tiistai 25. syyskuuta 2012

NUORALLA TANSSIJA - ITSE KUKIN

               Monasti usean elämä on pienestä kiinni. Joskus joku tekee valinnan polunhaarassa, joka vie toisen parempaan, toisen huonompaan suuntaan. Ainakin itselläni noita on ollut jo tähänkin ikään mennessä ihan tarpeeksi - sekä hyviä, että huonoja valintoja. Lähes kaikkien elämässä on noita polunhaaroja, jossa on tullu tehtyä erilaisia ratkaisuja. Aina tosin kaikki ei ole omissa käsissäkään.

                  Myös sukupolvet ja aikakaudet elävät erilaista elämää. Yhteiskunta tottuu, elää trendejen mukaisesti, eri aikakausilla. Esim. tuolla 80-luvulla oli alle 3h maratoonareita lähes joka perällä, kylällä, puhdossa ja kadun varressa. Luin tuossa päivällä 80-luvun alakupuolen Nivala-lehtiä paikallisessa käsikirjastossa. Siellä saattoi olla piirin maraton kisa, jossa oli melekeen 30 immeistä hölkkäily maratonin alle 3h!!! 


                   Kuin kirsikkana kakun päällä, poistuessani lukusalista, tuli paikallisen urheiluseuran verryttelyasuun sonnustautunut vanhahko mies minua vastaan. Hän oli ehkä noin 60-vee. Jossain olin hänet nähnyt aikaisemmin, mutta en keksinyt hänelle yhtäkkiä nimeä. Morjestin kuiten-niin tuttavallisesti - kuten urheilumiehiä täytyykin. Hän morjesti takas, sanoen: "-Onko Onni kovassa kunnossa?". No, siitähän sitten alettiin jutusteleen niitä näitä. Hieman häirihti, kun en hänen nimestään varma ollu... Tuo reilusti minua lyhkäsempi mies kertoili hänen aikaisista juoksuista. Kertoi juosseensa maratonin aikaan 2.56. Sillä ajalla ei kuulema ollut silloin paljoakaan käyttöä kärkisijoilla, joka oli helppoa uskoa äskettäin tavaamani tuloslistojen perusteella.


                   Kyselin hänen harjoittelustaan uteliaana. Totta kai se kiinnostaa aina, miten nämä entisaikojen jermut ovat harjoitelleet, ja paljonko. No, hänkin kertoi - kuten monet sen ajan juoksijat ovat minulle kertoneet - että liikaa tuli tehtyä kovatehoisia lenkkejä, vaikka ois suunnitellu juoksevansa kevyttä. Varsinkin yhteislenkit olivat päätyneet lähes poikkeuksetta kilpajuoksuun, jossa loppu kilsat oli tultu hieman päälle 3min/km -vauhtia ihan tappo meningillä. Määristä hän sanoi näin: "-178km tuli parhaalla viikolla ja kuukausi tasolla sanoi liikkuvansa tuolla 500-600 lukemissa parhaillaan".


              Niin ne ajat muuttuvat. Nyt jos tällainen hädin tuskin 3.30 maratoonari juoksee n.300-400km/kk niin saa melekeen jo kylähullun leiman. Lisäksi päivitellään "valtavia" harjoitusmääriä ja melkein rukoillaan, jotta tajuaisin jossain vaiheessa ees vähän hellittää. Tojellisuudessa tiiän harjoittelevani noin puolet siitä, mitä tämän päivän OIKIAT JUOKSIJAT. No, tuskin näin myöhäisherännäisenä koskaan oikeiden juoksijoiden tasolle pääsenkään - edes määrissä, mutta ehkä tuonne 500-600km/kk -tasolle ehkäpä. Siihen tarvitaan pokkaa - ONKO SULLA POKKAA??? <-Ja siis huumoria roppakaupalla.



   

                Puhuttiin myös noista kärkimiehistä tuon 2.56 -maratoonarin kanssa. Elämä on raadollista, narulla tanssimista. Eräskin lahjakas juoksija veteli erittäin omintakeisella harjoitelulla ja taktiikalla 2.34 ajan, joka on edelleen Nivalan ennätys. Hänellä olisi ollut eväitä tämän leppoisasti tarinoita iskeneen ex-juoksijankin mielestä jopa tuonne 2.25 -aikoihin. Elämä ei ole välttämättä mennyt sen jälkeen yhtä iloisissa merkeissä. Monista muistakaan alle 3h maratoonareista ei tänä päivänä millään ilveellä uskoisi, että ovat joskus juosseet edes alle 4h, saati alle 3h. Tulee mieleeni yksikin pipo korkealla kulkeava, hädin tuskin 165cm kaveri, joka on sittemmin keskittynyt vain tankkaamiseen ja katkokävelyyn. Toki on joitakin alle 3h ex-maratoonareitakin, jotka ovat edelleen jopa urheilullisia. Toisilla heistä on vielä silmät aktiiviaikojen loisteessa, toisilla pidentyneestä parrasta huolimatta lennokas askel edelleen. Hekin ovat tehneet elämässään monenlaisia ratkaisuja, eikä kaikki ole olleet huonoja.

                 Itsekin tein v.2007 ratkaisun, jossa halusin vain olla kevyempi kuin mitä olin (107kg). Sitten tavoittelin kuntoa, jossa voisin joku päivä juosta 5km putkeen. Nuo tavoitteet ovat täynnä. Nyt saankin jo tehdä kylähullun leimalla paljon hullumpiakin asioita. Ja niitä tulee riittämään, heh, heh. Tälle syksylle olen budjetoimassa piiitkää juoksu/kävelyretkeä luonnon helmaan. Autiotupia, kotia ja laavuja olen jo kartoitellut. Tarvitsen myös ainakin yhden kaverin jokaiselle pätkälle, sillä haluan tulla vielä tuoltakin matkalta myös takaisin. Ehkä joudun hommaamaan kavereita eri pätkille, sillä välttämättä koko matkalle ei riitä yksi kaveri. Parille kaverille olen jo pienesti orastavista suunnitelmistani puhunutkin. Laitan kaverihakemukset sisään, kun päivämäärät valottuvat tarkemmin.


    Jokaisen sisällä asuu pieni nuori, nuoriso... puhuttelevaa rappia tässä....



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.9.2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti