoonareita lähes joka perällä, kylällä, puhdossa ja kadun varressa. Luin tuossa päivällä 80-luvun alakupuolen Nivala-lehtiä paikallisessa käsikirjastossa. Siellä saattoi olla piirin maraton kisa, jossa oli melekeen 30 immeistä hölkkäily maratonin alle 3h!!! 

                   Kuin kirsikkana kakun päällä, poistuessani lukusalista, tuli paikallisen urheiluseuran verryttelyasuun sonnustautunut vanhahko mies minua vastaan. Hän oli ehkä noin 60-vee. Jossain olin hänet nähnyt aikaisemmin, mutta en keksinyt hänelle yhtäkkiä nimeä. Morjestin kuiten-niin tuttavallisesti - kuten urheilumiehiä täytyykin. Hän morjesti takas, sanoen: "-Onko Onni kovassa kunnossa?". No, siitähän sitten alettiin jutusteleen niitä näitä. Hieman häirihti, kun en hänen nimestään varma ollu... Tuo reilusti minua lyhkäsempi mies kertoili hänen aikaisista juoksuista. Kertoi juosseensa maratonin aikaan 2.56. Sillä ajalla ei kuulema ollut silloin paljoakaan käyttöä kärkisijoilla, joka oli helppoa uskoa äskettäin tavaamani tuloslistojen perusteella.

                   Kyselin hänen harjoittelustaan uteliaana. Totta kai se kiinnostaa aina, miten nämä entisaikojen jermut ovat harjoitelleet, ja paljonko. No, hänkin kertoi - kuten monet sen ajan juoksijat ovat minulle kertoneet - että liikaa tuli tehtyä kovatehoisia lenkkejä, vaikka ois suunnitellu juoksevansa kevyttä. Varsinkin yhteislenkit olivat päätyneet lähes poikkeuksetta kilpajuoksuun, jossa loppu kilsat oli tultu hieman päälle 3min/km -vauhtia ihan tappo meningillä. Määristä hän sanoi näin: "-178km tuli parhaalla viikolla ja kuukausi tasolla sanoi liikkuvansa tuolla 500-600 lukemissa parhaillaan".

              Niin ne ajat muuttuvat. Nyt jos tällainen hädin tuskin 3.30 maratoonari juoksee n.300-400km/kk niin saa melekeen jo kylähullun leiman. Lisäksi päivitellään "valtavia" harjoitusmääriä ja melkein rukoillaan, jotta tajuaisin jossain vaiheessa ees vähän hellittää. Tojellisuudessa tiiän harjoittelevani noin puolet siitä, mitä tämän päivän OIKIAT JUOKSIJAT. No, tuskin näin myöhäisherännäisenä koskaan oikeiden juoksijoiden tasolle pääsenkään - edes määrissä, mutta ehkä tuonne 500-600km/kk -tasolle ehkäpä. Siihen tarvitaan pokkaa - ONKO SULLA POKKAA??? <-Ja siis huumoria roppakaupalla.

   
                Puhuttiin myös noista kärkimiehistä tuon 2.56 -maratoonarin kanssa. Elämä on raadollista, narulla tanssimista. Eräskin lahjakas juoksija veteli erittäin omintakeisella harjoitelulla ja taktiikalla 2.34 ajan, joka on edelleen Nivalan ennätys. Hänellä olisi ollut eväitä tämän leppoisasti tarinoita iskeneen ex-juoksijankin mielestä jopa tuonne 2.25 -aikoihin. Elämä ei ole välttämättä mennyt sen jälkeen yhtä iloisissa merkeissä. Monista muistakaan alle 3h maratoonareista ei tänä päivänä millään ilveellä uskoisi, että ovat joskus juosseet edes alle 4h, saati alle 3h. Tulee mieleeni yksikin pipo korkealla kulkeava, hädin tuskin 165cm kaveri, joka on sittemmin keskittynyt vain tankkaamiseen ja katkokävelyyn. Toki on joitakin alle 3h ex-maratoonareitakin, jotka ovat edelleen jopa urheilullisia. Toisilla heistä on vielä silmät aktiiviaikojen loisteessa, toisilla pidentyneestä parrasta huolimatta lennokas askel edelleen. Hekin ovat tehneet elämässään monenlaisia ratkaisuja, eikä kaikki ole olleet huonoja.

                 Itsekin tein v.2007 ratkaisun, jossa halusin vain olla kevyempi kuin mitä olin (107kg). Sitten tavoittelin kuntoa, jossa voisin joku päivä juosta 5km putkeen. Nuo tavoitteet ovat täynnä. Nyt saankin jo tehdä kylähullun leimalla paljon hullumpiakin asioita. Ja niitä tulee riittämään, heh, heh. Tälle syksylle olen budjetoimassa piiitkää juoksu/kävelyretkeä luonnon helmaan. Autiotupia, kotia ja laavuja olen jo kartoitellut. Tarvitsen myös ainakin yhden kaverin jokaiselle pätkälle, sillä haluan tulla vielä tuoltakin matkalta myös takaisin. Ehkä joudun hommaamaan kavereita eri pätkille, sillä välttämättä koko matkalle ei riitä yksi kaveri. Parille kaverille olen jo pienesti orastavista suunnitelmistani puhunutkin. Laitan kaverihakemukset sisään, kun päivämäärät valottuvat tarkemmin.

    Jokaisen sisällä asuu pieni nuori, nuoriso... puhuttelevaa rappia tässä....

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.9.2012

3065 METRIÄ 12 MINUUTISSA

                            JÄTTI JUOKSU takana!!! Olen hyvin, hyvin, hyvin onnellinen (joo, kyllä oon tosissani), mutta kaikensa antaneen olotilan omaava mies. Sain tänään kuntooni ja potentiaaliini nähden inhimmilliset toleranssit huomioiden NAPPI JUOKSUN. 3065 metriä tuntuu TOSI HYVÄLLE! Osaan olla onnellinen täysin rinnoin silloin, kun pääsen tavoitteeseen. Nyt kävi näin - kerrankin. Eikä tässä ole ollenkaan sellainen olo, että tavoite (+3000m) olisi ollut liian heppoinen. Ei, minulla oli - ja on jotenkin edelleen - suuri kunnioitus tuota 3000m haamurajaa kohtaan. PERHANA, pääsin sen yli. Uskomatonta!

                  Yksi salaisuuteni oli kuunnella tätä kappaletta ainakin sen 10 KERTAA ENNEN STARTTIA. JA PÄÄSTÄ TULI HÖYRYÄ, HÄH???!!

                   ETTÄ tuolla BIISILLÄ sitä saa paljon ihtestä irti. KANNATTAA KOKEILLA. :=))

                  Katsoessani tuota yllä olevaa kappaletta, tuntuu hassulta, että kirjoitan näin. No, kerrankin on aihetta. Mukana juoksussa oli kaksi pariskuntaa plus lahjakkaan oloinen nuori mies. Nuori mies seurasikin minua noin hätäisten arvioiden mukaan n.5-10m päässä monta kierrosta, kunnes kuulu parkasu ja poika jäi piteleen pistosta. Odottelin hänestä vetoapua, mutta en viihtiny oottelemaankaan alkaa. Täytyy myöntää, että hieman herkuttelin matkan aikana ajatuksesta kunnon loppukiriotatuksesta. Yksin on aika haasteellista nimittäin tällaisia juoksuja veivata - kuten tänään jouduin tekemään - soolojuoksuna. Siksikin tämä tuntuu niin hienolta.

                 Täytyy myöntää myös, että tuntui hyvältä nähdä, etten kantannut mitenkään pahasti, vaikka juoksin ekan kilsan 3.42 -aikaan. Jälkimmäiset kilsat meni 4.02 ja 4.03. Loppumetrit jopa 3.35-tahtia. Tässä Garminin data, joka ei tarjoa kovinkaan täsmällistä tietoa, kun ei oikein toiminut näin nopeatempoisessa radan kierrossa. Normilenkeillä virhemarginaali on yleensä tosi pieni, mutta ainakaan tänään radalla se ei oikein pelittänyt.

                Tapsa ja Päivikki tekivät sellaiset varovaiset Cooperit, vaikka omaan tasoonsa nähden ilmeisen kelpo suorituksen tekivätkin. Mielestäni on jo pelkästään erittäin rohkeaa startata tällaiseen testiin. Itsellenikin tämä oli ensimmäinen varsinainen Cooperin testi sitten armeijan ja vuoden 1994/95!!!

               Mervistä ja Jarkosta tulee ensimmäisenä mieleen se lahjakkuus, joka heistä paistaa. Noin vähillä juoksumäärillä ja kerroilla tuollaiset suoritukset. 2700-2750m väliin taisi lahjakkuudet sipasta. Ja taisivat olla aika tyytyväisiä? Hienoa!

               Joo, tätä Cooperia edelsi hyvin hankalat kaksi päivää. Toissa päivänä olin ihan puhki. Myös jalat oli aika jumissa ja siis väsyneet. Eilen oli iltahugi ja sitä seurasi aamuhugi tänään. Tuossa välissä sain nukuttua vain 3,5h. Vatsa on ollu hieman sekaisin pari päivää. En kuitenkaan usko edellä mainittujen vaikuttaneen itse suoritukseen. Tämä oli - kuten sanottua - optimi suoritus tällä kunnolla. Eihän tähän nyt ees tullu muutenkaan mitenkään kevenneltyä vaan tämä toimi täsmä reeninä mahdollista Kauniston maratonia varten.

               Olen tehnyt suhteellisen vähän vauhdikkaita treenejä, puhumattakaan vetoreeneistä. Varmasti hiemankaan ahkerammalla vetoharjoittelulla esim. Cooperin testin tulos paranisi. Tämän päivän tulos riittää kuitenkin minulle vallan hyvin tässä kohtaa. Olen aina laskenut itseni tosi hitaaksi juoksijaksi ja tällainen suoritus pistää siksikin hieman hämilleen. Eihän tässä nyt enää ehkä niin hitaastikaan menty. mm. eka 400m 1.21, ja aika helposti vielä. Tonni voisi mennä tämän päiväisestä päätellen tuonne 3.25-3.30 väliin, eli 5-7 sekendiä enkkaa nopiammin. No, katsotaan, josko sitten ens keväänä kokeilis taas uudestaan vauhtivaroja, jollei sitten vielä tänä syksynä tunnu siltä. Hieman epäilen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

                Varsin positiivinen kokemus kuitenkin tämä Cooperin -testi. Olihan se tiukkaa RAASTOA ja verenmaku maistui vielä tovi sitten suussa. Kurkkukin on kipeä ihan hengitysteiden joutuessa niin koville. Maksimisyke oli 175, joten rasitusastma on ehkä tehnyt tehtäväänsä + ikä, että max.syke on laskenut 190-> 175. Talvella matolla "meni vielä" 186. No, voihan se olla, että joku toinen päivä saapi enempi irti, en tiedä. Voisi kuitenkin laskeskella vähän tuon 175 mukaan noita lenkkejen tehoalueita. Tosin olen vetänyt niin monen tehoisia lenkkejä, että ei taida hirveästi muuttaa minun lenkkivauhteja. Ehkä erittäin kevyet muuttuvat hieman keveimmiksi.

                Oho, jaksoinkin kirjoittaa ihan hyvin. MUUTEN, arvatkaas - palkihin ihteni hienosta suorituksesta. Mätin äsken niin paljon irttiksiä (ostin melekeen 5e pussin) kuin jaksoin ja söin kaksi isoa munkkia + söin kolme vanukasta. Ajattelin tästä vielä lähtä kaakaota tekemään. Eli kunnon herkuttelupalkinto läsähti. Mutta huomenna koittaa arki. Kevyttä peruslenkkiä/palauttavaa varmaan tulee harrasteltua. Ehkä tuossa tänään iltamassa vielä pari ohrapirtelöä.

               Kiitos kaikille kanssajuoksijoille tästä päivästä!!! Ja iso kiitos myös tietenkin kellomiehille ja kannustajille!!! Ps. Special thanks hierojalle, joka sai jumiset paikkani tällaiseen rallatus iskuun ;) Reenaillaanpa ja mennään eteenpäin.

              EDIT: ENNÄTYSLISTANI nyt Cooperin juoksun jälkeen:
 

OMAT +35veenä TEHDYT
NOTEERAUKSET
U= uusin, V= vanhin,
T= tähtäimessä seuraavaksi
matka	aika		pvm
1km	3:32		19.8.2012
2km	7:44		24.9.2012		U
Cooper	3065m		24.9.2012		U
3km	11:47		24.9.2012		U
4km	17:38		18.9.2012
5km	22:06		18.9.2012
10km	46.44		22.7.2012		T
1h	11,75km		1.9.2011
15km	1:11:00		11.8.2012
21,1km	1:39:58		11.8.2012
30km	2:41:09		31.3.2012
42,2km	3:30:32		1.9.2012		T
50km	5:53:41		31.7.2010		V
100km	17:09:35		1-2.10.2011
12h	n.80km		1-2.10.2011
24h	128,0km		1-2.10.2011

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 24.9.2012
     

KUN ON PUHKI - ON PUHKI

                         Koko päivän, aivan heräämisestä asti oon ollu aivan vetämätön otus. Aivan prosentin kymmenyksiä myös sairaaksi tulon viitteitä. Enemmän kuitenkin edelleen viime viikon kovasta menosta palautumattomuutta, sekä eilisestä varsin miehekkäästä treenipäivästä niin ikään. Eilenhän tuli nääs veivattua 8km+10,2km +215 hyppyä/loikkaa. On jalat melkoisen puhki-tyhjät.

               Mietin tuossa päivän kuluessa, jos skippais tän päivän vetotreenin. Ajattelin kuitenkin kokeilla miten puhki-poikki olen... kentälle päästyäni mietin kyllä enemmän kuin kerran, että mitä ihmettä mä täällä teen. Veto oli niin poissa. Eipä tuo verryttelykään muuttanna kehnoa virettä. Jotenkin lihaksetkin oli kipiät ja jumissa, väsyneen ja puhkinaisen olon lisäksi. Eli melkoisen erikoinen lähtökohta. Tulipahan kuiten-niin kokeiltua.

              Tarkoitus oli ruimia kymmenen rentoa ja tekniikka painotteista tonnin vetoa. Heh,heh... yhdessäkin oli tekemistä, eikä tekniikka pysyny kasassa missään vedossa. Jalat oli niiiin voimattomat. Tämän tästä juoksu muuttui huomaamatta hölkäksi = unohtui juosta - vetoharjoittelussa. Kuvastanee hyvin valmiustilaa. No, kolme vetoa jaksoin venyä kentällä. Vetojen ajat olivat kyllä paljon olotilaa paremman näköisiä = 3.55, 4.05 ja 4.02.

              Olin kolmen matalatehoisen vedon jälkeen niin puhki, etten tahtonu jaksaa vetää kahden kilsan loppuverkkaakaan. Tonnin vedot jäi nyt Vk-reipas/kova välimaastoon, eli perus lenkki-intervallitasolle. Kyllä tässä nyt mietin, että mitenköhän sitä ennättää toipua tästä maanantai-illan Cooperin-testiin. No, onneksi oon yleensä toipunu aika nopiaa. Täytyy luottaa, että niin kävis tälläkin kertaa. No, kylläpä sen tietysti jo maanantain varhais aamun kevyellä 6km valmistavalla lenkillä sitten näkee, mikä on äijän vireystila. 

           Mulla on aika hankalasti huomenna su:na iltahugi ja heti perään maanantaina aamuhugi. Mut ei siinä mitään, jos vain alkaa kapulat palautuun. Työ ihtessäänhän on tässä kunnossa melkoisen kevyttä - jopa palauttavaa/aukasevaa. Niinhän sen tietysti pittää ollakkin. Suurimmat paukut pitääkin jäähä vapaa-ajalle. Tosin nyt juuri tällä hetkellä on lipas tyhjä. Söiskö perhana Kismetin niin ois kruunu tälle surkeudelle (heh-heh...).

            Ilman kaikenlaisissa olotiloissa reenejen yrittämistä ei voi koskaan saada selvyyttä, missä olotilassa voi reenata ja mitä - ja minkä verran. Nyt olen taas hivenen viisaampi. Eli enää vain tosi tyhmä. ;=))

            Parempia Cooperin viimeistelyjä muille!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.9.2012
          

ENNÄTYKSIÄ - INTOA - AJATUKSIA

                   Mieli tekisi juosta tällä hetkellä enemmän kuin voi - tai on ollut järkevää. Ainahan sitä siis toki voisi juosta enemmän, mutta se ei olisi välttämättä järkevää. Se voisi johtaa hankaluksiin, jolla lähinnä tarkoitan vammoja. Toki olen ihan tyytyväinen, että pystyn juoksemaan edes tämän verran (n.300-400km/kk). Jonkin verran määriä tiputtaa tietysti nuo kisat.

             Uskoisin, että useat ovat kuulleet myytistä, jossa nähdään, ettei juoksumääriä kannata nostaa kuin 10%/vuosi. Tuota lukemaa ei kannata mielestäni kenenkään juuri juoksun aloittaneen katsoa. Juoksun vuosimäärään vaikuttaa niin moni muuttuva tekijä - kuten esim. terveys - että olisi hassua ajatella asiaa noin yksioikoisesti. Paras mittari on sisäinen tunne, sekä kehon viestien tunnistaminen.

            Tietysti on riskaabelia lähes tuplata kilometrit, oli taustat mitkä tahansa - kuten minä olen tehnyt. Toki olenkin ollut ajoittain aika kovilla. mm. Huhtikuu - ja osa maaliskuun loppuakin - meni lonkkavaivan kanssa tapellessa. Myös toukokuussa jouduin jättämään 2km vaille kaikki Vk-kilsat, vaikka määrää tuli peräti 404km. Tuo kk-määrä on edelleen isoin kk-määräni. Yksi syy, etten ole pystynyt vielä nostamaan kk-määriä alkuvuoden lukemista on se, että viime aikoina on ollut noita kisoja, joihin olen aina noin viikon herkistellyt.

             Uskoisin, että tuolla marras-joulukuun tiennoilla viimeistään voisin nostaa määriä, sillä olenhan jauhannu tällä samalla määrä tasolla jo 9 kuukautta. Tuolloin maratoonit on ohi, eikä 12h kisa Joensuussa aiheuta hirveitä määrän tiputuksia, ja tuleehan toivottovasti itse kisassakin mukavasti kilsoja = tavoite +110km/12h.

             Eilen juoksin tämän määrällisesti kevyen viikon ensimmäiset lenkit. Aamulla tyrkkäsin kevyttä 12,8km ennen aamuhugia. Aamuhugin jälkeen vähän torkahdin ja valmistelin ihtiäni alkuillan 10km lenkuraan, josta juoksin välin 2-8km reipasta/kovaa. Alle ja päälle siis 2km kevyttä. Aika hauskaa, että tuossa lenkin sisällä meni mm. 5km enkka nurin peräti 42 sekunnilla!!! Aika välillä 3-8km oli 22.06/4:25/km. Tulihan tuossa ihan reipasta tietysti juostua, mutta olihan tuossa vielä varraa kiristääkkin. Mahoton sanua, palijonko. Laskeskelin myös, että viimeisen 3km keskarivauhdilla olisi tullut ~2750km Cooperi. Ihan ok. nuin vain Vk-pätkällä tehtynä, ilman isompaa yrittämistä. 10km enkastakaan tuo eilinen 10km lenkki ei jääny kuin 24 sekuntia, vaikka lenkistä oli siis 4km Pk-kevyttä, eikä tuo kovakaan ollut täysillä vedettyä. Ehkä kymppi voisi mennä tuonne 43-44.30 hujakoille.

           Tunnistan kulkevani monissa asioissa oman pääni mukaan. Olen toki ostanut joitakin juoksuajatuksia suunnista jos toisista. Yksi myyteistä, joita en ole ostanut on se, kun väitetään kevyen viikon ollessa käynnissä, että juoksu on tahmaista, koska on kevyt viikko. Väitetään, että juoksu ei heti kulje niin ja noin kevyillä määrillä, kun on tottunut veivaan paljon kovempia kilometrejä. Pyh, sanon minä. Kyllähän se johtuu ihan täysin siitä, että palautuminen kovista viikoista on vielä vaiheessa, eikä kevyestä viikosta. Joskus sopivan kovaa pystyy vetämään aika pitkästikin niin, ettei siitä huomaa olevan haittaa harjoittelussa, etenkin mikäli tehot ovat matalat. Sen sijaan kovan viikon vaihtuessa kevyeksi viikoksi, ei meno muutu pelkän nimikkeen (kevyt viikko) vaihtuessa parissa päivässä kevyeksi. Eilenkin oma menoni oli aika tönkköstä. Varsinkin kovemman tehon harjoittelussa paljastuu se, mikä on lihaksiston/elimistön rasitustila. Siksikin tuo yllä olevan kappaleen data oli erittäin iloista käsiteltävää.

               Minun tämä määrällisesti kevyt viikko sisältää jonkin verran tiukempiakin otatuksia, ja mikäli ajatellaan 9pv:n jaksoa, joka alkoi viime sunnuntaista (33+5,6km), on jakso oikeastaan pirun kovakin, siis minulle, jolle jo 100km/vko on kova juttu - vielä. Tämä viikko menee näin: Ma Lepo/Hieronta, Ti A:12,8km, I:10km, Ke Lepo, To A: 8-10km kevyttä, I: Hieronta, Pe A: ~8km kevyttä I: 5km+5km +~200hyppyä/loikkaa. La 14km sisältäen 10x1000m vedot. Su Lepo. Ma: A: 6km kevyttä, I: Cooperin testi ja +3000m.

              Ens maanantain Cooperin testin jälkeen jatkuu valmistautuminen Kauniston maratoniin, jota silmällä pitäen olen viuhtonut näitä raasto-reenejäkin normaalia enemmän. Toivottavasti sääkin puoltaa osallistumista. Kylmällä tai räntäsateessa en lähe rykimään kisaa. Kunnon puolesta - jos ei nyt enää ihmeellistä tapahdu - uskoisin olevani valmis 3.25 alitukseen. Asia pitää tietysti vielä päivittää maratonviikon valmistavien perusteella, joiden mukaan olen aika hyvin pystynyt ennustamaan kahden edellisen kisan tuloksen.

              Toivotaan ens maanantaiksi paljon väkeä Cooperin testiin! Muistakaapa tulla kaikki juoksemaan Ma 24.9.2012 klo.18.30 Tuiskulan kentälle. Kannattaa muistaa tulla ajoissa verryttelemään. Alkaa olla jo viiliämmät ilmat, joten revähdyksiä yms. ikäviä juttuja tulee herkemmin kuin lämpimillä ilimoilla.

    Hyviä lenkkejä kaikille lukijoille ja kovaa reeni intoa!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.9.2012

VAPAAPÄIVÄN RATOKSI

                        Tuossa vähä innostuin utsimaan/vertailemaan omia vuojen takaisia lenkkejä, ja niiden datoja. Ihan vaan syksyisen vaapapäivän ratoksi. On se mukava huomata, että on ns. oikialla tiellä - ainakin mikäli sikäli suhteellisista lenkkivauhdeista voi jotahi päätellä.

                 Tässä melko tarkalleen vuojen takainen lenkki (21.9.2011):
 

Juoksu 12,0km Pasi Koskisen kanssa. 1.17.25,  139/130,   6:27/km

                Eilettäin tuli vedettyä n.2,5kg:n juomareppu selässä ekat 21km, 33km:n lenkistä aika lailla tarkalleen yllä olevilla tehoilla 5:45/km.

                Tässä alhaalla sitten liuta tuloksia, omia veteraani-iän (+35vee) enkkoja, joita ois tarkoitus napsutella paremmiksi, kun osuu sopiva sauma. Cooperi seuraavaksi. 

U= uusin, V= vanhin,
T= tähtäimessä seuraavaksi
matka	aika		pvm
1km	3:32		19.8.2012
2km	8:46		22.6.2012
Cooper	2650m		2.7.2012		T
3km	13:49		2.7.2012
4km	18:19		2.7.2012
5km	22:48		2.7.2012
10km	46.44		22.7.2012
1h	11,75km		1.9.2011
15km	1:11:00		11.8.2012
21,1km	1:39:58		11.8.2012
30km	2:41:09		31.3.2012
42,2km	3:30:32		1.9.2012		U
50km	5:53:41		31.7.2010		V
100km	17:09:35		1-2.10.2011
12h	n.80km		1-2.10.2011
24h	128,0km		1-2.10.2011

                      Varmaan Vaasassa meni 30km nopiampaa kuin tuossa listalla tuo Toholammen väliaika, mutta kun ei oo tuota aikaa tiijossa niin päivitelläänpä tuo sitten joskus toiste. Cooperin tulos on taasen 5km reippaan lenkin väliaika/matka. En oo testi mielessä 5km juossu tänä vuonna. 10km kylläkin, mutta senkin 14km lenkkinä, josta viimeiset 10km tuon ennätyksen mukaisesti. Onhan se mukava, kun nuissa on parantamisen varaa = pyssyy homma mielenkiintoisena.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.9.2012
 

OHUELLA LANGALLA RAASTAMISTA

                             Mikä päivän aloitus! 33km nautintoa, raastoa, kaikenlaisia fiiliksiä - auringon nousun ihailua. Huh, huh - suomeksi; perse huutaa armoa. Nämä kehittää, mutta ei saa jää poteroon - voipi muuten tulla vaikka lihakset kippeeksi. Iltapäivällä/Illalla pittää ehkä lyhyttä kevyttä nakata/ -ja jumpata/venytellä = palauttaa tilanne stabiiliksi <-normaaliksi tilaksi. Mutta itse päivän aloitukseen...

                   Olin laatinut harrastelija/hönnystelijä Cosmokselle aamulenkiksi 32km kiekuran. <- 21km kevyttä retki lätkyttelyä + 4km maratehoilla + 4km puolimaratehoilla + 3km kanttusta/konttausta. Muuten tuli tuo tehtyäkin, mutta kanttasin ja konttasin peräti 4km ennen kuin kompastun porraspäätyyn pilvenpiirtäjämme ovella. Lähtölaukaus oli tarkoitus pammauttaa klo.6.45, joka toteutuikin minuutilleen. Heräsin jo könyämään ylös siinä ennen viittä, että ois ees jotenkinsa hereillä ennen aamujumppaa. Latasin juomareppuun tasan 2Litraa Maxim energiajuomaa pikkasen suosituksia laimeempana. Otin lisäksi mukkaan kaks Eloveenan (pitäs saaha kyllä Eloveenaltakin isot mainosrahat, kun hehkutan niijen kuivia patukoita, prr..) patukkaa. En oo vielä jaksanna kahtua, palioko tuota Maximinin litkua jäi tuonne juomasäiliön pohojalle. (EDIT: maxim-juomaa meni 1,4L) Pari törräystä koitin muistaa ottaa/15min. Ihan en nuin tihiään muistanna, mutta eipä tuo haitanna/hijastanna.

                   21km kevyttä retkijuoksu-ossuutta lähin lätkytteleen reppu selässä ekat n.8km Jonte-Kondelle mutkien kautta sellaista n.5:20-5:25 vauhtia. Jonte-Konden kanssa sitten ihhailimme aamu auringon nousua, joutsenten lentoa ja mm. metsän autuasta hiljaisuutta, kauneutta, täysin rinnoin. Väli 8-21km tuli lepposasti nippa-nappa alle 6min/km viheltely hölökkää = ideaalia pitkän naatiskelua. Mehtä miehiäki näky olevan liikkeellä jokunen. Hieman tuota koirapelekoakin sai taas vähemmäksi, kun yksi ajokoira kävi nuuskaseen lahetta, todeten, että kylläpä haisoo vanaha liha.

                  21km kohdalla sitten retki vihellettiin poikki kerta laakista. Siitä oli määrä alakaa RAASTO -ossuus. Välin 21-25km vedin Jonte-Konden kanssa minun maratontehoilla. Aluksi räpsähti jopa 4.37 kilsa, mutta meno siitä vähän kuiten-niin taantu ja tuo 4km pätkä meni lopulta 4:54 keskarilla. Tuolla pätkällä oli vielä hyvin vara jopa pelleillä. Tuli puitua nyrkkiä a´la diegoarmandomaradona v.1986, tsemi mielessä, jumalan kädellä. Jep, oli kyllä esipelkoja helepompi tuo pätkä. Tuli tosi nättiin, eikä ahistanna/tuntunu pahalta ollenkaan. Se on nääs aika hankala nostaa yhtä-äkkiä sykkeitä +20 pykälää, kun on veivannu sellaisilla 125-135 tehoilla 21km ekaks alle retkihölökkää.

                 Hieman ennen Jonte-Konden kotitienhaaraa alkoi sitten tojellinen raastojen raasto, eli väli 25-29km puolimaraton tehoilla. Luulin kyllä suhteellisen helpon maratehoilla vedetyn ossuuven jäläkeen, että selviän aika ok. tuon välin 25-29km. Olin väärässä. En ehtinnä kuin tykittää 500m puolimaran tehoilla oli jo jalat hapoilla ja pölkkyisyyttä viestien. Tuon ossuuven kaks eka kilsaa meni kuiten-niin meleko kohtuuvella, vaikka legendaarisesti PÄÄ ALKOI PEHMETÄ. Vintti alkoi elää odotetusti omaa lässyn-lässyn eloaan = Jos lyhentäis tän puolimaratehoilla vedettävän pätkän 2km:n... tai edes 3km:n... Aivan ihmeellistä, miten kaikki tuntuu hyvältä 25km kohdalla ja 27km kohdalla pää on jo niin pehemiä, että haluais lopettaa raastamisen. On se niin heikko, mutta hyvä ny, että PÄÄ JAKSOI taistella sen 4km myös puolimaratehoilla.

                 Oli kyllä se tuon pätkän vimonen kilsa yhtä tuskaa. Jalat täynnä maitohappoja, hengitys raskasta, vastatuuli ja PEHEMIÄ PÄÄ. No, huomasin kyllä ensimmäisellä Vk-kovan jälkeisellä kanttaus/konttaus kilsalla, että oli se pää sittenkin ollunna aika kova. Juoksin kyllä ihan jalat alta, sillä konttasin välin 29-30km aikaan 6.47!!! Nippa-nappa pääsin ohi aamukävelijöistä. Rullailin 4km tuota jalatonta loppuverkkaa.

                Tästä jäi kahdelta kantilta pääajatukset. Toinen kantti osaa arvostaa, kun pystyy noin pitkästi nauttimaan juoksusta. Oon tyytyväinen, että oon terve ja pystyn juokseen - ja vielä näin pitkästi. Kunto on aika hyvä siis. Toinen kantti, se mikä arvioi näitä hommia kriittisemmin, ei oikein hyvällä kahto, että tuo pää yrittää nuin nopiasti kantata näitä raastoja finaaliin. No, näillähän se harjaantuu. Ja ihan ok. han tuo kesti, vaikka niskuroi sen minkä ehti vimpat 2km vika raasto pätkästä. Eli 33km aamulenkura oli tännään tällainen. <-Oikealta yläkulmasta View metric, jos näkyy data maileina. Laskeskelin varsten, että tuo tämän aamun hortoilu oli sellaista n.3.54 -maratonvauhtia.

                Muistakaahan nauttia = hölkkäillä!!! ISOT KIITOKSET Jonte-Kondelle loistavasta lenkkiseurasta. Jonte-Kondehan oli mukanani välin 8-25,2km. Hyvä kuntoinen nuori(heh-heh)mies.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.9.2012.